Lue keskustelun säännöt.
Keskustellaan miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta
24.02.2021 |
Toisessa ketjussa keskustellaan naisten kokemasta parisuhdeväkivallasta, ja ainakin siinä keskustelussa tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka haluaisivat mieluummin keskustella miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta. Koska pyynnöistä huolimatta ilmeisesti heistä kukaan ei ole tehnyt aiheesta omaa ketjua, minä päätin nyt tehdä sellaisen. Asia kiinnostaa minua ja se ansaitsee mielestäni tulla keskustelluksi itsenäisenä asiana, ei pelkästään naisten kokeman väkivallan vastapallona.
Taustaa: olen itse aiemmassa parisuhteessa väkivaltaa kokenut nainen, mikäli se jotakuta kiinnostaa.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy miksi naisena en välttämättä ymmärrä joihinkin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on se, että en ymmärrä miksi miehet eivät lähde tilanteesta pois?
Koska kun itse muistan, miten itse yritin lähteä väkivaltaisesta tilanteesta pois, niin mies vain nappasi minua hiuksista ja alkoi heittelemään pitkin kotia. Minä paljon pienenpänä naisena en pystynyt tekemään mitään päästäkseni pois, kerta olin niin paljon pienenpi ja heikompi. Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Ehkä tämä on myös syynä sille, miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei välttämättä oteta tosissaan ja minä tottakai olen osa syyllisenä siihen.
Kaikilla ei ole paikkaa minne lähteä. Ja vaikka olisi kuka pystyy ajattelemaan selkeästi kun toinen jakelee iskuja.
Tietääkseni se on ihan ihmisten biologiaan sysätty ominaisuus, että yleisemmin vaarallisesta tilanteesta lähdetään pois, jos vaan pystytään.
Täysin traumatisoitunut ihminen ei pysty. Mitä syvempi trauma, sitä vaikeampi uhrin on lähteä. Moni ei edes tiedä olevansa pahoinpidelty koska heillä ei ole enää ihmisarvoa edes omassa mielessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi miehiin kohdistuva väkivallan muoto on uhka siitä, että nainen tekee suututtuaan perättömän raiskaus- tai pahoinpitelyilmiannon. Pelkkä ilmianto jo itsessään leimaa miehen.
No ei ole kovin todennäköistä ja väkivalta on fyysistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksistä kieltäyminen ei ole henkistä väkivaltaa. Ymmärtäkää se.
Seksin ja läheisyyden evääminen satuttamistarkoituksessa on henkistä väkivaltaa. Yksi vieläpä yleisimmistä alistamisen ja kontrolloinnin keinoista parisuhteessa.
Tarkoitatko, että toinen kieltäytyy halaamasta? Seksiä nyt ei ole pakko haluta, jos ei haluta. Ei sekään toimi, jos toisen on pakko perherauhan takia suostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei olen nainen mutta antaakseni keskusteluun jotain kerron ystävästäni. Tapahtumien aikaa kaikki henkilöt ovat olleet hieman alta 30-vuotiaita.
Ystäväni meni naimisiin kun olivat seurustelleet neljä vuotta. En tarkkaan tiedä koska kaikki alkoi mutta silloin ei vielä ollut nähtävillä vaaran merkkejä. Kun kolmas vuosi avioelämää oli alkamassa sai viideltä yöllä puhelun, hän ei itkenyt, hän vain ei sitä tee mutta tunnen sen verran hyvin että se mitä äänestä kuului oli hänen vastineensa itkulle.
Puhelu kesti pari tuntia jossa hän kertoi tulleensa juhlimasta kotiin, vaimo oli ehtinyt mennä edeltä.
Siellä odotti sekava nainen joka alkoi uhkailla itsemurhalla. Sain silloin myös tietää ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. Tilanne tällä kertaa äityi siihen että mies meinasi saada keittiöveitsestä. Isompana onneksi pystyi taltuttamaan toisen ja kertoi ainakin puoli tuntia istuneensa vaimonsa päällä että tämä lopetti huutamisen ja hakkaamisen.
