Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pisin aika jonka olette olleet parisuhteessa ilman seksiä?
28.02.2021 |
Meillä ei ole tänä vuonna vielä ollut, koska mä en ole ollut oikein tunnelmissa ja mies etääntyy koko ajan.
Kohta 4 kk ilman seksiä. Voi kuitenkin olla normaalia eri elämäntilanteissa?
Ollaan 34 ja 37 v
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Ehkäpä juuri sen takia, etten ymmärrä. Yritän myös lisätä muiden lukijoiden ymmärrystä, saada heitä hieman ajattelemaan. Ehkä joskus onnistunkin, esimerkiksi sinun kohdallasi
Tässä on sinulle vastannut useampi keskustelija, jotka ovat sanoneet, että ymmärtävät hyvin ettei sinun tarvitse erota jos olet sinut sen asian kanssa ettet loppuelämäsi aikana tule harrastamaan seksiä. Sen sijaan sinä vaikutat olevan täydellisen kyvytön ymmärtämään vastapuolta, joten enemmänkin työstettävää on sen asian suhteen.
Useimmat ihmiset eivät olisi missään olosuhteissa ok sen asian kanssa, jos heille vaikkapa kumppani yksipuolisesti ilmoittaa, että seksi ei enää kuulu tähän parisuhteeseen. Seksivietin omaaville henkilöille seksi on sen verran keskeinen perustarve, että vaikeudet sen hyväksymisessä eivät ole kiinni minkään asian ymmärryksen puutteesta. Mitkään aikaisemman yhteisolon aikana koetut asiat eivät kallista vaakakuppia tai poista henkilön fyysisiä tarpeita. Vain muistojen varassa ei voi eikä kannata elää. Ja edelleen, ennen kuin otat sen uudelleen puheeksi, seksikertojen tiheyden väheneminen on täysin eri asia kuin seksin loppuminen. Miten monella eri tavalla tämä täytyisi sinulle selittää?
Mutta oletko koskaan ajatellut, että tilanteesi voisi olla jo addiktio? Olen nähnyt läheltä tilanteita, jossa alkoholi on ollut tärkeämpi kuin läheisten rakkaus, omien lasten turvallisuus, taloudellisesta asemasta ja omasta terveydestä nyt puhumattakaan. Ja olen todella nähnyt myös ihmisiä, joille seksi on kuin alkoholi. Jos et voi olla ilman seksiä, niin eikö se jo pelota? Onko se tärkeämpää kuin rakkaus, lapset, kunniallisuus ja luotettavuus? Oletko miettinyt mitä oikeastaan seksistä haet, minkä tyhjiön se elämässäsi täyttää. Onko tarpeesi luontainen vai opittu tapa, jossa aivojen mielihyväjärjestelmä kaipaa yhä voimakkaampia yllykkeitä, kun entisiin on totuttu.
En ole absolutisti, mutta jos nyt tulisi kieltolaki, niin voisin tyynesti kaataa pari viinipulloani viemäriin ja olla muistamatta koko asiaa loppuikäni. Näin pitäisi suhtautua kaikkiin stimulantteihin, seksiinkin.
Jotain itsekeskeisyyttä se tuokin on, ettet osaa tai halua hyväksyä muiden näkemyksiä muuten kuin nälvien ja vähätellen. Että "mikäs siinä, mutta pelottais olla miehesi" tai "haluat vain p illua, mutta ainakin oot rehellinen". Irvailet, vähättelet muiden ihmisten haluja ja oikeutta elää omannäköistä elämää.
Ihan turha jatkaa tätä vääntöä, olen jo antanut sun näkemyksille tilaa ja sanonut toistuvasti olevani jopa samaa mieltä. Että EI OLE TIETENKÄÄN SYYTÄ EROTA, JOS RAKASTAA JA ELÄMÄ ON HYVÄÄ JA ON TYYTYVÄINEN. Minä en olisi tyytyväinen, jos kumppani ei enää haluaisi mua, eikä edes tyydyttää mua.Ja onko se joku addiktio. Voi jestas. Onko kaikki mistä en kauheesti välitä jollain tavalla haitallista ja huonoa. Minä en välitä matkailusta, joten voin vääntää tuhat viestiä siitä miten muut et tajua sen tylsyyttä, saastuttavuutta, työläyttä, kalleutta... ja sitten kun tulee hyviä vasta-argumentteja niin aina voi vielä potkaista nilkkaan "jooo no olkoon sitte niin, mutta olet kyllä aika itsekäs ja varmaan joku matkailuaddikti. Vertaan alkoholismiin sinun asennettasi".
Huoh.Jotenkin puhumme toistemme ohi. Minulle ydinongelma, jota en ymmärrä on se, että lähteekö joku todella parisuhteeseen ensisijaisesti seksin vuoksi tai seksiä saadakseen. Nykymaailman aikaan avioliitto tai parisuhde ylipäätään ei ole ainut mahdollisuus seksin harjoittamiselle ja - kuten tutkimukset näyttävät - valtaosassa parisuhteita jompikumpi tai kumpikin osapuoli on seksuaalisesti turhautunut (toiselta vaaditaan liikaa, toinen ei saa tarpeeksi). Kuten lukemattomien pariskuntien kokemus osoittaa, ei seksuaalinen halukkuus parisuhteen solmimisen hetkellä mitenkään ennusta sitä, mihin suuntaan se vuosien vieriessä kehittyy.
