Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian herkkä työkaveri
02.03.2021 |
Apua auttakaa.
Miten ihmeessä tulette toimeen työkaverin kanssa joka on aivan uskomattoman herkkä. Olen tehnyt ihan kaikkeni, että hän kokisi olonsa hyväksi, arvostetuksi ja luottaisi itseensä.
Muistan kehua, annan tehdä työnsä omalla tyylillään, en puutu hänen tekemisiinsä ja itseasiassa en edes sano jos olisi jotain mitä voisi tehdä paremmin. Jos nyt olisi oikeasti mokaamassa niin toki hienovaraisesti neuvoisin oikeaan, mutta kun ei ole edes mokannut missään. Ihan täysin normaalisti ja hyvin tekee työnsä, silti ei luota itseensä yhtään ja tämä heijastuu kaikkeen.
Viikko sitten sain uskomattoman itkun sekaisen raivopuuskan häneltä niskaani koska kuulemma en pidä hänestä ja kohtelen häntä huonosti. Tähän päätelmään hän oli tullut siksi, koska en puhunut tarpeeksi hänen kanssaan. Kuuntelin kolme minuuttia putkeen miten minut haukutaan pohjalukemiin ja esitetään sellaisia syytöksiä että en oikeasti edes tajunnut mistä puhutaan. En osannut tehdä muuta kuin poistua tilanteesta koska työkaveri oli oikeasti hysteerisessä tilassa, vartin päästä tuli itkien pyytämään anteeksi ja sanoin että olen kyllä aidosti pahoillani jos olen vaikuttanut jotenkin ilkeältä tai saanut hänelle pahan olon, sanoin silti myös että asioita ei todellakaan selvitetä niin että aletaan haukkumaan toista ilman mitään syytä, siksi että itsellä on mielikuva jostain mitä toinen ei todellakaan edes tajua.
Tämä tilanne on ollut jokaisessa työpaikassa missä hän on ollut tiimityöskentelyssä. Kaikissa paikoissa hän on kokenut jäävänsä jyrätyksi tai kiusatuksi, todellisuudessa niissä hetkissä hänelle on annettu täysin normaalia palautetta mitä annetaan JOKAISELLE työntekijälle.
Olen keskustellut tästä esimiehen kanssa ja esimies sanoi että kyseinen henkilö on todella haastava työkaveri, juuri sen takia että se tekee aivan omia päätelmiä sanotuista ja sanomattomista asioista. Kummissakaan päätelmissä ei ole käytännössä mitään totuuspohjaa vaan päätelmät kumpuavat siitä että henkilö on aidosti sitä mieltä että kaikki ajattelevat hänestä pahinta. Työkaverilla on todella huono itseluottamus ja olen omalta osaltani yrittänyt koko ajan kannustaa ja tukea, en kuitenkaan ole ikinä "tuputtanut" mitään omia neuvojani vaan nimenomaan kannustanut niissä asioissa missä työkaveri on hyvä. Nyt en enää tiedä että mitä seuraavaksi keksin.
Alkaa itsellä olemaan takki aivan tyhjä ja oikeasti tulee sellainen olo että ei huvita mennä edes töihin kun saa vahtia koko päivän omia sanoja, ilmeitä, eleitä ja jopa nyt sitä että ei voi olla hiljaa ja keskittyä omaan tekemiseen kun toinen ottaa sen loukkauksena. En oikeasti jaksa edes puhua kahdeksaa tuntia putkeen yhdenkään työkaverin kanssa.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta ja mikä tässä edes voisi olla oikea tyyli toimia? En halua hänelle pahaa mieltä mutta en kyllä kestä sitäkään että esitän koko päivän jotain äiti Teresaa ettei toinen vahingossakaan pahoita mieltään.
Kommentit (126)
Meillä oli töissä samanlainen tapaus. Voin kertoa lisää paremmalla ajalla, mutta lopputulema oli että hänet irtisanottiin viime YT-kierroksella. Paras oli kun hänen esimiehensä oli antanut hänelle sähköpostitse tehtävän -ihan asiallisesti, ja normaalisti. Hän kävi esimiehen kimppuun sanomalla " ethän sinä voi minulle voi tällä tavalla näitä töitä laittaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan suurin osa 'työpaikkakiusatuista' on tuollaisia ap:n kavailemia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan suurin osa 'työpaikkakiusatuista' on tuollaisia ap:n kavailemia tapauksia.
