Ei tämä lopu ikinä, ei jaksa

kun yhteiskunta minut haluaa tappaa niin se on sama vaikka kaikki kuolisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ollut jo pitkään selvää, että tärkeintä on terveydenhuollon kantokyky. Ei se, saatko sinä, minä tai naapurin Pekka koronaviruksen. Pääasia on, että emme saa sitä samaan aikaan ja sellaisessa muodossa, että joutuisimme sairaalaan silloin, kun sairaalat ovat muutenkin jo täynnä. Me kansalaiset olemme vain numeroita tilastoissa sekä vuodepaikkoja sairaaloissa. Kasvottomia, vailla tunteita ja läheisiä. Ei ole väliä, kuka meistä kuolee tai joutuu sairaalaan. Yksi numero lisää tilastoihin. 

Mä oivalsin asian jo viime syksynä, kun tartuntaluvut alkoivat kasvaa, mutta asialle ei edes yritetty tehdä mitään. Pääkaupunkiseudulla elämme jo viidettä kuukautta leviämisvaiheessa. Ja niinkuin silloin, kun näistä vaiheista puhuttiin, leviämisvaihetta pidettiin pahimpana skenaariona koko epidemiassa. Nyt siitä on tullut "uusi normaali". Lakkasin siis odottamasta, että tämä joskus loppuu. Olen muuttanut elämääni sellaiseksi, että voin elää tämän kanssa vaikka vuosia. Jos tämä joskus loppuu, se on sitten vain positiivinen yllätys. 

Sama. Tosin en luota enää siihen, etten tartuntaa saisi vaikka itse tekisin mitä joten olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, että elämäni voi hyvinkin loppua vaikka tässä kuussa. En siis enää unelmoi mistään tulevasta.

Toki se oma kuolevaisuus on aina ollut tiedossa, mutta nyt siitä on tullut konkreettisempi asia kuin koskaan ennen

Juuri näin. On muuten melkoisen hurjaa käsitellä tätä yksin ja ilman juttuseuraa.

Mä olen onnekas, koska mulla on pari kaveria, jotka eivät myöskään usko pandemian olevan ohi vielä tänä vuonna. Juttuseura on oikeasti aika tärkeää. Toisen kaverin kanssa jutellaan vain etänä, mutta toinen asuu aika lähellä ja ollaan melkein joka ilta käyty yhdessä lenkillä. Hänellä ei ole koiraa, mutta ihan vaan juttuseuran vuoksi lähtee mukaani, kun vien piskin iltalenkille. 

Pandemiaa ei ole edes nyt. Pandemian määritelmä edellyttää, että tauti aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa samanaikaisesti ympäri maailmaa, mutta korona tekee sitä kausiluontoisesti kuten influenssa.

Koronatoimet kyllä kestävät vielä pitkään - ei puhettakaan siitä, että olisi tänä vuonna ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikoimmat alkavat murtua. Aikojen sivu vahvimmat ovat selvinneet kriiseistä paremmin

Höpö höpö. Toiset on ottanut alusta asti asian vakavasti ja eristäytyneet. He eivät enää jaksa. Tottakai ne jaksaa jotka on eläneet normaalisti koko ajan.

Ihmisillä on erilaisia elämäntyylejä. Itselläni ei ole muuttunut mikään muu kuin se, että käytän maskia töissä ja kaupassa käydessäni. Kädet olen osannut pestä ennen tätä koronaakin. Helppohan tässä on pysyä järjissään.

Meilläkään elämä ei ole juurikaan muuttunut. Olemme viisihenkinen perhe. Aiemmin kyllä käytiin pari kertaa vuodessa ulkomailla, muttei se ole ollut mikään ehdottoman tärkeä asia. Aina ollaan liikuttu luonnossa ja ulkona lasten kanssa. Baareissa ja aikuisten tapahtumissa ei olla perhe-elämän keskellä edes haluttu juosta.

