Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen

Suomalaisista valtaosa on vaurastunut sodan jälkeen,saanut paremman koulutuksen,omaa laajemman ja monipuolisemman käsityksen ympäröivästä maailmasta sekä ennenkaikkea melko kattavan yhteiskunnan suoman turvaverkon,tästä kiitos vanhemmille sukupolville.  Tuo kaikki mihin suhtaudut vähättelevän pilkallisesti,on vaatinut heiltä todenäköisesti ponnistuksia ,sen lisäksi että ovat huolehtineet sinusta. Anna heidän olla ylpeitä saavutuksistaan ja arvosta heitä vanhempinasi,,,,voit sitten aikanaan lahjoittaa ne myrnat sekä asunnon vaikkapa johonkin tredikkääseen hyväntekeväisyys kohteeseen suurieleisen anteliaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on aika epärealistisia käytetyn tavaran suhteen. 

Itse möin pois teema-astiastoa Astia-Liisaan Helsingissä. 

Kuvittelin, että saan jotain vaivan palkaa sinne asti raahaamisesta. 

Selvisi, että käytetyt astiat pinnoitetaan myyntiä varten uudelleen ja ehyillä, mutta koneessa pestyillä astioilla ei ole mitään arvoa, jos pinta on vähänkin vaurioitunut. 

Sain mukeista ja lautasista noin 1 e/kpl.

No jos ne pinnoitetaan uudelleen, ovatko nuo Teemat uuden hintaisia myytäessä?

Vierailija kirjoitti:

Alkaa olla sellainen kohde, että kannattaa kieltäytyä perinnöstä. Vantaa on pahin koronapesäke ja siellä asuu, no tiedätte kyllä mitä.

Olet varmaan joku espoolainen, joka ei ole koskaan käynytkään Tuusulanväylän  itäpuolella. Pahoittelut siitä, sillä se kuvaa pelkästään omaa rajoittuneisuuttasi.

Vantaalla on hyvin erilaisia asuma-alueita, mutta joka tapauksessa pääkaupunkiseudun asunnot menevät kaupaksi. On aivan eri asia myydä asuntoa Vantaalta versus jos myyt kerrostaloasuntoa Pielavedeltä.

Kysyntää on aivan eri luokassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:

mummu74 kirjoitti:

Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin. 

Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina,  vanhuutta pelätään.

On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.

Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.

Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden  aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.

Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.

Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.

Sitä ei tietenkään toivoisi.

Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.

Kunpa kaikilla olisi samoin.

Terveisin, Äiti ja isoäiti

Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?

Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.

Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.

Miten tämä nyt liittyy aiheeseen, olisiko vanhemmat paremmat, jos asunto olisi remontoitu?

Oletko sinä jompi kumpi noista isoäideistä, jotka arvostelivat "nykynuoria"? Luitko heidän kommenttinsa? Heidän mukaan vika on siinä, kun lapset eivät enää arvosta vanhempiaan. Kun vanhemmat sanoo "hyppää", viisikymppinen lapsi hyppää. Kun viisikymppinen lapsi sanoo, että jos vaikka paloturvallisuuden vuoksi jättäisitte nuo sähköjohtojen jeesusteippikorjaukset väliin, niin vanhemmat loukkaantuvat kun heitä ei arvosteta.

Kumpi sinusta on parempi vaihtoehto, sekö, miten vanhemmat valittavat, miten asunnossa on vikaa, mutta eivät halua tehdä asialle mitään vai se, että he valittavat, että asunnossa on vikaa, mutta päättävät korjauttaaa viat, jotta elämä helpottuu?

Mitäpä jos ne vanhemmat ihan itse päättäisivät asunnostaan? Sen sijaan sinä voisit päättää omasta elämästäsi, ei ole mikään pakko kuunnella heiltä yhtään miten, jos he ovat sinua noin kohdelleet. Älä ole läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäitä ja tunteettomia ketju täynnä!

Sen irtaimiston arvo on tietysti tunnearvoa.

