Lapsi puhuu edellisestä elämästä

Vierailija kirjoitti:

Juuska huttu kirjoitti:

Robinista tulee mieleen Elvis ;D On samoja kiinnostuksen kohteitakin: autot, laulaminen, erikoiset esiintymisasut;)

Jostain olen lukenut, että Elvis haaveili esiintyvänsä vielä Pohjoismaissa, mutta se ei sitten enää toteutunut. Perherakaskin oli, ja hyväluontoinen, jos ei niitä myöhempiä päihdeongelmia laske mukaan. Haluasi myös viettää ihan tavallista elämää välillä, armeijassa kai Saksassa. Hauskaahan se on kuvitella tällaisia, mutta eri asia sitten mikä on totta. Lukekaa Raamattua mieluummin.

Ei todellakaan ollut esim vaimoaan kohtaan yhtään mukava.

Näin lapsena toistuvaa unta talosta, joka oli matalan mäen päällä ja pihaa ympäröi aita. Talo oli suuri, valkoinen, uskoakseni kivitalo, tyyliltään 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun rakennus. Unessa ei koskaan tapahtunut mitään, se oli pelkkä kuva talosta tieltä päin katsottuna. Unen tunnelma kuitenkin oli jotenkin latautunut. Ajattelin silloin lapsena, että ehkä olen edellisessä elämässäni asunut siinä. Sinänsä outo ajatus, koska kotini oli kristitty eikä meillä puhuttu jälkeensyntymästä.

Lapsena pidin sitä unikuvaa perheeni kotitalona. Myöhemmin, kun olen nähnyt saman tyylisiä rakennuksia oikeasti, on tullut mieleen, että tuo talo saattoi myös olla jonkin sortin sairaala tai laitos.

Tarinat ovat joko mielikuvitusta tai pitävät paikkansa. Me emme oikeasti tiedä.

Miksi ne eivät olisi totta?

Osa meistä uskoo tarinoihin, joita vihaiset miehet kirjoittivat yli 2000 vuotta sitten Välimeren rannoilla. 

Väitän, että olin edellisessä elämässäni keskitysleirissä, koska tiesin monia asioita, mistä en ole koskaan lukenut tai kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Pieni poikani, nimi alkaa S-kirjaimella, vastasi minulle Eela, kun kysyin häneltä leikkiessämme mikä sun nimi on. Kun mummoni kuoli 8v myöhemmin kävi ilmi sukuselvitystä tehdessä että hänen isoäitinsä nimi oli Ellen Helena.

Ja miten nuo liittyy toisiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on selvä tarve nähdä todisteita yliluonnollisesta maailmasta. Olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko näillä lasten aistimuksiin uskovilla muilta osin tieteellinen maailmankuva, ja uskovatko he esimerkiksi evoluutioteorian olevan luotettava.

Ei kai siihen mitään yliluonnollista tarvita, että ihminen voisi muistaa vaikka 200v sitten eläneen isoisovanhemman kokemia asioita. Eri asia tapahtuuko niin.

Onhan todettu, että elinsiirtoja saaneet perivät myös elimen entisen omistajan muistoja ja tuntemuksia. Yksi ryhtyi harrastamaan uintia, vaikka ei ollut sitä aiemmin sietänyt. Luovuttaja oli ollut kilpauimari.

Olette niin lapsenuskoisia, perusnuijia hömppä av-mammoja. Peukutetaan jonkun hömpän teorialle joka demistä luettu.

Naisilla, jotka ovat saaneet allogeenisen kantasolusiirron miehiltä, on voimakkaampi hiustenkasvu, enemmän karvoja ja jopa partaa. 

Uskon tietenkin, että huonosti kirjoittava palstamies tai -jonne on vähintään hematologisen osaston ylilääkäri. 

t. sain siirteen sisareltani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on selvä tarve nähdä todisteita yliluonnollisesta maailmasta. Olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko näillä lasten aistimuksiin uskovilla muilta osin tieteellinen maailmankuva, ja uskovatko he esimerkiksi evoluutioteorian olevan luotettava.

Ei kai siihen mitään yliluonnollista tarvita, että ihminen voisi muistaa vaikka 200v sitten eläneen isoisovanhemman kokemia asioita. Eri asia tapahtuuko niin.

