Te kenellä oli hirveät vanhemmat (väkivaltaa, lyttäämistä, alistamista) lapsena, onko ne VIELÄKIN sellaiset?

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse missään nimessä kokea syyllisyyttä. Koe ennemminkin syyllisyyttä siitä ,että aiheutat itsellesi pahaa oloa käymällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...

Kyllä, aikuisena, ja useampaan kertaan.

Toinen vanhempi kokee oikeudekseen pakottaa tahtoonsa väkisin. Tuollainen tukistus voi tulla jos ei tottele heti, tai jos on eri mieltä.

Tän takia käyn harvoin, lyhyitä aikoja kerrallaan ja suunnittelen aina pakoreitit valmiiksi.

(Siis esim kengät ja takki samassa paikassa, auto pysäköity keula menosuuntaan, esteetön ajotie ym).

Miksi tapaat heitä ollenkaan?

Syyllisyydentunnosta. Tätä on normaalin lapsuuden viettäneen vaikea tajuta, tiedän. Mutta mua syyllistetään jos en käy ja syyllistetään siis nimenomaan niin että vanhempien paha mieli on minun, ”kiittämättömän lapsen” vika.

Oikeasti en haluaisi käydä mutta en kestä syyllisyydentuntoa. Ap

Tiedän että ei tarvitse, mutta koen sitä silti. Ei se syyllisyys katoa sillä että sanoo itselleen ”älä tunne syyllisyyttä”. En oikein tiedä miten pääsisi eroon. Terapiaa en saa kun olen liian terve ja työkykyinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena kaltoinkohtelu ja väkivalta piiloteltiin ulkopuolisilta. Kaikki tapahtui salaa esim. naapureilta.

Nyt homma pitää hoitaa salakavalasti, jotta totuus pysyisi piilossa aikuisilta lapsilta. Eli omat aikuiset lapset eivät saa huomata, että kaltoinkohtelua tapahtuu edelleen.

Oikeastihan aikuiset lapset tietenkin tajuavat, mutta nyt leikitään sellaista leikkiä, että kukaan ei muka huomaa mitään. Ollaan yhtä suurta onnellista perhettä. Muka.

En nyt ymmärtänyt, ketä vanhemmat kohtelee kaltoin piilossa lapsiltaan? Ei kai lapsenlpsia?

Lapsenlapsia ei saa ikinä viedä hoitoon isovanhemmille, jotka ovat kaltoinkohdelleet aikanaan omia lapsiaan.

Ei, lapsenlapsia ei viedä isovanhemmille hoitoon. Voit huokaista helpotuksesta.

Vaan niitä omia aikuisia lapsia kohdellaan edelleen kaltoin, mutta se tehdään niin salakavalasti, etteivät nämä kaltoinkohdellut lapset sitä ensin edes tajua. Ajan kanssa sen vasta tajuaa.

Piilottelu on siis teema, joka jatkuu kaltoinkohtelun rinnallaedelleen.

Riippunee siitä, millainen luonnehäiriö heillä on. Onko kyse siitä, että he eivät ole tyytyväisiä johonkin ominaisuuteesi jonka uskovat sinun voivan muuttaa? Että olet kiusallasi *p*?

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se sama latistaminen ja vähättely jatkuu edelleen. 

Näin. Esim. mun työpaikkaa vähäteltiin. Kun itse olin tyytyväinen, että vihdoin sain edes työtä. Ja sain sen duunipaikan jopa ilman suhteita tai ulkopuolista apua, mikä oli musta hyvä suoritus nykyaikana. Työt ovat myös jatkuneet korona-aikana, mitä pidän myös kovana suorituksena itse.

Väkivaltaisia eivät enää ole. Pelkäävät vissiin, että nyt aikuisena saattaisin lyödä takaisin. Tosin en lyö ketään.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa, siis siltä kantilta (myös syyllistettynä) että onko mun pakko vielä alkaa hoitaa tuollaisia hirviöitä vanhuksina? Sitä multa vaaditaan ja odotetaan. Mua on koko elämä kiusattu, poljettu ja tallottu vanhempien toimesta. Pitääkö aina vaan jaksaa haukata samaa paskaa. Ei yhtään huvita auttaa vanhuksia. Varmaan silti pakko :(

Ei ole. Ei pakkoa. Vanhempasi ovat luetelleet sinulle sananlaskuja, joten tee samoin: ”Niin makaa kuin petaa” ja annat olla. Pyyhit heidät mielestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.

