Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisia koenumeroita 4.-luokkalaisesi saa?
aina vaan kymppejä?
26.02.2021 |
Esikoinen on neljännellä, nuorempi kolmannella luokalla.
Meidän koulussa kolmasluokkalaiset eivät vielä saa koenumeroita, joskus pisteitä, mutta yleensä vain merkitty oikein/väärin merkkejä.
Onko teilläkin näin?
4.-luokalla kokeita onkin yhtäkkiä ollut yllättävän paljon ja se mikä ihmetyttää, on arvostelu.
Toki olen iloinen ja ylpeä, että esikoiseni saa lähes pelkkiä kymppejä (+pari kertaa 9½, ei koskaan huonompaa.)
Mutta ihmetyttää, että onko kokeet nykyisin niin helppoja, vai asuuko meillä joku ihmelapsi?
Mitä olen ymmärtänyt luokkatovereiden koulumenestyksestä, niin hekin saavat samanlaisia numeroita.
Kymppi tuntuu olevan niin tavallinen, että petytään, jos tulee vaikkapa 9+.
Mitä minä olen missannut? Omana kouluaikanani käytettiin Gaussin käyrää, jolloin 25 oppilaasta vain muutama ylsi kiitettävään ja suurin osa sai 7-8. Sitten oli muutamia, jotka saivat jopa 5 tai 6.
Toki esikoiseni kaverit ovat fiksuja lapsia, mutta silti en ole edes kuullut, että joku luokkalainen olisi saanut vaikkapa numeron 8.
Mikä tässä yhtälössä on pielessä?
Onko tämä normaalia ympäri Suomen, vai onko meillä vain superhyvä opettaja?
Onko ne arvostelukriteerit jotenkin löystyneet tai kokeet ylipäätään helpottuneet?
Sitten kuitenkin sanotaan, että todistukseen numero 8 on hyvä ja tavoitteet täyttävä.
Summa summarum:
Minkälaisia numeroita teidän lapset (ihan rehellisesti) saavat neljännellä luokalla?
(tai jos numeroarvostelua jo kolmannella)
Kiristyykö arvostelu viidennellä ja kuudennella, vai jatkuuko samaa rataa?
Kommentit (63)
Minulla on sama mutu-tuntunta.
Kiitettäviä saavat suurin osa ihan järjestäen.
Olisko jotain luokanopettajaa tänne kommentoimaan nykytilanteesta versus kun itse olimme koululaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö opettaja merkkaa keskiarvoa Wilmaan? Meillä merkkaa. Matikassa keskiarvo on usein ysi, oma lapseni saa aina keskiarvoa paremman. Muissa aineissa keskiarvo on vaihdellut 8-9 välillä ja lapsi on yleensä saanut lähes saman kuin keskiarvo tai paremman. Huonoin numero on 8, paras numero on 10.
Olen ymmärtänyt, että luokalla 1-2 oppilasta saa huonompia kuin 8.
Tässä on iso ero yläkouluun. Olen yläkoulun opettaja ja keskiarvo kokeessani on tyypillisesti 7-8 välillä, painotusluokalla kasin pinnassa ja muilla luokilla seiskan tienoilla tai jopa vähän alle. Ysejä tulee muutama, kymppejä harvoin, ja aina löytyy luokka, jossa paras numero on 8.
Miksi tuo ero on niin suuri siirtyessä yläkouluun?
Miksi lapsia lellitään alakoulussa, eikä vaadita paljon mitään ja opetetaan siihen että kiitettäviä tulee tekemättä mitään.
Eivät he sitten yhtäkkiä osaa alkaa opiskelemaan yläkouluun siirryttyä ja yhtäkkiä vaaditaankin jo laajoja osaamisia jne.
Eikö tässä ole ristiriita?
