Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pisin aika jonka olette olleet parisuhteessa ilman seksiä?
28.02.2021 |
Meillä ei ole tänä vuonna vielä ollut, koska mä en ole ollut oikein tunnelmissa ja mies etääntyy koko ajan.
Kohta 4 kk ilman seksiä. Voi kuitenkin olla normaalia eri elämäntilanteissa?
Ollaan 34 ja 37 v
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Ja tämän ontuvan vertauksen varaan aina rakennetaan koko vasta-argumentti.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta on kyllä osa kokonaisuutta, ja tietyt osat nyt sattuvat olemaan sellaisia, että ilman niitä ei ole myöskään kokonaisuutta. Se mitä ne osat ovat, on tietysti yksilöllistä. Mutta jos tämä auttaisi ymmärtämään.
Ilman perustaa ei ole taloa, vaikka talossa on paljon muutakin. Samoin kuten ilman seksiä ei ole parisuhdetta, jos seksuaaliset halut ovat vähintään keskiverrolla tasolla. Eikä tämä tarkoita, ettei siinä parisuhteessa ole mitään muuta.
Vaimon haluje mukaan mennään. Pari kertaa vuodessa. Itse haluaisin vähintään kerran viikossa. Onneksi on käsi. Vaikka onhan se aika surullista...
Pisin aika 25 vuoden suhteen aikana ilman seksiä on ollut ehkä 4kk. Sitä ennen ja sen jälkeen vähintään kerran kuussa.
2,5 vkoa ristiin menneiden työ- yms. matkojen vuoksi. yleensä 1-3krt vkossa seksiä + omat kivat päälle molemmilla. Tosin joku noista kerroista voi olla omaa kivaa yhdessä miehen kanssa, siis samaan aikaan itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Ja tämän ontuvan vertauksen varaan aina rakennetaan koko vasta-argumentti.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta on kyllä osa kokonaisuutta, ja tietyt osat nyt sattuvat olemaan sellaisia, että ilman niitä ei ole myöskään kokonaisuutta. Se mitä ne osat ovat, on tietysti yksilöllistä. Mutta jos tämä auttaisi ymmärtämään.Ilman perustaa ei ole taloa, vaikka talossa on paljon muutakin. Samoin kuten ilman seksiä ei ole parisuhdetta, jos seksuaaliset halut ovat vähintään keskiverrolla tasolla. Eikä tämä tarkoita, ettei siinä parisuhteessa ole mitään muuta.
Mutta mikä ihme siinä seksissä on niin ihmeellistä, että nimenomaan sen puutteeseen voi kaatua parisuhde? Se on tietysti välttämätöntä lasten saamiseksi ja tietysti ihan nautinnollista, kuten on syöminenkin. Outoa olisi kuitenkin erota esimerkiksi erilaisten ruokamieltymysten vuoksi (koskien siis ruoan määrää ja laatua). Oletetaan, että esimerkiksi puoliso olisi pysyvästi (esimerkiksi lääkityksen vuoksi) kyvytön tai haluton seksiin, niin olisiko moraalisesti oikein erota ja hylätä? Tai jos tuossa tilanteessa ryhtyy sivusuhteeseen, niin voiko oikeasti väittää seksin olevan kiintymyksen ja rakkauden osoitus puolisolle? Eikö elämässä ole monia muita asioita, jotka normaalisti asetetaan seksin edelle. Joka aamu lähdetään töihinkin, vaikka kuinka houkuttelevaa seksiä olisi tarjolla sen sijaan.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Ja tämän ontuvan vertauksen varaan aina rakennetaan koko vasta-argumentti.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta on kyllä osa kokonaisuutta, ja tietyt osat nyt sattuvat olemaan sellaisia, että ilman niitä ei ole myöskään kokonaisuutta. Se mitä ne osat ovat, on tietysti yksilöllistä. Mutta jos tämä auttaisi ymmärtämään.Ilman perustaa ei ole taloa, vaikka talossa on paljon muutakin. Samoin kuten ilman seksiä ei ole parisuhdetta, jos seksuaaliset halut ovat vähintään keskiverrolla tasolla. Eikä tämä tarkoita, ettei siinä parisuhteessa ole mitään muuta.
Mutta mikä ihme siinä seksissä on niin ihmeellistä, että nimenomaan sen puutteeseen voi kaatua parisuhde? Se on tietysti välttämätöntä lasten saamiseksi ja tietysti ihan nautinnollista, kuten on syöminenkin. Outoa olisi kuitenkin erota esimerkiksi erilaisten ruokamieltymysten vuoksi (koskien siis ruoan määrää ja laatua). Oletetaan, että esimerkiksi puoliso olisi pysyvästi (esimerkiksi lääkityksen vuoksi) kyvytön tai haluton seksiin, niin olisiko moraalisesti oikein erota ja hylätä? Tai jos tuossa tilanteessa ryhtyy sivusuhteeseen, niin voiko oikeasti väittää seksin olevan kiintymyksen ja rakkauden osoitus puolisolle? Eikö elämässä ole monia muita asioita, jotka normaalisti asetetaan seksin edelle. Joka aamu lähdetään töihinkin, vaikka kuinka houkuttelevaa seksiä olisi tarjolla sen sijaan.
Kaikissa keskusteluissa on oleellista ymmärtää, että ihmiset on erilaisia. Ei kannata lähteä arvottamaan ja tuomitsemaan sen perusteella, että itse toimisi toisin. Tietysti toimisi toisin, kun on toinen ihminen!!
