Te kenellä oli hirveät vanhemmat (väkivaltaa, lyttäämistä, alistamista) lapsena, onko ne VIELÄKIN sellaiset?
Mielenkiinnosta kyselen. Vaikuttaa siltä että monet vanhemmat jotka oli todella huonoja vanhempia lapsuudessa, muuttuvat ”paremmiksi” kun se lapsi on aikuinen ja sitten voivat olla jopa mallikelpoisia isovanhempia lapsenlapsille. Monesti näissä ketjuissa kuvataan tätä ja sanotaan että välit on hyvät aikuisena.
Mua tää hämmentää, sillä omat vanhempani ovat edelleen aivan hirveät. Paitsi että olen joutunut kohtaamaan usein väkivaltaa (isä on retuuttanut, tuuppinut, tukistanut välillä), niin kuulen uhkailua (väkivallalla uhkailua), kiristämistä (perinnöllä kiristämistä) ja jatkuvaa alistamista (sinusta ei ole mihinkään, typerä olet) ja kaikenlaista arvostelua (herranen aika kun olet lihava).
Olen paljon koulutetumpi kuin vanhempani (suvun eka akateeminen), normaalipainoinen, uralla aika pitkälle edennyt, kaikin puolin omillani toimeentuleva, mitään rahaa, apu tai tukea en ole koskaan saanut kotoa eli yksin olen kaiken saavuttanut.
Vanhemmat kohtelee edelleen kuin paskakasaa ja ovat täysin rajattomia, loukkaavat ja satuttavat jatkuvasti. Ikinä, siis KOSKAAN, en ole kuullut mitään kaunista ja hyvää sanottavaa itsestäni. Siis edes lapsena. Väkivalta oli ainoa koskemisen muoto.
Eihän tällaiset ihmiset mitenkään muutu. Hulluja luonnevikaisia olivat, ovat yhä, tulevat olemaan.
Miten sitten joillain ne vanhemmat muuttuu? Vai muuttuuko edes? Mikä siinä on se asia mikä saa muuttumaan?
Lapsenlapset ehkä joissain tapauksissa, mutta esim omassa tapauksessa niillä ei ollut vaikutusta. Vanhempani eivät piittaa lapsistani, ja haukkuvat ja ilkkuvat heitä jatkuvasti. Tän takia en anna tavata lapsiani ja käyn vain ajoittain yksin vanhemmillani.
Ovat kummatkin yli 70 ja ihmettelen syvästi että eikö niillä yhtään kello soi, että kohta ovat avun tarpeessa. Eikö silloin kannattaisi pitää hyvät välit?
Sisarustani kohtelevat täysin eri tavalla, kohteliasti ja kunnioittavasti, ja ovat sisarusta kaikin tavoin tukeneet ja auttaneet mm rahallisesti. He siis halutessaan osaavat myös käyttäytyä.
Erikoista kuvitella että tällaiset muuttuisi. Kai se silti mahdollista joskus voi olla.
Kommentit (218)
Ei. Mun hirviöäiti muuttui ollessani yläasteikäinen avuttomaksi zombiksi. Sitä se on vieläkin. Älykkyys ja tietämys maailman menosta on samalla tasolla jonkun 80-vuotiaan muistisairaan kanssa. Vaikea kantaa kaunaa sellaiselle ihmiselle.
70-luvun äidit ketjussa hyvin huomasi että osa muuttui, mutta suurin osa ei. Eli meno on yhtä ilkeää tänäkin päivänä.
Meillä vanhemmat eivät myönnä tehneensä mitään pahaa ja kaikki on muka ollut hyvin, minä vain olen hysterrinen, muistan väärin ja ylireagoin. Ystäväni on nähnyt, kun isä koitti kuristaa minut ja kun toisella kerralla äitinlöi minua veljen sählymailalla. Vanhemmat väittävät, että mitään ei ole tapahtunut.
Olen yhä pettymys heille ja etenkin isoäitini jaksaa aina haukkua. Joskaan ei suoraan, vaan rivien välistä ja uhriutuu jos suutun. Enää en vastaa hänen puheluihinsq ja viesteihin ja nyt hän on valjastanut muun suvun kimppuuni. Olen niin loukannut vanhaa ihmistä. Samanlainen piru hän on ollut lapsuudestani asti. Osti lahjoja ja paapoi, käyttäytyi sadistisesti ja vetosi tekemäänsä hyvään, ei siis saanut koskaan olla vihainen hälle. Ikää yli 80 ja pahenee vain.
No kyllä se sama latistaminen ja vähättely jatkuu edelleen.
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Minua on lytätty lapsena. Sanottu, että minusta ei tule mitään. Samalla on kuitenkin kannustettu, mutta sanat jättävät jälkensä. Kannustus on ollut vanhempien huonoa omaatuntoa.
