Lapsi puhuu edellisestä elämästä

Vierailija kirjoitti:

En aiemmin muistanut tätä ollenkaan mutta tuli nyt mieleen tätä keskustelua lukiessa.

Lapsena näin todella usein tiettyä unta, jota pystyin aina jatkamaan seuraavalla kerralla eteenpäin. Elin unessa aina samassa paikassa ja tämä paikka tuntui tutulta myös ”oikeassa” elämässä vaikken osannutkaan sanoa missä tämä paikka oli. Unet jatkuivat aina siitä mihin ne edellisellä kerralla oli jäänyt ja sijoittuivat aina samaan aikaan ja paikkaan. Unet loppuivat jossain vaiheessa kun kasvoin enkä sen jälkeen ole ikinä pystynyt mitenkään jatkamaan edellisiä unia.. Enkä tuolloinkaan mitään muuta unta kuin tätä.. olisiko sittenkin ollut muistoja edellisestä elämästä?

Tämä! Kirjoitin tänne aiemmin että olen nähnyt unta tulevaisuudestani. Itse olen kokenut tämäntyylisesti miten tismalleen kuvailit. Veikkaan että saattaa olle edellistä tai tulevaa omaa elämääsi mitä tulee vielä tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset nyt höpöttelee kaikenlaista

Tämäkin tosi ja vilkas mielikuvitus mutta kyllä henkimaailman asiat ovat tosia oli lapsi tai aikuinen niin lapset usein ovat enemmän ”avoinna” näille.

”Kun paha on ajettu huoneesta pois, tulee vielä pehempi, joka tapaa huoneen siivottuna ja tyhjänä”. Älkää päästäkö sydäntänne tyhjäksi, älkääkä ottako sinne vastaan vaikutteita ”mennestä” tai ”tulevasta”.

Jos ihminen kuolee traagisesti, se ehkä jättää sielun tyytymättömäksi. Jokin "kvanttitasolla" ehkä hakee hyvitystä, tilaisuutta kokea ja leppyä - ja se voisi tapahtua vain elämällä. (Muuten jäisi haamuksi, kun ei parempaankaan yltäisi traagisuuden vuoksi?) Tämän vuoksi olisi yleisempää, että edellisestä elämästä muistetaan traagisia kohtaloita.

Vierailija kirjoitti:

En aiemmin muistanut tätä ollenkaan mutta tuli nyt mieleen tätä keskustelua lukiessa.

Lapsena näin todella usein tiettyä unta, jota pystyin aina jatkamaan seuraavalla kerralla eteenpäin. Elin unessa aina samassa paikassa ja tämä paikka tuntui tutulta myös ”oikeassa” elämässä vaikken osannutkaan sanoa missä tämä paikka oli. Unet jatkuivat aina siitä mihin ne edellisellä kerralla oli jäänyt ja sijoittuivat aina samaan aikaan ja paikkaan. Unet loppuivat jossain vaiheessa kun kasvoin enkä sen jälkeen ole ikinä pystynyt mitenkään jatkamaan edellisiä unia.. Enkä tuolloinkaan mitään muuta unta kuin tätä.. olisiko sittenkin ollut muistoja edellisestä elämästä?

Muistatko millaista unta näit? Sulle saattaa tulla viel elämässä se hetki kun oot tässä ”unissasi” ja oikeasti eteen tää mistä oot nähnyt tuolloin unta. Saattaa tulla ens vuonna tai saattaa tulla kahden kymmenen viiden vuoden päästä, kukaan ei sitä tiedä.

Koita avautua ja pistää mielesi tyhjäksi niin voit avautua uudelleen selvännäköön.. rentouttaa mielesi aivan kaikesta ja olla miettimättä mitään sen kummempia

Onko osa sieluista sellaisia "takiaisia", että ne tarttuu osaksi uutta sielua?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, että olen tällainen ilonpilaaja, mutta jos oikeasti olisi näitä entisen elämän muistoja, niin niiden tulisi olla lähinnä raatamista erilaisissa maataloustöissä, luultavasti vallitsevina tunne olisi nälkä ja erilaisista sairauksista ja vammoista johtuva särky. Naisilla yleisin muisto voisi olla menehtyminen lapsivuoteeseen.

