Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Inflaatio on syönyt 1940-ja 1950-luvulla syntyneiden suurten ikäluokkien asuntolainoja. Kaikki omistusasunnon korot on saanut vähentää verotuksessa. Velattoman omistusasunnon lisäksi suurilla ikäluokilla on kesämökki, sijoitusasuntoja, lomaosakkeita, pörssiosakkeita ja rahaa. Monella hyväosaisella eläkeläisellä on suuri eläke ja paljon varallisuutta, mutta he ovat silti ahneita ja itsekkäitä ihmisiä.
Vakituisen ja kokoaikaisen työpaikan on saanut 1960- ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin ilman kunnollista koulutusta. Työpaikan saadakseen ei ole tarvinnut paljoa opiskella. Eläkevirkaan on päässyt jopa suoraan kansakoulusta tai keskikoulusta. Monessa perheessä mies elätti naisen. Suuret ikäluokat hoidattivat lapsiaan joko mummoloissa, sukulaisilla tai päivähoidossa. Omat vanhemmat ja appivanhemmat vietiin ja unohdettiin vanhainkotiin.
Nykyajan vanhemmuuden vaatimuksista ja suurten ikäluokkien vanhemmuudesta ei voida puhua samassa lauseessakaan. Suurten ikäluokkien ollessa vanhempia ja "kasvattajia" lapsia on alistettu, haukuttu, lyöty ja kuritettu myös fyysisesti kotona. Äidit ja isät ovat olleet sekä henkisesti että fyysisesti poissaolevia. Jos nykyaikana lapsia hoidettaisiin ja kohdeltaisiin kodeissa yhtä huonosti, niin aika monesta perheestä otettaisiin lapset huostaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos he sanovat, että heillä on arvokasta tavaraa, niin se varmasti on heille arvokasta.
Mitä siitä kannattaa suvun ottaa probleemaa.
Ja he saavat omaisuudellaan tehdä mitä haluavat. Suku yleensä työntää näppinsä isovanhempien asioihin ja odottelevat kieli pitkällään perintöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+
Ajat ovat olleet erilaisia.
Ja isoin ero siihen on, että silloin oli työtä enemmän kuin nyt. Juurikkaita ei käsin enää harvenneta, olen itse kyllä kuullut isältäni ja tädeiltäni millaiset urakat lapsilla on ollut 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+
Villeroy & Boch, ei WilleroyBoch
Vierailija kirjoitti:
Jos he sanovat, että heillä on arvokasta tavaraa, niin se varmasti on heille arvokasta.
Mitä siitä kannattaa suvun ottaa probleemaa.
Ja he saavat omaisuudellaan tehdä mitä haluavat. Suku yleensä työntää näppinsä isovanhempien asioihin ja odottelevat kieli pitkällään perintöjä.
Hmm... omat vanhemmat kyllä ovat hyvin mielellään ja kärkkäästi kommentoineet, mitä heidän lapsensa ja lapsenlapsensa saisivat rahoillaan tehdä. Voi sitä paheksunnan määrää, jos joku tuhlaa. Minun vanhemmille ei voi esimerkiksi kertoa, että ollaan käyty elokuvissa tai ravintolassa syömässä, se on heille henkilökohtainen loukkaus. Itse toivon ja olen heille sanonutkin, että heidän pitää käyttää omia rahoja omaan hyvinvointiin, mutta siitäkin suututaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he sanovat, että heillä on arvokasta tavaraa, niin se varmasti on heille arvokasta.
Mitä siitä kannattaa suvun ottaa probleemaa.
Ja he saavat omaisuudellaan tehdä mitä haluavat. Suku yleensä työntää näppinsä isovanhempien asioihin ja odottelevat kieli pitkällään perintöjä.
Hmm... omat vanhemmat kyllä ovat hyvin mielellään ja kärkkäästi kommentoineet, mitä heidän lapsensa ja lapsenlapsensa saisivat rahoillaan tehdä. Voi sitä paheksunnan määrää, jos joku tuhlaa. Minun vanhemmille ei voi esimerkiksi kertoa, että ollaan käyty elokuvissa tai ravintolassa syömässä, se on heille henkilökohtainen loukkaus. Itse toivon ja olen heille sanonutkin, että heidän pitää käyttää omia rahoja omaan hyvinvointiin, mutta siitäkin suututaan.