Kaikenlaista läpsimistä oli ollut jo pidempää ennen sitä mutta enemmän henkistä väkivaltaa. Haukkumista ja mitätöintiä, itsemurhalla uhkailua.
Ei mennyt kauaakaan kun ero onneksi tuli, sitä ennen akka ehti pettää kahdesti ja se uskottomuus heilläkin on laitettu syyksi erolle vaikka takana oli paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa.Tuo haukkuminen ja mitätöinti jonka vastapainona sit se itsemurhalla uhkailu on mistä nainen just alottaa. Itkeskelemällä, anelemalla ja uhkailemalla itsetuholla saa mieheen vahvan syyllisyyskoukun. Siitä syyllisyydestä ja toista kohtaan tuntemasta huolesta johtuen mies ei lähde ekasta tönimisestä. Tuntemani mies lähti lopullisesti vasta kun nainen ensin hyökättyään hänen kimppuunsa hampaineen ja kynsineen soitti paikalle poliisin ja väitti miehen pahoinpidelleen hänet. Paikalle tullut poliisikaksikko näki otsanahallaankin mikä tilanne oikeasti oli. Silloin miehelle valkeni että tämä nainen on oikeasti valmis äärimmäisiin tekoihin kontrolloidakseen häntä. Tilannettahan oli edeltänyt jo lavastettu yliannostus, vainoaminen, yms alati paheneva henkinen painostaminen. Nainen voi siis olla henkisen yliotteensa kautta jopa vaarallisempi väkivallantekijä parisuhteessa kuin mies
Tämän ystäväni ex-vaimo koitti pistää erossa vastaan ettei allekirjoita. Eron jälkeenkin vainosi vaikka mitään yhteyksiä heillä ei ollut.
Siitä kontrolloimisesta varmasti ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen kontrolloi seksillä. Se on väkivaltaa.
Väkivaltaa tehdään toiselle ihmiselle aktiivisesti, rais kaus on seksuaalista väkivaltaa. Sen sijaan se, että ei halua harrastaa sek siä jonkun kanssa ei sitä ole. Mikäli mies on parisuhteessa, jossa seksiä ei ole, kannattaa harkita eroa. Haluton kumppani harvemmin muuttuu ikääntyessään.
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta itse asiassa joissakin lähisuhdeväkivaltakyselyissä kysytään "Onko kumppani kieltäytynyt seksistä kanssasi?" samassa kyselyssä, jossa on myös potkimiset ja hakkaamiset eli nykymääritelmillä seksin pihtaaminen on myös jonkinlaista lähisuhdeväkivaltaa, mutta ei rikos.
Ei ole tullut vastaan tuollaiset kyselyt vaikka väkivaltaa kokeneiden kanssa olenkin työskennellyt. t: sosiaalityöntekijä
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3221177/
Kysytään "Onko hän tarkoituksella jättänyt sinut huomiotta kieltäytymällä yhdynnästä viikkokaupalla?"
Ymmärrätkö erot näissä?
Onko kumppani kieltäytynyt seksistä kanssasi?
Onko hän tarkoituksella jättänyt sinut huomiotta kieltäytymällä yhdynnästä viikkokaupalla?
Kumpikaan noista ei missään nimessä ole väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut väkivaltaa suhteessa ja puollustauduin. Jouduin putkaan omasta kämpästäni kun poliisi uskoi ennemmin itkua tihrustavaa tyttöystävääni. Nainen löi, raapi ja lopulta yritti heittää silitysraudalla(teki loven seinään pääni vieressä) taas nyrkein kimppuuni ja löin yhden kerran. Uskoo ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 192cm 116kg mies jonka puoliso on 167cm 60kg nainen. Verbaalinen ”ylivoimani” on ajanut meidän kolme kertaa tilanteeseen jossa naiseni on lyönyt minua nyrkillä päin pläsiä.
Ei se kovin kipeää fyysisesti tee, mutta sadistisen väkivaltaisen isän kasvattamana rakastamani ihmisen lyönnit osuu sitä puolustuskyvytöntä pientä poikaa jota joskus hakattiin.
