Lue keskustelun säännöt.
Te kenellä oli hirveät vanhemmat (väkivaltaa, lyttäämistä, alistamista) lapsena, onko ne VIELÄKIN sellaiset?
01.03.2021 |
Mielenkiinnosta kyselen. Vaikuttaa siltä että monet vanhemmat jotka oli todella huonoja vanhempia lapsuudessa, muuttuvat ”paremmiksi” kun se lapsi on aikuinen ja sitten voivat olla jopa mallikelpoisia isovanhempia lapsenlapsille. Monesti näissä ketjuissa kuvataan tätä ja sanotaan että välit on hyvät aikuisena.
Mua tää hämmentää, sillä omat vanhempani ovat edelleen aivan hirveät. Paitsi että olen joutunut kohtaamaan usein väkivaltaa (isä on retuuttanut, tuuppinut, tukistanut välillä), niin kuulen uhkailua (väkivallalla uhkailua), kiristämistä (perinnöllä kiristämistä) ja jatkuvaa alistamista (sinusta ei ole mihinkään, typerä olet) ja kaikenlaista arvostelua (herranen aika kun olet lihava).
Olen paljon koulutetumpi kuin vanhempani (suvun eka akateeminen), normaalipainoinen, uralla aika pitkälle edennyt, kaikin puolin omillani toimeentuleva, mitään rahaa, apu tai tukea en ole koskaan saanut kotoa eli yksin olen kaiken saavuttanut.
Vanhemmat kohtelee edelleen kuin paskakasaa ja ovat täysin rajattomia, loukkaavat ja satuttavat jatkuvasti. Ikinä, siis KOSKAAN, en ole kuullut mitään kaunista ja hyvää sanottavaa itsestäni. Siis edes lapsena. Väkivalta oli ainoa koskemisen muoto.
Eihän tällaiset ihmiset mitenkään muutu. Hulluja luonnevikaisia olivat, ovat yhä, tulevat olemaan.
Miten sitten joillain ne vanhemmat muuttuu? Vai muuttuuko edes? Mikä siinä on se asia mikä saa muuttumaan?
Lapsenlapset ehkä joissain tapauksissa, mutta esim omassa tapauksessa niillä ei ollut vaikutusta. Vanhempani eivät piittaa lapsistani, ja haukkuvat ja ilkkuvat heitä jatkuvasti. Tän takia en anna tavata lapsiani ja käyn vain ajoittain yksin vanhemmillani.
Ovat kummatkin yli 70 ja ihmettelen syvästi että eikö niillä yhtään kello soi, että kohta ovat avun tarpeessa. Eikö silloin kannattaisi pitää hyvät välit?
Sisarustani kohtelevat täysin eri tavalla, kohteliasti ja kunnioittavasti, ja ovat sisarusta kaikin tavoin tukeneet ja auttaneet mm rahallisesti. He siis halutessaan osaavat myös käyttäytyä.
Erikoista kuvitella että tällaiset muuttuisi. Kai se silti mahdollista joskus voi olla.
Kommentit (218)
Rajatila kirjoitti:
Ylä koulua kun käytiin aikaan yksi poika puukotti äitinsä kuoliaaksi tämän seisotettua tätä poikaa toista tuntia vähissä vaatteissa lumisateessa. Lopuksi sit voi käydä näin.
Joo... ymmärrän täysin.
Mietin sitäkin että onko viisasta yhteiskunnan painostaa lapsia hoitamaan vanhoja vanhempiaan. Tulee kiusaus maksaa potut pottuina.
Miltä kuulostaa, jos hoitaisin vanhempiani niin että löisin, potkisin, kuristaisin, veisin vaatteet päällä kylmään suihkuun, ulos ilman vaatteita pakkaseen? Pakottaisin syömään oksentamansa ruuan? Löisin jos maitolasi kaatuu? Nauran ja ivaan ja pilkkaan kun ne on kömpelöitä ja pissii housuun?
Niin, kuulostaa pahalta. Mutta tuota ne teki mulle. Eikö ole jännä että heti tästä tulee hirveä sääli vanhusta kohtaan? Vaikka se lapsi on vielä avuttomampi ja nuo asiat on vielä kauheampia lapselle tehtynä!
Niin, samalla lailla voin vanhempia hoitaa kuin miten he hoisivat minua. Reilua, eikö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole minun vanhemmista mutta tässä kuitenkin tosi tarina.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Tiedän miehen joka oli aivan järkyttävä. Voisi sanoa pyskopaatiksi. Kaikkea mitä tämä henkilö on tehnyt parisuhteissaan - tai ylipäätään ihmissuhteissaan, en edes tiedä. 50 vuotiaana lähinnä alkoholisteja kavereina, ei ollut koskaan ollut naimisissa, ei lapsia, saanut potkut työpaikalta (Oikein DI oli hän) eikä onnistunut oikein saamaan mitään uutta työtä. Ei ollut mikään rappioalkkis, mutta huhu käytöstavoista kiertänyt alalla. Oli ainakin jossain työpaikassa suorastaan sikaillut siis käyttätynyt niin hullusti että sai potkut, ja olen varma että hän eräästä työpaikasta kavalsi rahaa. Ihmissuhteistaan oli todella salamyhkäinen, ei ollut missään somessa, joten pidettiin mysteerisenä, eikä ihme että hänesta alettiin epäillä ties mitä! Hänellä vaihtui "uhrit" tiuhaan, milloin joku kaunis fiksu nainen, milloin joku nuori poika. Aina oli joku uus jonka kanssa hengaili tiiviisti.
