Kun ystävä hylkää kertomatta mitään syytä

Sairas ketju.

Olen ghostannut ystäviä aikoinaan somessa jne. oikeastaan paljonkin. Kyse on ollut monista asioista. Oma elämäntilanne ja voimattomuus, ystävyyden syvimmän olemuksen pohtiminen eli mitä edustaa kullekin ystävälle ja onko ystävyys aitoa vai onko jollekin vain joku kuramatto tai tukipilari, luottamuksen puute, loukkaantuminen tietystä käytöksestä ystävien osalta, ja se että lopetin päivitykset somessa niin en halunnut turhaa roikottaa ihmisiä sometilini mukana. Ei ollut voimia ottaa yhteyttä ja selittää että poistan heidät nyt elämästäni. Se harmittaa ja hävettääkin mutta ei ollut vain voimia selitellä mitään.

Minut on myös ghostattu vuosien varrella muutaman ystävän toimesta. Totta kai se silloin sattui ja menin itseeni asioissa. Ei auta kuin hyväksyä heidän päätöksensä. 

Vasta jouduin niin raa'asti ghostatuksi etten ole vieläkään toipunut asiasta. Ja tämä asia on niin kipeä ja syvällinen että siitä saattaa jäädä joku trauma loppuiäksi.

Vierailija kirjoitti:

"Olet rasittava ja monet syvään juurtuneet uskomuksesi elämästä johtavat kohtuuttomiin vaatimuksiin muita ihmisiä kohtaan. En pysty ottamaan juttujasi vakavasti ja monet ongelmasi ovat hyvin pieniä verrattuna omiin tämänhetkisen tilanteeni ongelmiin." Kuka tuollaista haluaa kuulla?

Jos tulee hylätyksi, niin onhan se aika todennäköistä ettei hylkääjällä ole mitään kovin mukavaa sanottavaa. Eli siinä mielessä" sellaista ei halua kuulla ". Mutta kun toisaalta kokemus hylätyksi tulemisesta saattaa olla niin kova , että silti haluaisi tietää, jotta mahdollisesti voisi parantaa tapojaan jatkossa.  Vaatiihan se melkoista prosessia itsensä kanssa tajuta ja hyväksyä ja sitten oppia uudenlaisia tapoja olla itse ystävä, jos suoraselkäisen selityksen ( ystävällisessä hengessä) saisikin. Kaikki kiire yms  selitykset ovat vähän turhia kun kuitenkin ex- ystävä ehtii seurustelemaan muiden kanssa.  Tämä nyt pätee lähinnä silloin kun ystävä nopeasti hylkää, ei niinkään jos molemmat löytävät uutta elämänpiiriä muualta ja siksi yhteydenpito vähän hiipuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen ghostannut ystäviä aikoinaan somessa jne. oikeastaan paljonkin. Kyse on ollut monista asioista. Oma elämäntilanne ja voimattomuus, ystävyyden syvimmän olemuksen pohtiminen eli mitä edustaa kullekin ystävälle ja onko ystävyys aitoa vai onko jollekin vain joku kuramatto tai tukipilari, luottamuksen puute, loukkaantuminen tietystä käytöksestä ystävien osalta, ja se että lopetin päivitykset somessa niin en halunnut turhaa roikottaa ihmisiä sometilini mukana. Ei ollut voimia ottaa yhteyttä ja selittää että poistan heidät nyt elämästäni. Se harmittaa ja hävettääkin mutta ei ollut vain voimia selitellä mitään.

Minut on myös ghostattu vuosien varrella muutaman ystävän toimesta. Totta kai se silloin sattui ja menin itseeni asioissa. Ei auta kuin hyväksyä heidän päätöksensä. 

Vasta jouduin niin raa'asti ghostatuksi etten ole vieläkään toipunut asiasta. Ja tämä asia on niin kipeä ja syvällinen että siitä saattaa j

Hyvin kirjoitettu. Ihminen on tuhoisa laji; niin itselleen kuin muillekin. Pienissä kuplissamme kuvittelemme antavamme kanssaihmiselle *opetuksen* ghostaamalla/hylkäämällä. Ei se niin mene; maailma vain on taas vähän keskeneräisempi ja yksinäisempi. Kukaan ei oppinut mitään. 

Suurimmassa osassa ystävyyssuhteen katkaisun syy on siinä kehen suhde katkaistaan. Katkaisija ei jostain syystä enää  halua pitää yhteyttä. Eikö tämä ole selvää. 

