Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Me olemme 'saaneet' appivanhempien tavaroita muutamassakin aallossa.
Ensin kuoli appi - hänen jälkeensä saimme kaikki hänen vaatteensa - siis no melkein kaikki, osan esim pitkät kalsarit anoppi päätti käyttää itse 'loppuun'. Vaatteiden joukossa oli oikeasti muutamia retrohelmiä (jotka meidän lapset naarasi) mutta muuten säkkikaupalla diakoniaan, uffiin ja Pelastusarmeijaan.
Sitten anoppi muutti 3krs oktalosta kerrostaloasuntoon - aivan järjetön määrä läpikäytävää (ja lajiteltavaa ja oikeisiin loppusijoituspisteisiiin toimitettavaa) - ja silti anoppi hyvin 'ahnaasti' vielä säästi tavaroita. Se uusi koti ja varastot pursuilivat 'ehkä vielä joskus vielä tarvitsen tämänkinkokoista kattilankantta' -tavaraa. + hänen seniorivuosiensa harrastus oli kirpparit, mistä hän osti varmaan kaikki maljakot ja pöytäliinat mitä tarjolla oli. Noh, kukin tyylillään. (Ja usein meidän keskustelu "tämä on sitten arvokas" - "njoo, mutta se arvo on todellinen vasta kun joku oikeasti on tuon hinnan valmis siitä maksamaan")
Noh, kun hän menehtyi - hänellä on kaksi poikaa. Toinen miniä tuli taloon ja sanoi "me ei sitten oteta meille yhtään mitään" - ja pikaisen läpikäynnin jälkeen otti pari Arabian voipurkkia ja maitokannua. Ja sanoi miehelleen, että heidän kotiinsa ei sitten tule yhtään mitään muuta tavaraa täältä.
Noh, huoneisto oli pakko saada tyhjäksi, eikä se kiva tyhjennys ollut. Osa tavaraa kipattiin taloyhtiön jätesäilöön (missä naapurin mummot pers pystyssä tonkivat itselleen niitä kattilankansia ja 'oho tämä on marimekkoa' -tahraisia vahakankaita. Osa toimitettiin kierrätykseen, uffille, diakoniaan jne mutta myös aivan järjetön määrä "no onkohan tällä enemmänkin arvoa" ja "tällä on tunnearvoa" - tavaraa pahvilaatikoissa meidän kellariin. Siellä ne ovat olleet vuosikausia - minunhan ne eivät ole, ja miestä ne eivät yleensä häiritse.
Viime aikoina tuo toinen miniä on kysellyt Iltalehden uutisten innoittamana 'oliko sillä anopilla sejase maljakko' - arvatkaapa vain olenko etsinyt - saati jos olisi, antaismmeko sen vielä hänelle ?
Ja pahoittelut meidän lapsille jotka epäilemättä kiroavat nuo laatikot alimpaan helvettiin aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.
Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.
Sitä ei tietenkään toivoisi.Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.
Kunpa kaikilla olisi samoin.Terveisin, Äiti ja isoäiti
Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?
Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.
Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.
Miten tämä nyt liittyy aiheeseen, olisiko vanhemmat paremmat, jos asunto olisi remontoitu?
Oletko sinä jompi kumpi noista isoäideistä, jotka arvostelivat "nykynuoria"? Luitko heidän kommenttinsa? Heidän mukaan vika on siinä, kun lapset eivät enää arvosta vanhempiaan. Kun vanhemmat sanoo "hyppää", viisikymppinen lapsi hyppää. Kun viisikymppinen lapsi sanoo, että jos vaikka paloturvallisuuden vuoksi jättäisitte nuo sähköjohtojen jeesusteippikorjaukset väliin, niin vanhemmat loukkaantuvat kun heitä ei arvosteta.
Kumpi sinusta on parempi vaihtoehto, sekö, miten vanhemmat valittavat, miten asunnossa on vikaa, mutta eivät halua tehdä asialle mitään vai se, että he valittavat, että asunnossa on vikaa, mutta päättävät korjauttaaa viat, jotta elämä helpottuu?
Mitäpä jos ne vanhemmat ihan itse päättäisivät asunnostaan? Sen sijaan sinä voisit päättää omasta elämästäsi, ei ole mikään pakko kuunnella heiltä yhtään miten, jos he ovat sinua noin kohdelleet. Älä ole läheisriippuvainen.
Olipa kiva vastaus. Onko sinulla psykologin koulutus vai ihanko mutupohjalla annat ohjeita? Et ilmeisesti tajua, että tässä on valittavana syyllisyys tai vtutus. Kumpikaan tunne ei tunnut hyvälle.
Onko sinulla psykologin koulutus? Ellei, miksi vaadit sitä muilta?
Huonoihin vanhempiin, siis oikeasti huonoihin, ei tarvitse edes pitää yhteyttä, saati sotkeutua heidän remontteihinsa.
Voi valita myös onnellisuuden, se syyllisyys on ihan omaa läheisriippuvuutta.
Myrkyllisissä ihmissuhteissa ei kannata jatkaa, olipa nämä ihmiset sukua, tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Toistaiseksi hoivakoti ei vie omaisuutta vain tuoton ja tulot.
