Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeesti olette sekaisin. Ettette vaan narsisteja, minä, minä, minä.
Mutta hyvä kun terapeutit kertovat teidän olevan hyviä ja täydellisiä ja vanhojen naisten huonoja. kaikki elämänne vaikeudet äidin syytä. Sääli vaan lapsianne, vanhusviha jää heihin kytemään ja vuoronne tulee.
t. vanhempi, joka ei uskalla katsoa peiliin ja kohdata virheitään
Juuri näin se herne kritiikistä nenukkiin vedetään. Kiitos, kun demonstroit.
Oletteko todella ihan sokeita itseänbe kohtaan? Ette kestä että sivulliset huomaavat sairautenne, ette ajattele terveesti. Lapsenne siellä imevät vanhusvihan.
"Jokainen, joka minua kritisoi, on sairas ITE!" Juuri näin se toimii. Hohhoijaa.
Ja sellaiset vanhukset ovat ihania, jotka kohtelevat toisia hyvin. Pelkällä korkealla iällä ei sentään kunnioitusta ansaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeesti olette sekaisin. Ettette vaan narsisteja, minä, minä, minä.
Mutta hyvä kun terapeutit kertovat teidän olevan hyviä ja täydellisiä ja vanhojen naisten huonoja. kaikki elämänne vaikeudet äidin syytä. Sääli vaan lapsianne, vanhusviha jää heihin kytemään ja vuoronne tulee.
t. vanhempi, joka ei uskalla katsoa peiliin ja kohdata virheitään
Juuri näin se herne kritiikistä nenukkiin vedetään. Kiitos, kun demonstroit.
Oletteko todella ihan sokeita itseänbe kohtaan? Ette kestä että sivulliset huomaavat sairautenne, ette ajattele terveesti. Lapsenne siellä imevät vanhusvihan.
"Jokainen, joka minua kritisoi, on sairas I
No totuuskin kävi pahasti. Ei terve ihminen tarvitse terapiaa eikä hänellä ole mt-lausuntoja.
Noinko se ilmenee, ensin kerrotaan kuinka pipi ollaan ja tarvitaan psykiatria, sitten hyökätään sen kimppuun joka sanoo saman asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeesti olette sekaisin. Ettette vaan narsisteja, minä, minä, minä.
Mutta hyvä kun terapeutit kertovat teidän olevan hyviä ja täydellisiä ja vanhojen naisten huonoja. kaikki elämänne vaikeudet äidin syytä. Sääli vaan lapsianne, vanhusviha jää heihin kytemään ja vuoronne tulee.
t. vanhempi, joka ei uskalla katsoa peiliin ja kohdata virheitään
Juuri näin se herne kritiikistä nenukkiin vedetään. Kiitos, kun demonstroit.
Taidottomuus ei ole virhe, vaan osaamisen puute. Miksi sinulla on niin kauhea tarve oikeasti kritisoida taidottomia ihmisiä? Useat vanhemmat kokevat ihan oikeasti tehneensä parhaansa ja sitä he ehkä tekivät. Se paras oli vaan todella surkeaa.
Mitä sinä nyt siitä saat oikeasti, että tuot heille koko ajaan esille kuinka surkeat heidän taitonsa olivat lasten kanssa olemisessa ja kasvatuksessa? Miksi et käytä sitä aikaasi kehittämään itseäsi? Maailma on täynnä ihmisiä, jotka voivat opettaa sinulle vaikka mitä kaikest siitä missä sinulla on tällä hetkellä vaikeuksia. Ei sen tarvitse olla sinun äitisi tai isäsi. Kirjoitin tuosta piirrustuksesta ja vieläkin voisi kysyä, että miksi syyttäisit jotain huonoa lapsuudenaikainen piirustusopettajaasi yhä, kun voisit etsiä parhaimmat opettajat mitä maailmasta löytyy opettamaan sinua juuri nyt?
Päästäkää ihan oikeasti irti siitä menneisyydestä ja mitä huonommin he kohtelivat sitä suuremalla syyllä. Maailma on täynnä opettajia, kasvattajia, uusia kokemuksia. Lapsuus on lopulta lyhyt aika ihmisen elämässä, joten älkää tehkö siitä pidempää, jos se oli huono kantamalla sitä mukana vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yrittää loputtomasti. Mt-ongelmaisen, vähintään lievästi narsistisen vanhemman lapsena, yritetty on. Yleensä asiat menee vain pahemmaksi.