Jos seksi on kovin tärkeä asia elämässä, niin varminta on olla sinkku. Turhautuminen voi silloinkin olla suurta, mutta ei ainakaaan kiusaa toista ihmistä. Parisuhteeseen kannattaa mennä silloin, jos tuntee tuossa olevan ihmisen, jonka kanssa elämä on jaettava, toi se elämä sitten mitä tahansa. Seksuaalinen tyydyttämättömyys saattaa olla parisuhde-elämän koettelemuksista pienin. Kysy vaikka vakavasti sairaan lapsen vanhemmilta.
Ei varsinaisesti vakavasti sairaan, mutta kuitenkin kaksinkertaisen erityislapsen (nyt jo nuoren aikuisen) vanhempana voin vastata tuohon viimeiseen virkkeeseen täältä sivusta. Seksiin liittymättömiä koettelemuksia meillä todellakin on ollut matkan varrella, ja välillä elämä on tuntunut aivan pahuksen raskaalta. Seksiä meillä on kuitenkin ollut koko ajan, aivan koko ajan, silloinkin kun on murehdittu ja märehditty ja rähjätty toiselle omaa väsymystä ja on ollut kuormittavia kausia.
Jos ei seksiä olisi ollut, tai se olisi jäänyt pitemmälle katkolle kun jompi kumpi olisi yksipuolisesti kadottanut halunsa, niin olen täysin varma, että avioliittomme ei olisi sitä enää kestänyt. Seksi on ollut meille molemmille voimavara josta on ammennettu energiaa muihin koitoksiin, ja onneksemme molempien libidot ovat kohdanneet tässä asiassa. Jos toinen olisi alkanut tuollaista ”kun tämä haluttomuus nyt on aika pieni ongelma tässä sopassa...” -tyylistä puhetta, niin huh että olisi käynyt huonosti.
Noiden koettelemusten jälkeen onnittelen sinua ja puolisoasi, että olette pysyneet yhdessä ja haasteista selvinneet. Jos seksi on todella ollut suhteenne liima, niin teidän tapauksessanne se on tehnyt tehtävänsä, enkä missään tapauksessa rupea tuota kokemustanne kiistämään.
Omasta kokemuksestani taas voin sanoa, että sen jälkeen kun oma seksuaalielämämme lopullisesti lakkasi moni tuttavapariskunta (jotka ainakin antoivat ymmärtää, että heillä menee makuuhuoneessa loistavasti) on eronnut. Syinä sivusuhteet, päihteet, yleinen tympiintyminen toiseen jne. Tulkitsen tämän niin, että jos aito halu sitoutua toiseen puuttuu, niin tyydyttävinkään seksielämä ei riitä pitämään pariskuntia yhdessä, kun elämä keikuttaa venettä.
Nyt, vanhuuden kynnyksellä, elämme ehkä liittomme onnellisinta vaihetta. Olemme vielä terveitä, talous on kunnossa ja lasten perheet suuri ilo. Tämä onni olisi mennyt sivu suun, jos aikoinaan pelkän seksuaalisen turhautumisen (olihan sitä ja paljon) olisin hylännyt minulle muuten läheisimmän henkilön.
Avautuuhan se kapeakatseisuus sinulla vähitellen. Kiva huomata. Kyllä seksi on tosiaan todella tärkeä osa ihmiselämää, se on luonnollista ja seksuaalisten halujen tukahduttaminen ei ole tervettä. Jos parin halut eroavat jonkin verran, voi varmasti tehdä kompromisseja puolin ja toisin. Jos halut eroaa huomattavasti, siitä seuraa todennäköisesti sydänsuruja molemmille. Aika halventavasti on (sinä ehkä) kommentoitu ylempänä muille kirjoittajille, pitäisi ilmeisesti pysyä sinkkuna ikuisesti, jos ei halua yhtä suurta osaa parisuhteesta lopettaa ennen aikojaan. Hyvähän se sinun on puhua ylemmyydentuntoisena, kun sinulla ei selkeästi ole asian kanssa suurta kriisiä.
Kyllä haluttoman kumppanin kanssa eläneet tietää mitä se voi pahimmillaan olla, ja miten suurinkaan rakkaus ja ei edes lapset kanna yli siitä. Minun mieheni ei halunnut enää seksiä noin 30vuotiaana, kun oltiin oltu 15 kesäisistä yhdessä. KOLMEKYMPPISENÄ!!!! Siinähän olin elämäni huipulla! Keho vasta heränneenä, itseeni tutustuneena, miestäni rakastaen. Ja täystorjunta tuli, täysin. Vaikka hänkin rakasti minua todella.
Ja se asiahan menee vaan enemmän solmuun kun yrittää puhua, halut ei kohtaa, en halua painostaa, painostan, hän ei halua olla julma, on silti vahingossa. Yms. Totta kai se syövyttää suhdetta. Joka kosketus sattuu, kun ikävä on kova, menetinkö ikuisesti sen osan meitä. Kysehän ei ole koskaan "vain seksistä", seksi on OSA parisuhdetta, mutta ei irrallinen osa, vaan kietoutuneena kaikkeen. Mies ei halunnut "hakea apua" kun oltiin aika eri mieltä mitä se tarkoittaa ja mikä meidän tavoite on. Sinä varmaan ajattelet siellä nyrpeänä, ettei rakkaus ollut aitoa, tai ainakin se oli jotenkin väärää kun ei toimittu kuten sinä.Eri asia on, jos halut molemmilla hiipuu vähitellen. Tai jos toinen haluaa kerran viikkoon ja toinen kahden kk välein. Eiköhän tuossa vielä voi luovia... voi tyydyttää toisen välillä vaikka käsin. Ja toinen voi höllätä odotuksiaan ja harrastaa enemmän masturbointia yms. Tilanteet vaihtelee.
