Ei se työnhaku ole helppoa työssäkäyvälläkään :(
Työttömiltä olen lukenut mm. lehdistä ja täältä tarinoita, miten aukko työhistoriassa vaikeuttaa työnhakua. Itse haen uutta työpaikkaa työssäkäyvänä, ja viimeksikin haastattelussa kysyttiin enemmänkin miksi haluan vaihtaa työpaikkaa, kun kerroin haluavani uusia tehtäviä, tuli lisäkysymys että eikö siellä nykyisessä sitten voi sitä ja tätä tehdä, sitten kysyttiin miksi vaihdoin edellisestä työpaikasta nykyiseen... Todellinen syy oli huono ilmapiiri, koin työpaikkakiusaamista joidenkin taholta, en pitänyt esimiehestä...en kuitenkaan kertonut totuutta vaan vastasin jotain ympäripyöreää. Eli miksi sitä ja miksi tätä... Se, millainen olen työntekijänä ja tyyppinä, jäi sivuseikaksi.
Kaiken huippu oli yksi paikka johon hain, johon olin ilmeisesti ns. liian hyvä hakija ja rekrytoijalla heräsi epäily ja kysyi saako soittaa työnantajalle, vaikka en ollut nimennyt suosittelijaa. Annoin luvan, soitti eikä kysynyt millainen olen työntekijänä vaan jotain ihan muuta, johon ei tietenkään saanut vastausta. Ei kuulunut mitään. Hakemani paikka oli ns. alempiarvoinen kuin nykyinen työni, mutta se olisi passannut elämäntilanteeseeni.
Eli ei näköjään saa itse päättää mitä työtä haluaisi tehdä, vaan rekrytoija päättää onko ok hakea heille.
Lisäongelmia aiheuttaa irtisanomisaika. Joku paikka tyssäsi siihen, kun hakijoiden joukossa oli sellaisia jotka pystyivät aloittamaan heti.
Että olisiko se vaan parempi irtisanoutua? Voisin aloittaa heti ja sanoa, että sitä työtä en enää halunnut tehdä, oli kuormittavia seikkoja jne.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä et pääse haastatteluun asti. Ei kannata irtisanoutua!
Minulle juuri eräs ihminen sanoi irtisanoutuneensa itse huonojen työolosuhteiden takia. Hän pääsi haastatteluun ja kertoi miten asiat ovat ja sai paikan.
Yleensä töissäkäyvänä on helpompi päästä haastatteluun ja saada töitä kuin työttömänä. Poikkeus ovat ne paikat, joissa tarvitaan työntekijää hirmuisen nopealla aikataululla eikä irtisanomisaikaa voi odottaa. Niissä työttömillä ja vastavalmistuneilla on etulyöntiasema. Yleensä irtisanomisaika ei kuitenkaan ole ongelma.
Mun mielestä töissäkäyvän työnhaun isoin ongelma on aikapula. Tietyn tyyppisissä paikoissa rekryt etenevät hirveän nopeasti. Parin päivän kuluttua ilmoituksen julkaisusta rekrytoija saattaa olla jo sopinut muutaman haastattelun, ja myöhäisempi hakija saa mahdollisuuden vain siinä tapauksessa, jos näiden ensimmäisten kanssa ei homma etenekään. Töissäkäyvä ei kuitenkaan välttämättä ehdi tai jaksa raapustaa edes kohtuuasiallista hakemusta ennen kuin seuraavana viikonloppuna. Se voi olla liian myöhään.
Olen APn kanssa samassa tilanteessa ja hyvin samanlaisia kokemuksia. Erityisesti ärsyttää se kun aletaan epäillä miksi haluan luopua nykyisestä "manager" tittelistä ja siirtyä esim "expert" titteliin. Oikeasti tuo titteli ei vaikuta edes työnkuvaan, enemmän kokemustitteli.
Joskus on suoraan sanottu että akateemisena olisin enemmän johtajatasoa, he hakevat nyt AMK:laista. Kumma kun johtajaksi ei kuitenkaan palkata minua...
Omalle esimiehelle en voisi edes vihjata että haluan vaihtaa työpaikkaa, alkaisia kaamea kyttääminen ja mikromanagerointi. Sekin stressaa että pitää yrittää pitää salassa, esim Teams kalenterissa merkitä etä-työhaastattelu salaiseksi.
Älä valita, kyllä haastatteluissa voidaan kysyä ihan mitä hyvänsä, luuletko, että vain työttömät etsivät töitä.
Vierailija kirjoitti:
Älä valita, kyllä haastatteluissa voidaan kysyä ihan mitä hyvänsä, luuletko, että vain työttömät etsivät töitä.
Saa valittaa, on olemassa fiksuja ja vähemmän fiksuja rekrytoijia.
Minua on käsketty mennä töihin. Eilen sitten menin töihin lähellä olevaan kauppaan ja kutsuivat vartijan. Mitä tein väärin?
Minä en usko, että työttömyys on automaattinen paikansaannin este ainakaan, jos kyse ei ole useita kuukausia tai vuoden kestäneestä työttömyydestä. Kyse on pakosti ennemminkin hakemuksen heikosta laadusta. Minä olin pari kuukautta työtön viime syksynä, irtisanouduin ns. tyhjän päälle (myös itsellä oli tilanne, että ilmapiiri oli niin surkea että ennemmin läksin menemään kuin jäin sinne enää päiväksikään). En muista tarkkaan moneenko paikkaan hain, olisiko ollut kuuteen tai seitsemään: sain haastattelukutsun niistä neljään tai viiteen, yhdestä niistä sain ja otin paikan vastaan, ja yhteen olisin päässyt suoriltaan ilman mitään haastatteluakaan.
Kun kertoo, miksi paikka kiinnostaa ja mitä aiempaa hyödynnettävää kokemusta itsellä on tarjottaviin tehtäviin, niin kyllä nappaa eikä se senhetkistä työtilannetta välttämättä katso. Geneerisillä copypaste-hakemuksilla on varmasti vaikeampaa, tai jos hakija keskittyy kertomaan hakemuksessa osaamisensa sijaan esim. sairauksistaan tai perhetilanteestaan.
Jos haen tasoni tehtäviin, en saa paikkaa kokemuksellani. Kun haen alemmas ponnistaakseni sieltä, se on epäilyttävää.
Hae tässä sitten töitä.
Eikö tuo juuri ole rekrytoijan tehtävä, selvittää onko työntekijä aidosti motivoitunut? Vai pyrkiikö vain pois nykyisestä työstä, ihan sama minne. Yksi hakija vastailee ympäripyöreästi ja vältellen, toinen osaa heti kertoa miksi haki työtä.
Vierailija kirjoitti:
Olen APn kanssa samassa tilanteessa ja hyvin samanlaisia kokemuksia. Erityisesti ärsyttää se kun aletaan epäillä miksi haluan luopua nykyisestä "manager" tittelistä ja siirtyä esim "expert" titteliin.
Ei meillä it-alalla ainakaan juuri kukaan halua olla manager, jos voi olla expert. Toki manager saa vähän enemmän palkkaa, mutta homma paljon kurjempi.
Työttömänä et pääse haastatteluun asti. Ei kannata irtisanoutua!