Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuvittele, että olet työtön tai työkyvytön, ja sinulta kysytään: ”no mitäs sinä teet työksesi?”
03.03.2021 |
Ollaanpa sitten illallisella tai coctail-juhlissa tai vaikka luokkakokouksessa, miten vastaat:
Oletko rehellinen (”eipä ole löytynyt töitä” tai ”terveydentilan vuoksi en ole juuri nyt palkkatyössä”) vai ikään kuin kehuskeletko tai liiotteleto itsesi tilanteen yläpuolelle (”en ole löytänyt semmoista hommaa, jossa pääsisin täysin hyödyntämään taitoni ja lahjakkuuteni” tai ”jossain vaiheessa huomasin, että olen niin sairas, etten voi vaarantaa kaikkea sitä, mitä minulla on yhteiskunnalle annettavana”).
Mitä sanot tai mitä sanoisit, kun sinulta kysytään tai kysyttäisiin, että ”mitäs sinä teet elämälläsi”?
Kommentit (100)
Sanoisin että heitän keikkaa palkkamur***jana. Kohteet on yleensä liikaa asioista utelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ikinä tiedä mitä sanon. Työkyvyttömyyseläkkeellä olen. Luultavasti sanoisin sen. Sen jälkeen ihmettelisivät mistä. En vaikuta yhtään työkyvyttömälle.
Olen sanonut.että keikkaa riittää tasaiseen tahtiin! Ja sitten vaihtanu puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Treidaan kryptoja ja tienaan 5k päivässä.
Voi että, luin "treenaan kryptoja" ja innostuin sekunniksi, ajatellen niitä ristikkolehdestä löytyviä kryptoja...
Jos joku kysyy jossain kissanristiäisissä mitä teen työkseni, irvistän ja ilmoitan olevani työtön. Yleensä lähtevät karkuun. Ei jaksa jutella minkään lampaiden kansa.
Oikeasti olen ihan hyvissä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömänä vastaisin olevni työtön. Työkyvyttömänä vastaisin olevani työkyvyttömyyseläkkeellä.
Molemmat ovat sellaisia vastauksia että ihmisten suu usein sulkeutuu heti.
Minä ainakin olen tottunut siihen, että udellaan mitä tekee työkseen tai missä opiskelee. Pahin tilanne oli sellainen missä olimme isovanhempani hautajaisissa ja sellaiset sukulaiset joita en ollut koskaan edes nähnyt alkoivat kysellä missä opiskelen. Minun oli pakko valehdella, että opiskelen silloin, kun en halunnut alkaa selostamaan heille kuinka en taaskaan päässyt yliopistoon. Nyt sitten tietenkin luulevat, että olen jättänyt kaiken kesken, mutta mitä väliä kun emme kuitenkaan tapaa ehkä enää koskaan. Äidiltäni taas kysellään edelleen työpaikkaa ja monet todella ikävästikin kyselevät. Itse olen työtönkin tällä hetkellä ja nämä aiheet hankalia. Itse sanoisin varmaan tällä hetkellä, että olen ainakin osa-aika töissä ja en haluaisi sanoa totuutta. En myöskään halua kertoa kaikille missä opiskelen, kun se saa aikaan vaan paineita jos käykin niin, että en valmistu vaikka amiksesta onkin kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen, olen taiteilija, olen muuttanut juuri ulkomailta, pidän välivuotta, sain pienen perinnön, downshiftaan, burn out, olen pienyrittäjä... onhan näitä valkoisia valheita!
Sanon, että en käy töissä. Jos siltä tuntuu niin saatan vielä lisätä, että ei ole tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin tätä kysytään täysin tuntemattomalta. [/QUOTE ]
Olen eri, mutta... Minulta on aika useinkin täysin tuntemattomat kysyneet mitä teen työkseni. Tilanteita on erilaisia, yleensä jossain kokouksessa tai vaikka kun muutin uuteen taloon. Kyllästyttäviä kysymyksiä, mutta ymmärrän ihmisten mielenkiinnon, en vain jaksa avautua niistä, en yksinkertaisesti ymmärrä mitä se muille kuuluu mitä teen työkseni. Jos puhun jonkun kanssa työelämästä yleensä, voin hyvinkin jakaa oman työnkuvani ja ammattialani, jotta toinen ymmärtää mistä näkökulmasta käsin puhun, mutta muuten en.