Mutta jos toisella on kovempi halu, vaikka 2-4 kertaa viikossa. Ja toinen ei koske edes pitkällä tikulla... siinä vaiheessa on aika julmaa vaatia jompaa kumpaa tekemään massiivisia uhrauksia. Tulee molemmille paha olo.
Ja minun rakkauskieleni vieläpä on aika fyysinen. Haluan koskettaa ja saada kosketusta. Se on normaalia ja tervettä. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, eikä minunkaan tarvitse tästä muuttua, vaikka joku tossa pitkin normaalia seksuaalisuutta sairautena ja addiktiona.Muutama asia. Olen todellakin sitä mieltä, että jos parisuhteesta hakee seksuaalista harmoniaa, niin suurin osa ihmisistä pettyy. Tämä ei ole mielipide, vaan tutkimuksissa todettu seikka (vain noin kolmanneksella puolisoista halut kohtaavat). Jos haluaa pääsääntöisesti seksiä, niin kannatta nykyään pysyä sinkkuna.
Tilanteestasi voin sanoa, että ”been there”. En nimittäin ole aseksuaalinen, ehkä demiseksuaalinen (eli en voi tuntea seksuaalista halua ihmiseen, johon minulla ei ole jotain tunnesidettä). Menemättä sen kummemmin yksityiselämääni, niin vaimoni seksuaalinen mielenkiinto lopahti lapsi lapselta koskaan ennalleen palaamatta. Alle nelikymppisenä tilanne oli, että seksuaalista kanssakäymistä oli 0 - 2 kertaa vuodessa. Jossain vaiheessa vaimo todella yritti muuttua, mutta tulos oli nolo kummallekin. Vaimo toivoi aktin pian loppuvan ja minä häpesin. Sitten, isomman gynekologisen leikkauksen jälkeen ja vaihdevuosien tullessa päälle, lopetimme sanattomasta sopimuksesta kaiken teeskentelyn - ja se oli hyvä päätös (eli en usko noihin kompromisseihin, jos se haluava puoliso on yhtään ajatteleva ja tunteva ihminen). Selibaatissa olemme olleet siitä lähtien eli noin viiskymppisistä.
Kun jäljestäpäin ajattelen vaihtoehtojani, niin ne olisivat olleet seuraavat: i) sivusuhteet - niihin olisi mennyt aikaa, rahaa ja emotionaalista pääomaa (en yksinkertaisesti voi mennä noin vain sänkyyn jonkun baarituttavuuden kanssa) ii) ero - eihän se yksineläminen olisi minun tilannettani miksikään muuttanut; uuden partnerin etsiminen olisi ollut hankalaa, kun koko ajan rakastin vaimoani ja lapsiani (ajatus jostain viikonloppuisyydestä olisi ollut ihan mahdoton) iii) olla onnellinen niistä lähtökohdista missä oltiin. Tämän viimeisen vaihtoehdon valitsin edes noita muita miettimättä. Kai tässä on helpottanut, etten alunalkaenkaan lähtenyt suhteeseen seksin vuoksi - tunsin vain että jos lasken tämän ihmisen elämästäni, niin kadun loppuikäni. Ja toinen helpottava asia on tietenkin, että minulla on elämässäni ollut niin paljon muita asioita, joista koen intensiivisempää iloa kuin seksistä (luonto, kirjat, musiikki, upea työ). Anteeksi jos kuulostan loukkaavalta, mutta minusta on aina tuntunut niiden ihmisten elämä, joille seksi merkitsee todella paljon, jotenkin köyhältä ja ilottomalta - ikään kuin heillä ei olisi elämässään muita nautinnonlähteitä.
Ennemmin tuo kuulostaa siltä, että keksit tekosyitä ja olet katkera kun seksielämä loppui. Jos miestä ei seksi kiinnosta, eikä paneta on siihen kaksi syytä, impotenssi tai testosteronin puute tai molemmat. Viriilillä miehellä keulii koko ajan ilman seksiä ja jatkuva panetus häiritsee pahasti keskittymistä. Tähän panetukseen ei auta miehen tahto tai haluaminen. On ihan sisäänrakennettu juttu päästä purkautumaan säännöllisesti ja vielä terveydellinenkin juttu. Seksi ja läheisyys kuuluvat yhteen jolla saa tyydytettyä niin henkisen kuin fyysisen halun. Selibaatilla tämä ei ole korvattavissa vaikka miten olisi hyvä kaveri.
Mistä tiedät, jos et ole selibaattia kokenut tai kokeillut? Minun kokemukseni panetuksesta ja keskittymisestä on ihan toinen. Jatkuva keskittyminen häiritsee panetusta. Näin opiskeluaikana tenttipaineissa sekä gradua ja myöhemmin väitöskirjaa tehdessä - ja sitten myöhemmin työelämässä kovissa ammatillisissa haasteissa. Testosteronin vajausta en usko olevan, vaikka mittauksissa en ole käynyt, koska fyysinen kuntoni, mielialani ja vireyteni ovat ikäisekseni ihan hyviä. Ja monta asiaa menneessä elämässäni kyllä kadun (tiettyjä laiminlyöntejä, ohi menneitä tilaisuuksia jne), mutta selibaatti ei kuulu niihin. Tottumus on nimittäin tässäkin toinen luonto.
