Liian herkkä työkaveri

Mistä asioista työkaverisi halusi puhua sinulle? Ole oma itsesi ja rauhallinen. Kukaan ei ole työkaverinsa palkattu ystävä, vaan työajalla pitää pystyä tekemään työtä. Voitko ystävälliseen sävyyn ehdottaa juttelua tauolla? Toki tauolla varmaan haluaisi levätä, mutta jospa työaika sitten säilyisi hermolepona.

Tulee mieleen parisuhteet, joissa toinen hysteerisenä vaatii puolisoaan puhumaan enemmän ja tunteista, ja toinen lukkiutuu, eikä tajua, mistä on kyse. En minäkään oikein tajua, mistä silloin pitäisi puhua ja onneksi sellaista ei omassa parisuhteessa ole. Onko kyseessä tuollaiseen verrattavissa oleva käytös? Entä haluaako työkaveri usein olla huomion kohteena vai reagoiko lähinnä omaan käytökseensä kajoamiseen, paitsi saatuaan itkukohtauksen?

Itse olen huomannut, että manipulointi työajalla, tauoille lähdön ehdollistaminen ja asemalla pakottaminen voivat saada aikaan ahdistuneen reaktion. Pelkkään rauhalliseen reagoimatta jättämiseen en muista työajalla reagoineeni.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tietää, millaista työkaverin käytös tämän "kaikissa työpaikoissa" on ollut? Kuvottava ketju ja ilmiselvä, kuinka ap on joutumassa puhutteluun, taas kerran, epäasiallisesta käytöksestään ja yrittää nyt sitä muuksi muuttaa. Taidat olla työkaverini? Olen muuten, kuten useimmat muutkin, tämän haukkumasi puolella.

En ole työkaverisi, jos kuitenkin käyttäydyt kuvaamallani tavalla omaa työkaveriasi kohtaan niin suosittelen etsimään tilanteeseen apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Terapian tarvehan tuossa on ihan huutava. Käsittääkseni hänet sinne voisi ohjata työterveys. Mutta onko nyt mitään sellaista akuuttia, jonka perusteella hänet saisi sinne työterveyteen menemään? Todennäköisesti hän on kaikesta tuosta melko lailla stressaantunut, joten jos asian muotoilisi jotenkin sitä kautta että itkuherkkyys vaikuttaa väsymyksen merkiltä ja että olet hyvä työntekijä (niin kuin onkin) ja toivomme kovasti että jaksaisit hyvin (niin kuin toivotaankin) ja työterveys voisi auttaa. Onko sellainen sallittua että esimies briiffaa työterveyttä etukäteen? Toki tämä on taas sitä selän takana toimimista, mutta jos ihminen on tässä määrin herkkänahkainen, niin ei voi sanoa suoraan ilman valtavaa draamaa.

Meidän esimies on tosi mukava, "isällinen" tapaus. Uskon vahvasti, että hän mielellään pyrkisi ohjaamaan henkilön työterveyteen, paljon mahdollisesti on sitä miettinytkin mutta ehkä juuri se asian esittäminen sitten on ollut se vaikea osio. Itse koen että astun tavallaan työkaverin varpaille jos alan puhumaan työterveyteen menosta, tai pelkään että hän kokee sitten ainakin minun pitävän häntä epäpätevänä.

Eikä kyseinen ihminen todellakaan ole mitenkään ilkeä tai paha, se tästä niin hankalaa tekeekin kun mitään ongelmaa ei käytännössä edes olisi jos hän näkisi itsensä niin kuin me muut.

Ap

Työkaveristaan puhuva: millaista epäasiallisen ja toista haukkuvan työkaverin käytös sitten on ollut? Kiinnostaisi saada lisävalaistusta, vaikka eri tapauksesta olisikin kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapian tarvehan tuossa on ihan huutava. Käsittääkseni hänet sinne voisi ohjata työterveys. Mutta onko nyt mitään sellaista akuuttia, jonka perusteella hänet saisi sinne työterveyteen menemään? Todennäköisesti hän on kaikesta tuosta melko lailla stressaantunut, joten jos asian muotoilisi jotenkin sitä kautta että itkuherkkyys vaikuttaa väsymyksen merkiltä ja että olet hyvä työntekijä (niin kuin onkin) ja toivomme kovasti että jaksaisit hyvin (niin kuin toivotaankin) ja työterveys voisi auttaa. Onko sellainen sallittua että esimies briiffaa työterveyttä etukäteen? Toki tämä on taas sitä selän takana toimimista, mutta jos ihminen on tässä määrin herkkänahkainen, niin ei voi sanoa suoraan ilman valtavaa draamaa.