Itekkö meinaat jokaikisen romun säilyttää kun siinä on sitä tunnearvoa? hahah. Itelläkö kun vanhemmista aika jättää niin tuikkaan torpan tuleen. Eipä tarvii siivoilla. Merkillinen tyyli ihmisillä alkaa säästämään romua ja paskaa nurkkiin. Se materia kun tuppaa tekemään ihmiset onneliseksi, onnea vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä ymmärryksessä, että kierrätyskeskukset jne eivät edes ilmaiseksi ota noita vanhan ajan huonekaluja, jotka olisi hyvässäkin kunnossa. Esim. massiiviset (lastulevy)kirjahyllyt ja tv-tasoyhdistelmät, cd-tornit, kököt sohvaryhmät jne. Sinänsä harmi etenkin noiden sohvaryhmien osalta, sillä mökeille voisivat vielä kelvata, jos kelpaisivat kierrätyskeskuksiin. 

ap 

Tuo on ihan pahinta, että mökille raijataan sitten ne kaikki hylätyt huonekalut, jotka ei kelpaa enää minnekään muualle. Kuka haluaa sellaisella mökillä olla?

Me ostettiin viime kesänä mökki ja sen mukana tuli melkoisesti huonekalujakin. Ihan kauhein hirvitys mitä siellä on, on juuri musta nahkasohva jostain 90-luvulta. Meillä oli ensimmäisenä kesänä niin paljon muuta puuhaa ettei uuden sohvan ostaminen mitenkään mahtunut siihen sekaan. Mutta todellakaan ei toista kesää aiota sitä hirvitystä katsella. Puuosat menee nuotioon ja loput roskiin.

Me ostettiin vuonna 2002 mökki, yli 100 vuotta vanha hirsinen maatalo, jonka pihassa kivikaivo.......mökin mukana tuli koko kalusto. Myös joku 70-luvun ruskea keltaraitiainen nyppypintainen sohvaryhmä, joka pölisi niin että aivastelin ja toisessa kammareista oli joku 90-luvun kirkkaankeltainen sinikukkainen kulmasohva. Bensaa päälle ja poltettiin ne heti ekana talvena pellon päällä, metallit kerättiin keväällä ja kierrätykseen (En yhtään ihmettele että kierrätyskeskukset ei ota kaikkea vastaan. Ja lastulevy on ihan pers....tä.) Oli siellä sitten ullakolla hyvääkin tavaraa:  kasa aitoja puuhuonekaluja varmaan 1800-luvun lopulta asti, niitä kunnostettiin sitten kun remppa oli ohi (vei 7 vuotta).

Itse en halua ainakaan mitään kökköä tavaraa katsella kun menen mökille, vaan haluan visuaalisesti viihtyisän ympäristön, jossa ei mikään ärsytä. Tavoite on rentoutua, ei ahdistua....

Mun äitini 75 v. on outo: hän ei arvosta ollenkaan kunnon antiikkia, mutta kun se lastulevyhylly on joskus vuonna nakki ja nolla maksanut 700 markkaa, niin eihän sitä pois voi heittää. Sitten kulkee tyrkyttämässä sitä lastulevyhirvitystä sukulaisille, että kun on niin hyvä kirjahylly. Ja kirpparille ei voi missään nimessä viedä yhtään mitään, ei ei, mieluummin sukulaisille antaa pois "menee tarpeeseen".  Jos joku tuttu kuolee, äiti on siellä hamstraamassa tavaraa "kun eihän sitä nyt voi Maijan maljakkoa roskiin heittää". Viimeisin hamstraus oli joku Tallinnan kristallimaljakko..... Olen useamman kerran pelastanut mutsin kynsistä oikeasti arvokasta tavaraa, jota hän on heittämässä roskiin, ja sitten hän soittaa epätoivoissaan että kukahan ottaisi tämän olkkarin maton, kun ostin uuden ja hän on satasen siitä vanhasta maksanut.....vie kirpputorille.....ei ei eihän nyt missään nimessä!

.....oikeasti, ihmisten torpat on tavaraa täynnä, ei se kama niin arvokasta ole, jos ei ole antiikkia tai melkein antiikkia. Antiikin kai saa yleensä aina kaupaksi. Antiikin rajaksi määritellään virallisemmin 100 vuotta, mutta kai 40-50 luvun kamatkin alkaa olla jo riittävän vanhaa.

