Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Sivistys kulkee sukupolvien ketjussa. Sitä ei voi ostaa.
Nousukkaat eivät ymmärrä historian havinaa.
Voi sinua. Sivistystä pystyy hankkimaan nykyään muualtakin kuin isoisoisän sarkahousuista tai mummon navettamekosta 1940-luvulta. Kunnioitan historiaa, mutta en halua vanhaa tavaraa kotiini. Sinä et taida edes ymmärtää käsitettä "sivistys", sillä sivistynyt henkilö ei nimittele tuntemattomia ihmisiä nousukkaiksi kuten sinä teet. En koe itseäni nousukkaaksi, ihan omalla työlläni olen aineellisen hyväni hankkinut.
Proletariaatin ongelmia.
Pompöösimaista vulgaaria uhoamista.
:D Sinun viestisi, jos mitkä, ovat hyvin kaukana sivistyneen henkilön kirjoituksista ja suorastaan huokuvat alaluokkaisuutta ja omaa kuviteltua paremmuutta vailla perusteita.
Alemmuudentunto huokuu viestistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei apinat
Perinnostä voi aina kieltäytyäHei apina
Se menee sitten omien lasten riesaksi.
Sen perinnön voi lahjoittaa lahjakirjalla pesään.
Jos arvoton kuolinpesä, niin ei se kenenkään riesaksi tule.
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Kenen pitäisi ja miksi ?
Miten pakotetaan joku ostamaan ylihintainen asunto ja kuka tämä joku on ?
No ok ymmärtänen, kai meitä boomereita ( mulle ei kyllä ole vieläkään selvinnyt ketä tällä tarkoitetaan, mutta käytetään nyt kun tuntuu kuuluvan asiaan ) on monenlaisia. Mä en ole koskaan kuvitellut saavani 100 000 km ajetusta autosta enemmän kuin uudesta, jotkut ilmeisesti uskovat niin.
Lapsellista käyttäytymistä. Laittakaahan jankkaajat kone vihdoin kiinni ja menkää ukkonne viereen katsomaan uutisia. Tai laittamaan iltapalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Toistaiseksi hoivakoti ei vie omaisuutta vain tuoton ja tulot.
Tämä on fakta, juuri omainen muuttanut hoivakotiin, siis päässyt kunnalliseen hoivaan ja on erittäin tyytyväinen ja suree sitä, että ei saada hänen taloaan myydyksi.
Kalliiksi tulee ylläpitää taloa, jos vanhuksella ei ole säästöjä, millä talon kulut maksetaan.
On muistsairas yli 90 v ja sanoi, että jos on arvokasta tavaraa, niin saa viedä,pois ja muut hävittää.Tiedän kyllä hoivakotimaksut ja itse tuossa kommenteissa kirjoitin, että hoito vie rahat. Julkisen puolen hoivakodeilla on erilaiset maksuperusteet mitä yksityisellä vaikka sinne ei itse hakeutuisikaan.
Anteeksi, mutta jos hoitava taho katsoo hoivakodin tarpeelliseksi ja kunnallista paikkaa ei ole, niin ko vanhus pääsee/joutuu yksityiseen paikkaan, jonka maksut vanhukselle itselleen ovat täysin samat.
Kunta maksaa joka tapauksessa aina erotuksen ja vanhukselle jätetään 170 e käyttörahaa/kk.
T.hoitsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin ostaa sulta ne myrna-kupit jos et tartte.
Myrna on jo niin legenda että kunhan tarpeeksi moni heittää kaatikselle, arvo nousee. tekee mieli jo nyt.
Jani-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kiittämätön, kun varomattomasti sanoin äidille, että juhlat on tulossa ja tarvitsen vähän parempaa vaatetta. Äiti lähti heti vaatekaapille, toi sieltä laventelin värisen pusero-hame-yhdistelmän ja sanoi, että ei sinun tarvitse ostaa, tässä on häneltä lainaan. Olen äitiä 15 cm pitempi ja parikymmentä kiloa painavampi. Sen värinen vaate päällä näytän ruumiilta. Äiti loukkaantui, kun käyttämätön vaate ei kelvannut.
Toinen tilanne tuli, kun kerroin, että olin ostanut matkalaukun. Äiti alkoi voivottelemaan, kun olin mennyt tuhlaamaan, heillä olisi ollut hyvä laukku. Toi sen näytille, se oli 70-luvulla ostettu, minun tarpeisiin liian pieni eikä siinä tietenkään ollut pyöriä.