Eikä näistä kannata avautua sellaisille, jotka ovat sitä mieltä että "kaikesta voi puhua", "teidän pitäisi puhumalla selvittää välit". Tuollaiset ihmiset ovat sikäli onnekkaita, että eivät tiedä ettei kaikkien kanssa ole yksinkertaisesti mahdollista puhua.
Ja se perimä. Juuri tiedän erään naisen joka 45+ oli terveen kirjoissa, kertoili mt-sairaasta itsemurhaan päätyneestä äidistään eri yhteyksissä. Nyt sairastui tänä vuonna itse ja työt yrittäjänä menivät.
"En nyt oikein tiedä teeskentelevätkö he täydellistä, vaan yrittävät lähinnä tuoda esille, että yrittivät parhaansa. Se lause sisältää sen ajatuksen, että virheitä varmaan tuli, mutta kun en vaan pystynyt parempaan. Tein 100% sen minkä kykenin. Mutta kun se 100% ei riitä, vaan sen olisi pitänyt olla 100% täydellisestä vanhemmasta tai ainakin 90% siitä. Mutta nuo kaksi asiaa on kaksi eri asiaa. Toinen on yrittämisprosentti ja toinen vanhemmuusonnistumisprosentti. Se pitää nähdä kuin piirros. Vanhemmat sanovat, että annoin kaikkeni ja piirsin niin hyvin kuin osasin ja moni lapsi katsoo kuvaa ja sanoo, että kylläpä on ruma kuva. Mutta kun piirustustaidot ovat huonot, niin ne ovat huonot, mutta tietysti jokainen piirtäjä, joka on käyttänyt tunteja sen tekemiseen loukkaantuu, kun sitä kuvaa aletaan haukkumaan, arvostelemaan ja sanomaan, että sinun olisi pitänyt kyetä parempaan. Kaikki eivät ole taiteilijoita. He eivät vaan ole, eikä heistä sellaisia koskaan edes tule. Kyllä vanhemmat tietävät tehneensä virheitä, ihan kuten luulisi monen lapsenkin tietävän olleensa joskus hankala ja väsyttävä. Se kuuluu biologiaan. Ihmiset reagoivat stressiin,huutoon, väsymykseen unenpuutteeseen ja ongelmiin ja reagoivat. He huutavat, lyövät, kiroilevat, häipyvät paikalta, vetäytyvät, itkevät, purevat jne. Koska niin ihminen saattaa reagoida. Ei aina, eikä kaikki, mutta joskus ja jotkut.
Mitä enemmän hänelle on opetettu impulssien kontrollointia, sen paremmin hän hallitsee nuo, mutta ketjussa on myös heitä, jotka valittavat, kuinka kauheaa se oli, kun sekin opetettiin. Koska he eivät saa huudettua vapaasti, vaikka mieli tekisi, koska se on iskostettu selkärankaan ettei niin kuulu tehdä.
Jos teitä kohtaan on tehty rikos, ilmoittakaa se. Jos kyse on vain taidottomista vanhemmista hyväksykää se, ettei kauhalla voi ottaa, jos lusikalla on annettu."
Mielestäni sillä, että on tehnyt parhaansa, ei kuitata sitä, jos on satuttanut jotakuta. Silloin asiasta puhutaan, pyydetään anteeksi ja pyritään kehittymään ihmisenä, jotta oppii kohtelemaan toisia paremmin. Mutta, olemme erilaisia. Tämä vain oma näkemykseni.
Se on ihan totta, että lapsen on lopulta myönnettävä itselleen, mihin vanhempi kykenee ja mihin ei. Monet eivät todellakaan ikinä kykene kohtaamaan, että ovat itse toimineet väärin. Mitä nopeammin tämän hyväksyy, sen parempi, ettei tuhlaa elämäänsä toivoen saavansa tai yrittäen pusertaa vanhemmasta irti jotain, mitä tällä ei koskaan ole ollut eikä hyvin mahdollisesti koskaan tulekaan olemaan annettavana. Näitä on nähty, ettei koko pitkän elämänsä aikana kykene katsomaan sinne peiliin. Oikeasti, päästäkää irti ja surkaa tahollanne. Rakentakaa itsellenne niin hyvä elämä kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveys on kummallinen asia. Elämä ei ole mallillaan, sitten tarvitaan apua. Mutta sitä omaa sairautta ei myönnetä vaan yritetään se kääntää äidin syyksi. Tai terapeutti löytää, siehän olet terve kuin peipponen, äitisi on se joka tarvitsisi hoitoa
Varmaan voikin olla perinnöllistä.
