Lapsi puhuu edellisestä elämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun kukaan näistä lapsista ei kerro olleensa sarjamurhaaja, raiskaaja, jack the ripper tai adolf hitler!!! Hahahaha. Siinäpä olisi mukavaa äidille kun pikku napero kertoisi miten viilsi....

Puuta heinää. Tietäjähengen tekoja. Ajakaa se ulos!

No höh, kato ko ne hitlerit ja ripperit on niin kauan helvetissä ettei ne tänne edes hevillä pääse. Ja sittenkin varmaan joutuvat aloittamaan uudestaan jostain koppakuoriaisesta. 

Pahantekijät tuskin saa uutta mahdollisuutta. Australiassakohan se oli pieni poika joka väitti olevansa Prinsessa Diana.

Joku Hitlerin tapainen on tosi lujilla uusissa elämissään. Hänellä oli suuri valta, hän olisi voinut tehdä paljon hyvää, mutta hän valitsi toisen tien ja teki paljon pahaa.

Samoin Stalin, Pol Pot ja muut diktaattorit.

Terveillä lapsilla on vilkas mielikuvitus. Minäkin kuvittelin leikkiväni kahden veljeni kanssa, jotka olivat kuolleet vauvoina ennen minun syntymääni.

Oletteko katsoneet Youtubesta Heikki Paasosen regressioterapeuttikäynnin? Siinä hänet hypnotisoidaan ja Hegellä on aika jännää kerrottavaa menneestä elämästään.

Olen syntynyt 1961.  Varhaisin lapsuusmuisto minulla on aavikosta missä oli hiekkaa, asuttiin teltoissa, takana oli jyrkkä kallio. Olin  n.10-15 vuotias naisporukassa joka haki vettä kaivolta kauempaa leiristä.  Veden kantaminen oli naisten työ, Kuljin aina äitini ja muiden naisten mukana. Naiset olivat hunnutettuja, pitkissä mustissa kaavuissa joissa oli myös värejä, hunnut olivat värikkäitä.  Siellä oli niin hyvä olla ja olen varma että olen siellä elänyt.  Muisto jatkui ja oudointa oli että pystyin "palamaan aavikolle" milloin tahdoin niin että laitoin silmät hyvin tiukasti kiinni ja keskityin jotenkin otsan keskeltä, "kolmannen silmän paikalta".  Silloin näin aavikon, leirin, naisten puvut, vedenkannon ja kaiken hyvin vahvana ja  värikäänä. Kukaan ei ymmärtänyt mistä puhuin silloin. Muistan kuin olin 5 v. niin yritin opettaa serkkuani näkemään saman minkä minä näin milloin tahdoin. Istuimme saunan rapuilla ja yritin opettaa miten sulkee silmät ja mitä tekee otsalle... muttei serkku onnistunut tietenkään. Kykyni nähdä niin heikkeni kouluiässä, mutta muistot ovat minulla olleet koko elämäni, samoin unet siitä paikasta jatkuivat pitkään. Huomatkaa etten silloin 60-luvulla  voinut nähdä mitään televisiosta tms. niin että aavikko olisi minulle ollut niin tuttu. Tänään jos lapsi puhuisi jostain vastaavasta, voitaisiin sanoa että on televisiossa tai netissä nähnyt.   Aavikkomaisemat ovat aina olleet minun sielunmaisemat.   En koskaan tuntenut kuuluvani Suomeen millään lailla ja olen jo 40 v asunut maassa missä on aavikoita. En itse asu aavikkoalueella, mutta tahtoessani pääsen sinne parissa tunnissa.

Aavikkomuistoni eivät ehkä ole tästä maasta missä asun, mutta kuvien perusteella enemmänkin Saharasta, ehkä Tuareg tai beduiinileireiltä, mutta voi olla muualtakin.  Aikakautta en tietenkään voi sanoa koska autiomaan kansoilla elämä on ollut vuosituhansia samanlaista.   Joku täällä kysyi miksi kenelläkään ei ollut tavallista elämää, no minulla oli. Uskon täysin sielunvaellukseen koska minun kokemus on vahva eikä tämä ole ainoa kokemus mikä minulla oli (ehkä myöhemmin kirjoitan sen toisenkin joka tuli minulle unessa vanhempana ja johon on todistetta hyvältä ystävältäni jolla oli uni samasta paikasta ja minusta ja se tuli tietooni paljon myöhemmin).

