Lapsi puhuu edellisestä elämästä

Juuska huttu kirjoitti:

Robinista tulee mieleen Elvis ;D On samoja kiinnostuksen kohteitakin: autot, laulaminen, erikoiset esiintymisasut;)

Vaikka tätä on alapeukutettu, niin olen tehnyt saman huomion, että jotkut superlahjakkuudet syntyvät ikään kuin "valmiina" tiettyyn rooliin. Esimerkiksi Jennifer Lawrence on tällainen henkilö, samoin se hollantilainen pikkupoika joka pääsi yliopistoon varhaisteininä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.

Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista.

Ketkä valitsevat afrikkalaisen silvotun tai nälkää näkevän äidin?

Vastaisitko oi viisas?

No ne, jotka eivät väkivaltaa ole kokeneet ja haluavat sen kokea. Tai joku, joka on muita silponut ja saa sitten kokea, mitä on olla silvottuna.

Vierailija kirjoitti:

Oikea edellinen elämä on tai on ollut, ei sitä kukaan lähellä oleva sitä välttämättä tuo.

Eri asia on meediot jotka välittävät tietoa.

Selvännäköä on erilaista ja meediot on hieman eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 "Kuolematon sielu"-oppi on hirvittävä. Kuvittele, että tänne kuolevalle planeetalle pitäisi syntyä kärsimään yhä uudestaan ja yhä hirvittävämpiin olosuhteisiin. Joka kerta uusimaan samat virheet koska ei muista mitä virheitä on tehnyt "edellisessä elämässä".  Onneksi se ei ole totta!  Senhän todistaa jo sekin, että   maapallolle syntyy yhä enemmän ihmisiä sen sijaan että "kiertosielelut" pääsisivät sinne jonnekkin mihin niiden kerrotaan pääsevä opittuaan tarpeeksi.  Silloinhan meitä pitäisi olla yhä vähemmän, tai ainakin tasamäärä. Ja toisekseen, mitä muutaman vuoden ikäinen syöpään kuoleva lapsi on muka oppinut elämästään. Ei mitään järkeä. Ainoastaan kammottavaa.

Päinvastoin. Jos on kurja elämä, voi seuraava elämä olla hyvä.

Meillä on oppiläksyjä täällä, siksi tänne synnytään.

Joku voi tulla oppimaan, joku toinen voi tulla auttamaan toisia jne.

Tämä. Uskon että itselläni on tarkoitus kehittyä ja kasvaa tämän matkan aikana, henkistä kasvua.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jonkinlainen selitys olla, että muisti kulkee geeneissä sukupolvelta toiselle, joskus hyvin kaukaakin.

Suuri osa meistä on vettä ja vedelläkin on muisti. Jos data kulkee geeneissä, dna:ssa. Vesi tai sähkö aktivoi informaation. Aivot on sähköinen elin. Energian säilymisen periaatteella sähkö/energia meistä jää ainakin jäljelle.

Onko täällä ketään oikeata selvännäkijä paikalla? Osaisiko joku tulkita tämän perusteella tulevaa rakkaudessa. Jos saat tunteen voisitko vastata tähän.

En aiemmin muistanut tätä ollenkaan mutta tuli nyt mieleen tätä keskustelua lukiessa.

Lapsena näin todella usein tiettyä unta, jota pystyin aina jatkamaan seuraavalla kerralla eteenpäin. Elin unessa aina samassa paikassa ja tämä paikka tuntui tutulta myös ”oikeassa” elämässä vaikken osannutkaan sanoa missä tämä paikka oli. Unet jatkuivat aina siitä mihin ne edellisellä kerralla oli jäänyt ja sijoittuivat aina samaan aikaan ja paikkaan. Unet loppuivat jossain vaiheessa kun kasvoin enkä sen jälkeen ole ikinä pystynyt mitenkään jatkamaan edellisiä unia.. Enkä tuolloinkaan mitään muuta unta kuin tätä.. olisiko sittenkin ollut muistoja edellisestä elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut koko ikäni todella kiinnostunut eräästä kotipaikkakunnallani sijaitsevasta talosta. Talo on ollut autiona jo vuosikymmeniä ennen syntymääni eivätkä asukkaat ole olleet meille esimerkiksi mitään sukua. Olen ottanut paljon selvää näistä talon edesmenneistä asukkaista ja vierailen kesäisin heidän haudallaan. Jotain todella outoa tässä on, en tiedä mikä tämän kiinnostukseni voisi selittää.