On siinä. Opetushallitus joutuu rukkaamaan kutoselle kriteereitä eri päättöarvosanoille kun numeroita snnetaan miten sattuu. Yseille ne on muutettu viime syksynä. Astuvat vasta jostain syystä 2022 voimaan. Arviointi on töysin yhteismitatonta eri koulujen ja jopa koulun sisällä saman aineen opettajien kesken. Joku pitää lepsuja kokeita, toinen taas tiukkoja jne. Arviointi on oikeasti töysin opettajan osaamisesta ja moraalista kiinni: haluaako tukea oppilasta liian hyvällä numerolla, vaikka tämä ei sitä ansaitse osaamisen mukaan vaan pitäytyykö opetussuunnitelman tavoitteiden kriteereissä ja arvioi osaamista sen mukaan! Näinhän pitäisi olla eli opetussuunnitelma on jokaista opettajaa määräävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö opettaja merkkaa keskiarvoa Wilmaan? Meillä merkkaa. Matikassa keskiarvo on usein ysi, oma lapseni saa aina keskiarvoa paremman. Muissa aineissa keskiarvo on vaihdellut 8-9 välillä ja lapsi on yleensä saanut lähes saman kuin keskiarvo tai paremman. Huonoin numero on 8, paras numero on 10.
Olen ymmärtänyt, että luokalla 1-2 oppilasta saa huonompia kuin 8.
Tässä on iso ero yläkouluun. Olen yläkoulun opettaja ja keskiarvo kokeessani on tyypillisesti 7-8 välillä, painotusluokalla kasin pinnassa ja muilla luokilla seiskan tienoilla tai jopa vähän alle. Ysejä tulee muutama, kymppejä harvoin, ja aina löytyy luokka, jossa paras numero on 8.
Miksi tuo ero on niin suuri siirtyessä yläkouluun?
Miksi lapsia lellitään alakoulussa, eikä vaadita paljon mitään ja opetetaan siihen että kiitettäviä tulee tekemättä mitään.
Eivät he sitten yhtäkkiä osaa alkaa opiskelemaan yläkouluun siirryttyä ja yhtäkkiä vaaditaankin jo laajoja osaamisia jne.
Eikö tässä ole ristiriita?On siinä. Opetushallitus joutuu rukkaamaan kutoselle kriteereitä eri päättöarvosanoille kun numeroita snnetaan miten sattuu. Yseille ne on muutettu viime syksynä. Astuvat vasta jostain syystä 2022 voimaan. Arviointi on töysin yhteismitatonta eri koulujen ja jopa koulun sisällä saman aineen opettajien kesken. Joku pitää lepsuja kokeita, toinen taas tiukkoja jne. Arviointi on oikeasti töysin opettajan osaamisesta ja moraalista kiinni: haluaako tukea oppilasta liian hyvällä numerolla, vaikka tämä ei sitä ansaitse osaamisen mukaan vaan pitäytyykö opetussuunnitelman tavoitteiden kriteereissä ja arvioi osaamista sen mukaan! Näinhän pitäisi olla eli opetussuunnitelma on jokaista opettajaa määräävä.
En ole alalla, mutta eikös opsissa ole näihin aikoihin saakka ollut todella vähän ohjeita numeroarvosteluihin, ihan siitä syystä että numeroita ei ole suositeltu. Nyt on vähän taas kelkka kääntymässä.
jos opettaja osaa opettaa, niin toki kaikki oppivat 10 arvoisiksi. huonon ja laiskan opettajan oppilaat jäävät 5-7 tasolle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö opettaja merkkaa keskiarvoa Wilmaan? Meillä merkkaa. Matikassa keskiarvo on usein ysi, oma lapseni saa aina keskiarvoa paremman. Muissa aineissa keskiarvo on vaihdellut 8-9 välillä ja lapsi on yleensä saanut lähes saman kuin keskiarvo tai paremman. Huonoin numero on 8, paras numero on 10.
Olen ymmärtänyt, että luokalla 1-2 oppilasta saa huonompia kuin 8.
Tässä on iso ero yläkouluun. Olen yläkoulun opettaja ja keskiarvo kokeessani on tyypillisesti 7-8 välillä, painotusluokalla kasin pinnassa ja muilla luokilla seiskan tienoilla tai jopa vähän alle. Ysejä tulee muutama, kymppejä harvoin, ja aina löytyy luokka, jossa paras numero on 8.
Miksi tuo ero on niin suuri siirtyessä yläkouluun?
Miksi lapsia lellitään alakoulussa, eikä vaadita paljon mitään ja opetetaan siihen että kiitettäviä tulee tekemättä mitään.