Meidän esimies on tosi mukava, "isällinen" tapaus. Uskon vahvasti, että hän mielellään pyrkisi ohjaamaan henkilön työterveyteen, paljon mahdollisesti on sitä miettinytkin mutta ehkä juuri se asian esittäminen sitten on ollut se vaikea osio. Itse koen että astun tavallaan työkaverin varpaille jos alan puhumaan työterveyteen menosta, tai pelkään että hän kokee sitten ainakin minun pitävän häntä epäpätevänä.

Eikä kyseinen ihminen todellakaan ole mitenkään ilkeä tai paha, se tästä niin hankalaa tekeekin kun mitään ongelmaa ei käytännössä edes olisi jos hän näkisi itsensä niin kuin me muut.

Ap

Joo sun ei missään tapauksessa kannata mennä puhumaan työkaverillesi työterveydestä, se on huono idea jos haluat tulla hänen kanssaan toimeen ja muutenkin se on esimiehen homma, siitä hänelle maksetaan.

Voi kun mulla oliskin antaa vastaus ongelmaasi... Meillä on samanlainen tapaus ja yhtälailla olen oppinut vihaamaan sitä jatkuvaa varpaillaan olemista, ettei vaan syntyisi minimaalisesta asiasta turhaa kahden viikon showta. Vuoden verran jaksoin häntä tukea ja ymmärtää (oli mt-ongelmia, joista itse kertoi ja sellaisia, jotka itse kielsi vaikka olivat selkeähköjä), mutta mikään joustaminen tai auttaminen ei riittänyt niin pitkälle, että sillä olisi ihmisen asioita tai käytöstä saatu eliminoitua.

Lopulta laitettiin liinat kiinni ja ilmoitettiin, että tämä jatkuva show loppuu nyt tähän: Jos ei osaa käyttäytyä aikuismaisesti ja asiallisesti muiden kanssa, hänet pistetään pihalle. Annoimme käytännön esimerkkejä tilanteista, joissa hän jatkuvasti aiheutti ongelmia muille, ja annettiin ohjeet, kuinka asia tulisi seuraavalla kerralla hoitaa. Siitä tuli tietysti myös kova huuto, mutta pidimme linjan ja emme ottaneet annettua ukaasia takaisin uhkailusta ja itkusta huolimatta. Parin kuukauden päästä pöly laskeutui ja tämä ihminen on sen jälkeen ainakin jotenkin pysynyt annetuissa rajoissa, ja käyttäytynyt minuakin kohtaan taas ystävällisesti. Oletan, että tämä vielä räjähtää joku päivä sormille.

Noh, tällä kokemuksella neuvoisin, että mene töihin ja käyttäydy häntä kohtaan kuten muitakin työkavereita kohtaan: ei erikoiskohtelua tai järjestelyjä. Jos on tarve antaa palautetta, anna sille myös rehelliset perustelut: Henkilö ei koskaan opi ottamaan palautetta vastaan, jos häntä siltä suojellaan. Jos hän käyttytyy asiattomasti sinua kohtaan, vaikka räjähtämällä, kieltäydy keskustelemasta ennen kuin jän voi tehdä sen huutamatta. Elä, niinkuin elit ennen häntä ja lopeta siitä huolehtiminen, että voiko puheitasi tulkita väärin, koska se on raivostuttavaa.

Jos hän tulee haukkumaan tai valittamaan muista työntekijöistä, pyydä esimies paikalle, jotta hän voi tehdä "virallisen" valituksen (Huomasin tämmöisen olevan aika toimiva lääke: Heti, kun pitäisi selittää asiansa vakavasti ottavalle esimiehelle, kuinka joku toinen henkilö on häntä kiusannut, muka-kiusaamisväitteet kuihtuvat kuin seinään ja todetaan "ei se haittaakaan mua", koska syytökset eivät ehkä kestäkään päivänvaloa ja sitten saa seuraamuksia turhasta panettelusta. Jos hän taas oikeasta asiasta valittaa, niin silloin sen yleensä viitsii selittääkin loppuun).

TL;DR Älä pilaa työpaikkaasi hänen takiaan. Hänellä on selkeästi haasteita kohdata pettymyksiä tai tulkita toisia ihmisiä. Jos tämmöistä käy sinun kanssasi, selitä hänelle rehellisesti näkökulmasi ja anna asian olla. Hänen nahkansa ei koskaan paksuunnu eikä hän koskaan kasva ja opi käsittelemään asioita aikuismaisesti, jos pumpulilla huoneen pehmustatte.

Jos kuulostan tylyltä, se johtuu vain siitä, että tällainen samanlainen tapaus imi minusta kaiken liikenevän ystävällisyyden ja avun ja energian, jonka vain jaksoin generoida. Nyt olen laittanut sille stopin, koska mikään määrä, minkä annoin, ei koskaan riittänyt. Hän olisi alusta asti tarvinnut terveydenhuollon ammattilaisten apua, ei minun. Hän ei ymmärtänyt, että muutos lähtee hänestä itsestään, ei ympäristöstä - itsellänikin meni liian kauan ymmärtää tämä - ja siksi kaikki vika oli aina muissa kuin hänessä itsessään.

