Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te kenellä oli hirveät vanhemmat (väkivaltaa, lyttäämistä, alistamista) lapsena, onko ne VIELÄKIN sellaiset?
01.03.2021 |
Mielenkiinnosta kyselen. Vaikuttaa siltä että monet vanhemmat jotka oli todella huonoja vanhempia lapsuudessa, muuttuvat ”paremmiksi” kun se lapsi on aikuinen ja sitten voivat olla jopa mallikelpoisia isovanhempia lapsenlapsille. Monesti näissä ketjuissa kuvataan tätä ja sanotaan että välit on hyvät aikuisena.
Mua tää hämmentää, sillä omat vanhempani ovat edelleen aivan hirveät. Paitsi että olen joutunut kohtaamaan usein väkivaltaa (isä on retuuttanut, tuuppinut, tukistanut välillä), niin kuulen uhkailua (väkivallalla uhkailua), kiristämistä (perinnöllä kiristämistä) ja jatkuvaa alistamista (sinusta ei ole mihinkään, typerä olet) ja kaikenlaista arvostelua (herranen aika kun olet lihava).
Olen paljon koulutetumpi kuin vanhempani (suvun eka akateeminen), normaalipainoinen, uralla aika pitkälle edennyt, kaikin puolin omillani toimeentuleva, mitään rahaa, apu tai tukea en ole koskaan saanut kotoa eli yksin olen kaiken saavuttanut.
Vanhemmat kohtelee edelleen kuin paskakasaa ja ovat täysin rajattomia, loukkaavat ja satuttavat jatkuvasti. Ikinä, siis KOSKAAN, en ole kuullut mitään kaunista ja hyvää sanottavaa itsestäni. Siis edes lapsena. Väkivalta oli ainoa koskemisen muoto.
Eihän tällaiset ihmiset mitenkään muutu. Hulluja luonnevikaisia olivat, ovat yhä, tulevat olemaan.
Miten sitten joillain ne vanhemmat muuttuu? Vai muuttuuko edes? Mikä siinä on se asia mikä saa muuttumaan?
Lapsenlapset ehkä joissain tapauksissa, mutta esim omassa tapauksessa niillä ei ollut vaikutusta. Vanhempani eivät piittaa lapsistani, ja haukkuvat ja ilkkuvat heitä jatkuvasti. Tän takia en anna tavata lapsiani ja käyn vain ajoittain yksin vanhemmillani.
Ovat kummatkin yli 70 ja ihmettelen syvästi että eikö niillä yhtään kello soi, että kohta ovat avun tarpeessa. Eikö silloin kannattaisi pitää hyvät välit?
Sisarustani kohtelevat täysin eri tavalla, kohteliasti ja kunnioittavasti, ja ovat sisarusta kaikin tavoin tukeneet ja auttaneet mm rahallisesti. He siis halutessaan osaavat myös käyttäytyä.
Erikoista kuvitella että tällaiset muuttuisi. Kai se silti mahdollista joskus voi olla.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidätte yhteyttä tällaisiin vanhempiin? Minulla on hirviövanhemmat ja todellakaan en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Miksi olisin? Perhettään ei voi valita mutta siitä voi päästä myös eroon ja ottaa ympärilleen vain terveitä, normaaleja ihmissuhteita. Katkaiskaa kaikki yhteydet, pääsette toipumaan ja saatte rauhan. Niin kauan kuin väärinkäyttäjä alistaa sinua, toipumisprosessi ei ala.
No miten kestät sen että menetät vanhemmat ja koko suvun? Olen ylempänä vastannut joka laittoi hakkaajavanhempaan välit poikki ja siinä meni sitten sisarus, äiti ja koko suku. En olisi tehnyt jos olisin tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole, toisaalta en ole antanut mahdollisuuttakaan. Olen muuttanut kauaksi molemmista, toisen puhelinnumeron olen estänyt kokonaan ja toisen kanssa lopetan puhelun heti kun vittuilu alkaa.
Mä oikeasti aina pelkään kun äiti soittaa. Mahasta kouraisee kun näkee keneltä puhelu tulee. Hirveät loukkaukset ja solvaukset alkaa heti, niitä tulee sarjatulituksella. Sittemmn aina toivoo mulle pahaa (kumpa joutuisit kolariin, kunpa saisit potkut, kunpa miehes pettäisi ja jättäisi jne). Ja jos pahoitan mieleni nousee hirveä paskamyrsky ja hän haukkuu minut vaikeaksi ja mahdottomaksi ihmiseksi jonka kanssa ei voi tulla kukaan toimeen.
