Outo tilanne, eräs ihminen pitää mua parhaana kaverinaan, minä hädin tuskin siedän häntä
Ns. ystävyytemme on jatkunut jo noin 20 vuotta, olemme siis jo keski-ikäisiä. Moni pitää minua varmaan kaksinaamaisena, mutta tämä tilanne johtuu vain siitä, etten ole ollut hänelle ilkeä, ja omaan hyvät käytöstavat, jolloin tämä ihminen tulkitsee käytökseni häntä kohtaan ystävyydeksi.
On sanonut usein, että olen paras kaverinsa, johon hän luottaa eniten. Minä olen näissä tilanteissa vain kiittänyt hämilläni hymyillen.
Tunnen huonoa omaatuntoa, koska itse hädin tuskin siedän häntä. Joudun välillä oikeasti puremaan kieltäni ja laskemaan mielessäni sataan, kun näen häntä, etten sano pahasti.
Ja ei, mielestäni en anna itse vääriä signaaleita. En ole esimerkiksi soittanut hänelle varmaan 15 vuoteen, hän silti soittelee minulle viikottain. Vastaan ehkä 1/5 puheluistaan. En kutsu häntä kylään, hän itse kutsuu itsensä noin kerran kuukaudessa, ja lupaudun keittämään kohteliaasti kahvit, JOS itselläni ei ole juuri silloin mitään muuta tekemistä. Usein kyllä on.
Hän omaa huonot sosiaaliset taidot (selkeästikin, koska ei osaa lukea etten pidä hänestä) ja tapaamisissaan puhuu aina vain itsestään, joten hän ei juurikaan ole kärryillä minun elämästäni. Ei kysy mitään, enkä myöskään kerro.
Että tämä ns. ystävyytemme loppuisi, se vaatisi sen, että sanoisin hyvin selkeästi suoraan etten enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska en pidä hänestä.
Siihen minusta ei ole. Joten tämä yksipuoleinen ystävyys jatkunee hamaan tappiin saakka.
Kommentit (103)
Mitä järkeä? Laita esto puhelimeen ja älä avaa ovea jos tulee kolkuttelemaan.
Tosi kinkkinen tilanne. Mutta minä haluaisin kyllä tuossa tilanteessa tietää totuuden.
Ehkä voisit olla kylmäkiskoisempi? Ettet koskaan päästä häntä luoksesi yms. Ettei hän pysty luulemaan, että olette parhaat ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä? Laita esto puhelimeen ja älä avaa ovea jos tulee kolkuttelemaan.
En tiedä onko mitään muuta järkeä, kuin että omaan käytöstavat. Lisäksi pieni paikkakunta, näkisin hänet väistämättä joskus jossain, ja kuinka kiusallista olisi törmätä häneen tällaisen yhtäkkisen selittämättömän ghostaamisen jälkeen? Johtaisi tilanteeseen, jossa minun pitäisi sanoa suoraan etten pidä hänestä. Ja siihen minusta ei ole, kuten aloitukseen kirjoitin.
Ap
Hän ei osaa lukea ajatuksiasi, joten hänellä on huonot sosiaaliset taidot. Niinkö?
Mun elämässä hyvin samantyyppinen tilanne. Totuus on se, ettei kukaan muu todellakaan kestä tätä henkilöä. Uskomattoman itsekäs ja itsekeskeinen. Oon ainoa kaveri jonka kanssa tekemisissä. Mulla on muitakin, oon tosi sosiaalinen. En pysty olemaan rehellinen. Pitäisi sanoa kerrankin että SÄ OOT LIIAN ITSEKÄS IHMINEN, EI SUA KUKAAN JAKSA. Mutta en osaa riidellä, oon rauhaarakastava. Joten tilanne jatkuu
Vierailija kirjoitti:
Hän ei osaa lukea ajatuksiasi, joten hänellä on huonot sosiaaliset taidot. Niinkö?
