Lue keskustelun säännöt.
Ei tämä lopu ikinä, ei jaksa
Tässä nyt vuosi pitänyt jaksaa ja jaksaa. En enää kyllä jaksa.
Tajusin, että eihän tuolla hallituksella ole edes mitään suunnitelmaa koronavapaasta elämästä. Ne vaan puhuu sairaanhoidon kantokyvystä. Messukeskuskin voidaan ottaaa sairaalatilaksi. Ei ne edes ajattele että tämä virus olisi vuoden päästäkään pois.
Tämä paska jatkuu, kun ei edes yritetä tukahduttaa, vähän vaan koko ajan hillitään.
Kommentit (1556)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ollut jo pitkään selvää, että tärkeintä on terveydenhuollon kantokyky. Ei se, saatko sinä, minä tai naapurin Pekka koronaviruksen. Pääasia on, että emme saa sitä samaan aikaan ja sellaisessa muodossa, että joutuisimme sairaalaan silloin, kun sairaalat ovat muutenkin jo täynnä. Me kansalaiset olemme vain numeroita tilastoissa sekä vuodepaikkoja sairaaloissa. Kasvottomia, vailla tunteita ja läheisiä. Ei ole väliä, kuka meistä kuolee tai joutuu sairaalaan. Yksi numero lisää tilastoihin.
Mä oivalsin asian jo viime syksynä, kun tartuntaluvut alkoivat kasvaa, mutta asialle ei edes yritetty tehdä mitään. Pääkaupunkiseudulla elämme jo viidettä kuukautta leviämisvaiheessa. Ja niinkuin silloin, kun näistä vaiheista puhuttiin, leviämisvaihetta pidettiin pahimpana skenaariona koko epidemiassa. Nyt siitä on tullut "uusi normaali". Lakkasin siis odottamasta, että tämä joskus loppuu. Olen muuttanut elämääni sellaiseksi, että voin elää tämän kanssa vaikka vuosia. Jos tämä joskus loppuu, se on sitten vain positiivinen yllätys.
Sama. Tosin en luota enää siihen, etten tartuntaa saisi vaikka itse tekisin mitä joten olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, että elämäni voi hyvinkin loppua vaikka tässä kuussa. En siis enää unelmoi mistään tulevasta.
Toki se oma kuolevaisuus on aina ollut tiedossa, mutta nyt siitä on tullut konkreettisempi asia kuin koskaan ennen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tavattu kavereiden kanssa välillä, mutta nyt ravintolatkin menee säppiin.
Omilla huudeilla käyn luonnossa kävelemässä, mutta ei se riitä. Luen, teen käsitöitä, haen youtubesta jotain. Happi kyllä loppuu. En keksi muuta kuin että menen kaupungille pyörimään, poikkean kaupoissa, kävelen puiston halki.
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksa. Päivittäin joutuu stressaamaan rahasta, totaalinen yksinäisyys, ei mitään toivoa tulevaisuudesta jne.... Yksin ollut tähänkin asti, mutta saanut edes jotain sosiaalisia kontakteja töissä nyt nekin on viety. En enää jaksa toista vuotta(vuosi lomautettuna ja arvioituna vielä vuosi edessä).
Oma exit plan on jo suunniteltu.. Jos ei mitään valoa ole näkyvissä kesäkuun alussa töiden ja rahatilanteen suhteen > kerättynä varastoon opioideja, nukahtamislääkkeitä yms.. Ei tarvii varmaankaan selittää tämän enempää..
Hanki itsellesi apua. Joskus tulee skavaihe elämässä, mutta sekin menee ohi ja tulee parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama vaiva. Multakin on elämänhalu ja -ilo ihan vähissä kun en voi motivoida ja palkita itseäni enää millään.
Menot ja harrastukset ja tapahtumat oli iso henkireikä. Se tietoisuus, että saattoi halutessaan mennä oli valtavan tärkeä. Vaikkei sitten joka paikkaan olisi mennytkään.
Pelkkä ulkoilu ei vaan riitä pidemmän päälle.
