Lue keskustelun säännöt.
Te kenellä oli hirveät vanhemmat (väkivaltaa, lyttäämistä, alistamista) lapsena, onko ne VIELÄKIN sellaiset?
01.03.2021 |
Mielenkiinnosta kyselen. Vaikuttaa siltä että monet vanhemmat jotka oli todella huonoja vanhempia lapsuudessa, muuttuvat ”paremmiksi” kun se lapsi on aikuinen ja sitten voivat olla jopa mallikelpoisia isovanhempia lapsenlapsille. Monesti näissä ketjuissa kuvataan tätä ja sanotaan että välit on hyvät aikuisena.
Mua tää hämmentää, sillä omat vanhempani ovat edelleen aivan hirveät. Paitsi että olen joutunut kohtaamaan usein väkivaltaa (isä on retuuttanut, tuuppinut, tukistanut välillä), niin kuulen uhkailua (väkivallalla uhkailua), kiristämistä (perinnöllä kiristämistä) ja jatkuvaa alistamista (sinusta ei ole mihinkään, typerä olet) ja kaikenlaista arvostelua (herranen aika kun olet lihava).
Olen paljon koulutetumpi kuin vanhempani (suvun eka akateeminen), normaalipainoinen, uralla aika pitkälle edennyt, kaikin puolin omillani toimeentuleva, mitään rahaa, apu tai tukea en ole koskaan saanut kotoa eli yksin olen kaiken saavuttanut.
Vanhemmat kohtelee edelleen kuin paskakasaa ja ovat täysin rajattomia, loukkaavat ja satuttavat jatkuvasti. Ikinä, siis KOSKAAN, en ole kuullut mitään kaunista ja hyvää sanottavaa itsestäni. Siis edes lapsena. Väkivalta oli ainoa koskemisen muoto.
Eihän tällaiset ihmiset mitenkään muutu. Hulluja luonnevikaisia olivat, ovat yhä, tulevat olemaan.
Miten sitten joillain ne vanhemmat muuttuu? Vai muuttuuko edes? Mikä siinä on se asia mikä saa muuttumaan?
Lapsenlapset ehkä joissain tapauksissa, mutta esim omassa tapauksessa niillä ei ollut vaikutusta. Vanhempani eivät piittaa lapsistani, ja haukkuvat ja ilkkuvat heitä jatkuvasti. Tän takia en anna tavata lapsiani ja käyn vain ajoittain yksin vanhemmillani.
Ovat kummatkin yli 70 ja ihmettelen syvästi että eikö niillä yhtään kello soi, että kohta ovat avun tarpeessa. Eikö silloin kannattaisi pitää hyvät välit?
Sisarustani kohtelevat täysin eri tavalla, kohteliasti ja kunnioittavasti, ja ovat sisarusta kaikin tavoin tukeneet ja auttaneet mm rahallisesti. He siis halutessaan osaavat myös käyttäytyä.
Erikoista kuvitella että tällaiset muuttuisi. Kai se silti mahdollista joskus voi olla.
Kommentit (218)
Ei muuttuneet miksikään. Äiti ei koskaan lakannut tekemästä selväksi, miten vastenmielinen ihminen minä hänelle olen. Laitoin välit poikki kun olin 30 v, tuosta on nyt 20 vuotta aikaa. Muutin toiselle puolelle maata ja kieltäydyin sen jälkeen olemasta enää missään tekemisissä. Tämä 20 vuotta onkin mennyt traumoja parannellessa ja yrittäessä selvittää mikä ongelma on lapsuuden aiheuttama ja mikä johtuu jostain muusta, vaikkapa siitä että on ihminen.
Isä tappoi itsensä kun olin vähän päälle 20 vuotias, maailma ei menettänyt siinä mitään, en minäkään. Oli sotkenut elämänsä niin pahasti että ei kiinnostanut ilmeisesti itseäkään jäädä sitä selvittämään. Minullehan se kaikki sitten jäi hoidettavaksi, oli lähellä ettei jouduttu alaikäisen sisareni kanssa puolen miljoonan velan maksumiehiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, että varmaan tosi paljon on myös tuolla ikäluokalla (suuret ikäluokat) tunnistamattomia ja hoitamattomia mt-/nepsy-ongelmia.
Narsistit tunnistaa melko helposti ja se selittää paljon, oma vanhempani on myös erittäin aggressiivinen/helposti väkivaltaan turvautuva narsisti.
