Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ratkaisuksi Helsingin kalliiseen asumiseen?
Helsingissä vuokrat ovat järkyttävän kalliita ja myytävät asunnot menevät etupäässä sijoittajille. Sekä vuokrat että asuntojen ostohinnat vain nousevat.
Miten asia voitaisiin mahdollisimman oikeudenmukaisesti korjata niin, että vuokrat saataisiin alas eivätkä asumistuet valuisi sijoittajien taskuun? Nykytilanteessa matalampipalkkainen kansa ei aina edes kykene vuokrakuluiltaan säästämään rahaa, jotta voisi ostaa oman asunnon, jolloin varallisuus alkaisi kertyä itselle eikä vuokraisännälle eli sijoittajalle.
Pyydän osallistujilta rakentavaa keskustelua! Meitä monia tämä nykytilanne raivostuttaa, mutta tunnepurkausten lisäksi kaipaan KONKREETTISIA RATKAISUJA ja PERUSTELUJA sille, mitä etuja ja mahdollisia miinuspuolia eri ratkaisuilla on. Kun ratkaisuja löydetään, asioita voidaan oikeasti muuttaa.
Kiitos jo etukäteen kaikille! :)
Kommentit (1068)
Vierailija kirjoitti:
vihertuotannon valvoja kirjoitti:
Sallittaisiin kompaktimpien, jopa muutaman neliön kokoisten asuntojen rakentaminen omistus- tai vuokrauskäyttöön.
Vaikka asunnon neliöhinta muodostuisi tavanomaista korkeammaksi, jäisi kokonaiskustannus vähäisemmäksi mikä vähentäisi asuntokohtaisten vastuiden määrää ja aiempaa useampi pääsisi kiinni kohtuuhintaisempaan asuntoon. Elämäntilanteen muuttuessa asuntoa voisi hyödyntää sen jäädessä vuokralle tai pienoisasunnoille muodostui täysin omanlainen kiinteistönvälitysbisnes jota aiemmin ei ole ollut. Huonetilat tulisi säilyttää korkeana, joka tukisi muunneltavuutta ja mahdollistaisi samoin korkeat ikkunat, mikä puolestaan edesauttaisi luonnonvalon pääsyä asuntoon auringon asemasta riippumatta.
Tarvittaessa kompaktit asunnot voisivat olla vain yhden tai kahden kerroksen korkuisia, jopa puurakenteisia.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää asuntojen korjattavuuteen. Näin on mahdollista säilyttää asuntojen arvo.
Samalla tulisi pohtia asunto-, toimisto- ja liiketilatakentamisen yhdistämistä sekä korkeampia taloja, jos halutaan että rakentamista lisätään Helsingissä. Tarvittaessa liki kaikki elämässä tarvittavat peruspalvelut löytyisivät samasta talosta tai korttelista. Ratkaisu vähentäisi joukkoliikenteen kokonaistarvetta ja edelleen jättäisi tilaan toimivammille liikenteen kokonaisratkaisuille. Eri liikennemuotojen yhdistettävyyteen tulisi kiinnittää huomiota, kuin myös taloyhtiöiden omaan energiatuotantoon. Oma energiatuotanto lisäisi asukkaiden sitoutuneisuutta ja lisäisi paikallisen päätöksenteon merkityksellisyyttä.
Mahdollisimman monipuolinen asunto- ja palvelurakenne vähentäisi eriarvoisuutta.
Myös kattorakentaminen tulisi mahdollistaa, joka houkuttelisi omalta osaltaan hyvin toimeentulevaa väestön osaa alueelle.
Asuntoalueiden tulisi rajoittua yhtenäiseen puistoon, joka lisäisi asumisen viihtyvyyttä.
Tällaiset pienet kopit olisivat varmasti hyvä idea - mikäli meillä ajateltaisiin asunnon funktion olevan työvoiman säilytysvarasto tms, jossa ideana on, että käydään vaan nukkumassa ja syömässä jotain pientä ennen kuin taas lähdetään työhön. Mutta kun meillä on päässyt valtaan sellainen ajattelu, että asunto on koti, ja että ihmisen omallakin elämällä on merkitystä, niin en usko, että tämä ideasi oikein olisi toteuttamiskelpoinen meillä. Jossain Aasiassahan tällaisia on. 12-tuntisia työpäiviä tekevät ihmiset käyvät näissä säilytysparakeissa nukkumassa, ja heidän elämänsä pointti on sitten se, että ovat työvoimaa muille.