Miksi terapeutit ei pyri parantamaan sairasta vaan opettavat hänet välttämään vastuuta omista touhuistaan ja ajatuksistaan? Joku aikuinen on syypää vaikka potilaskin jo 50 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma. Tilanne meni niin pitkälle, että ei voida olla tekemisissä, koska mä en pysty olemaan niin kuin mitään ei olis koskaan tapahtunut. Mun lapsuus oli aika kamala ja siitä nyt ei pääse yli tai ympäri. Äiti ei suostu ottamaan asiasta mitään vastuuta tai edes myöntämään mitään.
Alkaa raivokas puolustelu ja marttyyrimainen uhrirääkyminen, jos jostain haluaisi keskustella. On manipuloinut minua omilla tunteillaan aivan pienestä lapsesta asti. En vaan enää jaksa. Asioita ei pystytä selvittämään mitenkään ja se on johtanut siihen, että en pysty olemaan tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Miten sinä oikein haluaisit selvittää tämän asian? Mitä sanoja oikein haluat kuulla? Hän ei koe olleensa niin huono, kuin mitä sinä haluat hänen kokevan olleensa. Mutta vaikka hän sanoisi, olleensa huono, sinä todennäköisesti haukkuisit, että hän leikkii marttyyriä.
Haluatko sinä oikeasti jutella jonkun kanssa, joka kertoisi sinulle kuinka kauhea olet? Miten reagoisit itse siihen, jos luokkakaveri alakoulusta tulisi ja haluaisi keskutella kanssasi kuinka kauhea luokkakaveri olit? Sinä jätit ryhmän ulkopuolelle, katsoit halveksivasti, sanoit ilkeästi, väheksyit. Itse sinulla on ihan eri muistikuvat. Puolustaisi itseäsi. Ette olleet edes läheisiä, joten miksi olisit kutsunut hänet juhliin, Et muista katsoneeksi edes häntä. Sanoit vain mielipiteen kun kerroit, ette pidä punaisesta takista ja kiharoita hiuksista. Ja se, että sinulla oli Niken lenkkarit, eikä Lidlin lenkkarit ei ole väheksymistä vaan tosiasia, koska kaikki tietää, kummat on paremmat,
Muistakaa, että todellisuus on kaikille niin erinäköistä, mutta se ei ole kenestäkään kivaa kuulla kuinka kauhea ja huono on ollut jonkun mielestä, kun itse ei koe asioita niin tai että tilanteet olivat määrätyllä tavalla. Vanhemmat ovat ihmisiä ja suurin osa tosi huonoja sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeesti olette sekaisin. Ettette vaan narsisteja, minä, minä, minä.
Mutta hyvä kun terapeutit kertovat teidän olevan hyviä ja täydellisiä ja vanhojen naisten huonoja. kaikki elämänne vaikeudet äidin syytä. Sääli vaan lapsianne, vanhusviha jää heihin kytemään ja vuoronne tulee.
t. vanhempi, joka ei uskalla katsoa peiliin ja kohdata virheitään
Juuri näin se herne kritiikistä nenukkiin vedetään. Kiitos, kun demonstroit.
Taidottomuus ei ole virhe, vaan osaamisen puute. Miksi sinulla on niin kauhea tarve oikeasti kritisoida taidottomia ihmisiä? Useat vanhemmat kokevat ihan oikeasti tehneensä parhaansa ja sitä he ehkä tekivät. Se paras oli vaan todella surkeaa.
Mitä sinä nyt siitä saat oikeasti, että tuot heille koko ajaan esille kuinka surke
Kenestä sinä nyt lässytät? Minä en "tuo koko aikaa" esille mitään kenellekään. Parikymmentä vuotta sitten yritin muutamaan otteeseen ottaa aiheen puheeksi vanhempien kanssa. Kun se joka kerran johti siihen, että toinen poistui paikalta ja toinen veti silmittömät raivarit, luovutin. Kävin terapiat ym. itseni kehittämiset ja etsin "omat ihmiseni" muualta.
