Lapsi puhuu edellisestä elämästä
Onko teillä lapset puhunut edellisistä elämistä? Meillä 4-v yhtäkkiä alkoi puhumaan, enkä tiedä miten siihen suhtautua. Kertoo olleensa edesmennyt sukulainen. Ei kuulosta mielikuvitustarinoilta, eikä pitäisi osata edes päätellä että kyseinen sukulainen on kuollut. Jos kysyy jotain, sanoo ettei saa kertoa. Ei vastaa kuka kieltää kertomasta. Kyselee itse että milloin tänne tullut jne. Vähän kylmää nämä puheet.
Kommentit (657)
Kyllä ne puheet vähenevät kun nivoutuu koulussa yhteiskuntaan ja lapsen herkkyys katoaa. Näinhän se on, sielumme jatkaa kiertokulkuaan vaikka ruumis maatuu.
Minun eräs tuttu kertoi kerran 4-5 v lapsestaan, että kysyi ”äiti, kuka tuolla portailla seisoo?” Ei siellä ollut ketään.
Kylmääviä tarinoita, todella.
Onkohan lasten kokemia harhoja tutkittu miten paljon?
Aina välillä lapsella saattaa olla joitakin muistumia edellisestä elämästä. Yleensä ne häviävät tai haipuvat viimeistään kouluikään tullessa. Kannattaa kuunnella ja laittaa muistiin. Joskus voi yllättyä aika lailla. Harhojen kanssa noilla ei ole mitään tekemistä.
Jotkut pikkulapset ovat osanneet taitoja, joita ovat kertoneet oppineensa edellisessä elämässä. Esim. vaatten parsiminen ja paikkaaminen.
Lapset ovat herkkiä kokemaan asioita mutta vanhennuttuaan sitten unohtavat. Joillakin se pysyy aikuisikään saakka. Ihmisen teitty herkkyys katoaa. Kun tulee informaatioo kaikkialta. Harmi juttu mutta voi pelottaakin. Silloin hyvä juttu.
Olen joskus lukenut näsitä lasten kertomista jutuista. Hämmästyttämpiä ovet jutut, jotka ovat tosi, eli joku vanhempi sukulainen kertoo todeksi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan lasten kokemia harhoja tutkittu miten paljon?
Tämä on mielenkiintoinen tutkimusaihe. Lisäksi voisi olla todella mielenkiintoista tutkia sitä, kuinka yleistä on, että vanhempi uskoo todella näihin lapsen kokemuksiin, ja mikä onntaustalla siinä, että aikuinen löhtee mukaan näihin juttuihin. Tästäkin voisi saada yllättäviä tuloksia.
Psykiatriina kirjoitti:
Aina välillä lapsella saattaa olla joitakin muistumia edellisestä elämästä. Yleensä ne häviävät tai haipuvat viimeistään kouluikään tullessa. Kannattaa kuunnella ja laittaa muistiin. Joskus voi yllättyä aika lailla. Harhojen kanssa noilla ei ole mitään tekemistä.
Tämä.
Kirjoittakaa kaikki muistiin, jotta voitte myöhemmin kokonaisuutta tarkastella.
Ja kyselkää lisää, kohteliaasti ja painostamatta sekä muistakaa lapsen ei on ei eli painostaa
ei saa.
ei ole ihme, että lapsi on seonnut tuollaisessa kasvuympäristössä. ap selvästi itsekin uskoo noihin juttuihin
Meillä lapsi kertoi joskus, että sinne laatikkoon se isä hukkui. En ymmärtänyt tästä mitään kunnes sukututkimuksessa tuli selville, että miehen 6*isoisä hukkui Laatokka-järveen Karjalassa joskus 1700-luvun alussa.
Mä muistan vieläkin selkeän näyn "edellisestä" elämästäni lapsuudessa. Paikasta jossa en ollut koskaan käynyt ja mistä en ollut koskaan nähnyt edes kuvaa. Osasin kuvailla paikan, veneet, värit, rakennukset yms ja kerroin ettei rannan ja rakennusten välillä ole puita vaan niittyä. 60 -luvulla tuolla paikalla oli jo toistasataa vuotta vanhoja puita.
Kaikista hulluinta oli se kun n 35v:nä kävin jollain tietäjällä ja hän luetteli mun edellisten elämien asuinpaikat. Tämä lapsuuden näyn kaupunki oli mukana n 400v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi kertoi joskus, että sinne laatikkoon se isä hukkui. En ymmärtänyt tästä mitään kunnes sukututkimuksessa tuli selville, että miehen 6*isoisä hukkui Laatokka-järveen Karjalassa joskus 1700-luvun alussa.
Tuli kylmät väreet. :D
Mistä tälläisen tietäjän löytäisi? Kiinnostaisi kuulla
Geenit saattaa tavallaan muistaa asioita, mutta eipä yhteen munasoluun tai siittiöön rajattomasti tietoa mahdu. Ehkä muistijälkiä siirtyy lapsen aivoihin jo raskausaikana.
Minä olen ollut koko ikäni todella kiinnostunut eräästä kotipaikkakunnallani sijaitsevasta talosta. Talo on ollut autiona jo vuosikymmeniä ennen syntymääni eivätkä asukkaat ole olleet meille esimerkiksi mitään sukua. Olen ottanut paljon selvää näistä talon edesmenneistä asukkaista ja vierailen kesäisin heidän haudallaan. Jotain todella outoa tässä on, en tiedä mikä tämän kiinnostukseni voisi selittää.
Vastaava keissi Amerikassa. Pojalla eläviä muistoja toisesta maailmansodasta.
Todellisuus on hyvin tuntematon. Minulle on sattunut muutama outo asia mitä tiede ei kykene selittämään. Sitten on myös jonkinlainen "muistikuva" entisestä elämästä jossa olin lämpimässä ja jylhässä vuoristomaisemassa. Ylhäältä vuorilta katsottuna vesi näytti vihreän turkoosilta. Paljon kivirakennelmia ja kapeita mutkittelevia polkuja. Lapsena muistin selkeästi näitä maisemia mutta nyt ne alkaa pikkuhiljaa hämärtyä. Hämmästyttää nämä "muistot".
Kutkuttavaa, kerro toki miten tilanne etenee.