Mun isän vanhemmat oli ihan samanlaisia kuin edellisellä kirjoittajalla. 4 lasta, joista 2 oli suosikkeja, yhteen ei reagoitu oikein mitenkään ja isäni oli sitten se sylkykuppi. Isoisä oli myös väkivaltainen isäänu kohtaan.

Ei me lapsenlapsetkaan olla heihin oltu yhteydessä, kun ei heitä kiinnostanut muuta kuin haukkua ja vähätellä isääni. Muut lapset ja heidän lapsenlapsensa ovat parempia ja heidän kanssaan ovat tekemisissä, ostelevat juttuja jne. Ärsyttää isäni puolesta, mutta eihän tälle mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa, siis siltä kantilta (myös syyllistettynä) että onko mun pakko vielä alkaa hoitaa tuollaisia hirviöitä vanhuksina? Sitä multa vaaditaan ja odotetaan. Mua on koko elämä kiusattu, poljettu ja tallottu vanhempien toimesta. Pitääkö aina vaan jaksaa haukata samaa paskaa. Ei yhtään huvita auttaa vanhuksia. Varmaan silti pakko :(

Ei ole.

AP:lle...onko isäsi varmasti biol.isäsi? Jospa hän kostaa sinulle äitisi vieraissa käynnin...tai sellaisen epäilyn.

Kyse ei ole minun vanhemmista mutta tässä kuitenkin tosi tarina.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Tiedän miehen joka oli aivan järkyttävä. Voisi sanoa pyskopaatiksi. Kaikkea mitä tämä henkilö on tehnyt parisuhteissaan - tai ylipäätään ihmissuhteissaan, en edes tiedä. 50 vuotiaana lähinnä alkoholisteja kavereina, ei ollut koskaan ollut naimisissa, ei lapsia, saanut potkut työpaikalta (Oikein DI oli hän) eikä onnistunut oikein saamaan mitään uutta työtä. Ei ollut mikään rappioalkkis, mutta huhu käytöstavoista kiertänyt alalla.  Oli ainakin jossain työpaikassa suorastaan sikaillut siis käyttätynyt niin hullusti että sai potkut, ja olen varma että hän eräästä työpaikasta kavalsi rahaa. Ihmissuhteistaan oli todella salamyhkäinen, ei ollut missään somessa, joten pidettiin mysteerisenä, eikä ihme että hänesta alettiin epäillä ties mitä! Hänellä vaihtui "uhrit" tiuhaan, milloin joku kaunis fiksu nainen, milloin joku nuori poika. Aina oli joku uus jonka kanssa hengaili tiiviisti. 

- Vaan tutkimattomattomia ovat herran tiet. 55-vuotiaana hän elää nykyään täydellistä, rauhallista perhe-arkea.  Hänen avovaimonsa pitää häntä maailman parhaana ihmisenä, joka pelasti hänet.  Mies on ilmeisesti jossain helpossa pienipalkkaisessa suojatyöpaikassa, hyväksyy sen eikä häriköi. Ennen vain johtajuus  ja politiikka kiinnosti.  Esimerkiksi naiset, jolla edes hitusen verran poliittista valtaa kiinnosti. Huhu kertoo, että hän aikoinaan yritti iskeä itse LI:n, silloin kun tämä oli nuori ja suht tuntematon. Nykinen vaimo on tavistakin tavallisempi,  taitaa olla kotirouva nyt, ennen teki todella mitäänsanomatonta työtä kaupan alalla, ei koulutusta. Ulkopuolisten silmissä muutos tapahtui miltei yhdessä yössä.  Kuukausi ennen perheen perustamista, hänen kämpässään örvelsi  opiskeluajan kaverit, aikamiespojat kaljakasseineen ja kämppä oli kun narkkareiden jäljiltä.  Mies käyttäyi arvaamattomasti ja jopa pelottavasti muita kohtaan.  Eli henkilö olisi kaikin puolin TÄYSIN muuttunut. Ei enää juokse rahan ja vallan perässä, ei enää käyttäydy sikamaisesti. Go figure.

Opiskeluaikoina tunsin yhden naisen joka myös käytti henkistä väkivaltaa kaikkia läheisiä kohtaan. Hän oli alkoholisti ja 45 vuotiaana raitistui. On käytös kuulemma parantunut, mutta se ei käynyt käden käänteessä, ilman terapiaa ja suuria vastoinkäymisiä. Tämäkin tapaus menetti lopullisesti avaimet sellaisen työuraan, jota alkujaan havitteli (ja hyvissä töissä ehti ollakin nämä molemmat tapaukset). Myös hänet pelasti mies. Ihme että tällaisten narsistien pelastajia riittää, ja että todella näyttäisi myös toimivan. Kyseinen nainen jo kolmatta vuotta kunnollien, em. mies taas vuoden. Mutta kummmallakaan ei siis koskaa ole ollut tällaisia parempia jaksoja, ei mitään on-offia, vaan kaikki on mennyt aina vaan huonompaan suuntaan kunnes tuli pelastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena kaltoinkohtelu ja väkivalta piiloteltiin ulkopuolisilta. Kaikki tapahtui salaa esim. naapureilta.

