Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian herkkä työkaveri
02.03.2021 |
Apua auttakaa.
Miten ihmeessä tulette toimeen työkaverin kanssa joka on aivan uskomattoman herkkä. Olen tehnyt ihan kaikkeni, että hän kokisi olonsa hyväksi, arvostetuksi ja luottaisi itseensä.
Muistan kehua, annan tehdä työnsä omalla tyylillään, en puutu hänen tekemisiinsä ja itseasiassa en edes sano jos olisi jotain mitä voisi tehdä paremmin. Jos nyt olisi oikeasti mokaamassa niin toki hienovaraisesti neuvoisin oikeaan, mutta kun ei ole edes mokannut missään. Ihan täysin normaalisti ja hyvin tekee työnsä, silti ei luota itseensä yhtään ja tämä heijastuu kaikkeen.
Viikko sitten sain uskomattoman itkun sekaisen raivopuuskan häneltä niskaani koska kuulemma en pidä hänestä ja kohtelen häntä huonosti. Tähän päätelmään hän oli tullut siksi, koska en puhunut tarpeeksi hänen kanssaan. Kuuntelin kolme minuuttia putkeen miten minut haukutaan pohjalukemiin ja esitetään sellaisia syytöksiä että en oikeasti edes tajunnut mistä puhutaan. En osannut tehdä muuta kuin poistua tilanteesta koska työkaveri oli oikeasti hysteerisessä tilassa, vartin päästä tuli itkien pyytämään anteeksi ja sanoin että olen kyllä aidosti pahoillani jos olen vaikuttanut jotenkin ilkeältä tai saanut hänelle pahan olon, sanoin silti myös että asioita ei todellakaan selvitetä niin että aletaan haukkumaan toista ilman mitään syytä, siksi että itsellä on mielikuva jostain mitä toinen ei todellakaan edes tajua.
Tämä tilanne on ollut jokaisessa työpaikassa missä hän on ollut tiimityöskentelyssä. Kaikissa paikoissa hän on kokenut jäävänsä jyrätyksi tai kiusatuksi, todellisuudessa niissä hetkissä hänelle on annettu täysin normaalia palautetta mitä annetaan JOKAISELLE työntekijälle.
Olen keskustellut tästä esimiehen kanssa ja esimies sanoi että kyseinen henkilö on todella haastava työkaveri, juuri sen takia että se tekee aivan omia päätelmiä sanotuista ja sanomattomista asioista. Kummissakaan päätelmissä ei ole käytännössä mitään totuuspohjaa vaan päätelmät kumpuavat siitä että henkilö on aidosti sitä mieltä että kaikki ajattelevat hänestä pahinta. Työkaverilla on todella huono itseluottamus ja olen omalta osaltani yrittänyt koko ajan kannustaa ja tukea, en kuitenkaan ole ikinä "tuputtanut" mitään omia neuvojani vaan nimenomaan kannustanut niissä asioissa missä työkaveri on hyvä. Nyt en enää tiedä että mitä seuraavaksi keksin.
Alkaa itsellä olemaan takki aivan tyhjä ja oikeasti tulee sellainen olo että ei huvita mennä edes töihin kun saa vahtia koko päivän omia sanoja, ilmeitä, eleitä ja jopa nyt sitä että ei voi olla hiljaa ja keskittyä omaan tekemiseen kun toinen ottaa sen loukkauksena. En oikeasti jaksa edes puhua kahdeksaa tuntia putkeen yhdenkään työkaverin kanssa.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta ja mikä tässä edes voisi olla oikea tyyli toimia? En halua hänelle pahaa mieltä mutta en kyllä kestä sitäkään että esitän koko päivän jotain äiti Teresaa ettei toinen vahingossakaan pahoita mieltään.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työkaverisi kokee tulleensa kiusatuksi, olet tällöin kiusaaja. Olette molemmat kiusaajia.
Juuri tämän takia suosittelisin itse yhteydenottoa luottamusmiehiin. Pahimmassa tapauksessa työkaveri saa asian väännettyä ja käännettyä niin, että ap tosiaan on kiusaaja. Olisi hyvää nyt saada jollain tavalla mustaa valkoiselle tuosta työkaverin harrastamasta manipuloinnista ja riehumisesta.
