Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä te tekisitte tilanteessani?

Vierailija
07.03.2021 |

Olen ollut muutaman vuoden riitaisassa parisuhteessa. Suhde on minulle ensimmäinen. Ongelmat johtuvat pääosin vain minusta ja huonosta itsetunnostani.

Mieheni on ainoa ihmissuhteeni ellei lasketa lapsuudenperheitämme.

Olen todella väsynyt tilanteeseen ja suhteemme ongelmien ajattelu saa minut voimaan pahoin. Mies ei halua erota ja minä en uskalla. Mies on kaikesta huolimatta paras ystäväni ja meillä on välillä oikein mukavaa yhdessä.

Olen erittäin yksinäinen ja epätoinen.

Miten voisin lähteä parantamaan elämääni/mahdollisesti pelastaa parisuhteemme?

Tähän mennessä olen aloittanut terapian, olen jatkanut opintojani pitkän tauon jälkeen ja valmistun pian. Koulussa olen turvavälien rajoissa yrittänyt olla sosiaalinen ja puhua muille. Ajoittain lamaannuttava epätoivo valtaa mieleni, mutta en ole vielä täysin luovuttanut. Tuntuu että olen pahinta saastaa mitä tämä maa kantaa.

Kommentit (478)

Vierailija
241/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei nyt oikeasti, ero ei ole neuvottelu. Jos toinen haluaa erota niin se on ero, ei siitä jankata vuosia ja esitetä näkemyksiä puolesta ja vastaan, ei on ei. Siis sinun ei.

Jos joku haluaa avoeron koska toisen takamus haisee per*sehieltä niin se on jo riittävä syy. Nyt pitää vaan kaivaa se voima itsestä ja vaikka tukipuhelimesta jos ei muualta ole aitoa tukea tarjolla.

Mieluiten avain pois mieheltä niin ettei huomaa asiaa tai vaadit sen ja soitat poliisin jos ei anna.

Vierailija
242/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hei. Otin eron puheeksi mieheni kanssa. Tarvitsisin kipeästi teidän tukeanne, sillä oma tahdonvoimani on olematon ja oikeastaan en enää tiedä mitä edes haluan.

Minulla on paha olla ja olen tunnekuohun vallassa. En osaa kovin järkevästi nyt ilmaista itseäni.

Sanoin miehelle yhtäkkiä että haluan erota. Mies vastasi tähän heti että ei. Aloin kertoa hänelle (taas) pitkän listan asioista, jotka ovat loukanneet minua suhteemme aikana. Taisin samalla yrittää perustella itsellenikin eroa.

Emme ole oikein edenneet erokeskustelussa. Olen kertonut asioista, jotka ovat satuttaneet minua ja kysellyt että miksi mies on sanonut minulle niin, eikö hän itse tajunnut addiktiotaan, kun seksi kanssani ei sujunut.

Halusin kai vastauksia, että miksi minä. Miksi en riittänyt, miksi, vaikka yritin kaikkeni.

Mies tapansa mukaan alkoi taaa lohduttamaan minua ottaen syliin ja hieromalla. Jostain syystä tämä saa minut aina rauhoittumaan ja epäröimään.

Sanoin että haluaisin pakata tavaroitani. Tästä emme päässeet yhteisymmärrykseen. En tiedä pitäisikö vielä jutella vai mitä tehdä.

Viimeiselle kommentille:

Kaikki koulut eivät ole suljettuina koronan vuoksi. Kotikaupungissani auki ovat ainaki perusopetuksen yläluokat, lukiot, aikuislukio ja taiteen perusopetus. (jatkavat talviloman jälkeen lähiopetuksessa)

Ap

Hienoa, hyvä sinä! Olet ottanut ison askeleen eteenpäin ottamalla asian taas puheeksi. Paha olo ja tunnekuohu on ymmärrettävää, koska kyse on niin isoista ja tunteita herättävistä asioista. Mutta: sinun ei tarvitse saada miehen lupaa tai siunausta erolle tässä tapauksessa. Sillä ei ole mitään väliä, sanooko mies ei tai yrittääkö hän hellitellen saada sinut luistamaan erotoiveesta. Sinä olet kantasi esittänyt ja selvästi päättänyt, että haluat eron, koska kerran otit sen puheeksi. Se on ainoa asia, mitä voit tässä tilanteessa tehdä. Ero ei tule miehelle yllätyksenä, koska olet siitä niin monta kertaa puhunut. 