Eli sinua ei ole naiset juurikaan kiinnostaneet alunperinkään. Lipido ollut alusta lähtien heikko. Itselle oli jo nuorena selvää, etten tule selibaatissa elämämään saati ilman seksiä haluavaa naista. Sekin tuli nopeasti selväksi, että jatkuva panetus ja naisten metsästys haittasi pahasti keskittymistä opiskeluun ja harrastuksiin. Siten ratkaisin ongelman, pariuduin jo nuorena ja sain keskittymisrauhan. Pysyvä kotipesä toimi kivijalkana, jotta pystyi täysillä keskittymään opiskeluihin, töihin ja harrastuksiin. Siten en ole eläissäni elänyt puutteessa saati selibaatissa, eikä ole vaimokaan. Enkä ole tinkinyt mistään muustakaan, en varsinkaan harrastuksista. Henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin on kuuluneet hyvä parisuhde ja seksi. Ulkoisilla asioilla kuten rahalla tai työuralla saati vakansseilla ole ollut pskankaan arvoa. Henkisillä hyvinvointiin liittyvillä taas paljon. Sillä, että vaimoni haluaa minua myös fyysisesti on suuri merkitys.
Libidon voimakkuutta on vaikea arvioida. Ehkä minulla on todellakin heikompi seksuaalivietti kuin keskivertomiehellä tai vaihtoehtoisesti minulla on keskimääräistä korkeampi itsekontrolli tai itsetarkkailu. Tähän ainakin viittasivat sen persoonallisuustestin tulokset, jotka eräs entinen työnantajani teetti. Mutta siinä olet kyllä oikeassa, ettei seksi koskaan ole ollut minulle mikään huippuelämys. Ihan mukavaa - hämärien muistikuvien mukaan - mutta monesta muusta asiasta olen nauttinut enemmän.
Kokemuksiasi ei voi yleistää, tai voi varmaan muihin matalan libidon ihmisiin. Itsekontrollin avulla voi saada elämän, jossa ei sitten vain ole seksiä. Mutta itsekontrolli ei johda siihen että elämä tuntuisi elämisen arvoiselta. On itseasiassa psykologisesti aika haitallistakin tukahduttaa normaalit (vahvat) halunsa.
Kävikö siinä työnantajan teettämässä testissä yhtään ilmi tämä sun minäkeskeisyys, kun et tunnu osaavan asettua muiden asemaan oĺlenkaan?Tuon testin palautekeskustelussa psykologi sanoi, ettei minulla ole lainkaan johtajaominaisuuksia, mutta aivan poikkeuksellinen stressinsietokyky ja kärsivällisyys. Hän kehotti minua käyttämään näitä vahvuuksiani. Näitä olen sitten niin puolison, lasten kuin työyhteisön piirissä pyrkinyt hyödyntämään. Paremminkin olisi näillä kolmella elämäni tärkeällä sektorilla voinut mennä, mutta aivan varmasti myös paljon huonommin. Toisessa johtajatyyppitestissä (oli ns. puolivirallinen) minun todettiin vastaavan. Tuntemattoman sotilaan henkilöistä alikersantti Lahtista. Tiedä sitten, mitä se minusta kertoo.
Mielenkiintoinen sattuma. Useat palikkatestit ja psykotestit hehkuttivat johtaja-ainesta ja isoa egoa joka vie ties minne. Panostin kumminkin vaimooni ja intohimoisiin harrastuksiin. Enemmän tai vähemmän lusmuin ja panostin töihin sen verran kuin tarvis. Isoa päällikköä ei tullut, eikä ollut halujakaan. Päällikkönä ollut sängyssä ja tyydyttänyt vaimon halut. En ole kainannut muiden mielipiteitä tai arvostusta. Ego ollut ihan tarpeeksi iso ja kunnioitus tullut tekemisistä. Oman elämäni seppä.
Minusta tuli asiantuntijaorganisaation johtaja, se jolle - kai tuon kärsivällisyyden johdosta - nakitettiin alaisiksi niitä tyyppejä, jotka olivat joutuneet jonkinlaisiin hakauksiin muitten esimiesten kanssa. Kohtuullisesti meni. Sängyssä annoin vaimolle, mitä hän hartaimmin halusi, eli yörauhan, ja tyydytin parhaani mukaan hänen toiveensa sängyn ulkopuolella - sekin kohtuullisesti onnistui. Hänkin tietysti tyydyttää mitä mainioimmin minun ulkosängylliset haluni. Sinänsä en ole kaivannut muitten erityistä arvostusta, mutta mukavalta on tuntunut muitten asiantuntijoiden luottamus. Nykyisin haaveet kiteytyvät koronan jälkeiseen aikaan, jolloin maitomies Tevjen sanoin: ”Kans oppineiden haastella vois, eikä koskaan kiire olis pois. Suurin haave oiskin juuri tuo”
Kuulostaa omalta elämältäni. Ei tässä muiden arvostusta etsitä ja oma kumppani on se tärkein. Toki seksiä on meillä vielä riittävästi vähintään kuukausittain ja se on molemmille todella hyvää. Emäntä jaksaisi enemmänkin, mutta ymmärtää ettei minulla ihan puhti riitä, vaikka haluaisinkin. Jos ei tuota seksittömyyttäsi ota huomioon voin allekirjoittaa monta asiaa. Kateeksi ei kyllä käy loppuelämän kuiva kausi vaikka en minäkään auton alle ehkä juoksisi jos seksi loppuisi. Nyt täytyy varmaan kiittää luojaa omasta onnellisesta tilanteesta ja käydä vähän nuolemassa emäntää kun iltapesulta palaa saunasta.