Ja laatu ratkaiseen, onko se ehtaa designia-säilytä tai myy,  vai tehtaan liukuhihnaa-roskiin.  Muodista poistuneet  laskulevyä liukuhihnalta-tavarat on järkevintä pistää kirveellä päreiksi eikä tunkea kierrätyskeskusten jne. vaivoiksi. Eri asia on sitten ehta puu, oli vanhaa tai ei. Sitä saa maalilla tuunattua. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tarkoitti Vietnamin sotaa. Seitsemänkymppiseltä hassahtaneelta isäukolta voi aina kysyä, josko tämä veti paljonkin happoa hippiaikoina. Monet tuon ikäpolven edustajista rasittivat nuoruudessaan kuuppaansa erinäisillä psykedeelisillä mömmöillä ja vasemmistolaisella liirumlaarumilla, löysivät 80-luvun juppihumussa kokaiinin, Thatcherin ja Reaganin, nyt piruparat niittävät rankkojen vuosikymmenten satoa.

Kyllä tuollainen väki on jo nurmen alla.

Suurin osa suurista ikäluokista ei käyttänyt huumeita, viinaa kyllä varmaan on mennyt. Huumejutut keskittyivät varmaan tänne Helsinkiin ja nuo tyypit ovat jo kuolleet; ei kaikki olleet Remu Aaltosia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksien ikäpolven kämpät on tosissaan ankeita. Kaikki remontit, joita on hyvin haluttomasti, mutta pakon vuoksi tehty, on tehty halvimmilla mahdollisilla materiaaleilla ja se näkyy. Mielellään papat vielä säästövimmassaan itse niitä laitelleet, huonosti. Ne asunnot tarvitsevat mittavat remontit heidän jälkeensä. Tuo on sentään Vantaalla, mutta samaa ajattelua on ties missä Jämsissä, joissa uudetkaan asunnot eivät mene kaupaksi.

Mä luulen että noilla ikäpolvilla ei ole velkaakaan niskassa kuten 20-40 vuotiailla, joilla pitää olla kaikki tässä ja nyt ja heti ja parasta laatua, oli rahaa tai ei.

mummu74 kirjoitti:

Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin. 

Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina,  vanhuutta pelätään.

On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.

Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.

Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden  aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.

Tässä menee nyt suloisesti puurot ja vellit sekaisin. Vanhempien arvostus on eri asia kuin heidän tavaroidensa kunnioitus. Jopa eri asia kuin heidän elämänkatsomuksensa kunnioitus. 

Olen kiitollinen tietysti kaikesta siitä mitä olen kotoa saanut kun omilleni muutin, he pystyivät jotain rahallista tukea antamaan. Mutta ei mun silti tarvitse (eikä pidäkään) elää elämää samoilla arvoilla kuin he. Ei se silleen mene, olisi oikeastaan ihan sairasta. En oikeastaan pysty kunnioittamaan aidosti ihmisiä jotka edelleenkin yrittävät ostaa yhteydenpitoa ja hyviä välejä lahjoilla ja sellasella. Ymmärrän että se on tapa osoittaa rakkautta, ei ole eväitä ollut heilläkään enempään. 

Arvokkaampaa olisi jos ihan vaan rauhoittuisivat, kuuntelisivat ja kertoisivat. Jos edes tässä vaiheessa olisi keskusteluyhteys, kun sitä lapsena ei ollut. Oli vaan se että tuskinpa tulen pärjäämään, ja hyväksyntää sai vain jos joku suorittava työ oli tehty oikein. 

Niin surullista kuin se onkin, kaikki eivät vanhetessaan välttämättä osaa viisastua.

Tavaraa on maailmassa liikaa, ja kunnioituksen puutteesta kärsivien kannattaisi miettiä mikä oikeasti on arvokasta ja aitoa.  

