Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Käyttäjä37596 kirjoitti:
Ap:lle. Olen seitsemänkymppinen, ja lapseni ovat jo luonnollisesti olleet asumassa omillaan pitkään. Olen jo jakanut heille omaisuudestani jotain, kiinteistö jää varmaan minun jälkeeni. On järkyttävää lukea ap:n kaltaisten ihmisten tunneköyhää suhtautumista omiin vanhempiin. Miksi he eivät saisi olla ylpeitä siitä, mitä ovat onnistuneet hankkimaan? Se on heille tärkeää, mutta sinä kyllä osoitat avoimen halveksuntasi heitä kohtaan. Etkö ole heiltä mitään saanut? Kasvatuksen ja koulutuksen? He ovat saattaneet joutua tinkimään omista menoistaan sinun ja sisarustesi hyväksi ja nyt sinä ja moni muu täällä pelkästään halveksitte. Onko kaikki kuitenkin tullut teille liian helposti, niin helposti, ettette osaa sitä arvostaa? Tällä iällä pidän omien lasteni kasvatuksessa parhaana ansiona sitä, että heille on kehittynyt empatiakykyä, välittämistä ja kykyä olla heikomman puolella. Omat vanhempani - se sodan läpikäynyt traumatisoitunut sukupolvi - pystyivät opettamaan sisaruksilleni ja minulle tunneälyä. Mikä tekee nykyisistä aikuisista niin kovia ja tunneköyhiä?
Etkö vastannut tuohon kysymykseen jo itse? Se on se kasvatus, eli peilistä löytyy vastaus. Täälläkin on monta ketjua suurten ikäluokkien ”vanhemmuudesta”, esim 70-luvun äidit ja vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä37596 kirjoitti:
Ap:lle. Olen seitsemänkymppinen, ja lapseni ovat jo luonnollisesti olleet asumassa omillaan pitkään. Olen jo jakanut heille omaisuudestani jotain, kiinteistö jää varmaan minun jälkeeni. On järkyttävää lukea ap:n kaltaisten ihmisten tunneköyhää suhtautumista omiin vanhempiin. Miksi he eivät saisi olla ylpeitä siitä, mitä ovat onnistuneet hankkimaan? Se on heille tärkeää, mutta sinä kyllä osoitat avoimen halveksuntasi heitä kohtaan. Etkö ole heiltä mitään saanut? Kasvatuksen ja koulutuksen? He ovat saattaneet joutua tinkimään omista menoistaan sinun ja sisarustesi hyväksi ja nyt sinä ja moni muu täällä pelkästään halveksitte. Onko kaikki kuitenkin tullut teille liian helposti, niin helposti, ettette osaa sitä arvostaa? Tällä iällä pidän omien lasteni kasvatuksessa parhaana ansiona sitä, että heille on kehittynyt empatiakykyä, välittämistä ja kykyä olla heikomman puolella. Omat vanhempani - se sodan läpikäynyt traumatisoitunut sukupolvi - pystyivät opettamaan sisaruksilleni ja minulle tunneälyä. Mikä tekee nykyisistä aikuisista niin kovia ja tunneköyhiä?
Tämä
Pinnat/keittiöt näyttävät freesiltä ihan maksimissaan 10 v, ihan yhtä nuhruista olisi vaikka olisi tehty monta remonttia. Joka tapauksessa ostaja remppaa, ihan sama repiikö 40 v vai 10 v vanhoja pintoja. Ne kalliit kylppärimateriaalit sama juttu, uusiksi menee joka tapauksessa, eikä materiaalin kalleus tarkoita että ne olisivat yhtään enempää ostajien makuun. Päinvastoin, ne nyt muodikkaat kylppärit näyttävät 10 v päästä vihonviimeisiltä.
Missä iässä saa käyttää rahat haluamallaan tavalla, kun 70 vuotiaana ei vielä saa?
Onhan itä-vantaakin sentään pk-seutua ap! Eli ei ihan arvotonta. No, onneksi omat vanhemmat pitäneet asuntonsa Helsingin puolella ja päivittäneet vuosien varrella uusiin ja aina hyvien kulkuyhteyksien päässä, joten aika realistinen käsitys heillä on asunnon arvosta.
Sen sijaan siitä ei tunnu olevan käsitystä miten tiukasti meidän sukupolvi joutuu elämään pätkätöiden kanssa. Eivät ymmärrä, että elän köyhemmin kuin he, vaikka työssä käyn. Autoa ei niin vain päivitetä uuteen eikä ravintolassa juosta joka päivä. Heille kymppitonni ei ehkä ole iso raha kun asuntolaina on jo maksettu ja säästöjä kertynyt. Minulla kestää vuosikausia säästää tuollainen summa.
Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.
Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.
Sitä ei tietenkään toivoisi.Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.
Kunpa kaikilla olisi samoin.Terveisin, Äiti ja isoäiti
Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?
Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.
Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.
Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.
Sitä ei tietenkään toivoisi.Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.
Kunpa kaikilla olisi samoin.Terveisin, Äiti ja isoäiti
Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?
Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.
Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.
Miten tämä nyt liittyy aiheeseen, olisiko vanhemmat paremmat, jos asunto olisi remontoitu?
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.
Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.
Sitä ei tietenkään toivoisi.Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.
Kunpa kaikilla olisi samoin.Terveisin, Äiti ja isoäiti
Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?
Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.
Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.
Itse asiassa juu, lisättynä väkivallalla. Vaan kun siitä on vuosikymmeniä aikaa, en viitsi olla katkera.
Miksi sinä olet yhä tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa, kun he selvästi katkeroittavat aikuisuutesikin? Lapsena et voinut valita heitä pois, aikuisena voisit. Ihan oma valintasi katkeroitua, voisit valita toisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.
Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.
Sitä ei tietenkään toivoisi.Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.
Kunpa kaikilla olisi samoin.Terveisin, Äiti ja isoäiti
Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?
Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.
Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.
Miten tämä nyt liittyy aiheeseen, olisiko vanhemmat paremmat, jos asunto olisi remontoitu?
Oletko sinä jompi kumpi noista isoäideistä, jotka arvostelivat "nykynuoria"? Luitko heidän kommenttinsa? Heidän mukaan vika on siinä, kun lapset eivät enää arvosta vanhempiaan. Kun vanhemmat sanoo "hyppää", viisikymppinen lapsi hyppää. Kun viisikymppinen lapsi sanoo, että jos vaikka paloturvallisuuden vuoksi jättäisitte nuo sähköjohtojen jeesusteippikorjaukset väliin, niin vanhemmat loukkaantuvat kun heitä ei arvosteta.
Kumpi sinusta on parempi vaihtoehto, sekö, miten vanhemmat valittavat, miten asunnossa on vikaa, mutta eivät halua tehdä asialle mitään vai se, että he valittavat, että asunnossa on vikaa, mutta päättävät korjauttaaa viat, jotta elämä helpottuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.
Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.
Sitä ei tietenkään toivoisi.Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.
Kunpa kaikilla olisi samoin.Terveisin, Äiti ja isoäiti
Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?
Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.
Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.
Itse asiassa juu, lisättynä väkivallalla. Vaan kun siitä on vuosikymmeniä aikaa, en viitsi olla katkera.
Miksi sinä olet yhä tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa, kun he selvästi katkeroittavat aikuisuutesikin? Lapsena et voinut valita heitä pois, aikuisena voisit. Ihan oma valintasi katkeroitua, voisit valita toisinkin.
Oletko sinä nimimerkki "Rakkautta vain" vai "mummu74"? Esitin kysymykseni heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tarkoitti Vietnamin sotaa. Seitsemänkymppiseltä hassahtaneelta isäukolta voi aina kysyä, josko tämä veti paljonkin happoa hippiaikoina. Monet tuon ikäpolven edustajista rasittivat nuoruudessaan kuuppaansa erinäisillä psykedeelisillä mömmöillä ja vasemmistolaisella liirumlaarumilla, löysivät 80-luvun juppihumussa kokaiinin, Thatcherin ja Reaganin, nyt piruparat niittävät rankkojen vuosikymmenten satoa.
Näin asuntosijoittajan/vuokranantajan näkökulmasta paras sijoituskohde on halpa kaksio/kolmio jostain Kontulasta, Itiksestä tai Hakunilasta. Siihen "kaupanpäälle" 70 - 90 -vuotias mummeli tai papparainen tai pariskunta. Vuokranmaksut tulevat aina ajallaan eivätkä vaadi mitään remontteja tai kodinkoneiden uusimisia.
Eli suosittelen keskustelun aloittajalle, että myykää vanhempienne asunto sijoittajalle sillä ehdolla, että vanhemmat saavat asua siellä loppuelämänsä tai kun on aika siirtyä palvelukotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Tiivistit hienosti ajatukseni! Kun se lahja / perintö ei ole mitään arvokasta. Ei edes kaunista tai käytännöllistä. Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa vastaan, vain siksi että se nyt sattuu olleen suvussa X sukupolven ajan?
Mites tuo semmonen kuin ekologisuus? Voisko tinkiä oman maun toteuttamisesta. Jos kapineella on vielä käyttöarvoa niin on, riippumatta muodosta ja kuosista. Ihana moderni taloni, huh.
Ekologisuus? Väännetään rautalangasta. Kun oma koti on jo täynnä omia tavaroita, ei niitä edellisen (jopa edellisten) sukupolven tavaroita sinne kotiin enää mahdu. Varsinkaan, jos itse asuu kerrostalokolmiossa ja vanhemmat asuneet 200 neliön omakotitalossa, jossa kenties vielä varastorakennus ja autotalli täynnä ties mitä kummallisuuksia, joita "voi vielä joskus tarvita".
Niin, ekologisinta lienee säilyttää se, mitä oikeasti haluaa. Myydä kaikki mahdollinen, rikkinäiset ja roskat kierrättää asiaan kuuluvalla tavalla.