Mutta jäin miettimään että varmaan on kaikkia rajatilahäiriöitä, kaksisuuntaista häiriötä ja ihan vaikka ”perus” ADHD häiriötäkin mikä pahentaa sitä väkivallan käyttöä ja alentaa kynnystä siihen.
Ei ennen mitään diagnosoitu. Mun oma äitini (hän siis ei ole se narsistivanhempi vaan sen narsistin lakeija) on esim todella ”yksinkertainen” ja kyvytön oppimaan, ei päässyt edes oppikouluun ja kansakoulun suoritti nippa nappa ehdoilla. Olen melko varma että hänellä on joku nepsy-häiriö tai muu sillä on niin uskomattoman tyhmä ja hidas ettei mitään rajaa. Enkä nyt siis tarkoita edes olla ilkeä, hänen yksinkertaisuutensa ei vaan ole normaalia. Tunnen muitakin kouluttamattomia ihmisiä ja heillä on silti hyvät hoksottimet ja oppimiskyky. Äidilläni niitä ei ole ollenkaan.
Ennen häiriöitä ei tunnistettu eikä hoidettu, ja asia painettiin villaisella. Saatettiin sanoa että ”se on tuo meidän Joppe omanlaisensa, oppi puhumaan vasta kymmenvuotiaana” -ja asia oli sillä selvä eikä sitä kukaan ihmetellyt. Saati että kouluterveydenhuolto olisi puuttunut.
Mikään puolustus tämä ei siis tietenkään ole, mutta monen vanhemmilla voi olla jotain tällaista.
Onko kukaan teistä onnistunut koskaan keskustelemaan lapsuuden tapahtumista? Minä olen kahdesti heittänyt ja toisella kerralla jouduin pahoinpidellyksi. Eipä huvita enää yrittää.
Veikkaan että muillakin onnistumisprosentti 0%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Stina-Susannaa. Koko hänen elämänsä pyörii tämä saman teeman ympärillä
Mielikuvitusta hänellä kyllä riittää monen sivun verran.
Jos tuon kaiken energian olisi käyttänyt elämänsä kuntoon laittamiseen. mutta eihän siihen motiivia löydy.
Itsekehu höystettynä valheellisilla panetteluilla, niin pateettista sosiaalipornoa.
Näidenkin kirjoitusten tarkoituksena on päästä iltalehtien sivulle. Jospa toimittajat huomaisivat kuinka monta meitä keski-ikäistä kärsivää "lasta" onkaan. Monta kun on tässä tapauksessa vain 1-2.
Tyyliä on vaan vaikea väärentää.
Hoh hoijaa, en jaksa edes lukea hänen sepustuksiaan. Värikynällä sepustettuja itkuvirsiä.
Tämä on palstan virallinen Stina-Susanna -hullu. Joka ketjussa syyttelee kirjoittajaa/kirjoittajia Stina-Susannaksi.
Tulee tahallaan provoamaan. Tästä eteenpäin ilmoitan kaikki tämän kiusaajan viestit ylläpidolle.Minulla on täysi oikeus varoittaa näistä provosoinneista.
Kyllä moderaattoorit näkevät kuinka monesta ip-osoitteesta (eli 1kpl) nämä vinkumiset tulee.
Ja varmasti Sanoma olisi aiheeseen tarttunut, jos jotain faktaa höpinöissä olisi.
Että ihan turhaan viljelet täällä näitä tarinoitasi.
Sinä se viljelet sitä harhaista Stina-Susanna tarinaa. Sinun Stina-Susanna syyttelysi on varmaan viidessäsadassa ketjussa. Kuka on se harhainen?
Ps. Se Stina-Susanna oli psykiatri-kirjailijan keksimä satuhahmo jota hän käytti esimerkkinä :D
Ne kaikki 500 ketjua ovat siis sinulle tuttuja. Myöskin "satuhahmon" persoonallisuus liippaa liian läheltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Stina-Susannaa. Koko hänen elämänsä pyörii tämä saman teeman ympärillä
Mielikuvitusta hänellä kyllä riittää monen sivun verran.
Jos tuon kaiken energian olisi käyttänyt elämänsä kuntoon laittamiseen. mutta eihän siihen motiivia löydy.
Itsekehu höystettynä valheellisilla panetteluilla, niin pateettista sosiaalipornoa.
Näidenkin kirjoitusten tarkoituksena on päästä iltalehtien sivulle. Jospa toimittajat huomaisivat kuinka monta meitä keski-ikäistä kärsivää "lasta" onkaan. Monta kun on tässä tapauksessa vain 1-2.
