Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pisin aika jonka olette olleet parisuhteessa ilman seksiä?
28.02.2021 |
Meillä ei ole tänä vuonna vielä ollut, koska mä en ole ollut oikein tunnelmissa ja mies etääntyy koko ajan.
Kohta 4 kk ilman seksiä. Voi kuitenkin olla normaalia eri elämäntilanteissa?
Ollaan 34 ja 37 v
Kommentit (226)
meillä ei seksiä ole muuten kuin et yleesnä se päätyy toisen tai mol. orgssmiin. mies ollut laukeamatta max 10pv n 18v aikana yl. pikkulapsiaikana .jos seksiks lasketaan toisen elimien koskettelu esim niin aika typistyy 7..8 päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Et voi sanoa yleispätevästi, että ”seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen”. Tai siis voit, totta kai, mutta sen sanominen ei automaattisesti päde muihin kuin itseesi. On ihan fine, että se on sinun periaatteesi. Se on varmasti toimiva periaate monelle muullekin, hyvin pitkälle itsellenikin. Minä en kuitenkaan koe pystyväni arvottamaan kenenkään seksuaalisen halun määrää ja sen tukahduttamisen aiheuttamaa ahdistusta niin, että voisin kenellekään muulle mennä määrittämään, onko ”oikein” vai ”väärin” lähteä.
Jos kokee seksuaalisen tyydytyksen perusoikeudekseen, jonka tulee parisuhteessa toteutua, niin se pitää mielestäni heti alussa tehdä selväksi potentiaaliselle kumppanilleen - jotta tämäkin tietäisi. Jos tämä on molempien hyväksymä periaate, niin silloin voi syntyä tietynlainen peruste jopa velvollisuusseksiin. Ja silloin myös voi toinen osapuoli tuntea itsensä petetyksi, jos sovitusta ei pidetä kiinni. Muussa tapauksessa seksin puute ei mielestäni ole oikeutettu syy suhteesta lähtöön.
Ai täällä ladellaan jotain absurdeja sääntöjä nyt. Jes. Minäkin osallistun!
-Jos aikoo joskus lopettaa seksin harrastamisen niin se pitää ilmoittaa heti seurustelun alussa, jotta siitä voidaan tehdä kirjallinen sopimus. Asiasta pitää sopia kaikkien yli 13-vuotiaiden, jotka alkavat seurustella, niin ei tule sitten väärinkäsityksiä myöhemmin. -Kukaan ei saa kasvaa ja muuttua ihmisenä, kenenkään tarpeet ei saa muuttua siinä määrin, että se kaataisi parisuhteen.
-Kaikki jotka ovat seurustelleet yli 4kk joutu.. siis saavat olla yhdessä kuolemaan saakka. Ei saa vaihtaa. On absoluuttisesti moraalisesti ja eettisesti parempi olla saman kanssa, kuin vaihtaa, erota, haluta olla yksin. Tämä pätee myös niihin joilla on eka tapailukaveri ala-asteella ja käyvät yhdessä kirjastossa ja mäkkärissä. Niidenkin on pakko olla yhdessä aina, koska niin on oikein ja hyvä.
Ukko-lode sä nyt vaan olet väärässä.
Sun suhde on varmasti ihana ja olette onnellisia. Se on hyvä asia!
Lakkaa nyt kuitenkin tuputtamasta sitä samaa toimintamallia muillekin ja anna muidenkin olla onnellisia, siihen ei ole vain yhtä tapaa!
Sinun tapa toimii sinulle eikä kukaan vie sitä pois. Minä en halua sinun tapaa, eikä se tee minusta huonompaa ihmistä.
Ukolla ei ole vuosikausiin olla aamuseisokkeja eikä ole panettanut. Siksi keksii älyttömiä selityksiä ja tekosyitä , ettei seksi puolison kanssa ole mitenkään tärkeää. Normaalissa parisuhteessa se on.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Et voi sanoa yleispätevästi, että ”seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen”. Tai siis voit, totta kai, mutta sen sanominen ei automaattisesti päde muihin kuin itseesi. On ihan fine, että se on sinun periaatteesi. Se on varmasti toimiva periaate monelle muullekin, hyvin pitkälle itsellenikin. Minä en kuitenkaan koe pystyväni arvottamaan kenenkään seksuaalisen halun määrää ja sen tukahduttamisen aiheuttamaa ahdistusta niin, että voisin kenellekään muulle mennä määrittämään, onko ”oikein” vai ”väärin” lähteä.
Jos kokee seksuaalisen tyydytyksen perusoikeudekseen, jonka tulee parisuhteessa toteutua, niin se pitää mielestäni heti alussa tehdä selväksi potentiaaliselle kumppanilleen - jotta tämäkin tietäisi. Jos tämä on molempien hyväksymä periaate, niin silloin voi syntyä tietynlainen peruste jopa velvollisuusseksiin. Ja silloin myös voi toinen osapuoli tuntea itsensä petetyksi, jos sovitusta ei pidetä kiinni. Muussa tapauksessa seksin puute ei mielestäni ole oikeutettu syy suhteesta lähtöön.
Ai täällä ladellaan jotain absurdeja sääntöjä nyt. Jes. Minäkin osallistun!
-Jos aikoo joskus lopettaa seksin harrastamisen niin se pitää ilmoittaa heti seurustelun alussa, jotta siitä voidaan tehdä kirjallinen sopimus. Asiasta pitää sopia kaikkien yli 13-vuotiaiden, jotka alkavat seurustella, niin ei tule sitten väärinkäsityksiä myöhemmin. -Kukaan ei saa kasvaa ja muuttua ihmisenä, kenenkään tarpeet ei saa muuttua siinä määrin, että se kaataisi parisuhteen.
-Kaikki jotka ovat seurustelleet yli 4kk joutu.. siis saavat olla yhdessä kuolemaan saakka. Ei saa vaihtaa. On absoluuttisesti moraalisesti ja eettisesti parempi olla saman kanssa, kuin vaihtaa, erota, haluta olla yksin. Tämä pätee myös niihin joilla on eka tapailukaveri ala-asteella ja käyvät yhdessä kirjastossa ja mäkkärissä. Niidenkin on pakko olla yhdessä aina, koska niin on oikein ja hyvä.
Nyt tiedät itsekin, että vedät argumentit ad absurdum. Mitä minä tarkoitan ja mielestäni olen selvästi tuonut esille, että parisuhteeseen pitää lähteä odotuksin, jotka kumpikin osapuoli jakaa. Ne odotukset määrittävät ne elämäntilanteet, joissa parisuhteesta lähteminen voisi tulla kysymykseen. Voisihan ne muotoilla vaikka lupauksiksi tyyliin: Jos ikinä lyön tai muuten fyysisesti vahingoitan sinua tai lapsia, niin sinulla on oikeus lähteä, tai, jos päihteitten käyttöni tekee yhteiselämän sietämättömäksi, niin sinulla on oikeus lähteä. Jos jompikumpi osapuoli pitää seksiä erityisen tärkeänä, niin pitäisi kai sekin tehdä heti selväksi: Jos et tyydytä minua seksuaalisesti ilman hyväksymääni syytä, niin minulla on oikeus lähteä.