Muistutan Baronan tekemästä selvityksestä, jossa palvelualat ovat murroksessa ja tarvitsevat tulevaisuudessa työvoimaa.
Ammattitaito voi kuitenkin tulla kauempaa, kukn on totuttu ajattelemaan (Tampereen kauppakamarin julkaisusta).
En tarkoittanut että tämä olisi koko ongelman ratkaisu, vaan osa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin kaupungin edullisiin (?) vuokra-asuntoihin ja muihin veronmaksajien subventoimiin asuntoihin tulisi olla tiukka tarveharkinta. Niitä tippuisi vain sellaisille pieni- ja keskituloisille palkansaajille, joiden asuminen pk-seudulla on välttämätöntä/hyödyllistä. Toisin sanoen, avainaloilla ja kaupungin elinkeinoelämää hyödyttävillä aloilla toimiville. Jos status muuttuu, asunnosta olisi tietyllä siirtymäajalla lähdettävä.
Tällä hetkellähän suurin osa on työelämän ulkopuolella. Pitäisin perusteltuna, jos vaikka kaupunginorkesterin vahtimestari eläköityessään saisi pitää asuntonsa kuitenkin.
Missäs se uusi kaupunginorkesterin vahtimestari sitten asuu? Hän tarvitsee sen asunnon kipeämmin.
Vierailija kirjoitti:
- Opiskelijat soluasuntoihin ja asuntoloihin.
- Vain perheellisille (oltava lapsia) varusmiespalvelusta suorittaville asumistuki.
- Poistetaan oman asunnon myyntivoiton verottomuus (Palvelee vain kasvukeskuksia ja nostaa niissä asuntojen hintoja).
- Asuinhuonevuokralain muutos. Nyt hankalan vuokralaisen poissaanti on liian vaikeaa.
Mitä soluasuntoja ja asuntoloita oikein ehdotat opiskelijoille? Vaikka jokainen opiskelija nyt alkaisi etsiä soluasuntoa, ei sellaista järjestyisi kuin ihan harvalle. Eli esim. Helsinkiin pitäisi rakentaa lukuisia uusia taloja. Ja mitä tehtäisiin perheellisten opiskelijoiden kanssa? Nythän pariskunnat voivat saada kaksion ja perheet perheasunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihertuotannon valvoja kirjoitti:
Sallittaisiin kompaktimpien, jopa muutaman neliön kokoisten asuntojen rakentaminen omistus- tai vuokrauskäyttöön.
Vaikka asunnon neliöhinta muodostuisi tavanomaista korkeammaksi, jäisi kokonaiskustannus vähäisemmäksi mikä vähentäisi asuntokohtaisten vastuiden määrää ja aiempaa useampi pääsisi kiinni kohtuuhintaisempaan asuntoon. Elämäntilanteen muuttuessa asuntoa voisi hyödyntää sen jäädessä vuokralle tai pienoisasunnoille muodostui täysin omanlainen kiinteistönvälitysbisnes jota aiemmin ei ole ollut. Huonetilat tulisi säilyttää korkeana, joka tukisi muunneltavuutta ja mahdollistaisi samoin korkeat ikkunat, mikä puolestaan edesauttaisi luonnonvalon pääsyä asuntoon auringon asemasta riippumatta.
Tarvittaessa kompaktit asunnot voisivat olla vain yhden tai kahden kerroksen korkuisia, jopa puurakenteisia.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää asuntojen korjattavuuteen. Näin on mahdollista säilyttää asuntojen arvo.
Samalla tulisi pohtia asunto-, toimisto- ja liiketilatakentamisen yhdistämistä sekä korkeampia taloja, jos halutaan että rakentamista lisätään Helsingissä. Tarvittaessa liki kaikki elämässä tarvittavat peruspalvelut löytyisivät samasta talosta tai korttelista. Ratkaisu vähentäisi joukkoliikenteen kokonaistarvetta ja edelleen jättäisi tilaan toimivammille liikenteen kokonaisratkaisuille. Eri liikennemuotojen yhdistettävyyteen tulisi kiinnittää huomiota, kuin myös taloyhtiöiden omaan energiatuotantoon. Oma energiatuotanto lisäisi asukkaiden sitoutuneisuutta ja lisäisi paikallisen päätöksenteon merkityksellisyyttä.