Tyyliä on vaan vaikea väärentää.
Hoh hoijaa, en jaksa edes lukea hänen sepustuksiaan. Värikynällä sepustettuja itkuvirsiä.
Tämä on palstan virallinen Stina-Susanna -hullu. Joka ketjussa syyttelee kirjoittajaa/kirjoittajia Stina-Susannaksi.
Tulee tahallaan provoamaan. Tästä eteenpäin ilmoitan kaikki tämän kiusaajan viestit ylläpidolle.Minulla on täysi oikeus varoittaa näistä provosoinneista.
Kyllä moderaattoorit näkevät kuinka monesta ip-osoitteesta (eli 1kpl) nämä vinkumiset tulee.
Ja varmasti Sanoma olisi aiheeseen tarttunut, jos jotain faktaa höpinöissä olisi.
Että ihan turhaan viljelet täällä näitä tarinoitasi.
Sinä se viljelet sitä harhaista Stina-Susanna tarinaa. Sinun Stina-Susanna syyttelysi on varmaan viidessäsadassa ketjussa. Kuka on se harhainen?
Ps. Se Stina-Susanna oli psykiatri-kirjailijan keksimä satuhahmo jota hän käytti esimerkkinä :D
Ne kaikki 500 ketjua ovat siis sinulle tuttuja. Myöskin "satuhahmon" persoonallisuus liippaa liian läheltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkääpä välittäkö tuosta Stina-Susanna inttäjästä, ei anneta pilata hyvää ketjua.
Vertaistukea on ilmankin huonosti saatavilla (jos ollenkaan) ja siksi tällaiset ketjut ovat arvokkaita.
Vertainen löytyy sieltä peilistä.
Ärsyttää että tahallaan kiusaavat provoajat pilaavat hyvän ketjun.
No näin käy melkein kaikissa ketjuissa.
Tuo ärsyttävä spämmääjä on selkeästi suurten ikäluokkien edustaja, hyökkää kaikkiin ketjuihin haukkumaan missä vähänkään kritisoidaan iäkkäitä vanhempia.
Toivottavasti vielä tulisi ASIALLISIA vastauksia ketjuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä pitäisi puhua enemmän, mutta niin se taitaa olla että noiden vanhempien elinaikana sitä ei voi tehdä. Vasta sitten 10-20v päästä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä pitäisi puhua enemmän, mutta niin se taitaa olla että noiden vanhempien elinaikana sitä ei voi tehdä. Vasta sitten 10-20v päästä.
Voittehan te 2 keskenänne puhua niin paljon kun huvittaa. Jos se teitä lohduttaa.
Auttavan se ei näytä, (näitä jo vuodesta 2017 täällä nähnyt), mut jos sitten 10-20v päästä..........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nautintoa tuo yksi kiusaaja saa vaikeita elämänkohtaloita kokeneiden ärsyttämisestä? Tunnistan myös hänet hänen (huonosta) kieliopillisesta tyylistään.
Mitä liikkuu ihmisen päässä joka ilkkuu kaltoinkohdeltuja ihmisiä? En suoraan sanoen keksi mitään muuta syytä kuin narsistinen vahingonilo.
Meitä on todellakin moneen junaan ja jotkut jää asemalle.
Harmi että ei voi banneja tehdä häiriköille.
Meillä oli ihan hirveä kasvatus, mutta olen antanut sen vanhemmilleni anteeksi. Raamatun sanoin "antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Tätä kun miettii kukin omalla kohdallaan, voi tulla samaan ajatukseen. Vanhempamme ovat mitä ovat ja kasvattavat meitä omien kykyjensä mukaan. Jos jollakulla on ollut hyvin huonot ja ankeat lähtökohdat, ei siellä ole paljoa omaan elämään ammennettavaa. Tässä astuu esiin sitten se, miten olemme jokainen ITSE vastuussa siitä mihin suuntaan elämämme lähtee tai mitä jaamme ympäristöömme ja läheisillemme. Jotkut jakavat sitä samaa kurjuutta, toiset taas haluavat/opettelevat tietoisesti siitä pois.
