Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi asiasta tehdään näin suuri haloo. Kun vanhempasi ovat kuolleet, voit aivan vapaasti viedä heidän tärkeinä pitämänsä asiat vaikkapa kaatopaikalle. He eivät ole enää sinua valvomassa tai tuomitsemassa. Luulisin, että ongelma on omien korviesi välissä. Kasva aikuiseksi!
Samaa mieltä. Mitä ihmeen väliä, minkä arvoisia nämä tavarat ovat ja aina voi tehdä lahjoituksen taloyhtiön osakkeista as osakeyhtiölle, jos rivi-tai kerrostalo huoneisto ja maapaikasta naapuritontin omistajalle. Moni ottaa lisämaata mielellään.
Samoin asuntojen tyhjennykset hoitavat kirpputorit ja yhdistykset mielellään, eikä maksa mitään.
En ymmärrä, miksi täällä vanhempia haukutaan, kun ovat roinaa keränneet eläessään, kun niille löytyy ottajia, ihan yhden puhelin soiton päässä. Siitä vain soittoa esim. SPR kirpparille, käyvät hakemassa krääsät pois.
Roinalle ei löydy ottajia. Roina on eri asia kuin 100v vanha Arabia tai Aalto. Tai isoisoisän käsinveistämä kehto. Tämä tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää juurikin n. 70-vuotiaille. Kun koko elämä on haalittu tavaraa periaatteella ”kun halvalla saa, niin pakko ostaa.” Isälleni oli järkytys kun tarjosi Ekotorille ”hyvää” tavaraa yhden ison varastollisen verran. Mm. jätesäkillinen jostain hotellin jätelavalta(?) 20v sitten pelastettuja lakanoita, työkaluja 80-luvulta, 90-luvun keittiöremontista ylijäänyttä kaappia yms ”hyvää” tavaraa. Eivät ottaneet mitään, koska kukaan ei ihan oikeasti osta tuollaista.
Missä ihmeen piireistä nämä esimerkit tulevat, mieluimmin ne kuvaavat jotain 90v elämää, joka kuntonsa vuoksi pysty enää pitämään kotia järjestyksessä ja kertyy turhaa tavaraa.
Asun taloyhtiössä, jossa 30 asuntoa ja heistä n. kymmenen on yli 70v niin en tunnista ilmiötä. Sama tuttava- ja ystäväpiirissä.
Juuri näin! Ihan eri sukupolvesta puhutaan. 70v ovat syntyneet 1951, ei ne ole mitään ikäloppuja vaan Marimekon kultakautta eläneitä, äskettäin eläkkeelle jääneitä. Ehkä heidän vanhemmillaan on jotain tuollaista, mutta ei nykyisillä 70-vuotiailla. Edes 1938-syntyneillä isovanhempieni ikäisillä en ole tuollaista nähnyt.
Mun vanhemmat on 1950-luvulla syntyneitä. Ei ole meillä näkynyt Artekia tai Marimekkoa, ennen kuin ostin äidilleni Mariskoolin. Heteka heillä on ollut, mutta siitä on luovuttu monta muuttoa sitten.
Olen syntynyt 1953 ja ikinä en ole nukkunut hetekessa, enkä nähnyt nälkää tai ollut pulaa vaatteista, vaikka asuttiin maalla työläisperheessä. Tilattiin vaatteita ja muuta Kalle Anttilasta ja Elloksesta ja kuuneltiin musiikkia levysoittimella ja luettiin Suosikki-lehteä. Näin oli myös kaverien kotona.
Muutin lähimpään kaupunkiin opiskelemaan 70-luvun alussa, jolloin ei enää ollut lukukausimaksuja ja yksityiskoulua ja maksettiin pientä opintorahaa ja pankista sai opintolainaa. Ensimmäiseen asuntoon ostin kesätyörahoilla Artekin jakkarat ja Marimekon Lokki-verhot ja niiden täytyy olla edulliset, koska ostin ne omilla rahoilla. Kaikilla oli Marimekon raitapaidat ja mustat olkalaukut.