/23
Numero 40 nyt sitten demonisoi tuon itkijän. Tuskin hän ihan tahallaan hankala on.
Miten määrittelet onko joku hankala tahallaan vai ei? Onko muiden työntekoa hankaloittava narsisti tahallaan hankala? Entä sairaalloisen huonoitsetuntoinen ihminen?
Jos muut kärsivät aapeen työkaverin käytöksestä, asialle pitää tehdä jotain. Toistaiseksi ainut joka on käyttäytynyt selvästi asiattomasti on tämä aapeen työkaveri. Ei häntä demonisoida tarvitse, mutta ei missään nimessä kannata antaa hänelle myöskään liikaa valtaa sanella miten muiden tulee käyttäytyä, puhua ja hoitaa asiat jotta hän ei ahdistu ja kuormitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet viestiesi perusteella ollut uskomattoman kärsivällinen tämän työkaverin suhteen. Tuostahan voisi maksaa sinulle jo jonkinlaista "terapialisää", koska olet tehnyt tämän kaiken varsinaisen työnkuvasi ohella. Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole toimia tämän ilmiselvästi tasapainottoman (ei herkän) työkaverisi tukikeppinä, vaan pomon pitäisi puuttua tilanteeseen jämäkämmin.
Tämä työkaveri olisi ehkä viisainta ohjata työterveyteen ja sieltä tarkempiin tutkimuksiin, sillä käytöksensä ei kuulosta normaalilta herkkyydeltä tai tilapäiseltä stressioireilulta. Kyseessä voi olla epävakaa tms. persoonallisuushäiriö, tai mahdollisesti diagnosoimaton autisminkirjon häiriö. Tuo palautteen ja neuvojen täydellinen väärin tulkitseminen, työtehtävien läpikäymiseen käytetyn ajan määrä, virheisiin jumiutuminen sekä epävarmuus ja siihen liittyvät tunnekuohut ovat tyypillisiä oireita naispuolisille autisminkirjolaisille. Myös tuo työpaikasta ja -yhteisöstä toiseen kiertäminen viittaa siihen, että jotain häikkää hänellä lienee sosiaalisten tilanteiden hahmottamisessa, oman toiminnan ohjauksessa, psyykkisessä joustavuudessa ja stressinsietokyvyssä ym. tekijöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työkaverisi kokee tulleensa kiusatuksi, olet tällöin kiusaaja. Olette molemmat kiusaajia.
Juuri tämän takia suosittelisin itse yhteydenottoa luottamusmiehiin. Pahimmassa tapauksessa työkaveri saa asian väännettyä ja käännettyä niin, että ap tosiaan on kiusaaja. Olisi hyvää nyt saada jollain tavalla mustaa valkoiselle tuosta työkaverin harrastamasta manipuloinnista ja riehumisesta.
/23
Numero 40 nyt sitten demonisoi tuon itkijän. Tuskin hän ihan tahallaan hankala on.
Miten määrittelet onko joku hankala tahallaan vai ei? Onko muiden työntekoa hankaloittava narsisti tahallaan hankala? Entä sairaalloisen huonoitsetuntoinen ihminen?
Jos muut kärsivät aapeen työkaverin käytöksestä, asialle pitää tehdä jotain. Toistaiseksi ainut joka on käyttäytynyt selvästi asiattomasti on tämä aapeen työkaveri. Ei häntä demonisoida tarvitse, mutta ei missään nimessä kannata antaa hänelle myöskään liikaa valtaa sanella miten muiden tulee käyttäytyä, puhua ja hoitaa asiat jotta hän ei ahdistu ja kuormitu.
Ihmisillä on taipumus tarkastella ja tulkita asioita omista lähtökohdistaan. Mutta jokin puolueeton taho tuohon tarvittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työkaverisi kokee tulleensa kiusatuksi, olet tällöin kiusaaja. Olette molemmat kiusaajia.
Juuri tämän takia suosittelisin itse yhteydenottoa luottamusmiehiin. Pahimmassa tapauksessa työkaveri saa asian väännettyä ja käännettyä niin, että ap tosiaan on kiusaaja. Olisi hyvää nyt saada jollain tavalla mustaa valkoiselle tuosta työkaverin harrastamasta manipuloinnista ja riehumisesta.