Kun menin autolleni eräänä päivänä, sinne ilmestyi heti talotoimikuntamme juorutoimikunnan pääluottamushenkilö tiedustelemaan, että "ohos, ajeletpa sinä kalliilla pelillä, mikäs palkkasi on, oletkos kovinkin rikas". Kysyin häneltä, miksi autoni ja minun palkkani sinua kiinnostaa? En itse ole sosiaalinen enkä voi sietää juoruämmiä, joten ei haitannut, että sillat paloivat tuohon naiseen.
Eikö tämä nimenomaan ole sitä luonnollista jutustelua?[/QUOTE ]
En koe luonnolliseksi jutusteluksi alkaa kysellä tuntemattomalta tai vieraalta ihmiseltä hänen henkilökohtaisia asioitaan. Olen itse toimistotöissä johdon assistenttina ja esimiehenä toimistoväelle ja olen oppinut, että ei ole sellaista asiaa, jota joku ei pitäisi liian henkilökohtaisena jakaa vieraille ihmisille.Ihminen jakaa kyllä itse, sitten kun on huomannut, että nyt on oikea hetki. Luonnollinen jutustelu pitäisi pitää neutraaleissa asioissa niitä eivät ole henkilökohaisten asioiden kysyminen.
Small talk ei ole toisen ihmisen yksityisasioiden utelua, vaan jutustelua aiheista ja jutustelua tavoilla, joissa toinen osapuoli voi itse päättää mitä jakaa ja mitä ei ilman että joutuu tilanteeseen, jossa pitäisi sanoa, että koen tuon kysymyksen liian henkilökohtaisena.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ihmisen arvo jos sillä ei ole työtä? Tässä nykyisessä suorittajakulttuurissa paljon muuta arvoa ei ole kuin se työn ja uran kautta tuleva. Kuitenkin meidän länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen pohja on hellenistisessä kulttuurissa, jossa eliitin miehet käyttivät aikansa filosofointiin. Raskaat ruumiilliset työt teetettiin orjilla ja huonomaineiset kauppiasammatit olivat köyhien tai keskiluokan hommia.
Viisauskoulut pitäisi ottaa uudestaan käyttöön, ei mitään demokraattista hapatusta jossa aina joku idiootti pääsee sabotoimaan fiksumpien päätökset. Älykkäiden ja sivistyneiden ihmisten olisi lyötävä päänsä yhteen ja keksittävä meille uusi tapa elää. Raha ei kuitenkaan lopulta ratkaise kaikkia meidän ongelmia.
Olisi aika pohtia mikä on oikein, kuinka huolehdimme heikommista, miten voimme auttaa koko maailmaa voimaan paremmin? Joo, idealistista paskaa, mutta olisihan se hienoa jos jossain vaiheessa joku pysähtyisi miettimään, että miksi tässä näitä hommia tehdään???
Minä olen tällainen, voisin olla viisauskoulun opettaja. En yhtään ymmärrä miksi ihmisen arvo mitataan työssä. Itse näen työtä tekevän lähinnä orjana. Ihmiset ei ajattele eivätkä osaa ajatella, tukka putkella hautaa kohti vaan. En ole löytänyt vielä ihmistä joka olisi samalla tasolla ajatusteni kanssa, kuolettavan yksinäistä miettiä yksin, kukaan ei ymmärrä tai ymmärtää väärin, en tosin puhu enä edes sitä vähääkään ja olen erakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelisin, että opiskelen tai olen kotirouva.
Ketään normaalia EI kiinnosta. Juoruilevat lehmät on asia erikseen - heidät kierrän kaukaa!
Valehtelet turhaan, jos ketään eri kiinnosta, etkä edes ole tekemisissä juoruilijoiden kanssa.
Säälittävä elämä.
Juu, nämä narsistit on pahimpia:
Hän iskee sinne mihin eniten sattuu. eli jos elämässäsi on salaisuuksia hän paljastaa ne tai valehtelee. menetät työpaikan, ihmisuhteet, omaisuutesi...
kiristys, uhkailu, mustamaalaaminen, manipulointia... parhaimillaan ajaa sinut itsemurh_aan.
Suosittelen katkaisemaan välit narsistiin täysin ja hakemaan apua.
Valehtelisin, että opiskelen tai olen kotirouva.
Ketään normaalia EI kiinnosta.
Juoruilevat lehmät on asia erikseen - heidät kierrän kaukaa!
Mistä tunnistat juoruilevan lehmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ihmisen arvo jos sillä ei ole työtä? Tässä nykyisessä suorittajakulttuurissa paljon muuta arvoa ei ole kuin se työn ja uran kautta tuleva. Kuitenkin meidän länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen pohja on hellenistisessä kulttuurissa, jossa eliitin miehet käyttivät aikansa filosofointiin. Raskaat ruumiilliset työt teetettiin orjilla ja huonomaineiset kauppiasammatit olivat köyhien tai keskiluokan hommia.