Teidän ei tarvitse päästä yhteisymmärrykseen tavaroiden pakkaamisesta. Riittää, että sinä olet sen päättänyt. Milloin mies lähtee seuraavan kerran omalle asunnollesi tai sinä omallesi? Pakkaa tavarat kun olette taas erillänne seuraavan kerran. Lähde vaikka vanhemmillesi ja sano heille, etteivät päästä miestä sisään tai ota vastaan häneltä puheluita. Voit vaikka vaihdattaa asuntosi oven lukotkin, jos miehellä on sinne avaimet ja pelkäät, ettei hän muuten pysy poissa.

Tsemppiä ja tukea! Olet rohkea!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hei nyt oikeasti, ero ei ole neuvottelu. Jos toinen haluaa erota niin se on ero, ei siitä jankata vuosia ja esitetä näkemyksiä puolesta ja vastaan, ei on ei. Siis sinun ei.

Jos joku haluaa avoeron koska toisen takamus haisee per*sehieltä niin se on jo riittävä syy. Nyt pitää vaan kaivaa se voima itsestä ja vaikka tukipuhelimesta jos ei muualta ole aitoa tukea tarjolla.

Mieluiten avain pois mieheltä niin ettei huomaa asiaa tai vaadit sen ja soitat poliisin jos ei anna.

Tämä! Oma ex-puolisoni väitti kivenkovaan, että erota ei voi yksipuolisella ilmoituksella, vaan hänen täytyy suostua siihen ensin. Hän myös vakuutteli, ettei uskonut minun oikeasti haluavan erota, vaan eroilmoitukseni olisi joku ohimenevä tunne tai vaihe.

Vierailija
244/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies käyttää 6 - 0 hyväksi sitä että et ap osaa päättää mitään analysoimatta loputtomiin. Jossain vaiheessa sitä prosessia saa sut joka kerta tulemaan lopputulokseen että jatkaminen on hyvä. Pohtiminen on hyvä, mutta joskus pitää toimia ja miettiä myöhemmin.

Juttujasi kun lukee, on täysin selvää että alitajuntasi on huutanut punaisella jo pitkään mutta mietit niin paljon että hälytyskellon ääni hautautuu ajatusten kohinaan.

Vierailija
245/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkein tärkein neuvo, jonka antaisin nyt nuorelle minälleni..annan sen myös ap:lle. Sinä olet tärkeä ja upea ihminen. Keskity rakastamaan itseäsi ja tutustumaan itseesi. Tasapainoisessa parisuhteessa voi puhua kaikesta ja molemmat osapuolet saa kokea tulleensa kuulluksi. Sinun ei tarvitse muuttua toisen ihmisen haaveiden ja halujen kohteeksi. Kun oikea ihminen tulee kohdalle, hän kyllä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Vaikka parisuhteessa olisi paljon hyvääkin, mutta se sisältää itsetuntoasi murtavia käytösmalleja ja aiheuttaa ahdistusta..ei sellaisesta suhteesta kannata pitää kiinni. Anna tilaa itsellesi kasvaa ja keskity omiin vahvuuksiin. Pian huomaat, että moni asia on elämässäsi hyvin ja voit itse antaa itsellesi huomiota sekä rakkautta. Uudelle kumppanille tulee varmasti tilaa elämässäsi, kun on sen aika.

Vierailija
246/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ole miestäni syyttänyt huonosta olostani vaan olen yrittänyt muokata itseäni parempaan suuntaan siinä toivossa että asiat paranisivat. En halua olla vaivaksi kenellekään.

Kun olen yrittänyt ottaa eroa puheeksi niin mies ei oikeastaan ymmärrä että miksi meidän pitäisi erota eikä halua keskustella asiasta. Jos puhumme huonosta olostani niin aihe yleensä liittyy suhteeseemme ja keinoihin saada se toimimaan.

Ap

Voi jeesuksen perkele. Jos kumpikaan teistä ei tahdo erota, miksi piinaat miestä noilla eropuheilla?

Parasta, mitä voit parisuhteen eteen tehdä, on ymmärtää että olette erillisiä ihmisiä ja sinun ongelmasi eivät ole miehesi ongelmia. Ja sitten pidät enimmäkseen pääsi kiinni niistä. Säästät ne terapiaan.