/23
Numero 40 nyt sitten demonisoi tuon itkijän. Tuskin hän ihan tahallaan hankala on.
Miten määrittelet onko joku hankala tahallaan vai ei? Onko muiden työntekoa hankaloittava narsisti tahallaan hankala? Entä sairaalloisen huonoitsetuntoinen ihminen?
Jos muut kärsivät aapeen työkaverin käytöksestä, asialle pitää tehdä jotain. Toistaiseksi ainut joka on käyttäytynyt selvästi asiattomasti on tämä aapeen työkaveri. Ei häntä demonisoida tarvitse, mutta ei missään nimessä kannata antaa hänelle myöskään liikaa valtaa sanella miten muiden tulee käyttäytyä, puhua ja hoitaa asiat jotta hän ei ahdistu ja kuormitu.
Ihmisillä on taipumus tarkastella ja tulkita asioita omista lähtökohdistaan. Mutta jokin puolueeton taho tuohon tarvittaisiin.
Ei ihminen oikeastaan voikaan tarkastella ja tulkita asioita muista kuin omista lähtökohdistaan. Mutta itkuhuutoraivari ja tyhjästä syytteleminen ovat asioita jotka eivät kuulu työpaikalle, siksi luottamusmiehet kehiin.
Voi olla pelkkä huono itsetuntokin tai liika vaativuus itseään kohtaan..
Mutta jos toi näkyy jokaisessa päivässä, niin kysees voi olla epäluuloisuushäiriö. Luin tästä vasta itsekin.
Toki ihminen voi olla herkillä elämäntilanteen takia. Tiedätkö onko hän esim narsistisessa/kontrolloivassa suhteessa, jossa tulee arvostelluksi tai onko mitään muuta mikä voisi tehdä herkäksi tulkitsemaan muita väärin?
Voisit ensi kerralla kokeilla kysyä häneltä (kun syyttelee syytöksiään sinua kohtaan) rauhallisesti puhuen että "onko se totta?" eikä mitään muuta. Ehkä voisi herättää ymmärtämään ettei ole tulkinnut tilannetta pikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puhutaan narsistien ja epävakaiden tarkoitusperistä, niin väitän että sekä narsistit että epävakaat eivät ole tahallaan hankalia ja tietoisesti päätä olla pahoja, vaan he ovat mielenterveysongelmiensa ajamia ihmisiä jotka kokevat aidosti oman käytöksensä oikeutetuksi ja järkeväksi, ainakin niin kauan kuin ovat sairaudentunnottomia. Sen sijaan psykopaatit ja antisosiaaliset on niitä oikeasti vaarallisia ihmisiä, jotka tietoisesti haluaa kiusata, tehdä pahaa ja hyötyä ihmisistä. Otetaan vaikka oppikirjanarsisti Trump. Kaikki hänen sekoilunsa perustuu hauraan egon pönkittämiseen, mies ihan oikeasti uskoo olevansa maailmanhistorian suurin uhri eikä näe mitään vikaa tekemisissään. Tällaisen kanssa työkaveriksi joutuminen on huonoa tuuria ja p*sk* nakki, ja siinä sitten joutuu päättämään haluaako olla oikeassa vai saada asiat sujumaan edes jotenkin, ja varmasti jonkinlaisia kompromisseja joutuu tekemään molempiin suuntiin jos työkaverista ei ole mahdollista päästä eroon.