Tuon voisi selittää liian vilkas mielikuvitus, hyväuskoisuus ja mielenterveysongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Oon jo kauan muistanut spontaanisti pieniä pätkiä edellisistä elämistä.

Osa on aika kammottavia.

Helposti saattaa tulla mieleen kun on rentona.

Kukaan ei ole niitä mulle " syöttänyt".

Sillon kun tyhjentää mielen tai on rentona niin on avoimempi intuitiolle, saatan itse aistia paremmin tai vastaanottaa. Tai tietää mitä joku ajattelee tai aikoo sanoa seuraavaksi maailman asioista😅

"Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista."

Itse ajattelin nuorempana valinneen vanhempani. Ihmettelin joskus aikoinaan miksi ihmeessä olen valinnut heidät. Vasta nykyään olen hahmottanut laajemman kuvion, että miksi tein niin.

Vierailija kirjoitti:

En aiemmin muistanut tätä ollenkaan mutta tuli nyt mieleen tätä keskustelua lukiessa.

Lapsena näin todella usein tiettyä unta, jota pystyin aina jatkamaan seuraavalla kerralla eteenpäin. Elin unessa aina samassa paikassa ja tämä paikka tuntui tutulta myös ”oikeassa” elämässä vaikken osannutkaan sanoa missä tämä paikka oli. Unet jatkuivat aina siitä mihin ne edellisellä kerralla oli jäänyt ja sijoittuivat aina samaan aikaan ja paikkaan. Unet loppuivat jossain vaiheessa kun kasvoin enkä sen jälkeen ole ikinä pystynyt mitenkään jatkamaan edellisiä unia.. Enkä tuolloinkaan mitään muuta unta kuin tätä.. olisiko sittenkin ollut muistoja edellisestä elämästä?

Mielenkiintoista, että unimaailmasi säilyi noin systemaattisena. Mieli kyllä muistaa unet, ja on sikäli ihan mahdollista, että unimaailmasta muodostuu "toinen todellisuus" - mutta en ole tosiaan kuullut ennen noin vakiintuneesta unimaailmasta. (Minun on mahdotonta päätellä siitä mitään.)

Vierailija kirjoitti:

Lue Reima Kampmanin kirjat Et Ole Yksin tai Kuka Minä Olen, niissä nämä "edelliseen elämään" liittyvät asiat selitetään mitä parhaimiten.

Kampmania lukiessa on syytä tietää, että hän väitteli aiheesta. Väitöskirja ei ikinä olisi mennyt läpi, jos siinä olisi edes mainittu jälleensyntyminen mahdollisena selityksenä näille ihmisten muistoille. Siksi teoria sivupersoonista. Mutta voidaan tietysti kysyä, mistä nämä sivupersoonat kumpuavat.

Sivupersoonailmiö on sinänsä kyllä olemassa ja ihan tunnettu. Se vain ei selitä niitä tapauksia, jossa ihminen on pystynyt todentamaan muistojaan etsimällä sen edellisen elämän elinpaikan tms. 

Anteeksi, että olen tällainen ilonpilaaja, mutta jos oikeasti olisi näitä entisen elämän muistoja, niin niiden tulisi olla lähinnä raatamista erilaisissa maataloustöissä, luultavasti vallitsevina tunne olisi nälkä ja erilaisista sairauksista ja vammoista johtuva särky. Naisilla yleisin muisto voisi olla menehtyminen lapsivuoteeseen.

Kasvoin piireissä, joissa uskottiin näihin juttuihin ja toki jo lapsena opin, minkälaisilla jutuilla sain aikuisilta jakamatonta kiinnostusta ja itsekin uskoin juttuihini, mutta

ne syntyivät vuorovaikutuksesta ympärillä oleviin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.

Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista.

Ketkä valitsevat afrikkalaisen silvotun tai nälkää näkevän äidin?

Vastaisitko oi viisas?

Voi valita tai joutuu valitsemaan tietyt kokemukset kehittyäkseen ja oppiakseen ymmärtämään.