Entä miksi jossain suhteessa pitäisi vain olla ja olla, jos se ei tunnu hyvältä? Sinusta tuntuu hyvältä, sinulla on kivaa, sinä et halua erota. Tämä on ok. Jos minun suhteesta loppuisi seksi, se olisi merkki jostain ongelmasta, miksi sellainen massiivinen muutos on tapahtunut. Entä jos en halua sitä muutosta? Jos minulla on kovat halut, kaipaan kosketusta, yhteisiä intiimejä hetkiä, kehom lämpöä ja kiihkoa. Miksi hi tossa minun pitäisi loppuelämäkseni sopeutua tähän uuteen tilanteeseen, jos se ei tunnu hyvältä.
Mitä jos sun puoliso ei enää haluaisi puhua sulle. Koskaan. Se kyllä tykkäisi susta, olisi mukava ja vaikka seksikin sujuisi. Teillä olisi rakkautta ja iso halu olla yhdessä. Mutta se ei KOSKAAN kertoisi MITÄÄN, ei kysyisi mitään, ei puhuen tai kirjoittaen. Ja jos sinä puhuisit sille, se vähän pahoitellen pudistaisi päätään ja poistuisi huoneesta. Olisiko sillä mitään väliä? Miksi millään olisi mitään väliä? Miksi ikinä haluaisit jotain, jos kuitenkin monella tasolla asiat on jo ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Ja tämän ontuvan vertauksen varaan aina rakennetaan koko vasta-argumentti.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta on kyllä osa kokonaisuutta, ja tietyt osat nyt sattuvat olemaan sellaisia, että ilman niitä ei ole myöskään kokonaisuutta. Se mitä ne osat ovat, on tietysti yksilöllistä. Mutta jos tämä auttaisi ymmärtämään.Ilman perustaa ei ole taloa, vaikka talossa on paljon muutakin. Samoin kuten ilman seksiä ei ole parisuhdetta, jos seksuaaliset halut ovat vähintään keskiverrolla tasolla. Eikä tämä tarkoita, ettei siinä parisuhteessa ole mitään muuta.
Mutta mikä ihme siinä seksissä on niin ihmeellistä, että nimenomaan sen puutteeseen voi kaatua parisuhde? Se on tietysti välttämätöntä lasten saamiseksi ja tietysti ihan nautinnollista, kuten on syöminenkin. Outoa olisi kuitenkin erota esimerkiksi erilaisten ruokamieltymysten vuoksi (koskien siis ruoan määrää ja laatua). Oletetaan, että esimerkiksi puoliso olisi pysyvästi (esimerkiksi lääkityksen vuoksi) kyvytön tai haluton seksiin, niin olisiko moraalisesti oikein erota ja hylätä? Tai jos tuossa tilanteessa ryhtyy sivusuhteeseen, niin voiko oikeasti väittää seksin olevan kiintymyksen ja rakkauden osoitus puolisolle? Eikö elämässä ole monia muita asioita, jotka normaalisti asetetaan seksin edelle. Joka aamu lähdetään töihinkin, vaikka kuinka houkuttelevaa seksiä olisi tarjolla sen sijaan.
Edellinen kirjoittaja laittoi jo hyvän vastauksen. Ja kyllä, voin samaistua siihen, että seksin puute kaataisi parisuhteen yhtä varmasti kun se, ettei enää esimerkiksi puhuta mitään. Yhtä perustavanlaatuisesta asiasta on kyse. Siinä ei paljon auta, vaikka olisi minkälainen kiintymys ollut. Jos toinen puoliso olisi pysyvästi sairauden vuoksi kyvytön seksiin, ei myöskään olisi häneltä moraalisesti oikein edellyttää edelleen seksuaaliset tarpeet omaavalta puolisolta täydellistä loppuelämän kestävää selibaattia. Silloin olisi vaihtoehtoina joko avoin suhde tai ero.
Sinulla ei selkeästi ole seksuaaliviettiä, joten et voi tähän samaistua. Olet tämän kanssa kuitenkin selkeässä vähemmistössä.
6 vuotta ja 7 kk nyt mennyt ilman seksiä. Rouva pisti vaan jalat yhteen, syytä kertomatta..
Eikä ole kertonut kyselyitä huolimatta. Sanoo vain että ei nyt tai menee lukkoon eikä puhu mitään tai menee talon toiseen päähän soittamaan.
Kuukausi sitten istutin tuoliin ja sanoin että nyt on puheen paikka. Jos et ala puhumaan myös muista parisuhdetta koskevista asioista niin huomenna alan etsimään asuntoa... No saatiin pää auki puheeseen mutta seksiä ei vieläkään.. Annoin itselleni aikaa 5 kk että siinä ajassa pitää saada homma toimimaan. Jos ei toimi niin asuntoa etsimään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Ja tämän ontuvan vertauksen varaan aina rakennetaan koko vasta-argumentti.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta on kyllä osa kokonaisuutta, ja tietyt osat nyt sattuvat olemaan sellaisia, että ilman niitä ei ole myöskään kokonaisuutta. Se mitä ne osat ovat, on tietysti yksilöllistä. Mutta jos tämä auttaisi ymmärtämään.Ilman perustaa ei ole taloa, vaikka talossa on paljon muutakin. Samoin kuten ilman seksiä ei ole parisuhdetta, jos seksuaaliset halut ovat vähintään keskiverrolla tasolla. Eikä tämä tarkoita, ettei siinä parisuhteessa ole mitään muuta.