Mullekin tää kriisi on ollut enimmäkseen sitä, että maskit naamalle ja that’s it. Sinkkuja ja yksinäisiä käy kyllä sääliksi, sillä heille ne tapahtumat jne on ollut varmasti iso tärkeä asia, joissa on ollut mahdollista saada seuraa ja ehkä tavata potentiaalinen kumppani. En tiedä miten tämä aika on vaikuttanut yleensäkkin treffailuun, mutta luulisin että moni joutuu pohtimaan viitsiikö lähteä tapaamaan Tinderin kautta ventovierasta, jos saakin samalla koronan? Ehkä tämä eristäytyminen on vaikuttanyt myös joidenkin itsestään huolehtimiseen, kun kaikkea ei voi tehdä ja se voi aiheuttaa joillekin niitä ajatuksia ”miksi sitten enää huolehtia kun en kuitenkaan pääse minnekkään esittelemään itseäni”.

Mun harrastus on myös mun sivutyö, joten itseltäni ei ole myöskään harrastuksia rajoitettu. Kotoa löytyy kuntoiluvehkeitä ja olen aina ollut kotitreenaaja enkä ole saleilla käynyt. Myös lasten harrastukset ovat saaneet jatkua, joten tosiaan meillä toistaiseksi ei ole ollut suurta muutosta arkeen. Meillä myös työt edelleen työpaikalla, joten ei ole myöskään etätöiden takia jouduttu ahdistumaan.

Ymmärrän heitä, joille on tullut paljon muutoksia ja heitä, jotka kärsivät yksinäisyydestä ja, joita tulevaisuus pelottaa. Menkää päivä kerrallaan ja nauttikaa pienistä asioista. Jokainen on varmasti joutunut luopumaan jostakin koronan takia, kaikki eivät vaan siitä puhu tai ottavat tilalle pian jotain, jota voi toteuttaa tässä maailman tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

suomessa olisi paljon vähemmän koronaa jos sitä ei laivalasteittain tuotaisi halpatyövoiman muodossa

Suomessa olisi paljon vähemmän koronaa, jos ei haaskattaisi rahojamme sen testaamiseen.

Suurin vaikutus koronasta tulee, kun Suomen järjestelmä on laitettu uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta se pilkalta kuullostanut vaan erittäin järkevältä. Nyt pitää vain keksiä entisten henkireikien tilalle jotain muuta mitä ei ole ennen tehnyt eikä valittaa. 

Tuo nimenomaan on vähättelyä ja pilkkaamista. Itsekin olen aivan täysin loppu tähän koronaan vaikka olen sekä hankkinut uusia harrastuksia että kerrankin on ollut myös aikaa harrastaa kunnolla muutamaa vanhaa jotka vaatii paljon aikaa.

Silti olen joutunut luopumaan liian paljosta ja näin yksinasuvana sinkkuna vaikka omaan seuraansa oli tottunut jo ennen koronaakin niin liika yksinolo on vain liikaa. Sitä ei korvaa mikään määrä ulkoilua ja lenkkeilyä että joutuu nököttämään kotona omin nokkineen ilman juttuseuraa.

Eikä tässä auta mikään määrä neulottuja pipoja, sukkia, lapasia tai neuletakkeja. Ai juu, neuloin myös yhden kaulurin ja yhden liivin. Eikä tehdyt ristikot tai läpi menneet pasianssit. Ei ruotsin opiskelu eikä jumppaaminen. Ei edes niiden porkkanoiden syönti. Tosin söin niitä jo ennenkin päivittäin.

Mä tarvitsen sosiaalista elämää.

En ole tuon aikaisemman kirjoittaja, mutta ei tässä ketään kukaan koita pilkata tai vähätellä. Jos on oikeasti paha olo niin kannattaa yrittää tehdä kotona jotain mistä tykkää, koska yleensä siitä tulee parempi olo.

Sinun kohdalla myös sosiaalinen media voisi auttaa, siellä on varmasti muita, joilla on sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri avauduin samasta aiheesta tänne, en huomannut tätä ketjua. En jaksa minäkään, ja olen jo valmiiksi ahdistunut siitä mitä on vasta tulossa.

Pääsin opiskelemaan unelma-ammattiani viime syksynä, olin niin onnellinen kun vihdoinkin sain sisältöä elämälleni. Olin vuosia sairauden takia työttömänä. Raskauden takia työharjoittelu vietiin minulta pois, ja nyt olen taas kotona - opiskelu muuttui etäopinnoiksi ja työnteko siirtyi hamaan tulevaisuuteen.

