Haluaisin omistautua "yliluonnollisille" ja mystisille asioille elämässäni. Mistä aloitan?
Tämä maallinen elämäntyyli alkaa olemaan itselleni aivan merkityksetöntä enkä vain saa otetta mistään.
Olen masentunut ja alkoholisoitunut, aivan valmis vaikka kuolemaan jos ei tässä ihmeempiä tapahdu.
Mystiset asiat ovat kuitenkin aina kiinnostaneet kuten henkioppaat, edellinen elämä, elämän tarkoitus jne.
Tahdon tukeutua sinne puolelle jos saisin viimein sen tunteen, että tässä on jotain elämisen arvoista. elämää suurempaa tarkoitusta.
Aivan sama jos joku tulee pitämään minua ties millaisena hörhönä mutta jos se on "portti" kadotettuun elämäniloon niin olen valmis sen syvällisyyksiin sukeltamaan ihan itseni vuoksi.
Tahdon taas tuntea olevani osa elämää, nauttia luonnon tuoksuista, katsoa tätä elämää lapsen silmin ja olla vilpitön sekä nöyrä sekä kanssaihmisiä että omaa elämääni kohtaan.
Valitettavasti olen täysin suistunut henkiseltä polulta(jonne pääsin) mutta sitten tuli ikäviä tapahtumaketjuja ja jäin jonnekkin surujeni keskiöön.
Tahdon muuttua ja muutun vaikka lapselliseksi mielummin kun aikuiseksi näkemässä elämän varjopuolet.
Mistä alottaisin?
Kommentit (81)
Valvo neljä vuorokautta. Millä tahansa ilveellä, kofeiinilla, kävellen, tietokonetta tuijottaen, mikä vaan tepsii sinuun. Sitten kun alat nähdä tai kuulla harhoja, tietoisuutesi on tarpeeksi auki että voit jotain järjellä selittämätöntä kokea.
Ota huomioon että toisen valvotun yön jälkeen et saa ajaa autoa tai käyttää raskaita koneita tai olla vastuussa toisesta ihmisestä.
Moni on sanonut, että lue paljon ja ole jossain yhteisössä, mutta mä kannustaisin enemmänkin kuuntelemaan omaa sisintään. Mitä enemmän joudutaan sanoja käyttämään uskomusjärjestelmän selittämiseen, sitä kauemmaksi ytimestä päädytään. Hiljaisuudesta löytää kaiken tarvittavan. Mun mielestä :P
Kiitos kaikille.
Paljon pohdittavaa.
Ehkä haenkin tässä jotain joka avaisi taas minua aivan eri tavalla.
On todella inhottavaa tuntea olevansa lukossa, jossain aivan irti tästä maailmasta. Siis niin ettei tunne kuuluvansa mihinkään ja elää jossain kärsimyksessä. Eksyksissä niin sanotusti.
Vaikeampaa se on nyt kun olen jo kärsimyksen kautta joskus löytänyt itseni ja nyt kun olen sen langan käsistäni kadottanut niin aika surkea olo ollut. Tiedä oikein mihin sitä pystyy turvautumaan.
Ehkä löydän sen, hyviä vinkkejä ja olen myös sitä mieltä, että itseään tässä on kuunneltava, kuulosteltava tarkkaan eikä mennä johonkin mukaan vain jotta väkisin siitä itselleen jotain repii. Ymmärrän siis kyllä mistä useimmat puhuvat kun kannustavat ettei kannata mennä mukaan yhteisöihin varsinkaan tässä vaiheessa kun en tiedä yhtään mihin olen menossa.
Kunhan pääsen eteenpäin ja saan itseni tähän maailmaan, ihan vain sisimpääni kuunnellen.
Toki tiedän että alkot ja muut tuollaiset minua vain tuhoavat jutut saa jäädä.
Henkinen tie saa taas jatkua, ei tätä muuten kestä.
Ap
"Moni on sanonut, että lue paljon ja ole jossain yhteisössä, mutta mä kannustaisin enemmänkin kuuntelemaan omaa sisintään.'