Mutta mikä ihme siinä seksissä on niin ihmeellistä, että nimenomaan sen puutteeseen voi kaatua parisuhde? Se on tietysti välttämätöntä lasten saamiseksi ja tietysti ihan nautinnollista, kuten on syöminenkin. Outoa olisi kuitenkin erota esimerkiksi erilaisten ruokamieltymysten vuoksi (koskien siis ruoan määrää ja laatua). Oletetaan, että esimerkiksi puoliso olisi pysyvästi (esimerkiksi lääkityksen vuoksi) kyvytön tai haluton seksiin, niin olisiko moraalisesti oikein erota ja hylätä? Tai jos tuossa tilanteessa ryhtyy sivusuhteeseen, niin voiko oikeasti väittää seksin olevan kiintymyksen ja rakkauden osoitus puolisolle? Eikö elämässä ole monia muita asioita, jotka normaalisti asetetaan seksin edelle. Joka aamu lähdetään töihinkin, vaikka kuinka houkuttelevaa seksiä olisi tarjolla sen sijaan.
Kaikissa keskusteluissa on oleellista ymmärtää, että ihmiset on erilaisia. Ei kannata lähteä arvottamaan ja tuomitsemaan sen perusteella, että itse toimisi toisin. Tietysti toimisi toisin, kun on toinen ihminen!!
Entä miksi jossain suhteessa pitäisi vain olla ja olla, jos se ei tunnu hyvältä? Sinusta tuntuu hyvältä, sinulla on kivaa, sinä et halua erota. Tämä on ok. Jos minun suhteesta loppuisi seksi, se olisi merkki jostain ongelmasta, miksi sellainen massiivinen muutos on tapahtunut. Entä jos en halua sitä muutosta? Jos minulla on kovat halut, kaipaan kosketusta, yhteisiä intiimejä hetkiä, kehom lämpöä ja kiihkoa. Miksi hi tossa minun pitäisi loppuelämäkseni sopeutua tähän uuteen tilanteeseen, jos se ei tunnu hyvältä.
Mitä jos sun puoliso ei enää haluaisi puhua sulle. Koskaan. Se kyllä tykkäisi susta, olisi mukava ja vaikka seksikin sujuisi. Teillä olisi rakkautta ja iso halu olla yhdessä. Mutta se ei KOSKAAN kertoisi MITÄÄN, ei kysyisi mitään, ei puhuen tai kirjoittaen. Ja jos sinä puhuisit sille, se vähän pahoitellen pudistaisi päätään ja poistuisi huoneesta. Olisiko sillä mitään väliä? Miksi millään olisi mitään väliä? Miksi ikinä haluaisit jotain, jos kuitenkin monella tasolla asiat on jo ihan ok.[/
Puhuminen on huono vertaus. i) Monet pariskunnat ovat tässäkin suhteessa hyvin erilaisia, esimerkiksi vaimoni on minua paljon puheliaampi. ii) voisin kuvitella parisuhteen mykän, sokean tai kuuron partnerin kanssa iii) päätös olla puhumatta olisi todella radikaali merkki syvästä ongelmasta, jos se a) olisi todella tietoinen päätös ja b) puoliso puhuisi normaalisti kaikille muille paitsi minulle. Seksuaalinen haluttomuus ei ole tietoinen valinta. Halu vain haalenee ja lakkaa, eikä seksuaaliterapeuteillakaan etenkään naisen haluttomuuteen juuri ole konsteja. Sen sijaan, jos kyseessä on tahallinen toisen kiusaaminen seksistä kieltäytymällä, niin silloin kyseessä on parisuhteen ongelma.
Olen toisenlainen mies, paksumpi, kaljumpi, harmaampi ja muuten karvaisempi (ja luultavasti viisaampi) kuin se tuoreesta reväisty nuori mies, johon vaimoni rakastui. Ja hänkin on toisenlainen nainen kuin se muinainen morsian. Ja suhteemme tietysti on toisenlainen kuin silloin, kun kahden nuoren intiimi fyysinen läheisyys kiehtoi. Suhde elää näiden muutosten mukaan, ja molemmin puolin sopeudutaan ja opitaan hyväksymään ne asiat, joita toisessa ei voi muuttaa. Tämä yhhteinen matka on kai juuri se parisuhteen viehätys.
Kikkeliskokkelis kirjoitti:
6 vuotta ja 7 kk nyt mennyt ilman seksiä. Rouva pisti vaan jalat yhteen, syytä kertomatta..
Eikä ole kertonut kyselyitä huolimatta. Sanoo vain että ei nyt tai menee lukkoon eikä puhu mitään tai menee talon toiseen päähän soittamaan.
Kuukausi sitten istutin tuoliin ja sanoin että nyt on puheen paikka. Jos et ala puhumaan myös muista parisuhdetta koskevista asioista niin huomenna alan etsimään asuntoa... No saatiin pää auki puheeseen mutta seksiä ei vieläkään.. Annoin itselleni aikaa 5 kk että siinä ajassa pitää saada homma toimimaan. Jos ei toimi niin asuntoa etsimään...
Tiedät varmasti itsekin, mikä lopputulema tuossa tulee olemaan. Kuollutta hirveä ei noin vain potkimalla henkiin herätetä, ja tekohengitysyritykset jäävät parhaimmillaan yrityksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on seksisuhde. Viikottainen pano kuuluu normaaliin parisuhteen arkeen. Jos sitä ei ole, parisuhde on purkautunut! Näin sanoo käytäntö ja laki!