Vuosia luin uudelleensyntymistarinoita ja ulkomaalaisilla foorumeilla etsin jos joku muukin muistaisi aavikkoelämää, mutta en koskaan löytänyt mitään vastaavaa. Mutta kaksi vuotta sitten tällä palstalla sattumalta viestitin jonkun kanssa aivan muusta asiasta ja lähetettiin yksityisviestejä myös. Myöhemmin kirjoitin hänelle aavikkomuistoistani ehkä yhtenä syynä siihen miksi asun tietyssä maassa. Kävi selville että tällä henkilöllä on hyvin samantapainen muisto leiristä mikä oli jyrkän kallion vieressä! Meistä tuli todella hyvät ystävät, ollaan tavattukin ja puhutaan usein puhelimessa. Ja suunnitellaan yhteistä matkaa aavikkomaisemiin kunhan pääsee taas matkustamaan.   Kerron tästä yhteydestä myös siksi koska täällä kommentoi kaksi joilla on muistoja samasta maisemasta ja mainitsivat että ehkä heidän pitäisi tavata. Suosittelen tapaamista teille! Se voi johtaa todella mielenkiintoiseen ystävyyteen kuten meidän tapauksessa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuska huttu kirjoitti:

Robinista tulee mieleen Elvis ;D On samoja kiinnostuksen kohteitakin: autot, laulaminen, erikoiset esiintymisasut;)

Jostain olen lukenut, että Elvis haaveili esiintyvänsä vielä Pohjoismaissa, mutta se ei sitten enää toteutunut. Perherakaskin oli, ja hyväluontoinen, jos ei niitä myöhempiä päihdeongelmia laske mukaan. Haluasi myös viettää ihan tavallista elämää välillä, armeijassa kai Saksassa. Hauskaahan se on kuvitella tällaisia, mutta eri asia sitten mikä on totta. Lukekaa Raamattua mieluummin.

Ei todellakaan ollut esim vaimoaan kohtaan yhtään mukava.

Koska hänestä tuli päihteiden väärinkäyttäjä ja stressaantunut. Kauniistihan tuo Priscilla hänestä puhuu. Tietenkin myös niistä epänormaaleista vaikeista ajoista, kun E ei ollut enää oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen syntyy uudestaan, miksi se tapahtuisi samoilla kulmilla mitä aiemmin? Juuri tuo että synnytään uudelleen samassa maassa, saatikka samassa kaupungissa. Miksi kukaan ei muista entistä elämäänsä Afrikassa, Pohjois-Kanadassa tai Siperiassa? Tämä mielestäni jo puhuu sen puolesta, että korkeintaan kyse voi olla geenien mukana kulkevasta muistista eikä mistään sielun uudelleen syntymisestä.

Muistan elämäni Puolassa ja olen suomalainen, mahdollisesti ripaus venäläistä mukana.

En ole koskaan käynyt Puolassa.

Aiempi esimieheni, älykäs ja sivistynyt mies näki vuosikausia unta talosta Välimeren rannalla ja aikuisena löysi rakennuksen, joka vastasi täysin hänen uniaan.

Mahdollisesti sattumaa, mutta ei välttämättä.

Jälleensyntymistarinoita on helppo kritisoida, jos ei omia kokemuksia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta mitä vatipäitä tämä ketju on täynnä! Uskooko ihmiset oikeasti tällaiseen hömppään vai provoiletteko kaikki?

Harkitse sanasi, tai synnyt vielä hyönteisenä.

Syntyi jo. Siksi kirjoittaa huonosti. :D

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset uskoo kaikkea p"s"aa ihan 100-0:D

Joo mäkin olin entisessä elämässä tyyliin Moskovan presidentti vai olikohan mä sittenkin edellisessä elämässä yksi Jeesuksen opetuslapsista, siks niinkuin kaipuu Golgata nimiselle paikalle!