Tämä on fakta, juuri omainen muuttanut hoivakotiin, siis päässyt kunnalliseen hoivaan ja on erittäin tyytyväinen ja suree sitä, että ei saada hänen taloaan myydyksi.
Kalliiksi tulee ylläpitää taloa, jos vanhuksella ei ole säästöjä, millä talon kulut maksetaan.
On muistsairas yli 90 v ja sanoi, että jos on arvokasta tavaraa, niin saa viedä,pois ja muut hävittää.Tiedän kyllä hoivakotimaksut ja itse tuossa kommenteissa kirjoitin, että hoito vie rahat. Julkisen puolen hoivakodeilla on erilaiset maksuperusteet mitä yksityisellä vaikka sinne ei itse hakeutuisikaan.
Anteeksi, mutta jos hoitava taho katsoo hoivakodin tarpeelliseksi ja kunnallista paikkaa ei ole, niin ko vanhus pääsee/joutuu yksityiseen paikkaan, jonka maksut vanhukselle itselleen ovat täysin samat.
Kunta maksaa joka tapauksessa aina erotuksen ja vanhukselle jätetään 170 e käyttörahaa/kk.
T.hoitsuViime vuonna kuolleen äidin viimeiset säästöt menivät siihen, kun hoivakotiin jouduttua piti maksaa kovaa vastiketta kerrostalokolmiosta, johon ei saanut edes vuokralaista saati että sen olisi voinut myydä. Tätä vastiketta ei otettu huomioon missään toimeentulotukilaskelmassa, niiden mukaan eläke + tuet riittivät hoitomaksuihin ja hoivakodin vuokraan.
Minulla olisi paljon kokemusta myös tämän keskustelun varsinaisesta aiheesta, mutta keskustelu on jotenkin kääntynyt lietsomaan sukupolvien välistä sotaa sen perusteella, mikä on itse kunkin suhde vanhempiin ja miten on kasvatus onnistunut. Varmaan on myös sukupolvieroja suhtautumisessa tavaraan, mutta joissain perheissä asiasta voi keskustella ihan huumorillakin.
Niin, tavallaan oikeinkin.
Turussa ainakin yksi kiinteistövälittäjä kertoi aidon 'ongelman' olevan, että mummeleiden kodit ovat 'museoituina' koska JOS se asunto myytäisiin tai vuokrattaisiin pitäisi vuokra/myyntitulot käyttää hoivamaksuihin. Kun asunto pidetään vain olemassa niin hoivamaksut on pienemmät ja perilliset perivät aikanaan sen asunnon.
Olen kateellinen teille joilla on perintönä tulossa asunto pääkaupunkiseudulla tai mökki landella.
Uskon, että pääkaupungin lähellä olisi edes joku ostaja tai vuokralainen tulossa vaikka halvalla menisi.
Mökin voi vaikka polttaa jos ei kellekkään kelpaa.
Mutta mitä ihmettä me teemme vanhempien rivitalo osakkeilla jossain kaukaisessa kuolevassa kyläpahasessa? Vastikkeista ei pääse eroon!
Tämän lisäksi huonosti itse rempattu asunto on täynnä hamstrattua krääsää, nikotiinin ja kissankarvojen päällystämänä. Hyi!
Rakkaat vanhempamme juuri itse koittivat ottaa puheeksi perinnönjaon ja miten ajoissa kannattaisi tehdä kaikki järjestelyt, mutta ei siitä mitään tullut kun koitin ehdottaa, että auttaisi jo se ettei olisi niin paljon krääsää kaatopaikalle vietäväksi. Toivotaan nyt vaan ettei ne ikinä kuole!
Aika ikävää luettavaa. Vanhempanne ovat ikänsä töitä tehneet saadakseen asuntonsa maksetuksi. Oli vähän eri korkotaso aikoinaan.. Ja lapset arvostelevat kun vanha ihminen haluaa olla ylpeä saavutuksistaan. Se vanhuksille suotakoon. Omilla vanhemmillanikin oli talot ja tavarat, joita sitten ainoana lapsena kävin läpi useamman viikon, mutta kertaakaan ei käynyt siinä vaiheessa mielessä, että olisivatpa tämänkin kannun heittäneet mäkeen. Tuon sukupolven ihmisille oli tyypillistä säästää nimenomaan lapsiaan varten; ihme narinaa teiltä jotka olette jotain perimässä. Antakaa hyvät ihmiset vanhusten vielä hetki uskoa, että elämänne tulee helpottumaan juuri heidän ansiostaan kun he ovat poissa. Se päivä, kun ette kehuskelua enää kuule voi olla vaikka tänään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Entä sitten? Mitä väliä sillä on, jos joku kuvittelee jonkun asunnon tai tavaran kalliimmaksi, mitä markkinahinta?
Ja miksi täällä syytetään siitä vanhuksia, kun sitä tapahtuu kaikissa ikäluokassa.
Kävin kirpparilla ja pöydässä oli vauvan vaatteita ja hämmästelin hintatasoa, kun jostakin kulahtaneesta potkupuvusta pyydettiin 14€.