Sitten pienemmässääärin voi myös olla että välien katkaisijalla on itsellään joku sellainen elämäntilanne että ei ole joko aikaa tai jaksamista pitää yhteyttä. 

No toki on olemassa niitä vain itseensä keskittyviä ja omaan välittömään lähipiiriinsä yhteyttä pitäviä jotka ei vaan tarvitse ystäviä. He elää tässä ja nyt ja keskittyvät itseensä. Esim sinkkuna kaverit on tärkeimpiä, kun löytää parisuhteen voi hyvätkin ystävät jäädä koska kumppani on tärkein. Sitten työ ja asuinpaikankin muutos tulee eteen ja jos vielä tulee lapsiakin niin kyllä ne ystävät tuppaa jäämään ilman sen kummempaa syytä. 

Meillä oli mielestäni lapsuudenystävän kanssa hyvä ystävyys. Hänelle tuli avioero ja yritin tukea häntä. Eron jälkeen hän alkoi välttelemään minua. Puheluni menivät vastaajaan, tapaamiset peruuntuivat, viesteihini vastasi lyhyesti, aina oli kiire ja hän lupasi palata asiaan illalla, soitella huomenna jne. Yritin pitää yhteyttä, mutta se oli yksipuolista. Päätin antaa hänen ottaa seuraavaksi yhteyttä. Tässä on varmaan 10 vuotta kulunut. Ei varmaan oltu sitten niin hyviä ystäviä kun ajattelin.

Toinen ystävä jäi, koska hänen luonteensa muuttui katkeraksi ja ilkeäksi. Hän alkoi piikittelemään minua. Hän esitti piilovittuilevia kommentteja puolisolleni. Vittuilu paheni ja kun hän lähetti minulle pitkän haukkumiskirjeen ja listan asioista, joilla olen pilannut hänen ja lapsensa elämää, niin minulle riitti. En vastannut enää hänen viesteihinsä.

"Ystäväni" katkaisi välinsä muhun kun tiesi mieheni pettävän mua.

Että ihan aina ei ole peilissä se syy. Turha syytellä itseään, anna mokomien mennä.

Sananlaskukin sanoo miksi syyttää itseään kun joku tekee senkin paremmin.

Minä olen karistanut muutaman ystävän ja erään ns tutun jota en ystäväksi kutsunut mutta oltiin paljon tekemisissä ihan vaan niistä syistä että en pidä ihmisistä jotka ovat ottaneet pitkänkin tuttavuuden jälkeen sellaisen aseman iyselleen minuun nähden että alkavat avoimen piikikkäiksi, ilkeilevät ja ovat avoimen vahingoniloisia. Näistä eräällä oli silminnähden ongelmaa myös alkoholinkäytön kanssa ja alkoi muistuttaa ulkoisesti ja käytökseltään lähinnä "puliakkaa". Suurin syy yhteydenpidon katkaisuun oli hänen ilkeilevä ja kateellinen luonne ja kuvitteli että siedän jotain rivienvälivittuilua ja hänen nenäkkyyttään ja muutenkin ailahtelevaista /hyvin itsekeskeistä luonnettaan loputtomiin. 

Yhden näistä kanssa meillä oli usein hauskaa yhdessä, harrastimme samaa harrastusta, käytiin baareissa ja parannettiin maailmaa, naurettiin paljon. Siedin melko pitkään hänen oikkujaan ja outoa käytöstä siitä että ikinä ei tiennyt millä tuulella hän on ja häntä piti käsitellä aina jotenkin silkkihansikkain, toisin kuin muita. Minulla oli tuolloin hyvin vähän ystäviä joten siedin häntä ja annoin ns mennä toisesta sisään toisesta ulos. Mutta rajansa kaikella. Olisi pitänyt sanoa hänelle suorat sanat ajat sitten.

Olen opetellut siihen, että en katkaise ystävyyksiä noin vain, vaan laadin selkeän listan siitä, miksi ystävä mielestäni on täysi paska enkä halua olla kanssaan tekemisissä. Pidän kirjaa kaikista niistä tilanteista, joissa olen hävennty ystävääni tai hän on käyttäytynyt epäkunnioittavasti ja sitten luettelen nämä asiat. Hankala sanoa vastaan, kun kaikki on dokumentoitu.

Näin kukaan ei jää miettimään, miksi emme ole enää tekemisissä ja miksi osa muistakin ystävistä katoaa ympäriltä. Haluan olla rehellinen, vaikka se varmasti sattuu siihen hylättyyn ystävään. Mutta jos ei ole ystävyyden arvoinen, niin joutaakin jäädä menneeseen.