Se on myös hyvin tärkeää. Kirjojen lukeminen ja luentojen kuunteleminen pelkästään ei vie eteenpäin loputtomasti. On tärkeää kuunnella omaa sisintään. Rukoilu ja meditaatio, erilaiset henkiset harjoitukset ja rentoutuminen ovat myös olleet itselleni tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
youtubesta father spyridon pohdiskelee elämää englanniksi,on syvällistä asiaa. ehdotan kristinuskoa siinä on myös mystinen suuntaus eli idän ortodoksisuus tai katolilaisuuden luostari elämä tietämättömyyden pilvi kirja ja pyhimysten kertomukset ja mystiset kokemukset. vaikka olen itse luterilainen olen kokenut mystisiä asioita uskon elämässä.
youtubesta voi tutustua uskonnolllisten mystikoiden elämään kuten blessed ann catherine emmerich oli muistaakseni nimi tai padre pion elämään liittyvät asiat.
koen että ne eivät vahingoita ihmistä sillä eivät ole lahkoja tai kerää rahaa nämä tavalliset kirkot ja kristillisyys.
moni jooga,selvännäkijä ym.rajatieto tuttava on joutunut kamaliin ahdinkoihin,hajonnut ihmissuhteet ym.sillä saatana vaikuttaa näissä hömppä jutuissa.
Olen joogannut ja meditoinut kymmenen vuotta ja harrastan myös tarotkorteista lukua ja minulla on jonkin verran meedion kykyjä. Jos mitään niin nuo on tuonut elämääni ainoastaan rauhaa, onnellisuutta ja opastusta. Joskus muuten ihmissuhteiden on tarkoitus hajota, koska ihmissuhde ei ole oikea sinulle ja universumilla on jotain parempaa varalla sinulle tai sitten kyseessä on elämän oppitunti.
Vierailija kirjoitti:
Abraham Hicks! YouTubesta löytyy.
Täältä kanssa ääni Hicksille! Lue kirja Ask and it's Given
(Anteeksi englanninkielinen nimi, en tiedä onko tuota suomennettu)Tutustu myös Sadghuruun YouTubesta. hänellä on hindutausta, mutta videot on enemmän yleisspirituaalisia
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä, keskity mieluummin hankkimaan taloudellista turvaa.
Spirituaalisuus auttaa taloudellisen turvan hankkimisessa. Pystyt manifestoimaan haluamas elämän paljon paremmin kuin seuraat kutsumustasi ja olet samalla aallonpituudella universumin kanssa :)
Älä nyt ainakaan mitään noita Hicksin juttuja kuuntele. Kaikki toi manifestointi on täyttä huuhaata, jolla ei rikastu kun 1% jotka sillä tiellä on ja nekin on niitä jotka vain papukaijana toistaa Law of attraction oppeja, kuten Aaron Doughtry ym. Kulje sydämmen tietä, äläkä yritä taivuttaa Universumia egosi tahtoon. Kuten raamattu sanoo etsi ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki on sinulle annettu.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille.
Paljon pohdittavaa.Ehkä haenkin tässä jotain joka avaisi taas minua aivan eri tavalla.
On todella inhottavaa tuntea olevansa lukossa, jossain aivan irti tästä maailmasta. Siis niin ettei tunne kuuluvansa mihinkään ja elää jossain kärsimyksessä. Eksyksissä niin sanotusti.
Vaikeampaa se on nyt kun olen jo kärsimyksen kautta joskus löytänyt itseni ja nyt kun olen sen langan käsistäni kadottanut niin aika surkea olo ollut. Tiedä oikein mihin sitä pystyy turvautumaan.
Ehkä löydän sen, hyviä vinkkejä ja olen myös sitä mieltä, että itseään tässä on kuunneltava, kuulosteltava tarkkaan eikä mennä johonkin mukaan vain jotta väkisin siitä itselleen jotain repii. Ymmärrän siis kyllä mistä useimmat puhuvat kun kannustavat ettei kannata mennä mukaan yhteisöihin varsinkaan tässä vaiheessa kun en tiedä yhtään mihin olen menossa.
Kunhan pääsen eteenpäin ja saan itseni tähän maailmaan, ihan vain sisimpääni kuunnellen.
Toki tiedän että alkot ja muut tuollaiset minua vain tuhoavat jutut saa jäädä.
Henkinen tie saa taas jatkua, ei tätä muuten kestä.
Ap
Tämän pohjalta suosittelen edelleen osoitetta www.pakanaverkko.fi. Itse olen agnostikko, mutta pidän ajatuksia kiehtovina. Etenkin suosituimmilla uskonnoilla on kyllä toimintaa, eli uskontoa tai ajatusta voi harjoittaa sekä yksin että halutessaan myös yhteisössä.
Noista erityisesti wicca, thelema, suomenusko, asatru tai vaikkapa eklektinen pakanuus voisivat puhutella sua - monessa puhutaan nimenomaan yksilön persoonasta, tahdosta sekä suhteesta luontoon ja/tai elämään. Myös kaaosmagia, rekonstruktionalismi ja shamanismi ovat ihan kiinnostavia.