Tsemiä, muista pitää huoli itsestäsi ja puhua esimiehesi tai vähintään työterveyden kanssa huolistasi. Muistu, että sinun on pidettävä huoli ensisijsisesti itsestäsi.

Ok... kannattaa lukea semmosesta kuin epäluuloinen persoonallisuushäiriö tai vaani. Ei välttämättä ole kyse siitä, mutta voi auttaa ymmärtämään tapaa miten muut näkee maailmaa.

Muista kuitenkin ettet saa itse tehdä diagbooseja tai väittää ketään sellaiseksi. Älä siis työpaikalla esitä ko.ajatusta, mutta lue miten heidän kanssaan voisi toimia/kommunikoida ja katso auttaisiko se?

T.57

Valitettavasti kaikki ihmiset eivät opi käsittelemään pettymisiä, epäonnistumisia tai vastoinkäymisiä terveesti aikuisikäänkään päästyään... En osaa antaa muuta vinkkiä kuin siedätyshoito ja esimerkillänne näyttää sitä tervettä suhtautumista.

Olisi mielenkiintoista kuulla kiusatuksi tulleen käsitys asiasta. Yleensä kiusaajat kääntävät asiat päälaelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista työkaverisi halusi puhua sinulle? Ole oma itsesi ja rauhallinen. Kukaan ei ole työkaverinsa palkattu ystävä, vaan työajalla pitää pystyä tekemään työtä. Voitko ystävälliseen sävyyn ehdottaa juttelua tauolla? Toki tauolla varmaan haluaisi levätä, mutta jospa työaika sitten säilyisi hermolepona.

Tulee mieleen parisuhteet, joissa toinen hysteerisenä vaatii puolisoaan puhumaan enemmän ja tunteista, ja toinen lukkiutuu, eikä tajua, mistä on kyse. En minäkään oikein tajua, mistä silloin pitäisi puhua ja onneksi sellaista ei omassa parisuhteessa ole. Onko kyseessä tuollaiseen verrattavissa oleva käytös? Entä haluaako työkaveri usein olla huomion kohteena vai reagoiko lähinnä omaan käytökseensä kajoamiseen, paitsi saatuaan itkukohtauksen?

Itse olen huomannut, että manipulointi työajalla, tauoille lähdön ehdollistaminen ja asemalla pakottaminen voivat saada aikaan ahdistuneen reaktion. Pelkkään rauhalliseen reagoimatta jättämiseen en muista työajalla reagoineeni.

Vertauksesi on hyvä ja tilanne on jopa pelottavalla tavalla vastaava. Ymmärsin ensimmäisiä kertoja että kaikki ei ole ihan ok kun lähdimme työporukalla kävellen työpaikan viereiseen ruokalaan (matka kestää n. 5 min) ja jälkeenpäin tämä henkilö sanoi että hänen mielestään yksi työkavereistani pyrki tahallaan "jättämään hänet taakse kävelemällä liian nopeasti", laitoin koko homman vitsin piikkiin koska siinä ei oikeasti ollut järkeä eikä, yksi ihminen vain sattuu olemaan nopea kävelytahdiltaan, muut meistä käveli omaa tahtia samalla rupatellen siellä takana. Juuri tämä nopea kaveri siinä yksin talloi edellä, eikä tätä siis kukaan pitänyt yhtään minään.

Toinen minkä olen lähiaikoina huomannut on se, että hänellä on pakonomainen tarve saada minusta keskusteluseuraa tauoilla. Itse tahtoisin selailla rauhassa lehteä tai puhelinta sen viiden, kymmenen minuutin ajan, mutta työkaveri yksinkertaisesti puhuu niin kauan minulle, kysyen kysymyksiä, että minun on pakko lopettaa selailu koska hän tuijottaa herkeämättä ja odottaa vastausta. Jos jatkan selaamista ja vastaan hänelle lyhyesti, hän loukkaantuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ok... kannattaa lukea semmosesta kuin epäluuloinen persoonallisuushäiriö tai vaani. Ei välttämättä ole kyse siitä, mutta voi auttaa ymmärtämään tapaa miten muut näkee maailmaa.

Muista kuitenkin ettet saa itse tehdä diagbooseja tai väittää ketään sellaiseksi. Älä siis työpaikalla esitä ko.ajatusta, mutta lue miten heidän kanssaan voisi toimia/kommunikoida ja katso auttaisiko se?