Ja Marimekko oli kaikkien suosiossa. Tavaratalojen hyllyt pursuivat tavaroista -vastteista ja meikeistä jne, myös pieniä liikkeitä oli paljon.En tunnista näistä kommenteista itseäni, että oltaisiin eletty lapsuus pula-ajassa ja puutteessa.
Vaan paremmin äitini, joka kuoli muutama vuosi sitten 97v ja eikä enää viimeisinä vuosikymmenenä jaksanut huolehtia kodistaan, enkä ehtinyt auttamaan, kun olin vielä työelämässä.
58 syntynyt, oli vain yksi pyyheliina sekin koulun kässärillä tehty. Äiti ajatteli positiivisesti: laitan saunamekon niin kuivun siihen.
Runsas vikko oli sama kuin viikko ja kuusi päivää, että oli epätoivoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välihuomautuksena, että kollektiivisesti boomerit vaikuttavat kokemuksieni ja näiden keskustelujen perusteella kyllä viimeisen päälle raskailta ihmisiltä. Omat isovanhempani ja vanhempani eivät siihen ryhmään kuulu, mutta minun ja miehen suvuista sekä työpaikaltani heitä kyllä löytyy. Heissä korostuu mm. seuraavat piirteet ja käytös:
- pihyys (toisaalta turhaa tavaraa on ostettu, mutta sitä ei ikinä ole käytetty ja kaikki tuupataan sitten omille lapsille väkisin)
- itsekkyys ja vain minä olen oikeassa -asenne
- omien lasten ja ylipäätään nuorempien ihmisten jatkuva vähättely ja halveksunta
- piittaamattomuus tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksen vähättely
- nuorempien masentuneiden ja työttömien haukkuminen laiskoiksi ja vätyksiksi
- uhriutuminen
- viha tunteista puhumista kohtaanÄrsytystä lisää se, että elelevät vailla huolen häivää eläkejärjestelmällä, joka tulee imemään meidät muut kuiviin. Kiitti vaan.
Mun mummu oli piheyden huippu, eikä ikinä suonut varsinkaan itselleen mitään. Mun äiti siskoineen osti joululahjaksi lakanoita risojen tilalle. Paketissa pysyi uudet, kun "ihan hyvät" oli ne ratkenneet. Uusia täkkejä ja petareita ei otettu käyttöön samasta syystä. Uusia vaatteita ei ostanut, kun "rumat ne vaatteilla koreiloo". Ainoa "ylimääräinen" mitä itselleen soi, oli sanomalehden tilaus. Ruoka oli perunaa ja leipää, joskus riisipuuroa. Silmälasit korjasi rautalangalla. Ei mummu ollut rikas eikä edes varakas. Mutta säästää ja kituuttaa piti, itseensä sijoittaminen oli synti.
Puuhata olisi pitänyt koko ajan. Jos ei muuta, niin edes kutoa sukkaa. Tunteista puhui vasta aivoinfarktin jälkeen, eli pari viimeistä viikkoa melkein sadan vuoden elämästään.
Aika surullista, ettei varmaan kertaakaan elämässään sallinut itselleen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi asiasta tehdään näin suuri haloo. Kun vanhempasi ovat kuolleet, voit aivan vapaasti viedä heidän tärkeinä pitämänsä asiat vaikkapa kaatopaikalle. He eivät ole enää sinua valvomassa tai tuomitsemassa. Luulisin, että ongelma on omien korviesi välissä. Kasva aikuiseksi!
Samaa mieltä. Mitä ihmeen väliä, minkä arvoisia nämä tavarat ovat ja aina voi tehdä lahjoituksen taloyhtiön osakkeista as osakeyhtiölle, jos rivi-tai kerrostalo huoneisto ja maapaikasta naapuritontin omistajalle. Moni ottaa lisämaata mielellään.
Samoin asuntojen tyhjennykset hoitavat kirpputorit ja yhdistykset mielellään, eikä maksa mitään.
En ymmärrä, miksi täällä vanhempia haukutaan, kun ovat roinaa keränneet eläessään, kun niille löytyy ottajia, ihan yhden puhelin soiton päässä. Siitä vain soittoa esim. SPR kirpparille, käyvät hakemassa krääsät pois.
