Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei esimerkiksi psykiatreille ole omaa, suoraa koulutusta (ilman yleislääketieteellisiä opintoja)?
08.03.2021 |
Ihan vilpittömän tietämättömänä kysyn! Miksi psykiatreille ei ole omaa koulutusta, jossa hypätään yli kaikki yleislääketieteelliset kurssit? Olisi mielenterveyskurssit, täsmällisemmät lääkekurssit ja niin edelleen?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisista lääkkeistä tulee myös paljon fyysisiä haittaoireita laidasta laitaan. Kyllä siinä pitää olla ihan oikea lääkäri eikä mikään psyykelääkeautomaatti.
Mitä muuta hoitokeinoja heillä on juuri tarjota kuin lääkkeet (ja sähkö"hoito" jne)? Kyllä he minun silmissäni ovat psyykenlääkeautomaatteja vaikka muuta väittäisivätkin. Kokeilevat jotain. Kokeilevat seuraavaa. Mitään biologista testiä ei ole millä määräävät niitä, yritys erehdys on se testi. Keskustelun perusteella diagnosoivat ja määräävät hoitosuositusten perusteella lääkkeen. Muualla lääketieteessä tehdään testejä että jokin on biologisesti vialla ennenkuin aloitetaan yrittää korjata sitä. Ellei kyse ole jostain kipulääkkeistä.
Ikävä kyllä ei ole olemassa mitään biologista testiä masennukseen, kuten ei muuten kipuunkaan.
Lääketieteessä on todella paljon asioita, joita ei osata selittää. Esimerkiksi sitä, miksi synnytys käynnistyy, ei pystytä tyhjentävästi kertomaan. Sitten ei auta muu kuin mennä sen mukaan, mitä tiedetään. Siksi tieto myös jossain vaiheessa muuttuu. Lääketiede on lähes ainoa kehittyvä tiede, koska se ei päässyt kehittymään jo keskiajalla, kun kirkko ei voinut enää kieltää luonnontieteellisiä havaintoja. Sairaudet pystyttiin vielä kieltämään, toisaalta moderni lääketieteellinen tutkimus ja kehitys vaatii sellaisia laitteita, että insinööritaidonkin on pitänyt kehittyä.
Ehkä joku päivä saamme masennustestin, joka perustuu muuhunkin kuin kyselylomakkeeseen. Sitä odotellessa ei auta muu kuin mennä yrityksen ja erehdyksen kautta. Tieto karttuu sitäkin kautta, ja esimerkiksi joitakin lääkkeitä ei määrätä nykyään enää ollenkaan ja lääkkeet ovat muuttuneet turvallisemmiksi niin, että syömällä koko purkin pillereitä, ei todennäköisesti kuol e.
Oikeastaan lääketiede on arvaustiedettä, olemme oppineet vaan erittäin hyvin arvailemaan elimistön toimintoja. Meillä on myös teorioita, jotka sopivat arvauksiimme, mutta mistä tiedämme ovatko ne absoluuttinen totuus, eksakteja faktoja?
Matematiikka on eksaktia , lääketiede on taas soveltavaa, olemme hyvin kyllä oppineet tulkitsemaan eri ilmiöitä ja kehittäneet teorioita, mutta emme voi todella tietää ihan kaikkea mitä siellä taustalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot ovat elin ja samalla tavalla osa fysiologista ihmiskehoa kuin mikä tahansa muukin kehonosa. Itse ajattelen, että se, psykiatria ehkä näyttäytyy hieman erilaisena erikoislääketieteenalana kuin moni muu erikoislääketieteen ala, johtuu siitä, että elämme ajassa, jossa psykiatrian hoito- ja tutkimusmuodot kehittyvät kovaa vauhtia.
