Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te kenellä oli hirveät vanhemmat (väkivaltaa, lyttäämistä, alistamista) lapsena, onko ne VIELÄKIN sellaiset?
01.03.2021 |
Mielenkiinnosta kyselen. Vaikuttaa siltä että monet vanhemmat jotka oli todella huonoja vanhempia lapsuudessa, muuttuvat ”paremmiksi” kun se lapsi on aikuinen ja sitten voivat olla jopa mallikelpoisia isovanhempia lapsenlapsille. Monesti näissä ketjuissa kuvataan tätä ja sanotaan että välit on hyvät aikuisena.
Mua tää hämmentää, sillä omat vanhempani ovat edelleen aivan hirveät. Paitsi että olen joutunut kohtaamaan usein väkivaltaa (isä on retuuttanut, tuuppinut, tukistanut välillä), niin kuulen uhkailua (väkivallalla uhkailua), kiristämistä (perinnöllä kiristämistä) ja jatkuvaa alistamista (sinusta ei ole mihinkään, typerä olet) ja kaikenlaista arvostelua (herranen aika kun olet lihava).
Olen paljon koulutetumpi kuin vanhempani (suvun eka akateeminen), normaalipainoinen, uralla aika pitkälle edennyt, kaikin puolin omillani toimeentuleva, mitään rahaa, apu tai tukea en ole koskaan saanut kotoa eli yksin olen kaiken saavuttanut.
Vanhemmat kohtelee edelleen kuin paskakasaa ja ovat täysin rajattomia, loukkaavat ja satuttavat jatkuvasti. Ikinä, siis KOSKAAN, en ole kuullut mitään kaunista ja hyvää sanottavaa itsestäni. Siis edes lapsena. Väkivalta oli ainoa koskemisen muoto.
Eihän tällaiset ihmiset mitenkään muutu. Hulluja luonnevikaisia olivat, ovat yhä, tulevat olemaan.
Miten sitten joillain ne vanhemmat muuttuu? Vai muuttuuko edes? Mikä siinä on se asia mikä saa muuttumaan?
Lapsenlapset ehkä joissain tapauksissa, mutta esim omassa tapauksessa niillä ei ollut vaikutusta. Vanhempani eivät piittaa lapsistani, ja haukkuvat ja ilkkuvat heitä jatkuvasti. Tän takia en anna tavata lapsiani ja käyn vain ajoittain yksin vanhemmillani.
Ovat kummatkin yli 70 ja ihmettelen syvästi että eikö niillä yhtään kello soi, että kohta ovat avun tarpeessa. Eikö silloin kannattaisi pitää hyvät välit?
Sisarustani kohtelevat täysin eri tavalla, kohteliasti ja kunnioittavasti, ja ovat sisarusta kaikin tavoin tukeneet ja auttaneet mm rahallisesti. He siis halutessaan osaavat myös käyttäytyä.
Erikoista kuvitella että tällaiset muuttuisi. Kai se silti mahdollista joskus voi olla.
Kommentit (218)
Toivottavasti olet jo aikaa sitten lakannut odottamasta, että vanhempasi muuttuisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti olet jo aikaa sitten lakannut odottamasta, että vanhempasi muuttuisivat.
Olen lakannut, tiedostan että eivät muutu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Isä kuoli jo aikoja sitten, oli alkkis.
Äiti on jo hyvin vanha, mutta puheista huomaa kyllä miten ainuoa joka hänelle on jotain merkannut elämässä on veljeni, me tyttäret emme ole yhtään mitään.
Eikä tähän ole vaikuttanut mitenkään se, että veli jo on kuollutkin.
Samaa lyttäystä saa kuulla vuosikymmenet kaikin tavoin.
Äiti kasvatti minut mitätöimällä niin henkisesti kuin fyysisesti. Minusta ei ole ikinä ollut muuta kuin harmia. Isä (alkoholisti) ei puuttunut vaimonsa tekemisiin millään tavalla. Hän aloitti mitätöinnin, kun opiskelin. Yhteinen huutokuoro oli se, että minun pitää hävetä ja aina minua saa hävetä ja että minusta ei tule yhtään mitään.
Typeryyksiisäni yritin todistaa äidilleni, että en ole niin huono ihminen kuin mitä hän aina antoi ymmärtää. Huolehdin hänestä 17 vuotta, kunnes tajusin, että ei se asetelma miksikään muutu. Jouduin nujertamaan hänet henkisesti, otin ensimmäisen kerran elämässäni yliotteen. Sitten vasta hän tokeni. Nyttemmin hän asuu palvelutalossa ja on hoitajien mukaan "niin ihana ja herttainen ja mukava". Harmittaa, kun en näitä ominaisuuksia saanut koskaan nähdä enkä kokea.
Lapsena kaltoinkohtelu ja väkivalta piiloteltiin ulkopuolisilta. Kaikki tapahtui salaa esim. naapureilta.
Nyt homma pitää hoitaa salakavalasti, jotta totuus pysyisi piilossa aikuisilta lapsilta. Eli omat aikuiset lapset eivät saa huomata, että kaltoinkohtelua tapahtuu edelleen.