T.57

*T.46 siis

Toisilla on se käsitys, että työkavereiden pitäisi olla ihan henk.koht. kavereita. On siinä sitten aihetta loukkaantumisiin koko työuran ajan.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun mulla oliskin antaa vastaus ongelmaasi... Meillä on samanlainen tapaus ja yhtälailla olen oppinut vihaamaan sitä jatkuvaa varpaillaan olemista, ettei vaan syntyisi minimaalisesta asiasta turhaa kahden viikon showta. Vuoden verran jaksoin häntä tukea ja ymmärtää (oli mt-ongelmia, joista itse kertoi ja sellaisia, jotka itse kielsi vaikka olivat selkeähköjä), mutta mikään joustaminen tai auttaminen ei riittänyt niin pitkälle, että sillä olisi ihmisen asioita tai käytöstä saatu eliminoitua.

Lopulta laitettiin liinat kiinni ja ilmoitettiin, että tämä jatkuva show loppuu nyt tähän: Jos ei osaa käyttäytyä aikuismaisesti ja asiallisesti muiden kanssa, hänet pistetään pihalle. Annoimme käytännön esimerkkejä tilanteista, joissa hän jatkuvasti aiheutti ongelmia muille, ja annettiin ohjeet, kuinka asia tulisi seuraavalla kerralla hoitaa. Siitä tuli tietysti myös kova huuto, mutta pidimme linjan ja emme ottaneet annettua ukaasia takaisin uhkailusta ja itkusta huolimatta. Parin kuukauden päästä pöly laskeutui ja tämä ihminen on sen jälkeen ainakin jotenkin pysynyt annetuissa rajoissa, ja käyttäytynyt minuakin kohtaan taas ystävällisesti. Oletan, että tämä vielä räjähtää joku päivä sormille.

Noh, tällä kokemuksella neuvoisin, että mene töihin ja käyttäydy häntä kohtaan kuten muitakin työkavereita kohtaan: ei erikoiskohtelua tai järjestelyjä. Jos on tarve antaa palautetta, anna sille myös rehelliset perustelut: Henkilö ei koskaan opi ottamaan palautetta vastaan, jos häntä siltä suojellaan. Jos hän käyttytyy asiattomasti sinua kohtaan, vaikka räjähtämällä, kieltäydy keskustelemasta ennen kuin jän voi tehdä sen huutamatta. Elä, niinkuin elit ennen häntä ja lopeta siitä huolehtiminen, että voiko puheitasi tulkita väärin, koska se on raivostuttavaa.

Jos hän tulee haukkumaan tai valittamaan muista työntekijöistä, pyydä esimies paikalle, jotta hän voi tehdä "virallisen" valituksen (Huomasin tämmöisen olevan aika toimiva lääke: Heti, kun pitäisi selittää asiansa vakavasti ottavalle esimiehelle, kuinka joku toinen henkilö on häntä kiusannut, muka-kiusaamisväitteet kuihtuvat kuin seinään ja todetaan "ei se haittaakaan mua", koska syytökset eivät ehkä kestäkään päivänvaloa ja sitten saa seuraamuksia turhasta panettelusta. Jos hän taas oikeasta asiasta valittaa, niin silloin sen yleensä viitsii selittääkin loppuun).

TL;DR Älä pilaa työpaikkaasi hänen takiaan. Hänellä on selkeästi haasteita kohdata pettymyksiä tai tulkita toisia ihmisiä. Jos tämmöistä käy sinun kanssasi, selitä hänelle rehellisesti näkökulmasi ja anna asian olla. Hänen nahkansa ei koskaan paksuunnu eikä hän koskaan kasva ja opi käsittelemään asioita aikuismaisesti, jos pumpulilla huoneen pehmustatte.

Jos kuulostan tylyltä, se johtuu vain siitä, että tällainen samanlainen tapaus imi minusta kaiken liikenevän ystävällisyyden ja avun ja energian, jonka vain jaksoin generoida. Nyt olen laittanut sille stopin, koska mikään määrä, minkä annoin, ei koskaan riittänyt. Hän olisi alusta asti tarvinnut terveydenhuollon ammattilaisten apua, ei minun. Hän ei ymmärtänyt, että muutos lähtee hänestä itsestään, ei ympäristöstä - itsellänikin meni liian kauan ymmärtää tämä - ja siksi kaikki vika oli aina muissa kuin hänessä itsessään.

Tsemiä, muista pitää huoli itsestäsi ja puhua esimiehesi tai vähintään työterveyden kanssa huolistasi. Muistu, että sinun on pidettävä huoli ensisijsisesti itsestäsi.

Kiitos sinulle viestistäsi.

Tässä oli todella paljon asioita joita olen pyöritellyt omassa mielessäni. Nimenomaan se, että vaikka miten paljon on antanut tukea ja pyrkinyt kaikkensa tekemään, niin silti tilanne tuntuu menevän pitkällä juoksulla vain huonommaksi.

