Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Valokuvien hävitys kuulostaa kyllä väärältä, kannattaisi ainakin digitoida ne ensin, jos ne on ihan pakko hävittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärrys hoi kirjoitti:
Onpa vastenmielinen ja kiittämätön aloitus.
Tajuaako aloittaja ollenkaan, kuinka paljon työtä tuonikäiset ovat elantonsa eteen tehneet?Monet ovat aloittaneet ihan tyhjästä. Niin tyhjästä, että koko omaisuus on mahtunut sylissä kannettavaksi.
Siihen on menty naimisiin ja tehty lapset, ruokittu, vaatetettu, elätetty koko perhe.
Kun on omilla rahoilla saatu talo hankittua ja sinne omaisuuttakin -tietosanakirjat ja myrnat, mitkä todellakin olivat kallista arvotavaraa siihen aikaan- niin sitä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä nykyajan aikuiset ja lapset.
Nykyaikana kun mikään ei maksa paljoa ja jos vähän menee tai kyllästyy, niin heitetään roskiin.
Tämän kaiken valmiina saanut sukupolvi ei osaa arvostaa noita, jotka ovat kaiken heille luoneet.
Turha pilkata vanhempia sukupolvia, ihailla voisitte ja pyrkiä itse samaan.Oikeastiko tosissasi jauhat? Nuo ovat suuria ikäpolvia jolle kaikki lankesi kuin manulle illallinen: oli aina töitä tekevälle tarjolla. Ahneen narsistinen sukupolvi, pihejä, koska sota-ajan vanhempien kasvatteja.
Joo, kuusipäiväistä työviikkoa raskasta ruumiillista työtä. Ilman työterveydenhuoltoa tai työvaatteita. Eväinä ruisleipää voipaperissa ja vettä tai maitoa pullossa. Ilman jääkaappisäilytystä.
Ilman asumistukea tai kunnallista päivähoitoa.Sinä et jaksaisi kuukauttakaan sellaista työelämää, mitä suuret ikäluokat joutuivat sietämään.
Suuret ikäluokat, joita haukutaan ahneiksi ja onnekkaiksi, joutui kylä todellakin tekemään töitä olosuhteissa, jotka ei vastaa tätä päivää mitenkään. Monet lähti töihin suoraan koulunpenkiltä 16-vuotiaina, eläke ei kuitenkaan ole karttunut kuin vasta 23-vuotiaasta. Töitä tosiaan tehtiin 6 päivää viikossa. Palkat oli huonot. En muista, että 60-luvulla juuri kenelläkään nuorella oli oma auto. Nykyään näyttäisi olevan melkein kaikilla 18-vuotta täyttäneillä.
Tyttöjen työpaikat oli usein niitä kotiapulaisen hommia. Monilla oli se oma huone, jonka takia sitten palkka oli mitätön. Koska sai Eeli oli pakko) asua siinä samassa. Siivous, ruuanlaitto ja lastenhoito kuului sitten tämän apulaisen hommiin, eli nukkumaan pääsit kun olit laittanut perheelle iltapalan ja tiskannut, kaikki piti olla tip top. Haukut sai sitten vielä kaupan päälle. Tämä oli minun ja monen ystävättäreni ensi kosketus työelämään.
Moni nykynuori ei lähtisi töihin niihin paikkoihin, jotka silloin nuorille avautuivat "kuin manulle illallinen." Siskoni oli töissä kahvilassa, missä hän ainoana työntekijänä teki aivan kaiken. Omistaja kävi vain nuuskimassa ja valvomassa, ettei vain työntekijä syönyt itse yhtään voileipää saati tomaatin kantaa maksamatta ja ettei hän pitänyt omia eväitään baarin kylmäkaapissa. Kahvi keitettiin vanhanaikaisella sähköpannulla eikä mitään muutakaan nykyajan vempelettä ollut käytössä. Myymälän ja työtilan puolella oli vain yksi ainoa istuin ja sen kuului olla vain omistajan käytössä. Eli koko päivä jalkojen päällä, levähdystä ei sallittu.
Sitten hän meni työhön myymäläautoon, jossa hän sai kroonisen virtsatietulehduksen, koska auton ovea auottiin jatkuvasti ja hänen piti istua oven edessä kassalla.
