Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei esimerkiksi psykiatreille ole omaa, suoraa koulutusta (ilman yleislääketieteellisiä opintoja)?
08.03.2021 |
Ihan vilpittömän tietämättömänä kysyn! Miksi psykiatreille ei ole omaa koulutusta, jossa hypätään yli kaikki yleislääketieteelliset kurssit? Olisi mielenterveyskurssit, täsmällisemmät lääkekurssit ja niin edelleen?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot ovat elin ja samalla tavalla osa fysiologista ihmiskehoa kuin mikä tahansa muukin kehonosa. Itse ajattelen, että se, psykiatria ehkä näyttäytyy hieman erilaisena erikoislääketieteenalana kuin moni muu erikoislääketieteen ala, johtuu siitä, että elämme ajassa, jossa psykiatrian hoito- ja tutkimusmuodot kehittyvät kovaa vauhtia.
Toistaiseksi emme voi katsoa samalla tavalla ihmisen mieleen lääketieteellisellä instrumentilla kuin vaikkapa kurkkuun ja todeta sairautta vartissa, vaan tarvitsemme paljon potilaan omia kertomuksia ja keskustelua diagnosoinnin tueksi. Veikkaan, että tämän vuosisadan loppuun mennessä psykiatria kehittyy valtavasti ja kaikki nykyään diagnoosiluettelossa olevat sairaudet voidaan parantaa tehokkaasti, nopeammin ja vähemmin sivuvaikutuksin. Tämän kehityksen mahdollistaa lääketieteellinen tutkimus, jonka tekemiseen tarvitaan psykiatreja ja psykiatrian (lääketieteen) tutkijoita, joilla on oman erityisalansa lisäksi laaja-alainen ihmiskehon tuntemus.
Ymmärsinköhän nyt oikein? Tarkoitatko, että olisi parempi, että mielenterveyteen liittyvät asiat pitäisi pystyä tunnistamaan ja hoitamaan pelkästään fysiologisin menetelmin ja keskustelu on vain alkeellinen ja jopa haitallinen tapa? Minusta on pikemminkin hyvä suuntaus, että lobotomia, sähköhoidot sun muut eivät enää ole ensisijaisia hoitomuotoja. Ei se silti estä fysiologiaan perustuvaa tutkimusta. Tutkimus on kuitenkin eri asia kuin potilastyö, joten kyllä se keskustelu on edelleen melko tärkeässä roolissa useimpien psykiatrien toimenkuvassa ja niin on hyvä ollakin.
En tarkoittanut ollenkaan noin. Keskustelu on mielestäni oikein hyvä ja toimiva psykiatrian menetelmä ja uskon sen olevan merkittävässä roolissa potilastyössä myös jatkossa. Tulevaisuudessa esimerkiksi masennus ja sen eri alatyypit voitaisiin lisäksi nähdä jonkinlaisella laitteella nopeasti, mikä tukisi potilaan kertomusta helpottaisi täsmällisemmän ja tehokkaamman lääkityksen kehittämistä ja löytämistä (mikäli lääkäri katsoisi lääkehoidon olevan tarpeellista).
Minustakin on ehdottomasti hyvä asia, että lobotomiat ja muut mainitsemasi hoitomuodot ovat jääneet taakse. Nykyään on olemassa paljon parempia, tehokkaampia ja sivuvaikutuksettomampia hoitomuotoja. Tarkoitin, että tämä trendi tullee jatkumaan, ehkä kiihtyvälläkin tahdilla, tämän vuosisadan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Puoskari"psykiatreille" on psykologikoulutus.
Psykologia on valetiede, se on aivan täyttä huuhaata. Vain lääkäri voi ymmärtää mielen sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Mitä jättäisit psykiatrien koulutuksesta pois ja mitä järjestäisit tilalle? Jollet osaa antaa tähän täsmällistä, konkreettista vastausta, sinulla ei ole eväitä väittää, että psykiatrien koulutuksessa olisi jotain liikaa.
Ilman lääketieteellistä koulutusta psykiatri olisi psykologi. Psykologilla ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Jotta psykologi voisi määrätä lääkkeitä, hänen pitäisi hankkia lääketieteellinen koulutus. Ja silloin hän olisikin psykiatri. Melko yksinkertainen juttu.