Sitten puhelun jälkeen menee 2 viikkoa toipuessa loukkauksista ja olen äreä puolisolle ja omalle perheelle.
Ei näin saisi olla mutta en tiedä mitä ton kanssa tehdä. Vastaansanominen ja puolustautuminen ei toimi, se saa hirveät kilarit siitä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole, toisaalta en ole antanut mahdollisuuttakaan. Olen muuttanut kauaksi molemmista, toisen puhelinnumeron olen estänyt kokonaan ja toisen kanssa lopetan puhelun heti kun vittuilu alkaa.
Miten osaat tehdä tuon? Siis miten sen lopetat? Sanotko että en kuuntele tuota, ja lyöt luurin korvaan?
Mulla se, että sanon ”nyt loukkasit” tai ”en halua kuunnell tuota” nostattaa vielä hirveämmän raivon ja vihan vanhemmassa ja siinä aletaan jo sitten ääneen toivomaan mun kuolemaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole, toisaalta en ole antanut mahdollisuuttakaan. Olen muuttanut kauaksi molemmista, toisen puhelinnumeron olen estänyt kokonaan ja toisen kanssa lopetan puhelun heti kun vittuilu alkaa.
Miten osaat tehdä tuon? Siis miten sen lopetat? Sanotko että en kuuntele tuota, ja lyöt luurin korvaan?
Mulla se, että sanon ”nyt loukkasit” tai ”en halua kuunnell tuota” nostattaa vielä hirveämmän raivon ja vihan vanhemmassa ja siinä aletaan jo sitten ääneen toivomaan mun kuolemaa..
Yksinkertaisesti vain katkaisen puhelun, enkä vastaa, jos hän soittaa uudestaan. Joskus parin päivän tai viikon päästä saatan vastata, kun pöly on laskeutunut ja puheenaiheet vaihtuneet. Toista vanhempaani pelkään, joten hänen numeronsa olen estänyt kokonaan, ja veli toimii viestintuojana silloin harvoin, kun jotain asiaa on. Eli kerran kymmenessä vuodessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole, toisaalta en ole antanut mahdollisuuttakaan. Olen muuttanut kauaksi molemmista, toisen puhelinnumeron olen estänyt kokonaan ja toisen kanssa lopetan puhelun heti kun vittuilu alkaa.
Miten osaat tehdä tuon? Siis miten sen lopetat? Sanotko että en kuuntele tuota, ja lyöt luurin korvaan?
Mulla se, että sanon ”nyt loukkasit” tai ”en halua kuunnell tuota” nostattaa vielä hirveämmän raivon ja vihan vanhemmassa ja siinä aletaan jo sitten ääneen toivomaan mun kuolemaa..
Olen eri, mutta viimeisimmän tempauksensa jälkeen yksinkertaisesti lakkasin vastaamasta puheluihin. Blokkasin sosiaalisesta mediasta. Viesteihin en vastannut, jos ei olis lopettanut niiden lähettämistä olisin blokannut numeronsa. Asun eri paikkakunnalla, isovanhemmat kuolleet niin ei tuu vahingossa törmättyä. Sisarukset myös katkaisseet häneen välit. Ollaan kuitenkin sisarukset tekemisissä keskenään. Omiin sisaruksiinsa tää sairas vanhempi on suutuksissaan katkaissut välit kun oon ollut ihan pieni, joten ei sen puolen sukulaiset ole mulle läheisiä. En oo siis menettänyt tätejä tai serkkuja tän myötä. Kun yhteystiedot on salatut puolison työn vuoksi, ei hän tiedä nykyistä osoitettamme. Eikä oo perintöä tulossa millä yrittäisi kiristää, ja vaikka olis en koskaan uhraisi mielenterveyttäni moisen vuoksi. Voin tuhat kertaa paremmin kun kaikki se myrkyllisyys on vanhemman osalta poistunut elämästäni. Vasta sen jälkeen kun katkaisin välit, aloin todella parantumaan traumoista. Onneksi tein sen nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa meitä paljon. Kiitos kaikille vastanneille, luen vielä uudestaan kaikki ajatuksen kanssa. Tosi hyvää vertaistukea. Ja samalla hämmentävää että tämä on niin yleistä. Ap