Jotai rajaa nyt hei, lukekaa mielummin Raamattua, henkivallat valehtelee et ihminen ois ollut sitä ja tätä edellisessä elämässä, todellisuudessa luo harhakuvan tiettyihin asioihin ja paikkoihin.

Entiset elämät ovat keskeinen osa raamattua vanhempia uskontoja. Siitä on raamatullisiakin kertomuksia, mutta ne on päätetty jättää pois. Raamattu on koottu vallanhimoisten miesten mielen mukaan, osia jätetty pois, toisia kehitetty tilalle. Itämaan tietäjienkin lukumäärä on yhden paavin päätös, sitä oikeaa lukumäärää kun ei ole missään kirjoitetuissa lähteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää: nämä kommentoijat täällä saavat äänestää.

Ja toisaalta: sitä on demokratia.

Totta. Teilläkin saattaa olla äänioikeus.

Vierailija kirjoitti:

Olis kyllä aika kamalaa jos muistais yhtäkkiä olleensakin joku Hitler ennen. 😳

Voi olla, ettei sellaisesta muistosta haluaisi kertoa, vai mitä arvelette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista."

Itse ajattelin nuorempana valinneen vanhempani. Ihmettelin joskus aikoinaan miksi ihmeessä olen valinnut heidät. Vasta nykyään olen hahmottanut laajemman kuvion, että miksi tein niin.

No minä uskon, että olen valinnut vanhempani, koska tiedän aihealueesta niin paljon. (Siitä on niin paljon aineistoa, esim pelkästään Dolores Cannonin tuhannet asiakkaat ja luennot ympäri maailmaa. )

Mutta se, etten tajua tai muista, miksi vanhempani valitsin, on rasittavaa. Lapsuudenkotini oli täynnä väkivaltaa ja epäjohdonmukaisuutta. Isäni oli väkivaltainen ja äkkipikainen tyranni, äiti kiltti herran alapuolella ollut kaunotar. Vi...ttuttaa kerta kaikkiaan, kun en muista minkä takia olen halunnut isän, joka riepottaa hiuksista kahdet kierreportaat kakkosesta pohjakerrokseen. En oikeesti edes tiedä osuivatko jalkani edes kunnolla maahan tuossa. Ja tämä ei ole ainoa väkivalta, mitä hän on tehnyt.

Ehkä joskus selviää. Nyt olen vain tottunut järkeistämään, että ymmärrän ainakin heikoimpia. Mutta ei se kohta enää riitä, kun henkistyy ja kaipaa vastauksia.

Simppeli tulkinta tuosta voisi olla, ettet ole suostunut ymmärtämään väkivallan merkitystä väkivallan kohteelle ilman tuota kokemusta. Olet valinnut vanhempasi tuon oppiläksyn takia. "Valinta" ei tarkoita sitä, että valintamahdollisuudet olisivat pelkästään miellyttäviä. Ymmärtäisin, että mennään hyöty edellä :D

Aikuisena voi sitten muokata kokemustaan ja elämäänsä parempaan suuntaan. Voi vaikka jo lapsena päättää, että "omille lapsilleni en tee tuota vaan olen hyvä vanhempi".

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1961.  Varhaisin lapsuusmuisto minulla on aavikosta missä oli hiekkaa, asuttiin teltoissa, takana oli jyrkkä kallio. Olin  n.10-15 vuotias naisporukassa joka haki vettä kaivolta kauempaa leiristä.  Veden kantaminen oli naisten työ, Kuljin aina äitini ja muiden naisten mukana. Naiset olivat hunnutettuja, pitkissä mustissa kaavuissa joissa oli myös värejä, hunnut olivat värikkäitä.  Siellä oli niin hyvä olla ja olen varma että olen siellä elänyt.  Muisto jatkui ja oudointa oli että pystyin "palamaan aavikolle" milloin tahdoin niin että laitoin silmät hyvin tiukasti kiinni ja keskityin jotenkin otsan keskeltä, "kolmannen silmän paikalta".  Silloin näin aavikon, leirin, naisten puvut, vedenkannon ja kaiken hyvin vahvana ja  värikäänä. Kukaan ei ymmärtänyt mistä puhuin silloin. Muistan kuin olin 5 v. niin yritin opettaa serkkuani näkemään saman minkä minä näin milloin tahdoin. Istuimme saunan rapuilla ja yritin opettaa miten sulkee silmät ja mitä tekee otsalle... muttei serkku onnistunut tietenkään. Kykyni nähdä niin heikkeni kouluiässä, mutta muistot ovat minulla olleet koko elämäni, samoin unet siitä paikasta jatkuivat pitkään. Huomatkaa etten silloin 60-luvulla  voinut nähdä mitään televisiosta tms. niin että aavikko olisi minulle ollut niin tuttu. Tänään jos lapsi puhuisi jostain vastaavasta, voitaisiin sanoa että on televisiossa tai netissä nähnyt.   Aavikkomaisemat ovat aina olleet minun sielunmaisemat.   En koskaan tuntenut kuuluvani Suomeen millään lailla ja olen jo 40 v asunut maassa missä on aavikoita. En itse asu aavikkoalueella, mutta tahtoessani pääsen sinne parissa tunnissa.