Oma jaksaminen on selvästi alkanut jo kärsiä ja tajusin näiden viestien myötä että olen ottanut tämän ihmisen ikään kuin vastuualueelleni. Aion jatkossakin olla tietty ystävällinen häntä kohtaan kuten ennenkin, mutta kaiken ylimääräisen ns. erityiskohtelun aion lopettaa. Tarkoitan nyt sitä, että kohtelen häntä tasavertaisena muiden kanssa, viimeiset kuukaudet olen kohdellut häntä juuri niiden silkkihansikkaiden kanssa, ja tehnyt varmaan karhunpalveluksen.

Ap

Yllä linkatussa videossa oli tavallaan kaksi asiaa, se että toisaalta validoi sitä ihmistä ja toisaalta pitää olla selkeät on-off-rajat. Itse ehkä yrittäisin sitä että merkityksettömissä asioissa jotka pystyy itse ottamaan "huumorilla" validointia ja merkityksellisissä tuo mitä yllä kuvataan eli kova kovaa vastaan ja kunnon rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun mulla oliskin antaa vastaus ongelmaasi... Meillä on samanlainen tapaus ja yhtälailla olen oppinut vihaamaan sitä jatkuvaa varpaillaan olemista, ettei vaan syntyisi minimaalisesta asiasta turhaa kahden viikon showta. Vuoden verran jaksoin häntä tukea ja ymmärtää (oli mt-ongelmia, joista itse kertoi ja sellaisia, jotka itse kielsi vaikka olivat selkeähköjä), mutta mikään joustaminen tai auttaminen ei riittänyt niin pitkälle, että sillä olisi ihmisen asioita tai käytöstä saatu eliminoitua.

Lopulta laitettiin liinat kiinni ja ilmoitettiin, että tämä jatkuva show loppuu nyt tähän: Jos ei osaa käyttäytyä aikuismaisesti ja asiallisesti muiden kanssa, hänet pistetään pihalle. Annoimme käytännön esimerkkejä tilanteista, joissa hän jatkuvasti aiheutti ongelmia muille, ja annettiin ohjeet, kuinka asia tulisi seuraavalla kerralla hoitaa. Siitä tuli tietysti myös kova huuto, mutta pidimme linjan ja emme ottaneet annettua ukaasia takaisin uhkailusta ja itkusta huolimatta. Parin kuukauden päästä pöly laskeutui ja tämä ihminen on sen jälkeen ainakin jotenkin pysynyt annetuissa rajoissa, ja käyttäytynyt minuakin kohtaan taas ystävällisesti. Oletan, että tämä vielä räjähtää joku päivä sormille.

Noh, tällä kokemuksella neuvoisin, että mene töihin ja käyttäydy häntä kohtaan kuten muitakin työkavereita kohtaan: ei erikoiskohtelua tai järjestelyjä. Jos on tarve antaa palautetta, anna sille myös rehelliset perustelut: Henkilö ei koskaan opi ottamaan palautetta vastaan, jos häntä siltä suojellaan. Jos hän käyttytyy asiattomasti sinua kohtaan, vaikka räjähtämällä, kieltäydy keskustelemasta ennen kuin jän voi tehdä sen huutamatta. Elä, niinkuin elit ennen häntä ja lopeta siitä huolehtiminen, että voiko puheitasi tulkita väärin, koska se on raivostuttavaa.

Jos hän tulee haukkumaan tai valittamaan muista työntekijöistä, pyydä esimies paikalle, jotta hän voi tehdä "virallisen" valituksen (Huomasin tämmöisen olevan aika toimiva lääke: Heti, kun pitäisi selittää asiansa vakavasti ottavalle esimiehelle, kuinka joku toinen henkilö on häntä kiusannut, muka-kiusaamisväitteet kuihtuvat kuin seinään ja todetaan "ei se haittaakaan mua", koska syytökset eivät ehkä kestäkään päivänvaloa ja sitten saa seuraamuksia turhasta panettelusta. Jos hän taas oikeasta asiasta valittaa, niin silloin sen yleensä viitsii selittääkin loppuun).

TL;DR Älä pilaa työpaikkaasi hänen takiaan. Hänellä on selkeästi haasteita kohdata pettymyksiä tai tulkita toisia ihmisiä. Jos tämmöistä käy sinun kanssasi, selitä hänelle rehellisesti näkökulmasi ja anna asian olla. Hänen nahkansa ei koskaan paksuunnu eikä hän koskaan kasva ja opi käsittelemään asioita aikuismaisesti, jos pumpulilla huoneen pehmustatte.

Jos kuulostan tylyltä, se johtuu vain siitä, että tällainen samanlainen tapaus imi minusta kaiken liikenevän ystävällisyyden ja avun ja energian, jonka vain jaksoin generoida. Nyt olen laittanut sille stopin, koska mikään määrä, minkä annoin, ei koskaan riittänyt. Hän olisi alusta asti tarvinnut terveydenhuollon ammattilaisten apua, ei minun. Hän ei ymmärtänyt, että muutos lähtee hänestä itsestään, ei ympäristöstä - itsellänikin meni liian kauan ymmärtää tämä - ja siksi kaikki vika oli aina muissa kuin hänessä itsessään.

