Lue keskustelun säännöt.
Liian herkkä työkaveri
02.03.2021 |
Apua auttakaa.
Miten ihmeessä tulette toimeen työkaverin kanssa joka on aivan uskomattoman herkkä. Olen tehnyt ihan kaikkeni, että hän kokisi olonsa hyväksi, arvostetuksi ja luottaisi itseensä.
Muistan kehua, annan tehdä työnsä omalla tyylillään, en puutu hänen tekemisiinsä ja itseasiassa en edes sano jos olisi jotain mitä voisi tehdä paremmin. Jos nyt olisi oikeasti mokaamassa niin toki hienovaraisesti neuvoisin oikeaan, mutta kun ei ole edes mokannut missään. Ihan täysin normaalisti ja hyvin tekee työnsä, silti ei luota itseensä yhtään ja tämä heijastuu kaikkeen.
Viikko sitten sain uskomattoman itkun sekaisen raivopuuskan häneltä niskaani koska kuulemma en pidä hänestä ja kohtelen häntä huonosti. Tähän päätelmään hän oli tullut siksi, koska en puhunut tarpeeksi hänen kanssaan. Kuuntelin kolme minuuttia putkeen miten minut haukutaan pohjalukemiin ja esitetään sellaisia syytöksiä että en oikeasti edes tajunnut mistä puhutaan. En osannut tehdä muuta kuin poistua tilanteesta koska työkaveri oli oikeasti hysteerisessä tilassa, vartin päästä tuli itkien pyytämään anteeksi ja sanoin että olen kyllä aidosti pahoillani jos olen vaikuttanut jotenkin ilkeältä tai saanut hänelle pahan olon, sanoin silti myös että asioita ei todellakaan selvitetä niin että aletaan haukkumaan toista ilman mitään syytä, siksi että itsellä on mielikuva jostain mitä toinen ei todellakaan edes tajua.
Tämä tilanne on ollut jokaisessa työpaikassa missä hän on ollut tiimityöskentelyssä. Kaikissa paikoissa hän on kokenut jäävänsä jyrätyksi tai kiusatuksi, todellisuudessa niissä hetkissä hänelle on annettu täysin normaalia palautetta mitä annetaan JOKAISELLE työntekijälle.
Olen keskustellut tästä esimiehen kanssa ja esimies sanoi että kyseinen henkilö on todella haastava työkaveri, juuri sen takia että se tekee aivan omia päätelmiä sanotuista ja sanomattomista asioista. Kummissakaan päätelmissä ei ole käytännössä mitään totuuspohjaa vaan päätelmät kumpuavat siitä että henkilö on aidosti sitä mieltä että kaikki ajattelevat hänestä pahinta. Työkaverilla on todella huono itseluottamus ja olen omalta osaltani yrittänyt koko ajan kannustaa ja tukea, en kuitenkaan ole ikinä "tuputtanut" mitään omia neuvojani vaan nimenomaan kannustanut niissä asioissa missä työkaveri on hyvä. Nyt en enää tiedä että mitä seuraavaksi keksin.
Alkaa itsellä olemaan takki aivan tyhjä ja oikeasti tulee sellainen olo että ei huvita mennä edes töihin kun saa vahtia koko päivän omia sanoja, ilmeitä, eleitä ja jopa nyt sitä että ei voi olla hiljaa ja keskittyä omaan tekemiseen kun toinen ottaa sen loukkauksena. En oikeasti jaksa edes puhua kahdeksaa tuntia putkeen yhdenkään työkaverin kanssa.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta ja mikä tässä edes voisi olla oikea tyyli toimia? En halua hänelle pahaa mieltä mutta en kyllä kestä sitäkään että esitän koko päivän jotain äiti Teresaa ettei toinen vahingossakaan pahoita mieltään.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn töissä työssä. En työkaverin terapeuttina. Käännän yksinkertaisesti selkäni tällaisille "avautujille" joita kyllä riittää lähes joka firmaan.
Töissä tehdään töitä ja draamaillaan vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, työkaveri on vallankäyttäjä ja se on vääränlaista valtaa. Älä lähde mukaan peliin.