Unohtui mainita sekin, että mitään uutta omaan kotiin ei saisi ostaa kuten uusia verhoja tai mattoja, sillä vanhempien varastosta kyllä löytyy. Sillä ei ole merkitystä, että verhot yltää vain puoliväliin ikkunoita ja matto on väärän kokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70+-ikäluokka on Suomen pahimpia hamstraajia. Asunnot, kesämökit, vaatehuoneet, komerot, varastot ja autotallit ovat täynnä romua, roskaa ja arvotonta tavaraa.
Kukaan ei halua 70-80-vuotiaitten vanhusten kahviastiastoja, Valittujen Palojen kirjaklassikoita, arvottomia sohvakalustoja ja tunkkaisia vaatteita ja kenkiä. Sairasta hamstrausta!
Anoppilassa joka huone on sullottu täyteen tavaraa lattiasta kattoon asti. Joka kaappi, hylly, hyllynpäällinen ja lipasto notkuu tavaraa. On astiaa, kippoa, kuppia ja kiinalaista koristekrääsää.
Anopilla on kaapit täynnä turhia juhlatamineita. Kenkäkokoelma on kuin 1980-luvulla Imelda Marcosilla. Korkokenkiä anoppi ei ole tarvinnut enää vuosikausiin, koska ei pysy korkokengillä pystyssä. Kaapeissa on varmasti yli sata paria turhia kenkiä.
Nämäkin rahat olisi voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen! Termiitit söivät ja tulvat tuhosivat Imeldan kengät. Hukkaan meni nekin ostokset!
Helppo arvostella. Montakos kertaa se oma sisustus on tullut uusittua viimeisten vuosien aikana? Tai uusittua keittiö kun ei vaan tyyli enää napannutkaan. Sohva meni vaihtoon kun kyllästytti. Meidän sukupolvi on paljon pahempi kuluttaja, sillä erotuksella vaan että emme säilytä mitään vaan heitämme huoletta vanhat "kierrätykseen".
Ällöttävän tekopyhää arvostella vanhoja ihmisiä kuin itse olisi joku pyhimys.
Mieluummin kierrätykseen kuin metsän keskelle ne romut.
Pitää myös ottaa huomioon, että nykyään tavaraa ei tehdä kestämään samalla tavalla kuin joskus 1960-luvulla. Hintojen halpeneminen esim huonekaluissa ja kodinkoneissa on romahtanut myös laadun. Ja ihan fakta on, että normaalihintaisen telkkarin korjauttaminen maksaa enemmän kuin uusi töllötin. Käsi sydämelle, kuinka moni tuossa vaiheessa valitsee sen rahallisesti kalliimman vaihtoehdon?
Totta, mutta käsi sydämelle, kuinka moni uusii kamojaan koska on vaan tullut taas uusia ja hienompia markkinoille. Pitää saada uusi kännykkämalli, isompi telkkari jne. Niitä myydään aivan sairaat määrät, jokuhan niitä ostaakin. Koko ajan pukkaa markkonoille uusia tavaroita, sisustustrnedit muuttuvat koko ajan jne. Jotkun muotobloggaajat elävät sillä, että mainostavat materiaa, jota käyttämällä olet tosi trnedikäs ha hyväksytty. Ja jengi ostaa. Miltähän meidän sukupolven sikailu oikeasti näyttää parin sukupolven päästä? Kehuvat varmasti näitä meidän haukkumia seitesemänkymppisiä, joilla oli ne samat retrosohvat ja tilpehöörit siellä kämpässä ikuisesti. Kestävämpää se oli kuin meidän törsääjien maailmantuhoamismeininki.
Jotenkin naurettavaa mollata vanhoja ihmisiä kuin itse olisimme jotain mallikelpoisia pyhimyksiä. Kaukana siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70+-ikäluokka on Suomen pahimpia hamstraajia. Asunnot, kesämökit, vaatehuoneet, komerot, varastot ja autotallit ovat täynnä romua, roskaa ja arvotonta tavaraa.
