Parisuhde.Mikä ärsyttää eniten?

Vierailija kirjoitti:

Etäsuhde joka ei koskaan muuksi muutu. Mahdollisuus olisi ollut parikin kertaa, yksin en sitä voi tehdä vaikka suuremman panokseni siihen olen ollut valmis antamaan. 

Suurempi panos, eli olisit ollut valmis muuttamaan hänen luokseen? Välimatka kai satoja kilometrejä kuitenkin.

-up-

Nyt kyllä sanon se on moro ja näkemiin.

Se että parisuhteeseen on joku ihme hinku vaikka se ärsyttää.

nainen

x

Vierailija kirjoitti:

Toisen kyvyttömyys tunnistaa omis tarpeita ja toiveita, saati kommunikoida niistä. Ja se jos koskaan ei suunnitella tai sovita mitään. En ymmärrä miks halutaan parisuhteeseen jos ei sit haluta parisuhteelta mitään.

Siks oonkin sinkku. Liikaa ollu tällasia ajan tuhlareita.

Tunsin sellasen miehen (ei kumppani), joka koko ajan kysy et "mitä sä haluut"?. Kuitenkin myös vinkui esim. s#ksiä vaikka olin sanonut ettei kiinnosta. Oma kumppani ei kuulemma osannut kertoa mitä haluaa ja tarvitsee. Sitten kun sanoo mitä haluaa niin ei kuitenkaan minua uskonut vaan alkoi se vinkuminen. 

Kyllä ärsyttää.

Mies on tosi paljon poissa kotoa töiden ja omien harrastusten vuoksi, joten olen aina hoitanut enemmän lapsia, kotia ja lasten asioita. Tämäkin ärsyttää, mutta juuri nyt mua ärsyttää se, että mies ei tajua tätä. Se tuntuu aina kuvittelevan, että olen kotona tekemättä mitään. Hän soittaa esim, että "katsotko sieltä pöydältä mikä päivämäärä siinä yhdessä lapussa on" ja minä vastaan, että olen töissä/kaupassa/mummolassa/käyttämässä lasta harrastuksissa, ja mies on hämmästynyt, että ai etkö sä olekaan kotona. Sitten jos hänellä on vapaapäivä ja minä olen koko ajan menossa johonkin, kun on pakollisia menoja, niin hän kuvittelee, että pakoilen häntä. Ja jos pyydän häntä tekemään jotain, niin hän on väsynyt. 

Mies katsoo urheilua aamusta iltaan. Kun olisi lemmiskelyn aika, niin ukko sanoo että kohta tulee pesäpalloa. Kokoajan urheilua, urheilua ja urheilua. Aika kummaa kun mies painaa 110-115 kg ja urheilusta kiinnostunut. Sanon teille nuorille. Älkää ottako urheilusta kiinnostunutta miestä.

Mies ei ole seksuaalisesti niin kestävä, että pysyisi mun tahdissa. Mä olen aina halukas. Tarvitsen paljon seksiä ja vaihtelevuutta siinä. Olen alkanut kyllästymään pikkuhiljaa. Alkanut katselemaan muita sillä silmällä. Vientiä kyllä olisi mutta en ole halunnut pettää. Mä olen 31v ja mies 55v. 

Ota varamiespalvelu seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Se että parisuhteeseen on joku ihme hinku vaikka se ärsyttää.

Outoa kun tämä kyllä itseltäni hävisi täysin kun sitä parisuhdetta pääsi parisen kertaa maistamaan. Sitä ennen kyllä se pyöri pakkomielteisesti lähes välillä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Mies on tosi paljon poissa kotoa töiden ja omien harrastusten vuoksi, joten olen aina hoitanut enemmän lapsia, kotia ja lasten asioita. Tämäkin ärsyttää, mutta juuri nyt mua ärsyttää se, että mies ei tajua tätä. Se tuntuu aina kuvittelevan, että olen kotona tekemättä mitään. Hän soittaa esim, että "katsotko sieltä pöydältä mikä päivämäärä siinä yhdessä lapussa on" ja minä vastaan, että olen töissä/kaupassa/mummolassa/käyttämässä lasta harrastuksissa, ja mies on hämmästynyt, että ai etkö sä olekaan kotona. Sitten jos hänellä on vapaapäivä ja minä olen koko ajan menossa johonkin, kun on pakollisia menoja, niin hän kuvittelee, että pakoilen häntä. Ja jos pyydän häntä tekemään jotain, niin hän on väsynyt. 