Eivät he sitten yhtäkkiä osaa alkaa opiskelemaan yläkouluun siirryttyä ja yhtäkkiä vaaditaankin jo laajoja osaamisia jne.
Eikö tässä ole ristiriita?On siinä. Opetushallitus joutuu rukkaamaan kutoselle kriteereitä eri päättöarvosanoille kun numeroita snnetaan miten sattuu. Yseille ne on muutettu viime syksynä. Astuvat vasta jostain syystä 2022 voimaan. Arviointi on töysin yhteismitatonta eri koulujen ja jopa koulun sisällä saman aineen opettajien kesken. Joku pitää lepsuja kokeita, toinen taas tiukkoja jne. Arviointi on oikeasti töysin opettajan osaamisesta ja moraalista kiinni: haluaako tukea oppilasta liian hyvällä numerolla, vaikka tämä ei sitä ansaitse osaamisen mukaan vaan pitäytyykö opetussuunnitelman tavoitteiden kriteereissä ja arvioi osaamista sen mukaan! Näinhän pitäisi olla eli opetussuunnitelma on jokaista opettajaa määräävä.
En ole alalla, mutta eikös opsissa ole näihin aikoihin saakka ollut todella vähän ohjeita numeroarvosteluihin, ihan siitä syystä että numeroita ei ole suositeltu. Nyt on vähän taas kelkka kääntymässä.
Onneksi on kääntymässä. Erkkikään ottanut selvää lukuisista sanallisista epämääräisistä arvioinnista tai hymynaamoista! Meno meni ihan villiksi kunnissa ja nyt otetaan numerot jo nelosella pakollisiksi todistuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan arvostelu vaikuttaa todella paljon numeroon. Oma tyttöni on kolmosella ja verrattuna kouluun missä työskentelen, saa paljon heikompia numeroita. Osa opettajista vähentää suoraan pisteen, toiset ottavat vain miinuksen virheestä. Näin erityisopettajana voin kuitenkin todeta, että nämä kokeista 9-10 saavat eivät kartoituksista saa kymppejä läheskään aina. Esim. kirjoitustaito huononee vuosi vuodelta, pisteitä ja pilkkuja ei osata laittaa, isoista alkukirjaimista puhumattakaan. Vitosella alkaa luokan keskiarvo tippua ja seiskalla harva enää saa pelkkiä ysejä ja kymppejä.
Valmiita kokeitakin osa opettajista muokkaa. Matematiikan kokeen viimeinen tehtävä muutetaan plussatehtäväksi, joten tietenkin on helpompi saada hyvä numero. Tai helppojen tehtävien pisteytystä lisätään ja vaikeiden vähennetään. ”Sama koe” ei siis todellakaan ole sama koe kaikille. Äidinkielen kokeessa toinen opettaja antaa pisteen vaan täysin oikeasta lauseesta/sanasta, toinen opettaja ottaa vain miinuksen väärin kirjoitetusta sanasta. Olen todellakin nähnyt näitä ja ero on todella huomattava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmiita kokeitakin osa opettajista muokkaa. Matematiikan kokeen viimeinen tehtävä muutetaan plussatehtäväksi, joten tietenkin on helpompi saada hyvä numero. Tai helppojen tehtävien pisteytystä lisätään ja vaikeiden vähennetään. ”Sama koe” ei siis todellakaan ole sama koe kaikille. Äidinkielen kokeessa toinen opettaja antaa pisteen vaan täysin oikeasta lauseesta/sanasta, toinen opettaja ottaa vain miinuksen väärin kirjoitetusta sanasta. Olen todellakin nähnyt näitä ja ero on todella huomattava.
Juuri näin se menee. Samankaan aineen kokeet eivät ole vertailukelpoisia eri opettajilla. Sitten se todellinen osaaminen/osaamattomuus siirtyy aina eteen päin seuraavalle tasolle! En ihmettele lainkaan, että toisen asteen opettajat ja jopa korkeakoulujen opettajat ihmettelevät nykyään opiskelijoiden perustaitojen puutetta! Vaatimustaso peruskoulussa on aivan liian matala nykyään.