Kokeile tehdä sellaista, mitä et ole ennen tehnyt, tai josta on jo aikaa. Osta neulepuikot ja kudo pipo. Mene luistelemaan. Opettele kokkaamaan joku uusi ruoka. Järkkää valokuvat tai postikortit. Tee hiili- tai lyijykynäpiirustus. Kuuntele radiosta kanavaa tai ohjelmaa, jota et ole ennen kuunnellut. Laita tekstari serkulle tai vanhalle koulukaverille tai entiselle työkaverille. Päätä, että syöt yhden raa'an porkkanan joka päivä.
Siis mitä! Pilkkaatko sä ihmisiä, jotka ovat väsyneet, yksinäisiä ja mielenterveys hajoamassa? Syö itse niitä porkkanoitas!
Aina ollut ja tulee olemaan:
Heikot sortuu elontiellä. Jätkät senkun porskuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksa. Päivittäin joutuu stressaamaan rahasta, totaalinen yksinäisyys, ei mitään toivoa tulevaisuudesta jne.... Yksin ollut tähänkin asti, mutta saanut edes jotain sosiaalisia kontakteja töissä nyt nekin on viety. En enää jaksa toista vuotta(vuosi lomautettuna ja arvioituna vielä vuosi edessä).
Oma exit plan on jo suunniteltu.. Jos ei mitään valoa ole näkyvissä kesäkuun alussa töiden ja rahatilanteen suhteen > kerättynä varastoon opioideja, nukahtamislääkkeitä yms.. Ei tarvii varmaankaan selittää tämän enempää..Olen minäkin stressannut rahasta mutta en lähtisi itseäni tappamaan.
Yksin olen välillä liian paljon.
Taidat uskoa koronavedätykseen?
Mietipä vähän asioita ja lue tilastoja.
Suomessa ei ole mitään hätää.Ei kiinnosta korona tai tautitilastot. Ennestään oli jo jaksaminen koetuksella mm. yksinäisyyden takia (ei ole oikeasti yhtään ystävää tai lähisukulaista, ei ketään kenelle soitella) ja nyt uhkaa lähteä mm. kämppä alta. Tämä oli vain se ns. viimeinen niitti joka "katkaisi kamelin selän". En vaan enää jaksa tätä epätoivoa. Olen oikeastaan aika helpottunut, kun "pakotie" on valmiiksi suunniteltuna.
Kaltaisiani löytyy varmaan paljon, jotka ei jaksa tai tule tästä selviämään. Ja hallitusta tai kanssaihmisiä näyttää oikeasti kiinnostavan vain ne koronaan sairastuneet, ei ne jotka menettää toimeentulonsa tai jopa henkensä näiden rajoitusten ja eristyneisyyden takia.
Jos kämppä lähtee niin sinulla on ennen jo koroonaakin ollut jo pahoja ongelmia. Jos ei olisi tullut koronaa niin niin olisitko siltikään selviytynyt pitkään jos ei ole naruja elämässä muutakuin yksi ja ne jos viedään niin ei muita ole. Kämppäkö se ainoa naru oli elämässä minkä takia jaksoi elää? Olen menettänyt toimeentuloni jo ajat sitten eikä hetkauta korona kunhan ei tule mitään sotia sillä ne ovat kaikkein pahimpia. Ei minua vielä tämmöinen tauti tilanne hetkauta sillä pahempaakin on jo koettu kun on kaiken menettänyt eikä ole mitään enää millä rehvastella. Turha ylpeys on ajat jo sitten hiottu pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaa tätä 'kriisiä' aikaisempien sukupolvien kriiseihin, niin kyllähän se tuppaa naurattamaan. Luin juuri Heidin Köngäksen kirjan Mirjami, joka kertoo 1940-luvun vaikeuksista (sota, siviilien pommitukset, jäytävä pelko, ruokapula, vaatteet kreppiä ja kengät puuta ja paperia, kahvia ei saa mistään, tuberkuloosia (+stigma), lavantautia, monella tapaa vammautuneet miehet, yhteiskunnan isot luokkaerot, sukupuolten suuri epätasa-arvo, rikollisuuden kasvu ja raa'istuminen jne jne), niin väistämättä sitä peilasi nykypäivään ja pani miettimään ihmisten kestokykyä, että mihin kaikkeen se venyy.