Totta kai ihmiset muuttuvat ja parisuhteessa ihmiset myös muuttavat toisiaan - kivi kiveä hioo. Perinteisesti tämä ei ole muuttanut sitoutumisvelvoitetta ”myötä- ja vastoinkäymisissä”, ”for richer, for poorer, in sickness and in health”. Eikö se ole hirvittävän karu käsitys seksistä, jos esimerkiksi selkärankavamman vuoksi pysyvästi seksiin kykenemättömän puolison tuosta vain ”korvaa” joku toinen? Kahden toisistaan välittävän ihmisen läheisin fyysinen ja uutta elämää luova kanssakäyminen pelkistyy periaatteeseen ”kun kutittaa, niin pitää raapia”. Mutta jos on tätä mieltä, niin kai senkin voi sanoa heti alussa: ”Jos jonakin päivänä et pysty seksiin, niin lähden kävelemään”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Et voi sanoa yleispätevästi, että ”seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen”. Tai siis voit, totta kai, mutta sen sanominen ei automaattisesti päde muihin kuin itseesi. On ihan fine, että se on sinun periaatteesi. Se on varmasti toimiva periaate monelle muullekin, hyvin pitkälle itsellenikin. Minä en kuitenkaan koe pystyväni arvottamaan kenenkään seksuaalisen halun määrää ja sen tukahduttamisen aiheuttamaa ahdistusta niin, että voisin kenellekään muulle mennä määrittämään, onko ”oikein” vai ”väärin” lähteä.
Jos kokee seksuaalisen tyydytyksen perusoikeudekseen, jonka tulee parisuhteessa toteutua, niin se pitää mielestäni heti alussa tehdä selväksi potentiaaliselle kumppanilleen - jotta tämäkin tietäisi. Jos tämä on molempien hyväksymä periaate, niin silloin voi syntyä tietynlainen peruste jopa velvollisuusseksiin. Ja silloin myös voi toinen osapuoli tuntea itsensä petetyksi, jos sovitusta ei pidetä kiinni. Muussa tapauksessa seksin puute ei mielestäni ole oikeutettu syy suhteesta lähtöön.
Ai täällä ladellaan jotain absurdeja sääntöjä nyt. Jes. Minäkin osallistun!
-Jos aikoo joskus lopettaa seksin harrastamisen niin se pitää ilmoittaa heti seurustelun alussa, jotta siitä voidaan tehdä kirjallinen sopimus. Asiasta pitää sopia kaikkien yli 13-vuotiaiden, jotka alkavat seurustella, niin ei tule sitten väärinkäsityksiä myöhemmin. -Kukaan ei saa kasvaa ja muuttua ihmisenä, kenenkään tarpeet ei saa muuttua siinä määrin, että se kaataisi parisuhteen.
-Kaikki jotka ovat seurustelleet yli 4kk joutu.. siis saavat olla yhdessä kuolemaan saakka. Ei saa vaihtaa. On absoluuttisesti moraalisesti ja eettisesti parempi olla saman kanssa, kuin vaihtaa, erota, haluta olla yksin. Tämä pätee myös niihin joilla on eka tapailukaveri ala-asteella ja käyvät yhdessä kirjastossa ja mäkkärissä. Niidenkin on pakko olla yhdessä aina, koska niin on oikein ja hyvä.Nyt tiedät itsekin, että vedät argumentit ad absurdum. Mitä minä tarkoitan ja mielestäni olen selvästi tuonut esille, että parisuhteeseen pitää lähteä odotuksin, jotka kumpikin osapuoli jakaa. Ne odotukset määrittävät ne elämäntilanteet, joissa parisuhteesta lähteminen voisi tulla kysymykseen. Voisihan ne muotoilla vaikka lupauksiksi tyyliin: Jos ikinä lyön tai muuten fyysisesti vahingoitan sinua tai lapsia, niin sinulla on oikeus lähteä, tai, jos päihteitten käyttöni tekee yhteiselämän sietämättömäksi, niin sinulla on oikeus lähteä. Jos jompikumpi osapuoli pitää seksiä erityisen tärkeänä, niin pitäisi kai sekin tehdä heti selväksi: Jos et tyydytä minua seksuaalisesti ilman hyväksymääni syytä, niin minulla on oikeus lähteä.
Totta kai ihmiset muuttuvat ja parisuhteessa ihmiset myös muuttavat toisiaan - kivi kiveä hioo. Perinteisesti tämä ei ole muuttanut sitoutumisvelvoitetta ”myötä- ja vastoinkäymisissä”, ”for richer, for poorer, in sickness and in health”. Eikö se ole hirvittävän karu käsitys seksistä, jos esimerkiksi selkärankavamman vuoksi pysyvästi seksiin kykenemättömän puolison tuosta vain ”korvaa” joku toinen? Kahden toisistaan välittävän ihmisen läheisin fyysinen ja uutta elämää luova kanssakäyminen pelkistyy periaatteeseen ”kun kutittaa, niin pitää raapia”. Mutta jos on tätä mieltä, niin kai senkin voi sanoa heti alussa: ”Jos jonakin päivänä et pysty seksiin, niin lähden kävelemään”.
Olet väärässä. Osaat suoltaa ihan tyylikästä kuraa, mutta kuraa se silti on.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiäMinä taas puhun siitä, että sinä olet epämiellyttävä tollo, koska luulet tuovasi jotain valoa ja tietoa keskusteluun, vaikka näin ei ole. Sinä edustat tunkkaista itsekeskeisyyttä ja ylemmyydentuntoa. Naurettavaa on, että kuvittelet keskustelun liittyvän vain siihen seksiin. Olennaista on myös tuo sinun ylimielisyys ja oman tilanteen survominen joka muottiin. Miten sinä kehtaat, oikeasti kehtaat tuomita ihmisiä noin. Ja luulet tietäväsi että "suhde perustuu seksiin" vain koska itse niin toitotat viestistä toiseen.
Nimenomaan minulle on useammassa kuin yhdessä vastauksessa todisteltu seksittömän suhteen olevan kaverisuhde eikä parisuhde. Ja etteivät mitkään muut suhteen aspektit seksiä korvaa. Voit vaikka tarkistaa.
Tottahan se onkin, ei sun jankkaaminen sitä muuta. Tosi monelle suhde ilman seksiä on kaverisuhde. Se voi olla jollain tavalla hyvä ja rakastava suhde, mutta ei sellainen johon haluaa jäädä.
Mä uskon että puhut totta kun kerrot OMASTA ELÄMÄSTÄSI. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet sinun elämästä on kaikki totta, aitoa omaa kokemustasi. Ei SINUN suhteesi tarvitse olla kaverisuhde vain koska muille se olisi. Mä olen lukenut myös ne monet viestit, joissa sinua ymmärretään, sanotaan että selvä ok, mutta minulle sama ei toimisi. Jostain syystä et kuitenkaan tunnu käsittävän, ettet ole "oikeassa" pätkääkään, jos asia ei liity sinun elämääsi. Olet OMAN ELÄMÄSI asiantuntija ja tiedät tasan miten homma toimii, mutta et tiedä MINUN elämästäni mitään. Ymmärrätkö tätä?Sinun ei kannattaisi esittää että tiedät jotain minun ja muiden elämästä omien kokemustesi takia. Ihmiselämä ei ole tollei yleistettävissä. Mutta teet niin viestistä toiseen ja siksi olet epäkohtelias ja ylimielinen. Tai viestisi ovat, ehkä et vain osaa ilmaista itseäsi etkä tajua kun loukkaat muita.