Aavikkomuistoni eivät ehkä ole tästä maasta missä asun, mutta kuvien perusteella enemmänkin Saharasta, ehkä Tuareg tai beduiinileireiltä, mutta voi olla muualtakin.  Aikakautta en tietenkään voi sanoa koska autiomaan kansoilla elämä on ollut vuosituhansia samanlaista.   Joku täällä kysyi miksi kenelläkään ei ollut tavallista elämää, no minulla oli. Uskon täysin sielunvaellukseen koska minun kokemus on vahva eikä tämä ole ainoa kokemus mikä minulla oli (ehkä myöhemmin kirjoitan sen toisenkin joka tuli minulle unessa vanhempana ja johon on todistetta hyvältä ystävältäni jolla oli uni samasta paikasta ja minusta ja se tuli tietooni paljon myöhemmin).

Vuosia luin uudelleensyntymistarinoita ja ulkomaalaisilla foorumeilla etsin jos joku muukin muistaisi aavikkoelämää, mutta en koskaan löytänyt mitään vastaavaa. Mutta kaksi vuotta sitten tällä palstalla sattumalta viestitin jonkun kanssa aivan muusta asiasta ja lähetettiin yksityisviestejä myös. Myöhemmin kirjoitin hänelle aavikkomuistoistani ehkä yhtenä syynä siihen miksi asun tietyssä maassa. Kävi selville että tällä henkilöllä on hyvin samantapainen muisto leiristä mikä oli jyrkän kallion vieressä! Meistä tuli todella hyvät ystävät, ollaan tavattukin ja puhutaan usein puhelimessa. Ja suunnitellaan yhteistä matkaa aavikkomaisemiin kunhan pääsee taas matkustamaan.   Kerron tästä yhteydestä myös siksi koska täällä kommentoi kaksi joilla on muistoja samasta maisemasta ja mainitsivat että ehkä heidän pitäisi tavata. Suosittelen tapaamista teille! Se voi johtaa todella mielenkiintoiseen ystävyyteen kuten meidän tapauksessa! 

Miten täällä voi lähettää viestejä? Eli oliko sinulla Sanomien tili ja sitä kautta pystyitte lähettämään yksityisviestejä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1961.  Varhaisin lapsuusmuisto minulla on aavikosta missä oli hiekkaa, asuttiin teltoissa, takana oli jyrkkä kallio. Olin  n.10-15 vuotias naisporukassa joka haki vettä kaivolta kauempaa leiristä.  Veden kantaminen oli naisten työ, Kuljin aina äitini ja muiden naisten mukana. Naiset olivat hunnutettuja, pitkissä mustissa kaavuissa joissa oli myös värejä, hunnut olivat värikkäitä.  Siellä oli niin hyvä olla ja olen varma että olen siellä elänyt.  Muisto jatkui ja oudointa oli että pystyin "palamaan aavikolle" milloin tahdoin niin että laitoin silmät hyvin tiukasti kiinni ja keskityin jotenkin otsan keskeltä, "kolmannen silmän paikalta".  Silloin näin aavikon, leirin, naisten puvut, vedenkannon ja kaiken hyvin vahvana ja  värikäänä. Kukaan ei ymmärtänyt mistä puhuin silloin. Muistan kuin olin 5 v. niin yritin opettaa serkkuani näkemään saman minkä minä näin milloin tahdoin. Istuimme saunan rapuilla ja yritin opettaa miten sulkee silmät ja mitä tekee otsalle... muttei serkku onnistunut tietenkään. Kykyni nähdä niin heikkeni kouluiässä, mutta muistot ovat minulla olleet koko elämäni, samoin unet siitä paikasta jatkuivat pitkään. Huomatkaa etten silloin 60-luvulla  voinut nähdä mitään televisiosta tms. niin että aavikko olisi minulle ollut niin tuttu. Tänään jos lapsi puhuisi jostain vastaavasta, voitaisiin sanoa että on televisiossa tai netissä nähnyt.   Aavikkomaisemat ovat aina olleet minun sielunmaisemat.   En koskaan tuntenut kuuluvani Suomeen millään lailla ja olen jo 40 v asunut maassa missä on aavikoita. En itse asu aavikkoalueella, mutta tahtoessani pääsen sinne parissa tunnissa.