Saako kysyä, miksi et lähde suhteesta?
Minäkin kysyisin, että onko tämä verbaalinen ylivalta sitä että sinä tahallasi kiusaat, halveksit ja teet puolisoasi hulluksi juuri siinä tarkoituksessa että hän napsahtaa ja lyö, jotta voit uhriutua? Sitä kutsutaan reaktiiviseksi väkivallaksi jossa tahallaan pitkäaikaisella kiusaamisella saadaan kohteelta ns. kuppi nurin ja jonka jälkeen näyttävästi käydään uhriutumassa yleisölle. Kuten itsekin sanot, hänen lyönnit ei ole fyysisesti sinulle uhka ja kuulijan nyt pitäisi sääliä jotain sisäistä pikkupoikaasi joka et enää ole ja puhut oletetusta rakkaasta ja rakkaudesta, jota myöskään ei voi todentaa mitenkään. Sinulle siis koko tilanne on oikeasti täysin harmiton ja manipuloitu.
Uhrautuminen vaatisi yleisön jolta hakisi sääliä, mutta anonyyminä asian kertominen keskustelupalstalla ei tuota mainitsemasi kaltaisia hyötyjä. Lähinnä koen sääliä sen maailmasi puolesta missä sinä näytät kirjoituksesi perusteella elävän. Maailman missä on narsistisia hyväksikäyttäjiä joissa on sen verran hyvää että saavat tehtyä sillä lisää pahaa. Itse en koskaan kertoisi vaimoni väkivaltaisuudesta kenellekään koska rakastan häntä enkä haluaisi hänen joutuvan puolustelemaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyöty nii että on tullut mustelmia ja kerran revittii naamasta. Varsinkin viimeksi mainittu kävi todella kipeää. Tämä siksi kun aioin lähteä kotiini kun oli riitaa. Sanoi että ei voinut sattua kun on vaan puolet mun koosta. Sitten myöhemmin ollessamme sängyssä alkoi ihmetellä mitä tahroja mulla on naamassa. Sanoin että mustelmia ja ruhjeita sun jäljiltä, rupesi itkemään ja osti mulle kasvorasvan seuraavana päivänä. Senki jälkee on vihaisena nyrkillä lyönyt. Toki voisin puolustaa itseäni, mutta sitten olisin kohta itse pahis.
Oletko siis vielä parisuhteessa tämän naisen kanssa?
Olen. Tosin ei se tuon jälkeen ku naamasta repi marraskuussa ole kuin vähä vihaisena nyrkeillä hakannut. Tuo naamasta repiminen oli perseestä ku näky duunissakin. Ei se tota tahallaan nii kovaa tehnyt ja itseki järkyttyi kun huomasi mitä jälkiä tuli. Mutta kyllähä tuo nuo kerrat vitutti ja kävi oikeasti kipeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen kontrolloi seksillä. Se on väkivaltaa.
Väkivaltaa tehdään toiselle ihmiselle aktiivisesti, rais kaus on seksuaalista väkivaltaa. Sen sijaan se, että ei halua harrastaa sek siä jonkun kanssa ei sitä ole. Mikäli mies on parisuhteessa, jossa seksiä ei ole, kannattaa harkita eroa. Haluton kumppani harvemmin muuttuu ikääntyessään.
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta itse asiassa joissakin lähisuhdeväkivaltakyselyissä kysytään "Onko kumppani kieltäytynyt seksistä kanssasi?" samassa kyselyssä, jossa on myös potkimiset ja hakkaamiset eli nykymääritelmillä seksin pihtaaminen on myös jonkinlaista lähisuhdeväkivaltaa, mutta ei rikos.
Ei ole tullut vastaan tuollaiset kyselyt vaikka väkivaltaa kokeneiden kanssa olenkin työskennellyt. t: sosiaalityöntekijä
Seksin evääminen kumppanilta alistamis, nöyryyttämis, vallankäyttötarkoituksessa ym. muussa satuttamistarkoituksessa on henkistä väkivaltaa.