Viisauskoulut pitäisi ottaa uudestaan käyttöön, ei mitään demokraattista hapatusta jossa aina joku idiootti pääsee sabotoimaan fiksumpien päätökset. Älykkäiden ja sivistyneiden ihmisten olisi lyötävä päänsä yhteen ja keksittävä meille uusi tapa elää. Raha ei kuitenkaan lopulta ratkaise kaikkia meidän ongelmia.
Olisi aika pohtia mikä on oikein, kuinka huolehdimme heikommista, miten voimme auttaa koko maailmaa voimaan paremmin? Joo, idealistista paskaa, mutta olisihan se hienoa jos jossain vaiheessa joku pysähtyisi miettimään, että miksi tässä näitä hommia tehdään???
Minä olen tällainen, voisin olla viisauskoulun opettaja. En yhtään ymmärrä miksi ihmisen arvo mitataan työssä. Itse näen työtä tekevän lähinnä orjana. Ihmiset ei ajattele eivätkä osaa ajatella, tukka putkella hautaa kohti vaan. En ole löytänyt vielä ihmistä joka olisi samalla tasolla ajatusteni kanssa, kuolettavan yksinäistä miettiä yksin, kukaan ei ymmärrä tai ymmärtää väärin, en tosin puhu enä edes sitä vähääkään ja olen erakko.
Sama täällä: unelmaduuni!
Kerron valkoisen valheen, tai sitten asian todellisen laidan.
Ihmiset ovat hyväntahtoisia ja ymmärtävät kyllä.
En ole koskaan kokenut tulleeni kiusatuksi!
Vastaan, että mun ei onneksi tarvitse käydä töissä, elän mieheni rahoilla.
Tämä on sitä paitsi ihan totta. Toki lisäksi olen työkyvytön, mutta se ei kuulu kenellekään satunnaiselle tuttavuudelle.
Joskus olen myös sanonut olevani käsityöläinen. Sekin tavallaan pitää paikkansa, koska teen paljon käsitöitä, ja joskus myynkin jotain pientä esim. myyjäisissä.
Ulkomailla sanon olevani kotirouva, koska se on aivan normaali ammatti naiselle kaikkialla muualla paitsi Pohjoismaissa. Täällä kotimaassa tuo vastaus herättää liikaa kummastusta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta cd ei ikinä tiedä mitä sanon. Työkyvyttömyyseläkkeellä olen. Luultavasti sanoisin sen. Sen jälkeen ihmettelisivät mistä. En vaikuta yhtään työkyvyttömälle.
Sama!
Sanon mitä tilanteeseen sopii
Useimmiten kerron alan jota olen opiskellut ja työskennellyt jos seura on mielenkiintoista ja haluaisin jatkaa small talkia ja ehkä tutustuakin. Joillekin kerron että teen alihankkijana tilaustöitä, kuten teenkin kun kunto sen sallii
Sellaisissa keskusteluissa joissa tarkoituksena vaikuttaa olevan verkostoituminen, kerron tekeväni "toimistohommista tylsimpänä usein pidettyä", jota olen muutaman vuoden tehnyt ennen kuin vaihdoin alaa. Se on takuuvarma keino vapautua tukalilta tuntuvista tilanteista
Ja tämä vain siksi että vuosia olen kärsinyt sairauden aiheuttamasta, ensin sairauslomista, sitten pysyvämmästä tykyvyttömyydestä. Se on ollut kuin stigma jonka olen kokenut leimaavan minut kelvottomaksi.
Valitut sanat muuten vaikuttavat, "olen työkyvytön" vs "olen työkyvyttömyyseläkkeellä"
”Kudon mattoja”!
Käsityöläinen tai kotiäiti.
Sanon, että olen asiantuntija ja konsultoin kotoa käsin.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän, ettei aihe ole monille helppo, mutta minusta on todella kummallista, että niitä, jotka eivät ajattele samalla tavalla, pidetään jotenkin erityisen törkeinä ja ilkeinä ihmisiä.
Ja hämmästyttävää on se, miksi työttömyys niin monille sitten ylipäätään on näin kova häpeä. Tulee mieleen, että itse ajattelevat työttömyyden olevan jotenkin äärimmäisen noloa ja että koulutus on ainoa asia, jolla on merkitystä. Itse en ole koskaan ajatellut henkilön työstä puhuttaessa miettinyt hänen arvoaan koulutustasolla mitattuna. Te muutko oikeasti teette niin?