Psykologi hoitaa koneenkäyttäjää, psykiatri sekä koneenkäyttäjää että konetta. Siinä se ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukaa av:lta kuinka hirveän rajuja oireita psyykelääkkeistä tulee, niin tuntuu aika oudolta että niiden määräjillä pitäisi olla nykyistä vähemmän ymmärrystä lääketieteestä...
Pointtihan olisi nimenomaan se, että pystyttäisiin keskittymään paremmin siihen omaan osa-alueeseen. Miksi olisi elintärkeää, että psykiatri osaa lukea selkärangan röntgenkuvia tai diagnosoida melanooman?
Eiväthän välttämättä osaakaan kovin hyvin. Ja mistä sen tietää, jos tulevaisuudessa psykiatria ja selkäranka tuleekin liittymään oleellisesti yhteen? Tiede on kehittyvää ja itseäänkorjaavaa. Siksi sen tekijöillä täytyy olla riittävän laaja pohjakoulutus.
No eiköhän siinä vaiheessa se selkärangan röntgenkuvien analysointi lisättäisi siihen tutkintoon.
Kuka sen lisäisi ja millä perusteella?
No sillä perusteella, jos löydetään jokin olennainen yhteys, jota ei aikaisemmin ole löydetty. Ja miten niin kuka sen lisäisi? No varmaankin ne samat henkilöt, jotka nykyäänkin niitä opetuskokonaisuuksia suunnittelevat. Juurihan tuossa sanottiin, että tiede on kehittyvää. Nytkö sitten onkin niin, että lääketieteen opintoja ei koskaan muuteta ja täydennetä?
Kuka sen löytäisi? Tuskin ainakaan psykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkäri on ainoa erikoislääkäri, joka ei ole myös yleislääkäri.
Niin. Jännä, että hammaslääkäriin ei sitten päde nämä tässä esitetyt perusteet, että pitää tietää koko kehon toiminta ja pitää pysyä kehityksessä mukana jne.
Hammaslääkäri ei olekaan lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkäri on ainoa erikoislääkäri, joka ei ole myös yleislääkäri.
Ei ole.
Ihan harkinnan arvoinen ehdotus. Nyt erikoislääkäreiden koulutus kestää tolkuttoman kauan.
Ei teknisellä alallakaan ole vain yhtä sisäänottoa ja kaikki opiskelevat kaikesta jotain ja sitten vasta tohtori-vaiheessa erikoistuisaan. Esimerkiksi sähkötekniikan diplomi-insinööri voi työskennellä ohjelmistojen, sairaalatekniikan, voimalaitosten, metrojen, rakennusten, mikropiirien, bio- ja geosähköisten ilmiöiden jne. kanssa. Ei hän kuitenkaan opiskele ensimmäiseksi kaikkea mahdollista substanssia ja vähän siitä vierestäkin, vaan oman alan teoria ja jo KANDI/MAISTERIvaiheessa valitsee syventymiskohteen.
Syy on ihan taloudellinen ja järjellinen: kukaan ei maksaisi "yleissähköinsinöörille" palkkaa siitä, että hän tietää vähän sieltä ja täältä, ja voi arvailla työssään jotain sinne päin. Ja että olisi pakko jatkaa tohtoriksi, jotta koulutuksella tekisi jotain oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrisista lääkkeistä tulee myös paljon fyysisiä haittaoireita laidasta laitaan. Kyllä siinä pitää olla ihan oikea lääkäri eikä mikään psyykelääkeautomaatti.
En ole millään tavalla terveydenhuoltoalalla, mutta nämä tulevat mieleen:
Erilaiset fyysiset vaivat ja sairaudet sisältävät samoja oireita kuin mielenterveysongelmat. Täytyy olla tietoa erottaa, milloin puhutaan ahdistuksen aiheuttamasta päänsärystä, milloin neurologisesta päänsärystä, milloin esim. lääkkeiden yhteisvaikutuksen aiheuttamasta päänsärystä, milloin päänsärystä, joka liittyy esim. uniapneaan ja väsymykseen.