Vierailija kirjoitti:

Näin asuntosijoittajan/vuokranantajan näkökulmasta paras sijoituskohde on halpa kaksio/kolmio jostain Kontulasta, Itiksestä tai Hakunilasta. Siihen "kaupanpäälle" 70 - 90 -vuotias mummeli tai papparainen tai pariskunta. Vuokranmaksut tulevat aina ajallaan eivätkä vaadi mitään remontteja tai kodinkoneiden uusimisia. 

Eli suosittelen keskustelun aloittajalle, että myykää vanhempienne asunto sijoittajalle sillä ehdolla, että vanhemmat saavat asua siellä loppuelämänsä tai kun on aika siirtyä palvelukotiin.

Kuinka ne perilliset voivat elossa olevien vanhempiensa omaisuutta myydä?

Itse en suostuisi mokomaan, kun kuitenkin päätän omista asioistani. Olen oikeustoimikelpoinen, kunnes joku muu toisin todistaa. Ei se, että joku arvostaa Myrnaa tai vanhaa sohvaa, tee hänestä vielä kykenemätöntä omien asioidensa hoitamiseen.

Minkä ikäinen pitää olla, että saa vihdoin ihan itse päättää, mihin rahansa käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:

mummu74 kirjoitti:

Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin. 

Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina,  vanhuutta pelätään.

On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.

Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.

Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden  aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.

Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.

Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.

Sitä ei tietenkään toivoisi.

Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.

Kunpa kaikilla olisi samoin.

Terveisin, Äiti ja isoäiti

Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?

Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.

Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.

Miten tämä nyt liittyy aiheeseen, olisiko vanhemmat paremmat, jos asunto olisi remontoitu?

Oletko sinä jompi kumpi noista isoäideistä, jotka arvostelivat "nykynuoria"? Luitko heidän kommenttinsa? Heidän mukaan vika on siinä, kun lapset eivät enää arvosta vanhempiaan. Kun vanhemmat sanoo "hyppää", viisikymppinen lapsi hyppää. Kun viisikymppinen lapsi sanoo, että jos vaikka paloturvallisuuden vuoksi jättäisitte nuo sähköjohtojen jeesusteippikorjaukset väliin, niin vanhemmat loukkaantuvat kun heitä ei arvosteta.

Kumpi sinusta on parempi vaihtoehto, sekö, miten vanhemmat valittavat, miten asunnossa on vikaa, mutta eivät halua tehdä asialle mitään vai se, että he valittavat, että asunnossa on vikaa, mutta päättävät korjauttaaa viat, jotta elämä helpottuu?

Mitäpä jos ne vanhemmat ihan itse päättäisivät asunnostaan? Sen sijaan sinä voisit päättää omasta elämästäsi, ei ole mikään pakko kuunnella heiltä yhtään miten, jos he ovat sinua noin kohdelleet. Älä ole läheisriippuvainen.

Olipa kiva vastaus. Onko sinulla psykologin koulutus vai ihanko mutupohjalla annat ohjeita? Et ilmeisesti tajua, että tässä on valittavana syyllisyys tai vtutus. Kumpikaan tunne ei tunnut hyvälle.

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Ulkolaisen kaverin kaa valmistauduttiin vieraiden tuloon. Laitettiin pöytää. Hän meinasi ottaa kaapista Arabian astioita valmiiksi pöydälle. Minä siihen ett ne on paremmille vieraille ja sitten Jouluna. Kyllä sitä nauratti lähes kippurassa. Kerroin että esim äidilläni on 4 eri astiastoa vieraiden ja pyhien mukaan. Yhtä ei liene koskaan käytetty. Nauroi edelleen että et ole tosissaan. En minäkään mutta äitini ja hänen sukupolvensa normi toimintaa.

Sama kokemus! Vanhemmillani on itse ostetut, häälahjaksi saadut ja molempien vanhemmilta perityt astiastot. Vajaa kymmenen eri Arabia-kokonaisuutta. Vievät tilaa. Käytetäänkö? No ei helvetissä, että eivät mene rikki. Kerran muistan käytetyn, kun vein nykyisen vaimoni ensi kertaa vanhemmille. Kauhulla odotan milloin minun pitää ne raahata meille.