Tai joku nuori työssäkäyvä valittaa jostakin 25€ ravintolaruuasta kalliiksi tai 10€ kahvikupposesta.Uuh ja Aah, tämäkin voisi olla minun äitini suusta. Siis ihan syvää vihaa, halveksuntaa ja kateutta silloin, kun joku muu käyttää rahaa johonkin ”turhaan”. Turhan määritelmä on kai jokin sellainen, johon äitini ei käytä rahaa.
Jos ei nyt ilmajousituksia joka kuukausi uusitakaan, niin äitini taloudessa lähtee joka kuukausi vaikkapa 400 € kaiken roinan täysarvovakuutuksiin (”pakko olla”) ja noin 150 € talon hälytyslaitteisiin (”välttämättömyys”).
Sitten taas jos minä, jolla ei mitään näistäkään kuluista ole, satun käymään vaikkapa ulkona syömässä (lounas 10,30 €) tai jossain kuussa jopa kampaajalla (119 €), tähän kommentoidaan vakilausahduksella ”hyvähän se teidän rikkaiden on”. 😒😂
Rahaa ei näet kannata käyttää mihinkään sellaiseen, mistä muut eivät näe sitä rahaa käytetyn. Se lounaaseen käytetty raha menee hukkaan, jos ei kukaan muu näe sinun sitä kallista ruokaa syövän. Luojan kiitos äitini ei ole huomannut somemaailmaa, joka tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia elintarvikkeidensa ikuistamiselle.
Ruokakitsailu on myös yksi asia, jota en mitenkään ymmärrä. Sen noloin ilmenemismuoto on vieraiden kestittäminen hirvittävän vähällä ruualla. Edelleen ei kenenkään tarvitse ketään ulkopuolisia ruokkia tai edes kahvittaa, mutta kun kerran pyytämällä pyydetään ihmisiä syömään ja sitten 8 ihmiselle on pöydässä tarjolla 10 perunaa. 🤭 Koska eihän nyt kukaan voi yhdellä ruualla kahta perunaa enempää syödä, hassu ajatuskin. Äidilläni ja miehellään on kuukauden ruokalasku 200 euroa. Hedelmiä eivät syö ollenkaan, kun ne ovat kalliita ja turhia energiapommeja. Jonkinlainen eriskummallinen ja epätyypillinen syömishäiriö tähän täytyy liittyä... Mysliä voi kuulemma korkeintaan teelusikallisen laittaa jogurttiin jos haluaa, mutta niin lihottavista ainesosista olisi parempi kokonaan pidättäytyä.
Sulla on oudot arvot. Jos raha ei riitä kaikkeen, kyllä on vanhempiesi järkevämpää käyttää rahansa vakuutusmaksuihin ja hälytysjärjestelmiin kuin vaikka ulkon syömiseen.
Niin. Heillä ei riitä rahat kaikkeen, kun pitää olla yli 200-neliöinen pramea talo poreammeineen ja muine härpäkkeineen, viiden litran moottorilla varustettu harrasteauto lukuisine remontteineen, kesämökki, hälytysjärjestelmät, täysarvovakuutukset, minkkiturkit, robotti-imurit, slalomsukset, Elisa viihteet ja kaiken maailman urheilukanavapaketit, infrapunalämmittimet terassilla, mökin siivoojan kustannukset ja 3000 € jääkaappi-pakastin. Sitten ei enää riitä jääkaappiin täytettä kuin kahdellasadalla kuussa. Silloin minun, jolla on paitsi bussikortti myös kymmenen vuotta vanha hyvin toimiva Ikean jääkaappi, osani on maksaa äitini lääkärikäynnit ja tutkimukset täydessä laajuudessaan.
Ekaa kertaa kyllä kuulen tästä tilanteesta sanottavan, että MINULLA on oudot arvot. 😂
Kerran varovasti ehdotin, että jos auton vaihtaisi johonkin corollaan niin säästäisi monta tonnia vuodessa. Se otettiin kettuiluna. Auto on Mercedes, muut on köyhille.
Hah, mulla on tällaiset appivanhemmat sekä heidän tuttavansa. Niillä on arvokas uudehko omakotitalo pk-seudulla, lomakämpät Aurinkorannikolla, järvenrantamökki ja lomaosake tai kelomökki Lapissa mukavan hiihtokeskuksen liepeillä. Sit ihmetellään kassavirtaongelmia ja kuluja, jotka menevät omaisuudesta huolehtimiseen sekä liikkumiseen paikkakuntien välillä. Tilit miinuksella, mutta mitään ei voi myydä. Eläkkeet sentään isoja, ei riitä mun palkka samaan.
ankawi kirjoitti:
Aika ikävää luettavaa. Vanhempanne ovat ikänsä töitä tehneet saadakseen asuntonsa maksetuksi. Oli vähän eri korkotaso aikoinaan.. Ja lapset arvostelevat kun vanha ihminen haluaa olla ylpeä saavutuksistaan. Se vanhuksille suotakoon. Omilla vanhemmillanikin oli talot ja tavarat, joita sitten ainoana lapsena kävin läpi useamman viikon, mutta kertaakaan ei käynyt siinä vaiheessa mielessä, että olisivatpa tämänkin kannun heittäneet mäkeen. Tuon sukupolven ihmisille oli tyypillistä säästää nimenomaan lapsiaan varten; ihme narinaa teiltä jotka olette jotain perimässä. Antakaa hyvät ihmiset vanhusten vielä hetki uskoa, että elämänne tulee helpottumaan juuri heidän ansiostaan kun he ovat poissa. Se päivä, kun ette kehuskelua enää kuule voi olla vaikka tänään!