Kukaan ei halua 70-80-vuotiaitten vanhusten kahviastiastoja, Valittujen Palojen kirjaklassikoita, arvottomia sohvakalustoja ja tunkkaisia vaatteita ja kenkiä. Sairasta hamstrausta!
Anoppilassa joka huone on sullottu täyteen tavaraa lattiasta kattoon asti. Joka kaappi, hylly, hyllynpäällinen ja lipasto notkuu tavaraa. On astiaa, kippoa, kuppia ja kiinalaista koristekrääsää.
Anopilla on kaapit täynnä turhia juhlatamineita. Kenkäkokoelma on kuin 1980-luvulla Imelda Marcosilla. Korkokenkiä anoppi ei ole tarvinnut enää vuosikausiin, koska ei pysy korkokengillä pystyssä. Kaapeissa on varmasti yli sata paria turhia kenkiä.
Nämäkin rahat olisi voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen! Termiitit söivät ja tulvat tuhosivat Imeldan kengät. Hukkaan meni nekin ostokset!
Helppo arvostella. Montakos kertaa se oma sisustus on tullut uusittua viimeisten vuosien aikana? Tai uusittua keittiö kun ei vaan tyyli enää napannutkaan. Sohva meni vaihtoon kun kyllästytti. Meidän sukupolvi on paljon pahempi kuluttaja, sillä erotuksella vaan että emme säilytä mitään vaan heitämme huoletta vanhat "kierrätykseen".
Ällöttävän tekopyhää arvostella vanhoja ihmisiä kuin itse olisi joku pyhimys.
Mieluummin kierrätykseen kuin metsän keskelle ne romut.
Pitää myös ottaa huomioon, että nykyään tavaraa ei tehdä kestämään samalla tavalla kuin joskus 1960-luvulla. Hintojen halpeneminen esim huonekaluissa ja kodinkoneissa on romahtanut myös laadun. Ja ihan fakta on, että normaalihintaisen telkkarin korjauttaminen maksaa enemmän kuin uusi töllötin. Käsi sydämelle, kuinka moni tuossa vaiheessa valitsee sen rahallisesti kalliimman vaihtoehdon?
Totta, mutta käsi sydämelle, kuinka moni uusii kamojaan koska on vaan tullut taas uusia ja hienompia markkinoille. Pitää saada uusi kännykkämalli, isompi telkkari jne. Niitä myydään aivan sairaat määrät, jokuhan niitä ostaakin. Koko ajan pukkaa markkonoille uusia tavaroita, sisustustrnedit muuttuvat koko ajan jne. Jotkun muotobloggaajat elävät sillä, että mainostavat materiaa, jota käyttämällä olet tosi trnedikäs ha hyväksytty. Ja jengi ostaa. Miltähän meidän sukupolven sikailu oikeasti näyttää parin sukupolven päästä? Kehuvat varmasti näitä meidän haukkumia seitesemänkymppisiä, joilla oli ne samat retrosohvat ja tilpehöörit siellä kämpässä ikuisesti. Kestävämpää se oli kuin meidän törsääjien maailmantuhoamismeininki.
Jotenkin naurettavaa mollata vanhoja ihmisiä kuin itse olisimme jotain mallikelpoisia pyhimyksiä. Kaukana siitä.
Anteeksi kammottavat kirjoitusvirheet :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70+-ikäluokka on Suomen pahimpia hamstraajia. Asunnot, kesämökit, vaatehuoneet, komerot, varastot ja autotallit ovat täynnä romua, roskaa ja arvotonta tavaraa.
Kukaan ei halua 70-80-vuotiaitten vanhusten kahviastiastoja, Valittujen Palojen kirjaklassikoita, arvottomia sohvakalustoja ja tunkkaisia vaatteita ja kenkiä. Sairasta hamstrausta!
Anoppilassa joka huone on sullottu täyteen tavaraa lattiasta kattoon asti. Joka kaappi, hylly, hyllynpäällinen ja lipasto notkuu tavaraa. On astiaa, kippoa, kuppia ja kiinalaista koristekrääsää.