Onneksi lapseni kävi koko peruskoulun painotusluokkaa, jossa vaadittiin enemmän kuin normiluokalla! Lukioon meno ei ole shokki tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmiita kokeitakin osa opettajista muokkaa. Matematiikan kokeen viimeinen tehtävä muutetaan plussatehtäväksi, joten tietenkin on helpompi saada hyvä numero. Tai helppojen tehtävien pisteytystä lisätään ja vaikeiden vähennetään. ”Sama koe” ei siis todellakaan ole sama koe kaikille. Äidinkielen kokeessa toinen opettaja antaa pisteen vaan täysin oikeasta lauseesta/sanasta, toinen opettaja ottaa vain miinuksen väärin kirjoitetusta sanasta. Olen todellakin nähnyt näitä ja ero on todella huomattava.
Mun lapseni luokka on kai ihan hyvä, ja opettaja lisää matematiikan kokeeseen aina jokusen soveltavan tehtävän. Yleensä opettaja pyrkii siihen ettei kukaan saa täyttä kymppiä.
Omalla lapsellani on karmean huolimaton käsiala, ja häneltä lähtee usein pisteitä pois siksi että pisteet puuttuvat lauseiden lopusta, tai matematiikassa yksiköt puuttuvat vastauksesta. Mielestäni aivan reilua, koska numerot ovat muuten hyviä, ja porukalla ollaan sovittu huolellinen kirjoittaminen vuoden tavoitteeksi. Minusta on aivan ok, jos huonommilla oppilailla ei esimerkiksi oikeinkirjoitusta huomioida yhtä paljon vaikkapa uskonnon tai ympän kokeessa. Eikös jokaisen pitäisi kuitenkin saada sekä onnistumisen kokemuksia että haasteita.
No kyllä on väärin, kun matematiikan kokeessa on laskenut koko vaikean laskun ihan oikein ja puolet pisteistä vähennetään, kun sanallisen tehtävän lauseessa ei ollut isoa alkukirjainta ja pistettä. Euron merkki myös puuttui. pisteet siis 2/4.
Itse lasku oli täysin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 3. ja 4. luokkalaiset saavat aineesta kuin aineesta kiitettäviä, kutosluokkalainen saa pääasiassa kiitettävää arvosanaa myös, satunnaisesti joku seiska tai kasi.
Kukaan ei panosta kouluun ihmeemmin, läksyt hoitavat mutta se siitä. Ala-aste ja peruskoulu yleensä on kai aika helppoa, oli myös jo omana aikanani ysärillä. En nimeäis lasta lapsineroksi jos koulussa menee hyvin, vaikka koulumenestys hyvä asia onkin.
Minua ahdistaa kaikenlainen numeroiden vertailu. Oma lapseni ahdistuu myös. Hän ei yrittämisestä huolimatta yllä kuin noin 7-8 pintaan ja toiset leuhkivat, että eivät lukeneet kokeeseen lainkaan ja silti 10. Arvatkaa miltä tämä tuntuu!!!????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on väärin, kun matematiikan kokeessa on laskenut koko vaikean laskun ihan oikein ja puolet pisteistä vähennetään, kun sanallisen tehtävän lauseessa ei ollut isoa alkukirjainta ja pistettä. Euron merkki myös puuttui. pisteet siis 2/4.
Itse lasku oli täysin oikein.
Minusta just oikein. Mitenkäs tulevaisuudessa esim, koodaus onnistuu, jos on tottunut että kaikki pikkuseikat on päin honkia?
Tämä on minun lapselleni se isoin kehittämisen kohde. Laskut ovat hänelle helppoja, ja jos hän saisi kymppejä, ei hän yrittäisi senkään vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa kaikenlainen numeroiden vertailu. Oma lapseni ahdistuu myös. Hän ei yrittämisestä huolimatta yllä kuin noin 7-8 pintaan ja toiset leuhkivat, että eivät lukeneet kokeeseen lainkaan ja silti 10. Arvatkaa miltä tämä tuntuu!!!????
Epäreilumpaa on minun mielestäni se, että lapset eivät saa niitä numeroita ja sitten ysiluokalla tajuavat että eipäs minun unelmistani tullutkaan totta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitettäviä tuntuvat saavan alakoulussa ja sitten leuka loksahtaa seiskalla, kun arvosanat tippuvat. Monet syyttävät aineenopettajia liian tiukasta arvostelusta, kun ka. tipahtaa parilla yhdellä kahdella numerolla. Todellisuudessa luokanopet antavat seiskan puolilla pisteillä... (puolet on siis vitonen).