Aavikkomuistoni eivät ehkä ole tästä maasta missä asun, mutta kuvien perusteella enemmänkin Saharasta, ehkä Tuareg tai beduiinileireiltä, mutta voi olla muualtakin.  Aikakautta en tietenkään voi sanoa koska autiomaan kansoilla elämä on ollut vuosituhansia samanlaista.   Joku täällä kysyi miksi kenelläkään ei ollut tavallista elämää, no minulla oli. Uskon täysin sielunvaellukseen koska minun kokemus on vahva eikä tämä ole ainoa kokemus mikä minulla oli (ehkä myöhemmin kirjoitan sen toisenkin joka tuli minulle unessa vanhempana ja johon on todistetta hyvältä ystävältäni jolla oli uni samasta paikasta ja minusta ja se tuli tietooni paljon myöhemmin).

Vuosia luin uudelleensyntymistarinoita ja ulkomaalaisilla foorumeilla etsin jos joku muukin muistaisi aavikkoelämää, mutta en koskaan löytänyt mitään vastaavaa. Mutta kaksi vuotta sitten tällä palstalla sattumalta viestitin jonkun kanssa aivan muusta asiasta ja lähetettiin yksityisviestejä myös. Myöhemmin kirjoitin hänelle aavikkomuistoistani ehkä yhtenä syynä siihen miksi asun tietyssä maassa. Kävi selville että tällä henkilöllä on hyvin samantapainen muisto leiristä mikä oli jyrkän kallion vieressä! Meistä tuli todella hyvät ystävät, ollaan tavattukin ja puhutaan usein puhelimessa. Ja suunnitellaan yhteistä matkaa aavikkomaisemiin kunhan pääsee taas matkustamaan.   Kerron tästä yhteydestä myös siksi koska täällä kommentoi kaksi joilla on muistoja samasta maisemasta ja mainitsivat että ehkä heidän pitäisi tavata. Suosittelen tapaamista teille! Se voi johtaa todella mielenkiintoiseen ystävyyteen kuten meidän tapauksessa! 

Miten täällä voi lähettää viestejä? Eli oliko sinulla Sanomien tili ja sitä kautta pystyitte lähettämään yksityisviestejä??

Ei ollut Sanomien tiliä. Voi luoda väliaikaisen sähköpostiosoitteen ja julkaista tänne niin että toinen voi ottaa yhteyttä. Sitä kautta voi saada sitten sen toisen yhteystiedot. Sen jälkeen voi deletoida väliaikaisen tilin ja/tai myös pyytää modea poistamaan se kommentti missä osoite oli jottei sinne muutkin ala lähettämään viestejä. Keksimme silloin jotain vastaavaa. 😃

Mulla on selittämätön vesikammo enkä tiiä mistä johtuu 🤔 sitten jokin ihme vaistomainen että haron niin kuin ois jotkin olemattomat viikset ja en ymmärrä mistä tämä peräisin 😊

Vierailija kirjoitti:

Juuska huttu kirjoitti:

Robinista tulee mieleen Elvis ;D On samoja kiinnostuksen kohteitakin: autot, laulaminen, erikoiset esiintymisasut;)

Jostain olen lukenut, että Elvis haaveili esiintyvänsä vielä Pohjoismaissa, mutta se ei sitten enää toteutunut. Perherakaskin oli, ja hyväluontoinen, jos ei niitä myöhempiä päihdeongelmia laske mukaan. Haluasi myös viettää ihan tavallista elämää välillä, armeijassa kai Saksassa. Hauskaahan se on kuvitella tällaisia, mutta eri asia sitten mikä on totta. Lukekaa Raamattua mieluummin.