Toistaiseksi emme voi katsoa samalla tavalla ihmisen mieleen lääketieteellisellä instrumentilla kuin vaikkapa kurkkuun ja todeta sairautta vartissa, vaan tarvitsemme paljon potilaan omia kertomuksia ja keskustelua diagnosoinnin tueksi. Veikkaan, että tämän vuosisadan loppuun mennessä psykiatria kehittyy valtavasti ja kaikki nykyään diagnoosiluettelossa olevat sairaudet voidaan parantaa tehokkaasti, nopeammin ja vähemmin sivuvaikutuksin. Tämän kehityksen mahdollistaa lääketieteellinen tutkimus, jonka tekemiseen tarvitaan psykiatreja ja psykiatrian (lääketieteen) tutkijoita, joilla on oman erityisalansa lisäksi laaja-alainen ihmiskehon tuntemus.
Ymmärsinköhän nyt oikein? Tarkoitatko, että olisi parempi, että mielenterveyteen liittyvät asiat pitäisi pystyä tunnistamaan ja hoitamaan pelkästään fysiologisin menetelmin ja keskustelu on vain alkeellinen ja jopa haitallinen tapa? Minusta on pikemminkin hyvä suuntaus, että lobotomia, sähköhoidot sun muut eivät enää ole ensisijaisia hoitomuotoja. Ei se silti estä fysiologiaan perustuvaa tutkimusta. Tutkimus on kuitenkin eri asia kuin potilastyö, joten kyllä se keskustelu on edelleen melko tärkeässä roolissa useimpien psykiatrien toimenkuvassa ja niin on hyvä ollakin.
En tarkoittanut ollenkaan noin. Keskustelu on mielestäni oikein hyvä ja toimiva psykiatrian menetelmä ja uskon sen olevan merkittävässä roolissa potilastyössä myös jatkossa. Tulevaisuudessa esimerkiksi masennus ja sen eri alatyypit voitaisiin lisäksi nähdä jonkinlaisella laitteella nopeasti, mikä tukisi potilaan kertomusta helpottaisi täsmällisemmän ja tehokkaamman lääkityksen kehittämistä ja löytämistä (mikäli lääkäri katsoisi lääkehoidon olevan tarpeellista).
Minustakin on ehdottomasti hyvä asia, että lobotomiat ja muut mainitsemasi hoitomuodot ovat jääneet taakse. Nykyään on olemassa paljon parempia, tehokkaampia ja sivuvaikutuksettomampia hoitomuotoja. Tarkoitin, että tämä trendi tullee jatkumaan, ehkä kiihtyvälläkin tahdilla, tämän vuosisadan kuluessa.
Jep, eli kumpikaan teistä ei tiedä asiasta hylkäsin pöläystä. Sähköhoitoa käytetään edelleenkin ja on erittäin hyvä hoitomuoto vaikeissa masennuksessa, joihin ei muut hoidot tehoa.
Sinä taas olet naiivi joka uskoo kaiken mitä olet lukenut virallisista hoitosuosituksista ja kriittinen ajattelu puuttuu.
Sinä varmaan uskot hopeaveteen ja muuhun hölynpölyyn?
Olin monta vuotta töissä paikassa, jossa näitä sähköhoitopotilaita hoidettiin. Kaikilla depis, jota ei muuten saatu hoidettua. Ihan siinä työssäni näin, miten hoito auttoi, ja nämä ihmiset pääsi elämän syrjään kiinni. Sivuoireita, joo, mutta olisitpa nähnyt nämä ihmiset ennen hoitioa ja hoidon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Omituisia vastauksia ja alapeukutuksia. Minusta ihan hyvä kysymys. Eihän se välttämättä tarkoittaisi, ettei mitään yleisen lääketieteen puolelta voitaisi opiskella, mutta kuulostaahan se järjettömältä, että ennen erikoistumista on todella laajasti opiskeltavaa asiaa, joita siinä varsinaisessa työssä harvemmin tarvitaan. Eihän psykiatri muutenkaan itse diagnosoi mitään suolistosairauksia tms vaan ohjaa sitten toiselle lääkärille. Kyllähän esimerkiksi poliisit ja sosiaalityöntekijätkin kohtaavat ihmisiä, jotka voivat olla sairaita, mutta eivät he silti tarvitse pohjalle täydellisiä anatomian opintoja.
