Keskustellaan miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta
Toisessa ketjussa keskustellaan naisten kokemasta parisuhdeväkivallasta, ja ainakin siinä keskustelussa tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka haluaisivat mieluummin keskustella miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta. Koska pyynnöistä huolimatta ilmeisesti heistä kukaan ei ole tehnyt aiheesta omaa ketjua, minä päätin nyt tehdä sellaisen. Asia kiinnostaa minua ja se ansaitsee mielestäni tulla keskustelluksi itsenäisenä asiana, ei pelkästään naisten kokeman väkivallan vastapallona.
Taustaa: olen itse aiemmassa parisuhteessa väkivaltaa kokenut nainen, mikäli se jotakuta kiinnostaa.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen kontrolloi seksillä. Se on väkivaltaa.
Väkivaltaa tehdään toiselle ihmiselle aktiivisesti, rais kaus on seksuaalista väkivaltaa. Sen sijaan se, että ei halua harrastaa sek siä jonkun kanssa ei sitä ole. Mikäli mies on parisuhteessa, jossa seksiä ei ole, kannattaa harkita eroa. Haluton kumppani harvemmin muuttuu ikääntyessään.
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta itse asiassa joissakin lähisuhdeväkivaltakyselyissä kysytään "Onko kumppani kieltäytynyt seksistä kanssasi?" samassa kyselyssä, jossa on myös potkimiset ja hakkaamiset eli nykymääritelmillä seksin pihtaaminen on myös jonkinlaista lähisuhdeväkivaltaa, mutta ei rikos.
Ei ole tullut vastaan tuollaiset kyselyt vaikka väkivaltaa kokeneiden kanssa olenkin työskennellyt. t: sosiaalityöntekijä
Seksin evääminen kumppanilta alistamis, nöyryyttämis, vallankäyttötarkoituksessa ym. muussa satuttamistarkoituksessa on henkistä väkivaltaa.
Tässä on vain se ongelma usein, että ihan tavanomainen (siis ei-pahansuopa tai laskelmoiva) haluttomuus voidaan tulkita tahalliseksi kiusaamiseksi. Oikeastaan mikä tahansa toisen epämieluinen käytös voidaan tulkita tahalliseksi kiusaamiseksi.
Tälläisen ”kiusaat minua ihan tahallasi”-kumppanin kanssa voi olla todella sietämätöntä olla. Jonkinsortin vainoharhastahan tuossa onnkyse, mutta miten saat toisen uskomaan, ettet ärsytä häntä tahallasi?! Eivät nämä ole keskustelevaa sorttia nämä luulotautiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai siis Sanna Marin on nyt syypää siihen, että kaksi miespoliisia käyttäytyi TV-ohjelmassa asiattomasti vuosia sitten? Voi v*ttu valoja päälle nyt s**tana!
Ja että feministejä? Tuskinpa.
Itse asiassa lukiessani ap:n viestiä minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että poliisit ovat varmasti miehiä. On hyvin tavallista, että nimenomaan miehet vähättelevät toisiin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Tottakai he olivat miehiä mutta miesfeministejä. Vihreissä ja Demareissa on paljonkin näitä miesten ihmioikeuksia vastustavia miehiä jotka samalla rummuttavat feminismiä. Persuissa ja kokkareissa taas paljon naisia jotka pitävät miestenkin puolia.
Miksi haluat väenvängällä tehdä tästä puoluepoliittisen kysymyksen, kun se ei sellainen ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy miksi naisena en välttämättä ymmärrä joihinkin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on se, että en ymmärrä miksi miehet eivät lähde tilanteesta pois?
Koska kun itse muistan, miten itse yritin lähteä väkivaltaisesta tilanteesta pois, niin mies vain nappasi minua hiuksista ja alkoi heittelemään pitkin kotia. Minä paljon pienenpänä naisena en pystynyt tekemään mitään päästäkseni pois, kerta olin niin paljon pienenpi ja heikompi. Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Ehkä tämä on myös syynä sille, miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei välttämättä oteta tosissaan ja minä tottakai olen osa syyllisenä siihen.