Tuolloinkin oli tietysti ihmisiä, jotka vain valittivat ihan kaikesta, kaikki on prseestä ja ihan kauheeta ja kohta tulee Suuri Romahus, mutta hämmästyttävän suuri osa ihmisistä teki tyynesti sen mitä tehtävissä oli ja meni eteenpäin. Jotkut kaikessa hiljaisuudessa esim jemmasi ennen sodan alkamista ruokaa ja tarvikkeita jonnekin komeron pohjalle, joillekin - kaikesta informaatiosta huolimatta tai juuri sen takia (informaatioähky, kyllästyminen aiheeseen) - sodan alkaminen tulikin sitten jonkinlaisena yllätyksenä, ja mitään varmuusvarastoja ei ollut tullut hankittua.
Mutta noin summa summarum: entisajan ihmiset värjötteli jossain vetisessä ja kylmässä pommisuojassa vatsa nälästä ja pelosta kuristen, nokat räkää tippuen, pommien, tautien ja mt-häiriöisten ympäröiminä.
Nykyihminen värjöttelee lohduttomana oman kotinsa sohvalla, hyvin syöneenä ja juoneena, omat pienet suloiset rakkauden tuotokset ympärillä leikkien, lemmikit hyvin hoidettuina, tietokonetta, tablettia ja puhelinta ronklaten, joista avautuu kaiken maailman lehdet, musiikki, elokuvat mm. Lohduttomana siitä, että nyt ei pääse ellun kaa bissee vetäisee kyllä menee mielenterveys tästä ja vttu kun ei pääse kavereiden kaa treenaa sählyy ja pois kotoo motkottavan akan ja rääkyvien penskojen luota kyllä tää on plluhallituksen vika tai joku salaliitto ainaskin, ja voi vttu ku ois kiva päästä taas johki dubaihin tai thaikkuihin. Niiku silleen. Avartamaan elämänkatsomusta muoviostosparatiisiin hiekkadyyneille tai maahan, joka antaa turisteille hyväksikäytettäväksi naisensa ja lapsensa. Kyllä tässä on kestokyky todella koetuksella.
Olisi hyvä muistaa, että kaikilla ei ole samanlainen tilanne. Joillakin ei ole läheisiä, voi asua yksin, olla muuten sairas tai tilanne ollut jo ennen koronaa huono. Siinä mielessä pystyn ymmärtämään muita.
Tämä. Hyväosaisia tämä ei haittaa.
Mulla ei muuten ole sitä sohvaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita nyt kestää, kun pian saadaan Suomeen uusi laki, ja kommunismi.
Vierailija kirjoitti:
Jatkat vaan elämää normaalisti, niin minä ja perheeni tehdään.
Korona oli täällä jo 2019 syksyllä, eikä kukaan panikoinut. Koska siitä ei tiedetty.
Joten, välttäkää testejä!! Ei testejä, ei positiivisia tuloksia, ei koronaa.
Hallituksella on eri suunnitelmat. Se haluaa jatkaa koronaa vielä vuodella tai parilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama vaiva. Multakin on elämänhalu ja -ilo ihan vähissä kun en voi motivoida ja palkita itseäni enää millään.
Menot ja harrastukset ja tapahtumat oli iso henkireikä. Se tietoisuus, että saattoi halutessaan mennä oli valtavan tärkeä. Vaikkei sitten joka paikkaan olisi mennytkään.
Pelkkä ulkoilu ei vaan riitä pidemmän päälle.
Kokeile tehdä sellaista, mitä et ole ennen tehnyt, tai josta on jo aikaa. Osta neulepuikot ja kudo pipo. Mene luistelemaan. Opettele kokkaamaan joku uusi ruoka. Järkkää valokuvat tai postikortit. Tee hiili- tai lyijykynäpiirustus. Kuuntele radiosta kanavaa tai ohjelmaa, jota et ole ennen kuunnellut. Laita tekstari serkulle tai vanhalle koulukaverille tai entiselle työkaverille. Päätä, että syöt yhden raa'an porkkanan joka päivä.
Ei minusta se pilkalta kuullostanut vaan erittäin järkevältä. Nyt pitää vain keksiä entisten henkireikien tilalle jotain muuta mitä ei ole ennen tehnyt eikä valittaa.
Siis mitä! Pilkkaatko sä ihmisiä, jotka ovat väsyneet, yksinäisiä ja mielenterveys hajoamassa? Syö itse niitä porkkanoitas!