Lääkkeiden määräys ei ole vain lääkkeiden määräystä, vaan tietoa siitä, että mitä lääkeaineita ei saa antaa tiettyjä sairauksia omaavalle. Kaikki lääkkeet eivät myöskään sovi yhteen. Täytyy olla tietoa näistä kaikista asioista, ja pystyä tarvittaessa neuvottelemaan muiden (erikois)lääkäreiden kanssa potilaan edun kannalta parhaimmasta lääkityksestä potilaan kokonaistilanteen kannalta. On varmasti myös eri asia hoitaa masennusta ja ahdistusta syöpäpotilaalla kaikkine lääkkeineen kuin nuorta henkilöä, jolla ei muuta vaivaa masennuksen lisäksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituisia vastauksia ja alapeukutuksia. Minusta ihan hyvä kysymys. Eihän se välttämättä tarkoittaisi, ettei mitään yleisen lääketieteen puolelta voitaisi opiskella, mutta kuulostaahan se järjettömältä, että ennen erikoistumista on todella laajasti opiskeltavaa asiaa, joita siinä varsinaisessa työssä harvemmin tarvitaan. Eihän psykiatri muutenkaan itse diagnosoi mitään suolistosairauksia tms vaan ohjaa sitten toiselle lääkärille. Kyllähän esimerkiksi poliisit ja sosiaalityöntekijätkin kohtaavat ihmisiä, jotka voivat olla sairaita, mutta eivät he silti tarvitse pohjalle täydellisiä anatomian opintoja.
Harva lääkäri taitaa muutenkaan tehdä tutkimusta sen vastaanottotyön lisäksi. Alan kehityksessä mukana pysyminenkään ei minusta olisi mikään ongelma, miksi olisi?
Menkää ensin tekemään lääkärin töitä, niin ymmärrätte sitten. Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan harkinnan arvoinen ehdotus. Nyt erikoislääkäreiden koulutus kestää tolkuttoman kauan.
Ei teknisellä alallakaan ole vain yhtä sisäänottoa ja kaikki opiskelevat kaikesta jotain ja sitten vasta tohtori-vaiheessa erikoistuisaan. Esimerkiksi sähkötekniikan diplomi-insinööri voi työskennellä ohjelmistojen, sairaalatekniikan, voimalaitosten, metrojen, rakennusten, mikropiirien, bio- ja geosähköisten ilmiöiden jne. kanssa. Ei hän kuitenkaan opiskele ensimmäiseksi kaikkea mahdollista substanssia ja vähän siitä vierestäkin, vaan oman alan teoria ja jo KANDI/MAISTERIvaiheessa valitsee syventymiskohteen.
Syy on ihan taloudellinen ja järjellinen: kukaan ei maksaisi "yleissähköinsinöörille" palkkaa siitä, että hän tietää vähän sieltä ja täältä, ja voi arvailla työssään jotain sinne päin. Ja että olisi pakko jatkaa tohtoriksi, jotta koulutuksella tekisi jotain oikeasti.
Tohtorivaiheessa erikoistutaan???? Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Erikoislääkärin koulutus on eri asia kuin tohtorin koulutus. Tohtorin koulutus antaa pätevyyden tieteellisen tutkimuksen tekoon ja erikoislääkärin koulutus erikoislääkärin hommiin. KVG
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan harkinnan arvoinen ehdotus. Nyt erikoislääkäreiden koulutus kestää tolkuttoman kauan.
Ei teknisellä alallakaan ole vain yhtä sisäänottoa ja kaikki opiskelevat kaikesta jotain ja sitten vasta tohtori-vaiheessa erikoistuisaan. Esimerkiksi sähkötekniikan diplomi-insinööri voi työskennellä ohjelmistojen, sairaalatekniikan, voimalaitosten, metrojen, rakennusten, mikropiirien, bio- ja geosähköisten ilmiöiden jne. kanssa. Ei hän kuitenkaan opiskele ensimmäiseksi kaikkea mahdollista substanssia ja vähän siitä vierestäkin, vaan oman alan teoria ja jo KANDI/MAISTERIvaiheessa valitsee syventymiskohteen.