Mulla on mummo, joka lyttää, haukkuu ja on ihan kauhea. Ennen oltiin läheiset ja hyvissä väleissä eikä mitään ongelmia. Jotenkin hän pillastui, kun menin yliopistoon. Sen jälkeen en ole oikein voinut hänen kanssaan olla tekemisissä kun polkee maahan ihan täysillä ja keksimällä keksii asioita, joista pääsee haukkumaan. Surullista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Narsisteille on tosi tyypillistä, että yksi lapsista on lempilapsi, jota kohdellaan hyvin ja yksi on syntipukki, jota kohdellaan tosi huonosti. Jos lapsia on enemmän, niin saattavat saada jomman kumman näistä rooleista tai sitten ovat unohdettuja lapsia, jotka jäävät huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmat eivät myönnä tehneensä mitään pahaa ja kaikki on muka ollut hyvin, minä vain olen hysterrinen, muistan väärin ja ylireagoin. Ystäväni on nähnyt, kun isä koitti kuristaa minut ja kun toisella kerralla äitinlöi minua veljen sählymailalla. Vanhemmat väittävät, että mitään ei ole tapahtunut. ”
Minulla juuri tämä sama paitsi etten edes ytiyämottaa puheeksi. Tiedän että syytävät valehtelijaksi jos alkaisin muistelemaan lapsuuttani. Lasteni takia yritånnptsyä väleissä. Heille hyvät isovanhemmat jotka auttavat paljon. Minä en vaan voi unohtaa. Kerroin äidilleni ekan raskauden puolivälissä että tyttö tulee. Äitini hermostui ja vöhätteli etten jaksanut edes tuota tietoa odottaa syntymään asti vaan itsekkäänä halusin sen selvittää. Tämmöistä se on edelleen. Ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Narsisteille on tosi tyypillistä, että yksi lapsista on lempilapsi, jota kohdellaan hyvin ja yksi on syntipukki, jota kohdellaan tosi huonosti. Jos lapsia on enemmän, niin saattavat saada jomman kumman näistä rooleista tai sitten ovat unohdettuja lapsia, jotka jäävät huomiotta.
Tämä! Ja tällainen saa usein sairaat mittasuhteet. Olen monesti ennenkin palstalla kertonut omasta narsistivanhemmasta, jonka syntipukkilapsi olen. Suosikki kultalapselle menee koko perintö, ja hänelle on ostettu useita autoja, asunto, sijoitusasunto, mökki, ja annetaan jatkuvasti rahaa ja ostetaan kalliit lahjat tai maksetaan esim keittiöremontti.
Sit aina kun ovat jotain ostaneet, soittavat mulle ja hehkuttavat ja kehuvat ostostaan minkä sisarukselle ostivat. Ihan vaan kiusallaan.
Ystäväni äiti oli todella huono äiti. Siis todella! Hylkäsi lapsensa kolmesti lapsuuden aikana. Siis yhtäkkiä vaan lähti, mutti jonnekin 500km:n päähän rakkauden perässä ja ei pitänyt mitään yhteyttä pariin vuoteen. Taas palasi takaisin ja isä huoli, elämä jatkui, kunnes tuli seuraava rakastuminen. Äiti oli täysin itseensä keskittynyt, hyvin kaunis ja pinnallinen, lapset ja mies oli vain kulissi sitä prinssiä etsiessä.
Ystäväni ei arvosta äitiään, hänellä on ollut kaikkea ongelmaa elämässään juuri äidin hylkäämisistä kuten sisaruksillaan. Mutta nyt mummuna näyttää parastaan. On omistautunut lapsenlapsille ja ei mitään alkuhuumaa, vanhimmat lapsenlapset on jo ripille päässeitä ja kaikkia on pitänyt hurjasti lähellään. Keksinyt kaikkea, leikkinyt loputtomiin, huolehtinut, hoitanut ja sitoutunut kaikkeen sovittuun 100%. Ystävä monesti sanoo, että osittain antaa äidilleen anteeksi, koska on todistanut nyt mummuna olevansa aidosti hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni äiti oli todella huono äiti. Siis todella! Hylkäsi lapsensa kolmesti lapsuuden aikana. Siis yhtäkkiä vaan lähti, mutti jonnekin 500km:n päähän rakkauden perässä ja ei pitänyt mitään yhteyttä pariin vuoteen. Taas palasi takaisin ja isä huoli, elämä jatkui, kunnes tuli seuraava rakastuminen. Äiti oli täysin itseensä keskittynyt, hyvin kaunis ja pinnallinen, lapset ja mies oli vain kulissi sitä prinssiä etsiessä.