Ei minusta se pilkalta kuullostanut vaan erittäin järkevältä. Nyt pitää vain keksiä entisten henkireikien tilalle jotain muuta mitä ei ole ennen tehnyt eikä valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksa. Päivittäin joutuu stressaamaan rahasta, totaalinen yksinäisyys, ei mitään toivoa tulevaisuudesta jne.... Yksin ollut tähänkin asti, mutta saanut edes jotain sosiaalisia kontakteja töissä nyt nekin on viety. En enää jaksa toista vuotta(vuosi lomautettuna ja arvioituna vielä vuosi edessä).
Oma exit plan on jo suunniteltu.. Jos ei mitään valoa ole näkyvissä kesäkuun alussa töiden ja rahatilanteen suhteen > kerättynä varastoon opioideja, nukahtamislääkkeitä yms.. Ei tarvii varmaankaan selittää tämän enempää..Olen minäkin stressannut rahasta mutta en lähtisi itseäni tappamaan.
Yksin olen välillä liian paljon.
Taidat uskoa koronavedätykseen?
Mietipä vähän asioita ja lue tilastoja.
Suomessa ei ole mitään hätää.Ei kiinnosta korona tai tautitilastot. Ennestään oli jo jaksaminen koetuksella mm. yksinäisyyden takia (ei ole oikeasti yhtään ystävää tai lähisukulaista, ei ketään kenelle soitella) ja nyt uhkaa lähteä mm. kämppä alta. Tämä oli vain se ns. viimeinen niitti joka "katkaisi kamelin selän". En vaan enää jaksa tätä epätoivoa. Olen oikeastaan aika helpottunut, kun "pakotie" on valmiiksi suunniteltuna.
Kaltaisiani löytyy varmaan paljon, jotka ei jaksa tai tule tästä selviämään. Ja hallitusta tai kanssaihmisiä näyttää oikeasti kiinnostavan vain ne koronaan sairastuneet, ei ne jotka menettää toimeentulonsa tai jopa henkensä näiden rajoitusten ja eristyneisyyden takia.Jos kämppä lähtee niin sinulla on ennen jo koroonaakin ollut jo pahoja ongelmia. Jos ei olisi tullut koronaa niin niin olisitko siltikään selviytynyt pitkään jos ei ole naruja elämässä muutakuin yksi ja ne jos viedään niin ei muita ole. Kämppäkö se ainoa naru oli elämässä minkä takia jaksoi elää? Olen menettänyt toimeentuloni jo ajat sitten eikä hetkauta korona kunhan ei tule mitään sotia sillä ne ovat kaikkein pahimpia. Ei minua vielä tämmöinen tauti tilanne hetkauta sillä pahempaakin on jo koettu kun on kaiken menettänyt eikä ole mitään enää millä rehvastella. Turha ylpeys on ajat jo sitten hiottu pois.
Sori, mutta ei vuokralaisella tarvitse olla mitään ongelmia, jos vuokranantaja haluaa myydä asunnon saadakseen rahaa. Ne ongelmat - taloudelliset - voivat olla vuokranantajalla. Tai vuokranantaja voi tarvita asunnon omaan käyttöönsä. Kaverilleni tuli alkusyksystä ero ja hänen pieni asuntonsa oli ollut vuokralla. Tarvitsi itse asunnon ja tottakai irtisanoi vuokralaisensa, jotta pääsi muuttamaan omistamaansa asuntoon. Ihan hyvä vuokralainen kaikin puolin, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikoimmat alkavat murtua. Aikojen sivu vahvimmat ovat selvinneet kriiseistä paremmin
Höpö höpö. Toiset on ottanut alusta asti asian vakavasti ja eristäytyneet. He eivät enää jaksa. Tottakai ne jaksaa jotka on eläneet normaalisti koko ajan.
Myös me eristätyneet jaksamme, jotka olemme alkaneet tehdä asioita, joihin aiemmin ei ole ollut aikaa. Esim mä olin ajatellut, että kun pääsen eläkkeelle, mulla on aikaa alkaa pikkuhiljaa remontoimaan kotiani. Eläkepäiviin on vielä viisi vuotta, mutta pandemian vuoksi mun kiireeni katosikin. Kalenterini vapaa-ajan osalta on täysin tyhjä ja tulee olemaan tyhjä vielä pitkään. Syksyllä siis tajusin, että tämä ei olekaan ihan hetkessä ohi. Ja tajusin, että nythän mulla on aikaa. Ei tarvitsekaan odottaa eläkepäiviä. Kun yksin tekee, remontti etenee hitaasti. Mutta ei sen tarvitsekaan edetä nopeammin, koska nyt ei mitään muuta etätyöpäivän jälkeen olekaan kuin aikaa.