Mahdollisimman monipuolinen asunto- ja palvelurakenne vähentäisi eriarvoisuutta.
Myös kattorakentaminen tulisi mahdollistaa, joka houkuttelisi omalta osaltaan hyvin toimeentulevaa väestön osaa alueelle.
Asuntoalueiden tulisi rajoittua yhtenäiseen puistoon, joka lisäisi asumisen viihtyvyyttä.
Tällaiset pienet kopit olisivat varmasti hyvä idea - mikäli meillä ajateltaisiin asunnon funktion olevan työvoiman säilytysvarasto tms, jossa ideana on, että käydään vaan nukkumassa ja syömässä jotain pientä ennen kuin taas lähdetään työhön. Mutta kun meillä on päässyt valtaan sellainen ajattelu, että asunto on koti, ja että ihmisen omallakin elämällä on merkitystä, niin en usko, että tämä ideasi oikein olisi toteuttamiskelpoinen meillä. Jossain Aasiassahan tällaisia on. 12-tuntisia työpäiviä tekevät ihmiset käyvät näissä säilytysparakeissa nukkumassa, ja heidän elämänsä pointti on sitten se, että ovat työvoimaa muille.
Muistutan Baronan tekemästä selvityksestä, jossa palvelualat ovat murroksessa ja tarvitsevat tulevaisuudessa työvoimaa.
Ammattitaito voi kuitenkin tulla kauempaa, kukn on totuttu ajattelemaan (Tampereen kauppakamarin julkaisusta).
En tarkoittanut että tämä olisi koko ongelman ratkaisu, vaan osa sitä.
En nyt ymmärrä, mitä tarkoitat? Miksi se työvoima ei voisi asua normaaleissa asunnoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko unohdettu valvoa jotain toimintoa, mikä on mahdollistanut nykytilanteen kehittymisen?
Miten kaavoitusmonopolia on valvottu ja kenen toimesta.
Opiskelin -80-luvulla Helsingissä ja jo silloin yleisesti puhuttiin Helsingin kaavoitustilanteesta. Mikä kyllä on omituista kun laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle, näyttää siltä että pääkaupunkiseutu on yhtä metsikköön. Luulisi rakennusmaata olevan yllin kyllin. Jo -80-luvulla julkisuudessa oli se, että Sipoo ei kielisyistä halua antaa Helsingin laajeta siihen suuntaan.
Oslo on toteutettu hyvin matalana, johon lähinnä kai paloturvalliset syyt.
Miksei pks-kuntia pakkoyhdistetä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö Helsingin kaupunki rakenna uusia asuntoja koko ajan? Minulla kävi tuuri ja sain kaupungilta asunnon. Muuten perheelläni ei olisi mahdollista varmaan asua kuin jossain pienessä kopissa. Puolisen tuntia tästä menee keskustaan. Työmatkojen pituus siedettävä. Maksan kolmiosta vähän päälle 800 euroa/kk.
Vierailija kirjoitti:
Muutto virta POIS HESASTA. Se on jo NIIN OUT !
Jo sanan Hesa käyttö paljastaa, että siellä huudellaan maakunnista.
Ihan tavallista porukkaa täällä pk-seudulla asuu. En ymmärrä tota yletöntä nälvimistä ja vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihertuotannon valvoja kirjoitti:
Sallittaisiin kompaktimpien, jopa muutaman neliön kokoisten asuntojen rakentaminen omistus- tai vuokrauskäyttöön.
Vaikka asunnon neliöhinta muodostuisi tavanomaista korkeammaksi, jäisi kokonaiskustannus vähäisemmäksi mikä vähentäisi asuntokohtaisten vastuiden määrää ja aiempaa useampi pääsisi kiinni kohtuuhintaisempaan asuntoon. Elämäntilanteen muuttuessa asuntoa voisi hyödyntää sen jäädessä vuokralle tai pienoisasunnoille muodostui täysin omanlainen kiinteistönvälitysbisnes jota aiemmin ei ole ollut. Huonetilat tulisi säilyttää korkeana, joka tukisi muunneltavuutta ja mahdollistaisi samoin korkeat ikkunat, mikä puolestaan edesauttaisi luonnonvalon pääsyä asuntoon auringon asemasta riippumatta.