Älä passaa. Mahdollistat sikailun. Miehen harrastukselle joku raja esim. 2h / vko ja sulle sama määrä omaa-aikaa. Jos ette pääse sopuun, hankkikaa lastenhoitaja siksi aikaa. Jossain myönnytyksesi pitää näkyä, kun mies ei "tajua". Selvät jaot kotitöissä. Sinäkin tietenkin olet väsynyt tekemään mitään, jos mies ei hoida omaa osuuttaan. Älä paikkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on tosi paljon poissa kotoa töiden ja omien harrastusten vuoksi, joten olen aina hoitanut enemmän lapsia, kotia ja lasten asioita. Tämäkin ärsyttää, mutta juuri nyt mua ärsyttää se, että mies ei tajua tätä. Se tuntuu aina kuvittelevan, että olen kotona tekemättä mitään. Hän soittaa esim, että "katsotko sieltä pöydältä mikä päivämäärä siinä yhdessä lapussa on" ja minä vastaan, että olen töissä/kaupassa/mummolassa/käyttämässä lasta harrastuksissa, ja mies on hämmästynyt, että ai etkö sä olekaan kotona. Sitten jos hänellä on vapaapäivä ja minä olen koko ajan menossa johonkin, kun on pakollisia menoja, niin hän kuvittelee, että pakoilen häntä. Ja jos pyydän häntä tekemään jotain, niin hän on väsynyt. 

Älä passaa. Mahdollistat sikailun. Miehen harrastukselle joku raja esim. 2h / vko ja sulle sama määrä omaa-aikaa. Jos ette pääse sopuun

Lapset ovat jo niin isoja, että eivät tarvitse lastenhoitajaa, joten pääsen itsekin harrastamaan, vaikka mies ei olisikaan kotona. Miehen harrastus on sellainen, että sitä ei voi rajata 2h/vko, vaan siihen menee matkoineen koko päivä tai viikonloppu, mutta se on kuitenkin kausiluonteinen, niin hän ei harrasta koko vuotta. Minusta tämä on ihan ok, sillä se harrastus on hyödyllinen ja tärkeä muillekin kuin hänelle. Vähän muotoilin väärin tuon aikaisemman kirjoituksen, kun muistelin lasten lapsuutta, milloin tuo oli ajankohtaisempaa, mutta tällä hetkellä ärsyttää juuri tuo, että mies luulee, että minä istun kaiket päivät kotona ja minulla on tylsää, kun oikeasti olen koko ajan menossa jonnekin. 

Tykkää Egotripin Matkustaja -biisistä. Hoilaa Yksi väsynyt matkustajAAAaaa -kohtaa koko ajan. Puhkaisee tärykalvot kohta.

Tässä nykyisessä, pitkässä parisuhteessa ärsyttää oikeastaan vain se, ettei olla seksuaalisesti yhteensopivia.

No, kaikki muu on kunnossa ja tuohonkin on löydetty keskustelemalla ratkaisu.

Keskustelun puute tai ylipäätänsä tahtotila että asioista keskustellaan. Tähän liittyy myös asioista sopiminen ja asioiden suunnittelu etukäteen.

Toisen ottaminen itsestäänselvyytenä

Se, että parisuhde on toisella ilmeisesti vähemmän tärkeällä sijalla kuin toisella. Mies kyllä puhuu kauniita ja lupailee, mutta käytäntö on ihan jotain muuta. Vain minä yritän mahdollistaa ne asiat mistä yhdessä ollaan haaveiltu, kun toinen ei tee mitään sen eteen, tai tekee ne jopa mahdottomiksi. Esimerkkinä vaikka kesäloma, joka otettiin yhtäaikaa (eli minä pyysin työpaikalta lomaa samaan aikaan kun mies) että pääsisimme kauan haaveilemallemme telttavaellukselle, jossa voisimme viettää romanttisia hetkiä. Itse olen säästänyt reissua varten siitä asti kun siitä sovittiin, kun mies taas tuhlaili koko kevään ties mihin. Ensimmäisen lomaviikon mies löhöili sohvalla tai juoksi omilla asioillaan, emme tehneet yhdessä mitään, edes uimaan mies ei jaksanut lähteä. Toisella viikolla kun oli tarkoitus lähteä reissuun, mies alkoi valitella että jäi kyllä aika paljon ylitöitä mitä olisi hyvä tehdä, että ei kyllä tiedä ehtiikö, ja rahatkin on vähän tiukilla. Ei siis lähdetty yhdessä romanttiseen reissuun. Kävin yksin pienen vaelluksen, mutta jatkuvasti nousi pala kurkkuun, kun mietin miehen tärkeysjärjestystä ja sitä kuinka hölmöksi tunsin itseni. Luulin ihan oikeasti että mies odottaa yhtä innolla mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä. Seksiä hän kyllä kerjäsi ennen kuin lähdin.

Toisen itsekeskeisyys. Olen kyllä alkanut miettiä että mitä ihmettä minä tästä saan. Itse raivaan tilaa yhteiselle ajalle, näen vaivaa että on hetkiä huoltaa parisuhdetta, mutta toiselle mikä tahansa menee yhteisen ajan edelle. Taidan olla vain itsestäänselvyys ja tarpeiden toteuttaja.