Akuuteissa tilanteissa meistä jokainen tietysti turvautuu puolisoonsa, ja tottakai puolison kanssa on hyvä keskustella kaikista maailman asioista, mutta sitten kun ollaan mielenterveysongelmaisia, niitä ongelmia EI saa kaataa puolison niskaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

..

Sinussa ei hyvä tyttö ole yhtään mitään vikaa. Ainoa vika on miehesi korvien välissä.

On AP:ssakin vikaa, itsetunnottomuutta ja läheisriippuvaisuus. Mies on addikti ja kykenemätön kohtaamaan sitä. Perfect match! AP ottaa syyt niskoilleen miehenkin ongelmista. Teillä on omat erilliset ongelmat, jotka kukoistavat, kun olette yhdessä. Toivon sydämestäni, että AP kasvattaa selkärangan ja kantaa sillä vain OMAN kuormansa. Sitten hän jossain vaiheessa tajuaa, että miehen voi jättää ja AP:lla on silti kaikki hyvin, koska AP on hyvä ja arvokas sellaisenaan. Ei tarvitse vääntyä mutkalle toista miellyttääkseen. Ja voihan se mieskin kasvaa, mutta mitään ei kannata laskea sen varaan. Lämpimiä ajatuksia sinne ja tsemppiä kasvuun :)

Vierailija
248/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hei. Otin eron puheeksi mieheni kanssa. Tarvitsisin kipeästi teidän tukeanne, sillä oma tahdonvoimani on olematon ja oikeastaan en enää tiedä mitä edes haluan.

Minulla on paha olla ja olen tunnekuohun vallassa. En osaa kovin järkevästi nyt ilmaista itseäni.

Sanoin miehelle yhtäkkiä että haluan erota. Mies vastasi tähän heti että ei. Aloin kertoa hänelle (taas) pitkän listan asioista, jotka ovat loukanneet minua suhteemme aikana. Taisin samalla yrittää perustella itsellenikin eroa.

Emme ole oikein edenneet erokeskustelussa. Olen kertonut asioista, jotka ovat satuttaneet minua ja kysellyt että miksi mies on sanonut minulle niin, eikö hän itse tajunnut addiktiotaan, kun seksi kanssani ei sujunut.

Halusin kai vastauksia, että miksi minä. Miksi en riittänyt, miksi, vaikka yritin kaikkeni.

Mies tapansa mukaan alkoi taaa lohduttamaan minua ottaen syliin ja hieromalla. Jostain syystä tämä saa minut aina rauhoittumaan ja epäröimään.

Sanoin että haluaisin pakata tavaroitani. Tästä emme päässeet yhteisymmärrykseen. En tiedä pitäisikö vielä jutella vai mitä tehdä.

Viimeiselle kommentille:

Kaikki koulut eivät ole suljettuina koronan vuoksi. Kotikaupungissani auki ovat ainaki perusopetuksen yläluokat, lukiot, aikuislukio ja taiteen perusopetus. (jatkavat talviloman jälkeen lähiopetuksessa)

Ap

Sinähän voit tavarasi pakata. Sinun ei tarvitse odottaa mieheltä hyväksyntää, kun hän ei sitä sinulle tule antamaan. Tsemppiä ja rohkeutta! Teet tämän valoisemman tulevaisuutesi puolesta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konkreettisena ongelmana suhteesaamme on seksi. Mies on ollut tavatessamme erittäin pakonomaisesti addiktoitunut pornoon ja itsetyydytykseen (myös hänen omien sanojensa mukaan). Hän ei ole kyennyt yhdistämään minua/parisuhdettamme seksiin ja on kokenut tarpeelliseksi arvostella kehoani.

Tästä kaikesta minulle on jäänyt riittämätön olo ja ahdistun kovin kaikesta läheisyydestä, mikä taas aiheuttaa riitoja ja mielipahaa suhteessamme.

Mies on muuttanut käytöstään, mutta minusta on tullut sulkeutunut ja ahdistunut.

Muita ongelmia ovat mustasukkaisuus ja ajoittaiset komminikointivaikeudet.