Eikös yläkoulussa tule arvostelut osaamisesta ja alakoulussa nykyään omien tavoitteiden täyttymisestä?
Alakoulussa esim. jos on vaikeaa oppia vaikka äidinkieltä, mutta yrittää tosissaan ja parantaa omaa suoritustaan, niin arvosana nousee. Jos ei edes yritä tosissaan, eikä paranna niin ei nouse arvosana.
Arvosanan lähtökohta on siis oman suorituksen parantaminen alakoulussa?
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa kaikenlainen numeroiden vertailu. Oma lapseni ahdistuu myös. Hän ei yrittämisestä huolimatta yllä kuin noin 7-8 pintaan ja toiset leuhkivat, että eivät lukeneet kokeeseen lainkaan ja silti 10. Arvatkaa miltä tämä tuntuu!!!????
Hei, ei se välttämättä ole mitään leuhkimista!
Itse olin koulussa sellainen, että muistin tunneilta asiat, tein läksyt ja ei tarvinnut lukea paljon erikseen kokeisiin ja sain hyvät numerot.
Varmaan kerroin sen lapsena joillekin, esim. jos joku sanoi, että oli tosi vaikea tai joku sanoi, että luki koko viikon tai, että "ihan liikaa luettavaa". Ehkä vastasin, että "mä en lukenut yhtään". En leuhkiakseni vaan todetakseni sen, miten asia kohdallani oli.
Se oli se, mitä voin kaverille todeta asiasta.
Siitä ei tarvi loukkaantua, että joku toinen saa paremman numeron. Joku toinen nyt vain sattuu muistamaan paremmin eli enemmän. Siihenhän pyritään, toiset joutuu lukemaan monta kertaa ja toiset muistaa kerrasta.
Semmoiset aivot kun on.
Kun kokeet jaetaan tarkastettuina takaisin oppilaille, niin toki kympin saaneet ilahtuvat ja saattavat vaikka huudahtaa "Jessss, mä sain kympin!!" ja normaali kysymys lapsen suusta on "paljonko sä sait?".
Jos lapsella on vaikeuksia muistaa opetettua tai sisäistää opetettua, niin hänen tarvitsee lukea enemmän saadakseen hyvän numeron.
Lasta voi joskus jonkin verran auttaa:
-katsomalla että nukkuu tarpeeksi
-että uni on hyvää (voi olla vaikea parantaa, mutta jos löytyy joku "epäkohta" niin parantaa sitä
-että ei ole ylimääräistä stressiä, murheita (esim. kotiolot, vanhemman parisuhde, liian tiukat ja siten stressaavat vanhemmat, liian lepsut vanhemmat, rauha tai rauhattomuus sisarusten kanssa, koulukiusaaminen, liikaa harrastuksia, yksinäisyys tai netissä jotain häiritsevää tai stressaavaa mikä kannattaa nykyaikana aika ajoin koettaa tarkistaa lapselta)
-väliaikainen ja väistämätön elämään kuuluva suru tai stressi taasen menee ohi ajan kanssa (esim. väliaikainen sairaus, lemmikin kuolema, isovanhemman kuolema tai vanhempien ero ym.)
Jos kaikki on kunnossa kotona, mm. oma rauha, nukkuminen, vanhemmat, sisarukset, netti-asiat ja koulussa, kaverit ym. ja harrastuksissa niin tosi hyvä juttu lapselle!
Jos on korjattavaa, niin se voi joskus auttaa myös koulumenestykseen, muttei aina, jos syy onkin muualla.
Ei korjaaminen ainakaan huononna koulumenestystä.
Ei siis ole tarpeen olettaa, että joku – tai yhtään mikään – olisi lapsella huonosti jos ei saa koulussa arvosanoiksi 9 tai 10. Jotkut ei vaan niitä saa tai lukemisen ja harjoittelun määrä kasvaisi niin suureksi, ettei sitä ole mahdollista toteuttaa siinä ajassa, mikä siihen on peruskoulussa varattu.