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on seksisuhde. Viikottainen pano kuuluu normaaliin parisuhteen arkeen. Jos sitä ei ole, parisuhde on purkautunut! Näin sanoo käytäntö ja laki!
Voisitko sanoa mikä laki. Aikoinaan puolison poissaolo yhteisestä kodista vuoden ja päivän ajan tulkittiin avioliiton purkautimiseksi, mutta mikä laki on normittanut seksin määrän tuohon viikottaiseen. Koskeeko hopea- ja kultahääpareja myös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olha naitu ennää 50 vuatee.
Paappa 70 vuatta
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Ja tämän ontuvan vertauksen varaan aina rakennetaan koko vasta-argumentti.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta on kyllä osa kokonaisuutta, ja tietyt osat nyt sattuvat olemaan sellaisia, että ilman niitä ei ole myöskään kokonaisuutta. Se mitä ne osat ovat, on tietysti yksilöllistä. Mutta jos tämä auttaisi ymmärtämään.Ilman perustaa ei ole taloa, vaikka talossa on paljon muutakin. Samoin kuten ilman seksiä ei ole parisuhdetta, jos seksuaaliset halut ovat vähintään keskiverrolla tasolla. Eikä tämä tarkoita, ettei siinä parisuhteessa ole mitään muuta.
Mutta mikä ihme siinä seksissä on niin ihmeellistä, että nimenomaan sen puutteeseen voi kaatua parisuhde? Se on tietysti välttämätöntä lasten saamiseksi ja tietysti ihan nautinnollista, kuten on syöminenkin. Outoa olisi kuitenkin erota esimerkiksi erilaisten ruokamieltymysten vuoksi (koskien siis ruoan määrää ja laatua). Oletetaan, että esimerkiksi puoliso olisi pysyvästi (esimerkiksi lääkityksen vuoksi) kyvytön tai haluton seksiin, niin olisiko moraalisesti oikein erota ja hylätä? Tai jos tuossa tilanteessa ryhtyy sivusuhteeseen, niin voiko oikeasti väittää seksin olevan kiintymyksen ja rakkauden osoitus puolisolle? Eikö elämässä ole monia muita asioita, jotka normaalisti asetetaan seksin edelle. Joka aamu lähdetään töihinkin, vaikka kuinka houkuttelevaa seksiä olisi tarjolla sen sijaan.
Kaikissa keskusteluissa on oleellista ymmärtää, että ihmiset on erilaisia. Ei kannata lähteä arvottamaan ja tuomitsemaan sen perusteella, että itse toimisi toisin. Tietysti toimisi toisin, kun on toinen ihminen!!
Entä miksi jossain suhteessa pitäisi vain olla ja olla, jos se ei tunnu hyvältä? Sinusta tuntuu hyvältä, sinulla on kivaa, sinä et halua erota. Tämä on ok. Jos minun suhteesta loppuisi seksi, se olisi merkki jostain ongelmasta, miksi sellainen massiivinen muutos on tapahtunut. Entä jos en halua sitä muutosta? Jos minulla on kovat halut, kaipaan kosketusta, yhteisiä intiimejä hetkiä, kehom lämpöä ja kiihkoa. Miksi hi tossa minun pitäisi loppuelämäkseni sopeutua tähän uuteen tilanteeseen, jos se ei tunnu hyvältä.
Mitä jos sun puoliso ei enää haluaisi puhua sulle. Koskaan. Se kyllä tykkäisi susta, olisi mukava ja vaikka seksikin sujuisi. Teillä olisi rakkautta ja iso halu olla yhdessä. Mutta se ei KOSKAAN kertoisi MITÄÄN, ei kysyisi mitään, ei puhuen tai kirjoittaen. Ja jos sinä puhuisit sille, se vähän pahoitellen pudistaisi päätään ja poistuisi huoneesta. Olisiko sillä mitään väliä? Miksi millään olisi mitään väliä? Miksi ikinä haluaisit jotain, jos kuitenkin monella tasolla asiat on jo ihan ok.[/
Puhuminen on huono vertaus. i) Monet pariskunnat ovat tässäkin suhteessa hyvin erilaisia, esimerkiksi vaimoni on minua paljon puheliaampi. ii) voisin kuvitella parisuhteen mykän, sokean tai kuuron partnerin kanssa iii) päätös olla puhumatta olisi todella radikaali merkki syvästä ongelmasta, jos se a) olisi todella tietoinen päätös ja b) puoliso puhuisi normaalisti kaikille muille paitsi minulle. Seksuaalinen haluttomuus ei ole tietoinen valinta. Halu vain haalenee ja lakkaa, eikä seksuaaliterapeuteillakaan etenkään naisen haluttomuuteen juuri ole konsteja. Sen sijaan, jos kyseessä on tahallinen toisen kiusaaminen seksistä kieltäytymällä, niin silloin kyseessä on parisuhteen ongelma.
###################
Olen toisenlainen mies, paksumpi, kaljumpi, harmaampi ja muuten karvaisempi (ja luultavasti viisaampi) kuin se tuoreesta reväisty nuori mies, johon vaimoni rakastui. Ja hänkin on toisenlainen nainen kuin se muinainen morsian. Ja suhteemme tietysti on toisenlainen kuin silloin, kun kahden nuoren intiimi fyysinen läheisyys kiehtoi. Suhde elää näiden muutosten mukaan, ja molemmin puolin sopeudutaan ja opitaan hyväksymään ne asiat, joita toisessa ei voi muuttaa. Tämä yhhteinen matka on kai juuri se parisuhteen viehätys.