- Vaan tutkimattomattomia ovat herran tiet. 55-vuotiaana hän elää nykyään täydellistä, rauhallista perhe-arkea. Hänen avovaimonsa pitää häntä maailman parhaana ihmisenä, joka pelasti hänet. Mies on ilmeisesti jossain helpossa pienipalkkaisessa suojatyöpaikassa, hyväksyy sen eikä häriköi. Ennen vain johtajuus ja politiikka kiinnosti. Esimerkiksi naiset, jolla edes hitusen verran poliittista valtaa kiinnosti. Huhu kertoo, että hän aikoinaan yritti iskeä itse LI:n, silloin kun tämä oli nuori ja suht tuntematon. Nykinen vaimo on tavistakin tavallisempi, taitaa olla kotirouva nyt, ennen teki todella mitäänsanomatonta työtä kaupan alalla, ei koulutusta. Ulkopuolisten silmissä muutos tapahtui miltei yhdessä yössä. Kuukausi ennen perheen perustamista, hänen kämpässään örvelsi opiskeluajan kaverit, aikamiespojat kaljakasseineen ja kämppä oli kun narkkareiden jäljiltä. Mies käyttäyi arvaamattomasti ja jopa pelottavasti muita kohtaan. Eli henkilö olisi kaikin puolin TÄYSIN muuttunut. Ei enää juokse rahan ja vallan perässä, ei enää käyttäydy sikamaisesti. Go figure.
Opiskeluaikoina tunsin yhden naisen joka myös käytti henkistä väkivaltaa kaikkia läheisiä kohtaan. Hän oli alkoholisti ja 45 vuotiaana raitistui. On käytös kuulemma parantunut, mutta se ei käynyt käden käänteessä, ilman terapiaa ja suuria vastoinkäymisiä. Tämäkin tapaus menetti lopullisesti avaimet sellaisen työuraan, jota alkujaan havitteli (ja hyvissä töissä ehti ollakin nämä molemmat tapaukset). Myös hänet pelasti mies. Ihme että tällaisten narsistien pelastajia riittää, ja että todella näyttäisi myös toimivan. Kyseinen nainen jo kolmatta vuotta kunnollien, em. mies taas vuoden. Mutta kummmallakaan ei siis koskaa ole ollut tällaisia parempia jaksoja, ei mitään on-offia, vaan kaikki on mennyt aina vaan huonompaan suuntaan kunnes tuli pelastus.
Täällä joku väitti, ettei persoonallisuushäiriöiset parane. No ei se ihan totta ole. Osa epäsosiaalisista jotka onnistuvat pysymään hengissä viisikymppisiksi parantavat tapansa. Asia liittynee mieshormonin vähenemiseen. Samaten epävakaat monesti vakautuvat keski-ikäistyessään, tai stressittömyyteen päästessään.
”Onneksi” narsisti vaan pahenee vanhetessaan. Viimeisetkin pidäkkeet ja jarrut katoaa. Isästä on tullut entistä hirveämpi, häiriintyneempi ja julmempi, ja väkivalta on lisääntynyt kolmanteen potenssiin. Se ei enää edes kohdistu vain omaan perheeseen vaan jo viattomiin vieraisiinkin, siis vaikka joku joka ylittää kadun punaista päin.
Vierailija kirjoitti:
Lakiosaa voi tietysti perinnönjaossa vaatia. Siinä kultalapsenkin otsa rypistyy, jos ne vanhemmat ovat viime vuosinaan asuntoja ja mökkejä ovat lahjoitelleet. Testamenttia voi tarvittaessa moittia, ja kyllä kuolinpesä tasataan, jos se kovin epäsuhtainen on. Isot lahjatkin voi ilmiantaa verottajalle, jos aihetta on.
No narsisti hoitaa asian aina etukäteen niin, että kuolinhetkel ei ole mitään jäljellä mistä vaatia lakiosaa! Ksikki annettu jo suosikille!
MOT kirjoitti:
Mietintämyssy kirjoitti:
Meillä oli ihan hirveä kasvatus, mutta olen antanut sen vanhemmilleni anteeksi. Raamatun sanoin "antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät".
Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.
No, kyllä taatusti tietävät, mitä tekevät, kun toistavat tekemisiään vuodesta toiseen ilman mitään katumusta.
Vilpittömästi tekojaan katuvalle ja uuden suunnan käyttäytymiseensä ottavalle ja mikäli tuo ihminen edes yrittää hyvittää tekojaan, niin siinä tapauksessa hänelle voi antaa anteeksi.
Tätä juuri tarkoitin, että noita lauseita pitää ajatuksen kanssa miettiä. Ei ne aukea pelkkinä lauseina kenellekään.