Tsemiä, muista pitää huoli itsestäsi ja puhua esimiehesi tai vähintään työterveyden kanssa huolistasi. Muistu, että sinun on pidettävä huoli ensisijsisesti itsestäsi.

Kiitos sinulle viestistäsi.

Tässä oli todella paljon asioita joita olen pyöritellyt omassa mielessäni. Nimenomaan se, että vaikka miten paljon on antanut tukea ja pyrkinyt kaikkensa tekemään, niin silti tilanne tuntuu menevän pitkällä juoksulla vain huonommaksi.

Oma jaksaminen on selvästi alkanut jo kärsiä ja tajusin näiden viestien myötä että olen ottanut tämän ihmisen ikään kuin vastuualueelleni. Aion jatkossakin olla tietty ystävällinen häntä kohtaan kuten ennenkin, mutta kaiken ylimääräisen ns. erityiskohtelun aion lopettaa. Tarkoitan nyt sitä, että kohtelen häntä tasavertaisena muiden kanssa, viimeiset kuukaudet olen kohdellut häntä juuri niiden silkkihansikkaiden kanssa, ja tehnyt varmaan karhunpalveluksen.

Ap

On todella inhimillistä ajatella niin, että kun tarpeeksi tukee ja tsemppaa ja pitelee toista kädestä, alkaa hänen vointinsa ja itsetuntonsa kohentua silmissä. Valitettavasti se menee monesti juuri päinvastoin. Monesti puhutaan päihderiippuvaisen mahdollistamisesta, siitä, että omilla hyvää tarkoittavilla toimillaan edesauttaa henkilön juomista/muun päihteen käyttöä. Tässä on kyse pitkälti samasta ilmiöstä, vaikka konteksti on toki erilainen.

Jos työkaverisi on traumataustainen, niin hän saattaa itse vilpittömästi uskoa siihen, että kun hän riittävän paljon vuodattaa ja tilittää samoja asioita ymmärtäväiselle ihmiselle, niin ne lakkaavat olemasta kuin itsestään. Itselläni oli juuri tällainen ajattelumalli silloin, kun olin henkisesti heikossa hapessa ja ihmettelin monesti, miksi ne jutut eivät häviä, vaikka niitä kuinka vatvon. Päättelin tietysti asian niin, että minun on puhuttava niistä vielä vähän lisää, ja noidankehä oli valmis. Hyvin tyypillistä oli myös se, että kun huomasin kulloisenkin "tukikeppini" alkavan väsyä ja ärtyä alituiseen tuen tarpeeseeni ja samojen asioiden kelaamiseen, en yhtään osannut ajatella asiaa niin, että hekään eivät jaksa määräänsä enempää. Tulkitsin sen totta kai sillä tavalla, että he inhoavat minua eivätkä välitä minusta. Jos olisi ollut työkavereista kyse, niin olisin hyvinkin saattanut pitää heitä työpaikkakiusaajina.

t. 43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun mulla oliskin antaa vastaus ongelmaasi... Meillä on samanlainen tapaus ja yhtälailla olen oppinut vihaamaan sitä jatkuvaa varpaillaan olemista, ettei vaan syntyisi minimaalisesta asiasta turhaa kahden viikon showta. Vuoden verran jaksoin häntä tukea ja ymmärtää (oli mt-ongelmia, joista itse kertoi ja sellaisia, jotka itse kielsi vaikka olivat selkeähköjä), mutta mikään joustaminen tai auttaminen ei riittänyt niin pitkälle, että sillä olisi ihmisen asioita tai käytöstä saatu eliminoitua.

Lopulta laitettiin liinat kiinni ja ilmoitettiin, että tämä jatkuva show loppuu nyt tähän: Jos ei osaa käyttäytyä aikuismaisesti ja asiallisesti muiden kanssa, hänet pistetään pihalle. Annoimme käytännön esimerkkejä tilanteista, joissa hän jatkuvasti aiheutti ongelmia muille, ja annettiin ohjeet, kuinka asia tulisi seuraavalla kerralla hoitaa. Siitä tuli tietysti myös kova huuto, mutta pidimme linjan ja emme ottaneet annettua ukaasia takaisin uhkailusta ja itkusta huolimatta. Parin kuukauden päästä pöly laskeutui ja tämä ihminen on sen jälkeen ainakin jotenkin pysynyt annetuissa rajoissa, ja käyttäytynyt minuakin kohtaan taas ystävällisesti. Oletan, että tämä vielä räjähtää joku päivä sormille.