Raamatussa sanotaan myös ( en ole mikään uskovainen, mutta murheisiini vastauksia siitäkin kirjasta etsinyt) "anteeksianto on teidät vapauttava". Kun olette sisäistäneet, että vanhempanne ovat vajavaisia ihmisiä, on helpompi myös hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat. He ovat kuitenkin juuri TEIDÄN vanhempianne ja kasvattavat juuri teitä. Millaiseksi ihmiseksi sinä haluat tulla? Kasvatuksen ansiosta tai siitä huolimatta? Oma vastuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietintämyssy kirjoitti:
Meillä oli ihan hirveä kasvatus, mutta olen antanut sen vanhemmilleni anteeksi. Raamatun sanoin "antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Tätä kun miettii kukin omalla kohdallaan, voi tulla samaan ajatukseen. Vanhempamme ovat mitä ovat ja kasvattavat meitä omien kykyjensä mukaan. Jos jollakulla on ollut hyvin huonot ja ankeat lähtökohdat, ei siellä ole paljoa omaan elämään ammennettavaa. Tässä astuu esiin sitten se, miten olemme jokainen ITSE vastuussa siitä mihin suuntaan elämämme lähtee tai mitä jaamme ympäristöömme ja läheisillemme. Jotkut jakavat sitä samaa kurjuutta, toiset taas haluavat/opettelevat tietoisesti siitä pois.
Raamatussa sanotaan myös ( en ole mikään uskovainen, mutta murheisiini vastauksia siitäkin kirjasta etsinyt) "anteeksianto on teidät vapauttava". Kun olette sisäistäneet, että vanhempanne ovat vajavaisia ihmisiä, on helpompi myös hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat. He ovat kuitenkin juuri TEIDÄN vanhempianne ja kasvattavat juuri teitä. Millaiseksi ihmiseksi sinä haluat tulla? Kasvatuksen ansiosta tai siitä huolimatta? Oma vastuu..
Millaiset ne vanhempasi nyt ovat ja millainen on suhde heihin? Muuttuivatko ”mukaviksi”?
Muakin kiinnostaisi tuo raamatusta avun ja lohdun saaminen. Miten olette sen tehneet? Alatte lukea alusta asti vanhaa testamenttia? Vai jotkut tietyt luvut?
Tässä ketjussa olen vastannut ja olen se joka jäi aivan yksin, siis ei vanhempia/sisaruksia/sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidätte yhteyttä tällaisiin vanhempiin? Minulla on hirviövanhemmat ja todellakaan en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Miksi olisin? Perhettään ei voi valita mutta siitä voi päästä myös eroon ja ottaa ympärilleen vain terveitä, normaaleja ihmissuhteita. Katkaiskaa kaikki yhteydet, pääsette toipumaan ja saatte rauhan. Niin kauan kuin väärinkäyttäjä alistaa sinua, toipumisprosessi ei ala.
No miten kestät sen että menetät vanhemmat ja koko suvun? Olen ylempänä vastannut joka laittoi hakkaajavanhempaan välit poikki ja siinä meni sitten sisarus, äiti ja koko suku. En olisi tehnyt jos olisin tiennyt.
Minä en hirviövanhemmilla tee mitään ja joudun heidän vaurioitaan vieläkin korjaamaan mm. käymällä terapiassa. En rakasta heitä eikä sillä ole minulle enää merkitystä onko minulla vanhempia vai ei. Muutaman vuoden asiaa piti työstää mutta suremalla ja sitten hyväksymällä pääsin eteenpäin. Enhän olisi heistä koskaan normaaleja vanhempia saanut. Minusta ei kannata tässä asiassa liikaa alkaa tunteilemaan. Toipumisprosessi ei tosiaan ala ennen kuin surun ja luovuttamisen ja menetyksen on hyväksynyt. Mutta sen jälkeen ihminen on vapaa aikuinen, joka voi itse valita ympärilleen terveitä ihmissuhteita. Jos syyllistytte välien katkaisemisesta niin kestäkää syyllisyys ja jatkakaa siitä huolimatta eteenpäin. Kaiken voi kestää, kunhan se on terveeseen suuntaan menemistä. Sitä paskaa katsomaan jäämällä sitoo itsensä melkoiseen hirttoköyteen ja jää rammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidätte yhteyttä tällaisiin vanhempiin? Minulla on hirviövanhemmat ja todellakaan en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Miksi olisin? Perhettään ei voi valita mutta siitä voi päästä myös eroon ja ottaa ympärilleen vain terveitä, normaaleja ihmissuhteita. Katkaiskaa kaikki yhteydet, pääsette toipumaan ja saatte rauhan. Niin kauan kuin väärinkäyttäjä alistaa sinua, toipumisprosessi ei ala.