Mä yritin myydä pari vuotta sitten tällaista vanhaa "arvoastiastoa". Olisin saanut muutaman kympin, joten totesin ettei maksa vaivaa. Aloin sitten käyttämään astiastoa arjessa, joten nyt meillä syödään päivittäin hienosta astiastosta, ja mummot ja tädit kauhistelee :D 

Moni on sanonut ettei kyllä raaskisi noin hienoja astioita pitää pöydässä kuin juhlissa, mutta mitäpä väliä jos kipot ja kupit on oikeasti kympin arvoinen kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

mummu74 kirjoitti:

Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin. 

Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina,  vanhuutta pelätään.

On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.

Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.

Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden  aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.

Tässä menee nyt suloisesti puurot ja vellit sekaisin. Vanhempien arvostus on eri asia kuin heidän tavaroidensa kunnioitus. Jopa eri asia kuin heidän elämänkatsomuksensa kunnioitus. 

Olen kiitollinen tietysti kaikesta siitä mitä olen kotoa saanut kun omilleni muutin, he pystyivät jotain rahallista tukea antamaan. Mutta ei mun silti tarvitse (eikä pidäkään) elää elämää samoilla arvoilla kuin he. Ei se silleen mene, olisi oikeastaan ihan sairasta. En oikeastaan pysty kunnioittamaan aidosti ihmisiä jotka edelleenkin yrittävät ostaa yhteydenpitoa ja hyviä välejä lahjoilla ja sellasella. Ymmärrän että se on tapa osoittaa rakkautta, ei ole eväitä ollut heilläkään enempään. 

Arvokkaampaa olisi jos ihan vaan rauhoittuisivat, kuuntelisivat ja kertoisivat. Jos edes tässä vaiheessa olisi keskusteluyhteys, kun sitä lapsena ei ollut. Oli vaan se että tuskinpa tulen pärjäämään, ja hyväksyntää sai vain jos joku suorittava työ oli tehty oikein. 

Niin surullista kuin se onkin, kaikki eivät vanhetessaan välttämättä osaa viisastua.

Tavaraa on maailmassa liikaa, ja kunnioituksen puutteesta kärsivien kannattaisi miettiä mikä oikeasti on arvokasta ja aitoa.  

Miettii että miksi tällastakin vastausta alapeukutetaan? 

Kirpputorit ottaa niistä myyntipaikoista niin paljon välistä, että myyntikokeilu saattaa mennä tappion puolelle ja sitten ne samat kamat on tuotava takaisin kotiin, mahdollisesti vielä muiden särkeminä ja kirpputorille haisevana.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa olla sellainen kohde, että kannattaa kieltäytyä perinnöstä. Vantaa on pahin koronapesäke ja siellä asuu, no tiedätte kyllä mitä.

Uskon, että suurimmalle osalle av-palstalaisille joku 120-150 000 euron asunto-osake on kuitenkin tervetullut. Sinä kultalusikka suussa syntynyt kuitenkin viihdyt täällä köyhien kanssakulkijoidesi kanssa, hassua sekin :D :D.

Luin tätä ketjua läpi. Ainakin on saanut keskustelua aikaiseksi. Itse olen mieheni kanssa vanhempiesi ikäluokkaa. Kyllä meitä tässä ikäluokassa näköjään on moneksi. Ihan tavallisia tallaajia olemme. Asumme omakotitalossa pikkukaupungissa. Tiedämme kyllä suunnilleen asuntojen arvot ja miten ikä ja kunto vaikuttaa. Oman asuntomme pidämme kunnossa. Romuja emme kerää. Meille ei tarvitsisi lapsen tulla siivoamaan vaan ostaisimme palvelua.

Sitä ihmettelen, että miksei aloittaja voi suoraan sanoa tai vaikka netistä näyttää mitä kyseisellä alueella vastaavista asunnoista pyydetään. Ei kai siinä pitäisi olla mitään loukkaavaa. Ikävämpää jos isä on harhaluulossa.

Näitä rempallaan olevia kaapinovia ja jeesusteippejä myös ihmettelen. Luulisi, että on ikävä itsestä asua kodissaan jos on noin huonossa kunnossa. Uskon että rahaa remonttiin kyllä löytyy, koska itsellämmekin on säästöjä, vaikka olemme olleet pienipalkkaisia ja on pienet eläkkeet. Eihän tässä vanhuksilla ole enää velkoja eikä lapsia elätettävänä.