Ystäväni ei arvosta äitiään, hänellä on ollut kaikkea ongelmaa elämässään juuri äidin hylkäämisistä kuten sisaruksillaan. Mutta nyt mummuna näyttää parastaan. On omistautunut lapsenlapsille ja ei mitään alkuhuumaa, vanhimmat lapsenlapset on jo ripille päässeitä ja kaikkia on pitänyt hurjasti lähellään. Keksinyt kaikkea, leikkinyt loputtomiin, huolehtinut, hoitanut ja sitoutunut kaikkeen sovittuun 100%. Ystävä monesti sanoo, että osittain antaa äidilleen anteeksi, koska on todistanut nyt mummuna olevansa aidosti hyvä.
Joskus voi näköjään muuttua. Rohkaisevaa että joku on onnistunut. Ehkä se voi olla niin että jos huono vanhemmuus johtui olosuhteista (kuormitus/stressi/köyhyys) niin sellaisen voi korjata. Mutta jos se johtuu vanhemmasta (ilkeys/epäreiluus/narsismi/muu luonnevika) niin sellaista taitaa olla mahdoton korjata. Narsistitkin yleensä pahenee vanhetessaan, ja kun narsistiseen ilkeyteen yhdistetään vanhuuden hupenevat voimat (eli ei voikaan enää väkivallalla pakottaa lapsiaan) niin silloin henkisen väkivallan puolella kierrokset nousee ja uskomaton kiristys/uhkailu/vallankäyttö tai jopa pyrkimys oman lapsen tuhoamiseen vain kasvaa.
Narsisteja on poikkeuksellisen paljon suurissa ikäluokissa joten ei ihme että meitä narsistin lapsia on palstalla paljon. Suosittelen kaikille ”70-luvun äitien lapset - oliko muilla samanlaista” ketjua jossa valtavasti samaa kokeneita ja myös viisasta analyysia ja pohdintaa teeman syistä ja alkuperästä.
Niin kauan kun nuo suuret ikäluokat elää , tämä veriarpinen haava on olemassa ja se kätketään. Mutta kun tuo sakki kuolee, tästä teemasta kirjotitetaan kirjoja, tehdään elokuvia, puhutaan mediassa. Niin suurta porukkaa tuo systemaattinen kaltoinkohtelu koskettaa, että heidän nyt vaiettu äänensä vielä tulee nousemaan ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen hyvin naisen, joka jätti kaikkien järkytykseksi erossa 7-vuotiaan tyttönsä alkoholisoituneelle renttuisälle ja muutti uuden rakkauden perässä satojen kilometrien päähän. Hän perusti perheen ja nämä kolme lasta uudesta liitosta ovat kaikki kaikessa äidille, some täynnä poikien kuvia ja kuulumisia ja ylpeän äidin hehkutuksia. Esikoistyttäreen yhteys on hiipunut kokonaan eivätkä ole kai missään tekemisissä. Tytär ilmeisen katkera ja varmaan traumatisoitunutkin äitinsä lähdöstä. Aina ihmettelen, että kuinka saattoi hylätä pienen tyttönsä, olla niin kauhea äiti hänelle ja sitten "uusille" lapsille niin hyvä äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidätte yhteyttä tällaisiin vanhempiin? Minulla on hirviövanhemmat ja todellakaan en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Miksi olisin? Perhettään ei voi valita mutta siitä voi päästä myös eroon ja ottaa ympärilleen vain terveitä, normaaleja ihmissuhteita. Katkaiskaa kaikki yhteydet, pääsette toipumaan ja saatte rauhan. Niin kauan kuin väärinkäyttäjä alistaa sinua, toipumisprosessi ei ala.
No miten kestät sen että menetät vanhemmat ja koko suvun? Olen ylempänä vastannut joka laittoi hakkaajavanhempaan välit poikki ja siinä meni sitten sisarus, äiti ja koko suku. En olisi tehnyt jos olisin tiennyt.