Roinalle ei löydy ottajia. Roina on eri asia kuin 100v vanha Arabia tai Aalto. Tai isoisoisän käsinveistämä kehto. Tämä tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää juurikin n. 70-vuotiaille. Kun koko elämä on haalittu tavaraa periaatteella ”kun halvalla saa, niin pakko ostaa.” Isälleni oli järkytys kun tarjosi Ekotorille ”hyvää” tavaraa yhden ison varastollisen verran. Mm. jätesäkillinen jostain hotellin jätelavalta(?) 20v sitten pelastettuja lakanoita, työkaluja 80-luvulta, 90-luvun keittiöremontista ylijäänyttä kaappia yms ”hyvää” tavaraa. Eivät ottaneet mitään, koska kukaan ei ihan oikeasti osta tuollaista.
Missä ihmeen piireistä nämä esimerkit tulevat, mieluimmin ne kuvaavat jotain 90v elämää, joka kuntonsa vuoksi pysty enää pitämään kotia järjestyksessä ja kertyy turhaa tavaraa.
Asun taloyhtiössä, jossa 30 asuntoa ja heistä n. kymmenen on yli 70v niin en tunnista ilmiötä. Sama tuttava- ja ystäväpiirissä.
Juuri näin! Ihan eri sukupolvesta puhutaan. 70v ovat syntyneet 1951, ei ne ole mitään ikäloppuja vaan Marimekon kultakautta eläneitä, äskettäin eläkkeelle jääneitä. Ehkä heidän vanhemmillaan on jotain tuollaista, mutta ei nykyisillä 70-vuotiailla. Edes 1938-syntyneillä isovanhempieni ikäisillä en ole tuollaista nähnyt.
Mun vanhemmat on 1950-luvulla syntyneitä. Ei ole meillä näkynyt Artekia tai Marimekkoa, ennen kuin ostin äidilleni Mariskoolin. Heteka heillä on ollut, mutta siitä on luovuttu monta muuttoa sitten.
Olen syntynyt 1953 ja ikinä en ole nukkunut hetekessa, enkä nähnyt nälkää tai ollut pulaa vaatteista, vaikka asuttiin maalla työläisperheessä. Tilattiin vaatteita ja muuta Kalle Anttilasta ja Elloksesta ja kuuneltiin musiikkia levysoittimella ja luettiin Suosikki-lehteä. Näin oli myös kaverien kotona.
Muutin lähimpään kaupunkiin opiskelemaan 70-luvun alussa, jolloin ei enää ollut lukukausimaksuja ja yksityiskoulua ja maksettiin pientä opintorahaa ja pankista sai opintolainaa. Ensimmäiseen asuntoon ostin kesätyörahoilla Artekin jakkarat ja Marimekon Lokki-verhot ja niiden täytyy olla edulliset, koska ostin ne omilla rahoilla. Kaikilla oli Marimekon raitapaidat ja mustat olkalaukut.
Ja Marimekko oli kaikkien suosiossa. Tavaratalojen hyllyt pursuivat tavaroista -vastteista ja meikeistä jne, myös pieniä liikkeitä oli paljon.En tunnista näistä kommenteista itseäni, että oltaisiin eletty lapsuus pula-ajassa ja puutteessa.
Vaan paremmin äitini, joka kuoli muutama vuosi sitten 97v ja eikä enää viimeisinä vuosikymmenenä jaksanut huolehtia kodistaan, enkä ehtinyt auttamaan, kun olin vielä työelämässä.
Etköhän muista montakin asiaa väärin? Asuitko kaupungissa, missä oli joku iso tehdas ja oliko perheenne millainen työläisperhe? Ellos on tullut Suomeen vasta 1987, joten et sieltä ehkä nuoruudessasi vielä mitään tilannut. 60-luvulla alkoikin jo helpottaa, mutta siinä oli suuria eroja maan eri osien välillä. Osassa maata ei ollut edes kaikilla vielä sähköä, muista mukavuuksista puhumattakaan.