Aamupostin jakajaksi pääsi myös helposti. Koska se oli raskasta ja työaika vaikea. Jo aamukolmelta piti nousta ylös. Kun tätä tein yhden kesän, totesin, että en käynyt koko kesänä iltaisin yhtään missään, koska minun oli mentävä nukkumaan jo seitsemältä. Palkka oli aivan mitätön, mutta eihän meillä sen ajan nuorilla ollut suuria vaatimuksiakaan. Ja työaika oli siis seitsemänä päivänä viikossa. Ei kyllä ollut kiva ajaa pyörällä reittiä kaatosateessa ja yrittää varjella lehtiä kastumasta. Nyt täällä näkyy usein ilmoituksia mahdollisuudesta jakaa ilmaislehteä, mutta ilmeisesti ei ole halukkaita jakajia, koska tosiaan ilmoituksia näkyy niin usein.
Eli tällaisia tavallaan paskaduuniksi miellettyjä töitä oli tarjolla kyllä. Ero nykyaikaan on se, että meidän oli otettava ne vastaan, koska mitään toimeentulotukia tai korvauksia saati asumistukia ei nuorille ollut. Monet meni naimisiin ja hankki lapsen, koska silloin sai kunnalta asunnon, muuten ei. Ei se niin ruusuista aikaa sekään ollut.
Nykyajan paskaduuni voisi olla verkostomarkkinoinnissa, mutta eipä ole ihmiset kovin innostuneita. Työn pitäisi edes jollain lailla olla palkitsevaakin.
Jaa niin, yksi ystäväni sai 60-luvulla työpaikan matkustajakodista. Omistajat oli sellainen vanhempi pariskunta, joista rouva nalkutti joka asiasta ja herra - hmmm. Olisipa silloin ollut tämä me too -liike olemassa. Vaan eipä ollut tuohon aikaan.
No höps. Nykyään isoimmissa kaupungeissa suurimmalla osalla 25-vuotiaista ei ole ajokorttia, koska siellä pärjää julkisilla. Maaseudulla on toki toinen tilanne. Moni maaseutulukio houkuttelee paikkakunnalle opiskelijoita lupaamalla ilmaisen ajokortin eli ajokouluopetus on yksi lukion kursseista.
Olen syntynyt 70-luvulla ja käynyt osa-aikatöissä 16-vuotiaasta. Serkkuni jakoi mainoksia jo 14-vuotiaana. Vanhempani taas ovat keskittyneet ihan vain opiskeluun. Silti isälläni meni lukiossa viisi vuotta.
Kotiapulaisia oli menneillä vuosikymmeninä, ei enää suurten ikäluokkien nuoruudessa. Isäni (syntynyt 1949) lapsuudenkodissa oli luonnollisesti kotiapulainen, koska äitinsä kävi töissä. Työtä ei suinkaan ollut aamusta yöhön, vaan äidin työpäivän ajan.
Siinä olet ihan oikeassa, että palkat eivät kaikissa hommissa korkeat ole. Käypäs katsomassa vaikkapa millainen työtahti nuorilla naisilla nykyään on vaikkapa maan suosituimmissa hampurilais- tai voileipäketjuissa, ja mietiskele miltä päivän työtahti näyttää leppoisaan 1960-lukuun verrattuna.
Miten sinulla voi olla käsitys leppoisasta 60-luvusta, kun et ole sitä vuosikymmentä päivääkään elänyt?
Kotiapulaisia oli 60-luvulla vielä aivan yleisesti. Satun tämän tietämään, joten älä yritä muuta väittää. Asuin paikkakunnalla, missä oli iso tehdas, ja joka ikisellä tehtaan johtajalla ja insinöörillä ja pienemmilläkin pomoilla oli kotiapulainen, jopa joillakin niilläkin, joilla oli rouva ns. kotirouvana. Tuttavani oli melkein 10 vuotta töissä perheessä, jossa rouva oli englantilainen, joka ei vaivautunut opettelemaan suomea eikä tehnyt muuta kuin soitti pianoa ja lauloi. Tämä tuttuni käytännössä kasvatti lapsetkin, kun insinööri ei ollut koskaan kotona ja rouvalla oli pianonsa.