Kasvoin piireissä, joissa uskottiin näihin juttuihin ja toki jo lapsena opin, minkälaisilla jutuilla sain aikuisilta jakamatonta kiinnostusta ja itsekin uskoin juttuihini, mutta

ne syntyivät vuorovaikutuksesta ympärillä oleviin ihmisiin.

Entinen elämä voi olla et oot ollut vaikka kenialainen vanha mummo 40 luvulla, tai se voi olla vaikka 5000vuoden takaa jos olit vaikka pieni kiinalainen orpo tyttö asuit sillan alla, vai vaikka vankikarkuri tuhansien vuosien takaa tanskassa jolla oli 5lasta

Vierailija kirjoitti:

En aiemmin muistanut tätä ollenkaan mutta tuli nyt mieleen tätä keskustelua lukiessa.

Lapsena näin todella usein tiettyä unta, jota pystyin aina jatkamaan seuraavalla kerralla eteenpäin. Elin unessa aina samassa paikassa ja tämä paikka tuntui tutulta myös ”oikeassa” elämässä vaikken osannutkaan sanoa missä tämä paikka oli. Unet jatkuivat aina siitä mihin ne edellisellä kerralla oli jäänyt ja sijoittuivat aina samaan aikaan ja paikkaan. Unet loppuivat jossain vaiheessa kun kasvoin enkä sen jälkeen ole ikinä pystynyt mitenkään jatkamaan edellisiä unia.. Enkä tuolloinkaan mitään muuta unta kuin tätä.. olisiko sittenkin ollut muistoja edellisestä elämästä?

Jos unet tuntuvat todelta saattoi olla tulevaa tai entistä elämää veikkaampi

Vierailija kirjoitti:

"Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista."

Itse ajattelin nuorempana valinneen vanhempani. Ihmettelin joskus aikoinaan miksi ihmeessä olen valinnut heidät. Vasta nykyään olen hahmottanut laajemman kuvion, että miksi tein niin.

No minä uskon, että olen valinnut vanhempani, koska tiedän aihealueesta niin paljon. (Siitä on niin paljon aineistoa, esim pelkästään Dolores Cannonin tuhannet asiakkaat ja luennot ympäri maailmaa. )

Mutta se, etten tajua tai muista, miksi vanhempani valitsin, on rasittavaa. Lapsuudenkotini oli täynnä väkivaltaa ja epäjohdonmukaisuutta. Isäni oli väkivaltainen ja äkkipikainen tyranni, äiti kiltti herran alapuolella ollut kaunotar. Vi...ttuttaa kerta kaikkiaan, kun en muista minkä takia olen halunnut isän, joka riepottaa hiuksista kahdet kierreportaat kakkosesta pohjakerrokseen. En oikeesti edes tiedä osuivatko jalkani edes kunnolla maahan tuossa. Ja tämä ei ole ainoa väkivalta, mitä hän on tehnyt.

Ehkä joskus selviää. Nyt olen vain tottunut järkeistämään, että ymmärrän ainakin heikoimpia. Mutta ei se kohta enää riitä, kun henkistyy ja kaipaa vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut näsitä lasten kertomista jutuista. Hämmästyttämpiä ovet jutut, jotka ovat tosi, eli joku vanhempi sukulainen kertoo todeksi.

Uskon, että muistot voivat periytyä ja että se on muinainen ominaisuus ajalta ennen puhetta ja kirjoitettua historiaa.

Se on tällä hetkellä huuhaata, mutta olkoon.

Olen kokenut sen itse. Myös altistus muiden ihmisten dna:lle on paljastanut minulle asioita, jotka olen tarkistanut aikuisena virallisista lähteistä.

Mieli luo itsekin maailmoita, valemuistoja ja vaihtoehtotodellisuutta. Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää niillä.