Vastaan tähän kommenttiketjuun, vaikka aiempi kommentoija on harmillisesti kirjoittanut suoraan minun tekstini perään niin, että näyttää kuin molemmat olisi saman henkilön kirjoittamaa.
No mutta juu.
Vertasin seksin lopettamista kommunikoinnin lopettamiseen, koska osa ei vaan tuntunut ymmärtävän pointtia siinä että olennainen osa suhdetta loppuu. Ehkä se on osalle ihmisistä ok, ei mitään ongelmaa elää siinä muuttuneessa parisuhteessa, mutta on aika lyhytnäköistä ja tuomistevaa, jos ei voi ymmärtää ettei se ole valtaosalle ok.
Ja sitten kun kirjoitit, että voisit olla kuuron kanssa parisuhteessa, niin tuntuu että ymmärrät tahallaan väärin. Kuuro kommunikoi siinä missä kuka tahansa muukin, käyttää vain eri kieltä. Mun esimerkissä puoliso ei kerro mitään, ei vastaa, lähtee pois jos yrität puhua. Mutta se nyt vaan oli esimerkki, johon on turha tarttua liikaa.En minä muuten ainakaan ole tehnyt sellaista sopimusta, että kerran kun alkaa seurustella, on pakko olla yhdessä, tapahtui mitä vain. En ole naimisissa, en ole luvannut mitään onnettomaan suhteeseen jäämistä kellekään. Minulle seksin loppuminen ei ole asia, johon tässä elämänvaiheessa voisin vain sopeutua ja miksi oi miksi minun pitäisikään. Rakkauttahan suhteessani riittää ja elämä on kivaa, en taistelutta luovuttaisi, mutta luovutukseen on kyllä "lupa".
Minä en ole sinä. Sinä et ole minä. Sinulle seksitön suhde ei olisi musertavaa ja surullista, minulle ainakin tässä elämänvaiheessa olisi. Ei meidän tarvitse tuntea asiasta samalla tavalla, molemmat on ok. En tajua miksi asiasta pitää vääntää sellaisella "niin mutta tuo on väärä tapa tuntea ja elää!" asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Ja tämän ontuvan vertauksen varaan aina rakennetaan koko vasta-argumentti.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta on kyllä osa kokonaisuutta, ja tietyt osat nyt sattuvat olemaan sellaisia, että ilman niitä ei ole myöskään kokonaisuutta. Se mitä ne osat ovat, on tietysti yksilöllistä. Mutta jos tämä auttaisi ymmärtämään.Ilman perustaa ei ole taloa, vaikka talossa on paljon muutakin. Samoin kuten ilman seksiä ei ole parisuhdetta, jos seksuaaliset halut ovat vähintään keskiverrolla tasolla. Eikä tämä tarkoita, ettei siinä parisuhteessa ole mitään muuta.
Mutta mikä ihme siinä seksissä on niin ihmeellistä, että nimenomaan sen puutteeseen voi kaatua parisuhde? Se on tietysti välttämätöntä lasten saamiseksi ja tietysti ihan nautinnollista, kuten on syöminenkin. Outoa olisi kuitenkin erota esimerkiksi erilaisten ruokamieltymysten vuoksi (koskien siis ruoan määrää ja laatua). Oletetaan, että esimerkiksi puoliso olisi pysyvästi (esimerkiksi lääkityksen vuoksi) kyvytön tai haluton seksiin, niin olisiko moraalisesti oikein erota ja hylätä? Tai jos tuossa tilanteessa ryhtyy sivusuhteeseen, niin voiko oikeasti väittää seksin olevan kiintymyksen ja rakkauden osoitus puolisolle? Eikö elämässä ole monia muita asioita, jotka normaalisti asetetaan seksin edelle. Joka aamu lähdetään töihinkin, vaikka kuinka houkuttelevaa seksiä olisi tarjolla sen sijaan.
Kaikissa keskusteluissa on oleellista ymmärtää, että ihmiset on erilaisia. Ei kannata lähteä arvottamaan ja tuomitsemaan sen perusteella, että itse toimisi toisin. Tietysti toimisi toisin, kun on toinen ihminen!!
Entä miksi jossain suhteessa pitäisi vain olla ja olla, jos se ei tunnu hyvältä? Sinusta tuntuu hyvältä, sinulla on kivaa, sinä et halua erota. Tämä on ok. Jos minun suhteesta loppuisi seksi, se olisi merkki jostain ongelmasta, miksi sellainen massiivinen muutos on tapahtunut. Entä jos en halua sitä muutosta? Jos minulla on kovat halut, kaipaan kosketusta, yhteisiä intiimejä hetkiä, kehom lämpöä ja kiihkoa. Miksi hi tossa minun pitäisi loppuelämäkseni sopeutua tähän uuteen tilanteeseen, jos se ei tunnu hyvältä.