Tästä tuli mieleen eräs Poliisit-sarjan jakso. En muista tarkkaan, mutta siinä mies oli saanut turpaan avopuolisoltaan ja lähtenyt ulos asunnosta. En muista millainen tilanne siinä oli ollut taustalla, mutta lopputulos oli se, että köniinsä saanut mies istui kerrostalon pihalla alastomana poliisia odottamassa. Oli ollut jostain syystä kotona alasti kun tilanne oli eskaloitunut ja oli soittanut häkeen ja lähtenyt ulos.
Poliisit saapuivat paikalle ja onnistuivat jotenkin hädin tuskin pitämään naamansa peruslukemilla, kun näkivät uhrin siinä ilkosillaan ja nöyryytettynä ja lähtivät tämän kanssa asuntoon sisälle selvittämään tilannetta. Mies sai sisällä vaatteet päällensä ja jos oikein muistan, he selvittivät asian poliisin kanssa niin, että ne mies ja nainen jäivät molemmat keskenään sinne asuntoon. Sitten kun poliisit lähtivät pois, heitä nauratti kovasti tämä pahoinpidelty, alaston, suunnilleen itkua pidättelevä mies siellä kerrostalon pihalla istumassa, kädet sukukalleuksien suojana.
Minusta sitä poliisien naurua oli aika karua katsoa. Mietin että todellako he eivät näe tilannetta uhrin kannalta lainkaan. Nämä vaan käkättävät että olipa hupaisan näköinen ilmestys, kun toinen on hemmetti siinä alasti ja pahoinpideltynä ja nöyryytettynä kaiken kansan nähtävillä! Oksettavaa.
Kummallista muuten nyt kun ajattelen, että millä perusteella nämä jätettiin keskenään sinne kämppään? Kun mun exäni hakkasi minua ja minä jouduin pakenemaan ulos, poliiseja ei hymyilyttänyt pätkääkään, kun he tulivat, ja exäni he ottivat mukaansa samantien, vaikka minä järkyttyneenä ja shokissa sanoin etteivät veisi. Onko tässä oikeasti eri säännöt kun pahoinpitelijä on mies tai kun se on nainen?
-ap
Tuohan on ihan kamalaa. Ei todellakaan edistä miesuhrien asemaa.
Juuri feministien ja esim. Marinin hallituksen vain naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta on tämän vähättelyn aiheuttanut. Nuo poliisitkin olivat varmaan feministejä.
Tuo jakso tuli vuosia sitten telkkarista. Kauan ennen Marinin hallitusta. En tiedä olivatko ko. poliisit feministejä vai mitä. Isoja, raavaita miehiä olivat molemmat. En mä kyllä koe, että feministit jotenkin erityisesti vähättelisivät miehiin kohdistuvaa väkivaltaa muutenkaan. Kovin on tuntunut ihan monilla miehillä itselläänkin olevan sellainen asenne, että mies on nössö tai jotain, jos saa naiselta pataansa.
Eikä miesuhrien asemaa muutenkaan varmaan tällainen sormella osoittelu ja syyttely edesauta yhtään. Miksi osoitella sen enempää feministejä, hallitusta kuin mitään muutakaan ihmisryhmää yleisesti? Ketä se hyödyttää?
-ap
Mukana vähättelyssä ovat sekä miehet että naiset. Miesten "nössö"-asenteet kuvasit jo hyvin edellä.
Naisten keskimääräinen asenne on se, että ulisevista miehistä ei pidetä, eikä heidän kanssaan haluta muodostaa parisuhdetta. Sen huomaa täälläkin, kun miehiä aina syytetään uhriutumisesta (esim. tuossa toisessa keskustelussa naisten kokemasta väkivallasta), jos mainitsevat oman kokemuksensa. Kaikenlaisesta intersektionaalisesta feministä huolimatta esim. Ohisalolla on rinnallaan hyvin "perinteinen" mies.