Ymmärrätkö lukemaasi, vai hyppäsitkö aloituksessa monenkin rivin yli? Etkö itse ymmärtäisi yskää, jos toinen ei ole 15 vuoteen soittanut tai ottanut yhteyttä? Jos vastaakin vain yhteen viidestä puhelustasi? Ei kutsu koskaan kylään, ei ehdota tapaamista, hänenkin luo pääsee harvoin? Ei kerro mitään itsestään tai kuulumisistaan? Vastaa vain kiitos, kun kerrot että hän on paras ystäväsi?
Ap
Pii kirjoitti:
Mun elämässä hyvin samantyyppinen tilanne. Totuus on se, ettei kukaan muu todellakaan kestä tätä henkilöä. Uskomattoman itsekäs ja itsekeskeinen. Oon ainoa kaveri jonka kanssa tekemisissä. Mulla on muitakin, oon tosi sosiaalinen. En pysty olemaan rehellinen. Pitäisi sanoa kerrankin että SÄ OOT LIIAN ITSEKÄS IHMINEN, EI SUA KUKAAN JAKSA. Mutta en osaa riidellä, oon rauhaarakastava. Joten tilanne jatkuu
Juuri näin. En minäkään oikein osaa riidellä, välttelen konflikteja, enkä varsinkaan halua loukata ihmisiä.
Ap
Minulla vähän sama tilanne. Tiedän, että ihminen on yksinäinen, joten en henno pistää välejä kokonaan poikki. Enkä haluaisi suuttua tai suututtaa ilman varsinaista syytä, mutta en juuri välittäisi olla tekemisissä, kun seuransa on aika kuluttavaa.
Vaikuttaa siltä, että sun on sanottava suoraan, ettet halua olla enää tekemisissä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa. Sitten tämä ihminen kertoi olevansa mustasukkainen muille ystävilleni, koska olen hänen ainoa ystävänsä. Sekin oli mielestäni outoa ja ahdistavaa mutta vielä pahempaa oli tulossa ja siihen päättyi kaikki yhteydenpito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä? Laita esto puhelimeen ja älä avaa ovea jos tulee kolkuttelemaan.
En tiedä onko mitään muuta järkeä, kuin että omaan käytöstavat. Lisäksi pieni paikkakunta, näkisin hänet väistämättä joskus jossain, ja kuinka kiusallista olisi törmätä häneen tällaisen yhtäkkisen selittämättömän ghostaamisen jälkeen? Johtaisi tilanteeseen, jossa minun pitäisi sanoa suoraan etten pidä hänestä. Ja siihen minusta ei ole, kuten aloitukseen kirjoitin.
Ap
No siinähän sitten kärvistelet jos ei ole kanttia ilmaisemaan omia tunteitasi/tahtoasi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Tiedän, että ihminen on yksinäinen, joten en henno pistää välejä kokonaan poikki. Enkä haluaisi suuttua tai suututtaa ilman varsinaista syytä, mutta en juuri välittäisi olla tekemisissä, kun seuransa on aika kuluttavaa.
Kyllä, tämänkin ihmisen seura on nimenomaan kuluttavaa, mutta yksinäinen on hänkin, joten myös siksi minäkään en henno laittaa välejä poikki tai olla ilkeä.
Ap
No, aloittajalla ei sentään ole kuvatun kaltaisen ihmisen kanssa yhteistä lasta ja asuntolainaa kuten meillä monilla muilla, joten turhaa ulinaa. Itse valitset, kuten me muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei osaa lukea ajatuksiasi, joten hänellä on huonot sosiaaliset taidot. Niinkö?
Ymmärrätkö lukemaasi, vai hyppäsitkö aloituksessa monenkin rivin yli? Etkö itse ymmärtäisi yskää, jos toinen ei ole 15 vuoteen soittanut tai ottanut yhteyttä? Jos vastaakin vain yhteen viidestä puhelustasi? Ei kutsu koskaan kylään, ei ehdota tapaamista, hänenkin luo pääsee harvoin? Ei kerro mitään itsestään tai kuulumisistaan? Vastaa vain kiitos, kun kerrot että hän on paras ystäväsi?