No mutta sä oletkin 'parempi ihminen' 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ankawi kirjoitti:
Aika ikävää luettavaa. Vanhempanne ovat ikänsä töitä tehneet saadakseen asuntonsa maksetuksi. Oli vähän eri korkotaso aikoinaan.. Ja lapset arvostelevat kun vanha ihminen haluaa olla ylpeä saavutuksistaan. Se vanhuksille suotakoon. Omilla vanhemmillanikin oli talot ja tavarat, joita sitten ainoana lapsena kävin läpi useamman viikon, mutta kertaakaan ei käynyt siinä vaiheessa mielessä, että olisivatpa tämänkin kannun heittäneet mäkeen. Tuon sukupolven ihmisille oli tyypillistä säästää nimenomaan lapsiaan varten; ihme narinaa teiltä jotka olette jotain perimässä. Antakaa hyvät ihmiset vanhusten vielä hetki uskoa, että elämänne tulee helpottumaan juuri heidän ansiostaan kun he ovat poissa. Se päivä, kun ette kehuskelua enää kuule voi olla vaikka tänään!
Kirjoittelin pidemmälti aiheesta sivulle 48.
Siitä että kuinka vanhemmat varmaan haluavat heitä arvostettavan, joo tajuan. Mutta pitäisi myös ymmärtää, että ei tavarat ole välissä kuin sotkemassa. Ja mä luen tuon kirjoituksesi niin että sä vaadit sitä arvostusta ikään kuin viran puolesta. Se ei ikävä kyllä ole kauhean arvostettavaa.
Koita olla vaatimatta, se on asia joka kannattaa opetella jossain vaiheessa elämää. Haluan itse elää eri tavalla kuin vanhempani, jotka ostivat asioita. Myös keino rakastaa oli aina jotain konkreettista. Syliin ei kyllä otettu, tai ihan sellasenaan hyväksytty. Aina piti tehdä ja suorittaa.
Ei ole sellasta mitä haluan omille lapsille viedä eteenpäin - itse tajusin sen tossa neljänkympin korvilla. Mutta miehet kehittyy vähän hitaasti, mä puolustaudun sillä. =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tarkoitti Vietnamin sotaa. Seitsemänkymppiseltä hassahtaneelta isäukolta voi aina kysyä, josko tämä veti paljonkin happoa hippiaikoina. Monet tuon ikäpolven edustajista rasittivat nuoruudessaan kuuppaansa erinäisillä psykedeelisillä mömmöillä ja vasemmistolaisella liirumlaarumilla, löysivät 80-luvun juppihumussa kokaiinin, Thatcherin ja Reaganin, nyt piruparat niittävät rankkojen vuosikymmenten satoa.
Kyllä tuollainen väki on jo nurmen alla.
Suurin osa suurista ikäluokista ei käyttänyt huumeita, viinaa kyllä varmaan on mennyt. Huumejutut keskittyivät varmaan tänne Helsinkiin ja nuo tyypit ovat jo kuolleet; ei kaikki olleet Remu Aaltosia.
Oikeasti huumeiden kulta-aika Suomessa oli ennen sotia, soda aikana ja päättyi 1966 kun käyttö kriminalisoitiin. Kokaiinia ja heroiinia myytiin apteekissa ja rintamamiehillä oli amfetamiinia eväänä kun oli pakko jaksaa ja pysyä hereillä. Osalle jäi huumeriippuvuus.
Mutta vain osalle, hyvin pienelle osalle vai onko sinulla antaa joku tutkimus tähän. Isäni oli sotaveteraani ja en kyllä pienellä paikkakunnalla kuullut koskaan miesten huumeongelmasta. Viinaa kyllä joivat ja tekivät kiljua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksien ikäpolven kämpät on tosissaan ankeita. Kaikki remontit, joita on hyvin haluttomasti, mutta pakon vuoksi tehty, on tehty halvimmilla mahdollisilla materiaaleilla ja se näkyy. Mielellään papat vielä säästövimmassaan itse niitä laitelleet, huonosti. Ne asunnot tarvitsevat mittavat remontit heidän jälkeensä. Tuo on sentään Vantaalla, mutta samaa ajattelua on ties missä Jämsissä, joissa uudetkaan asunnot eivät mene kaupaksi.
Mä luulen että noilla ikäpolvilla ei ole velkaakaan niskassa kuten 20-40 vuotiailla, joilla pitää olla kaikki tässä ja nyt ja heti ja parasta laatua, oli rahaa tai ei.
Olisikin "parasta laatua" mutta kun sitä ei sieltä Ikeasta saa...
Ja sitten uusitaan koko kalusto 5v välein kun bloggaajat saa uskomaan että nyt pitää kaiken olla xxx-tyylistä.