Mitä jos sun puoliso ei enää haluaisi puhua sulle. Koskaan. Se kyllä tykkäisi susta, olisi mukava ja vaikka seksikin sujuisi. Teillä olisi rakkautta ja iso halu olla yhdessä. Mutta se ei KOSKAAN kertoisi MITÄÄN, ei kysyisi mitään, ei puhuen tai kirjoittaen. Ja jos sinä puhuisit sille, se vähän pahoitellen pudistaisi päätään ja poistuisi huoneesta. Olisiko sillä mitään väliä? Miksi millään olisi mitään väliä? Miksi ikinä haluaisit jotain, jos kuitenkin monella tasolla asiat on jo ihan ok.[/
Puhuminen on huono vertaus. i) Monet pariskunnat ovat tässäkin suhteessa hyvin erilaisia, esimerkiksi vaimoni on minua paljon puheliaampi. ii) voisin kuvitella parisuhteen mykän, sokean tai kuuron partnerin kanssa iii) päätös olla puhumatta olisi todella radikaali merkki syvästä ongelmasta, jos se a) olisi todella tietoinen päätös ja b) puoliso puhuisi normaalisti kaikille muille paitsi minulle. Seksuaalinen haluttomuus ei ole tietoinen valinta. Halu vain haalenee ja lakkaa, eikä seksuaaliterapeuteillakaan etenkään naisen haluttomuuteen juuri ole konsteja. Sen sijaan, jos kyseessä on tahallinen toisen kiusaaminen seksistä kieltäytymällä, niin silloin kyseessä on parisuhteen ongelma.
###################
Olen toisenlainen mies, paksumpi, kaljumpi, harmaampi ja muuten karvaisempi (ja luultavasti viisaampi) kuin se tuoreesta reväisty nuori mies, johon vaimoni rakastui. Ja hänkin on toisenlainen nainen kuin se muinainen morsian. Ja suhteemme tietysti on toisenlainen kuin silloin, kun kahden nuoren intiimi fyysinen läheisyys kiehtoi. Suhde elää näiden muutosten mukaan, ja molemmin puolin sopeudutaan ja opitaan hyväksymään ne asiat, joita toisessa ei voi muuttaa. Tämä yhhteinen matka on kai juuri se parisuhteen viehätys.
Vastaan tähän kommenttiketjuun, vaikka aiempi kommentoija on harmillisesti kirjoittanut suoraan minun tekstini perään niin, että näyttää kuin molemmat olisi saman henkilön kirjoittamaa.
No mutta juu.
Vertasin seksin lopettamista kommunikoinnin lopettamiseen, koska osa ei vaan tuntunut ymmärtävän pointtia siinä että olennainen osa suhdetta loppuu. Ehkä se on osalle ihmisistä ok, ei mitään ongelmaa elää siinä muuttuneessa parisuhteessa, mutta on aika lyhytnäköistä ja tuomistevaa, jos ei voi ymmärtää ettei se ole valtaosalle ok.
Ja sitten kun kirjoitit, että voisit olla kuuron kanssa parisuhteessa, niin tuntuu että ymmärrät tahallaan väärin. Kuuro kommunikoi siinä missä kuka tahansa muukin, käyttää vain eri kieltä. Mun esimerkissä puoliso ei kerro mitään, ei vastaa, lähtee pois jos yrität puhua. Mutta se nyt vaan oli esimerkki, johon on turha tarttua liikaa.En minä muuten ainakaan ole tehnyt sellaista sopimusta, että kerran kun alkaa seurustella, on pakko olla yhdessä, tapahtui mitä vain. En ole naimisissa, en ole luvannut mitään onnettomaan suhteeseen jäämistä kellekään. Minulle seksin loppuminen ei ole asia, johon tässä elämänvaiheessa voisin vain sopeutua ja miksi oi miksi minun pitäisikään. Rakkauttahan suhteessani riittää ja elämä on kivaa, en taistelutta luovuttaisi, mutta luovutukseen on kyllä "lupa".
Minä en ole sinä. Sinä et ole minä. Sinulle seksitön suhde ei olisi musertavaa ja surullista, minulle ainakin tässä elämänvaiheessa olisi. Ei meidän tarvitse tuntea asiasta samalla tavalla, molemmat on ok. En tajua miksi asiasta pitää vääntää sellaisella "niin mutta tuo on väärä tapa tuntea ja elää!" asenteella.
Xxxxxxxxxxxxxx
Toivottavasti nyt ei mene yhteen pötköön. Koetan vastata lyhyesti. Tutkimusten mukaan (katso vaikka Finnsex-tuloksia), itse asiassa vain vähemmistössä parisuhteissa halut kohtaavat. Noin yli puolessa pariskunnista jompi kumpi tai molemmat ovat tyytymättömiä. Vain harvoin voidaan todeta jotakin fysiologista syytä (esim. miehillä testosteronivajetta). Varsinkin naisten seksuaalisten halujen väheneminen parisuhteissa on enemmänkin sääntö kuin poikkeus (ja tietenkin poikkeuksia on). Eli jos haluaa parisuhteessaan seksuaalista harmoniaa, niin enemmistö pettyy. Tähän pitäisi nuoria jo seksuaalivalistuksessa valmistaa. Parisuhteessa pitää keskittyä ihan toisiin tavoitteisiin.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Voiko tosiaan seksin puute olla niin kova paikka, että eroa oikeasti harkitaan? Ikinä ei ole tullut sen kummemmin ero kuin sivusuhdekaan mieleen, vaikkei seksiä ole ollut pian viiteentoista vuoteen ja sitäkin ennen oli useiden vuosien taukoja.