Siinä mielessä tämä ketju ei siis liity vain seksiin. Aihe voisi olla mikä vain muukin. Joka tapauksessa on ylimielistä ja epäkohteliasta esittää että tietää paremmin, moralisoida ja tuomita.
Herkkiä nuoruusmuistojani. Voimakas rakastuminen - ensirakkaus. Haikeansuloinen muisto, joka sitten jäi muistoksi vain. Siinä tunteessa ei ollut juuri mitään eroottista, oli vain se hyvä olo, kun sai olla tuota ihanaa nuorta naista lähellä ja tunne, että haluaisi olla hänelle vain mahdollisimman hyvä. Koskaan suhde ei edennyt suukkoja pitemmälle. En silti väitä, että kyseessä oli kaverisuhde. Mies ja naispuolisia kavereita minulla on ollut niin monia, että tiedän eron.
Toinen muisto vanhemmistani. Yli 50-vuotta naimisissa, suhteessa tyynensä ja myrskynsä, sota-ajat, taloushuolet, loppuvuodet kaikkein seesteisimmät. Kummankin osapuolen terveys jo niin hauras, ettei varmasti sen kummemmin seksuaalisia haluja kuin kykyjäkään ollut eikä erotiikkaa ilmassa. Silti isäni kuoleman jälkeen äitini näytti isäni nuoruudenkuvaa ja sanoi: ”Tuohon poikaan minä rakastuin.” Sitten oli kuva heistä keski-ikäisinä kaikkien lasten kanssa. Äidin kommentti: ”Tässä se mies, jonka kanssa elin.” Viimeksi tuli isästä vähän ennen kuolemaa otettu valokuva. ”Tämä on se ukki, joka oli kaikkein rakkain” - ja sitten itku. On heidän haudalleen sylkemistä, jos väittää tuon vanhan parin suhteen olleen vain kaverisuhde.
Heteroseksuaalisia rakkaussuhteita on monenlaisia. Ne voivat sisältää seksiä tai sitten eivät, mutta ne ovat muuta kuin kaverisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Et voi sanoa yleispätevästi, että ”seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen”. Tai siis voit, totta kai, mutta sen sanominen ei automaattisesti päde muihin kuin itseesi. On ihan fine, että se on sinun periaatteesi. Se on varmasti toimiva periaate monelle muullekin, hyvin pitkälle itsellenikin. Minä en kuitenkaan koe pystyväni arvottamaan kenenkään seksuaalisen halun määrää ja sen tukahduttamisen aiheuttamaa ahdistusta niin, että voisin kenellekään muulle mennä määrittämään, onko ”oikein” vai ”väärin” lähteä.
Jos kokee seksuaalisen tyydytyksen perusoikeudekseen, jonka tulee parisuhteessa toteutua, niin se pitää mielestäni heti alussa tehdä selväksi potentiaaliselle kumppanilleen - jotta tämäkin tietäisi. Jos tämä on molempien hyväksymä periaate, niin silloin voi syntyä tietynlainen peruste jopa velvollisuusseksiin. Ja silloin myös voi toinen osapuoli tuntea itsensä petetyksi, jos sovitusta ei pidetä kiinni. Muussa tapauksessa seksin puute ei mielestäni ole oikeutettu syy suhteesta lähtöön.
Ai täällä ladellaan jotain absurdeja sääntöjä nyt. Jes. Minäkin osallistun!
-Jos aikoo joskus lopettaa seksin harrastamisen niin se pitää ilmoittaa heti seurustelun alussa, jotta siitä voidaan tehdä kirjallinen sopimus. Asiasta pitää sopia kaikkien yli 13-vuotiaiden, jotka alkavat seurustella, niin ei tule sitten väärinkäsityksiä myöhemmin. -Kukaan ei saa kasvaa ja muuttua ihmisenä, kenenkään tarpeet ei saa muuttua siinä määrin, että se kaataisi parisuhteen.
-Kaikki jotka ovat seurustelleet yli 4kk joutu.. siis saavat olla yhdessä kuolemaan saakka. Ei saa vaihtaa. On absoluuttisesti moraalisesti ja eettisesti parempi olla saman kanssa, kuin vaihtaa, erota, haluta olla yksin. Tämä pätee myös niihin joilla on eka tapailukaveri ala-asteella ja käyvät yhdessä kirjastossa ja mäkkärissä. Niidenkin on pakko olla yhdessä aina, koska niin on oikein ja hyvä.Nyt tiedät itsekin, että vedät argumentit ad absurdum. Mitä minä tarkoitan ja mielestäni olen selvästi tuonut esille, että parisuhteeseen pitää lähteä odotuksin, jotka kumpikin osapuoli jakaa. Ne odotukset määrittävät ne elämäntilanteet, joissa parisuhteesta lähteminen voisi tulla kysymykseen. Voisihan ne muotoilla vaikka lupauksiksi tyyliin: Jos ikinä lyön tai muuten fyysisesti vahingoitan sinua tai lapsia, niin sinulla on oikeus lähteä, tai, jos päihteitten käyttöni tekee yhteiselämän sietämättömäksi, niin sinulla on oikeus lähteä. Jos jompikumpi osapuoli pitää seksiä erityisen tärkeänä, niin pitäisi kai sekin tehdä heti selväksi: Jos et tyydytä minua seksuaalisesti ilman hyväksymääni syytä, niin minulla on oikeus lähteä.
Totta kai ihmiset muuttuvat ja parisuhteessa ihmiset myös muuttavat toisiaan - kivi kiveä hioo. Perinteisesti tämä ei ole muuttanut sitoutumisvelvoitetta ”myötä- ja vastoinkäymisissä”, ”for richer, for poorer, in sickness and in health”. Eikö se ole hirvittävän karu käsitys seksistä, jos esimerkiksi selkärankavamman vuoksi pysyvästi seksiin kykenemättömän puolison tuosta vain ”korvaa” joku toinen? Kahden toisistaan välittävän ihmisen läheisin fyysinen ja uutta elämää luova kanssakäyminen pelkistyy periaatteeseen ”kun kutittaa, niin pitää raapia”. Mutta jos on tätä mieltä, niin kai senkin voi sanoa heti alussa: ”Jos jonakin päivänä et pysty seksiin, niin lähden kävelemään”.
Olet väärässä. Osaat suoltaa ihan tyylikästä kuraa, mutta kuraa se silti on.
”Sanoi entinen mies/nainen, kun argumentit loppui”.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiäMinä taas puhun siitä, että sinä olet epämiellyttävä tollo, koska luulet tuovasi jotain valoa ja tietoa keskusteluun, vaikka näin ei ole. Sinä edustat tunkkaista itsekeskeisyyttä ja ylemmyydentuntoa. Naurettavaa on, että kuvittelet keskustelun liittyvän vain siihen seksiin. Olennaista on myös tuo sinun ylimielisyys ja oman tilanteen survominen joka muottiin. Miten sinä kehtaat, oikeasti kehtaat tuomita ihmisiä noin. Ja luulet tietäväsi että "suhde perustuu seksiin" vain koska itse niin toitotat viestistä toiseen.