Itse tutustuin Anttilan luetteloon vasta joskus -60 luvun lopulla, mutta ei meille sieltä mitään tilattu, kun pientilallisella rahat olivat tiukassa, kun lapsiakin oli yhdeksän. Ja meillä kyllä oli heteka isällä ja äidillä ja lapsilla joku ikivanha puusohva ja kerrossängyssä nukkui osa.
Miten niin ei ollut lukukausimaksuja, kyllä niitä minulla oli vielä -60 luvun lopulla, peruskoulu ei ollut vielä kaikkialla. Itselläni lukiosta oli lukukausimaksu, samoin yliopistosta. Myös opistotasoisessa koulutuksessa oli lukukausimaksu, ainakin vielä -70 luvun alussa. Opintolainaa minun ainakin piti ottaa ja maksaa takaisin, ei ilmaista opintorahaa ollut vielä -70 luvun alussa. Opintoraha tuli vasta -80 luvun loppupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani kuolivat ja heidän kolmionsa (jossa muuten on merinäköala, tosin kaukaa näkyy meri) arvo on 15.000 e eikä siitä pääse eroon ikinä (eteläsuomalainen pikkukaupunki). Ja huom. putkiremontti on tehty.
Pane vinkki, mikä pikkukaupunki. Luulisi kyllä menevän kaupaksi, jos on Etelä-Suomessa.
Meniskö kaupaksi hinta 1 e ?
On paljon ihmisiä, jotka saattaisivat kiinnostua. Tuossa ei kuitenkaan voi yhtiövastike olla paljon kalliimpi kuin 150 € / kk ?. Olisi halpaa asumista verrattuna 700-800 €:n vuokriin, minkä helposti joudut maksamaan pks:lla. Jos ei ole pakko asua Helsingin tienoolla, kannattaisi muuttaa halvempaan kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Boomereilla on yksi yhteinen piirre: omien kärsimysten korostaminen. Puheissa hiihdettiin kansakouluun kesät talvet ja aina oli vastamäki. Sudet juoksivat kannoilla. Tosiasiassa ainoa todellinen työtä tehnyt sukupolvi oli sodat käyneet vanhempanne. Te noukitte rusinat pullasta. Ja sama touhu jatkuu tavaroidenne kanssa. Voisitteko joskus miettiä muitakin?
Juuri näin, boomereilla nimenomaan on kova tarve korostaa itseään näissä kärsimyksissä. Aikoinaan kun puhui heitä vanhemman aidosti kovaa maatyötä tehneen sukupolven kanssa, joita nykyään on enää aika vähän elossakaan, puuttui tuo itsekorostus melkein kokonaan.
Pistää miettimään ja väkisinkin tulee mieleen, että boomereita vähän hävettääkin oma hyväosaisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereilla on yksi yhteinen piirre: omien kärsimysten korostaminen. Puheissa hiihdettiin kansakouluun kesät talvet ja aina oli vastamäki. Sudet juoksivat kannoilla. Tosiasiassa ainoa todellinen työtä tehnyt sukupolvi oli sodat käyneet vanhempanne. Te noukitte rusinat pullasta. Ja sama touhu jatkuu tavaroidenne kanssa. Voisitteko joskus miettiä muitakin?
Juuri näin, boomereilla nimenomaan on kova tarve korostaa itseään näissä kärsimyksissä. Aikoinaan kun puhui heitä vanhemman aidosti kovaa maatyötä tehneen sukupolven kanssa, joita nykyään on enää aika vähän elossakaan, puuttui tuo itsekorostus melkein kokonaan.
Pistää miettimään ja väkisinkin tulee mieleen, että boomereita vähän hävettääkin oma hyväosaisuutensa.
Ehei, ei hävetä. Sehän on selviytymistä.
Mukavaa on ollut raatamisesta huolimatta. On saatu paljon aikaan, nykypolvetkin voivat kiittää hyvinvointivaltiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Tottahan toki, kenellepä ei kelpaisi. Hyvää saatiin ja paremmaksi pantiin.
Älykkäinä kehitettiin eläkejärjestelmä, joka pärjää vieläkin kansainvälisessä vertailussa.