Vai onko niin, että ollaan nuukia ja säästetään vielä, että jää lapsille rahaakin perinnöksi. Jokainen taaplaa tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?

Entä sitten? Mitä väliä sillä on, jos joku kuvittelee jonkun asunnon tai tavaran kalliimmaksi, mitä markkinahinta?

Ja miksi täällä syytetään siitä vanhuksia, kun sitä tapahtuu kaikissa ikäluokassa.

Kävin kirpparilla ja pöydässä oli vauvan vaatteita ja hämmästelin hintatasoa, kun jostakin kulahtaneesta potkupuvusta pyydettiin 14€.

Tai joku nuori työssäkäyvä valittaa jostakin 25€ ravintolaruuasta kalliiksi tai 10€ kahvikupposesta.

Uuh ja Aah, tämäkin voisi olla minun äitini suusta. Siis ihan syvää vihaa, halveksuntaa ja kateutta silloin, kun joku muu käyttää rahaa johonkin ”turhaan”. Turhan määritelmä on kai jokin sellainen, johon äitini ei käytä rahaa.

Jos ei nyt ilmajousituksia joka kuukausi uusitakaan, niin äitini taloudessa lähtee joka kuukausi vaikkapa 400 € kaiken roinan täysarvovakuutuksiin (”pakko olla”) ja noin 150 € talon hälytyslaitteisiin (”välttämättömyys”).

Sitten taas jos minä, jolla ei mitään näistäkään kuluista ole, satun käymään vaikkapa ulkona syömässä (lounas 10,30 €) tai jossain kuussa jopa kampaajalla (119 €), tähän kommentoidaan vakilausahduksella ”hyvähän se teidän rikkaiden on”. 😒😂

Rahaa ei näet kannata käyttää mihinkään sellaiseen, mistä muut eivät näe sitä rahaa käytetyn. Se lounaaseen käytetty raha menee hukkaan, jos ei kukaan muu näe sinun sitä kallista ruokaa syövän. Luojan kiitos äitini ei ole huomannut somemaailmaa, joka tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia elintarvikkeidensa ikuistamiselle.

Ruokakitsailu on myös yksi asia, jota en mitenkään ymmärrä. Sen noloin ilmenemismuoto on vieraiden kestittäminen hirvittävän vähällä ruualla. Edelleen ei kenenkään tarvitse ketään ulkopuolisia ruokkia tai edes kahvittaa, mutta kun kerran pyytämällä pyydetään ihmisiä syömään ja sitten 8 ihmiselle on pöydässä tarjolla 10 perunaa. 🤭 Koska eihän nyt kukaan voi yhdellä ruualla kahta perunaa enempää syödä, hassu ajatuskin. Äidilläni ja miehellään on kuukauden ruokalasku 200 euroa. Hedelmiä eivät syö ollenkaan, kun ne ovat kalliita ja turhia energiapommeja. Jonkinlainen eriskummallinen ja epätyypillinen syömishäiriö tähän täytyy liittyä... Mysliä voi kuulemma korkeintaan teelusikallisen laittaa jogurttiin jos haluaa, mutta niin lihottavista ainesosista olisi parempi kokonaan pidättäytyä.

Sulla on oudot arvot. Jos raha ei riitä kaikkeen, kyllä on vanhempiesi järkevämpää käyttää rahansa vakuutusmaksuihin ja hälytysjärjestelmiin kuin vaikka ulkon syömiseen.

Niin. Heillä ei riitä rahat kaikkeen, kun pitää olla yli 200-neliöinen pramea talo poreammeineen ja muine härpäkkeineen, viiden litran moottorilla varustettu harrasteauto lukuisine remontteineen, kesämökki, hälytysjärjestelmät, täysarvovakuutukset, minkkiturkit, robotti-imurit, slalomsukset, Elisa viihteet ja kaiken maailman urheilukanavapaketit, infrapunalämmittimet terassilla, mökin siivoojan kustannukset ja 3000 € jääkaappi-pakastin. Sitten ei enää riitä jääkaappiin täytettä kuin kahdellasadalla kuussa. Silloin minun, jolla on paitsi bussikortti myös kymmenen vuotta vanha hyvin toimiva Ikean jääkaappi, osani on maksaa äitini lääkärikäynnit ja tutkimukset täydessä laajuudessaan.