Minulla oli ihan samanlainen työkaveri. Työ sosionomina työpaikassa, jossa asukkaina oli muun muassa alkoholisteja ja mielenterveysongelmaisia. Ensinnäkin tämä työkaveri ei kestänyt niitä asukkaita ja otti kaikki heidän sanomansa henkilökohtaisesti. Joka ikisen asian. Yritimme opastaa, että tietysti mitään epäasiallista ei tarvitse sietää, mutta on myös tajuttava mikä se asukkaiden kapasiteetti on. Ei mennyt jakeluun, sama itku joka ikinen päivä. Lopulta tilanne alkoi kääntyä siihen, että häntä kiusataan myös työyhteisön puolelta, mikä oli täyttä paskaa. Häntä päinvastoin kohdeltiin silkkihansikkain, ymmärrettiin ja tuettiin ja toivottiin, että hän vähitellen sopeutuisi. Olen tehnyt näitä töitä 20 vuotta ja nähnyt mitä oikea työpaikkakiusaaminen on, eikä tällä ollut mitään tekemistä sellaisen kanssa.. Lopulta tämä työntekijä oli täysin kykenemätön yhtään mihinkään, hän taantui ihan täysin ja silloin esimies pakotti työterveyteen. Sille tielle jäi. Surettaa hänen puolestaan, koska kyseessä oli kuitenkin alle 3-kymppinen ja sinänsä fiksu tyyppi. Mutta hän ei ollut alalle soveltuva ja epäilemättä muitakin ongelmia oli. Toivottavasti sai elämänsä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusatuksi tuleminen on kuulemma subjektiivinen kokemus, joten olet myös kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työkaverisi kokee tulleensa kiusatuksi, olet tällöin kiusaaja. Olette molemmat kiusaajia.
Juuri tämän takia suosittelisin itse yhteydenottoa luottamusmiehiin. Pahimmassa tapauksessa työkaveri saa asian väännettyä ja käännettyä niin, että ap tosiaan on kiusaaja. Olisi hyvää nyt saada jollain tavalla mustaa valkoiselle tuosta työkaverin harrastamasta manipuloinnista ja riehumisesta.
/23
Mitä helvettiä te kuormitatte luottamusmiehiä tuollaisella paskalla? Juuri persoonallisuushäiriöisten toimintaa. Se on esimiehen tehtävä asettaa ne rajat, eikä minkään luottamusmiehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työkaverisi kokee tulleensa kiusatuksi, olet tällöin kiusaaja. Olette molemmat kiusaajia.
Juuri tämän takia suosittelisin itse yhteydenottoa luottamusmiehiin. Pahimmassa tapauksessa työkaveri saa asian väännettyä ja käännettyä niin, että ap tosiaan on kiusaaja. Olisi hyvää nyt saada jollain tavalla mustaa valkoiselle tuosta työkaverin harrastamasta manipuloinnista ja riehumisesta.
/23
Mitä helvettiä te kuormitatte luottamusmiehiä tuollaisella paskalla? Juuri persoonallisuushäiriöisten toimintaa. Se on esimiehen tehtävä asettaa ne rajat, eikä minkään luottamusmiehen.
Esimiehen puheilla on jo oltu, ei auttanut. Seuraavaksi luottamusmiehet.
Mistä ap tietää, millaista työkaverin käytös tämän "kaikissa työpaikoissa" on ollut? Kuvottava ketju ja ilmiselvä, kuinka ap on joutumassa puhutteluun, taas kerran, epäasiallisesta käytöksestään ja yrittää nyt sitä muuksi muuttaa. Taidat olla työkaverini? Olen muuten, kuten useimmat muutkin, tämän haukkumasi puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa lukee.
No älä lue. Ei tarvitse erikseen ilmoittaa.
Ap, ei sinunkaan tarvitse kuunnella työkaveriltasi mitä vaan. Kerro miten pahalta hänen syytöksensä tuntuvat.
Hormoniongelmat voivat osin olla syynä. Onko ihminen muuten väsynyt tai kuormittunut? Ylikuormitustila tai poikkeuksellinen rasitus voi pahentaa olotilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet viestiesi perusteella ollut uskomattoman kärsivällinen tämän työkaverin suhteen. Tuostahan voisi maksaa sinulle jo jonkinlaista "terapialisää", koska olet tehnyt tämän kaiken varsinaisen työnkuvasi ohella. Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole toimia tämän ilmiselvästi tasapainottoman (ei herkän) työkaverisi tukikeppinä, vaan pomon pitäisi puuttua tilanteeseen jämäkämmin.