Lainaamasi oli vastaus tähän: "Kyllä oikeesti olette sekaisin. Ettette vaan narsisteja, minä, minä, minä. Mutta hyvä kun terapeutit kertovat teidän olevan hyviä ja täydellisiä ja vanhojen naisten huonoja. kaikki elämänne vaikeudet äidin syytä. Sääli vaan lapsianne, vanhusviha jää heihin kytemään ja vuoronne tulee." Melkoisen tarinan minusta ja elämästäni tuon kommentin pohjalta päässäsi runoilit. Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveys on kummallinen asia. Elämä ei ole mallillaan, sitten tarvitaan apua. Mutta sitä omaa sairautta ei myönnetä vaan yritetään se kääntää äidin syyksi. Tai terapeutti löytää, siehän olet terve kuin peipponen, äitisi on se joka tarvitsisi hoitoa
Varmaan voikin olla perinnöllistä.
Näinpä. Äitiähän tässä kannatta syyttää, että pääsee rahasta nauttimaan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa osa tunnistaa itsessään jotain kun se että lapsi haluaisi keskustella omista tunteistaan ja ajatuksistaan herättää niin suurta raivoa. Miksi?
Minä en lue yhdestäkään viestistä raivoa. Mutta sinä selvästi jostain syystä taas luet. Näin me tulkitsemme tätä todellisuutta niin eri tavoin,
Kaikkea voi tietysti haluta, kuten se äiti saatta haluta olla puhumatta jostain vanhasta jutusta, jota hän ei edes muista. Kuinka moni täällä haluaa kuunnella ne sen äidin tunteet. Ne jossa tuodaan esille, ettei häntä kohtaan osata koskaan olla kiitollisia, vaikka hänestä taas on tuntunut, että hän on uhrannut, vaikka kuinka paljon elämässään.
Miksi nämä äidit pakotetaan puhumaan asioista, joista he eivät halua puhua? Onko sekään lopulta oikein? Ovatko lapset valmiita näkemään oman osuuden siitä väsymyksestä mitä nämä äidit ovat kokeneet. Lukemattomat lapset synytyvät täysin vahinkona. Ovatko lapset valmiita puhumaan siitä, mitä se tekee ihmisen psyykelle? Muut ovat ehkä tuominneet kovastikin, että hän ei ole lopettanut raskautta. Kyllähän näitä tunteita saattaa löytyä molemmilta puolilta, joten kannattaa miettiä onko sitä oikeasti valmis dialogiin, vaan onko tarkoitus pitää toista vaan likaämpärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitien osa on olla likaämpäri. Siitä lähtien kun lapsi oppii puhumaan. Äiti on se tyhmä ja ilkeä, isäkin saattaa pitää äitiä likaämpärinä.
Äitiys on yksinäistä puuhaa. Nuoremmat eivät enää synnytäkään koska tietävät ettei äitiydessä voi koskaan onnistua.
Kenestä sinä nyt lässytät? Minä en "tuo koko aikaa" esille mitään kenellekään. Parikymmentä vuotta sitten yritin muutamaan otteeseen ottaa aiheen puheeksi vanhempien kanssa. Kun se joka kerran johti siihen, että toinen poistui paikalta ja toinen veti silmittömät raivarit, luovutin. Kävin terapiat ym. itseni kehittämiset ja etsin "omat ihmiseni" muualta.
Lainaamasi oli vastaus tähän: "Kyllä oikeesti olette sekaisin. Ettette vaan narsisteja, minä, minä, minä. Mutta hyvä kun terapeutit kertovat teidän olevan hyviä ja täydellisiä ja vanhojen naisten huonoja. kaikki elämänne vaikeudet äidin syytä. Sääli vaan lapsianne, vanhusviha jää heihin kytemään ja vuoronne tulee." Melkoisen tarinan minusta ja elämästäni tuon kommentin pohjalta päässäsi runoilit. Outoa.
No minä en koe lässyttäväni, mutta mitä sinä oikein iniset? Minä yritän pitää vastaukseni aika geneerisenä. Totta minulla ei ole hajuakaan sinun henkilökohtaisesta tarinastasi ja se mitä kirjoitat ei ole kovin selkeästi ilmaistua. Sen lisäksi vaikeaa sanoa, onko kyseessä useita vai yksi ihminen, jonka kanssa keskustelua käydään. Mutta se on aika selvää, että jo ihan tämän pienen otteen perusteella tapasi ottaa joku asia puheeksi ei ole kovin rakentavaa ja se tulee esille jo ihan tuosta lauseesta, jossa osoitat halveksuntaa kutsumalla vastaustani lässytykseksi. Ehkä kannattaa katsoa peiliin, jos ne keskustelut tyssäävät heti alkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa osa tunnistaa itsessään jotain kun se että lapsi haluaisi keskustella omista tunteistaan ja ajatuksistaan herättää niin suurta raivoa. Miksi?