Minä olen laittanut vanhempiin välit poikki. Punnitsin asiaa pitkään. Yhdessä vaakakupissa oli oma hyvinvointini, mielenterveyteni ja elämän laatu. Toisessa vaakakupissa oli mahdollisuus että menetän enemmänkin sukulaisia ja saan syytteitä päälleni siitä että olen itsekäs ja ties mitä muuta mahdollista. Oma henkinen hyvinvointini oli minulle tärkeämpää kuin muiden ihmisten mielipiteet, reaktiot ja hylkääminen.
Suosittelen kaikille siinä tilanteessa oleville miettimään välien poikki laittamisen plussia ja miinuksia ja sitä kuinka tärkeänä pitää omaa hyvinvointiaan eli onko oma hyvinvointi tärkeämpi kuin sukulaisten tunteet.
Miehelläni on ollut aika kauhea lapsuus. Paljon hän ei ole pystynyt asiasta avautumaan, mutta olen ymmärtänyt lapsia on kohdeltu todella ankarasti ja kovasti ja nöyryyttävästi, mm pakotettu syömään istuttamalla 9 tuntia lautasen äärellä, piiskattu, tukisteltu, hakattu jatkuvasti ja ties millä konstein pahoinpidelty. Mieheni heitettiin ulos kotoa 19-vuotiaana sanoilla "takaisin ei ole tulemista" ja veljensä kärsi vakavista mielenterveysongelmista koko ikänsä kunnes teki itsemurhan. Hulluinta on, että molemmat vanhemmat ovat kasvatusalan ammattilaisia ja töissä lasten parissa!
Eivät he kovin paljon ole muuttuneet. Voin hyvin kuvitella, että lapsiperheen arki on ollut heille liikaa. Isänsä on edelleen kontrollifriikki ja lyhytpinnainen perfektionisti, joka ärsyyntyy lapsen väärästä ilmeestäkin. Äitinsä on vähän yksinkertainen hössö ja täysin miehensä tossun alla. Mieheni tapaa vanhempiaan jonkin verran, auttelee pihatöissä jne, mutta ei halua lapsiamme missään tapauksessa esim. viedä hoitoon sinne. Ymmärrän, miksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on ollut aika kauhea lapsuus. Paljon hän ei ole pystynyt asiasta avautumaan, mutta olen ymmärtänyt lapsia on kohdeltu todella ankarasti ja kovasti ja nöyryyttävästi, mm pakotettu syömään istuttamalla 9 tuntia lautasen äärellä, piiskattu, tukisteltu, hakattu jatkuvasti ja ties millä konstein pahoinpidelty. Mieheni heitettiin ulos kotoa 19-vuotiaana sanoilla "takaisin ei ole tulemista" ja veljensä kärsi vakavista mielenterveysongelmista koko ikänsä kunnes teki itsemurhan. Hulluinta on, että molemmat vanhemmat ovat kasvatusalan ammattilaisia ja töissä lasten parissa!
Eivät he kovin paljon ole muuttuneet. Voin hyvin kuvitella, että lapsiperheen arki on ollut heille liikaa. Isänsä on edelleen kontrollifriikki ja lyhytpinnainen perfektionisti, joka ärsyyntyy lapsen väärästä ilmeestäkin. Äitinsä on vähän yksinkertainen hössö ja täysin miehensä tossun alla. Mieheni tapaa vanhempiaan jonkin verran, auttelee pihatöissä jne, mutta ei halua lapsiamme missään tapauksessa esim. viedä hoitoon sinne. Ymmärrän, miksi ei.
Mulla just samanlaiset vanhemmat kuin miehelläsi, paitsi paljon kovempaa väkivaltaa, siis remmiä, nyrkkiä, kuristamista, retuuttamista pitkin lattiaa. Toki sit välillä noita ”pieniä” tekoja eli tukkapöllyä luunappia ja korvatillikkaa.
Minäkään en anna lapsieni oikeastaan lainkaan tavata. Varsinkin isällä kilahtaa sekunnissa raivarit ja mitään miettimättä voi nyrkillä lyödä lasta. Ei kestä normaalia lapsen ääntä (esim väsyneenä lapsi kitisee, nälkäisenä valittaa, kaatuessaan lasta sattuu ja itkee) ja siis kaikista näistä sain aina lapsena itsekin varoittamatta selkääni. Lapsi ei saa olla lapsi.