Teen samaa lapsille. Kun tulet kiukku, sanon rumasti, haluan murtaa lapsen. Olen huono ihminen.
On. Tai oli.
Äitini ei kunnioittanut minua vanhempanakaan yhtään vaan kuvitteli että voi marssia perheeseeni ja alkaa kaiken alusta minun lasteni kanssa. Sama räikeä eriarvoinen kohtelu, sama henkinen pahoinpitely jne
Ja kun ei onnistunut, aloitti häiriköinnin ja aiheettomat viranomaisilmoitukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Ei ole. Se on erittäin tyypillistå esim narsistille.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Olet oikeassa. Mutta epäilen että sitä tehdään minua alistaakseen. Siis esim mulle oikein hierotaan naamaan että ”annoimme sisaruksellesi 10 000e koska hän on hyvä lapsi toisin kuin sinä”. Tai ”aiomme perinnön antaa vain sisarukselle ja sinä jäät ilman”.
Eli tuota ehkä tehdään teeskennellen. Ei aidosti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Ei ole. Se on erittäin tyypillistå esim narsistille.
Juuri näin! Samanlainen on isäni. Hänellä tuo suosikki vaihtuu kyllä, sen mukaan kuka parhaiten vastaa odotuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua on lytätty lapsena. Sanottu, että minusta ei tule mitään. Samalla on kuitenkin kannustettu, mutta sanat jättävät jälkensä. Kannustus on ollut vanhempien huonoa omaatuntoa.
Teen samaa lapsille. Kun tulet kiukku, sanon rumasti, haluan murtaa lapsen. Olen huono ihminen.
Omille lapsille ei saa missään nimessä siirtää tällaista! Itse kasvatan lapseni täysin päinvastoin eli kehun ja rakastan. Ap
Eriarvoinen kohtelu on todella tyypillistä narsismia. Lapset kilpailutetaan keskenään, nostellaan suosikeiksi, alennetaan hylkiöiksi jne.
Meillä esim minä jouduin maksamaan kaiken 14-vuotiaasta asti itse, pikkusiskolleni toimitetaan edelöeen ruuatkin valmiina jääkaappiin, hän asuikotona ilmaiseksi 35-vuotiaaksi, järjestettiin ilmainen sapattivuosi, käydään siivoamassa jne.
Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...
Isä kuoli jo aikoja sitten, oli alkkis.
Äiti on jo hyvin vanha, mutta puheista huomaa kyllä miten ainuoa joka hänelle on jotain merkannut elämässä on veljeni, me tyttäret emme ole yhtään mitään.
Eikä tähän ole vaikuttanut mitenkään se, että veli jo on kuollutkin.
Samaa lyttäystä saa kuulla vuosikymmenet kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...
Kyllä, aikuisena, ja useampaan kertaan.
Toinen vanhempi kokee oikeudekseen pakottaa tahtoonsa väkisin. Tuollainen tukistus voi tulla jos ei tottele heti, tai jos on eri mieltä.
Tän takia käyn harvoin, lyhyitä aikoja kerrallaan ja suunnittelen aina pakoreitit valmiiksi.
(Siis esim kengät ja takki samassa paikassa, auto pysäköity keula menosuuntaan, esteetön ajotie ym).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...
Kyllä, aikuisena, ja useampaan kertaan.
Toinen vanhempi kokee oikeudekseen pakottaa tahtoonsa väkisin. Tuollainen tukistus voi tulla jos ei tottele heti, tai jos on eri mieltä.
Tän takia käyn harvoin, lyhyitä aikoja kerrallaan ja suunnittelen aina pakoreitit valmiiksi.
(Siis esim kengät ja takki samassa paikassa, auto pysäköity keula menosuuntaan, esteetön ajotie ym).
Tää siis oli ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lytätty lapsena. Sanottu, että minusta ei tule mitään. Samalla on kuitenkin kannustettu, mutta sanat jättävät jälkensä. Kannustus on ollut vanhempien huonoa omaatuntoa.
Teen samaa lapsille. Kun tulet kiukku, sanon rumasti, haluan murtaa lapsen. Olen huono ihminen.Omille lapsille ei saa missään nimessä siirtää tällaista! Itse kasvatan lapseni täysin päinvastoin eli kehun ja rakastan. Ap
Tiedän sen. Mutta minulle tulee masennuskohtauksia ja en jaksa. En voi itselleni mitään, kun en kestä lapsen raivoamista. Olen täysin yksin lapsen kanssa. Olen miettinyt avun hakemista lastensuojelusta.
No kenellä sellaiset vanhemmat on?
Persoonallisuushäiriöiset ei muutu koskaan mutta esim alkoholisti saattaa muuttua jos lopettaa alkoholistina olemisen.