Jos kyseessä olisikin pelkkä perus draamalaama, joka hakee valittamisellaan huomiota ja pönkitystä, olisi siihen puuttuminen paljon helpompaa. Aloittajan työkaveri ei viestien perusteella vaikuta tällaiselta, vaan joko kipuilee joitain pintaan nousseita traumoja tai muita mielenterveyden ongelmia. Hän voi olla jollain tapaa ei-neurotyypillinen tai persoonallisuushäiriöinen. Työkaverilta puuttuu mitä ilmeisimmin itsereflektion taito sekä kyky katsoa asioita muiden näkökulmasta, mikä mutkistaa tilannetta vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit aikaisemmassa viestissä suorasanaisista tyypeistä, jotka eivät varo sanojaan. Voisiko työkaveri kokea kuitenkin tuollaiset tyypit pomottaviksi? Ikävä kyllä olen huomannut työpaikoilla tällaisen ilmiön. Usein pomottavien päsmäreiden uhriksi joutuu sijaiset ja epävarmat. Siihen ei puututa, jos tällainen päsmäri on pomon paras kaveri. Meilläkin pomo sallii suosikkiensa huonon käytöksen. Joillakin on oikeus paiskoa tavaroita, tulla myöhässä töihin, kiroilla, päsmäröidä muita, komennella, puuttua aiheettomasti muiden työntekoon jne.
Ehkä hän kokee olevansa eritysen tarkkailun alla. Kommentoidaanko muiden työtä jatkuvasti? Sanotaanko muille koko ajan, että ei saa tehdä noin, ei saa tehdä näin, meillä on tehty asiat tällä tavalla 30 vuotta ja piste.
Kerran vielä:
Meillä ei päsmäröidä, ei komennella, ei pompoteta. Olen jo maininnut että hän tekee työnsä hyvin mutta on silti todella epävarma itsestään sekä työstään. Kukaan ei ole sanonut sanaakaan pahaa hänen tekemisistään, koska ei ole ollut huomautettavaa.Kyseiset suorapuheiset ihmiset ovat tyyliltään sellaisia, että yksinkertaisesti puhuvat asiat suoraan ilman sen suurempia selittelyjä. Kukaan edelleenkään, suorapuheinen tai ei, ei ole sanonut tälle henkilölle mitään minkä voisi liittää pomottamiseen tai päsmäröintiin. Perus keskustelu jostain työtehtävästä tämän henkilön kanssa kestää poikkeuksetta reilusti kauemmin koska jokainen asia pitää käydä läpi 10 kertaan. Myös ne osiot mitkä tämä henkilö on tehnyt jo sadat kerrat, täytyy käydä uudestaan läpi. Eikä ole kyse ymmärryksen puutteesta, vaan täydestä epävarmuudesta omaa tekemistä kohtaan. Toistaiseksi kukaan ei ole saanut sitä epävarmuutta helpottamaan, joka päivä menee käytännössä rukoillen ettei henkilö vahingossakaan tee virhettä. Virheet ei muita haittaa yhtään, jokainen niitä tekee. Mutta jos tämä henkilö tekee virheen, hän selittää yksityiskohtaisesti sitä tunnin verran ja miettii että miten hän on niin huono. Ja sitten siinä porukalla tsempataan loppupäivä että siihen ei jäädä loputtomiin vellomaan. Jos ei tsempata, niin henkilö on hiljaa loppupäivän ja yleensä hiukan itkee.
Onkohan kyseessä sama ihminen? Niin tuttua käytöstä. Kaikki työtehtävät kuvaruutuprintteinä, josta sitten mallia katsomalla hoiti hommiaan. Kun hän kysyi neuvoa, niin jos neuvoi: "tee näin ja näin ja näin" alkoi alahuuli väpättäen ja kauhea itku ja selitys että minun pitäisi ymmärtää että tämä kaikki on hänelle uutta ja hän ei voi osata. NEuvominen piti aloittaa ensin pitkällä puheella siitä, kuinka uutta ja ihmeellistä kaikki nämä asiat ovat, ja että ymmärrän hyvin että tuntuu haastavalta ja sitten pikku hiljaa ujuttaa se tieto hänelle mahdollisimman pehmeästi. Tämä johti omaan burn outiin minulla, koska jouduin omien töitten ohella koko ajan olemaan varpaisillani ja ohjata häntä läpi työpäivän. Vuodessa hän ei oppinut yhtään mitään. Onneksi sai potkut.
Varo, ja ota etäisyyttä ajoissa!