Miksi kukaan haluaa seksiä ihmisen kanssa, joka kohtelee häntä henkisesti kaltoin, pyrkii alistamaan ja nöyryyttämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy miksi naisena en välttämättä ymmärrä joihinkin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on se, että en ymmärrä miksi miehet eivät lähde tilanteesta pois?
Koska kun itse muistan, miten itse yritin lähteä väkivaltaisesta tilanteesta pois, niin mies vain nappasi minua hiuksista ja alkoi heittelemään pitkin kotia. Minä paljon pienenpänä naisena en pystynyt tekemään mitään päästäkseni pois, kerta olin niin paljon pienenpi ja heikompi. Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Ehkä tämä on myös syynä sille, miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei välttämättä oteta tosissaan ja minä tottakai olen osa syyllisenä siihen.
Kaikilla ei ole paikkaa minne lähteä. Ja vaikka olisi kuka pystyy ajattelemaan selkeästi kun toinen jakelee iskuja.
Tietääkseni se on ihan ihmisten biologiaan sysätty ominaisuus, että yleisemmin vaarallisesta tilanteesta lähdetään pois, jos vaan pystytään.
Sen kerran kun mies heitti seinää päin ainut ajatukseni oli että pitää vahtia että lapset on turvassa. He nukkuivat koko shown läpi tietämättä mistään mitään ja siskoni asuu naapurissa eli järjellä olisin voinut vain kävellä ulos. Luonto vaan määräsi toimimaan toisin
Anteeksi ohis kun naisena kerron kokemuksen mutta veikkaan että miehet joilla lapsia tuntevat samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 192cm 116kg mies jonka puoliso on 167cm 60kg nainen. Verbaalinen ”ylivoimani” on ajanut meidän kolme kertaa tilanteeseen jossa naiseni on lyönyt minua nyrkillä päin pläsiä.
Ei se kovin kipeää fyysisesti tee, mutta sadistisen väkivaltaisen isän kasvattamana rakastamani ihmisen lyönnit osuu sitä puolustuskyvytöntä pientä poikaa jota joskus hakattiin.
Saako kysyä, miksi et lähde suhteesta?
Minäkin kysyisin, että onko tämä verbaalinen ylivalta sitä että sinä tahallasi kiusaat, halveksit ja teet puolisoasi hulluksi juuri siinä tarkoituksessa että hän napsahtaa ja lyö, jotta voit uhriutua? Sitä kutsutaan reaktiiviseksi väkivallaksi jossa tahallaan pitkäaikaisella kiusaamisella saadaan kohteelta ns. kuppi nurin ja jonka jälkeen näyttävästi käydään uhriutumassa yleisölle. Kuten itsekin sanot, hänen lyönnit ei ole fyysisesti sinulle uhka ja kuulijan nyt pitäisi sääliä jotain sisäistä pikkupoikaasi joka et enää ole ja puhut oletetusta rakkaasta ja rakkaudesta, jota myöskään ei voi todentaa mitenkään. Sinulle siis koko tilanne on oikeasti täysin harmiton ja manipuloitu.
Uhrautuminen vaatisi yleisön jolta hakisi sääliä, mutta anonyyminä asian kertominen keskustelupalstalla ei tuota mainitsemasi kaltaisia hyötyjä. Lähinnä koen sääliä sen maailmasi puolesta missä sinä näytät kirjoituksesi perusteella elävän. Maailman missä on narsistisia hyväksikäyttäjiä joissa on sen verran hyvää että saavat tehtyä sillä lisää pahaa. Itse en koskaan kertoisi vaimoni väkivaltaisuudesta kenellekään koska rakastan häntä enkä haluaisi hänen joutuvan puolustelemaan itseään.
Nyt joudun sanomaan jostain ilkeää, jonka todellakin sanoisin samassa tilanteessa olevalle naisellekin; te totisesti ansaitsette toisenne. Ilmeisesti nautitte molemmat tuosta melko lailla sairaasta kuviosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy miksi naisena en välttämättä ymmärrä joihinkin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on se, että en ymmärrä miksi miehet eivät lähde tilanteesta pois?