Ap

Ap hyvä, miten ihmeessä aloitusviestissäsi kerroit, että Ongelmat johtuvat pääosin vain minusta ja huonosta itsetunnostani. Pakonomainen pornoaddiktio ja itsetyydytysriippuvuus ovat miehen omasta toiminnasta johtuvia ongelmia, ei missään nimessä sinusta johtuvaa. Tuo pornoriippuvuus on tietynlainen tabu yhteiskunnassamme, sillä tavallaan media rummuttaa pornon "ilosanomaa", ilmaista pornoa on helposti saatavilla, pornon vastustajat tai siihen kriittisesti suhtautuvat leimataan estyneiksi jne. Mutta addiktio pornoon, vieläpä pakonomainen,  on ihan oikeasti tosi iso ongelma parisuhteessa, ei mikään pikkujuttu. Miehesi kuuloistaisi myös terapian tarpeessa olevalta! Itse naisena, jo useamman vakavan parisuhteen kokeneena, en olisi yhtä kärsivällinen kuin sinä. Olisin varmaan jo alkutekijöissä luovuttanut suhteen miehen kanssa, kenellä noin paha riippuvuus. Etenkin jos seksi, seksuaalisuus ja fyysinen läheisyys ovat tärkeitä asioita. En ihmettele yhtään, että sinusta on tullut sulkeutunut ja ahdistunut jos mies yhdistää kaiken seksin ja erotiikan pornoon, ei parisuhteeseen. 

Se onkin iso ongelma kun jokin ihmisessä oleva terve asia leimataan sairaudeksi. Ja ongelmat vaan pahenee silloin. Terapiat ja ammattiihmisten pakottava tarve päteä ja hoitaa vaikka eivät osaa kylvää tuhoa. Siinä varastetaan voimaannuttavilta ja terveitä tekijöiltä virrat ongelman pahentamiseen ja viisastellaan. Kaikkia emme pysty auttamaan. Ei tietenkään hehän ovat ammattilaisia. Vaikka paratavat ja korjaavat tekijät olivat olemassa ja toimivat. Silloin Vittuuntunut kaiku ammattilaisille haudasta vastaa emme edes ihan jokaista. Estäen myös heidän omaa paranemistaan.

Vierailija
250/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole miestäni syyttänyt huonosta olostani vaan olen yrittänyt muokata itseäni parempaan suuntaan siinä toivossa että asiat paranisivat. En halua olla vaivaksi kenellekään.

Kun olen yrittänyt ottaa eroa puheeksi niin mies ei oikeastaan ymmärrä että miksi meidän pitäisi erota eikä halua keskustella asiasta. Jos puhumme huonosta olostani niin aihe yleensä liittyy suhteeseemme ja keinoihin saada se toimimaan.

Ap

Voi jeesuksen perkele. Jos kumpikaan teistä ei tahdo erota, miksi piinaat miestä noilla eropuheilla?

Parasta, mitä voit parisuhteen eteen tehdä, on ymmärtää että olette erillisiä ihmisiä ja sinun ongelmasi eivät ole miehesi ongelmia. Ja sitten pidät enimmäkseen pääsi kiinni niistä. Säästät ne terapiaan.

Akuuteissa tilanteissa meistä jokainen tietysti turvautuu puolisoonsa, ja tottakai puolison kanssa on hyvä keskustella kaikista maailman asioista, mutta sitten kun ollaan mielenterveysongelmaisia, niitä ongelmia EI saa kaataa puolison niskaan.

Ole hyvä ja mene h-vettiin tästä keskustelusta. On kyllä harvinaisen hävytöntä, että aikuinen (?) syyllistää kaltoinkohdeltua nuorta ja yrittää saada tätä jäämään suhteeseen jossa on jopa uhattu tappamisella. Häpeäisit, oletko itse mies joka pahoinpitelee kumppaniaan henkisesti ja fyysisesti?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa kyllä siltä että AP on henkisesti manipuloivassa suhteessa. Tiedän, koska itsekin olin sellaisessa ja nuo "oireet" sopii siihen hyvin.

Ero ei ole neuvottelukysymys, mutta varo AP sitä päivää kun miehesi vihdoin tajuaa että peli on menetetty. Se on kaikkein vaarallisin lähisuhdeväkivallan kannalta, vaikka mitään sitä ennakoivaa ei olisi tapahtunutkaan.