Nimenomaan minulle on useammassa kuin yhdessä vastauksessa todisteltu seksittömän suhteen olevan kaverisuhde eikä parisuhde. Ja etteivät mitkään muut suhteen aspektit seksiä korvaa. Voit vaikka tarkistaa.
Tottahan se onkin, ei sun jankkaaminen sitä muuta. Tosi monelle suhde ilman seksiä on kaverisuhde. Se voi olla jollain tavalla hyvä ja rakastava suhde, mutta ei sellainen johon haluaa jäädä.
Mä uskon että puhut totta kun kerrot OMASTA ELÄMÄSTÄSI. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet sinun elämästä on kaikki totta, aitoa omaa kokemustasi. Ei SINUN suhteesi tarvitse olla kaverisuhde vain koska muille se olisi. Mä olen lukenut myös ne monet viestit, joissa sinua ymmärretään, sanotaan että selvä ok, mutta minulle sama ei toimisi. Jostain syystä et kuitenkaan tunnu käsittävän, ettet ole "oikeassa" pätkääkään, jos asia ei liity sinun elämääsi. Olet OMAN ELÄMÄSI asiantuntija ja tiedät tasan miten homma toimii, mutta et tiedä MINUN elämästäni mitään. Ymmärrätkö tätä?Sinun ei kannattaisi esittää että tiedät jotain minun ja muiden elämästä omien kokemustesi takia. Ihmiselämä ei ole tollei yleistettävissä. Mutta teet niin viestistä toiseen ja siksi olet epäkohtelias ja ylimielinen. Tai viestisi ovat, ehkä et vain osaa ilmaista itseäsi etkä tajua kun loukkaat muita.
Siinä mielessä tämä ketju ei siis liity vain seksiin. Aihe voisi olla mikä vain muukin. Joka tapauksessa on ylimielistä ja epäkohteliasta esittää että tietää paremmin, moralisoida ja tuomita.
Herkkiä nuoruusmuistojani. Voimakas rakastuminen - ensirakkaus. Haikeansuloinen muisto, joka sitten jäi muistoksi vain. Siinä tunteessa ei ollut juuri mitään eroottista, oli vain se hyvä olo, kun sai olla tuota ihanaa nuorta naista lähellä ja tunne, että haluaisi olla hänelle vain mahdollisimman hyvä. Koskaan suhde ei edennyt suukkoja pitemmälle. En silti väitä, että kyseessä oli kaverisuhde. Mies ja naispuolisia kavereita minulla on ollut niin monia, että tiedän eron.
Toinen muisto vanhemmistani. Yli 50-vuotta naimisissa, suhteessa tyynensä ja myrskynsä, sota-ajat, taloushuolet, loppuvuodet kaikkein seesteisimmät. Kummankin osapuolen terveys jo niin hauras, ettei varmasti sen kummemmin seksuaalisia haluja kuin kykyjäkään ollut eikä erotiikkaa ilmassa. Silti isäni kuoleman jälkeen äitini näytti isäni nuoruudenkuvaa ja sanoi: ”Tuohon poikaan minä rakastuin.” Sitten oli kuva heistä keski-ikäisinä kaikkien lasten kanssa. Äidin kommentti: ”Tässä se mies, jonka kanssa elin.” Viimeksi tuli isästä vähän ennen kuolemaa otettu valokuva. ”Tämä on se ukki, joka oli kaikkein rakkain” - ja sitten itku. On heidän haudalleen sylkemistä, jos väittää tuon vanhan parin suhteen olleen vain kaverisuhde.
Heteroseksuaalisia rakkaussuhteita on monenlaisia. Ne voivat sisältää seksiä tai sitten eivät, mutta ne ovat muuta kuin kaverisuhteita.
Ukkoloden kokemus ja kertomus omasta elämästään vol 20506040. Ei edelleen liity muiden elämään ja ratkaisuihin, eikä ole syy tuomita muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Jospa tämän pitkällisen ajatuksenvaihdon saisi päättymään seuraavaan kompromissiin:
Jos alunperin on lähtenyt parisuhteeseen odottaen seksuaalista tyydytystä ja toinen osapuoli tämän alusta alkaen tietää ja on siihen sitoutunut, niin silloin seksin loppuessa on oikeus lähteä suhteesta.
Jos taas parisuhteen lähtökohta alunperinkin on, ettei seksi ole olennaisen tärkeää, niin silloin sen väheneminen tai loppuminen ei ole oikeutettu syy jättämiseen tai pettämiseen.
Voidaanko näistä periaatteista olla yksimielisiä?
Oikeus lähteä suhteesta? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei kenelläkään ole mitään velvoitetta pysyä suhteessa, ainoastaan oma halu.
On juridisia ja moraalisia velvoitteita. Jälkimmäisiin kuuluvat toisen osapuolen huomioiminen silloinkin, kun laki ei siihen velvoita. Parisuhdehan sisältää kompromisseja kaikilla elämänaloilla. Jossain määrin jokainen joutuu jostakin luopumaan (moni nainen menneinä vuosina tinki esim. koulutuksestaan ja urastaan) Jos suhteesta on syntynyt lapsia, niin heihin syntyy moraalisia velvoitteita, jotka ylittävät lain määrittämät minimivaatimukset. Jos harkitsee suhteesta lähtemistä, ei lähtökohtaisesti enää voi ajatella vain itseään, vaan kaikkia niitä, joihin lähtöpäätös vaikuttaa. Varsinkin, jos jätetty osapuoli on satsannut suhteeseen enemmän kuin lähtijä.
Tarkoitin kyllä lähinnä sitä, että noista erilaisista moraalisista kysymyksistä sekä kaikista suhteen hyvistä ja huonoista puolista syntyy se halu olla suhteessa, tai lähteä. Itse kullakin se halu muodostuu eri asioista ja eri painotuksilla.
Jos puhut ”oikeudesta lähteä”, niin se on vähän kuin ulkoapäin annettu normi, mutta on tärkeä ymmärtää, että tosiasiassa kyse on loppuviimeksi aina yksilön omasta sisäsyntyisestä tahdosta. Tässä meidän yhteiskunnassamme ei kukaan voi jakaa ”oikeuksia” olla tai olla olematta parisuhteessa.
Puhuin moraalisesta oikeudesta. Lienemme samaa mieltä, että esimerkiksi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö tai taloudellinen holtittomuus voivat tapauskohtaisesti antaa kärsivälle osapuolelle oikeuden, joskus jopa velvollisuuden, lähteä suhteesta. Jos kummallekin osapuolelle on alusta asti kristallinselvää, että suhteelta edellytetään myös toisen osapuolen seksuaalista tyydytyttämistä, niin tämän sopimuksen rikkominen voisi olla vastaava oikeus lähteä suhteesta. Tätä siis tarkoitin. Ja jos taas tällaista yhteisymmärrystä ei ole, niin seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen.