Koska olin työtön ja kotona, oletusarvo oli tietenkin että hoidan itse oman lapseni etäopiskelun viime vuonna. Noh, tottakai koska hoidin omaa lastani ja olin kotona, sain taakakseni hoitaa myös mieheni päiväkoti-ikäisen, myös hänen äitinsä luonapitopäivinä. En kestä jos koulut ja varsinkin päiväkodit menee taas kiinni, en vaan kestä.

Muutettiin miehen kanssa uudelle ja täysin tuntemattomalle paikkakunnalle, en ole ehtinyt saamaan täältä ystäviä. Mies on mustasukkaista tyyppiä, joten ei siedä olla ilman että valvoo minua, joten ystävien kanssa vaikka baari-illat olivat ehdoton ei. Nyt koronan aikana multa on viety se pienikin vähä, mikä mulla oli. En pääse kauppakeskukseen katsomaan kivoja vaatteita, käyn vaan lähikaupassa koska prismassa koronan riski on suurempi. Vihaan tota hiton lähikauppaa.

Miestä en jaksanut oikein ennen koronaakaan, koska kaikki aika piti viettää hänen kanssaan. No arvatkaa jaksanko nyt vieläkin vähemmän. Haluaisin erota, mutta en voi koska olen raskaana.

Olen aivan yksin, miten tätä voi enää jaksaa.

Voimia sulle ❤️ Ei kellään ole oikeutta kytätä menojasi. Miehesi toiminta on henkistä väkivaltaa. Korona tekee vielä vaikeammaksi irtipääsyn. Estäkö miehesi sulta Prismaan ja kauppakeskuksiin menon? Hänellä ei ole siihen oikeutta! Jos itse epäröin niihin menoa, ajattelisin niissä tartuntariskiä olevan lähikauppaa pienempi, koska ilmanvaihto on hyvä, tilaa paljon ja turvavälit helppo pitää. Mene ihmeessä jos se on sulle henkireikä.

Ihana, kiitos että vastasit mulle ❤️

Niinhän se taitaa olla ainakin joltain osin henkistä väkivaltaa. Mutta kuten totesit, sekin on jäänyt koronan takia ihan toissijaiseksi jutuksi. Nyt sitä väkivaltaa ei edes ole, koska en ikinä ole missään muualla kuin kotona. Luulen että mies vain nauttii siitä, tai ainakin tuntuu siltä.

Kauppakeskukseen en uskalla itse mennä, Jumbossa oon yleensä ennen käynyt, mutta sielläkin oli nyt sitä koronaa. Tuo Prismaan meno on täysin miehen kotkotuksia, yritin eilen itsekin selittää että se koronan mahdollisuus on pienempi siellä kuin tossa meidän homeisessa lähikaupassa.

Yritin päästä keskustelemaan diakonissalaitokselle, mutta ne ei ota vastaan nyt ketään, muuta kuin puhelimitse. Haluaisin joskus edes tavata jotain henkilöä, joka kuuntelee mua ja kysyy multa mitä kuuluu. Tai ylipäätään tavata edes jotain ihmistä.

Säälittää tuoda vauva tämmöiseen maailmaan. Omalta osaltani jopa syytän itseäni siitä, että omat lapseni joutuu täällä kärsimään näistä kauheuksista. Ei mitään muuta enää kuin viruksia, väkivaltaa ja yksinäisyyttä.

Koska olet raskaana,käyt varmaan neuvolassa.Puhu siellä tilanteestasi tai ota yhteyttä johonkin sosiaalivirkailijaan.Toivon,että saat asiasi kuntoon sekä onnellisen elämän.

Korona ei ahdista. Enemmän ahdistaa ihmiset, jotka siitä ahdistuvat. Sitä alkaa miettiä itsekseen, miten hauraiden ihmisten käsissä omaa elämää koskevat päätökset saattavat olla.

Nyt on aika maksaa velat pois. Tämän vuoden kun saisi vielä töissä olla niin olen kuivilla. Sen jälkeen ei korollista velkaa ole mihinkään. Sitten katsotaan vierestä niitä ihmiskohtaloita kun korttitalo jälleen kerran kaatuu. Nythän se on jo käynnissä. Henkilökohtaiset velkavivuttelut on käyty läpi. Tulee maksun aika.