Nyt homma pitää hoitaa salakavalasti, jotta totuus pysyisi piilossa aikuisilta lapsilta. Eli omat aikuiset lapset eivät saa huomata, että kaltoinkohtelua tapahtuu edelleen.

Oikeastihan aikuiset lapset tietenkin tajuavat, mutta nyt leikitään sellaista leikkiä, että kukaan ei muka huomaa mitään. Ollaan yhtä suurta onnellista perhettä. Muka.

En nyt ymmärtänyt, ketä vanhemmat kohtelee kaltoin piilossa lapsiltaan? Ei kai lapsenlpsia?

Lapsenlapsia ei saa ikinä viedä hoitoon isovanhemmille, jotka ovat kaltoinkohdelleet aikanaan omia lapsiaan.

Ei, lapsenlapsia ei viedä isovanhemmille hoitoon. Voit huokaista helpotuksesta.

Vaan niitä omia aikuisia lapsia kohdellaan edelleen kaltoin, mutta se tehdään niin salakavalasti, etteivät nämä kaltoinkohdellut lapset sitä ensin edes tajua. Ajan kanssa sen vasta tajuaa.

Piilottelu on siis teema, joka jatkuu kaltoinkohtelun rinnallaedelleen.

Tunnistan tän saman. Lisänä omat vanhemmat tekee sitä niin että puhuvat ristiin eri lapsille asioita, valehtelevat ja vääristävät asioita, kertovat toiselle lapselle sisaruksen haukkuneen häntä (eli tahallaan hämmentävät sisarusten välejä) ja sitten peluuttavat lapsiaan toisiaan vastaan, esim siis ”nyt Riitta saa mökin perinnöksi kun auttoi meitä tässä asiassa”.

Lopputulos: me koko sisarusparvi ollaan riidoissa keskenämme ja luottamus on mennyt. Aina yhtä suositaan ja vanhemmat soittelee miten veli ja sisar niin haukkui sinua asioista x,y, ja z.

Tätä ne vanhemmat varmaan halusikin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa, siis siltä kantilta (myös syyllistettynä) että onko mun pakko vielä alkaa hoitaa tuollaisia hirviöitä vanhuksina? Sitä multa vaaditaan ja odotetaan. Mua on koko elämä kiusattu, poljettu ja tallottu vanhempien toimesta. Pitääkö aina vaan jaksaa haukata samaa paskaa. Ei yhtään huvita auttaa vanhuksia. Varmaan silti pakko :(

Narsistin uhrien tuki!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...

Kyllä, aikuisena, ja useampaan kertaan.

Toinen vanhempi kokee oikeudekseen pakottaa tahtoonsa väkisin. Tuollainen tukistus voi tulla jos ei tottele heti, tai jos on eri mieltä.

Tän takia käyn harvoin, lyhyitä aikoja kerrallaan ja suunnittelen aina pakoreitit valmiiksi.

(Siis esim kengät ja takki samassa paikassa, auto pysäköity keula menosuuntaan, esteetön ajotie ym).

Miksi tapaat heitä ollenkaan?

Syyllisyydentunnosta. Tätä on normaalin lapsuuden viettäneen vaikea tajuta, tiedän. Mutta mua syyllistetään jos en käy ja syyllistetään siis nimenomaan niin että vanhempien paha mieli on minun, ”kiittämättömän lapsen” vika.

Oikeasti en haluaisi käydä mutta en kestä syyllisyydentuntoa. Ap

Mistä sä tiedät niiden pahan mielen, jos katkaiset välit kokonaan? Ei sulla on mitään velvollisuutta pitää tuollaisiin hirviöihin minkäänlaista yhteyttä. Numerot pois puhelimesta, itselle uusi, salattu numero. Ovea ei tarvitse avata, muuttaakin voi, jos muuten menee mahdottomaksi. Muhikoot omissa liemissään, ne ei ole sun vastuulla. Lapsi ei IKINÄ ole vastuussa vanhempansa mielentilasta tai onnellisuudesta, eikä varsinkaan velkaa heille mistään.