No ap kyllä kertoi että henkilö tekee työnsä ihan hyvin, joten tuskin on sama ihminen. Tällä sinun tapauksella selkeästi oli vaikeuksia hanskata työnsä, ap:n tyyppi kuvittelee vaan.
Huh huh tätä työkaverin dissausta tässä ketjussa. Mitä jos hän saa luettavaksi kaiken tämän törkypostin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit aikaisemmassa viestissä suorasanaisista tyypeistä, jotka eivät varo sanojaan. Voisiko työkaveri kokea kuitenkin tuollaiset tyypit pomottaviksi? Ikävä kyllä olen huomannut työpaikoilla tällaisen ilmiön. Usein pomottavien päsmäreiden uhriksi joutuu sijaiset ja epävarmat. Siihen ei puututa, jos tällainen päsmäri on pomon paras kaveri. Meilläkin pomo sallii suosikkiensa huonon käytöksen. Joillakin on oikeus paiskoa tavaroita, tulla myöhässä töihin, kiroilla, päsmäröidä muita, komennella, puuttua aiheettomasti muiden työntekoon jne.
Ehkä hän kokee olevansa eritysen tarkkailun alla. Kommentoidaanko muiden työtä jatkuvasti? Sanotaanko muille koko ajan, että ei saa tehdä noin, ei saa tehdä näin, meillä on tehty asiat tällä tavalla 30 vuotta ja piste.
Kerran vielä:
Meillä ei päsmäröidä, ei komennella, ei pompoteta. Olen jo maininnut että hän tekee työnsä hyvin mutta on silti todella epävarma itsestään sekä työstään. Kukaan ei ole sanonut sanaakaan pahaa hänen tekemisistään, koska ei ole ollut huomautettavaa.Kyseiset suorapuheiset ihmiset ovat tyyliltään sellaisia, että yksinkertaisesti puhuvat asiat suoraan ilman sen suurempia selittelyjä. Kukaan edelleenkään, suorapuheinen tai ei, ei ole sanonut tälle henkilölle mitään minkä voisi liittää pomottamiseen tai päsmäröintiin. Perus keskustelu jostain työtehtävästä tämän henkilön kanssa kestää poikkeuksetta reilusti kauemmin koska jokainen asia pitää käydä läpi 10 kertaan. Myös ne osiot mitkä tämä henkilö on tehnyt jo sadat kerrat, täytyy käydä uudestaan läpi. Eikä ole kyse ymmärryksen puutteesta, vaan täydestä epävarmuudesta omaa tekemistä kohtaan. Toistaiseksi kukaan ei ole saanut sitä epävarmuutta helpottamaan, joka päivä menee käytännössä rukoillen ettei henkilö vahingossakaan tee virhettä. Virheet ei muita haittaa yhtään, jokainen niitä tekee. Mutta jos tämä henkilö tekee virheen, hän selittää yksityiskohtaisesti sitä tunnin verran ja miettii että miten hän on niin huono. Ja sitten siinä porukalla tsempataan loppupäivä että siihen ei jäädä loputtomiin vellomaan. Jos ei tsempata, niin henkilö on hiljaa loppupäivän ja yleensä hiukan itkee.
Onkohan kyseessä sama ihminen? Niin tuttua käytöstä. Kaikki työtehtävät kuvaruutuprintteinä, josta sitten mallia katsomalla hoiti hommiaan. Kun hän kysyi neuvoa, niin jos neuvoi: "tee näin ja näin ja näin" alkoi alahuuli väpättäen ja kauhea itku ja selitys että minun pitäisi ymmärtää että tämä kaikki on hänelle uutta ja hän ei voi osata. NEuvominen piti aloittaa ensin pitkällä puheella siitä, kuinka uutta ja ihmeellistä kaikki nämä asiat ovat, ja että ymmärrän hyvin että tuntuu haastavalta ja sitten pikku hiljaa ujuttaa se tieto hänelle mahdollisimman pehmeästi. Tämä johti omaan burn outiin minulla, koska jouduin omien töitten ohella koko ajan olemaan varpaisillani ja ohjata häntä läpi työpäivän. Vuodessa hän ei oppinut yhtään mitään. Onneksi sai potkut.
Varo, ja ota etäisyyttä ajoissa!
