Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaverini sai miehensä kanssa häälahjaksi miehen mummolta Arabian ilmeisesti 1920-luvulta peräisin olevan astiaston liemikulhoineen päivineen. Astiasto on kaunis ja virheetön. Siellä se on vitriinissä ollut nyt parikymmentä vuotta ja pysynee siellä niin kauan, kunnes se jossain vaiheessa siirtyy perintönä eteenpäin. Arvelen, että sitä ei edelleenkään käytetä ikinä kuin korkeintaan ehkä joulupäivällisellä. Aivan varmasti se on hyvin arvokas, mutta haluaisinpa nähdä sen venkulan, joka pistää astiaston rahaksi.
Miehen mummolta häälahjaksi saatu astiasto saattaa olla tunnearvoltaan mittaamaton.
Tolla alkaa oleen muutakin kuin tunnearvoa. En myy vaarin mitaleita tms tavaraa tietenkään.
Mutta omilta vanhemmilta jää kyllä aika vähän tärkeää irtaimistoa tai esineitä. 😂
Vaarin mitallit ovat täälläkin. Ja Mannerheimin allekirjoitus. Kehystetty ja seinällä.
En minäkään lähiomaisen sotamitaleita myisi, vaikka niiden tyypillinen rahallinen arvo tosiasiassa on satasen-parin luokkaa. Ja se Marskin allekirjoituskin tosiasiassa leimattu. Muistoarvo silti omaa luokkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+Villeroy & Boch, ei WilleroyBoch
Huoh 🙈 oletpa fiksu!
Vierailija kirjoitti:
70+-ikäluokka on Suomen pahimpia hamstraajia. Asunnot, kesämökit, vaatehuoneet, komerot, varastot ja autotallit ovat täynnä romua, roskaa ja arvotonta tavaraa.
Kukaan ei halua 70-80-vuotiaitten vanhusten kahviastiastoja, Valittujen Palojen kirjaklassikoita, arvottomia sohvakalustoja ja tunkkaisia vaatteita ja kenkiä. Sairasta hamstrausta!
Anoppilassa joka huone on sullottu täyteen tavaraa lattiasta kattoon asti. Joka kaappi, hylly, hyllynpäällinen ja lipasto notkuu tavaraa. On astiaa, kippoa, kuppia ja kiinalaista koristekrääsää.
Anopilla on kaapit täynnä turhia juhlatamineita. Kenkäkokoelma on kuin 1980-luvulla Imelda Marcosilla. Korkokenkiä anoppi ei ole tarvinnut enää vuosikausiin, koska ei pysy korkokengillä pystyssä. Kaapeissa on varmasti yli sata paria turhia kenkiä.
Nämäkin rahat olisi voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen! Termiitit söivät ja tulvat tuhosivat Imeldan kengät. Hukkaan meni nekin ostokset!
Nyt olet väärässä. Anoppini on 72v ja meillä koti on lähes kokonaan laitettu anopin tavaroilla, kun mielellään ensin kysyy meiltä, onko käyttöä, vai laittaako kiertoon. Sama 69v kummitädiltä ja äidiltä.
Ollaan saatu Arabian mustavalk. Paratiisi sarjaa, 24H, Carelian aterimet, paljon Marimekkoa, Artekin valaisimia ja huonekaluja, villamattoja jne. Ja mieheni kanssa tykätään kovasti laadukkaasta. Jopa anopin ja äitini vanhoja vaatteita käytän, kun äitini on kätevä käsistään ja korjannut ne mittojeni mukaan.
Ja itse olemme joutuneet ostamaan kotiimme tosi vähän tavaraa ja se on pelkkää säästöä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketjun innoittamana tekis mieli perustaa yritys joka ostaa ja myy vanhaa tavaraa. Niin paljon halveksuntaa tavaroille. Kaikelle löytyy ostaja, mutta veikkaampa että nämäkin jotka tässä ketjussa kaiken haukkuvat arvottomaksi roskaksi, haluaisi ne kuitenkin myydä ylihintaan kuten huutokauppakeisarin ohjelmassa nähdään. Hintapyynnöt tuhansia vaikka myyntihinta todellisuudessa pari sataa. Arvottomasta tavarasta tulee tunnearvoltaan suuri jos joku haluaa ne ostaa. Näinhän se menee, mieluummin romut kaatikselle kuin että joku ahkera niillä tienaisi enemmän kuin omistaja.
Näistä kommenteista minulle tulee mieleen se oman isän jeesusteipillä paikkaama sohva. Kai siinä on jossain kohtaa aitoa nahkaakin, niitä möhköjä joita joskus 30 vuotta sitten oli. Voin sitten antaa sohvan hakijalle parikymppiä vaivanpalkkaa.