Vierailija kirjoitti:

Riippunee siitä, millainen luonnehäiriö heillä on. Onko kyse siitä, että he eivät ole tyytyväisiä johonkin ominaisuuteesi jonka uskovat sinun voivan muuttaa? Että olet kiusallasi *p*?

Ap tässä, en usko että tästä on kyse, olen kaikin tavoin kunnollinen ja meistä sisaruksista ahkerampi, kiltimpi, paremmin asiansa hoitanut. Se vanhempien suosikki taas on aika äksy, tuittupäinen, huonosti asiansa hoitanut. Silti sitä ”hunsvottilasta” palvotaan ja ihaillaan ja minua kohdellaan kuin likasankoa.

Vierailija kirjoitti:

AP:lle...onko isäsi varmasti biol.isäsi? Jospa hän kostaa sinulle äitisi vieraissa käynnin...tai sellaisen epäilyn.

Kyllä on, olen aivan hänen näköisensä. Ap

Suomalaisissa on kyllä taipumusta piilo-aggressiivisuuteen. Välillä puhuvatkin vihajillen, kuin jossakin psykoosissa, vaikka ovat olevinaan normaaleja; vaikeuksia avoimuudessa. Vähän sellaiset keskinkertaiset tekevät näin, tai traumatisoituneet, kuinkas muuten.

Jos vahnemmalla on ollut kummallisia käsityksiä vanhemmuudesta, hän on voinut sen takia kohdella huonosti. Mutta ei pysty enää soveltamaan aikuiseen, ainakaan niin helposti, koska ei voi perustella tyranniaa velvollisuudella. Ehkä lastenlasten kanssa varaa olla mukavan roolissa, kun velvollisuudet/kontrollin tarve ei paina. Ja kyllähän ihminen normaalisti muuttuu iän myötä! Sinäkään et todennäköisesti ole samanlainen 20- tai 50-vuotiaana.

Ap, oletko sinä muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.

Mun isän vanhemmat oli ihan samanlaisia kuin edellisellä kirjoittajalla. 4 lasta, joista 2 oli suosikkeja, yhteen ei reagoitu oikein mitenkään ja isäni oli sitten se sylkykuppi. Isoisä oli myös väkivaltainen isäänu kohtaan.

Ei me lapsenlapsetkaan olla heihin oltu yhteydessä, kun ei heitä kiinnostanut muuta kuin haukkua ja vähätellä isääni. Muut lapset ja heidän lapsenlapsensa ovat parempia ja heidän kanssaan ovat tekemisissä, ostelevat juttuja jne. Ärsyttää isäni puolesta, mutta eihän tälle mitään mahda.[/quote Narsisti jaottelee lapset näin , kultalapsi , näkymätön ja syntipukki. Ja laittaa kieroilullaan lapset kilpailemaan ja tappelemaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa on kyllä taipumusta piilo-aggressiivisuuteen. Välillä puhuvatkin vihajillen, kuin jossakin psykoosissa, vaikka ovat olevinaan normaaleja; vaikeuksia avoimuudessa. Vähän sellaiset keskinkertaiset tekevät näin, tai traumatisoituneet, kuinkas muuten.

Jos vahnemmalla on ollut kummallisia käsityksiä vanhemmuudesta, hän on voinut sen takia kohdella huonosti. Mutta ei pysty enää soveltamaan aikuiseen, ainakaan niin helposti, koska ei voi perustella tyranniaa velvollisuudella. Ehkä lastenlasten kanssa varaa olla mukavan roolissa, kun velvollisuudet/kontrollin tarve ei paina. Ja kyllähän ihminen normaalisti muuttuu iän myötä! Sinäkään et todennäköisesti ole samanlainen 20- tai 50-vuotiaana.

Ap, oletko sinä muuttunut?

Kyllä ymmärrän että ihmiset muuttuu elämän varrella. Mutta nimenomaan ne mun vanhemmat EI OLE muuttuneet. Jos jotain muutosta on niin pahempaan suuntaan... ap

Minullakin syyllisyys ja oma elämä pilalla sen takia. Stressaan koko ajan, että pitää mennä käymään ja jokaisen näkemisen jälkeen menee vähintään 3 kk toipua, ja sitten alkaakin uusi helvetti.

Nyt olen raskaana ja tiedän, että haluavat nähdä vauvaa paljon ja kasvattaa tietyllä tavalla. Tulevat varmasti myös juomaan lapsen edessä, haukkumaan minua ja miestäni ja myöhemmin lasta. Silti en uskalla sanoa ei. Alkavat aina juoda, eroavat ja jompikumpi päätyy sairaalaan kun loukkaan heitä.