Itse hoksasin anteeksiannon merkityksen, kun olin perehtynyt alkoholismia ja alkoholistien aikuisia lapsia käsittelevään kirjallisuuteen lukemalla kaikki kirjastosta aihetta käsittelevät kirjat. Niin loputon oli tiedon jano ja halu ymmärtää, miksi itseä ahdisti ihan paniikkiin asti. Eikä ollut ketään kehen tukeutua. Lähipiiri vähätteli asiaa ja pyydettiin vain unohtamaan tai haistattamaan pitkät ja elämään omaa elämää. Mutta mä halusin tietää syyt ja seuraukset ymmärtääkseni.
Meillä ihmisillä on useinkin täydellisyyden vaatimus muille ihmisille ympärillämme. Emme ymmärrä, että vanhempamme ovat kenties itse vajavaisesti kasvatettuja, väkivaltaa, köyhyyttä, puutetta ja rakkaudettomuutta kokeneita. Heidän vanhempansa tai he itse ovat kenties kokeneet sodan kauhut ja menetykset, joutuneet ehkä käsittelemään ne yksin perheenjäsenien ollessa yhtä kyvyttömiä tukemaan ja lohduttamaan.
Suurta ahdistusta, hätää, surua ja vihaa ( mitä moni asiaan kommentoinut sisällään kantaa) aiheuttavat asiat eivät poistu elämästämme mihinkään, ne ovat osa meitä ja meidän historiaamme ja ovat muovanneet meistä sellaiset kuin olemme. Kyllähän ihmisen sisäinen viha ilmenee suhteessa toisiin ihmisiin tai tapahtumiin elämässä, jos ei muuten, niin pahan puhumisena, rasismina, jyrkkinä mielipiteinä ja valitettavasti myös toisiin ihmisiin ja heidän valintoihinsa kohdistuvana arvosteluna ja vähättelynä. Aivan niinkuin tässä puhutut vanhempamme ovat tehneet.
Mutta; "anteeksianto on teidät vapauttava", eli ei tarvitse kantaa vihaa eikä katkeruutta ( ne ovat jo suoraan elämänlaatuamme heikentävää painolastia) jos pystyy suhtautumaan neutraalisti, eikä ko. asiat herätä tunteita suuntaan eikä toiseen, ne vain ovat niin kuin ne ovat.
Itse olen taustastani lähinnä surullinen ja tunnen vääryyttä, että olen joutunut lapsena saamani huonon kohtelun kohteeksi. Olen pahoillani myös sisarusteni puolesta, sekä kaikkien kaltoinkohdeltujen lasten puolesta. Kuulin kerran radiossa vanhan laulun, jossa laulettiin muistaakseni kuollutta isää kaipaavan sanoin "olen onnellinen, että kokea sain sen, kaiken huolenpidon ja rakkauden". Niiden sanojen kuuleminen ja nyt muisteleminen itkettää minua. Vihasta olen kuitenkin vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuteni on ollut ikävä narsistisen isäni vuoksi. Oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa, joka kohdistui vain minuun. Siskoni sai kaiken ja oli se kultalapsi. Äitini taas on alistuva ja toimii hyvin paljon sen mukaan mitä herra talossa tahtoo ja niin on ollut aina.
Otin etäisyyttä heihin heti kun muutin pois kotoa, mutta ymmärsin tämän sairaan kuvion kokonaisuudessaan vasta nyt 30+vuotiaana. Annoin nuorempana jopa anteeksi kaiken ilman että anteeksipyyntöä oli tullut. Ehkä siinä oli heijastusta siitä että äiti opetti lapset pyytämään aina anteeksi, ilman syytäkin. Isääni on nykyään etään kohteliaat välit.
Olen nyt miettinyt itsekin että katkaisisin välit häneen, mutta menetänkö sitten äitinikin? Kun hän on aina ollut läheinen. Tosin äitiini kohdistuva rakkaus on aina ollut hankala konsepti, kun ei ole minua juurikaan lapsuudessa puolustanut. Fyysisen väkivallan uhkaa en muista häneen kohdistuneen. Meneekö se nyt aikuisenakin niin että äiti valitsee narsistisen puolisonsa ennemmin kuin oman lapsensa.
Narsistisen puolison kanssa pysyttelevä saattaa kärsiä läheisriippuvuudesta, joka on usein peruja oman lapsuuden hylkäämis- tai kaltoinkohtelukokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajatila kirjoitti:
Ylä koulua kun käytiin aikaan yksi poika puukotti äitinsä kuoliaaksi tämän seisotettua tätä poikaa toista tuntia vähissä vaatteissa lumisateessa. Lopuksi sit voi käydä näin.
Joo... ymmärrän täysin.
Mietin sitäkin että onko viisasta yhteiskunnan painostaa lapsia hoitamaan vanhoja vanhempiaan. Tulee kiusaus maksaa potut pottuina.
Miltä kuulostaa, jos hoitaisin vanhempiani niin että löisin, potkisin, kuristaisin, veisin vaatteet päällä kylmään suihkuun, ulos ilman vaatteita pakkaseen? Pakottaisin syömään oksentamansa ruuan? Löisin jos maitolasi kaatuu? Nauran ja ivaan ja pilkkaan kun ne on kömpelöitä ja pissii housuun?
Niin, kuulostaa pahalta. Mutta tuota ne teki mulle. Eikö ole jännä että heti tästä tulee hirveä sääli vanhusta kohtaan? Vaikka se lapsi on vielä avuttomampi ja nuo asiat on vielä kauheampia lapselle tehtynä!Niin, samalla lailla voin vanhempia hoitaa kuin miten he hoisivat minua. Reilua, eikö.