Onhan todettu, että elinsiirtoja saaneet perivät myös elimen entisen omistajan muistoja ja tuntemuksia. Yksi ryhtyi harrastamaan uintia, vaikka ei ollut sitä aiemmin sietänyt. Luovuttaja oli ollut kilpauimari.

Olette niin lapsenuskoisia, perusnuijia hömppä av-mammoja. Peukutetaan jonkun hömpän teorialle joka demistä luettu.

Naisilla, jotka ovat saaneet allogeenisen kantasolusiirron miehiltä, on voimakkaampi hiustenkasvu, enemmän karvoja ja jopa partaa. 

Uskon tietenkin, että huonosti kirjoittava palstamies tai -jonne on vähintään hematologisen osaston ylilääkäri. 

t. sain siirteen sisareltani

Päättyiköhän opiskelu heillä peruskouluun?

Vierailija kirjoitti:

Tarinat ovat joko mielikuvitusta tai pitävät paikkansa. Me emme oikeasti tiedä.

Miksi ne eivät olisi totta?

Osa meistä uskoo tarinoihin, joita vihaiset miehet kirjoittivat yli 2000 vuotta sitten Välimeren rannoilla. 

Väitän, että olin edellisessä elämässäni keskitysleirissä, koska tiesin monia asioita, mistä en ole koskaan lukenut tai kuullut.

No joo, ei kai mitään voi 100% varmuudella tietää, mutta niin kauan kun mitään kunnon todisteita asian puolesta ei ole, en näe mitään syytä uskoa moisiin satuihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta mitä vatipäitä tämä ketju on täynnä! Uskooko ihmiset oikeasti tällaiseen hömppään vai provoiletteko kaikki?

Pahoittelen psyykkisiä ongelmiasi. Eihän mikään voi tietenkään pitää paikkaansa, jos aiheesta ei ole opetettu sinulle kotona. Pääsikö isäsi jo vankilasta lomille?

Ei kaikilla ole potentiaalia kokea mitään. ^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole tapana puhua lapsille mitään tällaisia. Olen itse agnostikko, akateeminen koulutus luonnontiet.alalta, lisensiaatti ja tieteenfilosofiani lukenut ja sisäistänyt. Hyväksyn etten voi tietää, hyväksyn, että selitysmalleja voi keksiä, mutta varsinaista tietoa näistä asioista on aika mahdotonta saada. Jälkeensyntymä käy kyllä omaan järkeeni vahvemmin kuin monet muut kuolemanjälkeisselitykset. Minulle tyhjyyskin on ihan ok, itseasiassa se olisi lohdullisempi tietyllä tavalla kuin uudelleen kiertäminen. Olen nuorena näitä paljon pohtinut, sittemmin varsin vähän, koska en koe tosiaan varsinaisesti tarvetta.

Nyt 4-vuotias lapseni alkoi vajaa vuosi sitten kertoa, kuinka hänellä on kamala ikävä isoveljiään. Niiden olisi pitänyt tulla, mutta ne menivät pois. Isosiskokin on, mutta se on tyhmä, niin ei haittaa, vaikkei tullut. Nyökkäilin siinä ja olin vähän hämmentynyt, olen kokenut ennen lapsen syntymää useamman keskenmenon. Yksi elävä isosisko hänellä on. En kysellyt sen kummemmin, yleensä vastaan noihin vain, että jaa, vai niin, no sehän oli tms. jtn. En halua tukea enkä syöttää noita juttuja, mutta en myöskään ns. nöyryyttää ja vaimetaa.

Sittemmin tarinaa on tullut lisää. Hänellä on ”isoäiti” jossain ja pitää tätä oikeana äitinään. Silloin kun joutui jättämään isoäidin, isoisän ja isoveljet, oli tosi surullinen, mutta tiesi, että pitää tulla meidän luoksemme. Myöhemmin on kertonut, että isoveljet ovat jo aikuisia ja oikeasti hekin jo kuolleet, mutta hänellä on heitä kova ikävä.