PS. 7 on tyydyttävä ja 8 on hyvä arvosana. Jos seiskaan saakka pääsee ja yrittää tosissaan, niin siihen voi tyytyä ja yhä jatkaa vaan yrittämistä, niin arvosanat pysyy tyydyttävinä tai jopa paranee. Ei ainakaan kannata pettyä ja luovuttaa, koska seiskasta alaspäin ei ole paljon varaa mennä, mutta seiska riittää siihen, että pääsee joka tapauksessa jonnekin jatko-opiskelemaan. Yhtään ei kannata luovuttaa!
Minua jotenkin jännittää ensi vuoden numerot, kun en yhtään osaa varautua että missä mennään. Lapseni on nyt kolmannella luokalla ja vielä ei ole numeroita annettu mistään. Jotenkin ihan hirveän sekavaa noi sanalliset arvostelut, kun toisaalta on saanut vaikkapa matematiikan kokeista täydet pisteet, mutta sitten arvostelussa lukee, että "osaa hyvin" (ei vaikkapa erinomaisesti) "osaat laskea sitä ja tätä pitäisi osata paremmin tuota ja tuota ja vieläpä siinäkin on kehittämisen varaa."
Vanhempana menen ihan sekaisin. Koenäyttöjen perusteella olisin kuvitellut, että lapseni on kiitettävän arvoinen, mutta sanallisen palautteen perusteella luulisin, että taso on noin 6-7.
Sama tilanne, mutta päinvastainen toisessa aineessa. Mielestäni hän ei osaa äidinkieltä tarpeeksi hyvin. On kirjoitusvirheitä, yhdyssanavirheitä, alkukirjaimen puuttumisia jne. Käsiala aivan hirveää, kielioppia ei vielä tajua ja kokeet sitä tasoa, paljon väärin. Sanallisessa arvioinnissa luki, että "osaat hyvin sitä ja tätä, osaat hienosti noin ja näin. Olet kiinnostunut tuosta ja tästä." Outoa ja sekavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua jotenkin jännittää ensi vuoden numerot, kun en yhtään osaa varautua että missä mennään. Lapseni on nyt kolmannella luokalla ja vielä ei ole numeroita annettu mistään. Jotenkin ihan hirveän sekavaa noi sanalliset arvostelut, kun toisaalta on saanut vaikkapa matematiikan kokeista täydet pisteet, mutta sitten arvostelussa lukee, että "osaa hyvin" (ei vaikkapa erinomaisesti) "osaat laskea sitä ja tätä pitäisi osata paremmin tuota ja tuota ja vieläpä siinäkin on kehittämisen varaa."
Vanhempana menen ihan sekaisin. Koenäyttöjen perusteella olisin kuvitellut, että lapseni on kiitettävän arvoinen, mutta sanallisen palautteen perusteella luulisin, että taso on noin 6-7.
Sama tilanne, mutta päinvastainen toisessa aineessa. Mielestäni hän ei osaa äidinkieltä tarpeeksi hyvin. On kirjoitusvirheitä, yhdyssanavirheitä, alkukirjaimen puuttumisia jne. Käsiala aivan hirveää, kielioppia ei vielä tajua ja kokeet sitä tasoa, paljon väärin. Sanallisessa arvioinnissa luki, että "osaat hyvin sitä ja tätä, osaat hienosti noin ja näin. Olet kiinnostunut tuosta ja tästä." Outoa ja sekavaa.
Minulla on myös kolmasluokkalainen lapsi, ja tuttuja ovat monet noista havainnoista. Mutta yhtään en osaa eläytyä, että miksi minä jännittäisin lapsen ensi vuoden numeroita. Ne ovat hänen numeronsa, ja hänen työnteostaan ne ovat kiinni. Ne ehtivät myös vielä moneen kertaan muuttua.
Tyttöni on nyt vitosella... saa edelleen pääasiassa ysejä ja kymppejä. Laskin viime vuonna kokeiden keskiarvon ( todistukseen ei tullut numeroarvostelua ) ja se oli 9,6. Itse sain kokeista kasia ja ysiä saman ikäisenä. Tyttöni on fiksu, en sillä mutta tuntuu että monille kiitettävät ovat ihan arkipäivää...