Ai ressukoita mitkä kaipais psykiatrin apua 24/7? 😂
Särähti kyllä korvaan tuo ap:n totaalisen ideaalinen työyhteisö. Laittaa miettimään olisko kuitenkin totuus monimutkaisempi kuin hän antaa ymmärtää. Olin itse mielestäni todella hyvässä naisvaltaisessa työyhteisössä. Ketään ei syrjitty, kaikki tuli toimeen, oli työajan ulkopuolista yhteistä toimintaakin. Silti tottakai joskus joku puhui selän takana toisesta jo ihan siitä yksinkertaisesta syystä että ihmiset tekee tyhmiä juttuja eikä minusta ole maailmanloppu ja kamalaa kiusaamista jos asia mainitaan työkavereiden kesken ja se siitä, jatketaan elämää. Kunhan juoruaminen ei ole jatkuvaa ja pahantahtoista ja ihmisiä ei suljeta pois.
Minulla on tällainen työkaveri. Kerran hän ihan puskista piti minulle jonkin oudon intervention jossa istuttu minut eteensä ja todella kiihtyneenä kovalla äänellä kertoi minulle mitä kaikkea olin hänestä virheellisesti olettanut ja ajatellut. Olin aivan pökerryksissä, koska en suoraan sanoen ollut ajatellut paljon mitään, menillä oli mielestäni täysin ystävälliset välit.
Myöhemmin samana päivänä hän toi minulle kortin jossa pyyteli anteeksi ja kyseli pidänkö hänestä enää.
Välimme olivat tämänkin jälkeen ihan ystävälliset, mutta kerran työpaikkapalaverissa otin puheeksi ongelman joka ei liittynyt mitenkään tähän työkaveriin, jolloin hän alkoi itkeä ja huutaa että kaikki vihaamme häntä ja puhumme hänestä selän takana. Hänellä on todisteita. En vieläkään tajua mistä hän veti täysin toista asiaa koskevan ongelman koskemaan itseään.
Tämän jälkeen on ollut hieman hankalaa. Yritän pitää asialliset mutta hieman etäisemmät välit. Ennen olisin sanonut että olemme jopa kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun edes pitäisi kehua ja kannustaa työkaveria? Se on esimiehen tehtävä. En kyllä ikinä ole ajatellut, että minun pitäisi jotenkin kannatella jotain työkaveria. Tietysti voi kehua, jos hän on jotain erityistä tehnyt, mutta ei ole pakko.
Olet osoittanut työkaveriasi kohtaan hyväksyntää ja luonut hänelle turvallisen ihmissuhteen, jossa hän voi ja uskaltaa purkaa kaikki tunteensa. Ihan kiva, mutta ei töissä.
Reiluutesi on jo riittävää. Teit oikein puhuessasi esimiehellesi, joka ei ilmeisesti aio ohjata työkaveriasi työterveyshuotoon ns työnohjaukseen. Eli sillä nimellä kutsutaan psykiatrin tapaamista ja jossa työkaverisi saa ammattimaista apua pelkoihinsa ja kuvitelmiinsa. Sillä apua hän tarvitsee.
Jouduin itse samaan tilanteeseen, työpaikan erityistapauksensa, ja olen yhä kiitollinen esimiehelleni, miten hän keskusteli käytöksestäni työpaikalla. Sain työterveyshuollon terapiasta (10x) apua ja myös suunnan elämääni, sillä tajusin että suurin osa häiriökäyttäytymisestäni johtui siitä etten viihtynyt työssäni. Epävarmuuteni kumpusi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80/Ap: työyhteisön toimivuus ei ole utopiaa. Sen pitäisi olla realismia, jossa asiat ja tilanteet vaihtelevat.
Kuten muissa vuorovaikutustilanteissa esim. parisuhteessa, lapsen kasvatuksessa, koiran koulutuksessa, syntyy väistämättä ristiriitoja, ohittamista, syrjimistä, leimaamista jne. joihin ihmiset reagoivat, joko tunnistaen ristiriidat tai tunnistaen, mutta ohittamalla/välttelemällä/projisoimalla esim. yhteen ihmiseen koko työyhteisön ongelmat.