Tällä hetkellä mietin Britanniaa tai ruotsia. Ei sitä varallisuutta kannata kerätä, sekin verotetaan pois.

Keksitty pandemia, koska on jostain syystä tarve muuttaa maailmanjärjestystä. EI umj:hin ja Agenda 21:een uskova ja niihin varautuva mikään koronanpitkittäjä ole. Homma kehittyy ihan niinku käsikirjotuksissa lukee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ollut jo pitkään selvää, että tärkeintä on terveydenhuollon kantokyky. Ei se, saatko sinä, minä tai naapurin Pekka koronaviruksen. Pääasia on, että emme saa sitä samaan aikaan ja sellaisessa muodossa, että joutuisimme sairaalaan silloin, kun sairaalat ovat muutenkin jo täynnä. Me kansalaiset olemme vain numeroita tilastoissa sekä vuodepaikkoja sairaaloissa. Kasvottomia, vailla tunteita ja läheisiä. Ei ole väliä, kuka meistä kuolee tai joutuu sairaalaan. Yksi numero lisää tilastoihin. 

Mä oivalsin asian jo viime syksynä, kun tartuntaluvut alkoivat kasvaa, mutta asialle ei edes yritetty tehdä mitään. Pääkaupunkiseudulla elämme jo viidettä kuukautta leviämisvaiheessa. Ja niinkuin silloin, kun näistä vaiheista puhuttiin, leviämisvaihetta pidettiin pahimpana skenaariona koko epidemiassa. Nyt siitä on tullut "uusi normaali". Lakkasin siis odottamasta, että tämä joskus loppuu. Olen muuttanut elämääni sellaiseksi, että voin elää tämän kanssa vaikka vuosia. Jos tämä joskus loppuu, se on sitten vain positiivinen yllätys. 

Sama. Tosin en luota enää siihen, etten tartuntaa saisi vaikka itse tekisin mitä joten olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, että elämäni voi hyvinkin loppua vaikka tässä kuussa. En siis enää unelmoi mistään tulevasta.

Toki se oma kuolevaisuus on aina ollut tiedossa, mutta nyt siitä on tullut konkreettisempi asia kuin koskaan ennen

Juuri näin. On muuten melkoisen hurjaa käsitellä tätä yksin ja ilman juttuseuraa.

Mä olen onnekas, koska mulla on pari kaveria, jotka eivät myöskään usko pandemian olevan ohi vielä tänä vuonna. Juttuseura on oikeasti aika tärkeää. Toisen kaverin kanssa jutellaan vain etänä, mutta toinen asuu aika lähellä ja ollaan melkein joka ilta käyty yhdessä lenkillä. Hänellä ei ole koiraa, mutta ihan vaan juttuseuran vuoksi lähtee mukaani, kun vien piskin iltalenkille. 

Pandemiaa ei ole edes nyt. Pandemian määritelmä edellyttää, että tauti aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa samanaikaisesti ympäri maailmaa, mutta korona tekee sitä kausiluontoisesti kuten influenssa.

Koronatoimet kyllä kestävät vielä pitkään - ei puhettakaan siitä, että olisi tänä vuonna ohi.

Ihan sama, onko kyseessä pandemia vai ei. Kyse on siitä, että ihmisten elämä ei nyt vaan ole samanlaista kuin vuonna 2019. On lomautuksia, työttömyyttä, etätöitä naapureiden poratessa seinän takana, lasten etä-lähi-etä-lähi -koulujojoulua aina sen mukaan, onko ollut altistuksia vai ei tai miten päätetään kouluissa opetus järjestää, tikkua nokkaan, kun päiväkotilainen niiskuttaa, jotta vanhempi saa luvan olla pois töistä jne jne jne. 

- eri -

Vierailija kirjoitti:

Meistähän tämä on kiinni miten kauan tämä jatkuu ja miten isona leviää. Täysin meistä. On aivan sama mitä rajoitetaan, jos niitä ei totella. Ja niitähän ei olla toteltu eikä suosituksiakaan uskottu. Tässä on tulos.

Kaikki tapaamiset täysin minimiin ihan omasta halusta, niin luvut alkaa tippua rajusti.