En tiedä mikä on totta ja mikä ei, mutta onhan paljon järkevämpää uskoa itseensä ja omiin muistoihin ja tehdä niistä päätelmiä, kuin että uskoisi vain johonkin ukkojen kirjoittamaan ikivanhaan tarinakirjaan.

Niinkuin moni muukin asia elämässä, niin tätäkään ei voi  ymmärtää jos ei itse ole kokenut.

Samoin te jotka väitätte että on vain yksi elämä, miten voitte sen todistaa?

Itse uskon jälleen syntymiseen ja on ollut entisiä elämiä myös aikaisemmin. Olen aika nuorena uskonut jälleen syntymiseen. Usko siis lastasi, että kokee näitä asioita ja puhu hänen kanssaan niistä. Jokainen lapsi kuitenkin haluaa saada rakkautta ja että on turvallinen rakas ihminen, joka uskoo häneen.  Ei siinä loppujen lopuksi ole mitään pelottavaa. Itse näin myös  asioita lapsena, ja äitini myös näki, siskoni ja isoisäni ym. Se oli minulle lapsuudessa aika selvää, että jotkut näkevät asioita, eikä siinä ole mitään pelättävää. Toki hyvä, että sanot lapselle, ettei kaikkien kanssa tule puhua näistä asioista, mutta löytää varmaankin elämässään niitä jotka näkevät myös. Jos lapselta kieltää tämän näkemisen kyvyn, niin silloin on aika surullista lapsen kannalta. Lapsesi on varmasti aika kehittynyt olento ja viisas, joten arvosta häntä sellaisena kuin on. Ja ota selvää asioista, lue kirjoja aiheesta ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla ihmisistä on niin suuri tarve uskoa johonkin suurempaan, että kun lapsi jotain tällaista juttelee, siitä aletaan heti etsimään suurempaa merkitystä. Ja jätetään valitettavasti kaikki järjellinen ajattelu narikkaan. Löydän kaikkeen tällaiseen höpinään järjellisemmän selityksen. Surullista on etteivät ihmiset pysty hyväksymään sitä, että tämä on suurella todennäköisyydellä kaikki mitä on. Tämä ketju todistaa taas jälleen kerran sen, että jos se ei ole uskonto tai horoskoopit, niin sitten se on jälleensyntyminen joka sekin kyllä liittyy tiettyyn uskontoon tai joku muu mahdottomuus. Tiedän että tämä on aivan turhaa, koska suurin osa ei pysty hyväksymään kaiken lopullisuutta ja silloin tarutaan vaikka mihin oljenkorsiin ja tullaan myös huijatuksi.

Toivoisin että sinäkin uskoisit näihin ja tähän ”suurempaan” koska ilmeisesti ei usko. En tiedä miksi jotkut uskovat ja kokevat että täällä ollaan oppimassa ja kasvamassa ja jotkut eivät usko näihin. En tiedä miksi ei

Jokaiselle se tietoisuus "oppivelvollisuudesta" tulee aikanaan. Ehkä ajatuksen aktiiviset vastustajatkin tavallaan tiedostavat tämän, mutta voi olla rankkaa sopeutua siihen, ettei tämä ollutkaan tässä vaan edessä on uusia kierroksia, ties miten monta vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisi jotenki erityinen koska on joillakin kokemusta entisistä elämistä yms yliluonnollisesta, sit nää pitää itseensä erityisenä, vaikka todellisuudessa ovat ihan sekoja!

Ennen syöpähoitojani sain puhtaat paperit psykiatrilta. En ollut tai ole henkisesti sairas, vaan podin pitkälle edennyttä syöpää. 

Onko sinulla vastaavat henkisesti terveen paperit psykiatrilta?

Hyvin harvalla on.