Ekaa kertaa kyllä kuulen tästä tilanteesta sanottavan, että MINULLA on oudot arvot. 😂

Kerran varovasti ehdotin, että jos auton vaihtaisi johonkin corollaan niin säästäisi monta tonnia vuodessa. Se otettiin kettuiluna. Auto on Mercedes, muut on köyhille.

Öh?

Mitä mä en nyt ymmärrä? Mikä laki velvoittaa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:

mummu74 kirjoitti:

Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin. 

Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina,  vanhuutta pelätään.

On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.

Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.

Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden  aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.

Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.

Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.

Sitä ei tietenkään toivoisi.

Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.

Kunpa kaikilla olisi samoin.

Terveisin, Äiti ja isoäiti

Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?

Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.

Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.

Voi hyvänen aika mitä kieriskelyä jossain itsesäälissä ! Hae itsellesi oikeesti jo jotain apua. Kyllä noista lapsuuden traumoista täytyy päästää irti. Ei ole itselläni ollut hyvää lapsuutta, mutta noi sun kirjoituksesi olisi voinut olla mun katkeria ja lapsellisia murrosiän dramaattisia kyhäelmiä - päästä irti jo ja ala elää ! Sulla on paljon helpompaa kun et tukehduta itseäsi tuohon vihaan.

Sinäkö siis murroiässä ratkoit vanhempiesi talon taloteknisiä ongelmia ja lähdit keskellä yötä katsomaan, mikä ongelma lattialle lyyhistyneellä vanhemmalla on? Miten ihmeen vanhoina vanhempasi saivat sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.

Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :) 

Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.

Toistaiseksi hoivakoti ei vie omaisuutta vain tuoton ja tulot.

Tämä on fakta, juuri omainen muuttanut hoivakotiin, siis päässyt kunnalliseen hoivaan ja on erittäin tyytyväinen ja suree sitä, että ei saada hänen taloaan myydyksi.

Kalliiksi tulee ylläpitää taloa, jos vanhuksella ei ole säästöjä, millä talon kulut maksetaan.

On muistsairas yli 90 v ja sanoi, että jos on arvokasta tavaraa, niin saa viedä,pois ja muut hävittää.

Tiedän kyllä hoivakotimaksut ja itse tuossa kommenteissa kirjoitin, että hoito vie rahat. Julkisen puolen hoivakodeilla on erilaiset maksuperusteet mitä yksityisellä vaikka sinne ei itse hakeutuisikaan.

Anteeksi, mutta jos hoitava taho katsoo hoivakodin tarpeelliseksi ja kunnallista paikkaa ei ole, niin ko vanhus pääsee/joutuu yksityiseen paikkaan, jonka maksut vanhukselle itselleen ovat täysin samat.

Kunta maksaa joka tapauksessa aina erotuksen ja vanhukselle jätetään 170 e käyttörahaa/kk.

T.hoitsu

Viime vuonna kuolleen äidin viimeiset säästöt menivät siihen, kun hoivakotiin jouduttua piti maksaa kovaa vastiketta kerrostalokolmiosta, johon ei saanut edes vuokralaista saati että sen olisi voinut myydä. Tätä vastiketta ei otettu huomioon missään toimeentulotukilaskelmassa, niiden mukaan eläke + tuet riittivät hoitomaksuihin ja hoivakodin vuokraan. 

Minulla olisi paljon kokemusta myös tämän keskustelun varsinaisesta aiheesta, mutta keskustelu on jotenkin kääntynyt lietsomaan sukupolvien välistä sotaa sen perusteella, mikä on itse kunkin suhde vanhempiin ja miten on kasvatus onnistunut. Varmaan on myös sukupolvieroja suhtautumisessa tavaraan, mutta joissain perheissä asiasta voi keskustella ihan huumorillakin.