Tässä on osittain kyllä paljon samaa. Tämän henkilön kohdalla olen koko ajan ajatellut että epävarmuus aiheuttaa sen, että ohjeistus ja neuvominen ottaa kauemmin kuin "normaalisti."
Aluksi en pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä, uusi paikka ja työhön opettelu ottaa aina aikansa ja tietenkin jokainen tahtoo varmistaa että tekee oikein. Hänen kohdalla tämä varmistaminen on vain jotenkin ehkä jäänyt päälle. Yli vuoden jälkeen hän lähes poikkeuksetta selostaa kaiken tekemänsä, hakien varmistuksen siihen että tekee oikein. Ja työtehtävät eivät muutu, ne ovat samoja. Jos tehtävässä on ihan pieninkin asia, jossa täytyy soveltaa, hän varmistaa asian moneen kertaan, tietynlainen omatoimisuus puuttuu. Silti itse työnsä hän kyllä tekee hyvin, koskaan ei ole mitään korjailtavaa tai huomautettavaa, hän ei yksinkertaisesti luota vain siihen että homma on hyvin hoidettu.
Kiitos kaikille todella paljon vastauksista, näkemyksistä ja mielipiteistä.
Olin vähän kahden vaiheilla, että viitsinkö julkaista avunpyyntöä näin "mitättömästä" valituksen aiheesta, mutta nyt olen tosi tyytyväinen että julkaisin.
Tästä ketjusta olen oppinut ensinnäkin sen, että olen todennäköisesti ihan liian kiltti/kannatteleva itse tässä tilanteessa. Pitäisi osata kasvattaa itsekin vahvempi nahka ja vetää omat rajat, tässä on muutama kehottanut pitämään ensisijaisesti huolta omasta jaksamisesta ja vasta tämän ketjun myötä tajusin sen. Tänne avauduttuani huomasin että tilanne itseasiassa ahdistaa itseäni huomattavasti enemmän mitä olen edes tajunnut, koko päivän ajattelin että tulen tänne lukemaan vastauksia tähän ketjuun ja kommentoin takaisin. Todellisuudessa nukahdin sohvalle välittömästi kun pääsin kotiin ja heräsin vasta tunti sitten, en edes muista koska olisin ottanut päiväunet tai kokenut oloa näin uupuneeksi. Eli asiasta avautuminen tavallaan muutti tilanteen todellisemmaksi, ja ainakin tajusin nyt todella että tilanne ei ole terve.
Otin tänään esimiehen kanssa asian uudestaan puheeksi ja sanoin että on alkanut tosissaan ahdistamaan kun ei uskalla olla oma itsensä ja pyrkii varomaan koko ajan ettei toinen loukkaannu. Esimies sanoi että jos tulee vielä vähääkään vastaava tilanne, niin ilmoitusta hänelle ja hän lähtee asiaa selvittämään henkilön itsensä kanssa. Ei sanonut että mitä tämä selvitys olisi, enkä kysynytkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä lisäyksenä, itse lopetan nyt kaiken varomisen ja opettelen taas olemaan ihan oma itseni töissä. Varaudun henkisesti siihen että tämä henkilö kokee mielipahaa, mutta sitä asiaa en sitten vain voi estää. Jos oma ahdistus tilanteesta ei lähde helpottamaan vaikka vedän ne rajat ja lopetan työkaverin käytöksen analysoimisen, niin menen itse työterveyteen ennen kuin tilanne menee omalta osaltani liian pitkälle.
Ap
Hyvä juttu ap, että tämä ketju selkiytti ajatuksiasi ja tilannetta työkaverisi kanssa. Joskus asioiden jäsentäminen kirjoittamalla ja niiden luetuttaminen ulkopuolisella tuo sellaisia vastauksia, joita ei itse olisi osannut ensin ajatella. Hyvältä kuulostaa myös se, että esimiehesi suhtautui tilanteeseen vakavasti, kun siitä hänelle kerroit. Toivottavasti tilanne työpaikalla alkaa rauhoittua nyt tästä eteenpäin ja tosiaan, happinaamari ensin omille kasvoille. Tsemppiä jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä työtä te oikein teette ap, kun teillä on aikaa tällaiseen saippuaoopperatason ihmissuhdekriiseilyyn? Meillä ainakin töissä ollessa tehdään töitä.