Minä poikapa keitin emännälle saunakahvit. Hyvin maistuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Ehkäpä juuri sen takia, etten ymmärrä. Yritän myös lisätä muiden lukijoiden ymmärrystä, saada heitä hieman ajattelemaan. Ehkä joskus onnistunkin, esimerkiksi sinun kohdallasi
Tässä on sinulle vastannut useampi keskustelija, jotka ovat sanoneet, että ymmärtävät hyvin ettei sinun tarvitse erota jos olet sinut sen asian kanssa ettet loppuelämäsi aikana tule harrastamaan seksiä. Sen sijaan sinä vaikutat olevan täydellisen kyvytön ymmärtämään vastapuolta, joten enemmänkin työstettävää on sen asian suhteen.
Useimmat ihmiset eivät olisi missään olosuhteissa ok sen asian kanssa, jos heille vaikkapa kumppani yksipuolisesti ilmoittaa, että seksi ei enää kuulu tähän parisuhteeseen. Seksivietin omaaville henkilöille seksi on sen verran keskeinen perustarve, että vaikeudet sen hyväksymisessä eivät ole kiinni minkään asian ymmärryksen puutteesta. Mitkään aikaisemman yhteisolon aikana koetut asiat eivät kallista vaakakuppia tai poista henkilön fyysisiä tarpeita. Vain muistojen varassa ei voi eikä kannata elää. Ja edelleen, ennen kuin otat sen uudelleen puheeksi, seksikertojen tiheyden väheneminen on täysin eri asia kuin seksin loppuminen. Miten monella eri tavalla tämä täytyisi sinulle selittää?
Mutta oletko koskaan ajatellut, että tilanteesi voisi olla jo addiktio? Olen nähnyt läheltä tilanteita, jossa alkoholi on ollut tärkeämpi kuin läheisten rakkaus, omien lasten turvallisuus, taloudellisesta asemasta ja omasta terveydestä nyt puhumattakaan. Ja olen todella nähnyt myös ihmisiä, joille seksi on kuin alkoholi. Jos et voi olla ilman seksiä, niin eikö se jo pelota? Onko se tärkeämpää kuin rakkaus, lapset, kunniallisuus ja luotettavuus? Oletko miettinyt mitä oikeastaan seksistä haet, minkä tyhjiön se elämässäsi täyttää. Onko tarpeesi luontainen vai opittu tapa, jossa aivojen mielihyväjärjestelmä kaipaa yhä voimakkaampia yllykkeitä, kun entisiin on totuttu.
En ole absolutisti, mutta jos nyt tulisi kieltolaki, niin voisin tyynesti kaataa pari viinipulloani viemäriin ja olla muistamatta koko asiaa loppuikäni. Näin pitäisi suhtautua kaikkiin stimulantteihin, seksiinkin.
Olenko miettinyt, että olisin addikti? Ei, en ole. Normaalit seksuaaliset tarpeet liittyvät keskeisesti perusterveen ihmisen normaaliin toimintaan. Koska seksi ei vaikuta elämääni kielteisesti, vaan se on positiivinen ja parisuhdettakin edistävä voimavara, ei kyse voi olla addiktiosta. Paremman vertauskuvan puutteessa voisit yhtä hyvin sanoa, että muiden ihmisten tapaaminen on addiktio, kun se edistää ihmissuhteita sekä henkilökohtaista mielenterveyttä.
Voit aivan vapaasti asettaa itsesi muiden yläpuolelle ja kuvata tätä tyhjiöksi, mutta mukavaa toimintaa ei kuitenkaan tarvitse paheksua. Elämänkatsomuksesi kuulostaa ulkopuoliselle lievästi sanottuna masentavalta ja negatiiviselta. Vaikuttaa siltä, että olet vienyt perinteisen, paljon kurjuutta nähneen itäsuomalaisen elämänkatsomuksen äärimmilleen, jossa vaatimattomuus, niukkuus ja sen hyväksyminen on absoluuttinen hyve.