Harva lääkäri taitaa muutenkaan tehdä tutkimusta sen vastaanottotyön lisäksi. Alan kehityksessä mukana pysyminenkään ei minusta olisi mikään ongelma, miksi olisi?
Lääkärin koulutus on muitakin kuin sairauksien opiskelua. Psykiatrinkin on ymmärrettävä, kuinka ihmiskeho toimii, ja mikä vaikuttaa mihinkin. Hänen on myös potilastietoja lukiessaan ymmärrettävä somaattisen puolen lääkäreiden tekstit ja se, kuinka ihminen toimii psykofyysisenä kokonaisuutena.
Lisäksi psyykenääkkeet vaikuttavat ihmisen kehoon, ja lääkärin on osattava seurata tätä esim. laboratoriokokein. Somaattiset sairaudet ovat lisäksi usein yhteydessä psyyken ongelmiin (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, syöpäsairaudet), ja lääkärin on osattava tehdä erotusdiagnostiikkaa ja ymmärtää kokonaisuus.
Kysymys on siitä erikoinen, että jos psykiatri ei tarvitse lääkärin pohjakoulutusta, koskeeko sama sitten gynekologeja, neurologeja ja muita erikoistumisaloja? Toki kysyä aina saa, jos mietityttää.
Kun psyykkeeseen vaikuttavat lääkkeet aikanaan keksittiin ne toivat psykiatreille uskottavuutta, että voivat määrätä pillereitä ihmisille.
Saatiin jotain muutakin hoitokeinoa kuin sähkösokkihoito, insuliinisokkihoito, lobotomia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Yleislääketieteen erikoislääkäri osaa sitä vielä laajemmin, koska hän on opiskellut pidemmälle. Se on kuin lastenlääkäri, joka toimii aikuisten kanssa.
Hieman pelkistäen yleislääkärin, joka ei ole erikoistunut, tehtävänä on hoitaa ne asiat, jotka hän osaa hoitaa, ja tunnistaa ne asiat, joita ei osaa hoitaa. Niihin hän laittaa lähetteen eteenpäin erikoislääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Mitä jättäisit psykiatrien koulutuksesta pois ja mitä järjestäisit tilalle? Jollet osaa antaa tähän täsmällistä, konkreettista vastausta, sinulla ei ole eväitä väittää, että psykiatrien koulutuksessa olisi jotain liikaa.
Ilman lääketieteellistä koulutusta psykiatri olisi psykologi. Psykologilla ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Jotta psykologi voisi määrätä lääkkeitä, hänen pitäisi hankkia lääketieteellinen koulutus. Ja silloin hän olisikin psykiatri. Melko yksinkertainen juttu.
Psykologi hoitaa koneenkäyttäjää, psykiatri sekä koneenkäyttäjää että konetta. Siinä se ero.
Olen maininnut tässä vaikka miten paljon esimerkkejä. Esimerkiksi luunmurtumat, ortopediset opinnot, haavojen tikkaukset sun muut, kuulon ja näön tutkimiset, synnytysten seurannat ja vauvojen ja pikkulasten sairaudet ja kehityksen seuranta, kirurgiset toimenpiteet, ihosairaudet, sukupuolitaudit jne. Eihän lääkärin työ ole pelkkää lääkkeiden kirjoittamista, joten hassu oletus, että minä nyt olisin edes ehdottanut lääkkeiden määräämisen poistamista. Eiväthän farmaseutitkaan ole lääkäreitä, mutta tietävät silti lääkkeistä melko paljon.