Anopilla on kaapit täynnä turhia juhlatamineita. Kenkäkokoelma on kuin 1980-luvulla Imelda Marcosilla. Korkokenkiä anoppi ei ole tarvinnut enää vuosikausiin, koska ei pysy korkokengillä pystyssä. Kaapeissa on varmasti yli sata paria turhia kenkiä.
Nämäkin rahat olisi voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen! Termiitit söivät ja tulvat tuhosivat Imeldan kengät. Hukkaan meni nekin ostokset!
Helppo arvostella. Montakos kertaa se oma sisustus on tullut uusittua viimeisten vuosien aikana? Tai uusittua keittiö kun ei vaan tyyli enää napannutkaan. Sohva meni vaihtoon kun kyllästytti. Meidän sukupolvi on paljon pahempi kuluttaja, sillä erotuksella vaan että emme säilytä mitään vaan heitämme huoletta vanhat "kierrätykseen".
Ällöttävän tekopyhää arvostella vanhoja ihmisiä kuin itse olisi joku pyhimys.
Mieluummin kierrätykseen kuin metsän keskelle ne romut.
Pitää myös ottaa huomioon, että nykyään tavaraa ei tehdä kestämään samalla tavalla kuin joskus 1960-luvulla. Hintojen halpeneminen esim huonekaluissa ja kodinkoneissa on romahtanut myös laadun. Ja ihan fakta on, että normaalihintaisen telkkarin korjauttaminen maksaa enemmän kuin uusi töllötin. Käsi sydämelle, kuinka moni tuossa vaiheessa valitsee sen rahallisesti kalliimman vaihtoehdon?
Totta, mutta käsi sydämelle, kuinka moni uusii kamojaan koska on vaan tullut taas uusia ja hienompia markkinoille. Pitää saada uusi kännykkämalli, isompi telkkari jne. Niitä myydään aivan sairaat määrät, jokuhan niitä ostaakin. Koko ajan pukkaa markkonoille uusia tavaroita, sisustustrnedit muuttuvat koko ajan jne. Jotkun muotobloggaajat elävät sillä, että mainostavat materiaa, jota käyttämällä olet tosi trnedikäs ha hyväksytty. Ja jengi ostaa. Miltähän meidän sukupolven sikailu oikeasti näyttää parin sukupolven päästä? Kehuvat varmasti näitä meidän haukkumia seitesemänkymppisiä, joilla oli ne samat retrosohvat ja tilpehöörit siellä kämpässä ikuisesti. Kestävämpää se oli kuin meidän törsääjien maailmantuhoamismeininki.
Jotenkin naurettavaa mollata vanhoja ihmisiä kuin itse olisimme jotain mallikelpoisia pyhimyksiä. Kaukana siitä.
Sä kuvasit juuri sitä miten se elintaso saatiin nousuun teidän boomereiden aikaan.
Kasvu perustui vain lisääntyneeseen tavaroiden kulutukseen.
Iso ero oli siinä, että tuolloin niitä tavaroita tehtiin jopa Suomessa. Raha jäi tänne. Nyt rahat valuvat maasta ulos, koska ei täällä kaikkea tehdä, ja pitää valmistaa halvalla jotta voi tehdä voittoa.
Mut ei hyvinvointi muuhun perustunut kuin ostamiseen, tähän samaan kuin nytkin. Sitä vain nykyään halutaan tehdä kaikkialla maailmassa, ei ole vain länsimaiden yksinoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt ja kasvanut maalla vaatimattomissa olosuhteissa (nykypäivään verrattuna). Ei tullut vettä taloon, eikä ollut sähköäkään, ennen kuin joskus 1960 luvun lopulla. Ruokaa meillä oli aina, ja lämmintä ja siistiä. Tavaroita ei ollut oikeastaan mitään käyttöesineitä lukuunottamatta. Vaatteilla ei koreiltu.