Et voi sanoa yleispätevästi, että ”seksin puute ei ole oikea peruste yksipuoliseen suhteesta lähtemiseen”. Tai siis voit, totta kai, mutta sen sanominen ei automaattisesti päde muihin kuin itseesi. On ihan fine, että se on sinun periaatteesi. Se on varmasti toimiva periaate monelle muullekin, hyvin pitkälle itsellenikin. Minä en kuitenkaan koe pystyväni arvottamaan kenenkään seksuaalisen halun määrää ja sen tukahduttamisen aiheuttamaa ahdistusta niin, että voisin kenellekään muulle mennä määrittämään, onko ”oikein” vai ”väärin” lähteä.
Jos kokee seksuaalisen tyydytyksen perusoikeudekseen, jonka tulee parisuhteessa toteutua, niin se pitää mielestäni heti alussa tehdä selväksi potentiaaliselle kumppanilleen - jotta tämäkin tietäisi. Jos tämä on molempien hyväksymä periaate, niin silloin voi syntyä tietynlainen peruste jopa velvollisuusseksiin. Ja silloin myös voi toinen osapuoli tuntea itsensä petetyksi, jos sovitusta ei pidetä kiinni. Muussa tapauksessa seksin puute ei mielestäni ole oikeutettu syy suhteesta lähtöön.
Ai täällä ladellaan jotain absurdeja sääntöjä nyt. Jes. Minäkin osallistun!
-Jos aikoo joskus lopettaa seksin harrastamisen niin se pitää ilmoittaa heti seurustelun alussa, jotta siitä voidaan tehdä kirjallinen sopimus. Asiasta pitää sopia kaikkien yli 13-vuotiaiden, jotka alkavat seurustella, niin ei tule sitten väärinkäsityksiä myöhemmin. -Kukaan ei saa kasvaa ja muuttua ihmisenä, kenenkään tarpeet ei saa muuttua siinä määrin, että se kaataisi parisuhteen.
-Kaikki jotka ovat seurustelleet yli 4kk joutu.. siis saavat olla yhdessä kuolemaan saakka. Ei saa vaihtaa. On absoluuttisesti moraalisesti ja eettisesti parempi olla saman kanssa, kuin vaihtaa, erota, haluta olla yksin. Tämä pätee myös niihin joilla on eka tapailukaveri ala-asteella ja käyvät yhdessä kirjastossa ja mäkkärissä. Niidenkin on pakko olla yhdessä aina, koska niin on oikein ja hyvä.Nyt tiedät itsekin, että vedät argumentit ad absurdum. Mitä minä tarkoitan ja mielestäni olen selvästi tuonut esille, että parisuhteeseen pitää lähteä odotuksin, jotka kumpikin osapuoli jakaa. Ne odotukset määrittävät ne elämäntilanteet, joissa parisuhteesta lähteminen voisi tulla kysymykseen. Voisihan ne muotoilla vaikka lupauksiksi tyyliin: Jos ikinä lyön tai muuten fyysisesti vahingoitan sinua tai lapsia, niin sinulla on oikeus lähteä, tai, jos päihteitten käyttöni tekee yhteiselämän sietämättömäksi, niin sinulla on oikeus lähteä. Jos jompikumpi osapuoli pitää seksiä erityisen tärkeänä, niin pitäisi kai sekin tehdä heti selväksi: Jos et tyydytä minua seksuaalisesti ilman hyväksymääni syytä, niin minulla on oikeus lähteä.
Totta kai ihmiset muuttuvat ja parisuhteessa ihmiset myös muuttavat toisiaan - kivi kiveä hioo. Perinteisesti tämä ei ole muuttanut sitoutumisvelvoitetta ”myötä- ja vastoinkäymisissä”, ”for richer, for poorer, in sickness and in health”. Eikö se ole hirvittävän karu käsitys seksistä, jos esimerkiksi selkärankavamman vuoksi pysyvästi seksiin kykenemättömän puolison tuosta vain ”korvaa” joku toinen? Kahden toisistaan välittävän ihmisen läheisin fyysinen ja uutta elämää luova kanssakäyminen pelkistyy periaatteeseen ”kun kutittaa, niin pitää raapia”. Mutta jos on tätä mieltä, niin kai senkin voi sanoa heti alussa: ”Jos jonakin päivänä et pysty seksiin, niin lähden kävelemään”.
Olet väärässä. Osaat suoltaa ihan tyylikästä kuraa, mutta kuraa se silti on.
”Sanoi entinen mies/nainen, kun argumentit loppui”.
Sinä vetoat muiden argumentteihin, mutta itse vastaat pelkästään asian vierestä, etkä noteeraa mitenkään omien väitteidesi massiivisia aukkoja.
Mitä sä oot mieltä siitä, että sun elämä on sun elämä ja muiden elämä on muiden elämä? Ymmärrätkö sä tätä toiseutta, että me ei olla samoja ihmisiä ja meillä ei ole samanlaisia suhteita?
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiäMinä taas puhun siitä, että sinä olet epämiellyttävä tollo, koska luulet tuovasi jotain valoa ja tietoa keskusteluun, vaikka näin ei ole. Sinä edustat tunkkaista itsekeskeisyyttä ja ylemmyydentuntoa. Naurettavaa on, että kuvittelet keskustelun liittyvän vain siihen seksiin. Olennaista on myös tuo sinun ylimielisyys ja oman tilanteen survominen joka muottiin. Miten sinä kehtaat, oikeasti kehtaat tuomita ihmisiä noin. Ja luulet tietäväsi että "suhde perustuu seksiin" vain koska itse niin toitotat viestistä toiseen.
Nimenomaan minulle on useammassa kuin yhdessä vastauksessa todisteltu seksittömän suhteen olevan kaverisuhde eikä parisuhde. Ja etteivät mitkään muut suhteen aspektit seksiä korvaa. Voit vaikka tarkistaa.
Tottahan se onkin, ei sun jankkaaminen sitä muuta. Tosi monelle suhde ilman seksiä on kaverisuhde. Se voi olla jollain tavalla hyvä ja rakastava suhde, mutta ei sellainen johon haluaa jäädä.
Mä uskon että puhut totta kun kerrot OMASTA ELÄMÄSTÄSI. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet sinun elämästä on kaikki totta, aitoa omaa kokemustasi. Ei SINUN suhteesi tarvitse olla kaverisuhde vain koska muille se olisi. Mä olen lukenut myös ne monet viestit, joissa sinua ymmärretään, sanotaan että selvä ok, mutta minulle sama ei toimisi. Jostain syystä et kuitenkaan tunnu käsittävän, ettet ole "oikeassa" pätkääkään, jos asia ei liity sinun elämääsi. Olet OMAN ELÄMÄSI asiantuntija ja tiedät tasan miten homma toimii, mutta et tiedä MINUN elämästäni mitään. Ymmärrätkö tätä?Sinun ei kannattaisi esittää että tiedät jotain minun ja muiden elämästä omien kokemustesi takia. Ihmiselämä ei ole tollei yleistettävissä. Mutta teet niin viestistä toiseen ja siksi olet epäkohtelias ja ylimielinen. Tai viestisi ovat, ehkä et vain osaa ilmaista itseäsi etkä tajua kun loukkaat muita.