Tarinoi sittemmin paljon isoäidistä ja näihin on tullut välillä myös hyvin mielikuvituksellisia sävyjä, isoäiti on osin muodostunut myös mielikuvituskaverin tyyppiseksi ideaksi. Kerran selitti jotain siitä, kun olin hänen vatsassaan ja sanoin siihen, että kulta sinä olet ollut äidin vatsassa: korjasi sitten, että ei! Tietäähän hän sen, mutta ei tarkoita sitä aikaa, vaan sitä aiempaa aikaa kun minä olin hänen vatsassaan ja hän synnytti minut! Silloin ennen! Että oli tosi raskas se maha!

Tässä spookya on tietty se, että äitini on kuollut jä lapsi näyttää äidiltäni, on luonteeltaankin samanlainen. En kuitenkaan koe heitä samaksi olennoksi, se olisi ihan varmasti haitallista kaikille ja oikeasti en halua ajatella niin. Äitini äiti on kuitenkin elossa ja vaikka lapsi pitää hänestä kovasti, ei ole koskaan viitannut häneen ns. isoäitinä. Joskus viime syksyllä leikki kerran itsekseen ja tuli sitten valtavan surullisena itkemään ja hakemaan lohdutusta. Kysyin, mistä on paha mieli ja itki sitä, että isoäiti ja isoisä ja veljet ovat jo kaikki kuolleet ja hänellä on heitä niin kova ikävä. Oikeastaan sen jälkeen tarinat ovat vähän vähentyneet, vaikka edelleen näitä tulee esiin. Mitään konkreettisia juttuja ei ole kertonut ja tosiaan olen välttänyt kyselemästä, koska en tosiaan halua tuputtaa mitään settejä hänen päähänsä.

Kiinnostava ja outo ilmiö, johtui mistä vaan. Yritän ajatella myös niin, että jos nämä ovat tosia (itselläni on ollut useita ennakkoaavistuksia yms. yliluonnolliseksi lueteltavia kokemuksia, mutta edellisten elämien muistoja ei itselläni kyllä ole) jollain tavalla, niin ehkä senkin voi yrittää lohdullisena nähdä.

Ihminen joko on tai ei ole selväjärkinen. Koulutus ja tutkinnot ilmeisesti eivät juurikaan vaikuta asiaan.

"Ennakkoaavistukset" yms. "yliluonnolliset" kokemukset ovat pelkkiä sattumuksia, esim. se kun ajattelee jotakin henkilöä ja hän samantien soittaa sinulle. Tällaisten tapahtumien todennäköisyys ei ole edes mitenkään pieni vaan niitä tapahtuu koko ajan. 

Mitään yliluonnollista ei ole, ei mitään. Ei Jumalia, ei enkeleitä, ei taivasta eikä helvettiä. Ei "edellisiä elämiä", eikä tulevia.

On vain tämä yksi materiaalinen todellisuus - ja sitten joidenkin (mahdollisesti pahantahtoisten) ihmisten sepittämiä satuja hölmöille. Minäkin voisin johtaa ihmisiä harhaan mutta en viitsi kun en ole niin ikävä ihminen. 

Kerropa yhteen yksinkertaiseen asiaan vastaus, miten on mahdollista, että matemaattiset luvut jatkuu äärettömään? Miten lukuihin ei tule loppua? Mikä on se ääretön? Miten luvut voisi vain loppua kuin seinään ja miten myöskään jatkua loputtomiin? Mielestäni tämä yksinkertainen asia jo todistaa, ettei kaikki olekaan yksinkertaista. Ajan ja elämän olemus on ihan yhtä kysymysmerkkejä kuin matemaattisten lukujen. Kukaan ei tiedä, mitä tämä maailma ja todellisuus oikeasti on. Et edes sinä, vaikka niin vahvasti haluat tietää.

no voitko varmuudella sanoa että kaikki elämä on tässä ja nyt?..minä en voi koska kaikkea omituista on elämänvarrella sattunut.Mutta en suhtaudu niihin sen kummemmin..elämäähän se vain on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinat ovat joko mielikuvitusta tai pitävät paikkansa. Me emme oikeasti tiedä.

Miksi ne eivät olisi totta?