Tarvittaessa kompaktit asunnot voisivat olla vain yhden tai kahden kerroksen korkuisia, jopa puurakenteisia.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää asuntojen korjattavuuteen. Näin on mahdollista säilyttää asuntojen arvo.
Samalla tulisi pohtia asunto-, toimisto- ja liiketilatakentamisen yhdistämistä sekä korkeampia taloja, jos halutaan että rakentamista lisätään Helsingissä. Tarvittaessa liki kaikki elämässä tarvittavat peruspalvelut löytyisivät samasta talosta tai korttelista. Ratkaisu vähentäisi joukkoliikenteen kokonaistarvetta ja edelleen jättäisi tilaan toimivammille liikenteen kokonaisratkaisuille. Eri liikennemuotojen yhdistettävyyteen tulisi kiinnittää huomiota, kuin myös taloyhtiöiden omaan energiatuotantoon. Oma energiatuotanto lisäisi asukkaiden sitoutuneisuutta ja lisäisi paikallisen päätöksenteon merkityksellisyyttä.
Mahdollisimman monipuolinen asunto- ja palvelurakenne vähentäisi eriarvoisuutta.
Myös kattorakentaminen tulisi mahdollistaa, joka houkuttelisi omalta osaltaan hyvin toimeentulevaa väestön osaa alueelle.
Asuntoalueiden tulisi rajoittua yhtenäiseen puistoon, joka lisäisi asumisen viihtyvyyttä.
Tällaiset pienet kopit olisivat varmasti hyvä idea - mikäli meillä ajateltaisiin asunnon funktion olevan työvoiman säilytysvarasto tms, jossa ideana on, että käydään vaan nukkumassa ja syömässä jotain pientä ennen kuin taas lähdetään työhön. Mutta kun meillä on päässyt valtaan sellainen ajattelu, että asunto on koti, ja että ihmisen omallakin elämällä on merkitystä, niin en usko, että tämä ideasi oikein olisi toteuttamiskelpoinen meillä. Jossain Aasiassahan tällaisia on. 12-tuntisia työpäiviä tekevät ihmiset käyvät näissä säilytysparakeissa nukkumassa, ja heidän elämänsä pointti on sitten se, että ovat työvoimaa muille.
Muistutan Baronan tekemästä selvityksestä, jossa palvelualat ovat murroksessa ja tarvitsevat tulevaisuudessa työvoimaa.
Ammattitaito voi kuitenkin tulla kauempaa, kukn on totuttu ajattelemaan (Tampereen kauppakamarin julkaisusta).
En tarkoittanut että tämä olisi koko ongelman ratkaisu, vaan osa sitä.
En nyt ymmärrä, mitä tarkoitat? Miksi se työvoima ei voisi asua normaaleissa asunnoissa?
Kustannukset normaaliasunnosta työnantajalle on liikaa. Ei ole työnantajan intresseissä hoitaa työntekijän sosiaalisia suhteita. Yrittäjän tai yrityksen tehtävänä ei ole hoitaa yhteiskunnan velvoitteita tässä.
Sama, kuin kustantaisit naapurille isomman, esteettömän asunnon.
Joo... onhan se kätevää tietysti, kun normaaliasuntoon voidaan majoittaa 8-16 henkilöä. Näin se tartuntatautienkin riski minimoituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungin vuokra-asuntoja. Asumistuki pois sijoittajilta.
Sijoittajat eivät saa nytkään asumistukea. Asumistukipäätöksessä lukee aina sen tyypin nimi, joka asuu asunnossa, johon hänellä ei riitä varat. Sopii muuttaa halvempaan.
Käytännössä hän asumistuki mahdollistaa nykyisen vuokratason ja se tuki menee suoraan sijoittajien taskuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutto virta POIS HESASTA. Se on jo NIIN OUT !
Jo sanan Hesa käyttö paljastaa, että siellä huudellaan maakunnista.
Ihan tavallista porukkaa täällä pk-seudulla asuu. En ymmärrä tota yletöntä nälvimistä ja vihaa.
Tämähän johtuu ihan siitä, ettei eläteistä kukaan pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Opiskelijat soluasuntoihin ja asuntoloihin.
- Vain perheellisille (oltava lapsia) varusmiespalvelusta suorittaville asumistuki.
- Poistetaan oman asunnon myyntivoiton verottomuus (Palvelee vain kasvukeskuksia ja nostaa niissä asuntojen hintoja).