Ai että mikä fantasia! Mutta S. Niinistöä lainatakseni, ei pidä tehdä itsestään rikollista. Parempi jättää nämä vaan yksin vanhenemaan, niin ei tule edes kiusausta tehdä mitään kiellettyä. Sehän on täysin sallittua ja lainmukaista, että estää numeron kännykästä eikä tapaa enää koskaan. Sitten, jos on tekemisissä, niin saattaakin jäädä nalkkiin pahasti, kun tulee vastuuta.
Alkoholismin antaminen anteeksi on siinä mielessä helpompaa, että se vika on ollut alkoholissa ja riippuvuudessa. Narsisimissa vika on ihan siinä pahuudessa itsessään, pahantahtoisuudessa ja sadismissa. Sen jotenkin vielä tavoittaa, että juoppo ei ole oma itsensä, ja sairaus puhuu eikä ihminen. Mutta narsistinen vanhempi nimenomaan ON oma itsensä, toteuttaa mielitekojaan, jotka eivät liity viinaan vaan oman lapsen rääkkäämiseen. Ei sellaista voi antaa anteeksi, eikä minusta pidäkään.
Sitä paitsi koko anteeksiannon käsite on pilalla narsistin lapsella. Narsistille anteeksianto tarkoittaa sitä, että toisen pitää unohtaa hänen vanhat pahat tekonsa, jotta hän voi tehdä uusia ihan puhtaalta pöydältä, ensimmäisen kerran ikinä, jolloin hän on edelleen ihan viaton ja toimii vahingossa. Kerran kimmastuin ja tönäisin/löin, älä nyt tee kärpäsestä härkästä! Kerran unohdin sinut yksin kotiin ilman ruokaa, se voi sattua kelle vaan! Kerran tiuskaisin, kerran sanoin pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole minun vanhemmista mutta tässä kuitenkin tosi tarina.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Tiedän miehen joka oli aivan järkyttävä. Voisi sanoa pyskopaatiksi. Kaikkea mitä tämä henkilö on tehnyt parisuhteissaan - tai ylipäätään ihmissuhteissaan, en edes tiedä. 50 vuotiaana lähinnä alkoholisteja kavereina, ei ollut koskaan ollut naimisissa, ei lapsia, saanut potkut työpaikalta (Oikein DI oli hän) eikä onnistunut oikein saamaan mitään uutta työtä. Ei ollut mikään rappioalkkis, mutta huhu käytöstavoista kiertänyt alalla. Oli ainakin jossain työpaikassa suorastaan sikaillut siis käyttätynyt niin hullusti että sai potkut, ja olen varma että hän eräästä työpaikasta kavalsi rahaa. Ihmissuhteistaan oli todella salamyhkäinen, ei ollut missään somessa, joten pidettiin mysteerisenä, eikä ihme että hänesta alettiin epäillä ties mitä! Hänellä vaihtui "uhrit" tiuhaan, milloin joku kaunis fiksu nainen, milloin joku nuori poika. Aina oli joku uus jonka kanssa hengaili tiiviisti.
- Vaan tutkimattomattomia ovat herran tiet. 55-vuotiaana hän elää nykyään täydellistä, rauhallista perhe-arkea. Hänen avovaimonsa pitää häntä maailman parhaana ihmisenä, joka pelasti hänet. Mies on ilmeisesti jossain helpossa pienipalkkaisessa suojatyöpaikassa, hyväksyy sen eikä häriköi. Ennen vain johtajuus ja politiikka kiinnosti. Esimerkiksi naiset, jolla edes hitusen verran poliittista valtaa kiinnosti. Huhu kertoo, että hän aikoinaan yritti iskeä itse LI:n, silloin kun tämä oli nuori ja suht tuntematon. Nykinen vaimo on tavistakin tavallisempi, taitaa olla kotirouva nyt, ennen teki todella mitäänsanomatonta työtä kaupan alalla, ei koulutusta. Ulkopuolisten silmissä muutos tapahtui miltei yhdessä yössä. Kuukausi ennen perheen perustamista, hänen kämpässään örvelsi opiskeluajan kaverit, aikamiespojat kaljakasseineen ja kämppä oli kun narkkareiden jäljiltä. Mies käyttäyi arvaamattomasti ja jopa pelottavasti muita kohtaan. Eli henkilö olisi kaikin puolin TÄYSIN muuttunut. Ei enää juokse rahan ja vallan perässä, ei enää käyttäydy sikamaisesti. Go figure.
Opiskeluaikoina tunsin yhden naisen joka myös käytti henkistä väkivaltaa kaikkia läheisiä kohtaan. Hän oli alkoholisti ja 45 vuotiaana raitistui. On käytös kuulemma parantunut, mutta se ei käynyt käden käänteessä, ilman terapiaa ja suuria vastoinkäymisiä. Tämäkin tapaus menetti lopullisesti avaimet sellaisen työuraan, jota alkujaan havitteli (ja hyvissä töissä ehti ollakin nämä molemmat tapaukset). Myös hänet pelasti mies. Ihme että tällaisten narsistien pelastajia riittää, ja että todella näyttäisi myös toimivan. Kyseinen nainen jo kolmatta vuotta kunnollien, em. mies taas vuoden. Mutta kummmallakaan ei siis koskaa ole ollut tällaisia parempia jaksoja, ei mitään on-offia, vaan kaikki on mennyt aina vaan huonompaan suuntaan kunnes tuli pelastus.
