Lue keskustelun säännöt.
Hirveintä mitä sinulle on sanottu läheisen kuoleman jälkeen?
Kommentit (478)
Tosi monet ihmiset ryhtyvät kuolemasta kuullessaan puhumaan heti perunkirjoituksista, perinnöstä ja rahasta.
Itsekin sain heti nopean "otan osaa" kommentin jälkeen kuulla useammaltakin ihmiseltä, että "teillä sitten on perunkirjoitukset tulossa (ja tarina jatkuu pohdiskeluna tai tutulta kuullulta tarinalla lehtolapsista, yllättävistä sisaruksista tms) tai sitten ihan suoraan kysytään jotakin perintöön ja talouteen liittyvää (laitatte varmaan talon nyt myyntiin, mikä hintapyynti, jäikö isältäsi isokin omaisuus tms).
Kertoo ehkä jotakin kyseisestä ihmisestä ja yhteiskuntamme arvoista, että suuren surun hetkelläkin on omaisuus ensimmäisenä mielessä.
Elämässäni isoja menetyksiä kokeneena voin sanoa, että surressa ja järkyttyneenä ei halua kuulla noita kommentteja eikä ole niitä valmis pohtimaan. Eikä ne kuulu kenellekään ulkopuolisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli hetkeä aiemmin menehtynyt sairaalassa kammiovärinään. Olin nuoren mieslääkärin työhuoneessa keskustelemassa tapahtuneesta. Kysyin, tehdäänkö äidille ruumiinavaus. Hän totesi, että olisihan se hauska tietää mitä tapahtui. Ilmeeni nähtyään korjasi äkkiä, siis olisi mielenkiintoista saada selville...
Perintöä pukkaa..oitis autokauppaan ja elämä mallilleen..
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan jo vastannut tähän vanhaan aloitukseen...
No enivei. Olin yläasteella kun kotona aamuyöllä sattui kuolemantapaus. Järkytyksestä huolimatta menin kouluun, sieltä kotiin palatessa joku kodin lähellä asuva aikuinen tulee selittään miten tää kuolema on tapahtunut.... Ja selitys oli päin mettää, mut siis kaikkea muuta kuin sivistynyttä käytöstä. Tietysti jännää sekin, että aamuöinen kodin seinien sisällä tapahtuneesta kuolemasta oli juorut liikkuneet. Semmosta! No, onneks toi tantta oli kuitenkin sen verran etäinen naapuri, ettei sitä kutsuttu hautajaisiin.
Nykyäänhän asioita arvellaan netin keskustelupalstoilla heti, kun näkyy poliisiauto tai ambulanssinja udellaan lisää ja jopa ärsyynnytään, että eikö kukaan tiedä, täytyyhän jonkun tietää. Mitä he ovat vailla, nimiä, yksityiskohtaisia kuvauksia? Nykyään on vielä kuvaajia aina paikalla ja mediaan päättyneissä klipeissä voi kuulua kommentointia. Ja tiedotusvälineisiin päätyneitä kuvauksia pitää omaisten oikoa jne. Elämme sairasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun ei sanota yhtään mitään.
Suomi on muka maailman onnellisin maailman, koska infra ja palvelut.
Tutkimuksissa ei taideta huomioida sitä, kuinka epäempaattisia, ilkeitä, töykeitä, kylmiä ja sadistisia olemme.
Se vaikuttaa mielenterveyteen ja hyvinvointiin vääjäämättä, paitsi sadistien mielestä.
Eihän mikään saa tuntua miltään koskaan, ja jos tuntuu, niin se on vaan heikkoutta ja ihan oma syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkera exä totesi "ei kai sulla ollut vielä tunteita sitä kohtaan" kun kuulin toisen exän kuolemasta. Ei kai vuosia sitten loppuneesta suhteesta saa päästää kyyneltäkään edes sen vuoksi että tunsi ihmisen ja vietti joskus hyvää aikaa toisen kanssa kun sitä oli. Tai se että osaa tuntea jotain empatiaa.
Olitteko läheisiä siskosi kanssa? Itse sanominen ei niin paha, mutta väärä vainaja.
Tytär, ei sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle sanottua, mutta äitini isän hautajaisissa tuttu sanoi äidilleni, että hän ymmärtää miltä äidistäni tuntuu, koska tältä tutulta oli koira kuollut.
Vertauksena ei huono, mutta väärässä paikassa ja ajassa sanottu.
Itselleni koirien kuolema on ollut raskaampaa kuin kummankaan vanhempani kuolema, ja näin huolimatta siitä, että välit vanhempiin oli hyvät.
Mieheni kuoltua eräs henkilö sanoi, että ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.
Onneksi en surussani edes muista, kuka näin sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun veljeni kuoli 46 -vuotiaana, uskovainen tuttavani kysyi, että oliko hän uskossa. Nieleskellen vastasin että en tiedä sitä, mutta veli oli hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni hukkui ja löytyi vasta neljän viikon kuluttua. Työkaveri alkoi pohtia että "minkähännäköinen se oli".
Vierailija kirjoitti:
Yksi mulkku vähemmän, kun mieheni kuoli koronaan. Sanoja miehen äiti.
Siis tarkoitti että sinun kullikarusellissasi yksi vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Se, kun ei sanota yhtään mitään.
Vastikään kuolleen läheiseni pari ystävää sanoi, etteivät osaa sanoa mitään. Sanoin, ettei tarvitsekaan. Vai tarkoititko, että sivuutetaan koko asia?
Äitini ja isäni erosivat kun olin 15- vuotias.Tapasin kuitenkin isääni säännöllisesti .Kun täytin 30 sain työpaikalleni soiton isäni kuolleen edellisenä yönä.Suru oli suuri,isä oli läheinen erosta huolimatta.Seuraavana päivänä anoppini soitti ja pyysi kahville Menimme mieheni kanssa.Jo ovelle anoppi huusi kovaan ääneen"no eihän se isäsi kuolema varmaan sua haitannut kun ette lapsuudessa asuneet yhdessä.Koita unohtaa koko asia".
En tavannut anoppiani enää..erosimme mieheni kanssa tästä vuoden kuluttua.
Isäni kuoltua työpaikkani esinainen tuli kysymään, että mitäs jos käy ilmi että isäni on siittänyt lehtolapsia ja menetän osan perinnöstäni. Näin pahoitellaan keittiössä asioita.