En itse kuitenkaan ole varttunut Nurmeksessa vaan ulkomailla, eikä minuun ole lapsesta lähtien iskostettu tällaista maailmankatsomusta, vaan minulle on opetettu, että kunnianhimo on hyvästä, mieluisia asioita saa ja pitää tavoitella. En ole luopumassa näistä asioista, koska Ukko-Lode vakuuttelee toisin. En ole muuttamassa mieltäsi, joten soisi pikkuhiljaa saman asian tapahtuvan sinun puoleltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Et voi sanoa yleispätevästi, että ”seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen”. Tai siis voit, totta kai, mutta sen sanominen ei automaattisesti päde muihin kuin itseesi. On ihan fine, että se on sinun periaatteesi. Se on varmasti toimiva periaate monelle muullekin, hyvin pitkälle itsellenikin. Minä en kuitenkaan koe pystyväni arvottamaan kenenkään seksuaalisen halun määrää ja sen tukahduttamisen aiheuttamaa ahdistusta niin, että voisin kenellekään muulle mennä määrittämään, onko ”oikein” vai ”väärin” lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Ehkäpä juuri sen takia, etten ymmärrä. Yritän myös lisätä muiden lukijoiden ymmärrystä, saada heitä hieman ajattelemaan. Ehkä joskus onnistunkin, esimerkiksi sinun kohdallasi
Tässä on sinulle vastannut useampi keskustelija, jotka ovat sanoneet, että ymmärtävät hyvin ettei sinun tarvitse erota jos olet sinut sen asian kanssa ettet loppuelämäsi aikana tule harrastamaan seksiä. Sen sijaan sinä vaikutat olevan täydellisen kyvytön ymmärtämään vastapuolta, joten enemmänkin työstettävää on sen asian suhteen.
Useimmat ihmiset eivät olisi missään olosuhteissa ok sen asian kanssa, jos heille vaikkapa kumppani yksipuolisesti ilmoittaa, että seksi ei enää kuulu tähän parisuhteeseen. Seksivietin omaaville henkilöille seksi on sen verran keskeinen perustarve, että vaikeudet sen hyväksymisessä eivät ole kiinni minkään asian ymmärryksen puutteesta. Mitkään aikaisemman yhteisolon aikana koetut asiat eivät kallista vaakakuppia tai poista henkilön fyysisiä tarpeita. Vain muistojen varassa ei voi eikä kannata elää. Ja edelleen, ennen kuin otat sen uudelleen puheeksi, seksikertojen tiheyden väheneminen on täysin eri asia kuin seksin loppuminen. Miten monella eri tavalla tämä täytyisi sinulle selittää?
Mutta oletko koskaan ajatellut, että tilanteesi voisi olla jo addiktio? Olen nähnyt läheltä tilanteita, jossa alkoholi on ollut tärkeämpi kuin läheisten rakkaus, omien lasten turvallisuus, taloudellisesta asemasta ja omasta terveydestä nyt puhumattakaan. Ja olen todella nähnyt myös ihmisiä, joille seksi on kuin alkoholi. Jos et voi olla ilman seksiä, niin eikö se jo pelota? Onko se tärkeämpää kuin rakkaus, lapset, kunniallisuus ja luotettavuus? Oletko miettinyt mitä oikeastaan seksistä haet, minkä tyhjiön se elämässäsi täyttää. Onko tarpeesi luontainen vai opittu tapa, jossa aivojen mielihyväjärjestelmä kaipaa yhä voimakkaampia yllykkeitä, kun entisiin on totuttu.
En ole absolutisti, mutta jos nyt tulisi kieltolaki, niin voisin tyynesti kaataa pari viinipulloani viemäriin ja olla muistamatta koko asiaa loppuikäni. Näin pitäisi suhtautua kaikkiin stimulantteihin, seksiinkin.
Olenko miettinyt, että olisin addikti? Ei, en ole. Normaalit seksuaaliset tarpeet liittyvät keskeisesti perusterveen ihmisen normaaliin toimintaan. Koska seksi ei vaikuta elämääni kielteisesti, vaan se on positiivinen ja parisuhdettakin edistävä voimavara, ei kyse voi olla addiktiosta. Paremman vertauskuvan puutteessa voisit yhtä hyvin sanoa, että muiden ihmisten tapaaminen on addiktio, kun se edistää ihmissuhteita sekä henkilökohtaista mielenterveyttä.
Voit aivan vapaasti asettaa itsesi muiden yläpuolelle ja kuvata tätä tyhjiöksi, mutta mukavaa toimintaa ei kuitenkaan tarvitse paheksua. Elämänkatsomuksesi kuulostaa ulkopuoliselle lievästi sanottuna masentavalta ja negatiiviselta. Vaikuttaa siltä, että olet vienyt perinteisen, paljon kurjuutta nähneen itäsuomalaisen elämänkatsomuksen äärimmilleen, jossa vaatimattomuus, niukkuus ja sen hyväksyminen on absoluuttinen hyve.
En itse kuitenkaan ole varttunut Nurmeksessa vaan ulkomailla, eikä minuun ole lapsesta lähtien iskostettu tällaista maailmankatsomusta, vaan minulle on opetettu, että kunnianhimo on hyvästä, mieluisia asioita saa ja pitää tavoitella. En ole luopumassa näistä asioista, koska Ukko-Lode vakuuttelee toisin. En ole muuttamassa mieltäsi, joten soisi pikkuhiljaa saman asian tapahtuvan sinun puoleltasi.
Tietynlaista kunnianhimoa minulla on ollut valtavasti. Jos minulle parikymppisenä olisi annettu vaihtoehto: Voisin tulla todella hyväksi sillä alalla, johon tunsin mielenkiintoa, jos eläisin loppuikäni selibaatissa, niin olisin epäröimättä hyväksynyt tuon ehdon - enkä taakseni katsonut.
Addiktioista : Jos ei voi tulla toimeen ilman viinaa on alkoholisti, jos ei voi luopua uhkapeleistä on peliriippuvainen, jos tuntee sortuvansa, kuolevansa tai ainakin näivettymästä ilman seksiä, on seksiriippuvainen.