Tämä yleinen asenne estää puhumasta asiasta, vaikka tässä ketjussa miten vakuuteltaisiin, että on OK, jos mies ei kestä väkivaltaa parisuhteessa.
Muuten joo, mutta tiedäthän miksi niitä ulisevia miehiä ei haluta parisuhteisiin?
Ei siksi, että he olisivat erityisen herkkiä tai "eivät kestäisi väkivaltaa". Täällä ulisemiseen sortuvat miehet ovat naiselle potentiaalisesti hyvin vaarallista seuraa, ja näin ollen hyvä että jäävät ihmissuhteiden ulkopuolelle.
Kun täällä puhutaan ulisevista miehistä, kyseessä ovat toivottomat, aivopestyt i n c e lit. Eivät tavalliset miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen kontrolloi seksillä. Se on väkivaltaa.
Väkivaltaa tehdään toiselle ihmiselle aktiivisesti, rais kaus on seksuaalista väkivaltaa. Sen sijaan se, että ei halua harrastaa sek siä jonkun kanssa ei sitä ole. Mikäli mies on parisuhteessa, jossa seksiä ei ole, kannattaa harkita eroa. Haluton kumppani harvemmin muuttuu ikääntyessään.
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta itse asiassa joissakin lähisuhdeväkivaltakyselyissä kysytään "Onko kumppani kieltäytynyt seksistä kanssasi?" samassa kyselyssä, jossa on myös potkimiset ja hakkaamiset eli nykymääritelmillä seksin pihtaaminen on myös jonkinlaista lähisuhdeväkivaltaa, mutta ei rikos.
Ei ole tullut vastaan tuollaiset kyselyt vaikka väkivaltaa kokeneiden kanssa olenkin työskennellyt. t: sosiaalityöntekijä
Seksin evääminen kumppanilta alistamis, nöyryyttämis, vallankäyttötarkoituksessa ym. muussa satuttamistarkoituksessa on henkistä väkivaltaa.
Tässä on vain se ongelma usein, että ihan tavanomainen (siis ei-pahansuopa tai laskelmoiva) haluttomuus voidaan tulkita tahalliseksi kiusaamiseksi. Oikeastaan mikä tahansa toisen epämieluinen käytös voidaan tulkita tahalliseksi kiusaamiseksi.
Tälläisen ”kiusaat minua ihan tahallasi”-kumppanin kanssa voi olla todella sietämätöntä olla. Jonkinsortin vainoharhastahan tuossa onnkyse, mutta miten saat toisen uskomaan, ettet ärsytä häntä tahallasi?! Eivät nämä ole keskustelevaa sorttia nämä luulotautiset.
Lisäksi on täysin normaalia, että parisuhteessa halut eivät aina osu ihan yhteen ja joskus on ns. kuivia kausia. On epäreilua ja raskasta, jos toinen alkaa syyttää siinä henkisestä väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy miksi naisena en välttämättä ymmärrä joihinkin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on se, että en ymmärrä miksi miehet eivät lähde tilanteesta pois?
Koska kun itse muistan, miten itse yritin lähteä väkivaltaisesta tilanteesta pois, niin mies vain nappasi minua hiuksista ja alkoi heittelemään pitkin kotia. Minä paljon pienenpänä naisena en pystynyt tekemään mitään päästäkseni pois, kerta olin niin paljon pienenpi ja heikompi. Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Ehkä tämä on myös syynä sille, miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei välttämättä oteta tosissaan ja minä tottakai olen osa syyllisenä siihen.