Koska kun itse muistan, miten itse yritin lähteä väkivaltaisesta tilanteesta pois, niin mies vain nappasi minua hiuksista ja alkoi heittelemään pitkin kotia. Minä paljon pienenpänä naisena en pystynyt tekemään mitään päästäkseni pois, kerta olin niin paljon pienenpi ja heikompi. Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Ehkä tämä on myös syynä sille, miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei välttämättä oteta tosissaan ja minä tottakai olen osa syyllisenä siihen.
Tästä tuli mieleen eräs Poliisit-sarjan jakso. En muista tarkkaan, mutta siinä mies oli saanut turpaan avopuolisoltaan ja lähtenyt ulos asunnosta. En muista millainen tilanne siinä oli ollut taustalla, mutta lopputulos oli se, että köniinsä saanut mies istui kerrostalon pihalla alastomana poliisia odottamassa. Oli ollut jostain syystä kotona alasti kun tilanne oli eskaloitunut ja oli soittanut häkeen ja lähtenyt ulos.
Poliisit saapuivat paikalle ja onnistuivat jotenkin hädin tuskin pitämään naamansa peruslukemilla, kun näkivät uhrin siinä ilkosillaan ja nöyryytettynä ja lähtivät tämän kanssa asuntoon sisälle selvittämään tilannetta. Mies sai sisällä vaatteet päällensä ja jos oikein muistan, he selvittivät asian poliisin kanssa niin, että ne mies ja nainen jäivät molemmat keskenään sinne asuntoon. Sitten kun poliisit lähtivät pois, heitä nauratti kovasti tämä pahoinpidelty, alaston, suunnilleen itkua pidättelevä mies siellä kerrostalon pihalla istumassa, kädet sukukalleuksien suojana.
Minusta sitä poliisien naurua oli aika karua katsoa. Mietin että todellako he eivät näe tilannetta uhrin kannalta lainkaan. Nämä vaan käkättävät että olipa hupaisan näköinen ilmestys, kun toinen on hemmetti siinä alasti ja pahoinpideltynä ja nöyryytettynä kaiken kansan nähtävillä! Oksettavaa.
Kummallista muuten nyt kun ajattelen, että millä perusteella nämä jätettiin keskenään sinne kämppään? Kun mun exäni hakkasi minua ja minä jouduin pakenemaan ulos, poliiseja ei hymyilyttänyt pätkääkään, kun he tulivat, ja exäni he ottivat mukaansa samantien, vaikka minä järkyttyneenä ja shokissa sanoin etteivät veisi. Onko tässä oikeasti eri säännöt kun pahoinpitelijä on mies tai kun se on nainen?
-ap
Minua häiritsee usein amerikkalaisten elokuvien kuvaukset parisuhteista, jotka ovat todella häiriintyneitä, mutta esitetään normaaleina ja hauskoina. Mietin, että miten paljon median luoma parisuhdekuva saa ihmiset pysymään täysin kelvottomissakin suhteissa. En nyt luonnollisestikaan muista yhtään todellista esimerkkiä, mutta vaikka tyyliin, että mies haluaa ennemmin kavereiden kanssa juhlimaan kuin tyttöystävän kanssa sukujuhliin, ja rehellisen keskustelun sijaan salailee ja valehtelee. Tyttöystävä saa tietää ja kostaa pokaamalla miehen kaverin. Jotain tämän suuntaisia kuvioita usein näkee, ja silti parisuhde päättyy komeisiin häihin, vaikka ero olisi varmasti molemmille parempi ratkaisu. Tietysti molemminpuoliselle kunnioitukselle perustuvasta suhteesta saisi vähemmän draamaa irti, mutta jotenkin harmittaa, jos erityisesti nuoret ottavat mallia ja kuvittelevat suhteiden olevan tuollaisia. Onko kukaan muu miettinyt vastaavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni raapi ja löi, kun luuli että olin käynyt vieraissa. En ikinä ole.