Minulle jos "lapsi"rupeisi jankuttamaan epäonnistuneesta juhannusreissusta vuodelta 1985 en voisi sille asialla enää mitään.
Ne ei kuitenkaan olleet meidän lapset jotka poliisit leirintäalueelta hakivat sosiaalivirkailijan kanssa. Vaikka draamaa oli omassakin seurueessa, itse ainoa selvin päin ollut. Se ollut periaatteeni, aina selvä aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa osa tunnistaa itsessään jotain kun se että lapsi haluaisi keskustella omista tunteistaan ja ajatuksistaan herättää niin suurta raivoa. Miksi?
Minulle jos "lapsi"rupeisi jankuttamaan epäonnistuneesta juhannusreissusta vuodelta 1985 en voisi sille asialla enää mitään.
Ne ei kuitenkaan olleet meidän lapset jotka poliisit leirintäalueelta hakivat sosiaalivirkailijan kanssa. Vaikka draamaa oli omassakin seurueessa, itse ainoa selvin päin ollut. Se ollut periaatteeni, aina selvä aikuinen.
Ei se, että on aina ollut selvä, tarkoita, että olisi ollut hyvä vanhempi. "Kaikkeni teidän eteen olen tehnyt" on kuuluisa marttyyrivanhemman kommentti, mitä ei IKINÄ pidä lapsille sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa osa tunnistaa itsessään jotain kun se että lapsi haluaisi keskustella omista tunteistaan ja ajatuksistaan herättää niin suurta raivoa. Miksi?
Minulle jos "lapsi"rupeisi jankuttamaan epäonnistuneesta juhannusreissusta vuodelta 1985 en voisi sille asialla enää mitään.
Ne ei kuitenkaan olleet meidän lapset jotka poliisit leirintäalueelta hakivat sosiaalivirkailijan kanssa. Vaikka draamaa oli omassakin seurueessa, itse ainoa selvin päin ollut. Se ollut periaatteeni, aina selvä aikuinen.
Ei se, että on aina ollut selvä, tarkoita, että olisi ollut hyvä vanhempi. "Kaikkeni teidän eteen olen tehnyt" on kuuluisa marttyyrivanhemman kommentti, mitä ei IKINÄ pidä lapsille sanoa.
No ei tietenkään , vanhoissa naisiaa ei ole mitään hyvää. Nuoremmat täydellisiä.
Tietenkään ei ollut edes järkevää lähteä juhannuksena leirintäalueelle tuttavaperheen kanssa. Ei hyvä äiti niin tekisi.
Lapset (oma+ tuttavien) kuitenkin tienasivat, auto täynnä tyhjiä pulloja ajettiin kotiin. 140 markkaa. Lähikauppa ei meinannut antaa heille rahaa, soittivat minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeesti olette sekaisin. Ettette vaan narsisteja, minä, minä, minä.
Mutta hyvä kun terapeutit kertovat teidän olevan hyviä ja täydellisiä ja vanhojen naisten huonoja. kaikki elämänne vaikeudet äidin syytä. Sääli vaan lapsianne, vanhusviha jää heihin kytemään ja vuoronne tulee.
t. vanhempi, joka ei uskalla katsoa peiliin ja kohdata virheitään
Juuri näin se herne kritiikistä nenukkiin vedetään. Kiitos, kun demonstroit.
Taidottomuus ei ole virhe, vaan osaamisen puute. Miksi sinulla on niin kauhea tarve oikeasti kritisoida taidottomia ihmisiä? Useat vanhemmat kokevat ihan oikeasti tehneensä parhaansa ja sitä he ehkä tekivät. Se paras oli vaan todella surkeaa.
Mitä sinä nyt siitä saat oikeas
Koittaisitko nyt aluksi sisäistää, että ei täällä puhuta sinusta ja sinun äidistäsi, vaan keskustellaan asiasta yleisellä tasolla. Yksilöterapia on jossain muualla, kuin tällä palstalla. Äitisikään ei luultavasti osallistu tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Kenestä sinä nyt lässytät? Minä en "tuo koko aikaa" esille mitään kenellekään. Parikymmentä vuotta sitten yritin muutamaan otteeseen ottaa aiheen puheeksi vanhempien kanssa. Kun se joka kerran johti siihen, että toinen poistui paikalta ja toinen veti silmittömät raivarit, luovutin. Kävin terapiat ym. itseni kehittämiset ja etsin "omat ihmiseni" muualta.