Tästä tuli mieleen eräs Poliisit-sarjan jakso. En muista tarkkaan, mutta siinä mies oli saanut turpaan avopuolisoltaan ja lähtenyt ulos asunnosta. En muista millainen tilanne siinä oli ollut taustalla, mutta lopputulos oli se, että köniinsä saanut mies istui kerrostalon pihalla alastomana poliisia odottamassa. Oli ollut jostain syystä kotona alasti kun tilanne oli eskaloitunut ja oli soittanut häkeen ja lähtenyt ulos.
Poliisit saapuivat paikalle ja onnistuivat jotenkin hädin tuskin pitämään naamansa peruslukemilla, kun näkivät uhrin siinä ilkosillaan ja nöyryytettynä ja lähtivät tämän kanssa asuntoon sisälle selvittämään tilannetta. Mies sai sisällä vaatteet päällensä ja jos oikein muistan, he selvittivät asian poliisin kanssa niin, että ne mies ja nainen jäivät molemmat keskenään sinne asuntoon. Sitten kun poliisit lähtivät pois, heitä nauratti kovasti tämä pahoinpidelty, alaston, suunnilleen itkua pidättelevä mies siellä kerrostalon pihalla istumassa, kädet sukukalleuksien suojana.
Minusta sitä poliisien naurua oli aika karua katsoa. Mietin että todellako he eivät näe tilannetta uhrin kannalta lainkaan. Nämä vaan käkättävät että olipa hupaisan näköinen ilmestys, kun toinen on hemmetti siinä alasti ja pahoinpideltynä ja nöyryytettynä kaiken kansan nähtävillä! Oksettavaa.
Kummallista muuten nyt kun ajattelen, että millä perusteella nämä jätettiin keskenään sinne kämppään? Kun mun exäni hakkasi minua ja minä jouduin pakenemaan ulos, poliiseja ei hymyilyttänyt pätkääkään, kun he tulivat, ja exäni he ottivat mukaansa samantien, vaikka minä järkyttyneenä ja shokissa sanoin etteivät veisi. Onko tässä oikeasti eri säännöt kun pahoinpitelijä on mies tai kun se on nainen?
-ap
Tuohan on ihan kamalaa. Ei todellakaan edistä miesuhrien asemaa.
Juuri feministien ja esim. Marinin hallituksen vain naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta on tämän vähättelyn aiheuttanut. Nuo poliisitkin olivat varmaan feministejä.
Tuo jakso tuli vuosia sitten telkkarista. Kauan ennen Marinin hallitusta. En tiedä olivatko ko. poliisit feministejä vai mitä. Isoja, raavaita miehiä olivat molemmat. En mä kyllä koe, että feministit jotenkin erityisesti vähättelisivät miehiin kohdistuvaa väkivaltaa muutenkaan. Kovin on tuntunut ihan monilla miehillä itselläänkin olevan sellainen asenne, että mies on nössö tai jotain, jos saa naiselta pataansa.
Eikä miesuhrien asemaa muutenkaan varmaan tällainen sormella osoittelu ja syyttely edesauta yhtään. Miksi osoitella sen enempää feministejä, hallitusta kuin mitään muutakaan ihmisryhmää yleisesti? Ketä se hyödyttää?
-ap
Mukana vähättelyssä ovat sekä miehet että naiset. Miesten "nössö"-asenteet kuvasit jo hyvin edellä.
Naisten keskimääräinen asenne on se, että ulisevista miehistä ei pidetä, eikä heidän kanssaan haluta muodostaa parisuhdetta. Sen huomaa täälläkin, kun miehiä aina syytetään uhriutumisesta (esim. tuossa toisessa keskustelussa naisten kokemasta väkivallasta), jos mainitsevat oman kokemuksensa. Kaikenlaisesta intersektionaalisesta feministä huolimatta esim. Ohisalolla on rinnallaan hyvin "perinteinen" mies.
Tämä yleinen asenne estää puhumasta asiasta, vaikka tässä ketjussa miten vakuuteltaisiin, että on OK, jos mies ei kestä väkivaltaa parisuhteessa.