Myös minua on uhkailtu nuorempana perinnön menettämisellä. En ymmärrä, miksi. Olen aina sanonut heille, että he tarvitsevat rahaa vanhemmiten palveluihin, joten silloin sitä pitää käyttää. Eivät käytä, kun mikään ei saisi maksaa.
Mahtaa elämä olla vaikeaa, kun muistaa kaikki mitättömät muka loukkaantumiset ja voivottelut.
Kärsimys kai jalostaa. "en minäkään pässyt helpolla, kaikkee tyrkytettiin, en huolinu, voivoteltiin ja vinguttiin, UHKAILTIIN"
saanhan myötätuntoa ja vertaistukea, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis
Tämähän se on ketjun aihe. Kaikki pitää ottaa kiitollisena vastaan ja mistään ei saa kieltäytyä, mutta mitään ei saa myöskään toivoa. Myös minulla on oikeus päättää mitä kotiini tuon ja säilytän.
Mitäs muuta kuin uhkailua se on, kun sanotaan, että jos teet noin/et tee näin, niin joudut perinnöttömäksi? Tosin lopputulos ei vanhempien kannalta ollut sellainen, mitä he toivoivat.
Sinun ei tarvitse lukea tätä ketjua, kun se käy noin pahasti sinun psyyken päälle.
Katos muumeil on sama problem kun meitsil!!
mutsi uhkas heittää kadulle eikä takas oo tulemine
ois niiku aika ottaa ittee niskast kii ja ryhdistäytyy
fyrkat siis finito
jos en tee
kuin se käskee
No eikö ole jo aika lähteäkin sieltä mutsin kainalosta? Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Yleensä se aikuisen fyrkka tulee muualta kuin mutsin kukkarosta, esim työtä tekemällä.
Uhkailuu
mut mä oon kova luu
Muumit haloo!
Mun ikälisät uhkaa loppuu
eiks ne vähä niiku mulle kuulus
perintöö reilu huntti/kk x 24 x17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AIka narsistista puhetta. Heille niiden arvo voi olla korvaamaton, vaikka et tajuaisi sitä.
Oli miten oli, omien kahdeksankymppisten vanhempieni omakotitalo on täynnä roinaa. Olen esittänyt säännöllisin väliajoin, että voisin tyhjentää sitä ullakkoa ja ulkovarastoa. Saavat itse katsoa, mitä esitän poistettavaksi. Ei käy.
Harvoin olen ommellut enkä ole tarvinnut ompelukonetta, kun olen esimerkiksi verhot teettänyt. Innostuin ompelemaan kansalaisopiston kurssilla ja kysyin äidiltäni, että sinullahan on ihan toimiva ompelukone, jota et ole käyttänyt vuosiin (lue: noin 35 vuoteen). Jotta joutaisiko se minulle. Ei jouda, koska hän 82 -v voi ehkä tarvita sitä ensi viikolla.
Olen tyhjentänyt kaksi asuntoa miehen lähiomaisten kuoltua. Siinä vierähti viimeksi työn ohessa monta viikonloppua, kun yhteen kaksioonkin oli saatu sullottua tavaraa uskomaton määrä. Kun löysin kaapista kolmannen toimimattoman kahvinkeittimen en tiennyt itkeäkö vai nauraa.
En mielestäni ole kiittämätön tai ylenkatso ketään. Ihmettelen vain. Ja oli mulla varaa se ompelukone ostaa, mutta tietty ajattelin, että jos turhanpanttina jotain käyttökelpoista jossain lojuu, niin voi sen käyttöönkin ottaa.
Kaksikymmentä kansiollista valokuvia hävitettiin, kun ei kuvissaolijoita tunnistettu ja kuvatkin oli otettu pääosin hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Toistaiseksi hoivakoti ei vie omaisuutta vain tuoton ja tulot.
Tämä on fakta, juuri omainen muuttanut hoivakotiin, siis päässyt kunnalliseen hoivaan ja on erittäin tyytyväinen ja suree sitä, että ei saada hänen taloaan myydyksi.
Kalliiksi tulee ylläpitää taloa, jos vanhuksella ei ole säästöjä, millä talon kulut maksetaan.
On muistsairas yli 90 v ja sanoi, että jos on arvokasta tavaraa, niin saa viedä,pois ja muut hävittää.Tiedän kyllä hoivakotimaksut ja itse tuossa kommenteissa kirjoitin, että hoito vie rahat. Julkisen puolen hoivakodeilla on erilaiset maksuperusteet mitä yksityisellä vaikka sinne ei itse hakeutuisikaan.
Anteeksi, mutta jos hoitava taho katsoo hoivakodin tarpeelliseksi ja kunnallista paikkaa ei ole, niin ko vanhus pääsee/joutuu yksityiseen paikkaan, jonka maksut vanhukselle itselleen ovat täysin samat.