60-luvulla alkoivat naiset jo käydä töissä, joten heidän oli jollain lailla järjestettävä lastenhoito. Mitään julkista päivähoitosysteemiä ei ollut, vaan jokaisen oli järjestettävä se itse. Hoitopaikat saattoi olla kaikenkarvaisia. Moni ratkaisi kuitenkin asian ottamalla sen kotiapulaisen. Koulun rehtorin kotiapulaisen piti vielä pitää essua ja hilkkaa ja muistan että sen tehtäviin kuului ihan kaikki ja vielä vähän päällekin. Tunsin reksin tyttären, siitä tiedän.
Tiedän minä nämä hampurilaispaikkojen työt, että heiltä vaaditaan ripeää työtahtia, mutta oletatko, ettei aikaisemmin ole vaadittu? Nuorten hommiahan ne näyttää olevan ja yleensä tekevät sitä opiskelujen lomassa tai välivuositöinä. Minä itse olen opiskeluaikana ollut siivousfirmassa, missä pestiin rappukäytäviä ja muita tiloja illalla myöhään ja melkomoista tahtia oli pidettävä, ei joutanut yhtään seisoskelemaan.
Sinun vanhempasi on olleet paremmista piireistä, kun ovat saaneet vain opiskella, eivätkä ole joutuneet tekemään töitä sen opiskelun aikana. Kyllähän näitä kultapossukerholaisia on ollut silloinkin. Minun oli jo kouluaikana tehtävä kesätöitä, että sain rahaa ostaa vaatteita itselleni seuraavaa vuotta varten, koti oli köyhä.
Oma 70-luvulla syntynyt lapseni on jo päässyt vähemmällä. Pystyin jopa harrastuksia hänelle kustantamaan. Eikä ole huonoissa vaatteissa tarvinnut kulkea. Kyllä hänen nuoruutensa ainakin taloudellisesti on ollut turvatumpaa ja helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Tiivistit hienosti ajatukseni! Kun se lahja / perintö ei ole mitään arvokasta. Ei edes kaunista tai käytännöllistä. Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa vastaan, vain siksi että se nyt sattuu olleen suvussa X sukupolven ajan?
Mites tuo semmonen kuin ekologisuus? Voisko tinkiä oman maun toteuttamisesta. Jos kapineella on vielä käyttöarvoa niin on, riippumatta muodosta ja kuosista. Ihana moderni taloni, huh.
Minun taloni= minun makuni mukainen sisustus ja irtaimisto, ei vuosikymmeniä sitten eläneiden henkilöiden krääsää jota en halua. Vaikka jollain tavaralla olisi vielä käyttöarvoa, sillä ei ole väliä jos en halua kyseistä tavaraa kotiini. Tule saarnaamaan ekologisuudesta muille sitten kun kävelet työmatkasi ja lopetat massatuotettujen vaatteiden ostamisen jne.
Tässä kiteytyy miten mennään täysillä loppua kohti. Tavara ja itsensä toteuttaminen niiden kautta on tärkeintä. Seuraavalle sukupolvelle samaa rojua. Maailma voi pelastua mutta vain kuolleen ruumiin yli.
Ei sillä omaisuudella ole kenelläkään muulle minkäänlaista arvoa kuin heille itselleen:
Omaisuudesta/tavaroista tulee joillekin niiiiiin rakkaita.
Kahvikupeistakin kun aikaa kuluu tulee vuosi vuodelta arvoa lisää.
😔Huh kun kuulostaa tutulle...🥱
Niin se näyttää, että suurin ongelma maailmassa ei ole köyhät, vaan varakkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valokuvien hävitys kuulostaa kyllä väärältä, kannattaisi ainakin digitoida ne ensin, jos ne on ihan pakko hävittää.