Oikeastihan aikuiset lapset tietenkin tajuavat, mutta nyt leikitään sellaista leikkiä, että kukaan ei muka huomaa mitään. Ollaan yhtä suurta onnellista perhettä. Muka.
Vierailija kirjoitti:
Minua on lytätty lapsena. Sanottu, että minusta ei tule mitään. Samalla on kuitenkin kannustettu, mutta sanat jättävät jälkensä. Kannustus on ollut vanhempien huonoa omaatuntoa.
Teen samaa lapsille. Kun tulet kiukku, sanon rumasti, haluan murtaa lapsen. Olen huono ihminen.
Itse en halunnut lapsia, koska tiesin, että se selkäytimeen jäänyt malli kuitenkin tulee esille. Ei ole mitään syytä jatkaa tämän sairaan suvun geenejä. Onneksi nyt aikuisena muutaman vuoden terapian jälkeen alan olla ”melko normaali” ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...
Kyllä, aikuisena, ja useampaan kertaan.
Toinen vanhempi kokee oikeudekseen pakottaa tahtoonsa väkisin. Tuollainen tukistus voi tulla jos ei tottele heti, tai jos on eri mieltä.
Tän takia käyn harvoin, lyhyitä aikoja kerrallaan ja suunnittelen aina pakoreitit valmiiksi.
(Siis esim kengät ja takki samassa paikassa, auto pysäköity keula menosuuntaan, esteetön ajotie ym).
Miksi tapaat heitä ollenkaan?
Äiti on rauhoittunut. Tosin se löi yhtä lapsistani, sitä mikä on minun näköinen. Syy rauhoittumiseen on se että minusta on kasvanut hapan, jyrkkä ja narsistinen persoona. Kävelen yli jos asetutaan esteeksi. Minä en enää kysy. Minä ilmoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menee terapiaan, niin voi muuttua. Mutta harvoin terapia mitäön ihmeitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Minua on lytätty lapsena. Sanottu, että minusta ei tule mitään. Samalla on kuitenkin kannustettu, mutta sanat jättävät jälkensä. Kannustus on ollut vanhempien huonoa omaatuntoa.
Teen samaa lapsille. Kun tulet kiukku, sanon rumasti, haluan murtaa lapsen. Olen huono ihminen.
Et ole huono ihminen, toistat vain sitä, mitä itse olet kokenut. Tuon sukupolvien ketjun saa kyllä katkaistua, itsekin, mutta se edellyttää taitoa hillitä itsensä. Vaikka laskemalla hitaasti kymmeneen, hengittämällä syvään tai hakemalla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Olet oikeassa. Mutta epäilen että sitä tehdään minua alistaakseen. Siis esim mulle oikein hierotaan naamaan että ”annoimme sisaruksellesi 10 000e koska hän on hyvä lapsi toisin kuin sinä”. Tai ”aiomme perinnön antaa vain sisarukselle ja sinä jäät ilman”.
Eli tuota ehkä tehdään teeskennellen. Ei aidosti.
Ap
Niin. Jätät heidät omiin oloihinsa. Samoin kuin sisaruksesi. Olkoot keskenään hyviä, sinä olet sinä, omassa elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minua on lytätty lapsena. Sanottu, että minusta ei tule mitään. Samalla on kuitenkin kannustettu, mutta sanat jättävät jälkensä. Kannustus on ollut vanhempien huonoa omaatuntoa.
Teen samaa lapsille. Kun tulet kiukku, sanon rumasti, haluan murtaa lapsen. Olen huono ihminen.
Et ole. Olet vain ihminen. Koskapa tiedostat suuttumuksen aikaisen käytöksesi, voit sen myös muuttaa.
Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kaltoinkohtelu ja väkivalta piiloteltiin ulkopuolisilta. Kaikki tapahtui salaa esim. naapureilta.
Nyt homma pitää hoitaa salakavalasti, jotta totuus pysyisi piilossa aikuisilta lapsilta. Eli omat aikuiset lapset eivät saa huomata, että kaltoinkohtelua tapahtuu edelleen.
Oikeastihan aikuiset lapset tietenkin tajuavat, mutta nyt leikitään sellaista leikkiä, että kukaan ei muka huomaa mitään. Ollaan yhtä suurta onnellista perhettä. Muka.
En nyt ymmärtänyt, ketä vanhemmat kohtelee kaltoin piilossa lapsiltaan? Ei kai lapsenlpsia?
Lapsenlapsia ei saa ikinä viedä hoitoon isovanhemmille, jotka ovat kaltoinkohdelleet aikanaan omia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Tuo on narsistin käytöstä ,syntipukki ja kultalapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...
Kyllä, aikuisena, ja useampaan kertaan.
Toinen vanhempi kokee oikeudekseen pakottaa tahtoonsa väkisin. Tuollainen tukistus voi tulla jos ei tottele heti, tai jos on eri mieltä.
Tän takia käyn harvoin, lyhyitä aikoja kerrallaan ja suunnittelen aina pakoreitit valmiiksi.