Kunta maksaa joka tapauksessa aina erotuksen ja vanhukselle jätetään 170 e käyttörahaa/kk.
T.hoitsu
Ei ollut ainakaan pari vuotta sitten. Hoivakotiin joutuneen vanhemman hoivamaksut huoneen vuokran kanssa oli monta sataa euroa isommat mitä vanhuksen eläke ja korkein eläkkeensaajan hoitotuki yhdessä. Vanhuksella oli jonkun verran säästöjä, joten palveluseteli olisi tullut mukaan vasta siinä vaiheessa, kun säästöt olisi käytetty. Hän tosin menehtyi puolen vuoden sisään. Hoitopaikkaa piti jonottaa ja kaikki hoidettiin kunnan vanhuspalvelujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Tiivistit hienosti ajatukseni! Kun se lahja / perintö ei ole mitään arvokasta. Ei edes kaunista tai käytännöllistä. Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa vastaan, vain siksi että se nyt sattuu olleen suvussa X sukupolven ajan?
Mites tuo semmonen kuin ekologisuus? Voisko tinkiä oman maun toteuttamisesta. Jos kapineella on vielä käyttöarvoa niin on, riippumatta muodosta ja kuosista. Ihana moderni taloni, huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AIka narsistista puhetta. Heille niiden arvo voi olla korvaamaton, vaikka et tajuaisi sitä.
Vaikka arvoton roju olisi vanhusten itsensä mielestä kuinka arvokasta, sen reaaliarvo on silti nolla ja kyseinen roju on vain taakka perillisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Entä sitten? Mitä väliä sillä on, jos joku kuvittelee jonkun asunnon tai tavaran kalliimmaksi, mitä markkinahinta?
Ja miksi täällä syytetään siitä vanhuksia, kun sitä tapahtuu kaikissa ikäluokassa.
Kävin kirpparilla ja pöydässä oli vauvan vaatteita ja hämmästelin hintatasoa, kun jostakin kulahtaneesta potkupuvusta pyydettiin 14€.
Tai joku nuori työssäkäyvä valittaa jostakin 25€ ravintolaruuasta kalliiksi tai 10€ kahvikupposesta.
Uuh ja Aah, tämäkin voisi olla minun äitini suusta. Siis ihan syvää vihaa, halveksuntaa ja kateutta silloin, kun joku muu käyttää rahaa johonkin ”turhaan”. Turhan määritelmä on kai jokin sellainen, johon äitini ei käytä rahaa.
Jos ei nyt ilmajousituksia joka kuukausi uusitakaan, niin äitini taloudessa lähtee joka kuukausi vaikkapa 400 € kaiken roinan täysarvovakuutuksiin (”pakko olla”) ja noin 150 € talon hälytyslaitteisiin (”välttämättömyys”).
Sitten taas jos minä, jolla ei mitään näistäkään kuluista ole, satun käymään vaikkapa ulkona syömässä (lounas 10,30 €) tai jossain kuussa jopa kampaajalla (119 €), tähän kommentoidaan vakilausahduksella ”hyvähän se teidän rikkaiden on”. 😒😂
Rahaa ei näet kannata käyttää mihinkään sellaiseen, mistä muut eivät näe sitä rahaa käytetyn. Se lounaaseen käytetty raha menee hukkaan, jos ei kukaan muu näe sinun sitä kallista ruokaa syövän. Luojan kiitos äitini ei ole huomannut somemaailmaa, joka tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia elintarvikkeidensa ikuistamiselle.
Ruokakitsailu on myös yksi asia, jota en mitenkään ymmärrä. Sen noloin ilmenemismuoto on vieraiden kestittäminen hirvittävän vähällä ruualla. Edelleen ei kenenkään tarvitse ketään ulkopuolisia ruokkia tai edes kahvittaa, mutta kun kerran pyytämällä pyydetään ihmisiä syömään ja sitten 8 ihmiselle on pöydässä tarjolla 10 perunaa. 🤭 Koska eihän nyt kukaan voi yhdellä ruualla kahta perunaa enempää syödä, hassu ajatuskin. Äidilläni ja miehellään on kuukauden ruokalasku 200 euroa. Hedelmiä eivät syö ollenkaan, kun ne ovat kalliita ja turhia energiapommeja. Jonkinlainen eriskummallinen ja epätyypillinen syömishäiriö tähän täytyy liittyä... Mysliä voi kuulemma korkeintaan teelusikallisen laittaa jogurttiin jos haluaa, mutta niin lihottavista ainesosista olisi parempi kokonaan pidättäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Itä-Vantaa on suhteessa muuhun Suomeen ihan arvokasta aluetta. Ainakin vielä tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Apn vanhemmat ovat kuitenkin antaneet aplle kaiken valmiina, vai miksi olet noin halveksiva ja itsesi ylentänyt. Minä ainakaan en tiedä, mille kantille maailman ja Suomen talous kääntyy, halveksimasi neukkukuutio voi olla sinulle ainoa asunto, mihin sinulla on varaa, jos perit sen vanhemmiltasi.