Kehottaisin välttämään kaikenlaista neuvottelua ja mitään, mitä mies voi kokea vänkäämiseksi tai tappelun aloitukseksi. Joku täällä ehdotti koe-eroa, eli kerrot miehelle että olette yhdessä edelleen, mutta tarvit omaa tilaa, eli eri asunnossa asumista. Tämä voi jopa pitää ihan paikkansakin.

Itse tein noin kun mies alkoholisoitui ja lopulta oirehti väkivaltaisesti. Lähdin "koe-eron" kautta suhteesta koska pelkäsin miehen reaktiota suoraan eroon. Hän ehti kertaalleen retuuttaa ja uhkailla, toista kertaa en jäänyt odottamaan.

Vierailija
252/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuolle voi jeesuksen perkele kommentoijalle.. Parisuhteessa on 2 ihmistä ja läheisriippuvainen ei valitettavasti sairaassa suhteessa pääse toipumaan vaikka kuinka yksin yrittäisi. Se riippuvuus kun palvelee täydellisesti toisen osapuolen tarpeita niin ei siitä anneta parantua. Jos alkaa vapautua henkisesti, astuu fyysinen kurinpalautus kuvioon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

..

Sinussa ei hyvä tyttö ole yhtään mitään vikaa. Ainoa vika on miehesi korvien välissä.

On AP:ssakin vikaa, itsetunnottomuutta ja läheisriippuvaisuus. Mies on addikti ja kykenemätön kohtaamaan sitä. Perfect match! AP ottaa syyt niskoilleen miehenkin ongelmista. Teillä on omat erilliset ongelmat, jotka kukoistavat, kun olette yhdessä. Toivon sydämestäni, että AP kasvattaa selkärangan ja kantaa sillä vain OMAN kuormansa. Sitten hän jossain vaiheessa tajuaa, että miehen voi jättää ja AP:lla on silti kaikki hyvin, koska AP on hyvä ja arvokas sellaisenaan. Ei tarvitse vääntyä mutkalle toista miellyttääkseen. Ja voihan se mieskin kasvaa, mutta mitään ei kannata laskea sen varaan. Lämpimiä ajatuksia sinne ja tsemppiä kasvuun :)

Tätä tapahtuu muuallakin kuin parisuhteessa mutta entäs jos et pääse.

Vierailija
254/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloittaja hyvä, sinä et tarvitse miehen lupaa tavaroiden pakkaamiseen ja eroon. Tämä on asua josta ei tarvitse päästä yhteisymmärrykseen, jos sinä et enää halua suhteessa olla, niin ei miehellä ole siihen sanomista. Se on sinun päätöksesi. Älä anna miehen manipuloida sinua jäämään. On parempi, että et puhu miehelle asiasta ollenkaan, ettei hän ylipuhu sinua jäämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP, en koskaan kirjoita palstalle, mutta sinulle haluan vastata. Olen melko saman ikäinen (25) ja olen myös "liian kiltti" ja haluan aina ajatella muita ennen itseäni, kuten sinä jatkuvasti teet. Ensimmäinen suhteeni ei ollut likimainkaan noin raju kokemus, mutta silloinen poikaystäväni oli masentunut ja tein kaikkeni auttaakseni häntä. Kunnes oli pakko valita hänen auttamisensa ja oman mielenterveyden väliltä ja oli aivan kauheaa jättää toinen oman onnensa nojaan. Mutta joskus on pakko ajatella myös itseään, ettei uhraa ja tuhoa omaa hyvinvointiaan.

Seuraavaaksi, tunnesäätelystä. Saatat oikeasti olla vain herkkä ja tuntea asioita voimakkaasti - ja sinulla on oikeus tuntea. Itkeminen, kun toinen suuttuu, ei lähtökohtaisesti ole toisen tunteiden rajoittamista, varsinkaan jos toinen huutaa tms.

Tilanne kuulostaa muutoinkin nurinkuriselta siinä mielessä, että koet ilmeisesti ahdistuksen kokemisen jotenkin epäoikeudenmukaisena miestä kohtaan? Sen jälkeen, mitä olet kokenut, olisi pieni ihme, jos et kokisi ahdistusta noissa tilanteissa, oikeasti. On asioita, joista ei tarvitse suhteessa päästä yli, oli toinen miten hyvänsä muuttanut tapansa. Seksuaalisten tekojen tekeminen sinulta lupaa kysymättä ja tappouhkailu ovat erittäin vakavia asioita, jotka romuttaa luottamuksen kumppaniin - ja niitä ei tarvitse eikä sinun pidä vaatia itseäsi antamaan anteeksi emotionaalisella tasolla.