Syy on ihan taloudellinen ja järjellinen: kukaan ei maksaisi "yleissähköinsinöörille" palkkaa siitä, että hän tietää vähän sieltä ja täältä, ja voi arvailla työssään jotain sinne päin. Ja että olisi pakko jatkaa tohtoriksi, jotta koulutuksella tekisi jotain oikeasti.
Mitäs ne sähkötekniikan dippainssit opiskelevat ennen kandin tittelin saamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan harkinnan arvoinen ehdotus. Nyt erikoislääkäreiden koulutus kestää tolkuttoman kauan.
Ei teknisellä alallakaan ole vain yhtä sisäänottoa ja kaikki opiskelevat kaikesta jotain ja sitten vasta tohtori-vaiheessa erikoistuisaan. Esimerkiksi sähkötekniikan diplomi-insinööri voi työskennellä ohjelmistojen, sairaalatekniikan, voimalaitosten, metrojen, rakennusten, mikropiirien, bio- ja geosähköisten ilmiöiden jne. kanssa. Ei hän kuitenkaan opiskele ensimmäiseksi kaikkea mahdollista substanssia ja vähän siitä vierestäkin, vaan oman alan teoria ja jo KANDI/MAISTERIvaiheessa valitsee syventymiskohteen.
Syy on ihan taloudellinen ja järjellinen: kukaan ei maksaisi "yleissähköinsinöörille" palkkaa siitä, että hän tietää vähän sieltä ja täältä, ja voi arvailla työssään jotain sinne päin. Ja että olisi pakko jatkaa tohtoriksi, jotta koulutuksella tekisi jotain oikeasti.
Tohtorivaiheessa erikoistutaan???? Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Erikoislääkärin koulutus on eri asia kuin tohtorin koulutus. Tohtorin koulutus antaa pätevyyden tieteellisen tutkimuksen tekoon ja erikoislääkärin koulutus erikoislääkärin hommiin. KVG
KVG on turha neuvo silloin, kun ei ole tietoja, joiden perusteella näitä lisätietoja etsittäisiin tai ymmärrettäisiin. Siitähän tässä koko ketjussa onkin kysymys. :D
Vierailija kirjoitti:
Esim suolisto vaikuttaa aivoihin ja ihminen on muutenkin psykofyysinen kokonaisuus. On ymmärrettävä se kokonaisuus. Niin moni asia vaikuttaa pääkopan ongelmiin.
No eipä kyllä psykiatrien käytännön työssä tällaiset asiat näy. Tunkevat vaan neurotoksisia lääkkeitä jotka on terveydelle haitallisia tai sähköttävät aivoja. Jotkut psykiatrit tuntuu erikoistuneen terapiaan jota arvostan mutta senkin homman voisi tehdä psykologit.
Tottakai psykiatria sopii lääketieteen alle. Sitä vaivaa meinaan sama asia kuin lääketiedettä yleensä, medikalisaatio. Lääkeuskovaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoskari"psykiatreille" on psykologikoulutus.
Psykologia on valetiede, se on aivan täyttä huuhaata. Vain lääkäri voi ymmärtää mielen sairauksia.
Psykologia kertoo yksilöstä maailmassa. Niitä tietoja voi hyödyntää vaikka mainostoimistossa.
Psykiatrille ei mainostoimistossa ole töitä - paitsi hoitaa burn outin saaneita työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei oikein ymmärrä akateemisen ja suorittavan tason koulutuksen eroa vaikka kuinka sitä yritetään selittää.
+
Varmaan kaikki pitkään opiskelleet tai johonkin harrastukseen tms. perusteellisesti paneutuneet joutuvat joskus tilanteeseen, jossa maallikot alkavat esittää maallikkokäsityksiään. Milläs vastaat, kun ei maallikolla ole tarvittavia tietoja, joiden pohjalta hän ymmärtäisi vastauksen?
En ole lääketieteen ammattilainen, mutta pystyn näkemään sen, miten turhauttavia esimerkiksi nämä iltapäivälehtien yksinkertaistamat ja viihteellistämät "suolisto on yhteydessä mielenterveyteen" -väitteet ovat, kun maallikot perustelevat niillä käsityksiään siitä, mikä psykiatrien koulutuksessa on tarpeen. Tarkoitan siis periaatetta, en itse suolistojuttua.