Ap
Mistä tiedää, että oletko passiivinen, vai passiivis-aggressiivinen? Olet kuitenkin pitänyt yhteyttä 15 vuotta. Aika kummallista.
Minulla ihan sama tilanne.
Juuri tämä ei toivottu ystävä soitti ja alkoi valittaa että miksi en koskaan soita hänelle tai kysy kuulumisia? No kuule ihan siksi, ettei yhtään kiinnostele.
Sitten kuuntelin tunnin verran hänen valitustaan, oli kaikenlaista ongelmaa jne. Sitten älysi kysyä mitä mulle kuuluu, kerroin lyhyesti ja sitten sanoin, että on lopetettava.
Tämäkään kaveri ei tajua, etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä, millään lailla.
Hän on noin 25 vuoden takaa tuttu työpaikasta, onneksi hän asuu noin 500 km:n päässä.
Olen ollut vähän samantyyppisessä tuttavuudessa, tosin en tietääkseni (ja toivottavasti) ollut sentään "paras ystävä". Toinen osapuoli oli jotenkin kaikesta katkera, kaikkea kohtaan epäluuloinen ja pahimmillaan ilkeä ja jotenkin kummallisesti ajatteli, että ymmärrän häntä ja suhtaudun maailmaan samalla tavalla. Oikeasti koin hänet erittäin kuormittavaksi painolastiksi, mutta aloittajan lailla en tahtonut olla sanoa suoraan hänen persoonastaan, koska jollain tasolla aistin, että siellä alla on repaleinen, rikkinäinen ihminen. Asiatasolla kuitenkin sanoin monesta asiasta sen mitä mieltä olin ja tähän "ystävyytemme" sitten päättyikin. Koska kyseenalaistin hänen panettelunsa muita ihmisiä kohtaan, siirryin ilmeisesti sinne pahojen kastiin ja hän laittoi välit poikki.
Niin kauan kuin tätä jatkui, otin siihen tietynlaisen harkitun kannan ja päätin suhtautua häneen ikään kuin peilinä. Mitä enemmän ilkeyksiä ja asiattomuuksia hän esimerkiksi muista ihmisistä lateli tai mitä huonommin käyttäytyi, sitä selkeämmin aloin tiedostaa, että vaikka omassa elämässäni tulisi kuinka hankalia tilanteita, tietäisin ainakin kuinka en ainakaan tahtoisi käyttäytyä ja millaisin keinoin ainakin yrittäisin välttää esim. katkeroitumista. Voisin siis sanoa, että tämä "ystävyys" opetti minulle jotain ihmisen käyttäytymisestä, jos en siitä mitään muuta saanut.
Täällä vähän sama tilanne. Olen tuntenut tämän ihmisen jo parikymmentä vuotta. Hän on kovin itsekeskeinen ja itsekäs ihminen ja hänen soittaessaan minulle kaikki hänen juttunsa pyörivät baarireissujen ja miestuttavuuksien ympärillä eikä hän koskaan kysy minun kuulumisiani. Hänellä on todella huonot sosiaaliset taidot ja kommunikointinsa on hyvin tylyn kuuloista ja töksähtävää. Minua ärsyttää kun hän usein valittaa kuinka hänellä ei ole yhtään kaveria (toisaalta ei ihme hänen luonteellaan, harva sietää häntä) - no minä hän minua sitten pitää, terapeuttinako? Hän soittaa minulle pari kertaa kuussa. Pärjäisin hyvin ilman tätä ihmistä, mutta en henno sanoa, että tämä oli tässä.
On kovin vaikea ymmärtää, että jotkut kantavat tuollaisia riippakiviä vaivoinaan vuosikausia. Ei tulisi mieleenkään vätystellä tuntikausia jonkun sellaisen ihmisen kanssa josta en pidä. Outoa on ihmisten saamattomuus!
Vaikuttaa siltä, että AP on jollain tavalla mielissään siitä, että saa tuntea olevansa toisen yläpuolella.
Ehkä juuri sen takia olet hänelle niin best, kun oot ainut joka sietää häntä.