- nro 6 -Ei mulla ole mitään remontoitavaa. Asun valmiissa vuokra-asunnossa.
Järjestä kirjahyllyn kirjat uuteen järjestykseen, vaikka värin mukaan tai teemoittain, mutta eri järjestykseen kuin ennen.
Vaihda kukkamullat.
Mä olen tehnyt noi mainitsemasi asiat jo. Kuvitteletteko te jotkut, että ihmiset on ihan i d iootteja? Siinä vaiheessa kun suomalainen sanoo, että ei jaksa, se on jo kokeillut kaikki muut mahdolliset keinot ja ehkä jopa pulloon tarttumisen.
Vaihda itse kukkiisi multia 365 päivänä vuodessa ja mieti sitten, että vieläkö jaksat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri avauduin samasta aiheesta tänne, en huomannut tätä ketjua. En jaksa minäkään, ja olen jo valmiiksi ahdistunut siitä mitä on vasta tulossa.
Pääsin opiskelemaan unelma-ammattiani viime syksynä, olin niin onnellinen kun vihdoinkin sain sisältöä elämälleni. Olin vuosia sairauden takia työttömänä. Raskauden takia työharjoittelu vietiin minulta pois, ja nyt olen taas kotona - opiskelu muuttui etäopinnoiksi ja työnteko siirtyi hamaan tulevaisuuteen.
Koska olin työtön ja kotona, oletusarvo oli tietenkin että hoidan itse oman lapseni etäopiskelun viime vuonna. Noh, tottakai koska hoidin omaa lastani ja olin kotona, sain taakakseni hoitaa myös mieheni päiväkoti-ikäisen, myös hänen äitinsä luonapitopäivinä. En kestä jos koulut ja varsinkin päiväkodit menee taas kiinni, en vaan kestä.
Muutettiin miehen kanssa uudelle ja täysin tuntemattomalle paikkakunnalle, en ole ehtinyt saamaan täältä ystäviä. Mies on mustasukkaista tyyppiä, joten ei siedä olla ilman että valvoo minua, joten ystävien kanssa vaikka baari-illat olivat ehdoton ei. Nyt koronan aikana multa on viety se pienikin vähä, mikä mulla oli. En pääse kauppakeskukseen katsomaan kivoja vaatteita, käyn vaan lähikaupassa koska prismassa koronan riski on suurempi. Vihaan tota hiton lähikauppaa.
Miestä en jaksanut oikein ennen koronaakaan, koska kaikki aika piti viettää hänen kanssaan. No arvatkaa jaksanko nyt vieläkin vähemmän. Haluaisin erota, mutta en voi koska olen raskaana.
Olen aivan yksin, miten tätä voi enää jaksaa.
Voimia sulle ❤️ Ei kellään ole oikeutta kytätä menojasi. Miehesi toiminta on henkistä väkivaltaa. Korona tekee vielä vaikeammaksi irtipääsyn. Estäkö miehesi sulta Prismaan ja kauppakeskuksiin menon? Hänellä ei ole siihen oikeutta! Jos itse epäröin niihin menoa, ajattelisin niissä tartuntariskiä olevan lähikauppaa pienempi, koska ilmanvaihto on hyvä, tilaa paljon ja turvavälit helppo pitää. Mene ihmeessä jos se on sulle henkireikä.
Ihana, kiitos että vastasit mulle ❤️
Niinhän se taitaa olla ainakin joltain osin henkistä väkivaltaa. Mutta kuten totesit, sekin on jäänyt koronan takia ihan toissijaiseksi jutuksi. Nyt sitä väkivaltaa ei edes ole, koska en ikinä ole missään muualla kuin kotona. Luulen että mies vain nauttii siitä, tai ainakin tuntuu siltä.