Jouduin hylkäämään ystäväni, jonka olin tuntenut jo kouluajoilta. Koin, että oli erittäin raskasta tavata häntä ja olin kiukkua täynnä tapaamisten jälkeen. Ystävä oli ilkeä ja kateellinen, eikä toivonut minulle mitään hyvää. Lisäksi hän matki kaiken, mitä tein tai ostin tai miten puhuin ym. Siis aivan kaiken. Jos minulla oli jokin toinen ystävä ja he tapasivat kerran, tämä ystäväni alkoi heti pommittaa tätä uutta tuttavuutta viesteillä ja järjestää itseään hänen luo kylään tai saamaan kutsua esimerkiksi synttäreille, joista tiesi vain siksi, kun olin kertonut. Käytännössä hän halusi minun elämäni. Tämä alkoi tuntua niin oudolta ja sairaalta, että lopetin ystävyyden. Olen helpottunut. Ainoa side häneen ovat enää ne ystäväni, jotka hän väkisin haali itselleen minun yståvistäni. Hän osaa esittää mukavaa, mutta totuus tulee ilmi vasta myöhemmin. Luin piilonarsistin kuvausta ja se täsmää tähän ihmiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olet rasittava ja monet syvään juurtuneet uskomuksesi elämästä johtavat kohtuuttomiin vaatimuksiin muita ihmisiä kohtaan. En pysty ottamaan juttujasi vakavasti ja monet ongelmasi ovat hyvin pieniä verrattuna omiin tämänhetkisen tilanteeni ongelmiin." Kuka tuollaista haluaa kuulla?

 

Jos tulee hylätyksi, niin onhan se aika todennäköistä ettei hylkääjällä ole mitään kovin mukavaa sanottavaa. Eli siinä mielessä" sellaista ei halua kuulla ". Mutta kun toisaalta kokemus hylätyksi tulemisesta saattaa olla niin kova , että silti haluaisi tietää, jotta mahdollisesti voisi parantaa tapojaan jatkossa.  Vaatiihan se melkoista prosessia itsensä kanssa tajuta ja hyväksyä ja sitten oppia uudenlaisia tapoja olla itse ystävä, jos suoraselkäisen selityksen ( ystävällisessä hengessä) saisikin. Kaikki kiire yms  selitykset ovat vähän turhia kun kuitenkin ex- ystä

EIpä tällaisissa tapauksissa ole varmaan muuta mahdollisuutta kuin mennä peilin eteen ja miettiä itse syitä. Jokuhan siinä on että ystävä ei  halua enää olla tekemisissä. Ehkä se klassinen että olette kasvaneet erilleen. Tai hän kokee tällä hetkellä ne muut ystävät mielenkiintoisemmiksi ja hän tarvitsee niiden muiden seuraa nyt enemmän. Vähän niin kuin pitkät parisuhteet päättyy ilman syytä, joku muu vaan alkaa kiinnostaa enemmän ja se uusi on sitä mitä sillä hetkellä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

On käynyt. Pitkäaikainen ystävyys yläasteelta lähtien. Ystäväni ensin ghostasi pitkään, sitten palasi, taas ghostasi. Luulin tuolloin että hänellä on vain vaikeaa ja annoin tilaa. Ystävyyden aikana olin tukena parhaani mukaan hänen masennuksessaan, autoin häntä ammattitutkinnon lopputehtävässä ja muuten vietettiin ihan tavallista ystävyyttä missä tehtiin kivoja asioita, matkusteltiinkin. Sitten ystävä yhtäkkiä katosi. Kuukausien jälkeen sain sähköpostitse pitkän selityksen. Arvostan että sain syyn. Olin sanonut asioita jotka hän ole ymmärtänyt aivan eri tavalla kuin olin ne tarkoittanut. Tunnistan tämän itsessäni että en ajattele kaikkea aina aivan loppuun ja tunnustan että itsessäni oli vikaa. Pyysin anteeksi, mutta hän ei vastannut enää ikinä mitään. Valitettavasti hän sanoi myös joitakin todella ikäviä asioita kirjeessään jotka sattuvat edelleen. Hän tiesi haavani ja iski niihin. Kaikenkaikkiaan tämä on ollut nöyryyttä