Itselläni ei ole tapana nielaista aivan kaikkea pureksimatta. Tässäkin kuulemme nyt vain yhden henkilön vuodatuksen asiasta. Ja ikävä kyllä myös esimiehet kuulevat usein vain yhden vuodattajan version sen työkaverin ongelmaisuudesta, jolla ei ole tapana pomon luona rempata.
Hälytyskellot soivat minulla viimeistään siinä kohtaa, kun aloittaja sanoo työkaverin joutuneen samanlaisiin ongelmiin myös aiempien työpaikkojen tiimeissä. Mistä hän sen tietää? Tuskin kukaan itseään mustamaalaa tuohon sävyyn: Olin entisissä työpaikoissa hankalan herkkä ja jouduin ongelmiin. Faktojen tarkistus ja sen muistaminen, että tässä puhuu nyt yksi suu toisesta, jota ei kuulla, olisi ihan järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaisi myös ehkä yrittää itsekin relata ja ottaa asiat rennommin. Jos työkaveri varmistelee turhaan vaikka osaa, niin se nyt varmankin on pienempi ongelma kuin se ettei hän osaisi mitään ja kippaisi työnsä muiden tehtäväksi / paikattavaksi tai lusmuilisi. Jos hänelle ollaan sen takia vihaisia niin tulkitseeko hän senkin tunnelman perusteella että menee huonosti, vaikka oikeasti menisi päinvastoin hyvin. Joten armoa ja huumoria kehiin, jos hän aistii että porukka on rentoa, niin ehkä hänkin uskaltaa ottaa rennosti. Todennäköisesti muiden ihmisten tunnelmat tarttuvat häneen kuin iilimato.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi myös ehkä yrittää itsekin relata ja ottaa asiat rennommin. Jos työkaveri varmistelee turhaan vaikka osaa, niin se nyt varmankin on pienempi ongelma kuin se ettei hän osaisi mitään ja kippaisi työnsä muiden tehtäväksi / paikattavaksi tai lusmuilisi. Jos hänelle ollaan sen takia vihaisia niin tulkitseeko hän senkin tunnelman perusteella että menee huonosti, vaikka oikeasti menisi päinvastoin hyvin. Joten armoa ja huumoria kehiin, jos hän aistii että porukka on rentoa, niin ehkä hänkin uskaltaa ottaa rennosti. Todennäköisesti muiden ihmisten tunnelmat tarttuvat häneen kuin iilimato.
Tuota...kirjoitusten perusteella ap:n työkaveri vaikuttaa olevan niin vereslihalla, että huumori saattaa vain pahentaa tilannetta. Mahdollisesti hän kokisi sen itseensä kohdistuvana pilkantekona tai merkkinä siitä, ettei hänen työpanokseensa suhtauduta riittävällä vakavuudella. Asiallinen ja rauhallinen suhtautuminen on varmasti paras lähestymistapa eikä se tarkoita jäykistelyä saati vihaisuutta. Myös asiallinen ihminen voi olla rento ja helposti lähestyttävä, sellainen, joka saa nopeasti kontaktin kehen tahansa ja osaa tasoitella konflikteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi myös ehkä yrittää itsekin relata ja ottaa asiat rennommin. Jos työkaveri varmistelee turhaan vaikka osaa, niin se nyt varmankin on pienempi ongelma kuin se ettei hän osaisi mitään ja kippaisi työnsä muiden tehtäväksi / paikattavaksi tai lusmuilisi. Jos hänelle ollaan sen takia vihaisia niin tulkitseeko hän senkin tunnelman perusteella että menee huonosti, vaikka oikeasti menisi päinvastoin hyvin. Joten armoa ja huumoria kehiin, jos hän aistii että porukka on rentoa, niin ehkä hänkin uskaltaa ottaa rennosti. Todennäköisesti muiden ihmisten tunnelmat tarttuvat häneen kuin iilimato.
Tuota...kirjoitusten perusteella ap:n työkaveri vaikuttaa olevan niin vereslihalla, että huumori saattaa vain pahentaa tilannetta. Mahdollisesti hän kokisi sen itseensä kohdistuvana pilkantekona tai merkkinä siitä, ettei hänen työpanokseensa suhtauduta riittävällä vakavuudella. Asiallinen ja rauhallinen suhtautuminen on varmasti paras lähestymistapa eikä se tarkoita jäykistelyä saati vihaisuutta. Myös asiallinen ihminen voi olla rento ja helposti lähestyttävä, sellainen, joka saa nopeasti kontaktin kehen tahansa ja osaa tasoitella konflikteja.