Kauppakeskukseen en uskalla itse mennä, Jumbossa oon yleensä ennen käynyt, mutta sielläkin oli nyt sitä koronaa. Tuo Prismaan meno on täysin miehen kotkotuksia, yritin eilen itsekin selittää että se koronan mahdollisuus on pienempi siellä kuin tossa meidän homeisessa lähikaupassa.
Yritin päästä keskustelemaan diakonissalaitokselle, mutta ne ei ota vastaan nyt ketään, muuta kuin puhelimitse. Haluaisin joskus edes tavata jotain henkilöä, joka kuuntelee mua ja kysyy multa mitä kuuluu. Tai ylipäätään tavata edes jotain ihmistä.
Säälittää tuoda vauva tämmöiseen maailmaan. Omalta osaltani jopa syytän itseäni siitä, että omat lapseni joutuu täällä kärsimään näistä kauheuksista. Ei mitään muuta enää kuin viruksia, väkivaltaa ja yksinäisyyttä.
Tilanteestasi pitää ehdottomasti päästä puhumaan jonkun kanssa,miten vanhempasi ,onko sisaruksia tai vanhoja ystäviä ?Sanoisin,että miehesi luonne on suurempi ongelma kuin korona.Olisiko mahdollista saada apua esim.vanhemmiltasi,ehkä jopa asua heidän luonaan ?Noin mustasukkainen luonne on jopa vaarallinen ja mustasukkaisuus yleensä lisääntyy ajan myötä.Älä ajattele,että et voi lähteä suhteesta vauvan takia.Lähteminen on varmasti parempi ratkaisu sinulle ja lapsille tulevaisuuden kannalta kuin alistettuna eläminen.Ota kuitenkin apua muilta ihmisiltä,että pääset turvallisesti omillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksa. Päivittäin joutuu stressaamaan rahasta, totaalinen yksinäisyys, ei mitään toivoa tulevaisuudesta jne.... Yksin ollut tähänkin asti, mutta saanut edes jotain sosiaalisia kontakteja töissä nyt nekin on viety. En enää jaksa toista vuotta(vuosi lomautettuna ja arvioituna vielä vuosi edessä).
Oma exit plan on jo suunniteltu.. Jos ei mitään valoa ole näkyvissä kesäkuun alussa töiden ja rahatilanteen suhteen > kerättynä varastoon opioideja, nukahtamislääkkeitä yms.. Ei tarvii varmaankaan selittää tämän enempää..Olen minäkin stressannut rahasta mutta en lähtisi itseäni tappamaan.
Yksin olen välillä liian paljon.
Taidat uskoa koronavedätykseen?
Mietipä vähän asioita ja lue tilastoja.
Suomessa ei ole mitään hätää.Ei kiinnosta korona tai tautitilastot. Ennestään oli jo jaksaminen koetuksella mm. yksinäisyyden takia (ei ole oikeasti yhtään ystävää tai lähisukulaista, ei ketään kenelle soitella) ja nyt uhkaa lähteä mm. kämppä alta. Tämä oli vain se ns. viimeinen niitti joka "katkaisi kamelin selän". En vaan enää jaksa tätä epätoivoa. Olen oikeastaan aika helpottunut, kun "pakotie" on valmiiksi suunniteltuna.
Kaltaisiani löytyy varmaan paljon, jotka ei jaksa tai tule tästä selviämään. Ja hallitusta tai kanssaihmisiä näyttää oikeasti kiinnostavan vain ne koronaan sairastuneet, ei ne jotka menettää toimeentulonsa tai jopa henkensä näiden rajoitusten ja eristyneisyyden takia.Jos kämppä lähtee niin sinulla on ennen jo koroonaakin ollut jo pahoja ongelmia. Jos ei olisi tullut koronaa niin niin olisitko siltikään selviytynyt pitkään jos ei ole naruja elämässä muutakuin yksi ja ne jos viedään niin ei muita ole. Kämppäkö se ainoa naru oli elämässä minkä takia jaksoi elää? Olen menettänyt toimeentuloni jo ajat sitten eikä hetkauta korona kunhan ei tule mitään sotia sillä ne ovat kaikkein pahimpia. Ei minua vielä tämmöinen tauti tilanne hetkauta sillä pahempaakin on jo koettu kun on kaiken menettänyt eikä ole mitään enää millä rehvastella. Turha ylpeys on ajat jo sitten hiottu pois.