Menettekö todellakin parisuhteeseen seksin vuoksi. Itse aikoinaan avioituessani oli vain se tunne, että jos on tarkoitus viettää loppuikä jonkun ihmisen kanssa, niin tässä se ihminen olisi. Seksi oli tuolloin ehkä noin. 15. asia, jonka vuoksi uhkauritykseen ryhdyin.
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.
”Ei sen enempää kuin ystävyys”. Ystävyyttä ”enempäähan” ei ole olemassakaan. Se on paljon hienompi tunne kuin toiseen ihmiseen kohdistuva himo ja halu käyttää tätä omien viettien tyydyttämiseen.
Ja elämähän on täynnä iloa ja hyvältä tuntuvia asioita, kun rupeaa miettimään - seksi on nistä vain yksi.
Ja tämän ontuvan vertauksen varaan aina rakennetaan koko vasta-argumentti.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta on kyllä osa kokonaisuutta, ja tietyt osat nyt sattuvat olemaan sellaisia, että ilman niitä ei ole myöskään kokonaisuutta. Se mitä ne osat ovat, on tietysti yksilöllistä. Mutta jos tämä auttaisi ymmärtämään.Ilman perustaa ei ole taloa, vaikka talossa on paljon muutakin. Samoin kuten ilman seksiä ei ole parisuhdetta, jos seksuaaliset halut ovat vähintään keskiverrolla tasolla. Eikä tämä tarkoita, ettei siinä parisuhteessa ole mitään muuta.
Mutta mikä ihme siinä seksissä on niin ihmeellistä, että nimenomaan sen puutteeseen voi kaatua parisuhde? Se on tietysti välttämätöntä lasten saamiseksi ja tietysti ihan nautinnollista, kuten on syöminenkin. Outoa olisi kuitenkin erota esimerkiksi erilaisten ruokamieltymysten vuoksi (koskien siis ruoan määrää ja laatua). Oletetaan, että esimerkiksi puoliso olisi pysyvästi (esimerkiksi lääkityksen vuoksi) kyvytön tai haluton seksiin, niin olisiko moraalisesti oikein erota ja hylätä? Tai jos tuossa tilanteessa ryhtyy sivusuhteeseen, niin voiko oikeasti väittää seksin olevan kiintymyksen ja rakkauden osoitus puolisolle? Eikö elämässä ole monia muita asioita, jotka normaalisti asetetaan seksin edelle. Joka aamu lähdetään töihinkin, vaikka kuinka houkuttelevaa seksiä olisi tarjolla sen sijaan.
Kaikissa keskusteluissa on oleellista ymmärtää, että ihmiset on erilaisia. Ei kannata lähteä arvottamaan ja tuomitsemaan sen perusteella, että itse toimisi toisin. Tietysti toimisi toisin, kun on toinen ihminen!!
Entä miksi jossain suhteessa pitäisi vain olla ja olla, jos se ei tunnu hyvältä? Sinusta tuntuu hyvältä, sinulla on kivaa, sinä et halua erota. Tämä on ok. Jos minun suhteesta loppuisi seksi, se olisi merkki jostain ongelmasta, miksi sellainen massiivinen muutos on tapahtunut. Entä jos en halua sitä muutosta? Jos minulla on kovat halut, kaipaan kosketusta, yhteisiä intiimejä hetkiä, kehom lämpöä ja kiihkoa. Miksi hi tossa minun pitäisi loppuelämäkseni sopeutua tähän uuteen tilanteeseen, jos se ei tunnu hyvältä.
Mitä jos sun puoliso ei enää haluaisi puhua sulle. Koskaan. Se kyllä tykkäisi susta, olisi mukava ja vaikka seksikin sujuisi. Teillä olisi rakkautta ja iso halu olla yhdessä. Mutta se ei KOSKAAN kertoisi MITÄÄN, ei kysyisi mitään, ei puhuen tai kirjoittaen. Ja jos sinä puhuisit sille, se vähän pahoitellen pudistaisi päätään ja poistuisi huoneesta. Olisiko sillä mitään väliä? Miksi millään olisi mitään väliä? Miksi ikinä haluaisit jotain, jos kuitenkin monella tasolla asiat on jo ihan ok.[/
Puhuminen on huono vertaus. i) Monet pariskunnat ovat tässäkin suhteessa hyvin erilaisia, esimerkiksi vaimoni on minua paljon puheliaampi. ii) voisin kuvitella parisuhteen mykän, sokean tai kuuron partnerin kanssa iii) päätös olla puhumatta olisi todella radikaali merkki syvästä ongelmasta, jos se a) olisi todella tietoinen päätös ja b) puoliso puhuisi normaalisti kaikille muille paitsi minulle. Seksuaalinen haluttomuus ei ole tietoinen valinta. Halu vain haalenee ja lakkaa, eikä seksuaaliterapeuteillakaan etenkään naisen haluttomuuteen juuri ole konsteja. Sen sijaan, jos kyseessä on tahallinen toisen kiusaaminen seksistä kieltäytymällä, niin silloin kyseessä on parisuhteen ongelma.
###################
Olen toisenlainen mies, paksumpi, kaljumpi, harmaampi ja muuten karvaisempi (ja luultavasti viisaampi) kuin se tuoreesta reväisty nuori mies, johon vaimoni rakastui. Ja hänkin on toisenlainen nainen kuin se muinainen morsian. Ja suhteemme tietysti on toisenlainen kuin silloin, kun kahden nuoren intiimi fyysinen läheisyys kiehtoi. Suhde elää näiden muutosten mukaan, ja molemmin puolin sopeudutaan ja opitaan hyväksymään ne asiat, joita toisessa ei voi muuttaa. Tämä yhhteinen matka on kai juuri se parisuhteen viehätys.