Hauskaa luettavaa. En voi ymmärtää. Mut en ymmärrä tätä nykymenoakaan kun pitää uusia kaikki vähintään kolmen vuoden välien että saa laittaa kuvia someen ja kuvitellaan et arvoa on ihan jäätävästi. Näkyy jo myynti-ilmoissa liian kovat luulot. No, ei se ole tyhmää pyytää mut liekö hauskaa vuosikaupalla myydäkään koska "Kyllä se nyt sen arvoinen on!"
Eli ajatusmaailma kovin sama asunnon arvosta. Perustelut on vaan hieman erilaiset.
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa olla sellainen kohde, että kannattaa kieltäytyä perinnöstä. Vantaa on pahin koronapesäke ja siellä asuu, no tiedätte kyllä mitä.
Nyt on Myllypuron ja Vuosaaren kysyntä noussut ja hinnat kovasti ylöspäin
Noista jeesusteippikorjauksista tuli mieleen yksi jatkojohto, jonka pistoke oli maadoittamatonta mallia, semmoinen pyöreä, että se ei sovi maadoitettuun pistorasiaan, niin todennäköisesti 50-luvulla syntyneet vanhempani oli vuoleskellut jossain vaiheessa pistokkeen niin, että se menikin maadoitettuun pistorasiaan. Tämä johto sitten kulkeutui mullekin ja vähän aikaa oli käytössäkin, kunnes katselin vähän tarkemmin sitä, että ei helv... ja tuhosin vaarallisen jatkojohdon niin, ettei sitä roskistakaan kukaan dyykkari voi ottaa enää käyttöön.
Tuurillaan mitään ei sattunut vaikka jatkojohto oli käytössä vuosikausia.
Paljonkohan lie säästäneet tuollakin vuoleskelukikalla, pari markkaa?
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla sellainen kohde, että kannattaa kieltäytyä perinnöstä. Vantaa on pahin koronapesäke ja siellä asuu, no tiedätte kyllä mitä.
No ei koko Vantaalla asu "no, tiedätte kyllä mitä " Ja mitä sitten vaikka asuu? Kyllä heitä on pks alueella muuallakin Korona ei loppujen lopuksi vaikuta siihen, missä asunnot menevät kaupaksi pks alueella. Jonkin verran lisännyt Okt kauppaa, mutta sillä on pieni osuus ruuhkasuomessa
Ihmiset on aika epärealistisia käytetyn tavaran suhteen.
Itse möin pois teema-astiastoa Astia-Liisaan Helsingissä.
Kuvittelin, että saan jotain vaivan palkaa sinne asti raahaamisesta.
Selvisi, että käytetyt astiat pinnoitetaan myyntiä varten uudelleen ja ehyillä, mutta koneessa pestyillä astioilla ei ole mitään arvoa, jos pinta on vähänkin vaurioitunut.
Sain mukeista ja lautasista noin 1 e/kpl.
Vierailija kirjoitti:
Onhan itä-vantaakin sentään pk-seutua ap! Eli ei ihan arvotonta. No, onneksi omat vanhemmat pitäneet asuntonsa Helsingin puolella ja päivittäneet vuosien varrella uusiin ja aina hyvien kulkuyhteyksien päässä, joten aika realistinen käsitys heillä on asunnon arvosta.
Sen sijaan siitä ei tunnu olevan käsitystä miten tiukasti meidän sukupolvi joutuu elämään pätkätöiden kanssa. Eivät ymmärrä, että elän köyhemmin kuin he, vaikka työssä käyn. Autoa ei niin vain päivitetä uuteen eikä ravintolassa juosta joka päivä. Heille kymppitonni ei ehkä ole iso raha kun asuntolaina on jo maksettu ja säästöjä kertynyt. Minulla kestää vuosikausia säästää tuollainen summa.
Olen 7-kymppinen ja voin sanoa, että elin myös köyhemmin n 35-45 vuotiaana kuin vanhempani. Vaikka vanhemmillani oli pienet eläkkeet, heillä ei ollut enää vanhasta ok-talosta lainaa. Heillä ei ollut myöskään autoa, vaikka olisivat sitä varmaan maaseudulla tarvinneet. Elivät muutenkin hyvin nuukasti kierrättäen ja vanhaa korjaillen.
Vaikka minulla ja miehelläni oli aivan keskinkertaiset tulot, meidän käteen jäävä raha oli pienempi, mitä vanhemmillani jäi tuolloin kuukaudessa. Meillä oli maksettavana opinto- ja asuntolainat. Auto oli suuri menoerä, kolmen lapsen harrastukset, osan pk-maksut ja kolmilapsisen perheen kulutus panivat talouden välillä tosi tiukalle.
Nyt nuo ajat ovat takana, mutta tiedän, että lapsiperheiden elämä ei ole helpottunut. Maksuja tulee lisää, nyt perheissä jokaisella pitää olla omat kännykät, tietokoneet ja muut härpäkkeet. Vapaaajanvietto (normaaliajassa) vie myös enemmän rahaa mitä sillon, kun omat lapseni olivat pieniä.
Ap:n vanhempien todellisuuden tajusta, tai sen puuttesta oli kyse.