Ymmärrän pelkosi yksinäisyydestä. Itsekin erotessani yllä mainitsemastani suhteesta olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, eikä minulla ollut vanhoja ystäviä enkä edes juuri pitänyt yhteyttä vanhempiini. Ja silti minulle epätäydelliselle, sosiaalisesti rajoittuneelle introvertille löytyi kavereita ja myöhemmin ystäviä. Opiskelupaikasta, lähinnä, mutta myös harrastuksista kun uskalsin ne aloittaa. Ja niin, olen myös autistinen ja siis oikeasti sosiaalisesti välillä täysi idiootti. Mutta minäkin kelpasin ihmisille omana itsenäni. Ja nykyään seurustelen ihanan oman ikäiseni miehen kanssa, jolla ei todellakaan ole addiktiota itsetyydytykseen tai muuhunkaan, että kyllä niitäkin miehiä ihan omasta ikäluokastamme löytyy. Uskon, että suhteessasi on myös hyviä puolia, mutta tiedätkö mitä? Minä saan myös lahjoja, lempi ruokaani ja muuta ihanaa puolisoltani. Mutta hän ei ole silti koskaan, ikinä käyttäytynyt minua kohtaan noin ala-arvoisesti. Hyvät aisiat eivät korvaa tai hyvitä niitä huonoja ja vaikka täydellisyyttä ei tietenkään voi vaatia, inhimillistä kohtelua kaikissa tilanteissa voi.

En osaa sanoa, toimiiko miehesi tahallisesti vai pohjautuuko käytös vain häneen omiin ongelmiinsa, mutta hän on sinusta sairaalloisen mustasukkainen. Et voi ottaa vastuuta hänen tunteistaan tai toimia koskaan niin täydellisesti, että se loppuisi hänen osaltaan sen vuoksi. Mielestäni olisi kaikki huomioon ottaen parasta olisi erota, niin kuin muutkin ovat sanoneet. Me välitämme sinusta ja haluamme sinulle hyvää, olet ihana ihminen. Minäkin voisin mielelläni keskustella kanssasi, mutta sama ongelma kuin muilla, että yhteystietojen jakaminen on hankalaa. Ja hei, olet tällä yhdellä aloituksella saanut valtavan määrän ihmisiä tukemaan sinua ja olemme ihan oikeita ihmisiä täällä oikeassa elämässä, joten saat ihan varmasti meidänlaisista seuraa myös netin ulkopuolella. Tulet pärjäämään. Uskalla olla itsekäs ja ajatella myös itseäsi, koska omalla hyvinvoinnillasi ja elämälläsi on paljon merkitystä juuri SINULLE. Et ole vastuussa muiden hyvinvoinnista, etkä voi olla. Se ei ole sinun tehtäväsi.

Vierailija
256/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jopa avioeron voi ottaa yksipuolisella hakemuksella, joten mitään neuvottelua ei tässä todellakaan tarvita. Eikä sitä tuollaisen manipuloivan ihmisen kanssa edes kannata ajatella. Tottakai hän hyvittelee ja halittelee aina kun otteensa on lipeämässä - niin narsistit ja muut manipuloijat toimii. Älä mene siihen lankaan että luulet sen olevan hyvää ja kaunista, saati rakkautta.

Se on siis ilmoitusluontoinen asia.

AP:n sijassa vaihdattaisin lukot vaikka saisin avaimetkin pois, ikinä ei tiedä vaikka mies olisi teettänyt niitä lisää. Tuo ihmistyyppi on vaarallisin sen jälkeen kun hän ymmärtää ettei paluuta ole.

Vierailija
257/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

256 jatkaa, koska oli tullut uusia viestejä kirjoittaessani tuota. Eli hyvä AP, että otit eron puheeksi, nyt vain häivyt. Se on ihan sama, sanooko mies asiaan 'ei' koska toista EI voi pakottaa olemaan suhteessa! Kannattaa myös, kuten muut ovat jo ohjanneet, varautua väkivallan mahdollisuuteen. Ehdottaisin myös vanhemmillesi asian oikean laidan kertomista, jos sinulla on muuten hyvä suhde heihin. He voivat sitten tukea sinua, koska nyt ovat vain nähnedt miehessä sen hyvän puolen eivätkä tiedä, miten hän kaltoinkohtelee sinua. Tärkeää on saada nyt eroon tukea kaikkialta, mistä pystyt.