Nyt voi väittää, että olen tietyssä mielessä esimerkiksi lukuriippuvainen. Tätä en kiellä, mutta tämä riippuvuus harvoin menee sellaisiin mittoihin, että toiset ihmiset joutuvat siitä kärsimään, enkä vielä ole joutunut esittämään puolisolleni uhkavaatimusta: Joko kaksi tuntia rauhallista lukuaikaa per päivä, tai lähden tästä suhteesta kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Et voi sanoa yleispätevästi, että ”seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen”. Tai siis voit, totta kai, mutta sen sanominen ei automaattisesti päde muihin kuin itseesi. On ihan fine, että se on sinun periaatteesi. Se on varmasti toimiva periaate monelle muullekin, hyvin pitkälle itsellenikin. Minä en kuitenkaan koe pystyväni arvottamaan kenenkään seksuaalisen halun määrää ja sen tukahduttamisen aiheuttamaa ahdistusta niin, että voisin kenellekään muulle mennä määrittämään, onko ”oikein” vai ”väärin” lähteä.
Jos kokee seksuaalisen tyydytyksen perusoikeudekseen, jonka tulee parisuhteessa toteutua, niin se pitää mielestäni heti alussa tehdä selväksi potentiaaliselle kumppanilleen - jotta tämäkin tietäisi. Jos tämä on molempien hyväksymä periaate, niin silloin voi syntyä tietynlainen peruste jopa velvollisuusseksiin. Ja silloin myös voi toinen osapuoli tuntea itsensä petetyksi, jos sovitusta ei pidetä kiinni. Muussa tapauksessa seksin puute ei mielestäni ole oikeutettu syy suhteesta lähtöön.
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiä
Sinulla tuntuu olevan käsitys, että voit tällä jankkaamisella muuttaa ihmisiä. Biologisten itsestäänselvyyksien ”pohtiminen” ei kuitenkaan niitä muuta. Voit yhtä huonolla menestyksellä yrittää laittaa ihmisiä ”pohtimaan”, tarvitseeko heidän syödä, juoda tai hengittää. Rinnastat seksin sen sijaan kuitenkin esimerkiksi lukuhetkiin, joten käyhän jatkossa viihdyttämään itseäsi lukemalla, sillä et tule muuttamaan täällä kenenkään ihmisen maailmankatsomusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiä
Minä taas puhun siitä, että sinä olet epämiellyttävä tollo, koska luulet tuovasi jotain valoa ja tietoa keskusteluun, vaikka näin ei ole. Sinä edustat tunkkaista itsekeskeisyyttä ja ylemmyydentuntoa. Naurettavaa on, että kuvittelet keskustelun liittyvän vain siihen seksiin. Olennaista on myös tuo sinun ylimielisyys ja oman tilanteen survominen joka muottiin. Miten sinä kehtaat, oikeasti kehtaat tuomita ihmisiä noin. Ja luulet tietäväsi että "suhde perustuu seksiin" vain koska itse niin toitotat viestistä toiseen.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Et voi sanoa yleispätevästi, että ”seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen”. Tai siis voit, totta kai, mutta sen sanominen ei automaattisesti päde muihin kuin itseesi. On ihan fine, että se on sinun periaatteesi. Se on varmasti toimiva periaate monelle muullekin, hyvin pitkälle itsellenikin. Minä en kuitenkaan koe pystyväni arvottamaan kenenkään seksuaalisen halun määrää ja sen tukahduttamisen aiheuttamaa ahdistusta niin, että voisin kenellekään muulle mennä määrittämään, onko ”oikein” vai ”väärin” lähteä.
Jos kokee seksuaalisen tyydytyksen perusoikeudekseen, jonka tulee parisuhteessa toteutua, niin se pitää mielestäni heti alussa tehdä selväksi potentiaaliselle kumppanilleen - jotta tämäkin tietäisi. Jos tämä on molempien hyväksymä periaate, niin silloin voi syntyä tietynlainen peruste jopa velvollisuusseksiin. Ja silloin myös voi toinen osapuoli tuntea itsensä petetyksi, jos sovitusta ei pidetä kiinni. Muussa tapauksessa seksin puute ei mielestäni ole oikeutettu syy suhteesta lähtöön.
Minä ainakin keskustelen parisuhteen alkuvaiheessa odotuksista seksin saralla ja kumpikin saa esittää oman näkemyksensä vaikkapa siitä, miten omissa käsityksissään seksielämä pidemmässä parisuhteessa näyttää. Koen tämän myös täysin normaalina toimintatapana.
Meidän tapauksessa vaikkapa molemmat olivat samaa mieltä siitä, että pitkässä parisuhteessa edelleen 2-3 kertaa viikossa seksiä on jeppis, vaikka tutustumisen alkumetreillä harrastettiinkin seksiä käytännössä päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiäMinä taas puhun siitä, että sinä olet epämiellyttävä tollo, koska luulet tuovasi jotain valoa ja tietoa keskusteluun, vaikka näin ei ole. Sinä edustat tunkkaista itsekeskeisyyttä ja ylemmyydentuntoa. Naurettavaa on, että kuvittelet keskustelun liittyvän vain siihen seksiin. Olennaista on myös tuo sinun ylimielisyys ja oman tilanteen survominen joka muottiin. Miten sinä kehtaat, oikeasti kehtaat tuomita ihmisiä noin. Ja luulet tietäväsi että "suhde perustuu seksiin" vain koska itse niin toitotat viestistä toiseen.