Isommista uskonnoista kristinusko on minusta paras vaihtoehto, kunhan välttää kovin jyrkästi ajattelevia suuntauksia. Raamattu on kieleltään todella kaunis vaikka sisältö onkin välillä rajua, jumalanpalvelukset ja rituaalit ovat viehättäviä sekä ortodoksisessa että luterilaisessa kristinuskossa, suomalaisen muinaisuskon ohella tuo on vahva osa suomalaista kulttuuria jne. Itseä tosin on aina vaivannut hieman se, että abrahamilaiset uskonnot ovat melko ankaria, ja Jumala suuri auktoriteetti, joka kyllä rakastaa mutta jota ei saa kyseenalaistaa.
Toisaalta sinuna myös ottaisin hieman selvää uskontojen historiasta, että tiedät millaisen ajattelutavan "jälkeläinen" haluat olla. Ristiretket tiedetään laajalti, mutta esim. buddhalaisuuden verisyys on vähemmän tunnettua.
Onnea etsintään joka tapauksessa. Tuskin valitset väärin, vaikka päätyisin mihin, kun oikeasti kuuntelet itseäsi. Ehkä jossakin on yleisesti olemassa "jumaluutta", joka sitten näyttäytyy meille erilaisina uskontoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille.
Paljon pohdittavaa.Ehkä haenkin tässä jotain joka avaisi taas minua aivan eri tavalla.
On todella inhottavaa tuntea olevansa lukossa, jossain aivan irti tästä maailmasta. Siis niin ettei tunne kuuluvansa mihinkään ja elää jossain kärsimyksessä. Eksyksissä niin sanotusti.
Vaikeampaa se on nyt kun olen jo kärsimyksen kautta joskus löytänyt itseni ja nyt kun olen sen langan käsistäni kadottanut niin aika surkea olo ollut. Tiedä oikein mihin sitä pystyy turvautumaan.
Ehkä löydän sen, hyviä vinkkejä ja olen myös sitä mieltä, että itseään tässä on kuunneltava, kuulosteltava tarkkaan eikä mennä johonkin mukaan vain jotta väkisin siitä itselleen jotain repii. Ymmärrän siis kyllä mistä useimmat puhuvat kun kannustavat ettei kannata mennä mukaan yhteisöihin varsinkaan tässä vaiheessa kun en tiedä yhtään mihin olen menossa.
Kunhan pääsen eteenpäin ja saan itseni tähän maailmaan, ihan vain sisimpääni kuunnellen.
Toki tiedän että alkot ja muut tuollaiset minua vain tuhoavat jutut saa jäädä.
Henkinen tie saa taas jatkua, ei tätä muuten kestä.
ApTämän pohjalta suosittelen edelleen osoitetta www.pakanaverkko.fi. Itse olen agnostikko, mutta pidän ajatuksia kiehtovina. Etenkin suosituimmilla uskonnoilla on kyllä toimintaa, eli uskontoa tai ajatusta voi harjoittaa sekä yksin että halutessaan myös yhteisössä.
Noista erityisesti wicca, thelema, suomenusko, asatru tai vaikkapa eklektinen pakanuus voisivat puhutella sua - monessa puhutaan nimenomaan yksilön persoonasta, tahdosta sekä suhteesta luontoon ja/tai elämään. Myös kaaosmagia, rekonstruktionalismi ja shamanismi ovat ihan kiinnostavia.
Isommista uskonnoista kristinusko on minusta paras vaihtoehto, kunhan välttää kovin jyrkästi ajattelevia suuntauksia. Raamattu on kieleltään todella kaunis vaikka sisältö onkin välillä rajua, jumalanpalvelukset ja rituaalit ovat viehättäviä sekä ortodoksisessa että luterilaisessa kristinuskossa, suomalaisen muinaisuskon ohella tuo on vahva osa suomalaista kulttuuria jne. Itseä tosin on aina vaivannut hieman se, että abrahamilaiset uskonnot ovat melko ankaria, ja Jumala suuri auktoriteetti, joka kyllä rakastaa mutta jota ei saa kyseenalaistaa.
Toisaalta sinuna myös ottaisin hieman selvää uskontojen historiasta, että tiedät millaisen ajattelutavan "jälkeläinen" haluat olla. Ristiretket tiedetään laajalti, mutta esim. buddhalaisuuden verisyys on vähemmän tunnettua.
Onnea etsintään joka tapauksessa. Tuskin valitset väärin, vaikka päätyisin mihin, kun oikeasti kuuntelet itseäsi. Ehkä jossakin on yleisesti olemassa "jumaluutta", joka sitten näyttäytyy meille erilaisina uskontoina.