Täällä joku väitti, ettei persoonallisuushäiriöiset parane. No ei se ihan totta ole. Osa epäsosiaalisista jotka onnistuvat pysymään hengissä viisikymppisiksi parantavat tapansa. Asia liittynee mieshormonin vähenemiseen. Samaten epävakaat monesti vakautuvat keski-ikäistyessään, tai stressittömyyteen päästessään.
”Onneksi” narsisti vaan pahenee vanhetessaan. Viimeisetkin pidäkkeet ja jarrut katoaa. Isästä on tullut entistä hirveämpi, häiriintyneempi ja julmempi, ja väkivalta on lisääntynyt kolmanteen potenssiin. Se ei enää edes kohdistu vain omaan perheeseen vaan jo viattomiin vieraisiinkin, siis vaikka joku joka ylittää kadun punaista päin.
Tähän narsistin "pahenemiseen" vanhetessaan. Se on juuri malliesimerkki, miten isäsi sisäinen paha olo vain kasvaa. Hänellä ei ole keinoja purkaa sitä mitenkään muuten. Hän ei osaa, eikä kukaan häntä ymmärrä! Mitä hullummaksi käytös käy, sitä kauemmas muut pyrkivät hänestä. Jokainen voi kohdallaan kuvitella miltä itsestä tuntuisi olla hänen sijassaan. Jos se olisit sinä, toivoisitko jonkun osaavan lausua juuri ne sanat, että patoutumien olisi mahdollista päästä purkautumaan hallitusti? Vai haluaisitko, että lapsesi, puolisosi, työyhteisösi, ystäväsi hylkäisivät sinut.
Meillä kaikilla on mahdollisuus opetella toisenkinlaista lähestymistapaa, kuin mitä me nyt osaamme. Vieläpä erilaista erilaisiin tapauksiin.
-Ja mitä tuossa joku visioi, että mitäpä jos kohtelisimme omia vamhuksiamme yhtä kaltoin kuin he meitä, tuli ikävä etiäinen eräästä työpaikastani. Siellä kohdeltiin lapsia joillakin mainituilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismin antaminen anteeksi on siinä mielessä helpompaa, että se vika on ollut alkoholissa ja riippuvuudessa. Narsisimissa vika on ihan siinä pahuudessa itsessään, pahantahtoisuudessa ja sadismissa. Sen jotenkin vielä tavoittaa, että juoppo ei ole oma itsensä, ja sairaus puhuu eikä ihminen. Mutta narsistinen vanhempi nimenomaan ON oma itsensä, toteuttaa mielitekojaan, jotka eivät liity viinaan vaan oman lapsen rääkkäämiseen. Ei sellaista voi antaa anteeksi, eikä minusta pidäkään.
Sitä paitsi koko anteeksiannon käsite on pilalla narsistin lapsella. Narsistille anteeksianto tarkoittaa sitä, että toisen pitää unohtaa hänen vanhat pahat tekonsa, jotta hän voi tehdä uusia ihan puhtaalta pöydältä, ensimmäisen kerran ikinä, jolloin hän on edelleen ihan viaton ja toimii vahingossa. Kerran kimmastuin ja tönäisin/löin, älä nyt tee kärpäsestä härkästä! Kerran unohdin sinut yksin kotiin ilman ruokaa, se voi sattua kelle vaan! Kerran tiuskaisin, kerran sanoin pahasti.
Narsismin katsotaan myös johtuvan lapsuuden kokemuksista. Narsisti on myös ihminen. Kanssaihmisillä on mahdollisuus antaa myönteisen kohtaamisen kokemuksia olemalla tuomitsematta häntä ihmisenä. Jokainen vauva syntyy viattomana, toisten lähtökohdat vain ovat huonommat kuin toisten. Ihmisen sisin voi jäädä jopa syvälle piiloon, ellei se saa myönteistä vastakaikua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen taakan saa kantaa nyt joku muu kuin minä. Tarpeeksi toimittu tuon tukipilarina noin niinku omalta osalta, eikä siitä ole tuon kummempamtullut.
Se ihkupihku piilevä sisin on näköjään osunut kultalapsen kohdalle. Minulle ei ole tarjolla mitään hyvää siltä suunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on lytätty lapsena. Sanottu, että minusta ei tule mitään. Samalla on kuitenkin kannustettu, mutta sanat jättävät jälkensä. Kannustus on ollut vanhempien huonoa omaatuntoa.
Teen samaa lapsille. Kun tulet kiukku, sanon rumasti, haluan murtaa lapsen. Olen huono ihminen.
Omat vanhempani kohtelivat minua samoin, en osannut heidän mielestään yhtään mitään. Olin ruma, lauta, tyhmä, oppimaton, huonot käytöstavat. Usein kertoivat kuinka kaikki sukulaiset häpeävät minua. Sitten ihmettelivät ja suuttuivat kun en enää kolmevitosena suostunut lähtemään sukukokouksiin.