Vierailija
258/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanne ei edelleenkään ole edennyt. Nyt olen vain vihainen itselleni ja hävettää olla "selkärangaton" niin kuin osa minua kuvailee.

Ääntä ei ole korotettu ja keskustelua on käyty rauhallisissa merkeissä. Minä olen itkenyt paljon, mutta sitkeästi toistanut etten halua enää jatkaa.

Mies koskettelee minua paljon rauhoitellakseen. Välillä kiellän, toisinaan en jostain syystä pysty.

Olen pettynyt itseeni. Tuntuu että vain minä pystyn mokaamaan oman elämäni suhteen näin täysivaltaisesti.

Sanoin miehelleni turhautuneena, että en ymmärtänyt aiemmin lähteä, koska luulin tämän kaiken olevan normaalia miesten käyttäytymistä. Että nyt ymmärrän lähteä, koska niin monet naiset ovat halunneet minua tuntematta tukea minua ja selittää että ei kenenkään tarvitse tälläistä sietää.

Samaan aikaan pohdin paniikissa että olenko tekemässä virhettä, minähän vain kuvailin mieheni huonot ominaisuudet hyviä pahemmin mainitsematta. Mieshän tukee minua ja haluaa parastani. Ei mies tarkoittanut katsoa muita pakonomaisesti, hänellä on riippuvuussairaus..

Pelottaa että miten etenen. Tiedän ettei erossa tarvitse kysyä toisen lupaa. Tuntuu hankalalle lähteä vain ilman että saisin vastauksia kysymyksiini tai kerrottua miten satutettu olen. Vaikka en tiedä onko sillä kellekään muulle väliä kuin minulle.

Ehkä tarpeeni jutella hämmentää miestä. Hän luulee että tässä käy niin kuin aina ennenkin. Itken aikani ja sitten kaikki palaa ennalleen. Sitä minäkin pelkään.

Olen nyt miehen asunnolla. (Ajoitukseni erokeskustelulle oli surkeimmasta päästä.)

Ap

Vierailija
259/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap kulta. Olet mennyt siihen lankaan, että kun mies hyvittelee ja on osin myös mukava, et hoksaa kokonaisuutta. Yksikään ihminen ei ole vain ja ainoastaan paha, sen takiahan nuo väärintekijätkin, pahimmatkin sellaiset, parisuhteita saavat. Sinun tulee kunnioittaa itseäsi ja kuunnella vaistojasi.

Ehkä tämä hetki ei nyt ole oikea viedä tuota keskustelua eteenpäin miehesi kanssa, kun hän selvästikin pyrkii manipuloimaan tilannetta hyvittelemällä niin että sinulla hämärtyy oma käsityksesi asioiden laidasta.

Ota omaa aikaa ja mieti kokonaisuutta ihan rauhassa (ja turvassa). Ota vaikka selvää siitä lukkojen vaihdosta ja millä aikataululla sellaisen operaation voisi tarvittaessa johonkin hyvään rakoon sopia.

Vierailija
260/478 |
09.03.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP, et ole selkärangaton vaan todella rohkea, kun yrität lähteä! Aloitit keskustelun myös hyvässä paikassa, koska pääset pois tarvittaessa! Ja se on ihan sama, mitä hyviä puolia miehessä on, ketään ei tule kohdella niin kuin hän on sinua kohdellut ja mikään hyvä puoli ei sitä ikinä hyvitä. Hyvässä suhteessa AINA kohdellaan toista kunnioittavasti, vaikka ei täydellisyyttä olisikaan.

Miehesi ei myöskään halua parastasi, muuten hän olisi valmis keskustelemaan huonosta olostasi ja olisi jo hakenut itselleen apua. Lisäksi kaikki muu, mitä hän on tehnyt ei kieli välittämisestä vaan tahallisesta tai tahattomasta manipuloinnista! Hän on kyllä sairas, mutta se ei ole sinun vastuusi ja sinun ei tarvitse kestää häben sairautensa seuraamuksia, jos et itse halua.