Ja sitten syyllistetään sitä edellistä sukupolvea maapallon kaikkien luonnonvarojen haaskaamisesta 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Toistaiseksi hoivakoti ei vie omaisuutta vain tuoton ja tulot.
Tämä on fakta, juuri omainen muuttanut hoivakotiin, siis päässyt kunnalliseen hoivaan ja on erittäin tyytyväinen ja suree sitä, että ei saada hänen taloaan myydyksi.
Kalliiksi tulee ylläpitää taloa, jos vanhuksella ei ole säästöjä, millä talon kulut maksetaan.
On muistsairas yli 90 v ja sanoi, että jos on arvokasta tavaraa, niin saa viedä,pois ja muut hävittää.Tiedän kyllä hoivakotimaksut ja itse tuossa kommenteissa kirjoitin, että hoito vie rahat. Julkisen puolen hoivakodeilla on erilaiset maksuperusteet mitä yksityisellä vaikka sinne ei itse hakeutuisikaan.
Anteeksi, mutta jos hoitava taho katsoo hoivakodin tarpeelliseksi ja kunnallista paikkaa ei ole, niin ko vanhus pääsee/joutuu yksityiseen paikkaan, jonka maksut vanhukselle itselleen ovat täysin samat.
Kunta maksaa joka tapauksessa aina erotuksen ja vanhukselle jätetään 170 e käyttörahaa/kk.
T.hoitsuViime vuonna kuolleen äidin viimeiset säästöt menivät siihen, kun hoivakotiin jouduttua piti maksaa kovaa vastiketta kerrostalokolmiosta, johon ei saanut edes vuokralaista saati että sen olisi voinut myydä. Tätä vastiketta ei otettu huomioon missään toimeentulotukilaskelmassa, niiden mukaan eläke + tuet riittivät hoitomaksuihin ja hoivakodin vuokraan.
Minulla olisi paljon kokemusta myös tämän keskustelun varsinaisesta aiheesta, mutta keskustelu on jotenkin kääntynyt lietsomaan sukupolvien välistä sotaa sen perusteella, mikä on itse kunkin suhde vanhempiin ja miten on kasvatus onnistunut. Varmaan on myös sukupolvieroja suhtautumisessa tavaraan, mutta joissain perheissä asiasta voi keskustella ihan huumorillakin.
Niin, tavallaan oikeinkin.
Turussa ainakin yksi kiinteistövälittäjä kertoi aidon 'ongelman' olevan, että mummeleiden kodit ovat 'museoituina' koska JOS se asunto myytäisiin tai vuokrattaisiin pitäisi vuokra/myyntitulot käyttää hoivamaksuihin. Kun asunto pidetään vain olemassa niin hoivamaksut on pienemmät ja perilliset perivät aikanaan sen asunnon.
No kuule, tämän asunnon kanssa oli hyvin lähellä, että me perilliset olisimme jättäneet vastikkeen maksamatta ja ilmoittaneet taloyhtiölle että pitäkää hyvänänne. Nyt kämpän remontointiin on pantu noin kymppitonni omaa rahaa ja ainakin parin työviikon verran omaa vapaa-aikaa, jolloin siihen on saatu vuokralainen, joka ehkä ei hajota asuntoa ja ehkä maksaa vuokransa. Jos näin hyvin käy, noita asuntoon upotettuja rahoja saadaan takaisin noin vauhdilla 170 euroa kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ankawi kirjoitti:
Aika ikävää luettavaa. Vanhempanne ovat ikänsä töitä tehneet saadakseen asuntonsa maksetuksi. Oli vähän eri korkotaso aikoinaan.. Ja lapset arvostelevat kun vanha ihminen haluaa olla ylpeä saavutuksistaan. Se vanhuksille suotakoon. Omilla vanhemmillanikin oli talot ja tavarat, joita sitten ainoana lapsena kävin läpi useamman viikon, mutta kertaakaan ei käynyt siinä vaiheessa mielessä, että olisivatpa tämänkin kannun heittäneet mäkeen. Tuon sukupolven ihmisille oli tyypillistä säästää nimenomaan lapsiaan varten; ihme narinaa teiltä jotka olette jotain perimässä. Antakaa hyvät ihmiset vanhusten vielä hetki uskoa, että elämänne tulee helpottumaan juuri heidän ansiostaan kun he ovat poissa. Se päivä, kun ette kehuskelua enää kuule voi olla vaikka tänään!
No mutta sä oletkin 'parempi ihminen' 🤷
Minusta hän onkin. Vanhemmat on teitä hoitaneet parikymmentä vuotta, mutta teille on liikaa pari viikkoa lajitella heidän jäämistöään? Jos seassa on yhtään arvotavaraa, kuten Arabiaa, niin ottakaa jobbari hoitamaan koko homma, ei maksa mitään.
Mutta ei taida käydä, kun perintöä pitää saada, vai? Tietysti lajiteltuna valmiiksi, hyvä kun ei edellytetä että vanhemmat hautaavatkin itse itsensä, ettei vaan tule vaivaa lapselle.