Jostain syystä minulle ei tullut mieleenkään puhua tästä kenellekään. Anteeksi hän pyysi puolen vuoden päästä (tai ei edes kunnolla, mutta myönsi, että mustasukkaisuus oli mennyt överiksi ja uskoi minua). Jotenkin en edes itse koe tätä mitenkään traumaattisena, enkä koe siitä mitään kaunaa, vaan otan sen "normaalina" (ei tosin ole tapahtunut sen jälkeen). Olenkohan jotenkin epänormaali?
Miksi pidät saamaasi kohtelua normaalina? Tuo toinenkin mies tässä ketjussa tuntuu pitävän normaalina sitä, että nainen lyö häntä. Mitähän tässä on takana - oletko sinäkin kokenut lapsena väkivaltaa?
Miksi aloittaja uhriutuu miesten puolesta? Pitääkö aloittaja ja muut miesten hyysääjät miehiä avuttomina kehitysvammaisina, jotka eivät osaa itse pitää puoliaan? Vai mikä on motiivi miesten hyysäykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy miksi naisena en välttämättä ymmärrä joihinkin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on se, että en ymmärrä miksi miehet eivät lähde tilanteesta pois?
Koska kun itse muistan, miten itse yritin lähteä väkivaltaisesta tilanteesta pois, niin mies vain nappasi minua hiuksista ja alkoi heittelemään pitkin kotia. Minä paljon pienenpänä naisena en pystynyt tekemään mitään päästäkseni pois, kerta olin niin paljon pienenpi ja heikompi. Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Ehkä tämä on myös syynä sille, miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei välttämättä oteta tosissaan ja minä tottakai olen osa syyllisenä siihen.
Tästä tuli mieleen eräs Poliisit-sarjan jakso. En muista tarkkaan, mutta siinä mies oli saanut turpaan avopuolisoltaan ja lähtenyt ulos asunnosta. En muista millainen tilanne siinä oli ollut taustalla, mutta lopputulos oli se, että köniinsä saanut mies istui kerrostalon pihalla alastomana poliisia odottamassa. Oli ollut jostain syystä kotona alasti kun tilanne oli eskaloitunut ja oli soittanut häkeen ja lähtenyt ulos.
Poliisit saapuivat paikalle ja onnistuivat jotenkin hädin tuskin pitämään naamansa peruslukemilla, kun näkivät uhrin siinä ilkosillaan ja nöyryytettynä ja lähtivät tämän kanssa asuntoon sisälle selvittämään tilannetta. Mies sai sisällä vaatteet päällensä ja jos oikein muistan, he selvittivät asian poliisin kanssa niin, että ne mies ja nainen jäivät molemmat keskenään sinne asuntoon. Sitten kun poliisit lähtivät pois, heitä nauratti kovasti tämä pahoinpidelty, alaston, suunnilleen itkua pidättelevä mies siellä kerrostalon pihalla istumassa, kädet sukukalleuksien suojana.
Minusta sitä poliisien naurua oli aika karua katsoa. Mietin että todellako he eivät näe tilannetta uhrin kannalta lainkaan. Nämä vaan käkättävät että olipa hupaisan näköinen ilmestys, kun toinen on hemmetti siinä alasti ja pahoinpideltynä ja nöyryytettynä kaiken kansan nähtävillä! Oksettavaa.
Kummallista muuten nyt kun ajattelen, että millä perusteella nämä jätettiin keskenään sinne kämppään? Kun mun exäni hakkasi minua ja minä jouduin pakenemaan ulos, poliiseja ei hymyilyttänyt pätkääkään, kun he tulivat, ja exäni he ottivat mukaansa samantien, vaikka minä järkyttyneenä ja shokissa sanoin etteivät veisi. Onko tässä oikeasti eri säännöt kun pahoinpitelijä on mies tai kun se on nainen?
-ap
Tuohan on ihan kamalaa. Ei todellakaan edistä miesuhrien asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy miksi naisena en välttämättä ymmärrä joihinkin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on se, että en ymmärrä miksi miehet eivät lähde tilanteesta pois?