Mikä koulutus sinulla on? Kysyn nyt ihan sen vuoksi, että haluan hahmottaa sinun ajattelutapaasi ja sen perustaa.
Kauppatieteiden maisteri. Jos nyt haluat lähteä vertailemaan, niin meidän tutkinnossamme oli ensin ne peruskurssit eri pääaineista (esimerkiksi markkinointi, talousoikeus, laskentatoimi jne), yhteiset aineet (tilastotiede, matematiikka, tieteen etiikka jne) ja sitten ne oman pääaineen opinnot. Markkinoinnista siis ei tarvinnut lukea kuin sen verran, että tietää mitä se pitää sisällään ja millaisissa asioissa sitä voi hyödyntää ja miten. Pääaineopiskelijoilla on sitten erilainen lähestymistapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Yleislääketieteen erikoislääkäri osaa sitä vielä laajemmin, koska hän on opiskellut pidemmälle. Se on kuin lastenlääkäri, joka toimii aikuisten kanssa.
Hieman pelkistäen yleislääkärin, joka ei ole erikoistunut, tehtävänä on hoitaa ne asiat, jotka hän osaa hoitaa, ja tunnistaa ne asiat, joita ei osaa hoitaa. Niihin hän laittaa lähetteen eteenpäin erikoislääkärille.
Mutta psykiatri ei voi tehdä näin, koska..?
Ja aatella, ettei ydinfyysikoksi pääse suoraan yläasteelta.
Olen kiitollinen meidän koulutusjärjestelmästä ja siitä, ettei arkkitehti voi toimia lääkärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin yritysjohtajien kanssa. Ei siihenkään tarvitse mitään koulutusta: menee vain töihin, istuu pöydän takana ja vastailee puhelimeen. Sitten erottaa ihmisiä ja lähtee klo 16 kotiin. Sama seuraavana päivänä.
Oikeastaan mihinkään työhön ei tarvitse koulutusta, kunhan vaan tekee ja katsoo miten siinä käy.
Toki tie on aika pitkä ja kivinen, mutta säästyisi yhteiskunnan rahaa paljon.
Aikanaan porattiin kalloon reikiä, jotta pahat henget saataisiin hullujen päistä poijes.
Ajat ovat muuttuneet.
Nyt vedetään huumetta ketamiinia klinikalla,
kohta trippaillaan taikasienillä, LSD:llä ja MDMA:lla terapeutin vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Yleislääketieteen erikoislääkäri osaa sitä vielä laajemmin, koska hän on opiskellut pidemmälle. Se on kuin lastenlääkäri, joka toimii aikuisten kanssa.
Hieman pelkistäen yleislääkärin, joka ei ole erikoistunut, tehtävänä on hoitaa ne asiat, jotka hän osaa hoitaa, ja tunnistaa ne asiat, joita ei osaa hoitaa. Niihin hän laittaa lähetteen eteenpäin erikoislääkärille.
Mutta psykiatri ei voi tehdä näin, koska..?
Tieto kumuloituu. Niin näköjään myös tietämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Yleislääketieteen erikoislääkäri osaa sitä vielä laajemmin, koska hän on opiskellut pidemmälle. Se on kuin lastenlääkäri, joka toimii aikuisten kanssa.
Hieman pelkistäen yleislääkärin, joka ei ole erikoistunut, tehtävänä on hoitaa ne asiat, jotka hän osaa hoitaa, ja tunnistaa ne asiat, joita ei osaa hoitaa. Niihin hän laittaa lähetteen eteenpäin erikoislääkärille.
Mutta psykiatri ei voi tehdä näin, koska..?
Hän on se erikoislääkäri, jolle ohjataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Mitä jättäisit psykiatrien koulutuksesta pois ja mitä järjestäisit tilalle? Jollet osaa antaa tähän täsmällistä, konkreettista vastausta, sinulla ei ole eväitä väittää, että psykiatrien koulutuksessa olisi jotain liikaa.