Olen aivan samaa mieltä jos ei kiinnosta näitä rajoituksia noudattaa tautia vaan levittämällä niin sitä enemmän tämä pitkittyy ja rajoituksia kiristetään. Nyt jokaisen pitää luopua turhasta itsekkyydestään ja minä minä ajattelusta. Nyt laitetaan ne itsekkäät ajatukset ihan narikkaan ja kyrsitään tämä suomalaisella sisulla. Missä se suomalainen sisu on niin nyt kaivetaan se esille eikä vaadita suuressa itsekkyydessään yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää jaksa. Päivittäin joutuu stressaamaan rahasta, totaalinen yksinäisyys, ei mitään toivoa tulevaisuudesta jne.... Yksin ollut tähänkin asti, mutta saanut edes jotain sosiaalisia kontakteja töissä nyt nekin on viety. En enää jaksa toista vuotta(vuosi lomautettuna ja arvioituna vielä vuosi edessä).

Oma exit plan on jo suunniteltu.. Jos ei mitään valoa ole näkyvissä kesäkuun alussa töiden ja rahatilanteen suhteen > kerättynä varastoon opioideja, nukahtamislääkkeitä yms.. Ei tarvii varmaankaan selittää tämän enempää..

Olen minäkin stressannut rahasta mutta en lähtisi itseäni tappamaan.

Yksin olen välillä liian paljon.

Taidat uskoa koronavedätykseen?

Mietipä vähän asioita ja lue tilastoja.

Suomessa ei ole mitään hätää.

Ei kiinnosta korona tai tautitilastot. Ennestään oli jo jaksaminen koetuksella mm. yksinäisyyden takia (ei ole oikeasti yhtään ystävää tai lähisukulaista, ei ketään kenelle soitella) ja nyt uhkaa lähteä mm. kämppä alta. Tämä oli vain se ns. viimeinen niitti joka "katkaisi kamelin selän". En vaan enää jaksa tätä epätoivoa. Olen oikeastaan aika helpottunut, kun "pakotie" on valmiiksi suunniteltuna.

Kaltaisiani löytyy varmaan paljon, jotka ei jaksa tai tule tästä selviämään. Ja hallitusta tai kanssaihmisiä näyttää oikeasti kiinnostavan vain ne koronaan sairastuneet, ei ne jotka menettää toimeentulonsa tai jopa henkensä näiden rajoitusten ja eristyneisyyden takia.

Jos kämppä lähtee niin sinulla on ennen jo koroonaakin ollut jo pahoja ongelmia. Jos ei olisi tullut koronaa niin niin olisitko siltikään selviytynyt pitkään jos ei ole naruja elämässä muutakuin yksi ja ne jos viedään niin ei muita ole. Kämppäkö se ainoa naru oli elämässä minkä takia jaksoi elää? Olen menettänyt toimeentuloni jo ajat sitten eikä hetkauta korona kunhan ei tule mitään sotia sillä ne ovat kaikkein pahimpia. Ei minua vielä tämmöinen tauti tilanne hetkauta sillä pahempaakin on jo koettu kun on kaiken menettänyt eikä ole mitään enää millä rehvastella. Turha ylpeys on ajat jo sitten hiottu pois. 

Ei, kämppä ei ole se ainut "naru", joka pitänyt elämän syrjässä kiinni. Rahahuolet, kasvava velkataakka yms. on ollut vain se piste iin päälle. Jokaisella ihmisellä on jokin murtumiskohta, ja itselleni se on nyt ollut tämä. Totaaliseen uupumukseen ja täydelliseen, lamauttavaan yksinäisyyteen ei auta "mene lenkille/katso sarjoja" neuvot, vaikka hyvää niillä tarkoittaisikin. Joskus se jaksaminen vaan loppuu..

Olisiko sinun mahdollista päästä johonkin velkaneuvontaan? Uskon, että on varmasti tahoja, jotka voivat auttaa. Kysy ja hae vielä apua. Eikö meillä ole Suomessa mahdollisuus päästä johonkin velkajärjestelyyn.

Olisi kehitetty oma rokote niillä rahoilla jotka jaettiin ympäri maailmaa!