Minä olisin iloinen, kun olisi elossa olevia sukulaisia, sellaisia ihan normaaleja ihmisiä, joilla saa olla erilainen sisustusmaku kun minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksien ikäpolven kämpät on tosissaan ankeita. Kaikki remontit, joita on hyvin haluttomasti, mutta pakon vuoksi tehty, on tehty halvimmilla mahdollisilla materiaaleilla ja se näkyy. Mielellään papat vielä säästövimmassaan itse niitä laitelleet, huonosti. Ne asunnot tarvitsevat mittavat remontit heidän jälkeensä. Tuo on sentään Vantaalla, mutta samaa ajattelua on ties missä Jämsissä, joissa uudetkaan asunnot eivät mene kaupaksi.
Mä luulen että noilla ikäpolvilla ei ole velkaakaan niskassa kuten 20-40 vuotiailla, joilla pitää olla kaikki tässä ja nyt ja heti ja parasta laatua, oli rahaa tai ei.
Olisikin "parasta laatua" mutta kun sitä ei sieltä Ikeasta saa...
Ja sitten uusitaan koko kalusto 5v välein kun bloggaajat saa uskomaan että nyt pitää kaiken olla xxx-tyylistä.
Ja sitten syyllistetään sitä edellistä sukupolvea maapallon kaikkien luonnonvarojen haaskaamisesta 🙄
Millä rahalla kuvittelet parikymppisten ostavan "parasta laatua"? Ei ne pilalle istutut 40 vuotta vanhat vakosamettisohvat enää kenellekään kelpaa ja hyvä niin. Vai pitäisikö 20 neliön opiskelijakämppään saada mahdutetuksi isovanhempien 90-luvun tekonahkainen sohvakalusto? Jos ne vanhemmat ja isovanhemmat ovat ostaneet mahdollisimman halvat huonekalut, ei ne laaduksi muutu missään vaiheessa. Suututtaa itsekkäät ihmiset, jotka vaativat nuoria ottamaan kaatopaikalle kuuluvat romut riesakseen, kun itse eivät halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ankawi kirjoitti:
Aika ikävää luettavaa. Vanhempanne ovat ikänsä töitä tehneet saadakseen asuntonsa maksetuksi. Oli vähän eri korkotaso aikoinaan.. Ja lapset arvostelevat kun vanha ihminen haluaa olla ylpeä saavutuksistaan. Se vanhuksille suotakoon. Omilla vanhemmillanikin oli talot ja tavarat, joita sitten ainoana lapsena kävin läpi useamman viikon, mutta kertaakaan ei käynyt siinä vaiheessa mielessä, että olisivatpa tämänkin kannun heittäneet mäkeen. Tuon sukupolven ihmisille oli tyypillistä säästää nimenomaan lapsiaan varten; ihme narinaa teiltä jotka olette jotain perimässä. Antakaa hyvät ihmiset vanhusten vielä hetki uskoa, että elämänne tulee helpottumaan juuri heidän ansiostaan kun he ovat poissa. Se päivä, kun ette kehuskelua enää kuule voi olla vaikka tänään!
No mutta sä oletkin 'parempi ihminen' 🤷
Minusta hän onkin. Vanhemmat on teitä hoitaneet parikymmentä vuotta, mutta teille on liikaa pari viikkoa lajitella heidän jäämistöään? Jos seassa on yhtään arvotavaraa, kuten Arabiaa, niin ottakaa jobbari hoitamaan koko homma, ei maksa mitään.
Mutta ei taida käydä, kun perintöä pitää saada, vai? Tietysti lajiteltuna valmiiksi, hyvä kun ei edellytetä että vanhemmat hautaavatkin itse itsensä, ettei vaan tule vaivaa lapselle.
Minä olisin iloinen, kun olisi elossa olevia sukulaisia, sellaisia ihan normaaleja ihmisiä, joilla saa olla erilainen sisustusmaku kun minulla.
Ne lapsetkin on usein tuossa vaiheessa 60-70-vuotiaita eli ei mitään nuoria itsekään. Kiva, kun olet itse terve teräsnainen/mies, mutta minulle itselleni tuo perkkaaminen on fyysisesti mahdotonta. Minusta olisi ollut kiva, että vanhemmat aikoinaan hyväkuntoisina olisivat muutaman hetken pohtineet omaa tulevaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Toistaiseksi hoivakoti ei vie omaisuutta vain tuoton ja tulot.
Tämä on fakta, juuri omainen muuttanut hoivakotiin, siis päässyt kunnalliseen hoivaan ja on erittäin tyytyväinen ja suree sitä, että ei saada hänen taloaan myydyksi.
Kalliiksi tulee ylläpitää taloa, jos vanhuksella ei ole säästöjä, millä talon kulut maksetaan.
On muistsairas yli 90 v ja sanoi, että jos on arvokasta tavaraa, niin saa viedä,pois ja muut hävittää.Tiedän kyllä hoivakotimaksut ja itse tuossa kommenteissa kirjoitin, että hoito vie rahat. Julkisen puolen hoivakodeilla on erilaiset maksuperusteet mitä yksityisellä vaikka sinne ei itse hakeutuisikaan.
Anteeksi, mutta jos hoitava taho katsoo hoivakodin tarpeelliseksi ja kunnallista paikkaa ei ole, niin ko vanhus pääsee/joutuu yksityiseen paikkaan, jonka maksut vanhukselle itselleen ovat täysin samat.