Nämä em. asiat ovat nähtävissä myös kaikissa työyhteisöissä enemmän tai vähemmän ja ne eivät ole utopiaa, Nämä tilanteet ovat tunnistettavissa olevia käyttäytymiskaavoja, joihin usein jäädään kiinni. Esimerkkinä ihminen, joka valehtelee jatkuvasti. Herää kysymyksiä, miksi hän valehtelee? Mitä hän valehtelullaan peittää? Miksi hän jää kiinni valheen antamaan tunteeseen?
Vastaavasti kiusaaminen/syrjiminen on ryhmäilmiö. Kiusaajalla on apujoukko, joilla jokaisella on roolinsa kiusaamisessa. Yksi tukee kaikella tavalla esim. sanallisella tasolla kiusaajaa, toinen tukee sivummalla nyökyttelemällä mukana, kolmas mahdollistaa kiusaamisen jatkumisen puuttumatta, ” näkemättä” tilannetta jne. Syntyy siis kierre, jossa mennään aina vaan syvemmälle, kunnes kupla puhkeaa tavalla tai toisella.
Tämä on realismia, ei utopiaa. Siksi olisi hyvä, että jokin ulkopuolinen taho esim. työterveys kävisi läpi tilannettanne yhteistyössä työyhteisönne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Särähti kyllä korvaan tuo ap:n totaalisen ideaalinen työyhteisö. Laittaa miettimään olisko kuitenkin totuus monimutkaisempi kuin hän antaa ymmärtää. Olin itse mielestäni todella hyvässä naisvaltaisessa työyhteisössä. Ketään ei syrjitty, kaikki tuli toimeen, oli työajan ulkopuolista yhteistä toimintaakin. Silti tottakai joskus joku puhui selän takana toisesta jo ihan siitä yksinkertaisesta syystä että ihmiset tekee tyhmiä juttuja eikä minusta ole maailmanloppu ja kamalaa kiusaamista jos asia mainitaan työkavereiden kesken ja se siitä, jatketaan elämää. Kunhan juoruaminen ei ole jatkuvaa ja pahantahtoista ja ihmisiä ei suljeta pois.
En usko, että ap tarkoitti kirjaimellisesti sitä, että heidän työyhteisönsä olisi jokin poikkeuksellinen onnela. Varmasti heilläkin tulee välillä hetkiä, jolloin "Mirva" huokaisee "Pekalle", kuinka hän ei aina pysy ylitsepursuavan energisen "Liisan" perässä. Se ei kuitenkaan ole se pääasiallinen tunnetila vaan valtaosan ajasta kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja jättävät turhat henkilökohtaisuudet työpaikan ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No menet uudestaan pomon kanssa puhumaan ja sanot, että haluat hoitaa työsi ilman kontakteja kyseiseen selvästi pahasti epävakaaseen ja mt-ongelmista kärsivään henkilöön. Varmaan hänenkin etu niin ei tartte itkeskellä eikä keksiä juttuja kiusaamisesta. Tosin sitten vasta kiusaatkin jos sattuu selviämään ettet halua olla tekemisissä. Enkä olisi lainkaan varma, että pomo mahdollisen isomman selvittelyn yhteydessä olisi lainkaan sun puolella. Nää mt-ongelmaiset osaa olla vakuuttavia (koska uskovat itse harhoihinsa) ja äkkiä sinä oletkin se ongelma ja saat kenkää. PAhimmassa tapauksessa olet käräjillä.
Eli mitä työtä teet ja onko pakko olla juuri tämän henkilön kanssa tekemisissä? Jos vastaus on kyllä niin työtehtäviä muutetaan siten, ettei sinun tarvitse tehdä hänen kanssaan töitä.
sinuna menisin ihan vaan oman taustan turvaamiseksi puhumaan asiasta myös henkilöstöosastolle ja työterveyteen. Sanot vaan että sinua on alkanut ahdistaa kyseinen itkuiita, jonka kanssa ei voi olla normaalisti vaan varoa jokaista sanaa tai ilmettä koska pelkkä hyvääpäivää voi aiheuttaa hysteerisen kohtauksen. Pidä holi, ettet puhu mistään omasta "purkauksesta" vaan siitä, miten tyypin käytös ahdistaa. Pidä vaikka päiväkirjaa niin on vähän kättä pidempää. Uusi työpaikkakaan ei ole huono ajatus.
90: toki näin on suuressa osassa työyhteisöjä tai missä tahansa missä ihmiset kokoontuvat.