Nimenomaan minulle on useammassa kuin yhdessä vastauksessa todisteltu seksittömän suhteen olevan kaverisuhde eikä parisuhde. Ja etteivät mitkään muut suhteen aspektit seksiä korvaa. Voit vaikka tarkistaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla tuntuu olevan käsitys, että voit tällä jankkaamisella muuttaa ihmisiä. Biologisten itsestäänselvyyksien ”pohtiminen” ei kuitenkaan niitä muuta. Voit yhtä huonolla menestyksellä yrittää laittaa ihmisiä ”pohtimaan”, tarvitseeko heidän syödä, juoda tai hengittää. Rinnastat seksin sen sijaan kuitenkin esimerkiksi lukuhetkiin, joten käyhän jatkossa viihdyttämään itseäsi lukemalla, sillä et tule muuttamaan täällä kenenkään ihmisen maailmankatsomusta.
Syöminen, juominen, hengittäminen ja nukkuminen ovat perustarpeita. Niiden tyydyttämättä jättäminen johtaa kuolemaan minuuteista (hengitys) viikkoihin (ruoka). Näistäkin tarpeista on ehkä hengittämistä lukuunottamatta perversionsa. Voimme tunnetusti omaksi vahingoksemme ylensyödä yli fysiologisen tarpeemme, janoomme voimme juoda sokeripitoisia virvoitusjuomia tai alkoholia ja unentarve voi rsppeutua laiskotteluksi.
Seksin puute ei johda kuolemaan. Sen harjoittamisesta ilman harkintaa ja kohtuutta seuraa tunnetusti ikäviä asioita : ei-toivottuja raskauksia, abortteja, sukupuolitauteja ja ihmissuhdeongelmia. Kuten muukin mielihyvää aiheuttava toiminta se aktivoi aivojen dopamiinijärjestelmän ja yllyttää hakemaan aina uusia ja voimakkaampia kicksejä.
Pariinkin kertaan oli noin puoli vuotta taukoa. Se söi kyllä vahvasti miestä.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiäMinä taas puhun siitä, että sinä olet epämiellyttävä tollo, koska luulet tuovasi jotain valoa ja tietoa keskusteluun, vaikka näin ei ole. Sinä edustat tunkkaista itsekeskeisyyttä ja ylemmyydentuntoa. Naurettavaa on, että kuvittelet keskustelun liittyvän vain siihen seksiin. Olennaista on myös tuo sinun ylimielisyys ja oman tilanteen survominen joka muottiin. Miten sinä kehtaat, oikeasti kehtaat tuomita ihmisiä noin. Ja luulet tietäväsi että "suhde perustuu seksiin" vain koska itse niin toitotat viestistä toiseen.
Nimenomaan minulle on useammassa kuin yhdessä vastauksessa todisteltu seksittömän suhteen olevan kaverisuhde eikä parisuhde. Ja etteivät mitkään muut suhteen aspektit seksiä korvaa. Voit vaikka tarkistaa.
Tottahan se onkin, ei sun jankkaaminen sitä muuta. Tosi monelle suhde ilman seksiä on kaverisuhde. Se voi olla jollain tavalla hyvä ja rakastava suhde, mutta ei sellainen johon haluaa jäädä.
Mä uskon että puhut totta kun kerrot OMASTA ELÄMÄSTÄSI. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet sinun elämästä on kaikki totta, aitoa omaa kokemustasi. Ei SINUN suhteesi tarvitse olla kaverisuhde vain koska muille se olisi. Mä olen lukenut myös ne monet viestit, joissa sinua ymmärretään, sanotaan että selvä ok, mutta minulle sama ei toimisi. Jostain syystä et kuitenkaan tunnu käsittävän, ettet ole "oikeassa" pätkääkään, jos asia ei liity sinun elämääsi. Olet OMAN ELÄMÄSI asiantuntija ja tiedät tasan miten homma toimii, mutta et tiedä MINUN elämästäni mitään. Ymmärrätkö tätä?
Sinun ei kannattaisi esittää että tiedät jotain minun ja muiden elämästä omien kokemustesi takia. Ihmiselämä ei ole tollei yleistettävissä. Mutta teet niin viestistä toiseen ja siksi olet epäkohtelias ja ylimielinen. Tai viestisi ovat, ehkä et vain osaa ilmaista itseäsi etkä tajua kun loukkaat muita.
Siinä mielessä tämä ketju ei siis liity vain seksiin. Aihe voisi olla mikä vain muukin. Joka tapauksessa on ylimielistä ja epäkohteliasta esittää että tietää paremmin, moralisoida ja tuomita.
Kuulostaa omalta elämältäni. Ei tässä muiden arvostusta etsitä ja oma kumppani on se tärkein. Toki seksiä on meillä vielä riittävästi vähintään kuukausittain ja se on molemmille todella hyvää. Emäntä jaksaisi enemmänkin, mutta ymmärtää ettei minulla ihan puhti riitä, vaikka haluaisinkin. Jos ei tuota seksittömyyttäsi ota huomioon voin allekirjoittaa monta asiaa. Kateeksi ei kyllä käy loppuelämän kuiva kausi vaikka en minäkään auton alle ehkä juoksisi jos seksi loppuisi. Nyt täytyy varmaan kiittää luojaa omasta onnellisesta tilanteesta ja käydä vähän nuolemassa emäntää kun iltapesulta palaa saunasta.