Muuten joo, mutta tiedäthän miksi niitä ulisevia miehiä ei haluta parisuhteisiin?
Ei siksi, että he olisivat erityisen herkkiä tai "eivät kestäisi väkivaltaa". Täällä ulisemiseen sortuvat miehet ovat naiselle potentiaalisesti hyvin vaarallista seuraa, ja näin ollen hyvä että jäävät ihmissuhteiden ulkopuolelle.
Kun täällä puhutaan ulisevista miehistä, kyseessä ovat toivottomat, aivopestyt i n c e lit. Eivät tavalliset miehet.
On aina hyvä tietää keistä puhutaan. Palstalla sattuu niin usein sekaannuksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai siis Sanna Marin on nyt syypää siihen, että kaksi miespoliisia käyttäytyi TV-ohjelmassa asiattomasti vuosia sitten? Voi v*ttu valoja päälle nyt s**tana!
Ja että feministejä? Tuskinpa.
Itse asiassa lukiessani ap:n viestiä minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että poliisit ovat varmasti miehiä. On hyvin tavallista, että nimenomaan miehet vähättelevät toisiin miehiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Tottakai he olivat miehiä mutta miesfeministejä. Vihreissä ja Demareissa on paljonkin näitä miesten ihmioikeuksia vastustavia miehiä jotka samalla rummuttavat feminismiä. Persuissa ja kokkareissa taas paljon naisia jotka pitävät miestenkin puolia.
Mites sinun stereotyyppiseen maailmankuvaasi sopii se, että nuo väittämäsi miesfeministit olivat raavaita ja karskeja poliiseja? Eikös se mennytkään niin, että miesfeministi on aina kimeä-ääninen soijapoika?
Olen tavannut vain yhden miehen, joka on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Vaimo oli uhkaillut veitsellä häntä. Tunnen useita miehensä pahoinpitelemiä naisia.
En ole koskaan edes lukenut että kukaan nainen olisi vetänyt miestä tukasta pitkin lattiaa, nostanut seinälle, vääntänyt raajoja poikki. Mistäkähän tämä johtuu, tämä epäsuhta?
Vierailija kirjoitti:
Entisessä suhteessa riideltiin miehen kanssa rajusti sanallisesti hänen alkoholinkäytöstään. Saattoi kadota päiviksi radattamaan, sulki puhelimen ja aiheutti jatkuvasti huolta. Lupaili aina muuttua ja aneli mahdollisuuksia, mutta seuraavana viikonloppuna sama kaava toistui. Tyhmänä en lähtenyt, vaan uskoin hänen muuttuvan.
Yhtenä iltana sitten vaan sekosin. Tultiin juhlista yhdessä kotiin ja yhtäkkiä mies ilmoitti lähtevänsä yksin johonkin jatkoilemaan. Napsahti päässä, koitin estää miehen lähdön, tönin häntä ja hän minua. Olin niin raivoissani, että revin paidankin miehen päältä. Mursin varpaani tässä sekoilussa.
Seuraavana päivänä erottiin, miehen aloitteesta. Hän ei hyväksynyt toimintaani ja hyvä niin! En olisi muuten koskaan saanut lähdettyä. Olin todella häpeissään käytöksestäni, onneksi saatiin asia kuitenkin sovittua ja erosta huolimatta ollaan väleissä. En ole koskaan aiemmin ollut väkivaltainen, joten tapahtuma todella pysäytti. Onneksi vastaavaa ei ole enää tapahtunut. Olen ylpeä miehestä, että pisti käytökselle heti stopin. En halua edes ajatella, miten olisin muuten jatkossa käyttäytynyt.
Tässä klassinen esimerkki miten naisen väkivalta hyväksytään tekosyiden varjolla, peukutettu useasti. Kyllä ihmisen tulisi pystyä hillitsemään itseään tai lähteä suhteesta, jos ei pysty olemaan lyömättä. Miehen tai naisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on isompi ja voimakkaampi, niin miksi mies jää tilanteeseen, jossa häneen kohdistuu väkivaltaa, vaikka hän varmasti voimakkaampana pääsisi pois?