- Asuinhuonevuokralain muutos. Nyt hankalan vuokralaisen poissaanti on liian vaikeaa.
Mitä soluasuntoja ja asuntoloita oikein ehdotat opiskelijoille? Vaikka jokainen opiskelija nyt alkaisi etsiä soluasuntoa, ei sellaista järjestyisi kuin ihan harvalle. Eli esim. Helsinkiin pitäisi rakentaa lukuisia uusia taloja. Ja mitä tehtäisiin perheellisten opiskelijoiden kanssa? Nythän pariskunnat voivat saada kaksion ja perheet perheasunnon.
Ne ainakin Turussa ja Tampereella on soluasuntoja tyhjillään. Kahden hengen soluihin on otettu perheitä kun koska samoissa taloissa samoilla pohjilla osa asunnoista on alunperinkin vuokrattu kaksioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M52 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungin vuokra-asuntoja. Asumistuki pois sijoittajilta.
Sijoittajat eivät saa nytkään asumistukea. Asumistukipäätöksessä lukee aina sen tyypin nimi, joka asuu asunnossa, johon hänellä ei riitä varat. Sopii muuttaa halvempaan.
Vuokralaisella on omaa rahaa laitettavaksi vuokraan 500 euroa/kk.
Hölmö valtio lupaa lisäksi vastikkeetta tukea vuokranmaksua 200 eurolla.
Sijoittaja omistaa asunnon. Pyytääkö hän vuokraa a) 500 euroa vai b) 700 euroa?
Kenelle valtion lahjoittama raha päätyi?
No itseasiassa valtio antaa Helsingissä jopa sen 500 e tykö. Työmarkkinatuen saajilla ei pidätetä maksimituesta omavastuuta, joka on 20 %.
Vierailija kirjoitti:
Helsingin kaupungin edullisiin (?) vuokra-asuntoihin ja muihin veronmaksajien subventoimiin asuntoihin tulisi olla tiukka tarveharkinta. Niitä tippuisi vain sellaisille pieni- ja keskituloisille palkansaajille, joiden asuminen pk-seudulla on välttämätöntä/hyödyllistä. Toisin sanoen, avainaloilla ja kaupungin elinkeinoelämää hyödyttävillä aloilla toimiville. Jos status muuttuu, asunnosta olisi tietyllä siirtymäajalla lähdettävä.
Mikä tuollaisen kämpän pointti oikeastaan edes olisi? Saa asua vähän aikaa "halvalla", niin kauan kun ei menesty liikaa?
Veroja me niissäkin asuvat maksetaan. Se, että asumiskulut yksityisellä puolella ovat liian korkeat, ei ole mielestäni mikään peruste muuttaa kaupungin kämppiä väliaikaisiksi kikkakämpiksi.
Olisiko tuossa myös sellainen mekanismi, että jos jää työttömäksi, niin pitää muuttaa yksityiselle puolelle ja hoitaa homma asumistuella?
Onko se joku itseisarvo, että työstään "liikaa" palkkaa saavien pitää kantaa ylimääräiset eurot yksityisille asuntomarkkinoille vain siksi, ettei naapurin pienituloiselle tulisi paha mieli? Suht samalla tasollahan heidän ostovoimansa pysyisi.
Eri asia jos tarkoitit, että se raja menisi jossain 5000€ kuukausituloissa.
Kämppää hakiessahan otetaan jo nykyisellään toimeentulo ja varallisuus huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lähistölle rakennettiin pari varsin näyttävää uutta kerrostaloa, haaveilin ylimmän kerroksen pienehköstä kolmiosta jommassa kummassa niistä. Hintalappu osoittautui n. 700 000 euroksi, joten päädyin jäämään nykyiseen muutamia vuosikymmeniä vanhaan huoneistooni jonkin verran huonommalla sijainnilla. Talojen valmistuttua havaitsin millaista porukkaa niihin on asutettu, ja kiitin onneani, etten mennyt sijoittamaan säästöjäni + suurta lainasummaa huoneistoon ko. taloissa.
700 000€ hintainen asunto on usein keskituloiselle palkansaajalle liian kallis, mutta Kela-goldin omistajalle hyvinkin edullinen, ilmainen suorastaan.
