Kuvittele, että olet työtön tai työkyvytön, ja sinulta kysytään: ”no mitäs sinä teet työksesi?”
Ollaanpa sitten illallisella tai coctail-juhlissa tai vaikka luokkakokouksessa, miten vastaat:
Oletko rehellinen (”eipä ole löytynyt töitä” tai ”terveydentilan vuoksi en ole juuri nyt palkkatyössä”) vai ikään kuin kehuskeletko tai liiotteleto itsesi tilanteen yläpuolelle (”en ole löytänyt semmoista hommaa, jossa pääsisin täysin hyödyntämään taitoni ja lahjakkuuteni” tai ”jossain vaiheessa huomasin, että olen niin sairas, etten voi vaarantaa kaikkea sitä, mitä minulla on yhteiskunnalle annettavana”).
Mitä sanot tai mitä sanoisit, kun sinulta kysytään tai kysyttäisiin, että ”mitäs sinä teet elämälläsi”?
Kommentit (100)
Omituisen vihamielisiä kommentteja, ikään kuin pahin loukkaus, mitä toiselle ihmiselle voisi sanoa on "mitäs sinä teet työksesi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"oho! olipas henkilökohtainen kysymys ja et ole edes esitellyt itseäsi, kerrotko ensin hiukan itsestäsi?"
Mistä tuli oletus, että tuossa vaiheessa ei olla edes esitelty? :D
huoh....se oli rautalangasta väännetty esimerkki, ei oletus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"oho! olipas henkilökohtainen kysymys ja et ole edes esitellyt itseäsi, kerrotko ensin hiukan itsestäsi?"
Mistä tuli oletus, että tuossa vaiheessa ei olla edes esitelty? :D
huoh....se oli rautalangasta väännetty esimerkki, ei oletus.
En sanoisi, että rautalangasta väännetty, vaan tosi kaukaa haettu ja väkisin keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Omituisen vihamielisiä kommentteja, ikään kuin pahin loukkaus, mitä toiselle ihmiselle voisi sanoa on "mitäs sinä teet työksesi".
Näinä koronaisina kiihtyvän suurtyöttömyyden aikoina vielä oletetaan että kaikilla on työ- tai opiskelupaikka 🤦🏼♀️
Sanon vaan etten käy töissä. Ei ole minun vika ettei kaikki kyselijät tajua, että työttömyyttäkin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisen vihamielisiä kommentteja, ikään kuin pahin loukkaus, mitä toiselle ihmiselle voisi sanoa on "mitäs sinä teet työksesi".
Näinä koronaisina kiihtyvän suurtyöttömyyden aikoina vielä oletetaan että kaikilla on työ- tai opiskelupaikka 🤦🏼♀️
No entä sitten? Mitä pahaa siinä on? Minä en ole pitänyt yrittäjänä lomaa kahteen vuoteen, mutta ei tulisi mieleenikään loukkaantua, jos joku kysyy, olenkos pitänyt talvilomaa.
Valehtelen opiskelevani. Ikuisesti.
Ei tarvitse edes kuvitella. "En ole juuri nyt työelämässä." on tuttu lause. Nykyisin, kun opiskelen harrastuksenomaisesti, sanon joskus, että opiskelen. Tosin vain niille, joille voin kertoa myös sen, mitä opiskelen. Ihan kaikille en halua sitä kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Omituisen vihamielisiä kommentteja, ikään kuin pahin loukkaus, mitä toiselle ihmiselle voisi sanoa on "mitäs sinä teet työksesi".
Tuo kysymys on henkilökohtainen, kaikki eivät halua kertoa tuntemattomille olevansa työkyvyttömyyseläkkellä, harjoittavansa tiettyä ammattia jne.
Kysymyksen tarkoitushan on udella ihmisen tulo- tai koulutustasoa, ei tuollaisella kysymyksellä ole mitään merkitystä muuten kuin työterveyslääkärille, jonka on tärkeää tietää toisen ammatti, koska sen myötä saadaan tietää mm. ammattiin liittyvät terveysriskit.
Kaiken henkilökohtaisen materiaalin saa ihmisestä paremmin irti, kun antaa niiden tietojen tulla luonnollisen kanssakäymisen lomassa.