Mun sekopäävanhemmat on yrittäneet konsultoida lakimiestä ja soitelleet jonnekin isovanhempien liitton (tms sen niminen järjestö) ja etsivät keinoja pakottaa lapsenlapset tapaamiseen. Ei siksi että he lapsenlpsista välittäisi, ehei! Eiväthän he nytkään soittele, tapa, muista synttäreinä, pidä yhteyttä. Vaan he haluavat oikeuden tavata NÄYTTÄÄKSEEN MAHTIAAN. Se on se heidän motiivi, näyttää minulle, että he sanovat tässäkin asiassa viimeisen sanan.
Ei mulla muuta kuin että usko miestäsi äläkä anna lapsia miehen vanhemmille sekunniksikaan. Tuollaiset ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Stina-Susannaa. Koko hänen elämänsä pyörii tämä saman teeman ympärillä
Mielikuvitusta hänellä kyllä riittää monen sivun verran.
Jos tuon kaiken energian olisi käyttänyt elämänsä kuntoon laittamiseen. mutta eihän siihen motiivia löydy.
Itsekehu höystettynä valheellisilla panetteluilla, niin pateettista sosiaalipornoa.
Näidenkin kirjoitusten tarkoituksena on päästä iltalehtien sivulle. Jospa toimittajat huomaisivat kuinka monta meitä keski-ikäistä kärsivää "lasta" onkaan. Monta kun on tässä tapauksessa vain 1-2.
Tyyliä on vaan vaikea väärentää.
Hoh hoijaa, en jaksa edes lukea hänen sepustuksiaan. Värikynällä sepustettuja itkuvirsiä.
Tämä on palstan virallinen Stina-Susanna -hullu. Joka ketjussa syyttelee kirjoittajaa/kirjoittajia Stina-Susannaksi.
Tulee tahallaan provoamaan. Tästä eteenpäin ilmoitan kaikki tämän kiusaajan viestit ylläpidolle.
Minulla on täysi oikeus varoittaa näistä provosoinneista.
Kyllä moderaattoorit näkevät kuinka monesta ip-osoitteesta (eli 1kpl) nämä vinkumiset tulee.
Ja varmasti Sanoma olisi aiheeseen tarttunut, jos jotain faktaa höpinöissä olisi.
Että ihan turhaan viljelet täällä näitä tarinoitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Stina-Susannaa. Koko hänen elämänsä pyörii tämä saman teeman ympärillä
Mielikuvitusta hänellä kyllä riittää monen sivun verran.
Jos tuon kaiken energian olisi käyttänyt elämänsä kuntoon laittamiseen. mutta eihän siihen motiivia löydy.
Itsekehu höystettynä valheellisilla panetteluilla, niin pateettista sosiaalipornoa.
Näidenkin kirjoitusten tarkoituksena on päästä iltalehtien sivulle. Jospa toimittajat huomaisivat kuinka monta meitä keski-ikäistä kärsivää "lasta" onkaan. Monta kun on tässä tapauksessa vain 1-2.
Tyyliä on vaan vaikea väärentää.
Hoh hoijaa, en jaksa edes lukea hänen sepustuksiaan. Värikynällä sepustettuja itkuvirsiä.
Tämä on palstan virallinen Stina-Susanna -hullu. Joka ketjussa syyttelee kirjoittajaa/kirjoittajia Stina-Susannaksi.
Tulee tahallaan provoamaan. Tästä eteenpäin ilmoitan kaikki tämän kiusaajan viestit ylläpidolle.Minulla on täysi oikeus varoittaa näistä provosoinneista.
Kyllä moderaattoorit näkevät kuinka monesta ip-osoitteesta (eli 1kpl) nämä vinkumiset tulee.
Ja varmasti Sanoma olisi aiheeseen tarttunut, jos jotain faktaa höpinöissä olisi.
Että ihan turhaan viljelet täällä näitä tarinoitasi.
Sinä se viljelet sitä harhaista Stina-Susanna tarinaa. Sinun Stina-Susanna syyttelysi on varmaan viidessäsadassa ketjussa. Kuka on se harhainen?
Ps. Se Stina-Susanna oli psykiatri-kirjailijan keksimä satuhahmo jota hän käytti esimerkkinä :D
Alue: Aihe vapaa
Eivät ole, toisaalta en ole antanut mahdollisuuttakaan. Olen muuttanut kauaksi molemmista, toisen puhelinnumeron olen estänyt kokonaan ja toisen kanssa lopetan puhelun heti kun vittuilu alkaa.