Hirveintä mitä sinulle on sanottu läheisen kuoleman jälkeen?

Isäni kuoltua työpaikkani esinainen tuli kysymään, että mitäs jos käy ilmi että isäni on siittänyt lehtolapsia ja menetän osan perinnöstäni. Näin pahoitellaan keittiössä asioita.

Tosi monet ihmiset ryhtyvät kuolemasta kuullessaan puhumaan heti perunkirjoituksista, perinnöstä ja rahasta. 

Itsekin sain heti nopean "otan osaa" kommentin jälkeen kuulla useammaltakin ihmiseltä, että "teillä sitten on perunkirjoitukset tulossa (ja tarina jatkuu pohdiskeluna tai tutulta kuullulta tarinalla lehtolapsista, yllättävistä sisaruksista tms) tai sitten ihan suoraan kysytään jotakin perintöön ja talouteen liittyvää (laitatte varmaan talon nyt myyntiin, mikä hintapyynti, jäikö isältäsi isokin omaisuus tms). 

Kertoo ehkä jotakin kyseisestä ihmisestä ja yhteiskuntamme arvoista, että suuren surun hetkelläkin on omaisuus ensimmäisenä mielessä. 

Elämässäni isoja menetyksiä kokeneena voin sanoa, että surressa ja järkyttyneenä ei halua kuulla noita kommentteja eikä ole niitä valmis pohtimaan. Eikä ne kuulu kenellekään ulkopuolisille.

Äitini oli hetkeä aiemmin menehtynyt sairaalassa kammiovärinään. Olin nuoren mieslääkärin työhuoneessa keskustelemassa tapahtuneesta. Kysyin, tehdäänkö äidille ruumiinavaus. Hän totesi, että olisihan se hauska tietää mitä tapahtui. Ilmeeni nähtyään korjasi äkkiä, siis olisi  mielenkiintoista saada selville... 

Perintöä pukkaa..oitis autokauppaan ja elämä mallilleen..

Ei oo kukaa kuollu.