(Siis esim kengät ja takki samassa paikassa, auto pysäköity keula menosuuntaan, esteetön ajotie ym).Miksi tapaat heitä ollenkaan?
Syyllisyydentunnosta. Tätä on normaalin lapsuuden viettäneen vaikea tajuta, tiedän. Mutta mua syyllistetään jos en käy ja syyllistetään siis nimenomaan niin että vanhempien paha mieli on minun, ”kiittämättömän lapsen” vika.
Oikeasti en haluaisi käydä mutta en kestä syyllisyydentuntoa. Ap
Oma kokemukseni on, että lapsuudessani/nuoruudessani isäni oli todella hankala ihminen, pahimmillaan väkivaltainen, vainoharhainen ja haukkui kaikki maan rakoon. Vanhemmiten (yli 60-vuotiaana) hän rauhoittui suuresti, väkivaltaisuus loppui kokonaan ja muutenkin käyttäytyi melko "normaalisti". En tiedä, mistä johtui, saiko jonkun toimivan lääkityksen tms. Kun hän kuoli 73-vuotiaana, olimme sentään väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sinun kertomuksessa häiritsee se, että jos vanhempasi ovat oikeasti hulluja ja luonnevikaisia, niin uskoisin, että he eivät pystyisi kohtelemaan ketään muutakaan lastaan kovin hyvin. Kerrot, että sisarustasi he kohtelevat "kohteliaasti ja kunnioittavasti" sekä tukevat että auttavat häntä mm. rahallisesti. Minusta tuo on oudon ristiriitaista.
Tuo on narsistin käytöstä ,syntipukki ja kultalapsi.
Meilläkin oli tämä. Sisko täydellinen ja minä typerä ja huono. Minusta kasvatettiin alistuja ja sisko sai mitä ikinä halusi.
Ei sinun tarvitse missään nimessä kokea syyllisyyttä. Koe ennemminkin syyllisyyttä siitä ,että aiheutat itsellesi pahaa oloa käymällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aikuisenako on isäsi retuuttanut ja tukistanut? Sehän ei käy. Kannattaisiko jo pistää välit poikki noin myrkyllisiin vanhempiin...
Kyllä, aikuisena, ja useampaan kertaan.
Toinen vanhempi kokee oikeudekseen pakottaa tahtoonsa väkisin. Tuollainen tukistus voi tulla jos ei tottele heti, tai jos on eri mieltä.
Tän takia käyn harvoin, lyhyitä aikoja kerrallaan ja suunnittelen aina pakoreitit valmiiksi.
(Siis esim kengät ja takki samassa paikassa, auto pysäköity keula menosuuntaan, esteetön ajotie ym).Miksi tapaat heitä ollenkaan?
Syyllisyydentunnosta. Tätä on normaalin lapsuuden viettäneen vaikea tajuta, tiedän. Mutta mua syyllistetään jos en käy ja syyllistetään siis nimenomaan niin että vanhempien paha mieli on minun, ”kiittämättömän lapsen” vika.
Oikeasti en haluaisi käydä mutta en kestä syyllisyydentuntoa. Ap
Mietin samaa, siis siltä kantilta (myös syyllistettynä) että onko mun pakko vielä alkaa hoitaa tuollaisia hirviöitä vanhuksina? Sitä multa vaaditaan ja odotetaan. Mua on koko elämä kiusattu, poljettu ja tallottu vanhempien toimesta. Pitääkö aina vaan jaksaa haukata samaa paskaa. Ei yhtään huvita auttaa vanhuksia. Varmaan silti pakko :(
Ei oma äiti, vaan äitipuoli. Isä koetti ponnettomasti puolustaa mutta eihän rakastunut nyhverö pystynyt sanomaan että "Nyt äm mä per kele loppuu tuo!" 15vuotiaasta sain kuulla arvostelua, nimittelyä ja huutamista sekä kestää äkillisiä lyöntejä esim. puhelinluettolalla päähän ilman mitään syytä tai varoitusta. En halunnut lopulta enää iskän luo. Kun muutin omaan asuntoon, äitipuoli koetti saada minulle eduvalvojaa ja kertoi kaikille että käytän huu meita. Kerran olivat isän kanssa kipeitä ja vein heille hyvää hyvyyttäni särkälääkettä, tämä äm mä löi henkarilla naamaan heti kun eteiseen astuin! Silloin minulla katkesi pinna ja vastasin nyrkillä. En ole ylpeä teostani, mutta miten paljon pitää ihmisen kestää?
Tämän jälkeen olinkin sitten väkivaltainen hullu joka lyö vanhoja ihmisiä. Isäni tietää totuuden eikä kanna kaunaa minulle, muttei vaan saa erottua.
Alue: Aihe vapaa
Ovat kasvattaneet niillä taidoilla jotka osanneet, tuskin sen suurempaa pahantahoisuutta taustalla. Yhtälailla nykyvanhemmat eriarvoistaa, ja kun eivät voi käyttää fyysistä kuritusta, niin siitä edestä henkistä, sehän ei näy missään.