Siinä mielessä tämä ketju ei siis liity vain seksiin. Aihe voisi olla mikä vain muukin. Joka tapauksessa on ylimielistä ja epäkohteliasta esittää että tietää paremmin, moralisoida ja tuomita.
Herkkiä nuoruusmuistojani. Voimakas rakastuminen - ensirakkaus. Haikeansuloinen muisto, joka sitten jäi muistoksi vain. Siinä tunteessa ei ollut juuri mitään eroottista, oli vain se hyvä olo, kun sai olla tuota ihanaa nuorta naista lähellä ja tunne, että haluaisi olla hänelle vain mahdollisimman hyvä. Koskaan suhde ei edennyt suukkoja pitemmälle. En silti väitä, että kyseessä oli kaverisuhde. Mies ja naispuolisia kavereita minulla on ollut niin monia, että tiedän eron.
Toinen muisto vanhemmistani. Yli 50-vuotta naimisissa, suhteessa tyynensä ja myrskynsä, sota-ajat, taloushuolet, loppuvuodet kaikkein seesteisimmät. Kummankin osapuolen terveys jo niin hauras, ettei varmasti sen kummemmin seksuaalisia haluja kuin kykyjäkään ollut eikä erotiikkaa ilmassa. Silti isäni kuoleman jälkeen äitini näytti isäni nuoruudenkuvaa ja sanoi: ”Tuohon poikaan minä rakastuin.” Sitten oli kuva heistä keski-ikäisinä kaikkien lasten kanssa. Äidin kommentti: ”Tässä se mies, jonka kanssa elin.” Viimeksi tuli isästä vähän ennen kuolemaa otettu valokuva. ”Tämä on se ukki, joka oli kaikkein rakkain” - ja sitten itku. On heidän haudalleen sylkemistä, jos väittää tuon vanhan parin suhteen olleen vain kaverisuhde.
Heteroseksuaalisia rakkaussuhteita on monenlaisia. Ne voivat sisältää seksiä tai sitten eivät, mutta ne ovat muuta kuin kaverisuhteita.
Ukkoloden kokemus ja kertomus omasta elämästään vol 20506040. Ei edelleen liity muiden elämään ja ratkaisuihin, eikä ole syy tuomita muita.
Mutta onpahan tosi - ja rohkenen väittää hyvin monien miesten ja naisten - kokemus, joka todistaa, ettei miehen ja naisen suhteiden kirjon ainoat vaihtoehdot ole seksisuhde tai kaveruus. Onko sinulla tähän huomautettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiäMinä taas puhun siitä, että sinä olet epämiellyttävä tollo, koska luulet tuovasi jotain valoa ja tietoa keskusteluun, vaikka näin ei ole. Sinä edustat tunkkaista itsekeskeisyyttä ja ylemmyydentuntoa. Naurettavaa on, että kuvittelet keskustelun liittyvän vain siihen seksiin. Olennaista on myös tuo sinun ylimielisyys ja oman tilanteen survominen joka muottiin. Miten sinä kehtaat, oikeasti kehtaat tuomita ihmisiä noin. Ja luulet tietäväsi että "suhde perustuu seksiin" vain koska itse niin toitotat viestistä toiseen.
Nimenomaan minulle on useammassa kuin yhdessä vastauksessa todisteltu seksittömän suhteen olevan kaverisuhde eikä parisuhde. Ja etteivät mitkään muut suhteen aspektit seksiä korvaa. Voit vaikka tarkistaa.
Tottahan se onkin, ei sun jankkaaminen sitä muuta. Tosi monelle suhde ilman seksiä on kaverisuhde. Se voi olla jollain tavalla hyvä ja rakastava suhde, mutta ei sellainen johon haluaa jäädä.
Mä uskon että puhut totta kun kerrot OMASTA ELÄMÄSTÄSI. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet sinun elämästä on kaikki totta, aitoa omaa kokemustasi. Ei SINUN suhteesi tarvitse olla kaverisuhde vain koska muille se olisi. Mä olen lukenut myös ne monet viestit, joissa sinua ymmärretään, sanotaan että selvä ok, mutta minulle sama ei toimisi. Jostain syystä et kuitenkaan tunnu käsittävän, ettet ole "oikeassa" pätkääkään, jos asia ei liity sinun elämääsi. Olet OMAN ELÄMÄSI asiantuntija ja tiedät tasan miten homma toimii, mutta et tiedä MINUN elämästäni mitään. Ymmärrätkö tätä?Sinun ei kannattaisi esittää että tiedät jotain minun ja muiden elämästä omien kokemustesi takia. Ihmiselämä ei ole tollei yleistettävissä. Mutta teet niin viestistä toiseen ja siksi olet epäkohtelias ja ylimielinen. Tai viestisi ovat, ehkä et vain osaa ilmaista itseäsi etkä tajua kun loukkaat muita.
Siinä mielessä tämä ketju ei siis liity vain seksiin. Aihe voisi olla mikä vain muukin. Joka tapauksessa on ylimielistä ja epäkohteliasta esittää että tietää paremmin, moralisoida ja tuomita.
Herkkiä nuoruusmuistojani. Voimakas rakastuminen - ensirakkaus. Haikeansuloinen muisto, joka sitten jäi muistoksi vain. Siinä tunteessa ei ollut juuri mitään eroottista, oli vain se hyvä olo, kun sai olla tuota ihanaa nuorta naista lähellä ja tunne, että haluaisi olla hänelle vain mahdollisimman hyvä. Koskaan suhde ei edennyt suukkoja pitemmälle. En silti väitä, että kyseessä oli kaverisuhde. Mies ja naispuolisia kavereita minulla on ollut niin monia, että tiedän eron.
Toinen muisto vanhemmistani. Yli 50-vuotta naimisissa, suhteessa tyynensä ja myrskynsä, sota-ajat, taloushuolet, loppuvuodet kaikkein seesteisimmät. Kummankin osapuolen terveys jo niin hauras, ettei varmasti sen kummemmin seksuaalisia haluja kuin kykyjäkään ollut eikä erotiikkaa ilmassa. Silti isäni kuoleman jälkeen äitini näytti isäni nuoruudenkuvaa ja sanoi: ”Tuohon poikaan minä rakastuin.” Sitten oli kuva heistä keski-ikäisinä kaikkien lasten kanssa. Äidin kommentti: ”Tässä se mies, jonka kanssa elin.” Viimeksi tuli isästä vähän ennen kuolemaa otettu valokuva. ”Tämä on se ukki, joka oli kaikkein rakkain” - ja sitten itku. On heidän haudalleen sylkemistä, jos väittää tuon vanhan parin suhteen olleen vain kaverisuhde.
Heteroseksuaalisia rakkaussuhteita on monenlaisia. Ne voivat sisältää seksiä tai sitten eivät, mutta ne ovat muuta kuin kaverisuhteita.
Moni on kirjoittanut että TILANTEET VAIHTELEE! On eri asia loppuuko se seksi nuorena vai vanhana ja mistä syystä.