Onko se ylpeilyn aihe, jos kodeissa on Marimekkoa, Iittalaa, Arabiaa, Artekia ym?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jono, Myrnat ja Kalevala-korut ja neukkukuutio. Monesko olen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+Villeroy & Boch, ei WilleroyBoch
Huoh 🙈 oletpa fiksu!
Niin olenkin! Jos lautasen tai muun astian pohjassa lukee WilleroyBoch, niin kyseessä on piraattituote!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio on syönyt 1940-ja 1950-luvulla syntyneiden suurten ikäluokkien asuntolainoja. Kaikki omistusasunnon korot on saanut vähentää verotuksessa. Velattoman omistusasunnon lisäksi suurilla ikäluokilla on kesämökki, sijoitusasuntoja, lomaosakkeita, pörssiosakkeita ja rahaa. Monella hyväosaisella eläkeläisellä on suuri eläke ja paljon varallisuutta, mutta he ovat silti ahneita ja itsekkäitä ihmisiä.
Vakituisen ja kokoaikaisen työpaikan on saanut 1960- ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin ilman kunnollista koulutusta. Työpaikan saadakseen ei ole tarvinnut paljoa opiskella. Eläkevirkaan on päässyt jopa suoraan kansakoulusta tai keskikoulusta. Monessa perheessä mies elätti naisen. Suuret ikäluokat hoidattivat lapsiaan joko mummoloissa, sukulaisilla tai päivähoidossa. Omat vanhemmat ja appivanhemmat vietiin ja unohdettiin vanhainkotiin.
Nykyajan vanhemmuuden vaatimuksista ja suurten ikäluokkien vanhemmuudesta ei voida puhua samassa lauseessakaan. Suurten ikäluokkien ollessa vanhempia ja "kasvattajia" lapsia on alistettu, haukuttu, lyöty ja kuritettu myös fyysisesti kotona. Äidit ja isät ovat olleet sekä henkisesti että fyysisesti poissaolevia. Jos nykyaikana lapsia hoidettaisiin ja kohdeltaisiin kodeissa yhtä huonosti, niin aika monesta perheestä otettaisiin lapset huostaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+Täällä puhutaan nyt 70v jotka ovat syntyneet 50-luvulla, eivätkä kuulu suuriin ikäluokkiin, jotka ovat syntyneet 40-luvulla ja suurista ikäluokista suurin osa on jo kuollut tai asuu Ruotsissa ja muissa maissa, 70-luvulla oli suurtyöttömyys ja muutettiin työn perässä muualle.
Kyllä 1950 syntyneet lasketaan vielä suuriin ikäluokkiin. Täyttivät viime vuonna 70 vuotta.
Tulee varmaan yllätyksenä nälvijöille, mutta teistäkin tulee joskus 70-vuotiaita..........
Kun saavutatte sen arvokkaan iän, silloin voittekin arvioida miten hienosti juuri nyt käyttäydytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko elämäsi ainoa polttoaine muille naureskelu, ap? Jopa omia vanhempiasi säälit ja halveksit. Miksi? Eikö löydy empatiaa ketään kohtaan tässä maailmassa?
Kerropa, millainen ihminen sitten on sellainen "kunnon ihminen", jota ihailet aidosti ja jolle ei tarvitse naureskella tai kikatella selän takana?
Tämä on keskustelupalsta jossa voi sanoa mielipiteensä asioista. Mikäli ei pidä Silja Linen drinkkilaseista tai Mallorcan savikipoista ja on sitä mieltä, että vanhempien palatsinaan pitämä talo on kaikkea muuta, niin täällä voi sanoa suunsa puhtaaksi loukkaamatta vanhempiaan.
Mutta täällä saa myös kritisoida niitä aloituksiakin, varsinkin, jos ne henkivät äärimaterialistista ajattelua..
Omasta mielestäni ei ollut erityisen materialistinen aloitus. Tunnistan paljon samoja piirteitä monissa ikäihmisissä. Pakollisia remontteja ei ole tehty tai ne on tehty itse niin, että ollaan aiheutettu enemmän vahinkoa. Esim kun vessan ilmaiseksi saadut jämäkaakelit loppuvat, niin jatketaan hommaa eri kaakelisarjalla. Kun kiinteistönvälittäjä käy antamassa rehellisen arvion niin loukkaannutaan verisesti ja unohdetaan koko talon myynti. Itselle ei suoda mitään uutta tai nykystandardien mukaista. Tätini katsoi telkkaria epämukavalla keittiöjakkaralla kun 80-luvulla A-kalusteesta hankittua hienoa uutta nahkasohvaa piti varjella. Tädin kuollessa muutama vuosi sitten tuo sohva oli ihan tuliterässä kunnossa, mutta ei kelvannut kenellekään.