Syitä miksi en vain poistunut paikalta kun ex-vaimoni kävi kimppuuni vaikka hän on fyysisesti paljon heikompi:
* Ex asettui oven suuhun ja esti poistumisen. Olisin varmasti päässyt läpi, mutta en ilman että olisin itse käyttänyt väkivaltaa. Siitä olisi voinut jäädä jäljet, ja sitten minä olisinkin ollut syyllinen jos/kun ex olisi tehnyt rikosilmoituksen
* Exällä oli tapana tarttua kiinni kuin takiainen jos yritin poistua, silloinkin olisin päässyt irti mutta siinäkin vaarana oli että exään olisi tullut jälkiä
* Lapset olivat paikalla ja en halunnut jättää lapsia exän kanssa yksin
* Pelko että ex toteuttaa uhkauksensa ja tappaa itsensä
* Ymmärsin että exän käytös johtui mielenterveysongelmista, hän ei ollut paha ihminen, silloin vielä rakastin häntä ja halusin auttaa
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/77656045-76a9-462a-8613-67d8fc702b16
Tässä mies kohdisti naiseen väkivaltaa, ja tähän kyllästyneenä nainen turvautui veitseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisessä suhteessa riideltiin miehen kanssa rajusti sanallisesti hänen alkoholinkäytöstään. Saattoi kadota päiviksi radattamaan, sulki puhelimen ja aiheutti jatkuvasti huolta. Lupaili aina muuttua ja aneli mahdollisuuksia, mutta seuraavana viikonloppuna sama kaava toistui. Tyhmänä en lähtenyt, vaan uskoin hänen muuttuvan.
Yhtenä iltana sitten vaan sekosin. Tultiin juhlista yhdessä kotiin ja yhtäkkiä mies ilmoitti lähtevänsä yksin johonkin jatkoilemaan. Napsahti päässä, koitin estää miehen lähdön, tönin häntä ja hän minua. Olin niin raivoissani, että revin paidankin miehen päältä. Mursin varpaani tässä sekoilussa.
Seuraavana päivänä erottiin, miehen aloitteesta. Hän ei hyväksynyt toimintaani ja hyvä niin! En olisi muuten koskaan saanut lähdettyä. Olin todella häpeissään käytöksestäni, onneksi saatiin asia kuitenkin sovittua ja erosta huolimatta ollaan väleissä. En ole koskaan aiemmin ollut väkivaltainen, joten tapahtuma todella pysäytti. Onneksi vastaavaa ei ole enää tapahtunut. Olen ylpeä miehestä, että pisti käytökselle heti stopin. En halua edes ajatella, miten olisin muuten jatkossa käyttäytynyt.
Tässä klassinen esimerkki miten naisen väkivalta hyväksytään tekosyiden varjolla, peukutettu useasti. Kyllä ihmisen tulisi pystyä hillitsemään itseään tai lähteä suhteesta, jos ei pysty olemaan lyömättä. Miehen tai naisen.
Parasta olisi toki lähteä suhteesta. Mutta tuollaiset "kilahtamiset" ovat joissain tilanteissa ymmärrettäviä. Hyväksyä ei tarvitse, mutta ymmärtää voi. Lisäksi kaikessa väkivaltatyössä pyritään tietääkseni siihen, että tekijäkin saisi apua.
Itse yläpeukutin kirjoitusta rehellisyyden takia.
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/77656045-76a9-462a-8613-67d8fc702b16
Erikoinen tapaus kaiken kaikkiaan, etenkin kun ottaa huomioon naisen aseman ja työhistorian. Otsikon perusteella odotin jotain muuta, mutta sitten kävikin ilmi, että mies oli ensiksi väkivaltainen. Totta kai nainen toimi väärin, mutta ilmeisesti hän oli ollut jo pitempään miehen väkivallan ja muun kohtuuttoman käytöksen uhrina.