Tämä tilanne on kuitenkin haastavampi, kuten ap:n kirjoittelusta on luettavissa. Se, mikä on kenenkin syy tai mikä on syy-seuraussuhde, tulisi selvittää ammattilaistahon kanssa, jotta tilanne saataisiin kehittymään positiiviseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkirjan pitäminen kuulostaa hyvältä idealta mutta mielestäni ei ole oikeudenmukaista, että ap on tässä tilanteessa se, jonka pitäisi miettiä uutta työpaikkaa. Työkaverinsa käytös kuulostaa niin epävakaalta ja vainoharhaiselta, että se vaikuttaa jo koko työyhteisöön ja myös esimies on myöntänyt suoraan kyseisen työntekijän olevan vaikea persoona. Jos ap lähtisikin, tämä työkaveri mitä todennäköisimmin löytäisi uuden kohteen avautumisilleen ja raivoitkukohtauksilleen. Ap:n viestien perusteella vaikuttaa myös siltä, että tätä ihmistä kohtaan on oltu jo riittävän pitkämielisiä ja yritetty ratkaista tilannetta mm. siirtelemällä tätä työyksiköstä toiseen, tilanteen kuitenkaan siitä kohentumatta.
Kiinnitin huomiota lisäksi siihen, että kyseinen työ sisältää asiakaskontakteja ja että tällä työkaverilla ne(kin) vaikuttavat menevän ihon alle. Pystyykö kukaan menemään takuuseen siitä, etteikö työkaveri joskus flippaisi asiakastilanteessa? Tämän skenaarion miettiminen luulisi saavan esimiehenkin tormistautumaan ja ohjaamaan alaisensa hoidon piiriin, minne tämä ilman muuta kuuluu.
Millä ammattitaidolla tässä ketjussa tämä ” itkevä” hankala ihminen diagnosoidaan mt-ongelmaiseksi, itkuiitaksi, pahasti epävakaaksi ym. ym.?
Järkyttävää leimaamista ja kiusaamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen minkä olen lähiaikoina huomannut on se, että hänellä on pakonomainen tarve saada minusta keskusteluseuraa tauoilla. Itse tahtoisin selailla rauhassa lehteä tai puhelinta sen viiden, kymmenen minuutin ajan, mutta työkaveri yksinkertaisesti puhuu niin kauan minulle, kysyen kysymyksiä, että minun on pakko lopettaa selailu koska hän tuijottaa herkeämättä ja odottaa vastausta. Jos jatkan selaamista ja vastaan hänelle lyhyesti, hän loukkaantuu.
Ap
Miten teillä on tauot järjestetty? Jos voitte itse pitää tauot, niin pidä taukosi eri aikaan. Jos tää seuraa sua kuin hai laivaa niin sano siitä. Voit myös lopettaa oman taukosi ja pitää loput sen jälkeen kun tämä on omansa pitänyt. Ja mene puhumaan esimiehelle uudestaan.
Täytyy kysyä että mitä se sulta kyselee? Onko ne työasioita? Jos kyselee työjuttuja niin voit sanoa ihan suoraan, että olet tauolla etkä halua puhua työasioista. Jos se kyselee sun yksityisasioita niin osaat varmaan aikuinen ihminen sanoa ettei ne hälle kuulu. "Miksi haluat tietää?" on hyvä lause sanottavaksi tollasessa tilanteessa.
Mulla oli tollanen työkaveri joskus kauan sitten. Koko ajan kysymyksiä ja jatkuvaa melusaastetta. Kahvitauolla olisi pitänyt selittää koko elämänhistoria, entiset ja nykyiset poikaystävät jne. Luin lehteä ja vastailin vaan ahaa, niinkö, eikai, en osaa sanoa yms. Toisinaan lähdettiin kävelylle toisen työkaverin kanssa jotta päästiin eroon tästä kyselijästä.
Vierailija kirjoitti:
Millä ammattitaidolla tässä ketjussa tämä ” itkevä” hankala ihminen diagnosoidaan mt-ongelmaiseksi, itkuiitaksi, pahasti epävakaaksi ym. ym.?
Järkyttävää leimaamista ja kiusaamista!