Tämä työkaveri olisi ehkä viisainta ohjata työterveyteen ja sieltä tarkempiin tutkimuksiin, sillä käytöksensä ei kuulosta normaalilta herkkyydeltä tai tilapäiseltä stressioireilulta. Kyseessä voi olla epävakaa tms. persoonallisuushäiriö, tai mahdollisesti diagnosoimaton autisminkirjon häiriö. Tuo palautteen ja neuvojen täydellinen väärin tulkitseminen, työtehtävien läpikäymiseen käytetyn ajan määrä, virheisiin jumiutuminen sekä epävarmuus ja siihen liittyvät tunnekuohut ovat tyypillisiä oireita naispuolisille autisminkirjolaisille. Myös tuo työpaikasta ja -yhteisöstä toiseen kiertäminen viittaa siihen, että jotain häikkää hänellä lienee sosiaalisten tilanteiden hahmottamisessa, oman toiminnan ohjauksessa, psyykkisessä joustavuudessa ja stressinsietokyvyssä ym. tekijöissä.
Kiitos viestistäsi, näitä kommentteja lukiessa olen aika hyvin ymmärtänyt että olen ajatellut tämän tilanteen jo alunperin väärin. Olen alusta asti ajatellut, että voisin tukea tätä ihmistä niin hyvin, että hän kokisi olonsa varmaksi ja työskentely helpottuisi. Tajuan kyllä etten ole hänestä vastuussa, silti jotenkin tainnut tulla joku ihme "minä parannan sinut"- olotila päälle.
Viestisi oli muutenkin tosi hyvä, ikinä ei ole tullut mieleenkään mahdollinen autismi, totta puhuakseni moni asia saisi uuden selityksen sitä kautta.
Painotan vielä, että aidosti pidän tästä henkilöstä, se kaikki epävarmuus ja siihen liittyvät tilanteet vain ovat äärimmäisen iso miinus jokapäiväisessä kanssakäymisessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlainen työkaveri. Työ sosionomina työpaikassa, jossa asukkaina oli muun muassa alkoholisteja ja mielenterveysongelmaisia. Ensinnäkin tämä työkaveri ei kestänyt niitä asukkaita ja otti kaikki heidän sanomansa henkilökohtaisesti. Joka ikisen asian. Yritimme opastaa, että tietysti mitään epäasiallista ei tarvitse sietää, mutta on myös tajuttava mikä se asukkaiden kapasiteetti on. Ei mennyt jakeluun, sama itku joka ikinen päivä. Lopulta tilanne alkoi kääntyä siihen, että häntä kiusataan myös työyhteisön puolelta, mikä oli täyttä paskaa. Häntä päinvastoin kohdeltiin silkkihansikkain, ymmärrettiin ja tuettiin ja toivottiin, että hän vähitellen sopeutuisi. Olen tehnyt näitä töitä 20 vuotta ja nähnyt mitä oikea työpaikkakiusaaminen on, eikä tällä ollut mitään tekemistä sellaisen kanssa.. Lopulta tämä työntekijä oli täysin kykenemätön yhtään mihinkään, hän taantui ihan täysin ja silloin esimies pakotti työterveyteen. Sille tielle jäi. Surettaa hänen puolestaan, koska kyseessä oli kuitenkin alle 3-kymppinen ja sinänsä fiksu tyyppi. Mutta hän ei ollut alalle soveltuva ja epäilemättä muitakin ongelmia oli. Toivottavasti sai elämänsä kuntoon.
Meillä on myös asiakaskohtaamisia töissä ja mielestäni tämä työkaveri ottaa ne tosi henkilökohtaisesti. Työpaikat ovat vaihtuneet ja sen lisäksi myös ala, henkilö on päätynyt moneen toisistaan täysin erilaisiin ammatteihin. En varsinaisesti pitäisi ihmeenä jos hän päätyisi vaihtamaan vielä alaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla pelkkä huono itsetuntokin tai liika vaativuus itseään kohtaan..
Mutta jos toi näkyy jokaisessa päivässä, niin kysees voi olla epäluuloisuushäiriö. Luin tästä vasta itsekin.Toki ihminen voi olla herkillä elämäntilanteen takia. Tiedätkö onko hän esim narsistisessa/kontrolloivassa suhteessa, jossa tulee arvostelluksi tai onko mitään muuta mikä voisi tehdä herkäksi tulkitsemaan muita väärin?
Voisit ensi kerralla kokeilla kysyä häneltä (kun syyttelee syytöksiään sinua kohtaan) rauhallisesti puhuen että "onko se totta?" eikä mitään muuta. Ehkä voisi herättää ymmärtämään ettei ole tulkinnut tilannetta pikein.