Jutun sävy oli syyttelevä ja tuomitseva. Itsepuolustusaspektia ei mainittu kertaakaan eikä ilmeisesti otettu oikeudessakaan huomioon. Niin eihän tuo ehkä suoranaisesti itsepuolustusta ollut, mutta pidän mahdollisena sitä, että tässä on nyt kyseessä pitkäaikaisen väkivallan uhri, joka ns. kilahti.
Saahan tähän osallistua läheisenä joka on todistanut väkivaltaa? Pari tuttavaa viihty(i) alistavan naisen seurassa. Toinen tykkää turvautua fyysiseen väkivaltaan toisen suosiessa henkistä yliotetta. Viimeksi mainittu pariskunta erosi.
Ensiksi mainittu pariskunta yritti käydä terapiassa. Nainen sanoi ettei usko terapiaan. Mies ilmeisesti pelkää lähteä.. Yhtälailla mieskin saattaa turtua ja jäädä, kuten nainenkin toivoen parasta, peläten pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisessä suhteessa riideltiin miehen kanssa rajusti sanallisesti hänen alkoholinkäytöstään. Saattoi kadota päiviksi radattamaan, sulki puhelimen ja aiheutti jatkuvasti huolta. Lupaili aina muuttua ja aneli mahdollisuuksia, mutta seuraavana viikonloppuna sama kaava toistui. Tyhmänä en lähtenyt, vaan uskoin hänen muuttuvan.
Yhtenä iltana sitten vaan sekosin. Tultiin juhlista yhdessä kotiin ja yhtäkkiä mies ilmoitti lähtevänsä yksin johonkin jatkoilemaan. Napsahti päässä, koitin estää miehen lähdön, tönin häntä ja hän minua. Olin niin raivoissani, että revin paidankin miehen päältä. Mursin varpaani tässä sekoilussa.
Seuraavana päivänä erottiin, miehen aloitteesta. Hän ei hyväksynyt toimintaani ja hyvä niin! En olisi muuten koskaan saanut lähdettyä. Olin todella häpeissään käytöksestäni, onneksi saatiin asia kuitenkin sovittua ja erosta huolimatta ollaan väleissä. En ole koskaan aiemmin ollut väkivaltainen, joten tapahtuma todella pysäytti. Onneksi vastaavaa ei ole enää tapahtunut. Olen ylpeä miehestä, että pisti käytökselle heti stopin. En halua edes ajatella, miten olisin muuten jatkossa käyttäytynyt.
Tässä klassinen esimerkki miten naisen väkivalta hyväksytään tekosyiden varjolla, peukutettu useasti. Kyllä ihmisen tulisi pystyä hillitsemään itseään tai lähteä suhteesta, jos ei pysty olemaan lyömättä. Miehen tai naisen.
Mistä sinä tiedät minkä takia tuota on peukutettu? Itse annoin yläpeukun siksi, että kirjoittaja itse ei puolustellut itseään eikä hyväksynyt omaa väkivaltaisuuttaan. Hän nimenomaan ei hyväksynyt naisen (eli omaansa) väkivaltaa tekosyiden varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Paikkakunnallani asuu nainen, joka on tappanut miehen. En ole varma, olivatko he suhteessa. Naisella tuntuu olevan laaja tuttavapiiri, ja hän leuhkii netissä rikoksellaan. Jotenkin tyrmäävää ja häkellyttävää. Jotkut sitten ihan julkisesti tykkäilevät tämän naisen sekopäisistä päivityksistä.