Mistä lähtien "Kela-goldilla" ostetaan asuntoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin kaupungin edullisiin (?) vuokra-asuntoihin ja muihin veronmaksajien subventoimiin asuntoihin tulisi olla tiukka tarveharkinta. Niitä tippuisi vain sellaisille pieni- ja keskituloisille palkansaajille, joiden asuminen pk-seudulla on välttämätöntä/hyödyllistä. Toisin sanoen, avainaloilla ja kaupungin elinkeinoelämää hyödyttävillä aloilla toimiville. Jos status muuttuu, asunnosta olisi tietyllä siirtymäajalla lähdettävä.
Mikä tuollaisen kämpän pointti oikeastaan edes olisi? Saa asua vähän aikaa "halvalla", niin kauan kun ei menesty liikaa?
Veroja me niissäkin asuvat maksetaan. Se, että asumiskulut yksityisellä puolella ovat liian korkeat, ei ole mielestäni mikään peruste muuttaa kaupungin kämppiä väliaikaisiksi kikkakämpiksi.
Olisiko tuossa myös sellainen mekanismi, että jos jää työttömäksi, niin pitää muuttaa yksityiselle puolelle ja hoitaa homma asumistuella?
Onko se joku itseisarvo, että työstään "liikaa" palkkaa saavien pitää kantaa ylimääräiset eurot yksityisille asuntomarkkinoille vain siksi, ettei naapurin pienituloiselle tulisi paha mieli? Suht samalla tasollahan heidän ostovoimansa pysyisi.
Eri asia jos tarkoitit, että se raja menisi jossain 5000€ kuukausituloissa.
Kämppää hakiessahan otetaan jo nykyisellään toimeentulo ja varallisuus huomioon.
No eikös ole ihan järkevää vaatia, että edullisemmissa asunnoissa asuvat täyttävät koko asumisaikansa ne samat kriteerit, joilla asunnon saavat. Olihan tässä se Arhinmäen keissi joku vuosi sitten. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015040219460340
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lähistölle rakennettiin pari varsin näyttävää uutta kerrostaloa, haaveilin ylimmän kerroksen pienehköstä kolmiosta jommassa kummassa niistä. Hintalappu osoittautui n. 700 000 euroksi, joten päädyin jäämään nykyiseen muutamia vuosikymmeniä vanhaan huoneistooni jonkin verran huonommalla sijainnilla. Talojen valmistuttua havaitsin millaista porukkaa niihin on asutettu, ja kiitin onneani, etten mennyt sijoittamaan säästöjäni + suurta lainasummaa huoneistoon ko. taloissa.
700 000€ hintainen asunto on usein keskituloiselle palkansaajalle liian kallis, mutta Kela-goldin omistajalle hyvinkin edullinen, ilmainen suorastaan.
Mistä lähtien "Kela-goldilla" ostetaan asuntoja?
Ei se varmasti "mahdotonta" ole. Tuki maksetaan asunnon vuokraajalle ts. hänen ruokakunnalleen, mutta asunnon omistaja voi olla ruokakunnan eno- tai setä. Eikös tätä mekanismia rikastumiseen juuri norjalaisnousukas selittänyt?
Lööppi oli häkellyttävä. Edellyttää vain asunnon arvonnousua ja riittävän korkeaa vuokratasoa.
Mun mielestä asumistukeenkin pitäisi saada kunnon pelisäännöt, koska ei ole oikein, että joku työtön tyyppi muuttaa pk-seudulle ja maksattaa vuokransa veronmaksajien rahoilla asumistuen muodossa.
Toisekseen olen sitä mieltä, että Helsingin kaupungin valtuusto voisi tehdå päätöksen, että jatkossa kaupungin omia asuntoja vuokrataan vain niille, jotka tulevat Helsinkiin TÖIHIN.
sama myös Espoolle ja Vantaalle.
On aivan absurdia, että pieni- ja keskipalkkaisilla ei ole varaa asua pk-seudulla, mutta pitkäaikaistyöttömillä on, kun he eivät maksa asumisestaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin kaupungin edullisiin (?) vuokra-asuntoihin ja muihin veronmaksajien subventoimiin asuntoihin tulisi olla tiukka tarveharkinta. Niitä tippuisi vain sellaisille pieni- ja keskituloisille palkansaajille, joiden asuminen pk-seudulla on välttämätöntä/hyödyllistä. Toisin sanoen, avainaloilla ja kaupungin elinkeinoelämää hyödyttävillä aloilla toimiville. Jos status muuttuu, asunnosta olisi tietyllä siirtymäajalla lähdettävä.