Itselläni oli tunne lapsesta asti että sanoin että tiedän että kuolen nuorena. Minulla oli aavistus että jtn todella pahaa tapahtuisi ja näin myös kävi. Sanoin aina että en tiedä miten mutta tiedän että jtn tapahtuu. Ja siis.. Tunnetta ei ole enää. Mutta oli siihen asti että elämässäni tuli todella paha elämäntilanne henkisesti.

Onhan tästä aiheesta kirjoitettu monia kirjojakin. Lapsilla ympäri maailmaa on muistoja entisistä elämistään.

Kun ajatellaan että sielu on energiaa ja energia on jotain mikä ei koskaan häviä niin on ihan järkeenkäypää että synnymme aina uudestaan.

Keho vain vaihtuu, ympäristö, ehkä sukupuolikin. Sielu tarvitsee mahdollisimman erilaisia kokemuksia ja elämiä kasvaakseen ja oppiakseen.

Niin kauan synnymme uudelleen kunnes olemme oppineet tarpeeksi.

Lukekaa kirja: Olen elänyt ennenkin.

Lasten muistoja edellisestä elämästään

Jim B. Tucker

Vierailija kirjoitti:

259: onko sinulla kyljessäsi joku syntymämerkki tai arpi?

Ei, se on semmoinen erikoinen haamukipu joka tulee joskus rentoutuneessa tilassa ja mielikuva nuolesta. Katoaa heti kun siihen kiinnittää tietoisesti huomiota. Vaikea selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista."

Itse ajattelin nuorempana valinneen vanhempani. Ihmettelin joskus aikoinaan miksi ihmeessä olen valinnut heidät. Vasta nykyään olen hahmottanut laajemman kuvion, että miksi tein niin.

No minä uskon, että olen valinnut vanhempani, koska tiedän aihealueesta niin paljon. (Siitä on niin paljon aineistoa, esim pelkästään Dolores Cannonin tuhannet asiakkaat ja luennot ympäri maailmaa. )

Mutta se, etten tajua tai muista, miksi vanhempani valitsin, on rasittavaa. Lapsuudenkotini oli täynnä väkivaltaa ja epäjohdonmukaisuutta. Isäni oli väkivaltainen ja äkkipikainen tyranni, äiti kiltti herran alapuolella ollut kaunotar. Vi...ttuttaa kerta kaikkiaan, kun en muista minkä takia olen halunnut isän, joka riepottaa hiuksista kahdet kierreportaat kakkosesta pohjakerrokseen. En oikeesti edes tiedä osuivatko jalkani edes kunnolla maahan tuossa. Ja tämä ei ole ainoa väkivalta, mitä hän on tehnyt.

Ehkä joskus selviää. Nyt olen vain tottunut järkeistämään, että ymmärrän ainakin heikoimpia. Mutta ei se kohta enää riitä, kun henkistyy ja kaipaa vastauksia.

Tänään mietin samaa ja tuntuu että löysin vastauksen sisimmästäni.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja edelliseen vielä lisään, että koko ikäni olen nähnyt unia tietyistä paikoista. Ne ovat hyvin systemaattisia, vaan ei silti mikään todiste, että tätä paikkakuntaa edes on ollut olemassa.

Me olemme nähneet esim. televisiokuvaa jo ennen kuin meillä on muistikuvia ja puhetaitoa. Niistä voi jäädä taaperon mieleen rakennuspalikoita uninaailmoihin.

Juu voi mutta nämä unet ovat ihan erilaisia kuin mitä jääneet tietoisesti mielen syövereihin ja menneet uniin. Sori nyt vaan😁☺️ Kaikkihan me olemme jtn nähneet tv tä tulllaisya mistä voi kehitellä kaikkea.. nämä asiat vaan vähän eri. Olen itse nähnyt unta henkilöstä ketä en ollut ikinä edes tavannut. Ja tiesin miltä hän näyttää. Olen myös nähnyt itseni tietyssä paikassa ja näin tapahtui.