Tuli mieleen, että mitenköhän netissä vastaavalla asialla kehuskelevaan mieheen suhtauduttaisiin? Tuon naisen kohdalla moni tuntuu ajattelevan, että kyseessä oli "vahinko" tai "yksittäistapaus". Lisäksi kyseessä on kuulemma "todella mukava ihminen, joka vain sekoaa joskus otettuaan viinaa liikaa". Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikkakunnallani asuu nainen, joka on tappanut miehen. En ole varma, olivatko he suhteessa. Naisella tuntuu olevan laaja tuttavapiiri, ja hän leuhkii netissä rikoksellaan. Jotenkin tyrmäävää ja häkellyttävää. Jotkut sitten ihan julkisesti tykkäilevät tämän naisen sekopäisistä päivityksistä.
Tuli mieleen, että mitenköhän netissä vastaavalla asialla kehuskelevaan mieheen suhtauduttaisiin? Tuon naisen kohdalla moni tuntuu ajattelevan, että kyseessä oli "vahinko" tai "yksittäistapaus". Lisäksi kyseessä on kuulemma "todella mukava ihminen, joka vain sekoaa joskus otettuaan viinaa liikaa". Huh huh.
Niiden kaa saatetaan avioitua.
Aihetta seuranneena ja hieman tutkineena, pohdin useissa kohdissa, että oli kaltoinkohtelua ja erilaista väkivaltaa (henkinen,fyysinen, taloudellinen...) kokeneen sukupuoli kumpi tahansa, onko taustalla lapsuuden turvattomuutta/rajattomuutta ja ns. normaalin käytöksen hahmottamisessa haasteita?
Kuka meille näyttää mallia, ja mistä me tiedämme, mitä ei pitäisi sietää? Ihminen on yleisimmin laumaeläin, parisuhde on useimmille se haluttu tila. Missä meille opetetaan, mikä on normaalia, ja mikä kiellettyä, parisuhteessa/ihmissuhteissa? Uimapukualueelle ei saa toinen luvatta koskea, mutta miten kuuluisi kommunikoida. Miten kauan valehtelua siedetään? Läheisyys, käytöstavat, huomiointi, ajankäyttö. Mitä katsellaan läpi sormien, koska ajoittain on vaikka hetkellisesti parempi kuin yksin?
Katselee vaikka jotain Bridezillas-ohjelmaa, tai muuta yhtä laadukasta tositvtä, niin MIKSI me siedämme toisilta yksilöiltä NIIN kamalaa käytöstä? Miten on muodostunut jonkun ihmissuhteen normiksi, että toinen nyt on vaan vähän tommonen? Kun se on toisinaan niin räikeästikin väärin, loukkaavaa ja tuhoavaa?
Olin nuorena (16-20) väkivaltainen naisenalku. Minä nipistin, minä halveksuin, minä uhriuduin. MinäMinäMinäMiksetsinäkoskaan. Nipistin kovempaa. Heitin viinilasillisen kohti kerran. Seinään lensi. Tekee mieli tarkentaa että päissäni, mutta väärin se oli silti. Kuka teki minusta diktaattorin, miten sen käytöksen itselleni oikeutin, en tiedä. Miten sekaisin ihminen voi olla. Erosimme muista syistä, en tiedä hahmottiko mies edes, ettei sellainen ole ok. Ja nyt vaikuttaa olevan ihan yhtä tasapainoton justiina (niin, komediassakin hassunhauskaa jyrätä toista) kumppanina. En uskalla enää viestitellä, pitäisi pyytää anteeksi.
Tärkeää keskustunaihe.
Mä löin nyrkillä nukkuvaa miestä olkapäähän. Oli selvinnyt sen kuviot toisen naisen kanssa. Häpesin ja häpeän sitä öistä tunteenpurkausta. Mies heräsi ja luuli kai että unissani löin.
Minua ei ole koskaan lyöty suhteessa.
Itse en usko, että olisivat olleet feministejä. Hauskasti yrität vierittää vastuuta feministeille ja vasemmistopoliitikoille, vaikka kyse oli vain ja ainoastaan noiden kahden poliisin omasta junttimaisuudesta.