Kunta maksaa joka tapauksessa aina erotuksen ja vanhukselle jätetään 170 e käyttörahaa/kk.
T.hoitsuViime vuonna kuolleen äidin viimeiset säästöt menivät siihen, kun hoivakotiin jouduttua piti maksaa kovaa vastiketta kerrostalokolmiosta, johon ei saanut edes vuokralaista saati että sen olisi voinut myydä. Tätä vastiketta ei otettu huomioon missään toimeentulotukilaskelmassa, niiden mukaan eläke + tuet riittivät hoitomaksuihin ja hoivakodin vuokraan.
Minulla olisi paljon kokemusta myös tämän keskustelun varsinaisesta aiheesta, mutta keskustelu on jotenkin kääntynyt lietsomaan sukupolvien välistä sotaa sen perusteella, mikä on itse kunkin suhde vanhempiin ja miten on kasvatus onnistunut. Varmaan on myös sukupolvieroja suhtautumisessa tavaraan, mutta joissain perheissä asiasta voi keskustella ihan huumorillakin.
Niin, tavallaan oikeinkin.
Turussa ainakin yksi kiinteistövälittäjä kertoi aidon 'ongelman' olevan, että mummeleiden kodit ovat 'museoituina' koska JOS se asunto myytäisiin tai vuokrattaisiin pitäisi vuokra/myyntitulot käyttää hoivamaksuihin. Kun asunto pidetään vain olemassa niin hoivamaksut on pienemmät ja perilliset perivät aikanaan sen asunnon.No kuule, tämän asunnon kanssa oli hyvin lähellä, että me perilliset olisimme jättäneet vastikkeen maksamatta ja ilmoittaneet taloyhtiölle että pitäkää hyvänänne. Nyt kämpän remontointiin on pantu noin kymppitonni omaa rahaa ja ainakin parin työviikon verran omaa vapaa-aikaa, jolloin siihen on saatu vuokralainen, joka ehkä ei hajota asuntoa ja ehkä maksaa vuokransa. Jos näin hyvin käy, noita asuntoon upotettuja rahoja saadaan takaisin noin vauhdilla 170 euroa kuussa.
Niin?
Sitä se vuokraisäntänä olemisen ihanuus on 🤷
Vaikka täällä ainakin moni tuntuu harhaisesti kuvittelevan, että siinä sitä vaan maataan untuvapeitteillä ja syljeksitään kattoon kun vuokrat pitää elintason korkeana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksien ikäpolven kämpät on tosissaan ankeita. Kaikki remontit, joita on hyvin haluttomasti, mutta pakon vuoksi tehty, on tehty halvimmilla mahdollisilla materiaaleilla ja se näkyy. Mielellään papat vielä säästövimmassaan itse niitä laitelleet, huonosti. Ne asunnot tarvitsevat mittavat remontit heidän jälkeensä. Tuo on sentään Vantaalla, mutta samaa ajattelua on ties missä Jämsissä, joissa uudetkaan asunnot eivät mene kaupaksi.
Mä luulen että noilla ikäpolvilla ei ole velkaakaan niskassa kuten 20-40 vuotiailla, joilla pitää olla kaikki tässä ja nyt ja heti ja parasta laatua, oli rahaa tai ei.
Olisikin "parasta laatua" mutta kun sitä ei sieltä Ikeasta saa...
Ja sitten uusitaan koko kalusto 5v välein kun bloggaajat saa uskomaan että nyt pitää kaiken olla xxx-tyylistä.
Ja sitten syyllistetään sitä edellistä sukupolvea maapallon kaikkien luonnonvarojen haaskaamisesta 🙄
Millä rahalla kuvittelet parikymppisten ostavan "parasta laatua"? Ei ne pilalle istutut 40 vuotta vanhat vakosamettisohvat enää kenellekään kelpaa ja hyvä niin. Vai pitäisikö 20 neliön opiskelijakämppään saada mahdutetuksi isovanhempien 90-luvun tekonahkainen sohvakalusto? Jos ne vanhemmat ja isovanhemmat ovat ostaneet mahdollisimman halvat huonekalut, ei ne laaduksi muutu missään vaiheessa. Suututtaa itsekkäät ihmiset, jotka vaativat nuoria ottamaan kaatopaikalle kuuluvat romut riesakseen, kun itse eivät halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Tuo kenelle kommentoin väitti siis, että vanhuksilla halpaa lastulevyä, nykyään halutaan laatua.
Mutta siis meillä lapset eivät ole joutuneet vara-kaatopaikaksi, mutta ovat kyllä ihan halunneet jotain aika käsittämätöntä (tyyliin ikääntyneet rottinkihuonekalut - olivat kuulemma just 'in')
Mutta silti, ikäloput ovet usein hankkineet kalusteet ja eläneet niiden kanssa hamaan hautaan asti - nykyään tuo 'maun muuttuminen' on enemmän ok (osalla, ei toki kaikilla ) ja uuden maun mukaiset hankitaan ties millä verukkeella, luonnonvaroista viis. (Ja ei, ei ne vanhat mitään luonnonvaroja ajatelleet - kunhan olivat tottuneet niukkuuteen ja säästäväisyyteen).