Olin esikoinen, muutaman vuoden nuorempi ammattikoulun käynyt sisarus oli hieno ja hyvä, kaikessa menestynyt.
Itse olen yliopistotutkinnon suorittanut, ylempi toimihenkilö. Naimisissa saman miehen kanssa onnellisesti kohta 30v.
Olen ollut katkera ja yhteydenpito vanhempiin ollut todella niukkaa puoleltani. Vanhempani ovat nyt jo yli 80.
Silti, vaikka koen että vanhempani ovat kohdelleet minua todella epäreilusti, en ole milloinkaan halunnut omia lapsiani kohdella samoin! Päinvastoin, niin paha mieli on useasti ollut omien vanhempieni jatkuvasta mollaamisesta että olen kaikesta lapsieni tekemisistä yrittänyt löytää positiivisia asioita. Meillä onkin hyvät välit ja näemme useamman kerran viikossa vaikka kumpikaan ei enää asu kotona.
Ihan varoituksena kaikille, jatkuva arvostelu ja virheiden etsiminen johtaa yksinäiseen vanhuuteen ja sen olet ansainnut.
Mietintämyssy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole minun vanhemmista mutta tässä kuitenkin tosi tarina.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Tiedän miehen joka oli aivan järkyttävä. Voisi sanoa pyskopaatiksi. Kaikkea mitä tämä henkilö on tehnyt parisuhteissaan - tai ylipäätään ihmissuhteissaan, en edes tiedä. 50 vuotiaana lähinnä alkoholisteja kavereina, ei ollut koskaan ollut naimisissa, ei lapsia, saanut potkut työpaikalta (Oikein DI oli hän) eikä onnistunut oikein saamaan mitään uutta työtä. Ei ollut mikään rappioalkkis, mutta huhu käytöstavoista kiertänyt alalla. Oli ainakin jossain työpaikassa suorastaan sikaillut siis käyttätynyt niin hullusti että sai potkut, ja olen varma että hän eräästä työpaikasta kavalsi rahaa. Ihmissuhteistaan oli todella salamyhkäinen, ei ollut missään somessa, joten pidettiin mysteerisenä, eikä ihme että hänesta alettiin epäillä ties mitä! Hänellä vaihtui "uhrit" tiuhaan, milloin joku kaunis fiksu nainen, milloin joku nuori poika. Aina oli joku uus jonka kanssa hengaili tiiviisti.
- Vaan tutkimattomattomia ovat herran tiet. 55-vuotiaana hän elää nykyään täydellistä, rauhallista perhe-arkea. Hänen avovaimonsa pitää häntä maailman parhaana ihmisenä, joka pelasti hänet. Mies on ilmeisesti jossain helpossa pienipalkkaisessa suojatyöpaikassa, hyväksyy sen eikä häriköi. Ennen vain johtajuus ja politiikka kiinnosti. Esimerkiksi naiset, jolla edes hitusen verran poliittista valtaa kiinnosti. Huhu kertoo, että hän aikoinaan yritti iskeä itse LI:n, silloin kun tämä oli nuori ja suht tuntematon. Nykinen vaimo on tavistakin tavallisempi, taitaa olla kotirouva nyt, ennen teki todella mitäänsanomatonta työtä kaupan alalla, ei koulutusta. Ulkopuolisten silmissä muutos tapahtui miltei yhdessä yössä. Kuukausi ennen perheen perustamista, hänen kämpässään örvelsi opiskeluajan kaverit, aikamiespojat kaljakasseineen ja kämppä oli kun narkkareiden jäljiltä. Mies käyttäyi arvaamattomasti ja jopa pelottavasti muita kohtaan. Eli henkilö olisi kaikin puolin TÄYSIN muuttunut. Ei enää juokse rahan ja vallan perässä, ei enää käyttäydy sikamaisesti. Go figure.
Opiskeluaikoina tunsin yhden naisen joka myös käytti henkistä väkivaltaa kaikkia läheisiä kohtaan. Hän oli alkoholisti ja 45 vuotiaana raitistui. On käytös kuulemma parantunut, mutta se ei käynyt käden käänteessä, ilman terapiaa ja suuria vastoinkäymisiä. Tämäkin tapaus menetti lopullisesti avaimet sellaisen työuraan, jota alkujaan havitteli (ja hyvissä töissä ehti ollakin nämä molemmat tapaukset). Myös hänet pelasti mies. Ihme että tällaisten narsistien pelastajia riittää, ja että todella näyttäisi myös toimivan. Kyseinen nainen jo kolmatta vuotta kunnollien, em. mies taas vuoden. Mutta kummmallakaan ei siis koskaa ole ollut tällaisia parempia jaksoja, ei mitään on-offia, vaan kaikki on mennyt aina vaan huonompaan suuntaan kunnes tuli pelastus.
Täällä joku väitti, ettei persoonallisuushäiriöiset parane. No ei se ihan totta ole. Osa epäsosiaalisista jotka onnistuvat pysymään hengissä viisikymppisiksi parantavat tapansa. Asia liittynee mieshormonin vähenemiseen. Samaten epävakaat monesti vakautuvat keski-ikäistyessään, tai stressittömyyteen päästessään.