Omassa aikuiselämässäni hieman samanlainen "teema" on jatkunut. Ahdistun, jos ympärillä on liikaa tavaraa ja krääsää, ja nyt kun asun isossa talossa, niin onhan sitä omasta mielestäni turhaakin tavaraa kertynyt, vaikka vieraan silmin saattaa näyttää aivan toisin. Tavaroita en aio jättää perinnöksi, mutta kirjakokelmani ja kirjahyllyni toivoisin jäävän jonkun perijän iloksi, vaikka syntymäkotiin. Siellä kävijät voisivat löytää luettavakseen mkelenkiintoisia kirjoja.
Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista, ja vaatimattomassa lapsuudessa niitä ei ollut liikaa, mutta nyt on. Olenkin vähitellen vähentänyt vaatemäärää antamalla niitä pois ja lahjoittamalla vaatekeräyksiin ja panemalla roskiin. Vielä on aikamoinen urakka edessä, koska aion jättää itselleni vain ne vaatteet mitkä oikeasti pidän päivittäin. Minulla olisi paljon hyviä kirpputorivaatteita, mutta kirpputorikauppa ei kiinnosta.
Astioita on myös karsittavana aika paljon, ja niitäkin olen lahjoittanut tai pannut roskiin. Huonekaluissa ei ole myöskään mitään arvokasta, mutta ihan hyvää laatua kuitenkin. Nekin on tarkoitus lähiaikoina karsia minimiin. Kuinka monta sohvaa ja lepotuolia ihminen tarvitsee? Tai ruokapöytää? Tai sänkyä, joissa kukaan ei nuku? Kuka tarvitsee lukemattomia petivaatteita, joita kukaan ei käytä, uusia tyynyjä ja peittoja pinoittain? Aion lähteä niin kuin tulinkin, ja kuten olen elänyt, vaatimattomasti.
Muusta en tiedä, mutta saadapa perinnöksi tupakilla täytettävä kameli, joka kakkaa tupakkaa! Semmoista ei oikeasti jokaisella ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini, nyt 80, on tehnyt kahta ja välillä kolmeakin työtä elättääkseen yksinhuoltajana lapsensa. On saanut omilla säästöillään hankittua omistusasunnon itselleen. Innokkaana kirpputorien ja vanhojen tavaroiden liikkeiden koluajana tehnyt löytöjä, mutta ennen kaikkea sisustanut kotinsa mieleisekseen. Miksi sen pitäisi olla minun makuni mukainen ? Minulle on myös aivan samantekevää mitä hän arvelee omaisuutensa arvoksi, jos ylipäätään arvelee mitään. Mä olen onnellinen, että hän on terve, iloinen, elämäänsä tyytyväinen ja viihtyy omassa kodissaan. Olen todella epäonnistunut ihmisenä ja tyttärenä, jos hänen joskus poistuessa keskuudestamme minun suuri ongelmani on hänen jäämistönsä ja sen arvo tai arvottomuus. Ei tule olemaan. Silloin on aivan toisenlaiset surut. Se vielä se, että mut on kasvatettu ja sitten itse kasvanut kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, ja heidän elettyä elämäänsä kaikkineen. Kuten jokaisen elämää. Häijyä tekee lukea pilkallisia kommentteja omista vanhemmista, tai ylipäätään kenestäkään vanhemmasta ihmisestä ja näiden kodeista.
Tämä ketjun innoittamana tekis mieli perustaa yritys joka ostaa ja myy vanhaa tavaraa. Niin paljon halveksuntaa tavaroille. Kaikelle löytyy ostaja, mutta veikkaampa että nämäkin jotka tässä ketjussa kaiken haukkuvat arvottomaksi roskaksi, haluaisi ne kuitenkin myydä ylihintaan kuten huutokauppakeisarin ohjelmassa nähdään. Hintapyynnöt tuhansia vaikka myyntihinta todellisuudessa pari sataa. Arvottomasta tavarasta tulee tunnearvoltaan suuri jos joku haluaa ne ostaa. Näinhän se menee, mieluummin romut kaatikselle kuin että joku ahkera niillä tienaisi enemmän kuin omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos he sanovat, että heillä on arvokasta tavaraa, niin se varmasti on heille arvokasta.
Mitä siitä kannattaa suvun ottaa probleemaa.