Joo en tarkoittanutkaan sitä että ihmiselle itselleen pitäisi vitsailla, vaan että työkaverit yrittäisivät ottaa asian itsekseen huumorilla eikä hermostua niin kovin. Edes kokeilla. Jos se ei toimi eikä rennompi asenne auta hermoilevaa työkaveria, niin sitten konsti ei toimi. Kas kun nämä tämän tyyppiset ihmiset ovat selvinneet lapsuudestaan haistelemalla jatkuvasti ilmapiiriä, ja huono ilmapiiri on aina ollut katastrofi, heidän syynsä ja rangaistus on ollut suhteeton rikkeeseen nähden. Eli kun tää tyyppi lukee mikroilmeitä jotka ilmaisee ketutusta jatkuvasta tarkistelusta, hän tulkitse ne raskaimman kautta eli huonoksi työksi ja odottaa sitä suhteetonta rangaistusta ja tulkitsee että pitää tarkistella enemmän. Relaaminen voisi aloittaa positiivisen kierteen joka johtaa tarkistelun loppumiseen, ei pahenemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi myös ehkä yrittää itsekin relata ja ottaa asiat rennommin. Jos työkaveri varmistelee turhaan vaikka osaa, niin se nyt varmankin on pienempi ongelma kuin se ettei hän osaisi mitään ja kippaisi työnsä muiden tehtäväksi / paikattavaksi tai lusmuilisi. Jos hänelle ollaan sen takia vihaisia niin tulkitseeko hän senkin tunnelman perusteella että menee huonosti, vaikka oikeasti menisi päinvastoin hyvin. Joten armoa ja huumoria kehiin, jos hän aistii että porukka on rentoa, niin ehkä hänkin uskaltaa ottaa rennosti. Todennäköisesti muiden ihmisten tunnelmat tarttuvat häneen kuin iilimato.
Samaa mieltä! Lisään, että itselläni särähti, että mistään ei saa sanoa (tälle herkälle) ja jotkut työkaverit ovat suorasanaisia. Miksi työkaverille pitää sanoa jostain? Ei ole mitään oikeutta sanoa mistään, jos ei ole ko. henkilön esimies ja silloinkin vain jos on aihetta!
Vinkki ap:lle: Laita kuulokkeet päähän kun istut tauolla. Ei tarvii oikeesti mitään kuunnella mutta jos tää tyyppi tulee siihen puhumaan niin osoitat vaan kuulokkeita korvillasi. Et siis 'kuule' mitään! Sit syvennyt taas kännykän pläräilyyn ja jatkat 'äänikirjan tms. kuunteluasi'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi myös ehkä yrittää itsekin relata ja ottaa asiat rennommin. Jos työkaveri varmistelee turhaan vaikka osaa, niin se nyt varmankin on pienempi ongelma kuin se ettei hän osaisi mitään ja kippaisi työnsä muiden tehtäväksi / paikattavaksi tai lusmuilisi. Jos hänelle ollaan sen takia vihaisia niin tulkitseeko hän senkin tunnelman perusteella että menee huonosti, vaikka oikeasti menisi päinvastoin hyvin. Joten armoa ja huumoria kehiin, jos hän aistii että porukka on rentoa, niin ehkä hänkin uskaltaa ottaa rennosti. Todennäköisesti muiden ihmisten tunnelmat tarttuvat häneen kuin iilimato.
Samaa mieltä! Lisään, että itselläni särähti, että mistään ei saa sanoa (tälle herkälle) ja jotkut työkaverit ovat suorasanaisia. Miksi työkaverille pitää sanoa jostain? Ei ole mitään oikeutta sanoa mistään, jos ei ole ko. henkilön esimies ja silloinkin vain jos on aihetta!
Onks teillä oikeesti mitään muuta järkevää tekemistä kun tulla inttää vastaan jokaiseen ketjuun mitä tääl julkaistaan? Niin rasittavaa kun jokaseen ketjuun puskee näitä ihmisiä mitkä pakolla tahtoo vääntää asiaa toiseen suuntaan ja koko keskustelun pointti hukkuu.