Minusta on myös tärkeä muistaa, että mitään uskontoa ei ole pakko valita. Voit uskoa ihan omalla tavalla mikä tuntuu just sulle oikealta. Voit uskoa Jeesukseen hengellisenä oppaana, mutta uskoa samalla myös Buddhaan ja uudelleensyntymiseen ja tehdä täyden kuun taikoja wiccatyylin. Kunhan lähtökohtana on rakkaus ja hyvä tahto kaikkea elävää kohtaan olet oikealla tiellä.
Kannattaa aloittaa ostamalla toteemieläimeksi yksisarvinen. Miten sattuikin, minulla on yksisarvistalli, joten voin myydä edullisesti.
Psykedeelit ovat aika hyviä apureita itsensä ja hengellisyytensä löytämisessä sekä oman minuuden ympärille rakennettujen seinien läpi menemisessä.
Sadhgurun kirja on vasta ilmestynyt Suomeksi "Inner engineering -Joogin opas iloon". Vaikutti kiinnostavalta.
Jerry ja Ester Hicksin kirja on myös suomennettu, nimeltään "Pyydä niin saat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille.
Paljon pohdittavaa.Ehkä haenkin tässä jotain joka avaisi taas minua aivan eri tavalla.
On todella inhottavaa tuntea olevansa lukossa, jossain aivan irti tästä maailmasta. Siis niin ettei tunne kuuluvansa mihinkään ja elää jossain kärsimyksessä. Eksyksissä niin sanotusti.
Vaikeampaa se on nyt kun olen jo kärsimyksen kautta joskus löytänyt itseni ja nyt kun olen sen langan käsistäni kadottanut niin aika surkea olo ollut. Tiedä oikein mihin sitä pystyy turvautumaan.
Ehkä löydän sen, hyviä vinkkejä ja olen myös sitä mieltä, että itseään tässä on kuunneltava, kuulosteltava tarkkaan eikä mennä johonkin mukaan vain jotta väkisin siitä itselleen jotain repii. Ymmärrän siis kyllä mistä useimmat puhuvat kun kannustavat ettei kannata mennä mukaan yhteisöihin varsinkaan tässä vaiheessa kun en tiedä yhtään mihin olen menossa.
Kunhan pääsen eteenpäin ja saan itseni tähän maailmaan, ihan vain sisimpääni kuunnellen.
Toki tiedän että alkot ja muut tuollaiset minua vain tuhoavat jutut saa jäädä.
Henkinen tie saa taas jatkua, ei tätä muuten kestä.
ApTämän pohjalta suosittelen edelleen osoitetta www.pakanaverkko.fi. Itse olen agnostikko, mutta pidän ajatuksia kiehtovina. Etenkin suosituimmilla uskonnoilla on kyllä toimintaa, eli uskontoa tai ajatusta voi harjoittaa sekä yksin että halutessaan myös yhteisössä.
Noista erityisesti wicca, thelema, suomenusko, asatru tai vaikkapa eklektinen pakanuus voisivat puhutella sua - monessa puhutaan nimenomaan yksilön persoonasta, tahdosta sekä suhteesta luontoon ja/tai elämään. Myös kaaosmagia, rekonstruktionalismi ja shamanismi ovat ihan kiinnostavia.
Isommista uskonnoista kristinusko on minusta paras vaihtoehto, kunhan välttää kovin jyrkästi ajattelevia suuntauksia. Raamattu on kieleltään todella kaunis vaikka sisältö onkin välillä rajua, jumalanpalvelukset ja rituaalit ovat viehättäviä sekä ortodoksisessa että luterilaisessa kristinuskossa, suomalaisen muinaisuskon ohella tuo on vahva osa suomalaista kulttuuria jne. Itseä tosin on aina vaivannut hieman se, että abrahamilaiset uskonnot ovat melko ankaria, ja Jumala suuri auktoriteetti, joka kyllä rakastaa mutta jota ei saa kyseenalaistaa.
Toisaalta sinuna myös ottaisin hieman selvää uskontojen historiasta, että tiedät millaisen ajattelutavan "jälkeläinen" haluat olla. Ristiretket tiedetään laajalti, mutta esim. buddhalaisuuden verisyys on vähemmän tunnettua.
Onnea etsintään joka tapauksessa. Tuskin valitset väärin, vaikka päätyisin mihin, kun oikeasti kuuntelet itseäsi. Ehkä jossakin on yleisesti olemassa "jumaluutta", joka sitten näyttäytyy meille erilaisina uskontoina.