Samaa mieltä, ehdottomasti ei kannata hävittää valokuvia ajalta ennen digiaikoja. Varsinkin tällaisia hautajaiskuvia missä näkyy ihmisiä suvuittain. Ne voivat olla paikalliselle sukututkijalle korvaamattoman arvokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä ymmärryksessä, että kierrätyskeskukset jne eivät edes ilmaiseksi ota noita vanhan ajan huonekaluja, jotka olisi hyvässäkin kunnossa. Esim. massiiviset (lastulevy)kirjahyllyt ja tv-tasoyhdistelmät, cd-tornit, kököt sohvaryhmät jne. Sinänsä harmi etenkin noiden sohvaryhmien osalta, sillä mökeille voisivat vielä kelvata, jos kelpaisivat kierrätyskeskuksiin.
ap
Tuo on ihan pahinta, että mökille raijataan sitten ne kaikki hylätyt huonekalut, jotka ei kelpaa enää minnekään muualle. Kuka haluaa sellaisella mökillä olla?
Me ostettiin viime kesänä mökki ja sen mukana tuli melkoisesti huonekalujakin. Ihan kauhein hirvitys mitä siellä on, on juuri musta nahkasohva jostain 90-luvulta. Meillä oli ensimmäisenä kesänä niin paljon muuta puuhaa ettei uuden sohvan ostaminen mitenkään mahtunut siihen sekaan. Mutta todellakaan ei toista kesää aiota sitä hirvitystä katsella. Puuosat menee nuotioon ja loput roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh mun äiti on vähän nuorempaa sukupolvea ja mulle on tulossa perinnöksi iso läjä muumimukeja :D
Vierailija kirjoitti:
Tämä ilmiö ja puheet kuulostavat kyllä tutuilta, mutta minä kuulen näitä 80-v vanhempien ja appivanhempien suusta. Krääsää on isot, 60-70-luvuilla korpeen rakennetut ja peruskuntoiset omakotitalot pullollaan. Jokainen kippo, kuppi ja rääsy on sen arvoinen, kuin on markkoina aikoinaan maksettu, mutta nyt vain euroiksi muunnettuna. Varsinkin vanhoja juhlavaatteita pidetään huikeassa arvossa. Suututaan, kun lapsenlapsi haluaa itse valita rippijuhliin oman pukunsa, vaikka kaapissa olisi kaksi hyvää, mistä valita. Sitten paasataan, että viedään sitten kirpputorille tai takapihalle palamaan, kun ei hyvä tavara kelpaa. Voi kun kerrankin toteuttaisivat uhkauksensa.
Ja nyt kun palokunnat eivät enää tule tekemään paloharjoituksia vanhoilla talomörskillä, ei perintöä kannata ottaa vastaan tontin takia. Purkukustannukset ovat liian suuret.
Ei hitto, pitää kai sit itse käydä raapimassa tikkuja kun sen aika tulee :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh mun äiti on vähän nuorempaa sukupolvea ja mulle on tulossa perinnöksi iso läjä muumimukeja :D
Mulle tulee Myrnaa ja muumimukeja.
Jos on taloyhtiön putkirempat ja kylppäri tehtynä niin ihan sama onko vanhoja tapetteja rai joku lista repsottaa. Keittiön uusinta maksaa jotain, mutta muiden tilojen pintaremppaus on melko mitättömän hintainen investointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs meiltä X-sukupolvelta aikanaan jää, digikuvia muistitikuilla ja cd/dvd -levyillä, mutta silloin ei ole enää laitteita joilla availla näin vanhanaikaisia tiedostoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Entä sitten? Mitä väliä sillä on, jos joku kuvittelee jonkun asunnon tai tavaran kalliimmaksi, mitä markkinahinta?
Ja miksi täällä syytetään siitä vanhuksia, kun sitä tapahtuu kaikissa ikäluokassa.
Kävin kirpparilla ja pöydässä oli vauvan vaatteita ja hämmästelin hintatasoa, kun jostakin kulahtaneesta potkupuvusta pyydettiin 14€.
Tai joku nuori työssäkäyvä valittaa jostakin 25€ ravintolaruuasta kalliiksi tai 10€ kahvikupposesta.Uuh ja Aah, tämäkin voisi olla minun äitini suusta. Siis ihan syvää vihaa, halveksuntaa ja kateutta silloin, kun joku muu käyttää rahaa johonkin ”turhaan”. Turhan määritelmä on kai jokin sellainen, johon äitini ei käytä rahaa.