Noh, tällä kokemuksella neuvoisin, että mene töihin ja käyttäydy häntä kohtaan kuten muitakin työkavereita kohtaan: ei erikoiskohtelua tai järjestelyjä. Jos on tarve antaa palautetta, anna sille myös rehelliset perustelut: Henkilö ei koskaan opi ottamaan palautetta vastaan, jos häntä siltä suojellaan. Jos hän käyttytyy asiattomasti sinua kohtaan, vaikka räjähtämällä, kieltäydy keskustelemasta ennen kuin jän voi tehdä sen huutamatta. Elä, niinkuin elit ennen häntä ja lopeta siitä huolehtiminen, että voiko puheitasi tulkita väärin, koska se on raivostuttavaa.

Jos hän tulee haukkumaan tai valittamaan muista työntekijöistä, pyydä esimies paikalle, jotta hän voi tehdä "virallisen" valituksen (Huomasin tämmöisen olevan aika toimiva lääke: Heti, kun pitäisi selittää asiansa vakavasti ottavalle esimiehelle, kuinka joku toinen henkilö on häntä kiusannut, muka-kiusaamisväitteet kuihtuvat kuin seinään ja todetaan "ei se haittaakaan mua", koska syytökset eivät ehkä kestäkään päivänvaloa ja sitten saa seuraamuksia turhasta panettelusta. Jos hän taas oikeasta asiasta valittaa, niin silloin sen yleensä viitsii selittääkin loppuun).

TL;DR Älä pilaa työpaikkaasi hänen takiaan. Hänellä on selkeästi haasteita kohdata pettymyksiä tai tulkita toisia ihmisiä. Jos tämmöistä käy sinun kanssasi, selitä hänelle rehellisesti näkökulmasi ja anna asian olla. Hänen nahkansa ei koskaan paksuunnu eikä hän koskaan kasva ja opi käsittelemään asioita aikuismaisesti, jos pumpulilla huoneen pehmustatte.

Jos kuulostan tylyltä, se johtuu vain siitä, että tällainen samanlainen tapaus imi minusta kaiken liikenevän ystävällisyyden ja avun ja energian, jonka vain jaksoin generoida. Nyt olen laittanut sille stopin, koska mikään määrä, minkä annoin, ei koskaan riittänyt. Hän olisi alusta asti tarvinnut terveydenhuollon ammattilaisten apua, ei minun. Hän ei ymmärtänyt, että muutos lähtee hänestä itsestään, ei ympäristöstä - itsellänikin meni liian kauan ymmärtää tämä - ja siksi kaikki vika oli aina muissa kuin hänessä itsessään.

Tsemiä, muista pitää huoli itsestäsi ja puhua esimiehesi tai vähintään työterveyden kanssa huolistasi. Muistu, että sinun on pidettävä huoli ensisijsisesti itsestäsi.

Kiitos sinulle viestistäsi.

Tässä oli todella paljon asioita joita olen pyöritellyt omassa mielessäni. Nimenomaan se, että vaikka miten paljon on antanut tukea ja pyrkinyt kaikkensa tekemään, niin silti tilanne tuntuu menevän pitkällä juoksulla vain huonommaksi.

Oma jaksaminen on selvästi alkanut jo kärsiä ja tajusin näiden viestien myötä että olen ottanut tämän ihmisen ikään kuin vastuualueelleni. Aion jatkossakin olla tietty ystävällinen häntä kohtaan kuten ennenkin, mutta kaiken ylimääräisen ns. erityiskohtelun aion lopettaa. Tarkoitan nyt sitä, että kohtelen häntä tasavertaisena muiden kanssa, viimeiset kuukaudet olen kohdellut häntä juuri niiden silkkihansikkaiden kanssa, ja tehnyt varmaan karhunpalveluksen.

Ap

On todella inhimillistä ajatella niin, että kun tarpeeksi tukee ja tsemppaa ja pitelee toista kädestä, alkaa hänen vointinsa ja itsetuntonsa kohentua silmissä. Valitettavasti se menee monesti juuri päinvastoin. Monesti puhutaan päihderiippuvaisen mahdollistamisesta, siitä, että omilla hyvää tarkoittavilla toimillaan edesauttaa henkilön juomista/muun päihteen käyttöä. Tässä on kyse pitkälti samasta ilmiöstä, vaikka konteksti on toki erilainen.

Jos työkaverisi on traumataustainen, niin hän saattaa itse vilpittömästi uskoa siihen, että kun hän riittävän paljon vuodattaa ja tilittää samoja asioita ymmärtäväiselle ihmiselle, niin ne lakkaavat olemasta kuin itsestään. Itselläni oli juuri tällainen ajattelumalli silloin, kun olin henkisesti heikossa hapessa ja ihmettelin monesti, miksi ne jutut eivät häviä, vaikka niitä kuinka vatvon. Päättelin tietysti asian niin, että minun on puhuttava niistä vielä vähän lisää, ja noidankehä oli valmis. Hyvin tyypillistä oli myös se, että kun huomasin kulloisenkin "tukikeppini" alkavan väsyä ja ärtyä alituiseen tuen tarpeeseeni ja samojen asioiden kelaamiseen, en yhtään osannut ajatella asiaa niin, että hekään eivät jaksa määräänsä enempää. Tulkitsin sen totta kai sillä tavalla, että he inhoavat minua eivätkä välitä minusta. Jos olisi ollut työkavereista kyse, niin olisin hyvinkin saattanut pitää heitä työpaikkakiusaajina.

t. 43

Kiitos sinulle.