Mikä tuollaisen kämpän pointti oikeastaan edes olisi? Saa asua vähän aikaa "halvalla", niin kauan kun ei menesty liikaa?
Veroja me niissäkin asuvat maksetaan. Se, että asumiskulut yksityisellä puolella ovat liian korkeat, ei ole mielestäni mikään peruste muuttaa kaupungin kämppiä väliaikaisiksi kikkakämpiksi.
Olisiko tuossa myös sellainen mekanismi, että jos jää työttömäksi, niin pitää muuttaa yksityiselle puolelle ja hoitaa homma asumistuella?
Onko se joku itseisarvo, että työstään "liikaa" palkkaa saavien pitää kantaa ylimääräiset eurot yksityisille asuntomarkkinoille vain siksi, ettei naapurin pienituloiselle tulisi paha mieli? Suht samalla tasollahan heidän ostovoimansa pysyisi.
Eri asia jos tarkoitit, että se raja menisi jossain 5000€ kuukausituloissa.
Kämppää hakiessahan otetaan jo nykyisellään toimeentulo ja varallisuus huomioon.
No eikös ole ihan järkevää vaatia, että edullisemmissa asunnoissa asuvat täyttävät koko asumisaikansa ne samat kriteerit, joilla asunnon saavat. Olihan tässä se Arhinmäen keissi joku vuosi sitten. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015040219460340
Tämä kannustaa menestymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin kaupungin edullisiin (?) vuokra-asuntoihin ja muihin veronmaksajien subventoimiin asuntoihin tulisi olla tiukka tarveharkinta. Niitä tippuisi vain sellaisille pieni- ja keskituloisille palkansaajille, joiden asuminen pk-seudulla on välttämätöntä/hyödyllistä. Toisin sanoen, avainaloilla ja kaupungin elinkeinoelämää hyödyttävillä aloilla toimiville. Jos status muuttuu, asunnosta olisi tietyllä siirtymäajalla lähdettävä.
Mikä tuollaisen kämpän pointti oikeastaan edes olisi? Saa asua vähän aikaa "halvalla", niin kauan kun ei menesty liikaa?
Veroja me niissäkin asuvat maksetaan. Se, että asumiskulut yksityisellä puolella ovat liian korkeat, ei ole mielestäni mikään peruste muuttaa kaupungin kämppiä väliaikaisiksi kikkakämpiksi.
Olisiko tuossa myös sellainen mekanismi, että jos jää työttömäksi, niin pitää muuttaa yksityiselle puolelle ja hoitaa homma asumistuella?
Onko se joku itseisarvo, että työstään "liikaa" palkkaa saavien pitää kantaa ylimääräiset eurot yksityisille asuntomarkkinoille vain siksi, ettei naapurin pienituloiselle tulisi paha mieli? Suht samalla tasollahan heidän ostovoimansa pysyisi.
Eri asia jos tarkoitit, että se raja menisi jossain 5000€ kuukausituloissa.
Kämppää hakiessahan otetaan jo nykyisellään toimeentulo ja varallisuus huomioon.
No eikös ole ihan järkevää vaatia, että edullisemmissa asunnoissa asuvat täyttävät koko asumisaikansa ne samat kriteerit, joilla asunnon saavat. Olihan tässä se Arhinmäen keissi joku vuosi sitten. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015040219460340
Kyllä kaupungin vuokra-asuntojen pitäisi olla ihan normaaleja koteja, eikä mitään väliaikaisratkaisuja.
Tuo Arhinmäen keissi ei liity Hekan asuntoihin.
Toki jos asumistuki lakkautetaan kokonaan, niin ymmärrän ajatuksen siitä, että Hekan kämpässä saa asua vain jos on tarpeeksi köyhä.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelin -80-luvulla Helsingissä ja jo silloin yleisesti puhuttiin Helsingin kaavoitustilanteesta. Mikä kyllä on omituista kun laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle, näyttää siltä että pääkaupunkiseutu on yhtä metsikköön. Luulisi rakennusmaata olevan yllin kyllin. Jo -80-luvulla julkisuudessa oli se, että Sipoo ei kielisyistä halua antaa Helsingin laajeta siihen suuntaan.