Ja sun VANHEMPIEN SUHDE OLI NIIDEN SUHDE!!!! SE EI OLE MUIDEN SUHDE!!!! Jollain seksitön suhde on kaverisuhde. Ei k a i k i l l a ! !
Ja sinä se syljet kaikkien naamaan jotka valitsee muuta kuin sinä, kun et tajua että osalle se seksitön suhde olisi kamalaa ja surullista ja tuskaa. Sinulle ei olisi. Monelle ei olisi. Vanhemmillesi ei varmaan ollut. Naapurin Penalle ei ollut. Hammaslääkärille ei ole. Mutta MINÄ EN OLE HE JA HE EIVÄT OLE MINÄ. Maailmassa on enemmän kuin yksi kokemus.
Kukaan järkevä ei tuomiste sun suhdetta. Kukaan järkevä ei tuomiste mitenkään tippaakaan sun vanhempien suhdetta, vain koska ei ole seksiä. Joku trolli on ehkä yhden sellasen viestin joskus kirjottanut, en tiedä. Mutta varmaan 50 asiallista viestiäkin on.
Mutta ymmärrä nyt hyvä ihminen että MONELLE IHMISELLE HEIDÄN OMASSA ELÄMÄSSÄÄN SEKSITÖN SUHDE EI OLE PARISUHDE, EIKÄ SELLAISEEN HALUA JÄÄDÄ. Sinä olet halunnut, mutta se ei liity siihen että joku muu ei halua.
Sinulla on tunteet ja elämä, jotka ovat oikein ja omiasi. Sinun tunteet ja elämä eivät ole muiden ihmisten elämä. Muilla on omat tunteet ja kokemukset.
Se että joku ajattelee ja kokee eri tavalla kuin sinä ei vielä ole sylkemistä haudalle tai haukkua. Sinä saat ajatella eri lailla ja elämää OMAA ELÄMÄÄSI eri tavalla kuin muut. Mutta on ylemmyydentuntoista ettet anna muille samaa tilaa, vaan tuomitset niitä jotka eivät elä kuten sinä.
Sinun elämä on sinun. Minun elämä on minun. Me emme ole sama ihminen. Meidän ei tarvitse olla sama ihminen ja tehdä samoja valintoja.
MINULLE seksitön elämä tässä vaiheessa ja tässä iässä ei olisi hyvää elämää. Siitä ei voi vääntää ja kiistellä, koska se on MINUN elämäni ja sinä et ole minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään sivutolkulla yksittäisen epämiellyttävän ja tuomistevan ukon kanssa? Voidaanko yhdessä nyt sopia että lähdetään kaikki tästä suhteesta ja jätetään ukkolode paasaamaan myrkkyjään yksinään. Jos ei ole alustaviakaan sosiaalisia taitoja ymmärtää muiden tunteita ja tilanteita niin se ei tule muuttumaan vaikka hänelle selittäis vielä 10 sivua lisää. Urpå mikä urpå.
i) Sinunhan ei ole mikään pakko jatkaa
ii) Olen jo tänään esittänyt mielestäni toimivan kompromissinäkemyksen, johon luulisin kaikkien voivan jotenkin myöntyä - onko sinulla siihen jotakin huomautettavaa?
iii) Tähän saakka minulle esitetyt vasta-argumentit kiteytyvät mielestäni väitteeseen, että parisuhde on ensisijaisesti seksisuhde. Tätä on toistettu ikään kuin aksioomaa, jota ei tarvitsekaan todistaa, vaan tästä ”itsestäänselvyydestä” lähtien todistetaan sitten kaikki muu.
iv) Tuon oletuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa suhteettoman voimakkaan torjunnan, ja tuo reaktio on mielenkiintoinen. Eräällä toisella foorumilla yksi keskustelijoista totesi, että harva mielipide nostaa yhtä äänekkäät vastalauseet kuin muistutus alkoholin vaaroista. Tällä ketjulla on esitetty vähintään yhtä äkäisiä kannanottoja. Ikään kuin jotakin pyhää olisi häpäisty. Tämän tulisi herättää itsekunkin.
vi) Kyseenalaistus provosoi pohtimaan itsestäänselvyyksiäMinä taas puhun siitä, että sinä olet epämiellyttävä tollo, koska luulet tuovasi jotain valoa ja tietoa keskusteluun, vaikka näin ei ole. Sinä edustat tunkkaista itsekeskeisyyttä ja ylemmyydentuntoa. Naurettavaa on, että kuvittelet keskustelun liittyvän vain siihen seksiin. Olennaista on myös tuo sinun ylimielisyys ja oman tilanteen survominen joka muottiin. Miten sinä kehtaat, oikeasti kehtaat tuomita ihmisiä noin. Ja luulet tietäväsi että "suhde perustuu seksiin" vain koska itse niin toitotat viestistä toiseen.
Nimenomaan minulle on useammassa kuin yhdessä vastauksessa todisteltu seksittömän suhteen olevan kaverisuhde eikä parisuhde. Ja etteivät mitkään muut suhteen aspektit seksiä korvaa. Voit vaikka tarkistaa.
Tottahan se onkin, ei sun jankkaaminen sitä muuta. Tosi monelle suhde ilman seksiä on kaverisuhde. Se voi olla jollain tavalla hyvä ja rakastava suhde, mutta ei sellainen johon haluaa jäädä.
Mä uskon että puhut totta kun kerrot OMASTA ELÄMÄSTÄSI. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet sinun elämästä on kaikki totta, aitoa omaa kokemustasi. Ei SINUN suhteesi tarvitse olla kaverisuhde vain koska muille se olisi. Mä olen lukenut myös ne monet viestit, joissa sinua ymmärretään, sanotaan että selvä ok, mutta minulle sama ei toimisi. Jostain syystä et kuitenkaan tunnu käsittävän, ettet ole "oikeassa" pätkääkään, jos asia ei liity sinun elämääsi. Olet OMAN ELÄMÄSI asiantuntija ja tiedät tasan miten homma toimii, mutta et tiedä MINUN elämästäni mitään. Ymmärrätkö tätä?Sinun ei kannattaisi esittää että tiedät jotain minun ja muiden elämästä omien kokemustesi takia. Ihmiselämä ei ole tollei yleistettävissä. Mutta teet niin viestistä toiseen ja siksi olet epäkohtelias ja ylimielinen. Tai viestisi ovat, ehkä et vain osaa ilmaista itseäsi etkä tajua kun loukkaat muita.
Siinä mielessä tämä ketju ei siis liity vain seksiin. Aihe voisi olla mikä vain muukin. Joka tapauksessa on ylimielistä ja epäkohteliasta esittää että tietää paremmin, moralisoida ja tuomita.
Herkkiä nuoruusmuistojani. Voimakas rakastuminen - ensirakkaus. Haikeansuloinen muisto, joka sitten jäi muistoksi vain. Siinä tunteessa ei ollut juuri mitään eroottista, oli vain se hyvä olo, kun sai olla tuota ihanaa nuorta naista lähellä ja tunne, että haluaisi olla hänelle vain mahdollisimman hyvä. Koskaan suhde ei edennyt suukkoja pitemmälle. En silti väitä, että kyseessä oli kaverisuhde. Mies ja naispuolisia kavereita minulla on ollut niin monia, että tiedän eron.