Vastaan tähän kommenttiketjuun, vaikka aiempi kommentoija on harmillisesti kirjoittanut suoraan minun tekstini perään niin, että näyttää kuin molemmat olisi saman henkilön kirjoittamaa.
No mutta juu.
Vertasin seksin lopettamista kommunikoinnin lopettamiseen, koska osa ei vaan tuntunut ymmärtävän pointtia siinä että olennainen osa suhdetta loppuu. Ehkä se on osalle ihmisistä ok, ei mitään ongelmaa elää siinä muuttuneessa parisuhteessa, mutta on aika lyhytnäköistä ja tuomistevaa, jos ei voi ymmärtää ettei se ole valtaosalle ok.
Ja sitten kun kirjoitit, että voisit olla kuuron kanssa parisuhteessa, niin tuntuu että ymmärrät tahallaan väärin. Kuuro kommunikoi siinä missä kuka tahansa muukin, käyttää vain eri kieltä. Mun esimerkissä puoliso ei kerro mitään, ei vastaa, lähtee pois jos yrität puhua. Mutta se nyt vaan oli esimerkki, johon on turha tarttua liikaa.En minä muuten ainakaan ole tehnyt sellaista sopimusta, että kerran kun alkaa seurustella, on pakko olla yhdessä, tapahtui mitä vain. En ole naimisissa, en ole luvannut mitään onnettomaan suhteeseen jäämistä kellekään. Minulle seksin loppuminen ei ole asia, johon tässä elämänvaiheessa voisin vain sopeutua ja miksi oi miksi minun pitäisikään. Rakkauttahan suhteessani riittää ja elämä on kivaa, en taistelutta luovuttaisi, mutta luovutukseen on kyllä "lupa".
Minä en ole sinä. Sinä et ole minä. Sinulle seksitön suhde ei olisi musertavaa ja surullista, minulle ainakin tässä elämänvaiheessa olisi. Ei meidän tarvitse tuntea asiasta samalla tavalla, molemmat on ok. En tajua miksi asiasta pitää vääntää sellaisella "niin mutta tuo on väärä tapa tuntea ja elää!" asenteella.
Xxxxxxxxxxxxxx
Toivottavasti nyt ei mene yhteen pötköön. Koetan vastata lyhyesti. Tutkimusten mukaan (katso vaikka Finnsex-tuloksia), itse asiassa vain vähemmistössä parisuhteissa halut kohtaavat. Noin yli puolessa pariskunnista jompi kumpi tai molemmat ovat tyytymättömiä. Vain harvoin voidaan todeta jotakin fysiologista syytä (esim. miehillä testosteronivajetta). Varsinkin naisten seksuaalisten halujen väheneminen parisuhteissa on enemmänkin sääntö kuin poikkeus (ja tietenkin poikkeuksia on). Eli jos haluaa parisuhteessaan seksuaalista harmoniaa, niin enemmistö pettyy. Tähän pitäisi nuoria jo seksuaalivalistuksessa valmistaa. Parisuhteessa pitää keskittyä ihan toisiin tavoitteisiin.
Minkä ihmeen takia tarkalleen viihdyt tällä palstalla, kun et lähtökohtaisesti ymmärrä, minkä takia ihmiset tykkäävät seksistä, toivovat sitä elämäänsä ja yrität vakuutella kaikkia siitä, että on täysin normaalia olla loppuelämän vailla seksiä?
Seksin määrän väheneminen nuoruusvuosista on jossain määrin normaalia, tietenkin, mutta vertaat sitä nyt ihan pokkana tilanteeseen, jossa seksiä ei ole ollenkaan. Valot päälle ?!
Seksi ei ole mikään irrallinen pala. Useinhan sen loppumiseen liittyy ketju, jossa, että kaikki hellyyden osoitukset ja yleensäkin fyysiset kontaktit loppuvat. Naiset on näissä aika herkkiä. Jos ainoaksi fyysiseksi yhteydeksi jää pano silloin kun vaan miestä tarpeeksi haluttaa, ei ole ihme, jos naiselta katoaa halut. Miehet ei usein tätä tajuakaan vaan katsovat ja laskevat vain seksin määrää on/off tyyppisesti.
Itselleni on todella tärkeää, että naisen kanssa on sellainen suhde, jossa voi koskettaa, halata ja pusia. Seksi on sitten tämän kaiken yhteyden intiimein muoto.
Ehkäpä juuri sen takia, etten ymmärrä. Yritän myös lisätä muiden lukijoiden ymmärrystä, saada heitä hieman ajattelemaan. Ehkä joskus onnistunkin, esimerkiksi sinun kohdallasi
Jännää, että tätä pitää oikeasti selittää auki. Parisuhde ilman seksiä ei ole sen enempää kuin ystävyys. Ystävän kanssa ei kuitenkaan leikitä kotia, eikä hän tyydytä fyysisiä tarpeitasi. Ja kyllä, yhtä niistä makeimmista ja parhailta tuntuvista asioista elämässä on ihan kiva saada. eikä selibaatti ole useimmille terveille nuorille ihmisille se juttu, jota he elämältään hakevat. Mikäli sinulle on tämä ollut 15 vuoden ajan ok, olet mahdollisesti aseksuaali.