Tulijoita kyllä riittää hyvinvointiamme jakamaan. Tyytymättömät voivat panna paremmaksi tai hakea sitä omaksi kokemastaan Eldoradostaan. ;DDDDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
70-luvun puolella syntyneenä voin allekirjoittaa tuon ihan täysin.
Usein verrataan 60-luvun materiaalimääriä ja tekniikoita tähän päivään, mikä ei kerro mitään siitä miten edistyksellisiä ja pitkällä Suomessakin tuolloin oltiin. Oli vanhoja navettoja ja huonoja työoloja toki, mutta yleisesti tuo aika oli edistyksellistä nousukautta. Nimenomaan työtä oli, sitä pystyi tekemään ilman koulutusta, ei ollut pulaa perusasioista. Hyvä taisi silloin jakautua tasaisemmin yhteiskunnassa, kaikilla oli mahdollisuus tuonne 90-luvulle saakka. Kannattaa lukea millainen yhteiskunta USA oli kulta-aikaan 50-70-luvuilla. Ihan käsittämätöntä vaurautta tavallisilla ihmisillä, aika pienelläkin yrittämisellä pystyi hankkimaan auton ja kodin. Keskiluokkaan oli tungosta.
Tällä hetkellä kilpaillaan koko maailmaa vastaan. Kisataan sellasta palkkatasoa vastaan joka ei korkean kustannustason maassa riitä edes yömajaan. Ei ole pieniä tehtaita, ei lähettejä firmoissa eikä lapiomiehiä työmailla.
Itse olen seurannut erään keräilijäharrastuksen sukupolvia. Vanhemmat, boomereiksi laskettavat eivät tajua että tietyt asiat joka 30 vuotta sitten olivat halpoja ovat nyt hyvin kalliita. Tämä hauskasti näkyy tietynlaisena halveksuntana - pitäisi olla sellainen ja sellainen harvinaisuus jokaisessa kokoelmassa. :) Mutta eivät tajua että maailma on muuttunut hyvin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Tutkipa historiaa ja katso, miten paljon ihmisiä meni Ruotsiin ja Norjaan töihin, kun ei Suomessa ollut työtä ja ei ollut työttömyyskorvauksiakaan.
Ei mulla muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereilla on yksi yhteinen piirre: omien kärsimysten korostaminen. Puheissa hiihdettiin kansakouluun kesät talvet ja aina oli vastamäki. Sudet juoksivat kannoilla. Tosiasiassa ainoa todellinen työtä tehnyt sukupolvi oli sodat käyneet vanhempanne. Te noukitte rusinat pullasta. Ja sama touhu jatkuu tavaroidenne kanssa. Voisitteko joskus miettiä muitakin?
Juuri näin, boomereilla nimenomaan on kova tarve korostaa itseään näissä kärsimyksissä. Aikoinaan kun puhui heitä vanhemman aidosti kovaa maatyötä tehneen sukupolven kanssa, joita nykyään on enää aika vähän elossakaan, puuttui tuo itsekorostus melkein kokonaan.
Pistää miettimään ja väkisinkin tulee mieleen, että boomereita vähän hävettääkin oma hyväosaisuutensa.
Ja se kun boomereiden hyvinvointi tuli tosiaan sodankäyneiden työllä. Boomerit eivät taloudellista nousukautta itse keksineet, vaan hyvinvointi lähti vain siitä että ensin joku oli kärsinyt niukkuutta. Tuli kauhea kiire täyttää maailma tavaralla ja uusilla keksinnöillä. Nousukiitoa kesti hetken, jonnekin 70-luvun lamaan saakka mentiin vain ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh
taitaa tuo kuuluisa Stina-Susanna olla Pietarin trolleja
päivystää palstalla sen verta ahkeraan
Tuohan on juuri sitä nykyistä Putin trollien vaikuttamista. Halutaan lietsoa eripuraa ja kaaosta, jolloin omaa vaikutusvaltaa pystyy lisäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereilla on yksi yhteinen piirre: omien kärsimysten korostaminen. Puheissa hiihdettiin kansakouluun kesät talvet ja aina oli vastamäki. Sudet juoksivat kannoilla. Tosiasiassa ainoa todellinen työtä tehnyt sukupolvi oli sodat käyneet vanhempanne. Te noukitte rusinat pullasta. Ja sama touhu jatkuu tavaroidenne kanssa. Voisitteko joskus miettiä muitakin?