Nuorempana jopa irtisanoin monta työpaikkaa, että olin Äidin tukena kun olivat riidelleet ja ryypänneet. Koska perhe menee kaiken edelle plaaplaa. Koskaan eivät kysy mitä kuuluu, siis eivät koskaan. Jos Koitan puhua omia asioita öähtevät pois huoneesta tai vaihtavat puheenaihetta.

Pelkään vanhempiani yli kaiken enkä uskalla sanoa vastaan tai loukata. Yksi syy pelkoon heidän rikolliset taustat, pelkään, että joku satuttaa miestäni jos teen väärin. He loogisesti kostaisivat sitä kautta koska a) mies minulle tärkein maailmassa ja b) jos olen joskus ollut eri mieltä heidä kanssaan (en uskalla olla, mutta vahingossa sanonut väärän mielipiteen ääneen), on mieheni muka manipuloinut minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippunee siitä, millainen luonnehäiriö heillä on. Onko kyse siitä, että he eivät ole tyytyväisiä johonkin ominaisuuteesi jonka uskovat sinun voivan muuttaa? Että olet kiusallasi *p*?

Ap tässä, en usko että tästä on kyse, olen kaikin tavoin kunnollinen ja meistä sisaruksista ahkerampi, kiltimpi, paremmin asiansa hoitanut. Se vanhempien suosikki taas on aika äksy, tuittupäinen, huonosti asiansa hoitanut. Silti sitä ”hunsvottilasta” palvotaan ja ihaillaan ja minua kohdellaan kuin likasankoa.

Hm. En tiedä, mistä kyse. Mulla oli yks kaveri joka oli oikein mukava luonteeltaan. Hän kuitenkin sanoi, että pienestä asti isosiskoa oli vahvasti suosittu. En tiedä, mikä saa vanhemmat tekemään valinnan... ehkä joidenkin ihmisten on vaikea rakastaa kahta tai useampaa, ja heidän on pakko tehdä valinta - joissakin persoonallisuushäiriöissä ainakin sellainen mustavalkoisuus. Eivät kykene hahmottaamaan erilaisia kokonaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...

Kyllä, aikuisena, ja useampaan kertaan.

Toinen vanhempi kokee oikeudekseen pakottaa tahtoonsa väkisin. Tuollainen tukistus voi tulla jos ei tottele heti, tai jos on eri mieltä.

Tän takia käyn harvoin, lyhyitä aikoja kerrallaan ja suunnittelen aina pakoreitit valmiiksi.

(Siis esim kengät ja takki samassa paikassa, auto pysäköity keula menosuuntaan, esteetön ajotie ym).

Miksi tapaat heitä ollenkaan?

Syyllisyydentunnosta. Tätä on normaalin lapsuuden viettäneen vaikea tajuta, tiedän. Mutta mua syyllistetään jos en käy ja syyllistetään siis nimenomaan niin että vanhempien paha mieli on minun, ”kiittämättömän lapsen” vika.

Oikeasti en haluaisi käydä mutta en kestä syyllisyydentuntoa. Ap

Mistä sä tiedät niiden pahan mielen, jos katkaiset välit kokonaan? Ei sulla on mitään velvollisuutta pitää tuollaisiin hirviöihin minkäänlaista yhteyttä. Numerot pois puhelimesta, itselle uusi, salattu numero. Ovea ei tarvitse avata, muuttaakin voi, jos muuten menee mahdottomaksi. Muhikoot omissa liemissään, ne ei ole sun vastuulla. Lapsi ei IKINÄ ole vastuussa vanhempansa mielentilasta tai onnellisuudesta, eikä varsinkaan velkaa heille mistään.

Kyllä kuule ihan hemmetin moni lapsi ON vastuussa vanhempien hyvästä mielestä. Tajuatko että tuota se narsistin lapsen lapsuus on koko ajan? Olen narsistin lapsi ja ihan koko lapsuus oli sitä että olin vastuussa vanhempien hyvästä mielestä. Koko ajan piri ponnistella ja toimi ja käyttäytyä niin että vanhemmat olisi hyvällä mielellä. Jos eivät olleet, mua syyteltiin siitä heti. Siis ”katso nyt miten huono lapsi olet kun teit meille pahan mielen”.

Se että sinä julistat että lapsi ei ole koskaan vastuussa vanhempien tunteista, ei muuta todellisuutta. Erittäin moni lapsi nykyäänkin on vastuussa vanhempien tunteista. Erittäin moni lapsi nytkin ponnistelee ja kamppailee pitääkseen vanhempien mielialaa hyvänä. Sinun julistus ei näitä lapsia pelasta.