Miten ihmeessä tästä keskustelusta saatiin sukupolvien välinsen arvostuksen tappeluareena? Mistään ei voi keskustella. Tämä ilmiö näyttää olevan yleinen iäkkäämpien ihmisten keskuudessa. Miksi siitä ei saisi keskustella? Tätini kuoli jokin aika sitten. Hän oli leski ja jälkeen jäi iso kaksiollinen huonekaluja. Hänen sisaruksensa olivat järkyttyneitä kun yrittivät kaupata irtaimistoa useammalle kirpputorille ja osto- ja myynti liikkeelle. Vain yksi suostui edes paikalle ja tarjosi koko irtaimistosta 200 euroa. Kaikki huonekalut olivat 80 luvulla ostettuja. Toivon, että he suostuisivat tähän tarjoukseen eivätkä ryhtyisi myymään tavaroita itse minkään lehti-ilmoituksen perusteella tai antaisi nettimyyntiä suvun nuoremman polven tehtäväksi! Yksitellen myytynä myynti kestää ikuisuuden, eikö huonekalaluista varmasti edes saa tuota summaa.
Vauva-päivitys vuodelta 2050:
Mitä me tehdään tällä muumimuki-kokoelmalla? Vanhemmat hamstrasivat niitä kun luulivat niiden arvon nousevan. Joka paikassa on naarmuisia, kun 2010-luvulla oli niin muotia niitä kerätä. Asunto on jostain Kalasatamasta. Luulivat että tekivät hyvän sijoituksen, mutta ei niissä pilvenpiirtäjissä nykyään kukaan halua asua. Olen yrittänyt kertoa että kaikki on kyllästyneitä e-kirjoihin ja nettiin, haluavat lukea painettua sanaa ja tutkia vanhoja tietosanakirjoja. Facta-sarja on monelle nostalgiannälkäiselle kova sana. Mutta minkä niille lahopäille tekee, elävät jossakin 2020 vuoden maailmassa. Eivät ymmärrä että juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ankawi kirjoitti:
Aika ikävää luettavaa. Vanhempanne ovat ikänsä töitä tehneet saadakseen asuntonsa maksetuksi. Oli vähän eri korkotaso aikoinaan.. Ja lapset arvostelevat kun vanha ihminen haluaa olla ylpeä saavutuksistaan. Se vanhuksille suotakoon. Omilla vanhemmillanikin oli talot ja tavarat, joita sitten ainoana lapsena kävin läpi useamman viikon, mutta kertaakaan ei käynyt siinä vaiheessa mielessä, että olisivatpa tämänkin kannun heittäneet mäkeen. Tuon sukupolven ihmisille oli tyypillistä säästää nimenomaan lapsiaan varten; ihme narinaa teiltä jotka olette jotain perimässä. Antakaa hyvät ihmiset vanhusten vielä hetki uskoa, että elämänne tulee helpottumaan juuri heidän ansiostaan kun he ovat poissa. Se päivä, kun ette kehuskelua enää kuule voi olla vaikka tänään!
No mutta sä oletkin 'parempi ihminen' 🤷
Minusta hän onkin. Vanhemmat on teitä hoitaneet parikymmentä vuotta, mutta teille on liikaa pari viikkoa lajitella heidän jäämistöään? Jos seassa on yhtään arvotavaraa, kuten Arabiaa, niin ottakaa jobbari hoitamaan koko homma, ei maksa mitään.
Mutta ei taida käydä, kun perintöä pitää saada, vai? Tietysti lajiteltuna valmiiksi, hyvä kun ei edellytetä että vanhemmat hautaavatkin itse itsensä, ettei vaan tule vaivaa lapselle.
Minä olisin iloinen, kun olisi elossa olevia sukulaisia, sellaisia ihan normaaleja ihmisiä, joilla saa olla erilainen sisustusmaku kun minulla.
Sä nyt hieman sotket asioita, se ei edistä keskustelua kauheesti.
Vanhemmat ihan varmasti sisustaa eri tavoin kuin lapsensa, ovat vähän eri ikäluokkaa ja silleen. Eikä siinä mitään.
Eikä siinäkään mitään, että jäämistöä lajitellessa menee kaksi viikkoa. Olisi toki itse kullekin varmaan helpompaa, kun itse pistäisivät roinansa roskiin, mutta mikäs siinä.
Ainoa missä itse ainakin toivon ymmärrystä, on siinä että ne kamat todellakin menee muutama tunnearvollista esinettä lukuunottamatta ihan suoraa kaatopaikalle. Jos se elämäntyö ja muistoarvo on jossain lastulevysohvissa, niin en oikein ymmärrä eikä mun tarvitsekaan ymmärtää.
Tajusitko eron?
Oikeasti huumeiden kulta-aika Suomessa oli ennen sotia, soda aikana ja päättyi 1966 kun käyttö kriminalisoitiin. Kokaiinia ja heroiinia myytiin apteekissa ja rintamamiehillä oli amfetamiinia eväänä kun oli pakko jaksaa ja pysyä hereillä. Osalle jäi huumeriippuvuus.