Luitko aloituksen ja ap:n muut asiaa käsittelevät viestit? Jos luit, niin onko kyseisen työkaverin käytös mielestäsi mieleltään terveen ihmisen käyttäytymistä tai ylipäätään työpaikalle sopivaa? Itkuiitaksi ym. nimittely on kieltämättä lapsellista mutta ei ole kiusaamista todeta, että jonkun ihmisen käytös on epävakaata.
"Nyt on semmoinen homma, että minä olen täällä tekemässä töitä ensisijassa, ja haluan tehdä työni rauhassa. En halua kaveerata työkavereiden kanssa. Tämä ei johdu sinusta vaan minusta."
Ihan ensimmäinen ajatukseni on, että esimiehen on otettava tämän asian suhteen vahvempi rooli; ei voida edellyttää, että koko työyhteisön on pehmiteltävä ja varmisteltava tämän työkaverin turvallisuudentunnetta oman jaksamisen tai töiden sujumisen kustannuksella. Työkaveri ei varmastikaan toimi näin ilkeyttään ja taustalla voi olla hyvin sydäntäsärkeviäkin syitä toiminnalle. Kuitenkin kyseessä on työyhteisö ja työyhteisön jäsenten väliset suhteet ovat ensisijaisesti ammatillisia. Et ole velvoitettu ystävystymään tämän henkilön kanssa vapaa-ajallasi, sinun ei tarvitse kantaa hänen kuormaansa oman jaksamisesi kustannuksella, ja sinun täytyy voida työskennellä ilman merkillisiä kilahteluja.
Neuvoisin itse kääntymään esimiehen ja työterveyden puoleen ja tunnustella sitä kautta, mitä väyliä on lähteä avaamaan ongelmaa. Itse työkaverin suhteen voi olla välttämätöntä tehdä asiallisen ystävällinen, mutta myös napakka rajanveto: ei hän voi kaataa tällä tavoin ongelmiaan työyhteisön tai sinun harteille, ja hänenkin kannaltaan parempi ratkaisu olisi hakea tukea työterveydestä, mikäli hänen oma jaksamisensa on vaakalaudalla. Rajanveto voi tuntua vaikealta etenkin, kun työkaveri ei ilkeyttään toimi näin - valitettavasti alati tarjolla oleva kuunteleva korva ja loputon kärsivällisyys ovat niitä, jotka vetävät puoleensa ja myös mahdollistavat mahdottoman käytöksen, joka uuvuttaa sinut ennen pitkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit aikaisemmassa viestissä suorasanaisista tyypeistä, jotka eivät varo sanojaan. Voisiko työkaveri kokea kuitenkin tuollaiset tyypit pomottaviksi? Ikävä kyllä olen huomannut työpaikoilla tällaisen ilmiön. Usein pomottavien päsmäreiden uhriksi joutuu sijaiset ja epävarmat. Siihen ei puututa, jos tällainen päsmäri on pomon paras kaveri. Meilläkin pomo sallii suosikkiensa huonon käytöksen. Joillakin on oikeus paiskoa tavaroita, tulla myöhässä töihin, kiroilla, päsmäröidä muita, komennella, puuttua aiheettomasti muiden työntekoon jne.
Ehkä hän kokee olevansa eritysen tarkkailun alla. Kommentoidaanko muiden työtä jatkuvasti? Sanotaanko muille koko ajan, että ei saa tehdä noin, ei saa tehdä näin, meillä on tehty asiat tällä tavalla 30 vuotta ja piste.
Kerran vielä:
Meillä ei päsmäröidä, ei komennella, ei pompoteta. Olen jo maininnut että hän tekee työnsä hyvin mutta on silti todella epävarma itsestään sekä työstään. Kukaan ei ole sanonut sanaakaan pahaa hänen tekemisistään, koska ei ole ollut huomautettavaa.Kyseiset suorapuheiset ihmiset ovat tyyliltään sellaisia, että yksinkertaisesti puhuvat asiat suoraan ilman sen suurempia selittelyjä. Kukaan edelleenkään, suorapuheinen tai ei, ei ole sanonut tälle henkilölle mitään minkä voisi liittää pomottamiseen tai päsmäröintiin. Perus keskustelu jostain työtehtävästä tämän henkilön kanssa kestää poikkeuksetta reilusti kauemmin koska jokainen asia pitää käydä läpi 10 kertaan. Myös ne osiot mitkä tämä henkilö on tehnyt jo sadat kerrat, täytyy käydä uudestaan läpi. Eikä ole kyse ymmärryksen puutteesta, vaan täydestä epävarmuudesta omaa tekemistä kohtaan. Toistaiseksi kukaan ei ole saanut sitä epävarmuutta helpottamaan, joka päivä menee käytännössä rukoillen ettei henkilö vahingossakaan tee virhettä. Virheet ei muita haittaa yhtään, jokainen niitä tekee. Mutta jos tämä henkilö tekee virheen, hän selittää yksityiskohtaisesti sitä tunnin verran ja miettii että miten hän on niin huono. Ja sitten siinä porukalla tsempataan loppupäivä että siihen ei jäädä loputtomiin vellomaan. Jos ei tsempata, niin henkilö on hiljaa loppupäivän ja yleensä hiukan itkee.