Ilman lääketieteellistä koulutusta psykiatri olisi psykologi. Psykologilla ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Jotta psykologi voisi määrätä lääkkeitä, hänen pitäisi hankkia lääketieteellinen koulutus. Ja silloin hän olisikin psykiatri. Melko yksinkertainen juttu.
Psykologi hoitaa koneenkäyttäjää, psykiatri sekä koneenkäyttäjää että konetta. Siinä se ero.
Minun koneeni psykiatria hoiti epäkuntoon.
Et kuitenkaan mennyt korjaamolle ehjän koneen kanssa? Ei autokorjaamoillakaan saada ihan jokaista autoa uudenveroiseksi.
Minun koneesaani ei ollut sellaisia vikoja mitä psykiatrian "hoitokeinot" tekivät. Tuskin koneessani oli mitään mekaanisesti vialla siinä vaiheessa kun nuorena ihmisenä psykiatrialta hain apua hankalassa elämäntilanteessa. Mutta niiden hoitokeinojen jälkeen on. Ja ne aiheuttaa ihan oman sorttista kärsimystä.
Enemmänkin vertaisin psykiatrian tapaa hoitaa kuin autoon laitettaisiin bensaa mistä ei tiedetä täysin mitä se koneessa tekee ja lopputuloksena auto ei enää toimi kunnolla. Se ei ole mitään korjausta, se on typeryyttä. Autokorjaaja nostaa kädet pystyyn kun siitä mainitsee ja ehdottaa taas jonkun uuden bensan laittamista koneeseen vaikka kone mennyt jo epäkuntoon ekasta kokeilusta.
Loppupeleissä mitään korvausta ei tule tai edes anteeksipyyntöä. Omalla vastuulla oli mennä autokorjaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisista lääkkeistä tulee myös paljon fyysisiä haittaoireita laidasta laitaan. Kyllä siinä pitää olla ihan oikea lääkäri eikä mikään psyykelääkeautomaatti.
Mitä muuta hoitokeinoja heillä on juuri tarjota kuin lääkkeet (ja sähkö"hoito" jne)? Kyllä he minun silmissäni ovat psyykenlääkeautomaatteja vaikka muuta väittäisivätkin. Kokeilevat jotain. Kokeilevat seuraavaa. Mitään biologista testiä ei ole millä määräävät niitä, yritys erehdys on se testi. Keskustelun perusteella diagnosoivat ja määräävät hoitosuositusten perusteella lääkkeen. Muualla lääketieteessä tehdään testejä että jokin on biologisesti vialla ennenkuin aloitetaan yrittää korjata sitä. Ellei kyse ole jostain kipulääkkeistä.
Psykiatri tekee muutakin kuin määrää lääkkeitä. Hän tutkii ja haastattelee potilaan ja tekee diagnoosit, joiden avulla suunnitellaan hoito. Lääkkeiden ohella se voi olla keskusteluapua, psykoterapiaa (johon tarvitaan lääkärin lähete), osastohoitoa (johon myös tarvitaan lääkärin lähete), kuntoutusta esimerkiksi kurssien tai ammatillisen kuntoutuksen muodossa, (taas tarvitaan lähete) ym.
Psykiatri voi myös kouluttautua psykotetapeutiksi ja antaa itse siis myös terapiaa. Lisäksi hän laatii potilaille lausunnot sairauspäiväraha- ja eläkehakemuksia varten.
Onkohan moni psykiatri itse jotenkin vinksallaan, kiinnostaa opiskella, että ymmärtää itseään paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Hei kuule. Lääkärin koulutus menee näin: lääkäriksi valmistutaan yliopistosta, sen jälkeen lähdetään lääkärin töihin ja erikoistumaan. Yleislääketiede on yksi erikoistumisala, samoin psykiatria, kirurgia jne. Ei lääkärit ensin erikoistu kaikki yleislääketieteeseen ja sitten vasta vaikka psykiatriaan, vaan lähtevät suoraan erikoistumaan psykiatriaan ,kirurgiaan jne.