Ja he saavat omaisuudellaan tehdä mitä haluavat. Suku yleensä työntää näppinsä isovanhempien asioihin ja odottelevat kieli pitkällään perintöjä.
Ehkä näissä jutuissa on ollut pointtina se etukäteinen kiitollisuudenvelka, joka antajan puolelta koetun mahtiperinnön vuoksi sysätään jälkipolven niskaan.
Itse myös hammasta purren kuuntelen sitä saarnaa, millainen onnenpotku on aikanaan odotettavissa perinnön muodossa (tosiasiassa heikkokuntoinen vetoisa okt, josta saanee ikuisen riesan, kun ei rakennusvirheiden vuoksi edes uskalla myydä eteenpäin).
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio on syönyt 1940-ja 1950-luvulla syntyneiden suurten ikäluokkien asuntolainoja. Kaikki omistusasunnon korot on saanut vähentää verotuksessa. Velattoman omistusasunnon lisäksi suurilla ikäluokilla on kesämökki, sijoitusasuntoja, lomaosakkeita, pörssiosakkeita ja rahaa. Monella hyväosaisella eläkeläisellä on suuri eläke ja paljon varallisuutta, mutta he ovat silti ahneita ja itsekkäitä ihmisiä.
Vakituisen ja kokoaikaisen työpaikan on saanut 1960- ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin ilman kunnollista koulutusta. Työpaikan saadakseen ei ole tarvinnut paljoa opiskella. Eläkevirkaan on päässyt jopa suoraan kansakoulusta tai keskikoulusta. Monessa perheessä mies elätti naisen. Suuret ikäluokat hoidattivat lapsiaan joko mummoloissa, sukulaisilla tai päivähoidossa. Omat vanhemmat ja appivanhemmat vietiin ja unohdettiin vanhainkotiin.
Nykyajan vanhemmuuden vaatimuksista ja suurten ikäluokkien vanhemmuudesta ei voida puhua samassa lauseessakaan. Suurten ikäluokkien ollessa vanhempia ja "kasvattajia" lapsia on alistettu, haukuttu, lyöty ja kuritettu myös fyysisesti kotona. Äidit ja isät ovat olleet sekä henkisesti että fyysisesti poissaolevia. Jos nykyaikana lapsia hoidettaisiin ja kohdeltaisiin kodeissa yhtä huonosti, niin aika monesta perheestä otettaisiin lapset huostaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+
Täällä puhutaan nyt 70v jotka ovat syntyneet 50-luvulla, eivätkä kuulu suuriin ikäluokkiin, jotka ovat syntyneet 40-luvulla ja suurista ikäluokista suurin osa on jo kuollut tai asuu Ruotsissa ja muissa maissa, 70-luvulla oli suurtyöttömyys ja muutettiin työn perässä muualle.
Se on jännää, että tässäkin ketjussa moni sanoo, ettei kiinnosta tavarat, eikä talo muuttotappiokunnassa, mutta silti, kun ne vanhukset kuolee, niin verissäpäin tapellaan niistä kahvikupeista ja kaksiosta Kiuruvedellä...
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini, nyt 80, on tehnyt kahta ja välillä kolmeakin työtä elättääkseen yksinhuoltajana lapsensa. On saanut omilla säästöillään hankittua omistusasunnon itselleen. Innokkaana kirpputorien ja vanhojen tavaroiden liikkeiden koluajana tehnyt löytöjä, mutta ennen kaikkea sisustanut kotinsa mieleisekseen. Miksi sen pitäisi olla minun makuni mukainen ? Minulle on myös aivan samantekevää mitä hän arvelee omaisuutensa arvoksi, jos ylipäätään arvelee mitään. Mä olen onnellinen, että hän on terve, iloinen, elämäänsä tyytyväinen ja viihtyy omassa kodissaan. Olen todella epäonnistunut ihmisenä ja tyttärenä, jos hänen joskus poistuessa keskuudestamme minun suuri ongelmani on hänen jäämistönsä ja sen arvo tai arvottomuus. Ei tule olemaan. Silloin on aivan toisenlaiset surut. Se vielä se, että mut on kasvatettu ja sitten itse kasvanut kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, ja heidän elettyä elämäänsä kaikkineen. Kuten jokaisen elämää. Häijyä tekee lukea pilkallisia kommentteja omista vanhemmista, tai ylipäätään kenestäkään vanhemmasta ihmisestä ja näiden kodeista.