Juuri näin, boomereilla nimenomaan on kova tarve korostaa itseään näissä kärsimyksissä. Aikoinaan kun puhui heitä vanhemman aidosti kovaa maatyötä tehneen sukupolven kanssa, joita nykyään on enää aika vähän elossakaan, puuttui tuo itsekorostus melkein kokonaan.
Pistää miettimään ja väkisinkin tulee mieleen, että boomereita vähän hävettääkin oma hyväosaisuutensa.
Ehei, ei hävetä. Sehän on selviytymistä.
Mukavaa on ollut raatamisesta huolimatta. On saatu paljon aikaan, nykypolvetkin voivat kiittää hyvinvointivaltiosta.
Minkä alan yrityksen perustit ja millaista liiketoimintaa teitkään tuolloin?
Vai menitkö töihin johonkin olemassa olevaan firmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väärin äänestetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aikoinaan terapeuttista tajuta, että omien vanhempieni 50-luvulla syntynyt sukupolvi on juuri se alkuperäinen pullamössöporukka, joka on nuoruudessaan riehunut menemään hyvin itsekeskeisesti itselleen tilaa ottaen.
Ainut pikkuisen kovempi aika tämän sukupolven elämässä on ollut juuri se sodan jälkeinen viiskytluku, joka oikeastikin oli puutetta jä säästämistä monessa perheessä. Sen jälkeen juuri tämä sukupolvi osui kuitenkin kiihtyvän elintasonousun vuosikymmeniin ja lähti lentoon.
Heitä varten on rakennettu tämän maan infra, heitä varten luotu opiskelupaikat. Töitä saivat helposti ja etenivät koville palkoille myös kouluttamattomina.
Edellisten sukupolvien työstä kiittivät omaksumalla laitavasuriarvot nuorina aikuisina ja haukkumalla sotaveteraanit pystyyn omassa nuoruudenuhmassaan. Käyttivät poliittista joukkovoimaa huomattavasti meitä milleniaaleja röyhkeämmin, eivät kunnioittaneet mitään vanhaa vaan tekivät röyhkeästi vallankumousta uusimpiin aatevirtauksiin hurahtaneina.
Kasikytluvulla vaihtoivat kolmekymppisinä takkia ja menivät pörssiin se samainen takki auki. Osakepelin ja muskeliveneiden huumassa meni Suomen talouskin alta ysärin alussa. Osa tästä sukupolvesta jäi tietysti tässä kohtaa pysyvään köyhyysloukkuun.
Ysikytluvulta eteenpäin lamasta selvinneet viiskytlukulaiset ovat omakotitaloissaan kartutelleet muhkeat eläkkeet, joita nyt sitten nautitaan.
Meidän 80-luvulla syntyneiden sukupolvemme on kuulkaa teihin boomereihin verrattuna vielä pientä. Me olemme niitä, jotka puurtavat pienellä palkalla naurettavissa pätkätöissä ja arvostavat immateriaalisia arvoja. Ja useimmat meistä kunnioittavat sotaveteraaneja. :)
Boomerit siis olivat/ovat todella fiksua porukkaa.
Tehkääpä perässä te nyt keski-ikäiset vaikuttajat.
Ai niin, ettehän te osaa muuta kuin valittaa.
Boomerille pedattiin kaikki eteen ja hän otti siitä täyden hyödyn. Ja ottaa edelleen eläkkeenä.
Rahaa ja tavaraa rakastanut sukupolvi.
Kiv olisi, jos käyttäisimme suomenkielisiä termejä, vai olemmeko niin sivistyneitä olevinamme, ettei omaa kieltä arvosteta.
Kyllä se tavaroiden kaipuu syntyi 50-luvun lapsuudessa. Meillä oli 4 sisarusta. Yhdet sukset, mutta ei yhtään sauvoja, joten puukeppejä käytettiin sauvoina ja nehän upposivat niin syvälle kuin lunta riitti.