No miten kestät sen että menetät vanhemmat ja koko suvun? Olen ylempänä vastannut joka laittoi hakkaajavanhempaan välit poikki ja siinä meni sitten sisarus, äiti ja koko suku. En olisi tehnyt jos olisin tiennyt.
Minä en hirviövanhemmilla tee mitään ja joudun heidän vaurioitaan vieläkin korjaamaan mm. käymällä terapiassa. En rakasta heitä eikä sillä ole minulle enää merkitystä onko minulla vanhempia vai ei. Muutaman vuoden asiaa piti työstää mutta suremalla ja sitten hyväksymällä pääsin eteenpäin. Enhän olisi heistä koskaan normaaleja vanhempia saanut. Minusta ei kannata tässä asiassa liikaa alkaa tunteilemaan. Toipumisprosessi ei tosiaan ala ennen kuin surun ja luovuttamisen ja menetyksen on hyväksynyt. Mutta sen jälkeen ihminen on vapaa aikuinen, joka voi itse valita ympärilleen terveitä ihmissuhteita. Jos syyllistytte välien katkaisemisesta niin kestäkää syyllisyys ja jatkakaa siitä huolimatta eteenpäin. Kaiken voi kestää, kunhan se on terveeseen suuntaan menemistä. Sitä paskaa katsomaan jäämällä sitoo itsensä melkoiseen hirttoköyteen ja jää rammaksi.
Jatkan tästä vielä kun Raamatusta oli puhetta. Olen itsekin hengellinen ihminen enkä vihaa vanhempiani enää. Olen hyväksynyt heidän kyvyttömyytensä ja vajavaisuutensa mutta tämän irtioton ja oman toipumisprosessini jälkeen näen myös, että itselleni olisi liian vahingollista jäädä ottamaan samaa käytöstä enää vastaan. Hengellisyys ei tarkoita sitä että ihminen jää sietämään ja kärsimään vaan toimii omasta lähtökohdastaan käsin tavalla, joka on vähiten kuormittava. Meidän ei ole pakko sietää kaikkea. Vanhemmatkin ovat aikusia ihmisiä ja vastuussa omasta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippunee siitä, millainen luonnehäiriö heillä on. Onko kyse siitä, että he eivät ole tyytyväisiä johonkin ominaisuuteesi jonka uskovat sinun voivan muuttaa? Että olet kiusallasi *p*?
Ap tässä, en usko että tästä on kyse, olen kaikin tavoin kunnollinen ja meistä sisaruksista ahkerampi, kiltimpi, paremmin asiansa hoitanut. Se vanhempien suosikki taas on aika äksy, tuittupäinen, huonosti asiansa hoitanut. Silti sitä ”hunsvottilasta” palvotaan ja ihaillaan ja minua kohdellaan kuin likasankoa.
Meitä kohdellaan juuri siten kuin annamme itseämme kohdeltavan. Joskus tarvitsee jyrähtää ja sanoa, että minä en hyväksy tällaista kohtelua, enkä kuuntele moista puhetta enempää.
Tästä kommentistasi välittyy että tiedät kyllä omat hyvät puolesi, mutta koet silti jääväsi vanhempiesi silmissä sisaruksesi varjoon. Miksi jättäydyt varjoon? Eikö oman arvon tuntosi ole kuitenkaan tarpeeksi vahva? Et sinä tarvitse kenenkään muun hyväksyntää kuin oman itsesi. Päätä että "minähän pkle nousen tämän tilanteen yläpuolelle. Samalla annan teidän toisten olla sitä mitä olette".
Miksi täytyy olla vain vihaa päällä? Ja onhan se hyvä, kun Raamatustakin oppia ottaa. Mutta olisi se hyvä, kun muiden kanssaihmisten parissa edes menisi paremmin, niin se korvaisi nämä huonot sukulaissuhteet, niin ei tarvitsisi niitä asioita sen kummemmin sitten surra. Ja jotta omat lapset saisivat toisenlaiset lähtökohdat, niin siihen kai auttaa esim. hyvät välit kumppaniin tai edes joihinkin muihin ihmisiin.