Minusta on myös tärkeä muistaa, että mitään uskontoa ei ole pakko valita. Voit uskoa ihan omalla tavalla mikä tuntuu just sulle oikealta. Voit uskoa Jeesukseen hengellisenä oppaana, mutta uskoa samalla myös Buddhaan ja uudelleensyntymiseen ja tehdä täyden kuun taikoja wiccatyylin. Kunhan lähtökohtana on rakkaus ja hyvä tahto kaikkea elävää kohtaan olet oikealla tiellä.
Tavallaan joo, mihinkään uskontoon ei tarvitse sitoutua (ellei halua olla tiiviisti mukana tiukemman uskonnollisen yhteisön - kuten vaikka kristittyjen - työssä ja toiminnassa, silloin tuskin katsotaan kauhean hyvällä sitä että on samalla buddhalainen).
Suosittelisin silti että jos ihan oikeasti haluaa jotain syvempää yhteyttä, niin kannattaa perehtyä kunnolla siihen, mihin perustaa maailmankatsomuksensa. Siis käydä kunnolla läpi sellaiset uskonnot, jotka tuntuvat resonoivan, eikä tyytyä sillisalattiin jossa otetaan käyttöön se mikä sattuu osumaan silmään.
Toihan ei kuitenkaan poissulje useampaan asiaan uskomista (eli esim. sitä eklektistä uuspakanuutta) tai vaikka yleisteistisyyttä (sillekin on varmasti oma sanansa, en vaan tiedä sitä :D). Vaikka toki uskonto voi olla millaista vain, mikä nyt tuntuukaan parhaalta.
Ja vai "täyden kuun taikoja wiccatyyliin" :D No joo, siis ovathan luonto ja rituaalit isossa osassa, mutta wicca on uskontona tosi laaja ja sillä on paljon annettavaa ihan filosofiansakin puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Sadhgurun kirja on vasta ilmestynyt Suomeksi "Inner engineering -Joogin opas iloon". Vaikutti kiinnostavalta.
Jerry ja Ester Hicksin kirja on myös suomennettu, nimeltään "Pyydä niin saat".
Suosittelen tuota Sadghuruun kirjaa. Todella hyvä elämän opas.
Ainakin Rovaniemellä oli aikoinaan seanseja /istuntoja. Hakeudu sellaiseen kaupungissasi ja pyydä apua.
Mä olen pitänyt Aurinkotie-kanavan julkaisuista. YouTubesta löytyy. Käsitellään juuri ap:n kuvaamia asioita
Esko Jalkasen Luonnon salaiset voimat on tutustumisen arvoinen kirja. Se löytynee kirjastosta ja myös joistain antikvariaateista.
Henkisyys ja mystisyys on erotettava mistään uskonnoista tai saatanasta huumeista,näystä...Henki jäää jostain syystä maanpäälle.Saatana on taas se toinen joka saattaa jäädä eloon paikkoihin.Riivaa ihmiset, eläimet.Sehän on murina ääni.Mystisyys taas ei niin pelottava asia tai teko joka jää vähän piiloon..Henkisyys joku ei pääse rajan taa jää ns.kummittelemaan.Meillä on semmoinen täällä,,eläimetkin vaistoaa.Harmiton..myös synnyinkodissami on aaveet..anoppilassa oli,vieraat ihmidet usea kokenut.Eihän nuo pelota..kylmäkohta ja tuulahdus,tassuttelu..eikä mitään eläintäkään ole likellä.Hetkät ihmiset kokee elämä jatkuu.Se mitä kotiini en todella halua olisi saatana.Sen häätöön tarvitaan jo paljon.Katsokaa aavejahti tv,niitä orbipalloja kuvasin mikänkin ymmätämättä..Nuokin mitä koimme monikin taloilla ei niistä puhuttu niin kuin nyt.Ei ne pelota ajatteluttaa,olen henkien kanssa ok.en niille pahaa tehnyt.Uskontoihin ei näitä sotketa.Monikaan uskossa oleva ei halua edes kuulla,ihminen henki..eii pidetään heti paholaisen töinä ,ei aave kun henki ei pääse joko taivas tai helvetti. Minua ei pelota aina kun kuulen jotain ajattelen kyllä minua suojellaan,Pimeys kulkeminen ,pimeä iso talo.Portaissa en ikinä katso taakseni ehkä kun yläovella .Mystisyys nyt kaunis kuutamo mitä siellä susi joka ulkoo kuuta..
Tsekkaa osoite pakanaverkko.fi, sieltä löytyy tosi hyvin tietoa Suomessa toimivista marginaaliuskonnoista ja uskonnollisista filosofioista.