Sori, mutta ei vuokralaisella tarvitse olla mitään ongelmia, jos vuokranantaja haluaa myydä asunnon saadakseen rahaa. Ne ongelmat - taloudelliset - voivat olla vuokranantajalla. Tai vuokranantaja voi tarvita asunnon omaan käyttöönsä. Kaverilleni tuli alkusyksystä ero ja hänen pieni asuntonsa oli ollut vuokralla. Tarvitsi itse asunnon ja tottakai irtisanoi vuokralaisensa, jotta pääsi muuttamaan omistamaansa asuntoon. Ihan hyvä vuokralainen kaikin puolin, mutta minkäs teet.
Tampereella on luottotiedonkin päässyt vts vuokrataloon vuokralle niin että miksi se vuokra kämppä pitää olla välttämättä yksityiseltä otettu?
Kummallista, mutta mun elämää ei korona oo muuten muuttanut kun, että on tullut tehtyä etätöitä 50/50. Ostan ruokaa lukuunottamatta melkein kaiken netistä kuten ennenkin. En käy juuri koskaan teatterissa, elokuvissa, kahviloissa, museoissa. Ulkoilen ja liikun luonnossa kuten ennenkin. En tiedä mihin kaikki aika menee...luen ehkä vähemmän, sillä töitä on tullut tehtyä enempi kuin koskaan, ei jaksa. Kampaajalla tulee käytyä parin kuukauden välein. Joskus kävin ulkona syömässä, mutta toisaalta teen itse parempaa ruokaa, joten se on ollut kivaa ajanvietettä. Netti ja tv viihdyttävä iltaisin. Jostain syystä kävin kylässä syksyllä aika usein. Pikkujoulut pidettiin seitsemän hengen voimalla, mutta niinhän me aina. Toisaalta, myönnän kuitenkin, että jokin ahdistaa?!? Sairastuminen, kuolema? En tiedä. Ei kokoajan, mutta aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkat vaan elämää normaalisti, niin minä ja perheeni tehdään.
Korona oli täällä jo 2019 syksyllä, eikä kukaan panikoinut. Koska siitä ei tiedetty.
Joten, välttäkää testejä!! Ei testejä, ei positiivisia tuloksia, ei koronaa.
Just teidän täysin välinpitämättömien takia korona leviää ja nämä rajoitukset jatkuvat ikuisuuden. Onko teillä jotain järjessä vikaa tai kehitysvamma niin ettei ymmärrä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta se pilkalta kuullostanut vaan erittäin järkevältä. Nyt pitää vain keksiä entisten henkireikien tilalle jotain muuta mitä ei ole ennen tehnyt eikä valittaa.
Tuo nimenomaan on vähättelyä ja pilkkaamista. Itsekin olen aivan täysin loppu tähän koronaan vaikka olen sekä hankkinut uusia harrastuksia että kerrankin on ollut myös aikaa harrastaa kunnolla muutamaa vanhaa jotka vaatii paljon aikaa.
Silti olen joutunut luopumaan liian paljosta ja näin yksinasuvana sinkkuna vaikka omaan seuraansa oli tottunut jo ennen koronaakin niin liika yksinolo on vain liikaa. Sitä ei korvaa mikään määrä ulkoilua ja lenkkeilyä että joutuu nököttämään kotona omin nokkineen ilman juttuseuraa.
Eikä tässä auta mikään määrä neulottuja pipoja, sukkia, lapasia tai neuletakkeja. Ai juu, neuloin myös yhden kaulurin ja yhden liivin. Eikä tehdyt ristikot tai läpi menneet pasianssit. Ei ruotsin opiskelu eikä jumppaaminen. Ei edes niiden porkkanoiden syönti. Tosin söin niitä jo ennenkin päivittäin.
Mä tarvitsen sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Koita nyt kestää, kun pian saadaan Suomeen uusi laki, ja kommunismi.
Jaksaa, jaksaa..! Hivutustaktiikka.
Itsellä ei ole elämä muuttunut oikein mitenkään vapaa-ajalla. Baareissa ja keikoilla ei oo vaan tullut käytyä. Muuten on kaikki niinkuin ennenkin. Harrastuksetkin yksin puuhailuun liittyviä.
Sinkkuna ei eroa treffailukaan mitenkään, yhtä hiljaista oli vuosi sittenkin.
M38