Hieman sama tilanne minulla. Viimeisin sanoja sisältänyt yhteydenotto hänen suuntaansa oli kirje, jossa pyysin anteeksi jos olen häntä loukannut ja että ikävöin häntä. Hän ei koskaan vastannut mitään eikä enää vastannut puhelimeenkaan, koitin kaksi kertaa soittaa hänelle. Mietin tosi monta vuotta että mitä olin tehnyt tai sanonut. Olen muutenkin aika arka ja herkkä ihminen enkä osaa ajatella että olisin jotain niin ilkeää tai inhottavaa sanonut että siitä olisi näin pahasti voinut minulle suuttua. Tuo hylkääminen tuntui tosi pahalta ja mietin kyllä edelleen näin 20 vuotta myöhemmin välillä mitä tein. Tarkoituksella en ollut ilkeä tai inhottava, mutta ehkä sitten olin kuitenkin. Näin hänet kerran muutamia vuosia sitten kaupungilla sattumalta, oli lapsensa kanssa. Hän tunnisti minut ja katsoi sen jälkeen läpi kuin olisin ollut ilmaa.

Se ei ole ystävän hylkäämistä, kun ei pidä (höpöttely)yhteyttä tilanteessa jossa ei ole mitään tarvetta pitää yhteyttä. Yhteinen intressi vain on laantunut jostain syystä, jomman kumman tai kummankin mielessä, tilalle on tullut jotain muuta. Ystävyydellä on aina jokin perusta, siitä kannattaa pitää huolta, eikä syytellä ystävää.

Yritän juuri etääntyä pitkäaikaisesta "ystävästä". Hän on itsekäs alkoholisti. Vaatii itselleen tukea mutta on tunteeton, jos minulla on huolia. Paitsi silloin, jos haluaa mässäillä huolillani ja esittää parempaa.

Hän leikkii hienoa rouvaa ja on pinnallinen. 

Kuitenkin hän roikkuu minussa kuin koira. On todella vaikeaa päästä hänestä eroon ilman että loukkaan pahasti. Sitä en vielä ole halunnut tehdä 

Vierailija kirjoitti:

On tapahtunut ja tiedän syynkin. Tulin siihen tulokseen ettei hän sitten ollutkaan ystävä enkä jäänyt suremaan enkä traumatisoitunut mitä hän varmaan toivoi. Ajattelen että normaali nelikymppinen ihminen ei toimi sillä tavalla kuin hän ja että parempi että tuli ilmi sillä tavalla. 

Täällä normaali nelikymppinen joka katkaisi välit mitään sanomatta. Paras tapa kostaa jos ystävän käytös on ollut vuosia todella vastenmielistä. Ystävä ei siis itse ymmärrä miten hänen jatkuva piikittely ja jäätävä kateus näkyy hänen käytöksessä. Ystävällä jatkuvia mielenterveysongelmia ja vuosien poissaoloja työstä. Taustalla ongelmia mitkä itse aiheutti. Ei näe itsessään mitään vikaa. Kyllä välien katkaisuun on aina syy ja se syy on jätetyssä ystävässä. Ja kyllä se ystävä on ollut sun ystävä, mutta itse olet ollut todella huono ystävä. 

Sairastuin syöpään. Kun ensimmäiset ystävät, joille kerroin asiasta, hylkäsivät minut, päätin etten ala kerjätä sääliä muiltakaan. En ole ikinä mässäillyt sairauksillani ja luulo, että olisin muuttunut vain omasta taudistani puhuvaksi, loukkasi minua todella paljon.

 

Ihmisillä on oma rajansa sen suhteen, että kuinka kauan kestää muiden vähättelyä. Olin jo aikaisemmin tuntenut alitajuisesti, etteivät nämä minun kanssani välit poikki laittaneet ex-ystäväni oikein vaikuttaneet tapaavan minua täydestä sydämestään. Aina oli välissä jotenkin väkinäinen tunnelma. Nyt syövästä parantuneena ajattelen niin, että yritin liikaa saada ex-ystäviäni rentoutumaan ja tekemään yhdessä mielenkiintoisia asioita.

 

Minun olisi pitänyt ymmärtää se, ettei minun seurani kiinnostanut heitä. On parempi, että jokainen elää täyttä elämää omalla tavallaan. On normaalia, että meistä hioutuu ajan myötä erilaisia ihmisiä. Kun ei ole enää mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta, sitä ei sitten ole ja keksitään jotain teennäistä jutunjuurta kun nähdään.