Osa meistä uskoo tarinoihin, joita vihaiset miehet kirjoittivat yli 2000 vuotta sitten Välimeren rannoilla. 

Väitän, että olin edellisessä elämässäni keskitysleirissä, koska tiesin monia asioita, mistä en ole koskaan lukenut tai kuullut.

No joo, ei kai mitään voi 100% varmuudella tietää, mutta niin kauan kun mitään kunnon todisteita asian puolesta ei ole, en näe mitään syytä uskoa moisiin satuihin.

Täällä on moneen kertaan sanottu, että Dolores Cannon sai tuhansia kertoja tämän saman vastauksen asiakkailtaan, mitä hän itse piti tieteellisesti tehtynä kokeena, koska se oli aina toistettavissa. On kirjoittanut n.20 kirjaa aiheesta. Hän ihmetteli itsekin, että kirjoihin tullut lisätieto saattoi tulla seuraavan asiakkaan hypnoosissa esiin eri puolella maapalloa, Eli asiakkaat eivät tietäneet, mitä joku eri mantereella oli aiemmin puhunut. Hänen videoita on YouTube täynnä.

Samoin täällä on ainakin kerran vai kaksi kertaa mainittu, että keisari Konstantinuksen aikana hänen määräyksestä reinkarnaatioon liittyvät viittaukset määrättiin poistettavaksi raamatusta. Minusta tämä on yksi isoimpia muutoksia raamatussa, koska se on vaikuttanut koko länsimaiseen kulttuuriin, että jälleensyntymisestä ei enää saa puhua tai tarvitse puhua, kun se on eliminoitu. Uskoi raamattuun tai ei, niin tämä hallinnollinen päätös on vaikuttanut meidän kaikkien uskomusjärjestelmäämme tavalla, mitä emme ymmärrä, koska meillä ei ole vertailukohtaa maailmasta, missä sitä tietoa ei olisi poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla ihmisistä on niin suuri tarve uskoa johonkin suurempaan, että kun lapsi jotain tällaista juttelee, siitä aletaan heti etsimään suurempaa merkitystä. Ja jätetään valitettavasti kaikki järjellinen ajattelu narikkaan. Löydän kaikkeen tällaiseen höpinään järjellisemmän selityksen. Surullista on etteivät ihmiset pysty hyväksymään sitä, että tämä on suurella todennäköisyydellä kaikki mitä on. Tämä ketju todistaa taas jälleen kerran sen, että jos se ei ole uskonto tai horoskoopit, niin sitten se on jälleensyntyminen joka sekin kyllä liittyy tiettyyn uskontoon tai joku muu mahdottomuus. Tiedän että tämä on aivan turhaa, koska suurin osa ei pysty hyväksymään kaiken lopullisuutta ja silloin tarutaan vaikka mihin oljenkorsiin ja tullaan myös huijatuksi.

Sinä et tiedä yhtään sen enempää kuin mekään, vaikka kuvittelet tietäväsi. Surkuhupaisaa.

t. uskon sporalogiaan 

^en ymmäryäny turvavyö-juttua. Autolla veteen joutuessahan on vaarallista olla nimenomaan turvavyö kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsena toistuvaa unta talosta, joka oli matalan mäen päällä ja pihaa ympäröi aita. Talo oli suuri, valkoinen, uskoakseni kivitalo, tyyliltään 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun rakennus. Unessa ei koskaan tapahtunut mitään, se oli pelkkä kuva talosta tieltä päin katsottuna. Unen tunnelma kuitenkin oli jotenkin latautunut. Ajattelin silloin lapsena, että ehkä olen edellisessä elämässäni asunut siinä. Sinänsä outo ajatus, koska kotini oli kristitty eikä meillä puhuttu jälkeensyntymästä.

Lapsena pidin sitä unikuvaa perheeni kotitalona. Myöhemmin, kun olen nähnyt saman tyylisiä rakennuksia oikeasti, on tullut mieleen, että tuo talo saattoi myös olla jonkin sortin sairaala tai laitos.

Olen nähnyt unessa samankaltaisen, mutta talo ja maisema olivat jossain Välimeren maassa kauan sitten. Siinä oli kivillä katettu aukio, talo vasemmalla, tie alas rantaan ja paikalle tyypillinen kasvillisuus kuten sikäläiset puut. Alhaalla oli sininen merenlahti. Kaunis päivä ja kiireetön tunnelma.