Olet varmasti saanut kulkea pitkän matkan noista ajoista tähän päivään. Arvostan valtavasti sitä, että kerrot suoraan omasta kokemuksestasi. Uskon että tässä tilanteessa on paljon vastaavaa, kuvailemasi tilanteet sopivat todella hyvin myös tähän.

Myönnän itse että olen välillä väsynyt kuuntelemaan työkaverin menneisyyden ongelmia, ei siksi, ettenkö jaksaisi, vaan siksi että samat asiat ollaan jo tosi monta kertaa käyty läpi. Ja aina ne käydään läpi uudestaan, eivätkä ne siitä helpota tai muuksi muutu.

En varmasti ole oikea ihminen auttamaan tässä asiassa, työkaverin kuunteleminen ja tukeminen on minulle täysin ok mutta alan ymmärtämään että tilanne on ehkä siinä mittakaavassa että enää pelkkä "perus" kuuntelu ei vain ole riittävä.

Ap

Auttaisiko työterveys, työpsykologin/-psykiatrin interventio koko työyhteisöllenne?

Työyhteisöissä voi ilmetä esim. piilosyrjintää, ohittamista, ei vastata kysymyksiin, ei kutsuta yhteisiin tapahtumiin, jätetään keskustelujen ulkopuolelle jne., jolloin helposti herkäksi ”leimatusta” tulee työyhteisön ongelmien purkautumisreitti. Näin syntyykin yhden ongelmaihmisen ongelma, sen sijaan että koko työyhteisön sisäinen vuorovaikutus ei toimi. Ongelma voi olla koko työyhteisön klikkiytymisessä, johon ns. herkkä ”leimattu” reagoi.

Onko työyhteisössänne ollut kiusaamis/ syrjimistapauksia aiemmin? Kuinka niihin on puututtu?

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko työterveys, työpsykologin/-psykiatrin interventio koko työyhteisöllenne?

Työyhteisöissä voi ilmetä esim. piilosyrjintää, ohittamista, ei vastata kysymyksiin, ei kutsuta yhteisiin tapahtumiin, jätetään keskustelujen ulkopuolelle jne., jolloin helposti herkäksi ”leimatusta” tulee työyhteisön ongelmien purkautumisreitti. Näin syntyykin yhden ongelmaihmisen ongelma, sen sijaan että koko työyhteisön sisäinen vuorovaikutus ei toimi. Ongelma voi olla koko työyhteisön klikkiytymisessä, johon ns. herkkä ”leimattu” reagoi.

Onko työyhteisössänne ollut kiusaamis/ syrjimistapauksia aiemmin? Kuinka niihin on puututtu?

Meillä ei ole ollut syrjintää eikä kiusaamista. Ikäjakauma töissä menee 20 vuotiaasta eläkeikää lähestyviin ja kaikki tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa, mitään osaamisen tai kokemuksen välistä vertailua ei esiinny.

Olen itse paikalla viitenä päivänä viikosta, enkä ole ikinä törmännyt esimerkiksi selän takana puhumiseen. Tämä henkilö ollaan alusta asti otettu lämpimästi mukaan työyhteisöön, eikä meillä ole mitään erillisiä illanistujaisia tai työporukan juhlia. Pikkujoulut ja vastaavat työpaikan kautta järjestettävät kyllä on, ja niihin on yleensä osallistunut kaikki halukkaat.

Keskustelun ulkopuolelle henkilö ei ole jäänyt ikinä. Meillä ei (onneksi) ole mitään kuppikuntia.

Kuulostaa liian hyvältä työyhteisöltä ollakseen totta. Eikö koskaan mitään? Asioita tapahtuu todella hienovaraisesti, niitä ei näe ja kuule vaikka olisi paikalla 99%. Yksi % riittää ylläpitämään kiusaamiskierrettä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa liian hyvältä työyhteisöltä ollakseen totta. Eikö koskaan mitään? Asioita tapahtuu todella hienovaraisesti, niitä ei näe ja kuule vaikka olisi paikalla 99%. Yksi % riittää ylläpitämään kiusaamiskierrettä.

Sääli, että terve työyhteisö on sinulle utopia tai jopa täysi mahdottomuus.

En lähde aiheesta vääntämään kanssasi, uskon tietäväni itse paremmin omalla työpaikallani tapahtuvat asiat, kuin sinä, joka tahdot pakolla sinne nyt tunkea kiusaamista kun et voi ymmärtää tilannetta.

Ap