Valtavan surullista ja raskasta varmasti tälle työkaverille itselleen ja olisi hänen kannaltaan eduksi, että hän saisi tönäisyn työterveyteen ja sitä kautta pääsisi käsittelemään ongelmaansa. Työpäivien täytyy olla hänelle itselleenkin uuvuttavia. Sitä paremmalla syyllä esimiehen on otettava tähän ongelmaan tukevampi ote, koska nykyisellään tilanne ei parane - mikään määrä sympatiaa ja ymmärrystä ei tätä työkaveria tule rauhoittamaan, ja mitä enemmän hän kuormittaa työyhteisöä, sen vähemmän sympatiaa ja ymmärrystä löytyy, ja työilmapiiri voi käydä ennen pitkää kaikille myrkylliseksi. En näe, että tätä kannattaa lähteä ratkomaan työntekijöiden kesken, koska herkkä työkaveri voi kokea sen hyökkäyksenä. Tämä ongelma kuuluu ensisijaisesti esimiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapian tarvehan tuossa on ihan huutava. Käsittääkseni hänet sinne voisi ohjata työterveys. Mutta onko nyt mitään sellaista akuuttia, jonka perusteella hänet saisi sinne työterveyteen menemään? Todennäköisesti hän on kaikesta tuosta melko lailla stressaantunut, joten jos asian muotoilisi jotenkin sitä kautta että itkuherkkyys vaikuttaa väsymyksen merkiltä ja että olet hyvä työntekijä (niin kuin onkin) ja toivomme kovasti että jaksaisit hyvin (niin kuin toivotaankin) ja työterveys voisi auttaa. Onko sellainen sallittua että esimies briiffaa työterveyttä etukäteen? Toki tämä on taas sitä selän takana toimimista, mutta jos ihminen on tässä määrin herkkänahkainen, niin ei voi sanoa suoraan ilman valtavaa draamaa.
Meidän esimies on tosi mukava, "isällinen" tapaus. Uskon vahvasti, että hän mielellään pyrkisi ohjaamaan henkilön työterveyteen, paljon mahdollisesti on sitä miettinytkin mutta ehkä juuri se asian esittäminen sitten on ollut se vaikea osio. Itse koen että astun tavallaan työkaverin varpaille jos alan puhumaan työterveyteen menosta, tai pelkään että hän kokee sitten ainakin minun pitävän häntä epäpätevänä.
Eikä kyseinen ihminen todellakaan ole mitenkään ilkeä tai paha, se tästä niin hankalaa tekeekin kun mitään ongelmaa ei käytännössä edes olisi jos hän näkisi itsensä niin kuin me muut.
Ap
Usein tällaiset lämpimät ja ihmisläheiset isä-/äitihahmot ovat esihenkilötehtävissä muuten kuin taivaan lahjoja mutta konfliktitilanteet ja johonkin tiettyyn työntekijään linkittyvät ongelmat voivat olla heille vaikeita hoitaa. Ehkä juuri siksi, etteivät haluaisi tulehduttaa tilannetta enää enempää tai siksi, etteivät tosiaan tiedä, millä tapaa ottaa asia puheeksi. Tiedätkö, onko esimiehelläsi paljon aikaisempaa kokemusta tällaisten ns. haastavien työntekijöiden ohjaamisesta vai onko nykyinen tilanne mahdollisesti ensimmäinen laatuaan?
Alue: Aihe vapaa
Minä käyn töissä työssä. En työkaverin terapeuttina. Käännän yksinkertaisesti selkäni tällaisille "avautujille" joita kyllä riittää lähes joka firmaan.