Suurimmalla osalla ihmisistä on niin suuri tarve uskoa johonkin suurempaan, että kun lapsi jotain tällaista juttelee, siitä aletaan heti etsimään suurempaa merkitystä. Ja jätetään valitettavasti kaikki järjellinen ajattelu narikkaan. Löydän kaikkeen tällaiseen höpinään järjellisemmän selityksen. Surullista on etteivät ihmiset pysty hyväksymään sitä, että tämä on suurella todennäköisyydellä kaikki mitä on. Tämä ketju todistaa taas jälleen kerran sen, että jos se ei ole uskonto tai horoskoopit, niin sitten se on jälleensyntyminen joka sekin kyllä liittyy tiettyyn uskontoon tai joku muu mahdottomuus. Tiedän että tämä on aivan turhaa, koska suurin osa ei pysty hyväksymään kaiken lopullisuutta ja silloin tarutaan vaikka mihin oljenkorsiin ja tullaan myös huijatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos henkilö tiedosta toisen elämän menneisyydessään, "persoonallisuuden persoonalliduudellaan"... ei sitä oikein sivupersoonallisuudeksikaan voi sanoa. Kun se erotetaan nykyisestä.

Jep tai myös se jos on nähnyt jonkun asian tapahtuvan ja kun se tapahtuu tietää ettei sitä hetkiä ole voinut ennen ”elää” mutta on unissaan siis vaan nähnyt. Erottaa myös nykyisestä ja todellisuuden.

Minä olin kerran ihastunut mieheen. Suhde ei ollut mahdollinen tai ainakaan sovelias. Näin kerran unta siitä, että vierailin miehen kotona, tai itse asiassa vain piha-alueella. Otin selvää missä hän asuu, ja päätin tehdä sinne yhden pyörälenkin - paikka oli täsmälleen sama, kuin unessani!

Samantapainen tilanne oli, kun vuosia myöhemmin jo seurustelin, ja näin unta kivasta rantamökistä. Oli vaalea, sileä rantakallio, erikoisen mallinen. Mökki oli tummaa hirsipuuta. En puhunut unesta mitään, se oli vain uni. Mies sattumoisin näytti minulle kuvaa myytävänä olevasta mökistä (emme olleet puhuneet mitään mökin ostosta), joka oli ranta-aluetta myöden aivan samanlainen, kuin unessani.

En kyllä keksi, miksi ja ja mitä väliä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.

Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista.

Ketkä valitsevat afrikkalaisen silvotun tai nälkää näkevän äidin?

Vastaisitko oi viisas?

Tai väkivaltaiset vanhemnat?

Niinpä. Mistäköhän ehkä johtuu, että pitää oppia kantapään kautta tietämään, millaista lapsen elämä on, kun joutuu kasvamaan jatkuvassa väkivallan pelossa.

Näitä kun lukee niin tulee kyllä mieleen karman laki - siitähän näissä on kyse...

Omassa elämässä lapsuudesta ja nuoruudesta teki traumaattista lähisukulainen, joka tavallaan tuhosi koko meidän perheen lopulta. Ihan pienestä asti vierastin tätä tätiä kovasti, hänestä oikein huokui sellainen paha, vaikka yritti oikein viekkaasti olla kovin ystävällinen. Muut perheenjäsenet eivät nähneet samaa kuin minä.

Olen nyt jälkeenpäin ajatellut, että oikeassa olin, ja hyvä kun en antanut hänen koskaan tulla lähelle. Ja mitä karmaan tulee, niin hän teki perheellemme niin ikävästi lopulta, että karma tulee hänet vielä löytämään. Paha tulee saamaan palkkansa, olen siitä yhtä varma kuin siitä tunteesta jo pienestä asti, että tuota ihmistä pitää varoa.

Kehohoidoissa saatan muistaa entisiä.

Kerran reikihoidossa muistin paljon.

Olin elämässä jossa synnytin monta lasta.

Jopa lantiokipukin tuli esiin hoidon aikana.

Sitten oli eräs toinen elämä joka tuli mieleen ja se asu mitä käytin.