Minä olen töissä paikalla, jossa käsittelen päivittäin ihmisten arkaluonteisia tietoja, tiedän naapureidenikin salaisuuksia töideni kautta. Minulla on hyvin voimakas, ikuinen ja täydellinen salassapitovelvoite. Olen kuitenkin sosiaalinen ja mukana taloyhtiön hallituksessa ja otan osaa talkoihin ja taloyhtiön omiin illanviettoihin, joten jäisin yksin heti, jos naapureilleni paljastuisi mitä oikeasti teen, koska he alkaisivat pelätä, että milloin heidän salaisuutensa tulee julki. En myöskään halua joutua tilanteeseen, jossa minulta aletaan kysellä ns. kolmannen tahon tietoja, tai että aletaan luulotella ja tulkita vastausteni perusteella, että koska vastasin noin ja noin, niin sittenhän se merkitsee, että heidän päätelmänsä oli oikein (ja uskokaa, ihmiset tekevät sitä). Se voisi satuttaa kaikista eniten sitä kolmatta tahoa. Siksi salaan oman ammattini ja ihan rehellisesti sanoen valehtelen missä olen töissä ja mitä työnkuvaani kuuluu. Joillekin sanon etten halua kertoa. Pakkauksesta sanon, että tulee sillä jotekin toimeen (totta sekin, vaikka vähätelty totuus, joskin saisi palkka noustakin, osaan tuhlata rahaa ihan kiitettävästi).
Olen myös erityisherkkä, joten kaikki henkilökohtaiset kysymykset ihmiseltä, jota en tunne tarpeeksi, tuntuvat pahimman luokan tunkeilulta. En halua kertoa tuntemattomille edes sitä seurustelenko tai keitä kaikkia perheeseeni kuuluu. Läheisemmat ja luotettavaiski havaitut ihmiset sitten saavat enemmän tietoa tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
En menisi tilanteisiin jossa on muita ihmisiä. Häpeäisin kotonani.
Näin tein työttömänä. Joka paikassa joku kysyi missä olet töissä. Lopulta jäin kotiin häpeämään. Nyt töissä ollessani pystyn taas kohtaamaan ihmisiä.
Jos se henkilö on joku, jota en koskaan todennäköisesti tule näkemään, sanon entisen ammattini ja paikan, missä se on ja vaihdan sitten puheenaihetta. Jos ihmiset ovat sellaisia joille vale/puolitotuus kävisi ilmi, niin sanon, että en ole nyt töissä tai olen sairauslomalla. Yllättävän usein puolituttu ihmiset kyselee, onko töitä ollut. No ei, olen sairauslomalla edelleen. Luulisi, että siitä tulisi puhe jos oikeasti olisin töihin päässyt joku kerta! Miksi pitää "pakottaa" sanomaan, että en työelämässä ole vieläkään? Ymmärrän, että ihmisiä voi kiinnostaa toisen työ mutta toistamiseen kysely tuntuu siltä, että yritä nyt jotain tehdä vaikket muka pystyisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisen vihamielisiä kommentteja, ikään kuin pahin loukkaus, mitä toiselle ihmiselle voisi sanoa on "mitäs sinä teet työksesi".
Näinä koronaisina kiihtyvän suurtyöttömyyden aikoina vielä oletetaan että kaikilla on työ- tai opiskelupaikka 🤦🏼♀️
No entä sitten? Mitä pahaa siinä on? Minä en ole pitänyt yrittäjänä lomaa kahteen vuoteen, mutta ei tulisi mieleenikään loukkaantua, jos joku kysyy, olenkos pitänyt talvilomaa.
Se oli kommentti tähän keskusteluun liittyen.
Newsflash: tahaton työttömyys on joillekin ihmisille henkilökohtainen tragedia eikä mikään kepeä joka paikan puheenaihe. Onneksi nykyään tapaa useimmiten jopa ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka ei saa syöpää siitä ettei kaikkien elämään syystä tai toisesta kuulu työ lainkaan. Ylipäätään työttömiä ihmisiä tapaa nykyään enemmän kuin vaikkapa ennen koronaa.
Erästä suosittua av-ketjua siteeraten; "työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse".
Voi, voi! Onneksi ihmisen todellinen arvo ei ole työstä kiinni!
Olette sekaisin kaikki! Kuka ylennetään ja kuka alennetaan...? Mitäs se Raamattu sanoikaan? Autuaita ovat...
Kerron olevani 100% invalidi, kuten olenkin. Esitän tarvittaessa Kela-kortin kääntöpuolelta todisteet. Ja jos kysellään lisää, heitän vastakyssärin: oletko kenties sinäkin, kun ei näy ainakaan yläpää toimivan?
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi! Onneksi ihmisen todellinen arvo ei ole työstä kiinni!
Olette sekaisin kaikki! Kuka ylennetään ja kuka alennetaan...? Mitäs se Raamattu sanoikaan? Autuaita ovat...
Vähäjärkiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisen vihamielisiä kommentteja, ikään kuin pahin loukkaus, mitä toiselle ihmiselle voisi sanoa on "mitäs sinä teet työksesi".