”Onneksi” narsisti vaan pahenee vanhetessaan. Viimeisetkin pidäkkeet ja jarrut katoaa. Isästä on tullut entistä hirveämpi, häiriintyneempi ja julmempi, ja väkivalta on lisääntynyt kolmanteen potenssiin. Se ei enää edes kohdistu vain omaan perheeseen vaan jo viattomiin vieraisiinkin, siis vaikka joku joka ylittää kadun punaista päin.
Tähän narsistin "pahenemiseen" vanhetessaan. Se on juuri malliesimerkki, miten isäsi sisäinen paha olo vain kasvaa. Hänellä ei ole keinoja purkaa sitä mitenkään muuten. Hän ei osaa, eikä kukaan häntä ymmärrä! Mitä hullummaksi käytös käy, sitä kauemmas muut pyrkivät hänestä. Jokainen voi kohdallaan kuvitella miltä itsestä tuntuisi olla hänen sijassaan. Jos se olisit sinä, toivoisitko jonkun osaavan lausua juuri ne sanat, että patoutumien olisi mahdollista päästä purkautumaan hallitusti? Vai haluaisitko, että lapsesi, puolisosi, työyhteisösi, ystäväsi hylkäisivät sinut.
Meillä kaikilla on mahdollisuus opetella toisenkinlaista lähestymistapaa, kuin mitä me nyt osaamme. Vieläpä erilaista erilaisiin tapauksiin.
-Ja mitä tuossa joku visioi, että mitäpä jos kohtelisimme omia vamhuksiamme yhtä kaltoin kuin he meitä, tuli ikävä etiäinen eräästä työpaikastani. Siellä kohdeltiin lapsia joillakin mainituilla tavoilla.
Kuule, voit vapaasti kokeilla millaista on ”keskustella” narsisti-isäni kanssa. Siinä helposti tulee silmä mustana tilanteesta pois. Varsinkin jos itseään mahtavana pitävälle narsistille alkaa lässyttää että kyllä mä ymmärrän sun vaikeuksia.
Narsistilla ei ole vikoja. Hän on jumalasta seuraava. Ylöspäin. Omasta mielestään siis.
Olen nyt yli 40v ottanut turpaani, haukannut paskaa, elänyt pelossa, ollut alistettuna ja tallottuna. Jokohan tää alkaisi riittää? En mitenkään enää jaksa ymmärtää kus*päistä ihmispersettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on viitattu myös siihen, jotta huonosti käyttäytyvät vanhemmat ovat itse lapsuudessaan olleet huonon kohtelun tai elämän olosuhteiden alaisia. Tämä on mahdollista, että näin on ollut, mutta se ei silti oikeuta siirtämään sitä omaa kokemustaan seuraavalle sukupolvelle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Tänä päivänä tuo näyttää olevan ymmärretty, useat viestejä kirjoittaneet sanovat, jotta eivät he omille lapsilleen ikinä tekisi sitä, mitä itse ovat kokeneet.
MOT kirjoitti:
Täällä on viitattu myös siihen, jotta huonosti käyttäytyvät vanhemmat ovat itse lapsuudessaan olleet huonon kohtelun tai elämän olosuhteiden alaisia. Tämä on mahdollista, että näin on ollut, mutta se ei silti oikeuta siirtämään sitä omaa kokemustaan seuraavalle sukupolvelle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Tänä päivänä tuo näyttää olevan ymmärretty, useat viestejä kirjoittaneet sanovat, jotta eivät he omille lapsilleen ikinä tekisi sitä, mitä itse ovat kokeneet.
No minä siirsin pallon takas isälle joka vanhana inhottavana ukkona alkoi sairastamaan niin en tehnyt tikkua ristiin kuten ei hänkään tehnyt ollessani lapsi, sitä saa mitä tilaa, eikä kaduta yhtään päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
MOT kirjoitti:
Täällä on viitattu myös siihen, jotta huonosti käyttäytyvät vanhemmat ovat itse lapsuudessaan olleet huonon kohtelun tai elämän olosuhteiden alaisia. Tämä on mahdollista, että näin on ollut, mutta se ei silti oikeuta siirtämään sitä omaa kokemustaan seuraavalle sukupolvelle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Tänä päivänä tuo näyttää olevan ymmärretty, useat viestejä kirjoittaneet sanovat, jotta eivät he omille lapsilleen ikinä tekisi sitä, mitä itse ovat kokeneet.
No minä siirsin pallon takas isälle joka vanhana inhottavana ukkona alkoi sairastamaan niin en tehnyt tikkua ristiin kuten ei hänkään tehnyt ollessani lapsi, sitä saa mitä tilaa, eikä kaduta yhtään päinvastoin.
Oikein! Kiinnostaa (koska aion toimia itse samoin) että kuka hänet hoiti? Sosiaalityö? Kotihoito?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MOT kirjoitti:
Täällä on viitattu myös siihen, jotta huonosti käyttäytyvät vanhemmat ovat itse lapsuudessaan olleet huonon kohtelun tai elämän olosuhteiden alaisia. Tämä on mahdollista, että näin on ollut, mutta se ei silti oikeuta siirtämään sitä omaa kokemustaan seuraavalle sukupolvelle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Tänä päivänä tuo näyttää olevan ymmärretty, useat viestejä kirjoittaneet sanovat, jotta eivät he omille lapsilleen ikinä tekisi sitä, mitä itse ovat kokeneet.