Tämä tapahtui silloin, kun kotonani ei ollut tv:tä ja kuvalehtiä ei tilattu.

Mikään ei ole niin varmaa, kuin se että emme ihmisinä tiedä ja ymmärrä vielä lähellekään kaikkea maailmasta ja kaikkeudesta. Kukaan ei lisäksi tiedä mitä kaikkea emme tiedä. Tämän vuoksi pidän paljon suurempana tyhmyytenä olla varma, että ei voi olla kuoleman jälkeistä elämää, tai jälleen syntymistä, kuin sitä että pitää näitä mahdollisina, ja etsii ehkä todisteitakin niistä.

Itse en tiedä, pidän mahdollisena, mutta epäilen silti, että mitään jälleen syntymistä ei ole. Hurjia ja mielenkiintoisia juttuja saa kuitenkin lukea, tässäkin ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain lapsen, vähän odotin, että alkaisiko puhua jotain tuollaisia. Mutta ei, valitettavasti, vaikka annoin tilaa. Sinänsä siis uskon, että ihan hyvi vi joku sielu kiertää maapallollaa useamman kerran. Käykö niin kaikille vai unohdammeko vaan? En tiedä, eikä kukaan tiedä.

Aloittajalla sanoisin minäkin, että kirjoittaa ylös jonnekin, mistä lapsi ei niitä juttuja löydä. Kysyy vähän tarkemmin ilman motään painostusta. Muistikuvat varmasti häviävät vanhetessa.

En olisi yhtään huolissani.

Minä olen vanhempieni kertoman mukaan parivuotiaana kertoillut kaiken maailman tarinoita arkisesta elämästä ja kysyttäessä sanonut täysin tuntemattoman paikannimen. Se oli herättänyt vaikutelman edellisestä elämästä. Toisaalta koko lapsuuteni kuuntelin sivusta vanhempien ihmisten tarinointia menneiltä ajoilta. On mahdollista, että halusin vain tehdä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun kukaan näistä lapsista ei kerro olleensa sarjamurhaaja, raiskaaja, jack the ripper tai adolf hitler!!! Hahahaha. Siinäpä olisi mukavaa äidille kun pikku napero kertoisi miten viilsi....

Puuta heinää. Tietäjähengen tekoja. Ajakaa se ulos!

No höh, kato ko ne hitlerit ja ripperit on niin kauan helvetissä ettei ne tänne edes hevillä pääse. Ja sittenkin varmaan joutuvat aloittamaan uudestaan jostain koppakuoriaisesta. 

Pahantekijät tuskin saa uutta mahdollisuutta. Australiassakohan se oli pieni poika joka väitti olevansa Prinsessa Diana.

Linkki?

Youtubesta löytyy hakusanoilla "boy says he was princess diana" useampia videoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saisi selville syyt miksi on tässä elämässä syntynyt juuri tänne? Meedion avullako? Haluaisin selvittää.

Mieti elämääsi, esim. millaisia vastoinkäymisiä sinulla on ollut ja miten olet niistä selviytynyt.

Oletko tärkeä jollekin henkilölle ja auttanut häntä tms. - olet täällä auttaaksesi häntä selviytymään omasta taakastaan.

Millainen lapsuuden perhe sinulla on ollut, oliko onnellinen tai oliko ikäviä asioita. Jos olet esim. alkoholisti-vanhemman lapsi, sinun on ollut määrä oppia, miltä se tuntuu...

Kyllä ja aina ei ole kyse pelkästä omasta kasvusta, vaan itse voi olla tärkeä sille toiselle hänen kasvussaan. Tarkoitan, että esim. alkkisvanhempien lapsi saattaa panna vanhempansakin tuntemaan syyllisyyttä teoistaan ja katumaan omaa käytöstään (myöhemmin). Kaikella on merkitys. Elämä tuntuu kovin vähäiseltä ja arki mitättömältä, mutta sillä kaikella on suurta merkitystä. Elämä on kudos, jossa me kaikki olemme ja vaikutamme kaikkeen.