Polkupyöriä oli yksi musta miesten pyörä, jolla isä kävi tehtaalla töissä. Sillä me sitten saimme harjoitella vinottain sieltä tangon välistä.
Opimme toki kaikki hiihtämään ja pyöräilemään.
Luistmet tuli meidän perheeseen, kun olin 11 v ja päässyt oppikouluun. Sain ne joululahjaksi ja kuulin siitä äidiltä jatkuvasti, että minuun tuhlattiin niin paljon rahaa.
12 v pitikin alkaa ne koulurahat hankkimaan lapsenpiikana tai juurikaspellolla.
Köyhänä sain vapaaoppilaspaikan, mutta bussimatkat, kouluryoka ja kirjat yms. maksoin kesätöillä.
Sitten se kultalusikka suussani syntyessäni oli kyllä ohuesta pellistä joka suuntaan taipuileva lusikka.
Mutta se siitä, onneksi ei olla saatu mitään perintöjä, että ei tarvitse siitä ongelmaa tehdä ja omille lapsille olen sanonut, että hopea ja kulta myykä romuksi ja muut kamat kaatikselle.
Ei kyllä ole paljon mainostettuja Myrnakuppeja vaan WilleroyBochia, eikä tietosanakirjokaan eikä retrosohvia.
Lastenlapset joskus pyytävät jotain kamaa ja ole sitä heille antanut.🤑🤓
T.mummi 70+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereilla on yksi yhteinen piirre: omien kärsimysten korostaminen. Puheissa hiihdettiin kansakouluun kesät talvet ja aina oli vastamäki. Sudet juoksivat kannoilla. Tosiasiassa ainoa todellinen työtä tehnyt sukupolvi oli sodat käyneet vanhempanne. Te noukitte rusinat pullasta. Ja sama touhu jatkuu tavaroidenne kanssa. Voisitteko joskus miettiä muitakin?
Juuri näin, boomereilla nimenomaan on kova tarve korostaa itseään näissä kärsimyksissä. Aikoinaan kun puhui heitä vanhemman aidosti kovaa maatyötä tehneen sukupolven kanssa, joita nykyään on enää aika vähän elossakaan, puuttui tuo itsekorostus melkein kokonaan.
Pistää miettimään ja väkisinkin tulee mieleen, että boomereita vähän hävettääkin oma hyväosaisuutensa.
Ehei, ei hävetä. Sehän on selviytymistä.
Mukavaa on ollut raatamisesta huolimatta. On saatu paljon aikaan, nykypolvetkin voivat kiittää hyvinvointivaltiosta.
Minkä alan yrityksen perustit ja millaista liiketoimintaa teitkään tuolloin?
Vai menitkö töihin johonkin olemassa olevaan firmaan?
Uskon että hänen piti kyllä taistella työpaikasta.
Ei niihin töihin voinut silloinkaan luottaa ja sitä kautta asuntolainoja ottaa. Vuositolkulla sai hyvälläkin koulutuksella hakea töitä, ja sittenkin oli tarjolla vain pätkiä siellä täällä. Ja kotipaikkakunnalleen ei kukaan oikein voinut jäädä, koska eihän sitä siellä mitään hommia ollut. Paperitehtaita suljettiin, sitä kautta kauhean moni ulkoistettu huoltomies ja muu jäi heti työttömäksi.
Ai niin. Huoltomiehethän olivat 70-luvulla vielä tehtaissa omaa väkeä, eikä ulkopuolisia kuten nyt 2000-luvulla.
Ai niin. Eihän tuo nyt ole kovin suuri ongelma, koska paperitehtaita suljettiin isoja määriä 2008 laman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kiittämättömiä aikuisia tässä ketjussa. Se, että vanhemmilta on jäämässä perinnöksi "vaan" joku 110 000 euron arvoinen maatila tai sadantonnin kämppä Vantaalla, jolla "ei saa mitään", nähdään ihan hirveän isona ongelmana.
*huoh*
Onpa ymmärtämättömiä aikuisia tässä ketjussa.