No minä siirsin pallon takas isälle joka vanhana inhottavana ukkona alkoi sairastamaan niin en tehnyt tikkua ristiin kuten ei hänkään tehnyt ollessani lapsi, sitä saa mitä tilaa, eikä kaduta yhtään päinvastoin.
Oikein! Kiinnostaa (koska aion toimia itse samoin) että kuka hänet hoiti? Sosiaalityö? Kotihoito?
Laitokseen joutui kun ei ollut hoitajaa, keskivaikea alzheimer ja laitokseen ohjasi sosiaalivirkailijat kun kehotin lääkäriä tekemään hakemuksen, joka soitti mulle ja sanoin ettei kiinnosta ja sanoin että tuo tapaus kuormittaa teitä todella paljon jatkossa joten uskoivat ja hakivat itse ukon laitokseen paperitöineen päivineen, dokumenttia törttöilyistä oli ihan poliisilla saakka.
Ukko muuten mankui hoitajaksi ja ramppasi oven takan hädissään jo paljon ennen diagnoosia... mutta case is close, montussa ollut jo 6 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MOT kirjoitti:
Täällä on viitattu myös siihen, jotta huonosti käyttäytyvät vanhemmat ovat itse lapsuudessaan olleet huonon kohtelun tai elämän olosuhteiden alaisia. Tämä on mahdollista, että näin on ollut, mutta se ei silti oikeuta siirtämään sitä omaa kokemustaan seuraavalle sukupolvelle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Tänä päivänä tuo näyttää olevan ymmärretty, useat viestejä kirjoittaneet sanovat, jotta eivät he omille lapsilleen ikinä tekisi sitä, mitä itse ovat kokeneet.
No minä siirsin pallon takas isälle joka vanhana inhottavana ukkona alkoi sairastamaan niin en tehnyt tikkua ristiin kuten ei hänkään tehnyt ollessani lapsi, sitä saa mitä tilaa, eikä kaduta yhtään päinvastoin.
Oikein! Kiinnostaa (koska aion toimia itse samoin) että kuka hänet hoiti? Sosiaalityö? Kotihoito?
Laitokseen joutui kun ei ollut hoitajaa, keskivaikea alzheimer ja laitokseen ohjasi sosiaalivirkailijat kun kehotin lääkäriä tekemään hakemuksen, joka soitti mulle ja sanoin ettei kiinnosta ja sanoin että tuo tapaus kuormittaa teitä todella paljon jatkossa joten uskoivat ja hakivat itse ukon laitokseen paperitöineen päivineen, dokumenttia törttöilyistä oli ihan poliisilla saakka.
Ukko muuten mankui hoitajaksi ja ramppasi oven takan hädissään jo paljon ennen diagnoosia... mutta case is close, montussa ollut jo 6 vuotta.
Mulla lapsenhakkaaja-narsisti (kohtelee siis aikuisia lapsiaan todella törkeästi ja on köynyt kiinni aikusiälläkin) on ihan uskomattoman röyhkeä. Sanoo ihan pokalla päin näköä että hän sitten VELVOITTAA teidät palvelemaan ja passaamaan häntä, sillä hänhän ei laitokseen mene rupurahvaan sekaan. On niin paljon ylempi kuin muut!
Samalla siis kohtelee kaltoin ja loukkaa ja uhkailee minkä kerkeää.
Ihminen ei parane vanhetessaan kuten vuosikertaviini, päin vastoin muuttuu etikaksi. Omat vanhempani, 40-luvulla syntyneet suurten ikäluokkien mallikappaleet, olivat lapsuudessani mielestäni maailman parhaimmat ja esimerkillisimmät vanhemmat. Nyt aikuisiällä ja itse äitinä ollessani olen joutunut useaan otteeseen puntaroimaan heidän kasvatusmetodejaan ja tunnekylmyyttään omia lapsiaan kohtaan. Ovat katkoneet suhteensa jokaisen jälkikasvun kohdalla viimeistään täysi-ikäisyyden kohdalla. Ikään kuin "nyt meidän elämäntyö on tehty, tehkää mitä lystäätte, älkää vaivatko meitä ongelmillanne". Omat vanhempansa haukkuivat aikoinaan sotarikollisiksi ja nyt ryöstävät omat lapsensa ja lapsenlapsensa tuloindeksiin sidotuilla eläkkeillään – sen jälkeen kun varmistivat etteivät tulevat sukupolvet pysty ikinä saavuttamaan samaa elintasoa tai samaa puhdasta luontoa jonka itse aikoinaan saivat vastuulleen. En tule pistämään tikkua ristiin heidän eteensä, eläköön nämä viimeiset vuodet kuten ovat pedanneet – yksin.
Täällä joku väitti, ettei persoonallisuushäiriöiset parane. No ei se ihan totta ole. Osa epäsosiaalisista jotka onnistuvat pysymään hengissä viisikymppisiksi parantavat tapansa. Asia liittynee mieshormonin vähenemiseen. Samaten epävakaat monesti vakautuvat keski-ikäistyessään, tai stressittömyyteen päästessään.