Eräs sukulaiseni, jolla oli taipumusta tietynlaiseen näkemiseen, totesi pojastani jo hyvin nuorena, että hän "on valinnut vaikean osan". - Onneksi poikani on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka on hänelle juuri se oikea kumppani, joka osaa arvostaa ja tukea hiljaista sankaripoikaani, jolle elämä ei ole ollut helppoa. :)

Minun oppimatkani on kesken mutta tähän asti ei ole aina ollut helppoa itselläni. Uskon että; Kaikella on tarkoitus, kokemukset jotka ovatjohdattaneet minut siihen että kasvattaneet minua henkisesti siihen missä nyt olen että ovat siis kehittäneet ja kasvattaneet tässä elämässä minua tähän hetkeen ja tästä eteenpäin

Niin ja edelliseen vielä lisään, että koko ikäni olen nähnyt unia tietyistä paikoista. Ne ovat hyvin systemaattisia, vaan ei silti mikään todiste, että tätä paikkakuntaa edes on ollut olemassa.

Me olemme nähneet esim. televisiokuvaa jo ennen kuin meillä on muistikuvia ja puhetaitoa. Niistä voi jäädä taaperon mieleen rakennuspalikoita uninaailmoihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen syntyy uudestaan, miksi se tapahtuisi samoilla kulmilla mitä aiemmin? Juuri tuo että synnytään uudelleen samassa maassa, saatikka samassa kaupungissa. Miksi kukaan ei muista entistä elämäänsä Afrikassa, Pohjois-Kanadassa tai Siperiassa? Tämä mielestäni jo puhuu sen puolesta, että korkeintaan kyse voi olla geenien mukana kulkevasta muistista eikä mistään sielun uudelleen syntymisestä.

Mietipä hetki sitä, mitä tuollaisesta siperiaelämästä voisi jäädä vaikkapa nykyisin suomalaiselle mieleen ja miten se eroaisi suomalaisten luontosuhteesta? Muistoja vaikka nuotiosta, kodasta, hirvistä, talvesta, jne. Voi olla vähän vaikea erottaa eri elämien muistoja toisistaan, ei niissä mitään nimilappuja ole.

Jos henkilö tiedosta toisen elämän menneisyydessään, "persoonallisuuden persoonalliduudellaan"... ei sitä oikein sivupersoonallisuudeksikaan voi sanoa. Kun se erotetaan nykyisestä.

Onko kukaan täällä palstalla olijoista nähnyt tästä tilanteesta tai viime aikojen tapahtumista unta tai flash backin? Deja VU?

Itse näin alle kouluikäisenä toistuvasti unta, jossa olin nuori suomalainen nainen synnyttämässä. Olin unessa paniikissa ja varma että kuolen ja  hoitajat tai kätilöt jotenkin kuittaili mulle siitä, mun iästä ja siitä että itsepä olen itse tähän tilanteeseen ajanut. Olin jotenkin poikkeuksellisen nuori synnyttäjä unessa siis ja mua ei otettu sen takia vakavasti, vaan kuittailtiin ja kettuiltiin vain. Olin siis luultavasti unessa alaikäinen, mutta kuitenkin ihan aikuisen kokoinen eli ehkä joku 17-vuotias. Joskus mietin että jos uni oli enneuni tulevasta, koska sairaalakaan ei ollut vanhanaikainen, mutta ei ollut. Mulla oli unessa tosi pitkät ja hoikat jalat ja itselläni ei nyt aikuisena ole vaan ennemminkin lyhyet ja paksut jalat, enkä myöskään saanut nuorena lapsia. En ole varma kuolinko unessa synnytykseen sitten vai miksi näin aina sama unta uudestaan ja uudestaan. Jos oli kyse edellisestä elämästä, niin unessa oli varmaan 70-luku tai 80-luvun alku, koska synnyin 80-luvulla ja en lapsena mieltänyt unen sairaalaa yhtään vanhaksi. Jos tuo oli edellisen elämän muisto, niin se selittää myös sen miksi olen tässä elämässä nuorena ja nuorena aikuisena aina kokenut olevani lyhyt, vaikka olen keskimittainen. Tunsin nuorempana oloni omaksi itsekseni vain jos vedin vähintään kymmenen sentin korot jalkaan. Sittenkin oli vielä jotenkin vähän lyhyt olo, mutta jotenkin enemmän oma itseni kuitenkin eikä toivottoman lyhyt. Vasta kolmekymppisenä olen alkanut tottua omaan pituuteen.

Lapset nyt höpöttelee kaikenlaista