Lainaamasi oli vastaus tähän: "Kyllä oikeesti olette sekaisin. Ettette vaan narsisteja, minä, minä, minä. Mutta hyvä kun terapeutit kertovat teidän olevan hyviä ja täydellisiä ja vanhojen naisten huonoja. kaikki elämänne vaikeudet äidin syytä. Sääli vaan lapsianne, vanhusviha jää heihin kytemään ja vuoronne tulee." Melkoisen tarinan minusta ja elämästäni tuon kommentin pohjalta päässäsi runoilit. Outoa.
No minä en koe lässyttäväni, mutta mitä sinä oikein iniset? Minä yritän pitää vastaukseni aika geneerisenä. Totta minulla ei ole hajuakaan si
Yhdistelet raivopäissäsi monen kirjoittajan tekstejä. Kyllä on tullut selvöksi että äidit ovat huonoja. Hyvä kun kela maksaa hoitonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa osa tunnistaa itsessään jotain kun se että lapsi haluaisi keskustella omista tunteistaan ja ajatuksistaan herättää niin suurta raivoa. Miksi?
Minulle jos "lapsi"rupeisi jankuttamaan epäonnistuneesta juhannusreissusta vuodelta 1985 en voisi sille asialla enää mitään.
Ne ei kuitenkaan olleet meidän lapset jotka poliisit leirintäalueelta hakivat sosiaalivirkailijan kanssa. Vaikka draamaa oli omassakin seurueessa, itse ainoa selvin päin ollut. Se ollut periaatteeni, aina selvä aikuinen.
No, itse en halunnut puhua juhannusreissusta vuonna 85, vaan koko lapsuuden jatkuneesta haukkumisesta, mitätöinnistä ja raivoamisesta. En edes syyttää ketään, vaan kysyä miksi? Se on kysymys joka minua on vaivannut pitkälle aikuisikään.
Mutta onneksi nykyään tiedän ettei kannata yrittää, tulee vain lisää syytöksiä siitä miten kauhea olen. Pärjään kyllä ilmankin.
Alue: Aihe vapaa
En nyt oikein tiedä teeskentelevätkö he täydellistä, vaan yrittävät lähinnä tuoda esille, että yrittivät parhaansa. Se lause sisältää sen ajatuksen, että virheitä varmaan tuli, mutta kun en vaan pystynyt parempaan. Tein 100% sen minkä kykenin. Mutta kun se 100% ei riitä, vaan sen olisi pitänyt olla 100% täydellisestä vanhemmasta tai ainakin 90% siitä. Mutta nuo kaksi asiaa on kaksi eri asiaa. Toinen on yrittämisprosentti ja toinen vanhemmuusonnistumisprosentti. Se pitää nähdä kuin piirros. Vanhemmat sanovat, että annoin kaikkeni ja piirsin niin hyvin kuin osasin ja moni lapsi katsoo kuvaa ja sanoo, että kylläpä on ruma kuva. Mutta kun piirustustaidot ovat huonot, niin ne ovat huonot, mutta tietysti jokainen piirtäjä, joka on käyttänyt tunteja sen tekemiseen loukkaantuu, kun sitä kuvaa aletaan haukkumaan, arvostelemaan ja sanomaan, että sinun olisi pitänyt kyetä parempaan. Kaikki eivät ole taiteilijoita. He eivät vaan ole, eikä heistä sellaisia koskaan edes tule. Kyllä vanhemmat tietävät tehneensä virheitä, ihan kuten luulisi monen lapsenkin tietävän olleensa joskus hankala ja väsyttävä. Se kuuluu biologiaan. Ihmiset reagoivat stressiin,huutoon, väsymykseen unenpuutteeseen ja ongelmiin ja reagoivat. He huutavat, lyövät, kiroilevat, häipyvät paikalta, vetäytyvät, itkevät, purevat jne. Koska niin ihminen saattaa reagoida. Ei aina, eikä kaikki, mutta joskus ja jotkut.
Mitä enemmän hänelle on opetettu impulssien kontrollointia, sen paremmin hän hallitsee nuo, mutta ketjussa on myös heitä, jotka valittavat, kuinka kauheaa se oli, kun sekin opetettiin. Koska he eivät saa huudettua vapaasti, vaikka mieli tekisi, koska se on iskostettu selkärankaan ettei niin kuulu tehdä.
Jos teitä kohtaan on tehty rikos, ilmoittakaa se. Jos kyse on vain taidottomista vanhemmista hyväksykää se, ettei kauhalla voi ottaa, jos lusikalla on annettu.