Minä löysin itselleni kuolinpesästä 60- tai 70-luvun sohvan. Sitä oli varjeltu ja säilötty ja hoidettu kuin aarretta. Oli ihan kuin vasta kaupasta tuotu. Miksi ihmeessä? Miksi sitä pitää hillota? Äitinikin ostaa tavaraa ja haluaa lahjoja, mutta ei sitten käytä niitä, vaan vanhoilla risoilla mennään. Muutenkin on ihan omituinen ajatuskuvio tyyliin voin ostaa 9 euron pitsan, mutta en 9 euron settiä uusia alushousuja, kun kyllä nämä reikäisetkin vielä pysyy jalassa...
Ketjun innoittamana aloimme purkaa tiellä jo vuosia olleita mustia 90-luvun nahkasohviamme (osa toki tekonahkaa). Niistä saa aika paljon hyvää nahkaa, meillä on yksi tuoli, jonka selkänojan rottinkilevy on rikkoutunut, ja sen olemme ajatelleet korvata sohvan nahalla. Saahan siitä paljon muutakin sitten.
Oikein havahduin tuohon että mitä ihmettä me oikein pidämme noita isoja kökköjä sohvia varastossa (päätyisivät luultavasti kesämökille ensi kesänä, uhhhh). Mieluummin siis puramme ne ja panemme aidot nahkaosat kierrätyskäyttöön huushollissamme. Jalat ruuveineen voidaan pitää, kyllä niitä johonkin voi käyttää. Puuosat voimme polttaa puuhellassa, levyosat viedään kaatikselle ja kankaiset osat sekaroskiin.
Joten siis SUURI KIITOS sille, joka kutsui tuollaisia hirvityksiksi. Mieskin oikein inspiroitui ja rupesi heti purkutyöhön kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio on syönyt 1940-ja 1950-luvulla syntyneiden suurten ikäluokkien asuntolainoja. Kaikki omistusasunnon korot on saanut vähentää verotuksessa. Velattoman omistusasunnon lisäksi suurilla ikäluokilla on kesämökki, sijoitusasuntoja, lomaosakkeita, pörssiosakkeita ja rahaa. Monella hyväosaisella eläkeläisellä on suuri eläke ja paljon varallisuutta, mutta he ovat silti ahneita ja itsekkäitä ihmisiä.
Vakituisen ja kokoaikaisen työpaikan on saanut 1960- ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin ilman kunnollista koulutusta. Työpaikan saadakseen ei ole tarvinnut paljoa opiskella. Eläkevirkaan on päässyt jopa suoraan kansakoulusta tai keskikoulusta. Monessa perheessä mies elätti naisen. Suuret ikäluokat hoidattivat lapsiaan joko mummoloissa, sukulaisilla tai päivähoidossa. Omat vanhemmat ja appivanhemmat vietiin ja unohdettiin vanhainkotiin.
Nykyajan vanhemmuuden vaatimuksista ja suurten ikäluokkien vanhemmuudesta ei voida puhua samassa lauseessakaan. Suurten ikäluokkien ollessa vanhempia ja "kasvattajia" lapsia on alistettu, haukuttu, lyöty ja kuritettu myös fyysisesti kotona. Äidit ja isät ovat olleet sekä henkisesti että fyysisesti poissaolevia. Jos nykyaikana lapsia hoidettaisiin ja kohdeltaisiin kodeissa yhtä huonosti, niin aika monesta perheestä otettaisiin lapset huostaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+Täällä puhutaan nyt 70v jotka ovat syntyneet 50-luvulla, eivätkä kuulu suuriin ikäluokkiin, jotka ovat syntyneet 40-luvulla ja suurista ikäluokista suurin osa on jo kuollut tai asuu Ruotsissa ja muissa maissa, 70-luvulla oli suurtyöttömyys ja muutettiin työn perässä muualle.
1951 syntynyt on 70 v., ja muut 1950-luvulla syntyneet ovat tätä nuorempia.
Mihinkäs sinä sen vuonna 1950 syntyneen lasket? Kuuluvat nimittäin vielä suuriin ikäluokkiin.
Ei näitä voi yleistää, on vanhoja ihmisiä, jotka ovat hankkineet ajatonta laatutavaraa, oli se sitten huonekaluja, maalauksia, pieniä taide-esineitä tms. Se vaan on aika kallista ja ostosten valinta vaatii kehittynyttä makua ja arvostelukykyä, joita ei kaikille kehity koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako seuraava polvi sit istua sillä uudenveroisella sohvalla?