Boomereiden pitäisi tekeytyä itseään pienemmiksi ja varsinkin jos ovat ikänsä rupusakkia olleet. Ei ne akateemiset asiantuntijat silti mitään täydellisiä eikä palvonnan kohteita ole. Joku nykyinen rupusakkilainen ottaa tuonkin kuution jos vain lahjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Tiivistit hienosti ajatukseni! Kun se lahja / perintö ei ole mitään arvokasta. Ei edes kaunista tai käytännöllistä. Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa vastaan, vain siksi että se nyt sattuu olleen suvussa X sukupolven ajan?
Mites tuo semmonen kuin ekologisuus? Voisko tinkiä oman maun toteuttamisesta. Jos kapineella on vielä käyttöarvoa niin on, riippumatta muodosta ja kuosista. Ihana moderni taloni, huh.
Minun taloni= minun makuni mukainen sisustus ja irtaimisto, ei vuosikymmeniä sitten eläneiden henkilöiden krääsää jota en halua. Vaikka jollain tavaralla olisi vielä käyttöarvoa, sillä ei ole väliä jos en halua kyseistä tavaraa kotiini. Tule saarnaamaan ekologisuudesta muille sitten kun kävelet työmatkasi ja lopetat massatuotettujen vaatteiden ostamisen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka narsistista puhetta. Heille niiden arvo voi olla korvaamaton, vaikka et tajuaisi sitä.
Vaikka arvoton roju olisi vanhusten itsensä mielestä kuinka arvokasta, sen reaaliarvo on silti nolla ja kyseinen roju on vain taakka perillisille.
Olen eri mutta kyllä se omistajankin "arvostus" merkkaa. Omistajalle se esine tai asunto on omistamisen ja tietyn hinnan arvoinen ja siksi se ei luovu siitä. Ei kaiken arvo voi olla vain se mitä joku tuntematon jostain jutusta tarjoaa. Mulle vaikka koirani ovat mittaamattoman arvokkaat, jonkun tollon mielestä ne olisivat vain kulu ja riesa. Mun mielestä antiikkiauto olisi rasittava, joku toinen kerää niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Sivistys kulkee sukupolvien ketjussa. Sitä ei voi ostaa.
Nousukkaat eivät ymmärrä historian havinaa.
Voi sinua. Sivistystä pystyy hankkimaan nykyään muualtakin kuin isoisoisän sarkahousuista tai mummon navettamekosta 1940-luvulta. Kunnioitan historiaa, mutta en halua vanhaa tavaraa kotiini. Sinä et taida edes ymmärtää käsitettä "sivistys", sillä sivistynyt henkilö ei nimittele tuntemattomia ihmisiä nousukkaiksi kuten sinä teet. En koe itseäni nousukkaaksi, ihan omalla työlläni olen aineellisen hyväni hankkinut.
Proletariaatin ongelmia.
Pompöösimaista vulgaaria uhoamista.
:D Sinun viestisi, jos mitkä, ovat hyvin kaukana sivistyneen henkilön kirjoituksista ja suorastaan huokuvat alaluokkaisuutta ja omaa kuviteltua paremmuutta vailla perusteita.
Alemmuudentunto huokuu viestistäsi.
Sinun sairaassa päässäsi varmasti.
Nimellistä sivistystä saavuttanut proletariaatti lankeaa provosoituessaan alatyyliseen viestintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Tiivistit hienosti ajatukseni! Kun se lahja / perintö ei ole mitään arvokasta. Ei edes kaunista tai käytännöllistä. Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa vastaan, vain siksi että se nyt sattuu olleen suvussa X sukupolven ajan?
Mites tuo semmonen kuin ekologisuus? Voisko tinkiä oman maun toteuttamisesta. Jos kapineella on vielä käyttöarvoa niin on, riippumatta muodosta ja kuosista. Ihana moderni taloni, huh.
Jos siellä omassa talossa on jo kaikki tarpeellinen, niin miksi sinne pitää ahtaa ylimääräistä tavaraa?
Proletariaatin ongelmia.
Pompöösimaista vulgaaria uhoamista.