Luultavasti suurin osa kommentoijista kuitenkin on alle 40v eli nuoria joilla ei vielä ole herännyt se nostalgian tunne jolloin kaikesta vanhasta tulee mielenkiintoinen pala omaa historiaa. Joillakin se herää jo 30v, useimmilla 40+v ja sitten on niitä tunnekylmiä joille romu on romua ja se heitetään kaatopaikalle koska itse ei jakseta mitään tehdä myynnin tai lahjoituksen eteen "kukaan ei minun töryilläni rikastu"-asenteella. Nämä on niitä jotka painostaa mummuja ja pappoja tekemään kuolinsiivousta kauan ennen kuin kuolema edes kolkuttelee, ihan vain itsensä vuoksi. Vanhukset ei kehtaa alkaa riitelemään vaan luopuvat. Olispa hauska nähdä niitä nykynuoria jotka tekee kuolinsiivouksen jo 30v ja sitten surevat eläkepäivillään kun ei ole mitään kaunista jäänyt muistoksi kenestäkään vanhemmasta suvussa.
Te jotka luulette, että vanhoja huonekaluja voi viedä kierrätyskeskukseen, niin väärässä olette. Kierrätyskeskus on hukkunut niihin, eikä ota enää vastaan yhtään vanhoja kirjanhyllyjä, pöytiä, sohvia, tuoleja, lipastoja jne. Ainoa poikkeus on, jos kyseessä on punaisia huonekaluja. Ne menevät kuin kuumille kiville heti.
Myös sorttiasemat on alkaneet pyytää ekstrahintaa jos sinne vie vanhoja huonekaluja. Sitä tavaraa vaan tulee nyt kaikkialta niin paljon.
Ainoa keino päästä eroon vanhoista huonekaluista on polttaa niitä jos siihen on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini, nyt 80, on tehnyt kahta ja välillä kolmeakin työtä elättääkseen yksinhuoltajana lapsensa. On saanut omilla säästöillään hankittua omistusasunnon itselleen. Innokkaana kirpputorien ja vanhojen tavaroiden liikkeiden koluajana tehnyt löytöjä, mutta ennen kaikkea sisustanut kotinsa mieleisekseen. Miksi sen pitäisi olla minun makuni mukainen ? Minulle on myös aivan samantekevää mitä hän arvelee omaisuutensa arvoksi, jos ylipäätään arvelee mitään. Mä olen onnellinen, että hän on terve, iloinen, elämäänsä tyytyväinen ja viihtyy omassa kodissaan. Olen todella epäonnistunut ihmisenä ja tyttärenä, jos hänen joskus poistuessa keskuudestamme minun suuri ongelmani on hänen jäämistönsä ja sen arvo tai arvottomuus. Ei tule olemaan. Silloin on aivan toisenlaiset surut. Se vielä se, että mut on kasvatettu ja sitten itse kasvanut kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, ja heidän elettyä elämäänsä kaikkineen. Kuten jokaisen elämää. Häijyä tekee lukea pilkallisia kommentteja omista vanhemmista, tai ylipäätään kenestäkään vanhemmasta ihmisestä ja näiden kodeista.
Kiitos sinulle tästä kirjoituksesta❤!
Mieluummin kierrätykseen kuin metsän keskelle ne romut.
Pitää myös ottaa huomioon, että nykyään tavaraa ei tehdä kestämään samalla tavalla kuin joskus 1960-luvulla. Hintojen halpeneminen esim huonekaluissa ja kodinkoneissa on romahtanut myös laadun. Ja ihan fakta on, että normaalihintaisen telkkarin korjauttaminen maksaa enemmän kuin uusi töllötin. Käsi sydämelle, kuinka moni tuossa vaiheessa valitsee sen rahallisesti kalliimman vaihtoehdon?