Myös näillä ensihoitajilla on sairaanhoitajan pätevyys, ja lisäksi sen ensihoitajan pätevyys, kuten on myös kätilöille ja terveydenhoitajilla ja kätilöille mm.
Niin? Mutta mitä se erikoistumaton lääkäri sitten osaa, ellei sitä yleislääketiedettä? Mikä sen osaamisalan nimi oikeasti sitten on?
Ne on lääketieteen lisenssiaatteja, eli heillä on lääkärin pätevyys ja saavat tehdä lääkärin töitä. Usko jo nyt, että ne ovat vain lääkäreitä, ja yleislääketiede on erikoistumisala, kuten psykiatriakin. Lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen ne voi lähteä töihin haluamalleen erikoisalalle ja tehdä töitä samalla ja erikoistua. Jos yleislääketiede kiinnostaa eli terveyskeskuslääkärin työt, niin sitten ne erikoistuu yleislääketieteeseen. Varmasti lähes kaikki lääkärit lähtee erikoistumaan heti kun pystyy. Kaikki lääkärit suorittavat tk- jakson.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisista lääkkeistä tulee myös paljon fyysisiä haittaoireita laidasta laitaan. Kyllä siinä pitää olla ihan oikea lääkäri eikä mikään psyykelääkeautomaatti.
Mitä muuta hoitokeinoja heillä on juuri tarjota kuin lääkkeet (ja sähkö"hoito" jne)? Kyllä he minun silmissäni ovat psyykenlääkeautomaatteja vaikka muuta väittäisivätkin. Kokeilevat jotain. Kokeilevat seuraavaa. Mitään biologista testiä ei ole millä määräävät niitä, yritys erehdys on se testi. Keskustelun perusteella diagnosoivat ja määräävät hoitosuositusten perusteella lääkkeen. Muualla lääketieteessä tehdään testejä että jokin on biologisesti vialla ennenkuin aloitetaan yrittää korjata sitä. Ellei kyse ole jostain kipulääkkeistä.
Psykiatri tekee muutakin kuin määrää lääkkeitä. Hän tutkii ja haastattelee potilaan ja tekee diagnoosit, joiden avulla suunnitellaan hoito. Lääkkeiden ohella se voi olla keskusteluapua, psykoterapiaa (johon tarvitaan lääkärin lähete), osastohoitoa (johon myös tarvitaan lääkärin lähete), kuntoutusta esimerkiksi kurssien tai ammatillisen kuntoutuksen muodossa, (taas tarvitaan lähete) ym.
Psykiatri voi myös kouluttautua psykotetapeutiksi ja antaa itse siis myös terapiaa. Lisäksi hän laatii potilaille lausunnot sairauspäiväraha- ja eläkehakemuksia varten.
Kun esimerkiksi tehdään mielentilatutkimuksia, tutkitaan potilas tarkkaan myös fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan moni psykiatri itse jotenkin vinksallaan, kiinnostaa opiskella, että ymmärtää itseään paremmin?
Niin. Onko joku urologi siksi että miesten vehkeet kiinnostaa? Vanha vitsi, keksi uusi.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin tuskin? Kyllähän erilaisia yhteyksiä löydetään aika useinkin sellaisilta aloilta, jotka eivät itselle ole kovin tuttuja. Ei tarvitse olla kannabiksen kasvattaja tai tupakkatehtailija ymmärtääkseen, mitä vaikutuksia nikotiinilla ja päihteillä on ihmisen elimistöön. Eikä tarvitse olla mukana öljy- tai autoilubisneksessä ymmärtääkseen, että ilmansaasteet menevät hengitysilman mukana elimistöön. Eikä tarvitse olla urheiluvalmentaja ymmärtääkseen, että kovassa liikunnassa voi tulla tapaturmia.