Mutta tarttis kai nämä huonosti kohtelevat ihmisetkin apua, kun eivät välttämättä osaltaan voi esim. omille lähtökohdilleenkaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mietintämyssy kirjoitti:
Meillä oli ihan hirveä kasvatus, mutta olen antanut sen vanhemmilleni anteeksi. Raamatun sanoin "antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Tätä kun miettii kukin omalla kohdallaan, voi tulla samaan ajatukseen. Vanhempamme ovat mitä ovat ja kasvattavat meitä omien kykyjensä mukaan. Jos jollakulla on ollut hyvin huonot ja ankeat lähtökohdat, ei siellä ole paljoa omaan elämään ammennettavaa. Tässä astuu esiin sitten se, miten olemme jokainen ITSE vastuussa siitä mihin suuntaan elämämme lähtee tai mitä jaamme ympäristöömme ja läheisillemme. Jotkut jakavat sitä samaa kurjuutta, toiset taas haluavat/opettelevat tietoisesti siitä pois.
Raamatussa sanotaan myös ( en ole mikään uskovainen, mutta murheisiini vastauksia siitäkin kirjasta etsinyt) "anteeksianto on teidät vapauttava". Kun olette sisäistäneet, että vanhempanne ovat vajavaisia ihmisiä, on helpompi myös hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat. He ovat kuitenkin juuri TEIDÄN vanhempianne ja kasvattavat juuri teitä. Millaiseksi ihmiseksi sinä haluat tulla? Kasvatuksen ansiosta tai siitä huolimatta? Oma vastuu..Millaiset ne vanhempasi nyt ovat ja millainen on suhde heihin? Muuttuivatko ”mukaviksi”?
Suhde heihin muuttui kun oma suhtautumiseni muuttui. Pidin puoleni, perustelin kantani ja kerroin miltä heidän sanansa ja kasvatusmetodinsa ovat minusta tuntuneet ja etten halua enää jatkaa yhteydenpitoa jos arvostus ja kohtelu ei muutu.
Seurauksena oli pieni tauko yhteyden pidossa ja sen jälkeen aikuisten ihmisten normaalit välit. Voisin myös sanoa, että loppujen lopuksi olivatkin ihan hyviä ihmisiä. Kasvattivat vaan ala-arvoisesti lapsiaan. Isä on jo kuollut, äiti elää muistisairaana. Mitään ei jäänyt minulla hampaan koloon, mutta sisaruksillani on omat kamppailunsa näiden asioiden ja valitettavasti anteeksiantamattomuudenkin kanssa.
Mietintämyssy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippunee siitä, millainen luonnehäiriö heillä on. Onko kyse siitä, että he eivät ole tyytyväisiä johonkin ominaisuuteesi jonka uskovat sinun voivan muuttaa? Että olet kiusallasi *p*?
Ap tässä, en usko että tästä on kyse, olen kaikin tavoin kunnollinen ja meistä sisaruksista ahkerampi, kiltimpi, paremmin asiansa hoitanut. Se vanhempien suosikki taas on aika äksy, tuittupäinen, huonosti asiansa hoitanut. Silti sitä ”hunsvottilasta” palvotaan ja ihaillaan ja minua kohdellaan kuin likasankoa.
Meitä kohdellaan juuri siten kuin annamme itseämme kohdeltavan. Joskus tarvitsee jyrähtää ja sanoa, että minä en hyväksy tällaista kohtelua, enkä kuuntele moista puhetta enempää.
Tästä kommentistasi välittyy että tiedät kyllä omat hyvät puolesi, mutta koet silti jääväsi vanhempiesi silmissä sisaruksesi varjoon. Miksi jättäydyt varjoon? Eikö oman arvon tuntosi ole kuitenkaan tarpeeksi vahva? Et sinä tarvitse kenenkään muun hyväksyntää kuin oman itsesi. Päätä että "minähän pkle nousen tämän tilanteen yläpuolelle. Samalla annan teidän toisten olla sitä mitä olette".
Sulla ei varmaan ole narsistisia vanhempia. Jos olisi niin tietäisit että niille ei jyrähdellä eikä niitä komennella. Sellaisesta tulee satakertainen k0sto.
Nykyään yritän olla ”väritön, hajuton ja mauton” jotta vaan saisin olla niiltä rauhassa.
Narsistin syntipukkilapsen rooli on sellainen että vaikka mitä tekisit, sitä ei voi muuttaa. Vain narsisti voi muuttaa jakoaan sen suhteen kuka on kultalapsi ja kuka syntipukki.
Tätä on hankala selittää, ja ymmärrän jos ”normaalimpien” vanhempien lapsi ei ymmärrä mitä puhun.
Älkääpä välittäkö tuosta Stina-Susanna inttäjästä, ei anneta pilata hyvää ketjua.
Vertaistukea on ilmankin huonosti saatavilla (jos ollenkaan) ja siksi tällaiset ketjut ovat arvokkaita.