Koska kun itse muistan, miten itse yritin lähteä väkivaltaisesta tilanteesta pois, niin mies vain nappasi minua hiuksista ja alkoi heittelemään pitkin kotia. Minä paljon pienenpänä naisena en pystynyt tekemään mitään päästäkseni pois, kerta olin niin paljon pienenpi ja heikompi. Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Ehkä tämä on myös syynä sille, miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei välttämättä oteta tosissaan ja minä tottakai olen osa syyllisenä siihen.
En oikein ymmärrä tätä, että uhri vähättelee toisten uhrien kokemuksia. Olen joskus törmännyt tähän ennenkin. Onko kyseessä jokin traumatisoitumiseen liittyvä juttu?
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja uhriutuu miesten puolesta? Pitääkö aloittaja ja muut miesten hyysääjät miehiä avuttomina kehitysvammaisina, jotka eivät osaa itse pitää puoliaan? Vai mikä on motiivi miesten hyysäykseen?
Ei tässä kukaan ketään hyysää.
Ensinnäkin, tämä on tärkeä aihe.
Toisekseen, on hyvä että tälle aiheelle on oma keskustelu avattu, etteivät miehet jatkuvasti tule naisten vastaavaan kertomaan kuinka naisetkin sitö ja tätä
Harmi ettei tästä näköjään oikein saa aikaan järkevää tai asiallista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy miksi naisena en välttämättä ymmärrä joihinkin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on se, että en ymmärrä miksi miehet eivät lähde tilanteesta pois?
Koska kun itse muistan, miten itse yritin lähteä väkivaltaisesta tilanteesta pois, niin mies vain nappasi minua hiuksista ja alkoi heittelemään pitkin kotia. Minä paljon pienenpänä naisena en pystynyt tekemään mitään päästäkseni pois, kerta olin niin paljon pienenpi ja heikompi. Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Ehkä tämä on myös syynä sille, miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei välttämättä oteta tosissaan ja minä tottakai olen osa syyllisenä siihen.
Sanotko noin myös "lievempää" väkivaltaa kokeneille naisille: "miksi et vain lähtenyt tilanteesta/parisuhteesta pois, kun kerran olisit voinut? Sentään sinua ei heitelty ympäri kämppää, joten olisit vain voinut kävellä ovesta ulos!"
Syyt siihen, miksi uhri ei lähde, ovat moninaiset. Minua ei ole lyöty parisuhteessa, mutta pitkäaikaisen henkisen väkivallan uhrina pystyn jotenkin ymmärtämään sitä, miksi hakattu uhri ei välttämättä lähde heti suhteesta. Uhrin itsetunto ja minäkuva on kenties nujerrettu täysin. Lisäksi hän pyrkii ymmärtämään tekijää ja rationalisoimaan tapahtunutta. "Ehkä olin itse syypää saamaani kohteluun?"
Kun uhri tuntee sympatiaa ja ymmärrystä tekijää kohtaan, kyseessä on ns. trauma bonding tai Tukholman syndrooma.
Tuo haukkuminen ja mitätöinti jonka vastapainona sit se itsemurhalla uhkailu on mistä nainen just alottaa. Itkeskelemällä, anelemalla ja uhkailemalla itsetuholla saa mieheen vahvan syyllisyyskoukun. Siitä syyllisyydestä ja toista kohtaan tuntemasta huolesta johtuen mies ei lähde ekasta tönimisestä. Tuntemani mies lähti lopullisesti vasta kun nainen ensin hyökättyään hänen kimppuunsa hampaineen ja kynsineen soitti paikalle poliisin ja väitti miehen pahoinpidelleen hänet. Paikalle tullut poliisikaksikko näki otsanahallaankin mikä tilanne oikeasti oli. Silloin miehelle valkeni että tämä nainen on oikeasti valmis äärimmäisiin tekoihin kontrolloidakseen häntä. Tilannettahan oli edeltänyt jo lavastettu yliannostus, vainoaminen, yms alati paheneva henkinen painostaminen. Nainen voi siis olla henkisen yliotteensa kautta jopa vaarallisempi väkivallantekijä parisuhteessa kuin mies