Annan esimerkin omalta alaltani, neljäkymmentä vuotta jatkuneesta painista erään sukulaiseni kanssa. Minä olen pitkästi koulutettu kieli-ihminen, mitä tämä sukulainen ei oikein arvosta. Hän osaa vain suomea, minkä vuoksi hänellä on aivan omanlaisensa käsitykset muista kielistä. Kun lehdissä oli puhetta esimerkiksi siitä, että eräs autonvalmistaja alkaa käyttää mainoksissaan sekä mies- että naispuolisia puhuttelumuotoja, sukulaiseni alkoi tivata minulta, miksi se ei voisi käyttää vain yhtä muotoa kuten suomessakin - sehän olisi tosi yksinkertaista. Yritin selittää, miksi se ei olisi tosi yksinkertaista, mutta kun ei keskustelukumppani halua kielioppi- ja kulttuuriluentoa vaan tiivistelmän. turhautuminen on taattu. Sama juttu tässä ketjussa.
En tiedä tarkoititko, että turhauduit näihin minun kommentteihini vai tarkoitatko näitä, jotka kertovat, että tottakai psykiatrin täytyy osata lukea se selkärangan röntgenkuva. Minä en ainakaan väittänyt tietäväni, mikä psykiatriassa on olennaista ja mikä ei, mutta oletan, että aika paljon sieltä voitaisiin karsia pois tai ainakin muuttaa lähestymistapaa. Siis että psykiatrin ei tarvitsisi tietää, mikä on sopiva hoito ihottumaan tai punkkien puremiin, vaan hänelle riittäisi, että tunnistaa oleellisimmat oireet ja osaa ottaa vaikutukset huomioon omassa työssään, jos sellaisia tilanteeseen liittyy. Eiväthän ensihoitajankaan tarvitse osata ottaa esimerkiksi koepaloja syöpätutkimusta varten, joten miksi psykiatrin pitäisi osata? Nämä ovat nyt vain karrikoituja esimerkkejä ja joku muuhan sen tietysti arvioisi, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät. Mutta onko se nyt hirveän väärin sanoa, että yleislääkärin osaamiseen liittyy paljon sellaista, mitkä eivät liity psykiatrin työhön oikein millään tavalla? Tuossahan mainittiin esimerkiksi hammaslääkärikin. Miten psykiatrille ei muka voisi "räätälöidä" tutkintoa vastaavalla tavalla?
Mitä jättäisit psykiatrien koulutuksesta pois ja mitä järjestäisit tilalle? Jollet osaa antaa tähän täsmällistä, konkreettista vastausta, sinulla ei ole eväitä väittää, että psykiatrien koulutuksessa olisi jotain liikaa.
Ilman lääketieteellistä koulutusta psykiatri olisi psykologi. Psykologilla ei ole lupaa määrätä lääkkeitä. Jotta psykologi voisi määrätä lääkkeitä, hänen pitäisi hankkia lääketieteellinen koulutus. Ja silloin hän olisikin psykiatri. Melko yksinkertainen juttu.
Psykologi hoitaa koneenkäyttäjää, psykiatri sekä koneenkäyttäjää että konetta. Siinä se ero.
Minun koneeni psykiatria hoiti epäkuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkäri on ainoa erikoislääkäri, joka ei ole myös yleislääkäri.
Ei ole.
Niin. Hammaslääkäri on hammaslääkäri.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsinköhän nyt oikein? Tarkoitatko, että olisi parempi, että mielenterveyteen liittyvät asiat pitäisi pystyä tunnistamaan ja hoitamaan pelkästään fysiologisin menetelmin ja keskustelu on vain alkeellinen ja jopa haitallinen tapa? Minusta on pikemminkin hyvä suuntaus, että lobotomia, sähköhoidot sun muut eivät enää ole ensisijaisia hoitomuotoja. Ei se silti estä fysiologiaan perustuvaa tutkimusta. Tutkimus on kuitenkin eri asia kuin potilastyö, joten kyllä se keskustelu on edelleen melko tärkeässä roolissa useimpien psykiatrien toimenkuvassa ja niin on hyvä ollakin.