"Kyllä ihmisten kanssa voi puhua etänä öliöö"

Ihminen on laumaeläin, on psykologisesti täysin eri asia soittaa etäpuhelu kuin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä lauman kanssa kasvotusten. Etäpalavereiden mahdollisuus on ollut olemassa ehkä 10v, ei se yhtäkkiä korvaa 10 000 vuoden kehittynytttä sanatonta ja sanallista kommunikaatiota.

Itseäni on ihmetyttänyt, kun kaupassa käydessä osa on alkanut ihan selkeästi tunkemaan liian lähelle- siis vaikka ei olisi koko koronaakaan, niin silti ihan iholla suunnilleen! Esim. eilen valitsin hyllystä omenoita, mieheni odotti alle 2 metrin päässä minusta. Meidän väliimme änki joku mies ottamaan jotain toisia hedelmiä! Siis mitä ihmeen perseilyä tämmöinen oikein on?? Vastaavaa toimintaa on alkanut olemaan viime viikkoina ihan säännöllisesti. 

Voisin syödä porkkanan päivässä. Isompia tavoitteita en jaksa ottaa, tämä on sopivan kokoinen voimiin nähden tällä hetkellä. Takana kaksi kuukautta jonkinlaista alamäkeä henkisesti, mutta jotain tällaista pientä terveyttä edistävää voisin kokeilla. Kuuntelen radiosta musiikkia ja uutisia ja käyn lenkillä kerran päivässä, mutta en enempää. Jotenkin minimielämää tämä on. Appelsiinin siemen multaan ja katsomaan kun se kasvaa, olisi jotain mitä seurata. Mutta ei mitään sen isompaa puutarhaa. Ei mitään mikä voisi kuolla kun väsyy kastelemaan..

Myy kirjoitti:

Kyllä tämä kannattaisi jaksaa. Se tulee olemaan raskasta, kun näitä lainoja aletaan maksamaan takaisin. Siinä tunnelissa ei valoa näy. Olen jo miettinyt ulkomaille muuttoa. Nytkin on jo Euroopan korkeimmat verot.

Voi sielä tunnelin pääsä sellainen valo olla ku yhteisvaluutta, kenties pedonmerkki. Sehän voitaisiin näillä "koronantorjunta"-toimilla pakottaa käytöön, hynäksi jonka on kelvattava kaikille. Antiristuskin on ilmestyvä, jotku veikannu että se olisi Obama. Petollinen mielinkieli joka saa rauhotettua kaikki mekkaloinnit ja mellakoinnit n kuita nyt näkyy ympäri maailmaa olevan. Näihin asioihin tämä koronahössötyskin liittyy, eli eri ihme jos se vähän käsittämättömältä tuntuu

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä ihmisten kanssa voi puhua etänä öliöö"

Ihminen on laumaeläin, on psykologisesti täysin eri asia soittaa etäpuhelu kuin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä lauman kanssa kasvotusten. Etäpalavereiden mahdollisuus on ollut olemassa ehkä 10v, ei se yhtäkkiä korvaa 10 000 vuoden kehittynytttä sanatonta ja sanallista kommunikaatiota.

Ei korvaakaan, mutta onko sitten mukavampaa olla ihan yksin puhumatta kenellekään mitään? Tai sitten pitää tehdä kuten kaikki huolettomat, koronaa valheena pitävät ja salaliittoteoreetikot eli mennä tapaamaan muita ihmisiä. Tavata kavereitaan. Nyt toki baarit menee kiinni, mutta kun aukeavat,  menee silloin. Ei kukaan tule kirjoittamaan sulle sakkolappua, vaikka tapaisitkin muita ihmisiä. 

Kun oon tehnyt kaikkeni ohjeita noudattaen.

JOS: - en ennätä saada rokotetta

- joudun sairaalaan, joka on niin täynnä että joudun käytävä paikalle

- tarvitsen tehohoitoa, jos tehohoitoa paikkoja ei riitä minulle

- olen itse syytön tuohon , en aio siis murehtia sitä mille EN VOI MITÄÄN ❗ Jos noin kävisi, ja kuolisin, ei se muuksi muutu vaikka nyt itkisin silmät päästäni.

Joten elän nyt päivä kerrallaan, rauhallisin mielin.