Jos ei nyt ilmajousituksia joka kuukausi uusitakaan, niin äitini taloudessa lähtee joka kuukausi vaikkapa 400 € kaiken roinan täysarvovakuutuksiin (”pakko olla”) ja noin 150 € talon hälytyslaitteisiin (”välttämättömyys”).
Sitten taas jos minä, jolla ei mitään näistäkään kuluista ole, satun käymään vaikkapa ulkona syömässä (lounas 10,30 €) tai jossain kuussa jopa kampaajalla (119 €), tähän kommentoidaan vakilausahduksella ”hyvähän se teidän rikkaiden on”. 😒😂
Rahaa ei näet kannata käyttää mihinkään sellaiseen, mistä muut eivät näe sitä rahaa käytetyn. Se lounaaseen käytetty raha menee hukkaan, jos ei kukaan muu näe sinun sitä kallista ruokaa syövän. Luojan kiitos äitini ei ole huomannut somemaailmaa, joka tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia elintarvikkeidensa ikuistamiselle.
Ruokakitsailu on myös yksi asia, jota en mitenkään ymmärrä. Sen noloin ilmenemismuoto on vieraiden kestittäminen hirvittävän vähällä ruualla. Edelleen ei kenenkään tarvitse ketään ulkopuolisia ruokkia tai edes kahvittaa, mutta kun kerran pyytämällä pyydetään ihmisiä syömään ja sitten 8 ihmiselle on pöydässä tarjolla 10 perunaa. 🤭 Koska eihän nyt kukaan voi yhdellä ruualla kahta perunaa enempää syödä, hassu ajatuskin. Äidilläni ja miehellään on kuukauden ruokalasku 200 euroa. Hedelmiä eivät syö ollenkaan, kun ne ovat kalliita ja turhia energiapommeja. Jonkinlainen eriskummallinen ja epätyypillinen syömishäiriö tähän täytyy liittyä... Mysliä voi kuulemma korkeintaan teelusikallisen laittaa jogurttiin jos haluaa, mutta niin lihottavista ainesosista olisi parempi kokonaan pidättäytyä.
Sulla on oudot arvot. Jos raha ei riitä kaikkeen, kyllä on vanhempiesi järkevämpää käyttää rahansa vakuutusmaksuihin ja hälytysjärjestelmiin kuin vaikka ulkon syömiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun perintöverosi siinä arvokkaaksi tulevat. Naura vain nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Entä sitten? Mitä väliä sillä on, jos joku kuvittelee jonkun asunnon tai tavaran kalliimmaksi, mitä markkinahinta?
Ja miksi täällä syytetään siitä vanhuksia, kun sitä tapahtuu kaikissa ikäluokassa.
Kävin kirpparilla ja pöydässä oli vauvan vaatteita ja hämmästelin hintatasoa, kun jostakin kulahtaneesta potkupuvusta pyydettiin 14€.
Tai joku nuori työssäkäyvä valittaa jostakin 25€ ravintolaruuasta kalliiksi tai 10€ kahvikupposesta.Uuh ja Aah, tämäkin voisi olla minun äitini suusta. Siis ihan syvää vihaa, halveksuntaa ja kateutta silloin, kun joku muu käyttää rahaa johonkin ”turhaan”. Turhan määritelmä on kai jokin sellainen, johon äitini ei käytä rahaa.
Jos ei nyt ilmajousituksia joka kuukausi uusitakaan, niin äitini taloudessa lähtee joka kuukausi vaikkapa 400 € kaiken roinan täysarvovakuutuksiin (”pakko olla”) ja noin 150 € talon hälytyslaitteisiin (”välttämättömyys”).
Sitten taas jos minä, jolla ei mitään näistäkään kuluista ole, satun käymään vaikkapa ulkona syömässä (lounas 10,30 €) tai jossain kuussa jopa kampaajalla (119 €), tähän kommentoidaan vakilausahduksella ”hyvähän se teidän rikkaiden on”. 😒😂
Rahaa ei näet kannata käyttää mihinkään sellaiseen, mistä muut eivät näe sitä rahaa käytetyn. Se lounaaseen käytetty raha menee hukkaan, jos ei kukaan muu näe sinun sitä kallista ruokaa syövän. Luojan kiitos äitini ei ole huomannut somemaailmaa, joka tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia elintarvikkeidensa ikuistamiselle.