No, henkilöllä on ollut elämässään haasteita joista on minulle avautunut. Olen ymmärtänyt että on nyt tyytyväinen elämäänsä ja siihen missä on. Menneisyys tuntuu olevan hänelle "mörkö", kyllä hän siitä usein silti kertoo käytännössä kaikille.
Tässä on muutama maininnut terapian tarpeesta, huomiot on mielestäni oikeita koska luulen, että minusta ja muista hänen elämässään vaikuttavista ihmisistä on muodostunut tietynlaisia terapeutteja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap tietää, millaista työkaverin käytös tämän "kaikissa työpaikoissa" on ollut? Kuvottava ketju ja ilmiselvä, kuinka ap on joutumassa puhutteluun, taas kerran, epäasiallisesta käytöksestään ja yrittää nyt sitä muuksi muuttaa. Taidat olla työkaverini? Olen muuten, kuten useimmat muutkin, tämän haukkumasi puolella.
Hienoa 👍 hyvä että osaat melkein lukea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla pelkkä huono itsetuntokin tai liika vaativuus itseään kohtaan..
Mutta jos toi näkyy jokaisessa päivässä, niin kysees voi olla epäluuloisuushäiriö. Luin tästä vasta itsekin.Toki ihminen voi olla herkillä elämäntilanteen takia. Tiedätkö onko hän esim narsistisessa/kontrolloivassa suhteessa, jossa tulee arvostelluksi tai onko mitään muuta mikä voisi tehdä herkäksi tulkitsemaan muita väärin?
Voisit ensi kerralla kokeilla kysyä häneltä (kun syyttelee syytöksiään sinua kohtaan) rauhallisesti puhuen että "onko se totta?" eikä mitään muuta. Ehkä voisi herättää ymmärtämään ettei ole tulkinnut tilannetta pikein.
No, henkilöllä on ollut elämässään haasteita joista on minulle avautunut. Olen ymmärtänyt että on nyt tyytyväinen elämäänsä ja siihen missä on. Menneisyys tuntuu olevan hänelle "mörkö", kyllä hän siitä usein silti kertoo käytännössä kaikille.
Tässä on muutama maininnut terapian tarpeesta, huomiot on mielestäni oikeita koska luulen, että minusta ja muista hänen elämässään vaikuttavista ihmisistä on muodostunut tietynlaisia terapeutteja.
Ap
Tästä tuli vielä yksi mahdollisuus mieleen: työkaverisi voi olla traumatisoitunut menneisyydessään tapahtuneiden asioiden takia eikä koskaan ole käsitellyt traumojaan esimerkiksi terapiassa. Olen itse traumataustainen ja oma käytökseni oli pahimmassa vaiheessa paljolti samankaltaista kuin työkaverillasi. Myös tuo rajattomuus eli omasta menneisyydestä avautuminen enempi vähempi kaikille kuulostaa tutulta. Oli miten oli, työkaverisi tarvitsee ammattilaisen apua etkä sinä eikä kukaan muukaan työyhteisöstänne voi ruveta häntä terapoimaan oman työnsä ohessa vajavaisilla ei-ammattilaisen taidoilla.
t. kirjoittaja 43
Terapian tarvehan tuossa on ihan huutava. Käsittääkseni hänet sinne voisi ohjata työterveys. Mutta onko nyt mitään sellaista akuuttia, jonka perusteella hänet saisi sinne työterveyteen menemään? Todennäköisesti hän on kaikesta tuosta melko lailla stressaantunut, joten jos asian muotoilisi jotenkin sitä kautta että itkuherkkyys vaikuttaa väsymyksen merkiltä ja että olet hyvä työntekijä (niin kuin onkin) ja toivomme kovasti että jaksaisit hyvin (niin kuin toivotaankin) ja työterveys voisi auttaa. Onko sellainen sallittua että esimies briiffaa työterveyttä etukäteen? Toki tämä on taas sitä selän takana toimimista, mutta jos ihminen on tässä määrin herkkänahkainen, niin ei voi sanoa suoraan ilman valtavaa draamaa.
Alue: Aihe vapaa
Numero 40 nyt sitten demonisoi tuon itkijän. Tuskin hän ihan tahallaan hankala on.