Ongelma on lähinnä siinä, että nuoret ostavat heti omaan kotiin muuttaessaan itse television. Televisioiden olisi hyvä kulkea suvussa. Samoin Valitut Palat. Mutta ei, nuoret ostavat sellaisen viihteenkin itse (googlatkaa esimerkiksi bookbeat) eli kahteen kertaan. Ei vain ymmärrä tätä tuhlausta.
Vähän ennen kuin Myrna poistettiin markkinoilta, mun äiti kävi ostamassa parit varakappaleet kahvikuppeja ja lautasia. Astiasto on hänelle hyvin tärkeä.
Silläkin on väliä, miten niitä asioitaan kukin käyttää. Mun äidin Myrnat on kuin pakasta vedetty. Niitä varjellaan tarkasti ja ei ikinä pestä koneessa. Anopin Myrnat ovat elämää nähneet, puuttuu paloja ja haalistuneet konepesussa.
Vierailija kirjoitti:
Huutikset todellisuudesta vieraantuneille kääkille.
Joo!! Huuteli!! Huuteliiini huutis!! Huut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio on syönyt 1940-ja 1950-luvulla syntyneiden suurten ikäluokkien asuntolainoja. Kaikki omistusasunnon korot on saanut vähentää verotuksessa. Velattoman omistusasunnon lisäksi suurilla ikäluokilla on kesämökki, sijoitusasuntoja, lomaosakkeita, pörssiosakkeita ja rahaa. Monella hyväosaisella eläkeläisellä on suuri eläke ja paljon varallisuutta, mutta he ovat silti ahneita ja itsekkäitä ihmisiä.
Vakituisen ja kokoaikaisen työpaikan on saanut 1960- ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin ilman kunnollista koulutusta. Työpaikan saadakseen ei ole tarvinnut paljoa opiskella. Eläkevirkaan on päässyt jopa suoraan kansakoulusta tai keskikoulusta. Monessa perheessä mies elätti naisen. Suuret ikäluokat hoidattivat lapsiaan joko mummoloissa, sukulaisilla tai päivähoidossa. Omat vanhemmat ja appivanhemmat vietiin ja unohdettiin vanhainkotiin.
Nykyajan vanhemmuuden vaatimuksista ja suurten ikäluokkien vanhemmuudesta ei voida puhua samassa lauseessakaan. Suurten ikäluokkien ollessa vanhempia ja "kasvattajia" lapsia on alistettu, haukuttu, lyöty ja kuritettu myös fyysisesti kotona. Äidit ja isät ovat olleet sekä henkisesti että fyysisesti poissaolevia. Jos nykyaikana lapsia hoidettaisiin ja kohdeltaisiin kodeissa yhtä huonosti, niin aika monesta perheestä otettaisiin lapset huostaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+Täällä puhutaan nyt 70v jotka ovat syntyneet 50-luvulla, eivätkä kuulu suuriin ikäluokkiin, jotka ovat syntyneet 40-luvulla ja suurista ikäluokista suurin osa on jo kuollut tai asuu Ruotsissa ja muissa maissa, 70-luvulla oli suurtyöttömyys ja muutettiin työn perässä muualle.
1951 syntynyt on 70 v., ja muut 1950-luvulla syntyneet ovat tätä nuorempia.
Mihinkäs sinä sen vuonna 1950 syntyneen lasket? Kuuluvat nimittäin vielä suuriin ikäluokkiin.
Älä stressaa, se oli vain sivuhuomautus eikä liity varsinaisesti mitenkään suuriin ikäluokkiin, vaan siihen, että minkä ikäisiä 1950-luvulla syntyneet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pyytää välittäjä arvioimaan ihan mielenkiinnosta, niin ehkä sitten tulee realistisempi käsitys.
Miksi ihmeessä ei antaisi vanhempiensa elää rauhassa, koska ovat tyytyväisiä asuntoonsa ja tavaroihinsa, jotka maksaakseen ovat tehneet kovaa työtä.
Mitä he sitten voisivat tehdä ap:n tulevan perinnön vuoksi toisin?
Kummallinen kiusaaja on tuo ap.
Enpä näen ap:n kiusaavan millään tapaa, kun ihmettelee täällä foorumilla vanhempiensa tapaa kehuskella arvottomalla huoneistollaan.
1951 syntynyt on 70 v., ja muut 1950-luvulla syntyneet ovat tätä nuorempia.