Eräs ystäväni ei ota enää ollenkaan oma-aloitteisesti yhteyttä. Vastaa kyllä viestiin. Mutta mikä on kun käytös on niin muuttunut? Aiemmin lähetti paljonkin viestiä. Voisinko kysyä mistä kiikastaa, vai annanko olla. Ajattelin minäkin tehdä testin ja katsoa kuinka kauan menee ennekuin ottaa itse yhteyttä. Olen loukkaantunut. Luin jostain että mikään ystävyys ei pysy pystyssä, jos ei näe yhtään vaivaa ystävyyden eteen. Eräskin nainen oli järjestänyt tarjottavaa ystävilleen omaan kotiinsa. Yksikään ei tullut. Mitä tämä kertoo nykyajan itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta. Lorvitaan mieluummin vain kotona. Saavat sitten nähdä että ystävät ovat kaikonneet. Ei ole enää yhtäkään kuuntelevaa korvaa. Minä ajattelin pirullisesti kostaa kaikille hylkääjille. Älkää sitten tulko ruikuttamaan luokseni. En ole huomaavinani enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen "jättänyt". Kaveri alkoi syyllistää kun kieltäydyin kahvikutsusta. Huomasin myös, että homma toimi kun minä "tottelin" häntä mutta heti kun en, alkoi syyllistäminen.

Mitäpä tuossa voisi selittää?

 

Syyllistävä "ystävä" ei olekaan todellinen ystävä. Myös sellaiset tapaukset, jotka ottavat kaikesta itseensä, ovat aika raskaita perässävedettäviä.

No, näissähän ei kerrota tai tiedetä sitä asian kääntöpuolta, miten se toinen on asian kokenut koskaan. Voi vaikka olla että oli ystävän synttärit, tai joku muu vaivalla aikaansaatu kahvitteluhetki, juuri tätä ystävää varten haettu kalenterista tms. Hankittu kakkua, tehty pullaa, ja sitten...sori, en nyt ehdi. Emme tiedä miten monesti hän on tehnyt tätä että ei halua käydä kaverin luona kun toinen olisi halunnut? Mutta en siis tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni ei ota enää ollenkaan oma-aloitteisesti yhteyttä. Vastaa kyllä viestiin. Mutta mikä on kun käytös on niin muuttunut? Aiemmin lähetti paljonkin viestiä. Voisinko kysyä mistä kiikastaa, vai annanko olla. Ajattelin minäkin tehdä testin ja katsoa kuinka kauan menee ennekuin ottaa itse yhteyttä. Olen loukkaantunut. Luin jostain että mikään ystävyys ei pysy pystyssä, jos ei näe yhtään vaivaa ystävyyden eteen. Eräskin nainen oli järjestänyt tarjottavaa ystävilleen omaan kotiinsa. Yksikään ei tullut. Mitä tämä kertoo nykyajan itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta. Lorvitaan mieluummin vain kotona. Saavat sitten nähdä että ystävät ovat kaikonneet. Ei ole enää yhtäkään kuuntelevaa korvaa. Minä ajattelin pirullisesti kostaa kaikille hylkääjille. Älkää sitten tulko ruikuttamaan luokseni. En ole huomaavinani enää.

Ehkä se ei johdu sinusta.

Ystävyys on ihmissuhde joka perustuu molemminpuoliseen tunteeseen (kuten rakkauskin).

Se ei kuitenkaan ole kahden ,toisiaan rakastavan  parisuhde .

Eli siis seksielämä ei ole yhteistä.

Siitä huolimatta hyvä ystävä on hyvin tärkeä ihminen (tai siis: näin tulisi olla)

Aina ei kuitenkaan ole.

Silloin asiat ON selvitettävä puhumalla ne selviksi (kukaan ei jaksa mitään sellaista  toisen mielialoista jatkuvasti täysin riippuvaa 'ollako,vai eikö olla'-'ystävyyttä.

Silloin pitää vain sanoa ystävällisesti mutta päättäväisesti että...

-'Joko nyt hyväksynyt minut sellaisena kuin olen,kaikkine mielestäsi puutteineni tai vajavuuksineni tai sitten meidän on vain kummankin omalla tahollamme etsittävä ja oltava avoin uusille ja paremmille tuttavuuksille ja mahdollisille  ystävyyksille muiden kanssa. Tätä jatkuvaa,pelkkää riitaa ja kränää kanssasi kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin,en enää yksinkertaisesti jaksa. Näin emme voi jatkaa'.

Jos ystävyys on ollut lähelläkään oikeaa, niin tämä tehoaa takuuvarmasti.

Jos ei niin  parasta ajatella vain että 'EN menettänyt ystävää-hoksasinpahan vain ettei hän koskaan mikään ystävä minulle ollutkaan.