Ruokakitsailu on myös yksi asia, jota en mitenkään ymmärrä. Sen noloin ilmenemismuoto on vieraiden kestittäminen hirvittävän vähällä ruualla. Edelleen ei kenenkään tarvitse ketään ulkopuolisia ruokkia tai edes kahvittaa, mutta kun kerran pyytämällä pyydetään ihmisiä syömään ja sitten 8 ihmiselle on pöydässä tarjolla 10 perunaa. 🤭 Koska eihän nyt kukaan voi yhdellä ruualla kahta perunaa enempää syödä, hassu ajatuskin. Äidilläni ja miehellään on kuukauden ruokalasku 200 euroa. Hedelmiä eivät syö ollenkaan, kun ne ovat kalliita ja turhia energiapommeja. Jonkinlainen eriskummallinen ja epätyypillinen syömishäiriö tähän täytyy liittyä... Mysliä voi kuulemma korkeintaan teelusikallisen laittaa jogurttiin jos haluaa, mutta niin lihottavista ainesosista olisi parempi kokonaan pidättäytyä.
Sulla on oudot arvot. Jos raha ei riitä kaikkeen, kyllä on vanhempiesi järkevämpää käyttää rahansa vakuutusmaksuihin ja hälytysjärjestelmiin kuin vaikka ulkon syömiseen.
Niin. Heillä ei riitä rahat kaikkeen, kun pitää olla yli 200-neliöinen pramea talo poreammeineen ja muine härpäkkeineen, viiden litran moottorilla varustettu harrasteauto lukuisine remontteineen, kesämökki, hälytysjärjestelmät, täysarvovakuutukset, minkkiturkit, robotti-imurit, slalomsukset, Elisa viihteet ja kaiken maailman urheilukanavapaketit, infrapunalämmittimet terassilla, mökin siivoojan kustannukset ja 3000 € jääkaappi-pakastin. Sitten ei enää riitä jääkaappiin täytettä kuin kahdellasadalla kuussa. Silloin minun, jolla on paitsi bussikortti myös kymmenen vuotta vanha hyvin toimiva Ikean jääkaappi, osani on maksaa äitini lääkärikäynnit ja tutkimukset täydessä laajuudessaan.
Ekaa kertaa kyllä kuulen tästä tilanteesta sanottavan, että MINULLA on oudot arvot. 😂
Kerran varovasti ehdotin, että jos auton vaihtaisi johonkin corollaan niin säästäisi monta tonnia vuodessa. Se otettiin kettuiluna. Auto on Mercedes, muut on köyhille.
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Huomaathan, että tämä on anonyymi keskustelufoorumi. Täällä voi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan rauhassa. Ei se ihmettely tavaroiden haalimisesta ja niillä kerskailusta tarkoita sitä, että ei kunnioitettaisi vanhempia. Nyt on monilla mennyt puurot ja vellit sekaisin ja on loukkaannuttu aivan tarpeettomasti.
Myrnat mullekin tulossa ja se on yleinen vitsi meidän perheessä. Mummunvainaan kupit otan kyllä vastaan, jos saan, Muutamassa postissa on ollut se mun mielestä oikea idea. Töllissä asutaan, eikä sen tarvi joka hetki olla mintissä myyntiin. Kunhan ei tuhoa rakenteita "tein ihan ite"-menetelmällä. Meidän töllissä asutaan ja jos tulee eteen myynti, niin sitten lasketaan kannattaako remppaan sijoittaa niin, että se nostaisi myyntiarvoa.
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.
Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.
Sitä ei tietenkään toivoisi.
Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.
Kunpa kaikilla olisi samoin.
Terveisin, Äiti ja isoäiti
Vierailija kirjoitti:
Noh mun äiti on vähän nuorempaa sukupolvea ja mulle on tulossa perinnöksi iso läjä muumimukeja :D
Nehän on kivoja, mielelläni ottaisin muumimukit perinnöksi. Osa niistä voi olla oikeasti tosi arvokkaitakin.
Mutta ei sitä heille raaski sanoa.