Toinen muisto vanhemmistani. Yli 50-vuotta naimisissa, suhteessa tyynensä ja myrskynsä, sota-ajat, taloushuolet, loppuvuodet kaikkein seesteisimmät. Kummankin osapuolen terveys jo niin hauras, ettei varmasti sen kummemmin seksuaalisia haluja kuin kykyjäkään ollut eikä erotiikkaa ilmassa. Silti isäni kuoleman jälkeen äitini näytti isäni nuoruudenkuvaa ja sanoi: ”Tuohon poikaan minä rakastuin.” Sitten oli kuva heistä keski-ikäisinä kaikkien lasten kanssa. Äidin kommentti: ”Tässä se mies, jonka kanssa elin.” Viimeksi tuli isästä vähän ennen kuolemaa otettu valokuva. ”Tämä on se ukki, joka oli kaikkein rakkain” - ja sitten itku. On heidän haudalleen sylkemistä, jos väittää tuon vanhan parin suhteen olleen vain kaverisuhde.
Heteroseksuaalisia rakkaussuhteita on monenlaisia. Ne voivat sisältää seksiä tai sitten eivät, mutta ne ovat muuta kuin kaverisuhteita.
Ukkoloden kokemus ja kertomus omasta elämästään vol 20506040. Ei edelleen liity muiden elämään ja ratkaisuihin, eikä ole syy tuomita muita.
Mutta onpahan tosi - ja rohkenen väittää hyvin monien miesten ja naisten - kokemus, joka todistaa, ettei miehen ja naisen suhteiden kirjon ainoat vaihtoehdot ole seksisuhde tai kaveruus. Onko sinulla tähän huomautettavaa.
Huomautettavaa? Mitä tarkoitat? Eikö ne monet viestit riitä, joissa lukee että kaikilla on oma kokemus ja omat elämät. Tosi monelle seksitön suhde on kaverisuhde ja erittäin hyvä syy erota. Monelle ei. Ihmiset on erilaisia. Miksi se on jotain haudalle sylkemistä jos toteaa että mä elän näin, en samoin kuin joku toinen.
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Pari sivua sitten hän kirjoitti että olisi parikymppisenä suostunut olemaan loppuelämän selibaatissa jos ois voinu menestyä jollain alalla. Tarkalla sitaatilla ei ole väliä. Pointti vaan että olet oikeassa. On mahdotonta selittää ihmiselle, jolla ei ole samoja tarpeita, että itsellä niitä on.
Kuulostaa samalta kuin ne keskustelut, joissa asiasta mitään tietämätön toteaa masentuneelle että "no piristy, älä sure, mee vaikka lenkille". Tai työttömälle "meet vaan johonkin töihin, haet vaan, kyllä mäkin pääsin helposti töihin!". Eli selittää oman kokemuksen kautta asiasta, josta ei tiedä. Turhaa. Jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Pari sivua sitten hän kirjoitti että olisi parikymppisenä suostunut olemaan loppuelämän selibaatissa jos ois voinu menestyä jollain alalla. Tarkalla sitaatilla ei ole väliä. Pointti vaan että olet oikeassa. On mahdotonta selittää ihmiselle, jolla ei ole samoja tarpeita, että itsellä niitä on.
Kuulostaa samalta kuin ne keskustelut, joissa asiasta mitään tietämätön toteaa masentuneelle että "no piristy, älä sure, mee vaikka lenkille". Tai työttömälle "meet vaan johonkin töihin, haet vaan, kyllä mäkin pääsin helposti töihin!". Eli selittää oman kokemuksen kautta asiasta, josta ei tiedä. Turhaa. Jep.
Mitä tarkoitin tuolla kuvitteellisella selibaatilla kuvitteellisen menestyksen hintana on tämä. Otetaan esimerkiksi nuori Sibelius ja oletetaan, että hänelle Aino Järnefeltin tapaamisen jälkeen ilmestyi haltijatarkummi. Tämä kertoo, että Sibeliuksesta voi joko tulla Suomen suurin säveltäjä, jos sanoo ikuiset jäähyväiset Ainolle, tai hän voi saada Ainon ja eläkeviran Keravan postitoimiston hoitajana (ja soitella omaksi ilokseen sunnuntaisin klo 14:00 - 15:00). Kumman vaihtoehdon luulisitte Sibeliuksen valinneen? Kumman olisitte Sibeliuksena itse valinneet?
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Pari sivua sitten hän kirjoitti että olisi parikymppisenä suostunut olemaan loppuelämän selibaatissa jos ois voinu menestyä jollain alalla. Tarkalla sitaatilla ei ole väliä. Pointti vaan että olet oikeassa. On mahdotonta selittää ihmiselle, jolla ei ole samoja tarpeita, että itsellä niitä on.
Kuulostaa samalta kuin ne keskustelut, joissa asiasta mitään tietämätön toteaa masentuneelle että "no piristy, älä sure, mee vaikka lenkille". Tai työttömälle "meet vaan johonkin töihin, haet vaan, kyllä mäkin pääsin helposti töihin!". Eli selittää oman kokemuksen kautta asiasta, josta ei tiedä. Turhaa. Jep.Mitä tarkoitin tuolla kuvitteellisella selibaatilla kuvitteellisen menestyksen hintana on tämä. Otetaan esimerkiksi nuori Sibelius ja oletetaan, että hänelle Aino Järnefeltin tapaamisen jälkeen ilmestyi haltijatarkummi. Tämä kertoo, että Sibeliuksesta voi joko tulla Suomen suurin säveltäjä, jos sanoo ikuiset jäähyväiset Ainolle, tai hän voi saada Ainon ja eläkeviran Keravan postitoimiston hoitajana (ja soitella omaksi ilokseen sunnuntaisin klo 14:00 - 15:00). Kumman vaihtoehdon luulisitte Sibeliuksen valinneen? Kumman olisitte Sibeliuksena itse valinneet?
Niin. Niin niin. Mutta se mitä Sibelius olisi valinnut, minä valitsisin tai sinä valitsisit ei ole pätevä peruste todeta että ne muiden valinnat on huonoja. Sä teet itsellesi sopivia valintoja, et voi survoa muita samaan muottiin. On aika selkeetä että meillä on HYVIN eri lähtökohdat, jos toinen olisi parikymppisenä voinut valita selibaatin ja toinen ei. Mä en silti selitä sulle että oot moraalisesti huonompi, puutteellinen tai säälittävä. Sulla taas on jatkuvasti se asenne.
Oot hyvin puolustuskannalla, vaikka sua vastaan ei edes hyökätä. Yritetään vaan sanoa että voitko vähän pakittaa ja lopettaa muiden mollaamisen.
Tässä ei puhuta seksin harrastamisesta kohtuuttomasti, vaan parisuhdeseksistä. Minulle siitä ei ole seurannut tollasta "voimakkaampien kicksien" hakemista. Kuulostaa aika vanhoilliselta ajattelulta. Parisuhdeseksi on ollut vain ja ainoastaan positiivinen ja ihana asia minulle. Ymmärrän ettei oo sitä kaikille, mutta minulle kyllä. Seksi on ihanaa.