Vaikka miten ja kuinka moni koittaa selvittää, että kysymys on siitä että tavaralla ei ole kauheasti arvoa, jos se ei ole jotain aidosti tunnepitoista ja arvokasta, niin ei. Marttyyriasenne päälle vaan.
Mutta pisteet sulle siitä, että puhuit sinä ihan konkreettisista jutuista kuten kämpistä tai maatiloista. Et huonekaluista tai Myrnakupeista joita haluaisit jonkun kotiin lahjoittaa.
70+-ikäluokka on Suomen pahimpia hamstraajia. Asunnot, kesämökit, vaatehuoneet, komerot, varastot ja autotallit ovat täynnä romua, roskaa ja arvotonta tavaraa.
Kukaan ei halua 70-80-vuotiaitten vanhusten kahviastiastoja, Valittujen Palojen kirjaklassikoita, arvottomia sohvakalustoja ja tunkkaisia vaatteita ja kenkiä. Sairasta hamstrausta!
Anoppilassa joka huone on sullottu täyteen tavaraa lattiasta kattoon asti. Joka kaappi, hylly, hyllynpäällinen ja lipasto notkuu tavaraa. On astiaa, kippoa, kuppia ja kiinalaista koristekrääsää.
Anopilla on kaapit täynnä turhia juhlatamineita. Kenkäkokoelma on kuin 1980-luvulla Imelda Marcosilla. Korkokenkiä anoppi ei ole tarvinnut enää vuosikausiin, koska ei pysy korkokengillä pystyssä. Kaapeissa on varmasti yli sata paria turhia kenkiä.
Nämäkin rahat olisi voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen! Termiitit söivät ja tulvat tuhosivat Imeldan kengät. Hukkaan meni nekin ostokset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kiittämättömiä aikuisia tässä ketjussa. Se, että vanhemmilta on jäämässä perinnöksi "vaan" joku 110 000 euron arvoinen maatila tai sadantonnin kämppä Vantaalla, jolla "ei saa mitään", nähdään ihan hirveän isona ongelmana.
*huoh*
Jep, mutta kyllä se karma antaa takaisin. Kun ovat itse vanhoja, omat keski-ikäiset kakaransa haukkuvat heitä. Kuinka nämä ovat tuhlanneet luonnonvaroja hankkimalla jatkuvasti uutta teknologiaa, uusia kännykkämalleja, tabletteja, älytelkkareita yms. ennen korona-aikaan matkustelimme kuin siat pitkin maailmaa porsastelemassa. Mehän kulutamme enemmän luontoa kuin mikään sukupolvi ennen meitä. Kannattaisi pitää turpa kiinni ja lopettaa vanhempien sukupolvien mollaaminen ja keskittyä ihan vaan omaan elämäänsä.
Tuo olisi hyvä. Ei arvostella sukupolvia suotta, ei mitenkään päin.
Ja kierrätystavaralle on paikkansa sillekin. Onneksi kierrätettävyyttä on alettu miettimään, ja tavaran elinkaariajattelua. Ja mitä vähemmän ostaa, aina parempi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kiittämättömiä aikuisia tässä ketjussa. Se, että vanhemmilta on jäämässä perinnöksi "vaan" joku 110 000 euron arvoinen maatila tai sadantonnin kämppä Vantaalla, jolla "ei saa mitään", nähdään ihan hirveän isona ongelmana.
*huoh*
Kerropas sen viestin numero, missä näin on joku väittänyt.
Minä olen mieheni kanssa hoitanut meidän molempien vanhempien kuolinpesät.
Tavarasta päästiin eroon niin, että sen jälkeen ,kun me sisaruksinemme olimme ottaneet ne tavarat ,jotka kiinnostivat, ilmoitimme muulle suvulle ja naapureille milloin asunto tyhjennetään .
Saa tulla hakemaan ilmaiseksi ,mikä ikinä kiinnostaa.
Porukkaa tuli ja paljon tavaraa saatiin pois näin.
Loppu kaatopaikalle ja paikallinen kirpputorikin otti kyllä vastaan kun ei yritetty viedä kovin huonoa.