Tuo kysymys on henkilökohtainen, kaikki eivät halua kertoa tuntemattomille olevansa työkyvyttömyyseläkkellä, harjoittavansa tiettyä ammattia jne.
Kysymyksen tarkoitushan on udella ihmisen tulo- tai koulutustasoa, ei tuollaisella kysymyksellä ole mitään merkitystä muuten kuin työterveyslääkärille, jonka on tärkeää tietää toisen ammatti, koska sen myötä saadaan tietää mm. ammattiin liittyvät terveysriskit.
Kaiken henkilökohtaisen materiaalin saa ihmisestä paremmin irti, kun antaa niiden tietojen tulla luonnollisen kanssakäymisen lomassa.
Minä olen töissä paikalla, jossa käsittelen päivittäin ihmisten arkaluonteisia tietoja, tiedän naapureidenikin salaisuuksia töideni kautta. Minulla on hyvin voimakas, ikuinen ja täydellinen salassapitovelvoite. Olen kuitenkin sosiaalinen ja mukana taloyhtiön hallituksessa ja otan osaa talkoihin ja taloyhtiön omiin illanviettoihin, joten jäisin yksin heti, jos naapureilleni paljastuisi mitä oikeasti teen, koska he alkaisivat pelätä, että milloin heidän salaisuutensa tulee julki. En myöskään halua joutua tilanteeseen, jossa minulta aletaan kysellä ns. kolmannen tahon tietoja, tai että aletaan luulotella ja tulkita vastausteni perusteella, että koska vastasin noin ja noin, niin sittenhän se merkitsee, että heidän päätelmänsä oli oikein (ja uskokaa, ihmiset tekevät sitä). Se voisi satuttaa kaikista eniten sitä kolmatta tahoa. Siksi salaan oman ammattini ja ihan rehellisesti sanoen valehtelen missä olen töissä ja mitä työnkuvaani kuuluu. Joillekin sanon etten halua kertoa. Pakkauksesta sanon, että tulee sillä jotekin toimeen (totta sekin, vaikka vähätelty totuus, joskin saisi palkka noustakin, osaan tuhlata rahaa ihan kiitettävästi).
Olen myös erityisherkkä, joten kaikki henkilökohtaiset kysymykset ihmiseltä, jota en tunne tarpeeksi, tuntuvat pahimman luokan tunkeilulta. En halua kertoa tuntemattomille edes sitä seurustelenko tai keitä kaikkia perheeseeni kuuluu. Läheisemmat ja luotettavaiski havaitut ihmiset sitten saavat enemmän tietoa tietenkin.
Milloin tätä kysytään täysin tuntemattomalta. Eikö tämä nimenomaan ole sitä luonnollista jutustelua?
Ja sinulleko tämä kysymys tarkoittaa ihan vain koulutus- ja tulotason kyselyä? Itselle ei ole tuollainen tullut mieleenkään. Esimerkiksi oma serkkuni kertoi, miten koronarajoitukset ovat vaikuttaneet hänen työpaikallaan ja osastollaan. Hän puhui lentokentästä, mutta kyllähän se nyt avaa tilannetta ihan eri tavalla, kun hän kertoi, että hän on töissä siellä lennonjohdon teknisellä puolella eikä lentoemäntänä tai turvatarkastuksissa. Mutta kai siinä sitten oli väärin kysyä, mikä se hänen työnkuvansa oikeastaan onkaan, ettei vain luulla, että kyttään siinä hänen tulotasoaan.
En tiedä, mikä salainen agentti sinä olet, mutta useimmissa työpaikoissa voi käsittääkseni kertoa alasta hieman ympäripyöreästi siten, ettei tarvitse rikkoa minkäänlaisia vaitiolovelvollisuuksia. Esimerkiksi että työskentelen sosiaali- ja terveysalalla ja suurin osa on asiakaspalvelu- tai hallinnollista työtä. Hämmästyttävän vähän ihmiset tuntevat omaa alaansa, jos tällainen koetaan ihan mahdottomaksi. Se kuitenkin kertoo suunnilleen, millaisten asioiden kanssa olet tekemisissä, mutta ei kerro juurikaan tulo- tai koulutustasostasi saati sitten, kenen tietoja siellä olet käsittelemässä.
Nämä selitykset ovat jotenkin käsittämättömiä, ikään kuin maailman luonnollisin small talkin aihe olisikin nyt maailman suurin synti, josta on äärimmäisen vaikeaa edes puhua.
Minä olen 58v työtön lähihoitaja. On mukava katsoa ihmisten reaktioita, kun kerron olevani työtön. Olen 128kg.
Mistä tuli oletus, että tuossa vaiheessa ei olla edes esitelty? :D