Tehkää oma ketju missä epäilette kaikkea toistenne kirjottamaa, täs keskustelussa ei oo kyse siitä mitä te oletatte ja siitä mitä te haluatte nähdä rivien välistä.
Aloittaja esitti ihan asiallisesti kysymyksensä. Kyl niitä ketjuja missä silitetään kiusattujen päitä löytyy miljoonittain, menkää sinne.
Minusta työkaverisi ei kuulosta mitenkään mielenterveysongelmaiselta vaan enemmänkin siltä, että häntä on oikeasti kiusattu pitempään ehkäpä juuri näiden muiden toimesta ja reagoi sitten pitkäkestoiseen stressiin. On tietysti väärin, että häntä ei pomosi tai hr auta, mutta eihän kiusattuja työpaikoilla yleensä auteta vaan he joutuvat lähtemään.
Kuulostaa siltä, että jos objektiivisesti tarkasteltaisiin tilannetta niin työkaveria saattaa osa porukasta piikitellä ja tarttua kaikkeen tekemiseen. Itsekin kehottaisin luomaan turvallisempaa ilmapiiriä, jossa ei jatkuvasti tölvitä ja töksäytellä (APn sanoin "anneta suoraa palautetta varomatta sanoja"). Jos AP itse pärjäät tuollaisessa, suoraan sanottuna aika karmealta kuulostavassa, työympäristössä, eikä se häiritse niin koeta muistaa, että meitä on todellakin moneen junaan ja koeta kehittää empatiaa erilaisuutta kohtaan. Olisiko mahdollista niissä tilanteissa joissa tuota herkkistä ojennetaan suorasanaisempien toimesta menisit tilanteeseen ja puolustaisit tai auttaisit häntä selviytymään niissä tilanteissa?
Työpaikoilla muodostuu todella herkästi klikkejä ja klikin sisällä olevat eivät itse huomaa sulkevansa muita ulos. Tiedonjako, avoimuus ja asiallisuus ovat aivan ehdottomia turvallisen työilmapiirin luomisessa. Hyvillä työpaikoilla ei töksäytellä vaan ihmiset muistavat aina hyvät käytöstavat ja esimiehet puuttuvat huonoon käytökseen välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta työkaverisi ei kuulosta mitenkään mielenterveysongelmaiselta vaan enemmänkin siltä, että häntä on oikeasti kiusattu pitempään ehkäpä juuri näiden muiden toimesta ja reagoi sitten pitkäkestoiseen stressiin. On tietysti väärin, että häntä ei pomosi tai hr auta, mutta eihän kiusattuja työpaikoilla yleensä auteta vaan he joutuvat lähtemään.
Kuulostaa siltä, että jos objektiivisesti tarkasteltaisiin tilannetta niin työkaveria saattaa osa porukasta piikitellä ja tarttua kaikkeen tekemiseen. Itsekin kehottaisin luomaan turvallisempaa ilmapiiriä, jossa ei jatkuvasti tölvitä ja töksäytellä (APn sanoin "anneta suoraa palautetta varomatta sanoja"). Jos AP itse pärjäät tuollaisessa, suoraan sanottuna aika karmealta kuulostavassa, työympäristössä, eikä se häiritse niin koeta muistaa, että meitä on todellakin moneen junaan ja koeta kehittää empatiaa erilaisuutta kohtaan. Olisiko mahdollista niissä tilanteissa joissa tuota herkkistä ojennetaan suorasanaisempien toimesta menisit tilanteeseen ja puolustaisit tai auttaisit häntä selviytymään niissä tilanteissa?
Työpaikoilla muodostuu todella herkästi klikkejä ja klikin sisällä olevat eivät itse huomaa sulkevansa muita ulos. Tiedonjako, avoimuus ja asiallisuus ovat aivan ehdottomia turvallisen työilmapiirin luomisessa. Hyvillä työpaikoilla ei töksäytellä vaan ihmiset muistavat aina hyvät käytöstavat ja esimiehet puuttuvat huonoon käytökseen välittömästi.
"Näytä kokonaan
Kerran vielä:
Meillä ei päsmäröidä, ei komennella, ei pompoteta. Olen jo maininnut että hän tekee työnsä hyvin mutta on silti todella epävarma itsestään sekä työstään. Kukaan ei ole sanonut sanaakaan pahaa hänen tekemisistään, koska ei ole ollut huomautettavaa.
Kyseiset suorapuheiset ihmiset ovat tyyliltään sellaisia, että yksinkertaisesti puhuvat asiat suoraan ilman sen suurempia selittelyjä. Kukaan edelleenkään, suorapuheinen tai ei, ei ole sanonut tälle henkilölle mitään minkä voisi liittää pomottamiseen tai päsmäröintiin. Perus keskustelu jostain työtehtävästä tämän henkilön kanssa kestää poikkeuksetta reilusti kauemmin koska jokainen asia pitää käydä läpi 10 kertaan. Myös ne osiot mitkä tämä henkilö on tehnyt jo sadat kerrat, täytyy käydä uudestaan läpi. Eikä ole kyse ymmärryksen puutteesta, vaan täydestä epävarmuudesta omaa tekemistä kohtaan. Toistaiseksi kukaan ei ole saanut sitä epävarmuutta helpottamaan, joka päivä menee käytännössä rukoillen ettei henkilö vahingossakaan tee virhettä. Virheet ei muita haittaa yhtään, jokainen niitä tekee. Mutta jos tämä henkilö tekee virheen, hän selittää yksityiskohtaisesti sitä tunnin verran ja miettii että miten hän on niin huono. Ja sitten siinä porukalla tsempataan loppupäivä että siihen ei jäädä loputtomiin vellomaan. Jos ei tsempata, niin henkilö on hiljaa loppupäivän ja yleensä hiukan itkee."
Ap:n viesti jo muutamaan vastaavaan vuodatukseen kun sun viesti. Miks te ette voi hyväksyä että tilanne olis se miten ap sen kuvailee vaan käännätte pakolla tilanteen toiseksi? Onko sun mielestä oikeesti ok että koko työporukka silittelee yhden päätä ja kohtelee sitä silkkihansikkain ihan vaan siksi ettei se alkaisi itkemään, vaikka pitäis suoriutua ihan samoista hommista kuin muidenkin?
Meillä oli työpaikalla täysin vastaava tyyppi mitä ap on kuvaillut ja siinä tehtiin kyl kaikki hulluimmatkin temput että oltais saatu sen luottamus itseensä edes auttavalle tasolle.
Tää työkaveri sanoi mulle esimerkiksi että olin tahallisesti pyrkinyt jättää sen porukan ulkopuolelle koska olin sanonut muille töihin tullessa et "huomenta kaikille", ja koska tä kaveri oli vessassa niin en mennyt oven taakse huutelee sille huomenia. Että kyllä näitä todellakin löytyy, meiän työporukka ainakin teki kaikkensa et se yks olisi sopeutunut, järjestettiin sille yllärinä synttärijuhlatkin töissä ja ajateltiin et nyt se ainakin huomaa että on pidetty ihminen, no hän oli sitä mieltä et tehtiin se säälistä ja kukaan ei hänestä oikeesti pidä kuitenkaan.
Apn kuvailema tyyppi on yks kamalimmista työkavereista mitä voi löytyä, mistään ei voi sanoa ja kaikki pitää silottaa tieltä, silti voi varautua siihen et noi tapaukset tuijottaa sua töissä alahuuli väpättäen, etkä todellakaan edes tiedä että mistä nyt tuulee.
Onkohan kyseessä sama ihminen? Niin tuttua käytöstä. Kaikki työtehtävät kuvaruutuprintteinä, josta sitten mallia katsomalla hoiti hommiaan. Kun hän kysyi neuvoa, niin jos neuvoi: "tee näin ja näin ja näin" alkoi alahuuli väpättäen ja kauhea itku ja selitys että minun pitäisi ymmärtää että tämä kaikki on hänelle uutta ja hän ei voi osata. NEuvominen piti aloittaa ensin pitkällä puheella siitä, kuinka uutta ja ihmeellistä kaikki nämä asiat ovat, ja että ymmärrän hyvin että tuntuu haastavalta ja sitten pikku hiljaa ujuttaa se tieto hänelle mahdollisimman pehmeästi. Tämä johti omaan burn outiin minulla, koska jouduin omien töitten ohella koko ajan olemaan varpaisillani ja ohjata häntä läpi työpäivän. Vuodessa hän ei oppinut yhtään mitään. Onneksi sai potkut.
Varo, ja ota etäisyyttä ajoissa!