Miksi et asu omistusasunnossa?
Kommentit (64)
Miten niin en asu.
Ja omistan ihan itse, ei pankki.
En halua sitoutua asuntoon ja olla siitä vastuussa.
Koska rakennan taloa ja on monta ongelmaa matkassa, vuoden projekti taitaa venyä kolmeksi vuodeksi ja lakimiesriidat tässä sitten mukana.
Aivan pölvästi kysymys. Keksin helposti sata syytä miksi joku ei asu omistusasunnossa. Ap ei keksi yhtään. Vai ajattelitko että voit ilkkua meitä vuokralla asujia köyhiksi ja tyhmiksi? Olen taatusti sua varakkaampi ja älykäämpi.
en halunnut nuorena pienipalkkaisena järsiä silakanpäitä koko ikääni. Nyt olen eläkkeellä ja söisin redelleen niitä silakanpäitä.
Kaverit osti ja syövät vieläkin silakanpäitä.
Nyt siitä ei pääsis eroon kun kukaan ei ostaisi sitä
Kerkesin matkustella ym ennen coronaa.
Muutin pois yhteisestä talosta, jota ei ole vielä myyty. Pakko oli mennä vuokralle, kunnes on rahat kädessä siitä entisestä, sitten voi harkita oman ostoa.
Vierailija kirjoitti:
En halua sitoutua asuntoon ja olla siitä vastuussa.
Huono tekosyy, myönnä pois vain että olet elämässä epäonnistunut ja joudut tyytymään vuokrakämppiin.
yritän vain laatia kattavaa listaa siitä miksi ei omistusasuntoa. Raha on selkeä syy, mutta onko muita?
Kaikki ei halua, miksi ei halua?
ap
Kysymys on sekava, sillä kaikki asunnot on jnkn omistuksessa. Mitä tarkoitat?
En halua juuri nyt sitoa itseäni velkaan. Koska en tiedä mistä sen ostaisin. En ole edes varma minkämallisen asunnon haluaisin (Tuskin haluaisin yksin asumaan omakotitaloon mutta rivitaloasunto tai parvekkeellinen kerrostalo asunto voisivat olla malliltaan ihan yhtä hyviä) Koska nautin taloudellsiesta vapaudestani. On huolettomampaa kun ei ole mitään velkaa. Olen tyytyväinen nykyiseen vuokranantaajaani. Saan maksamalleni vuokralleni hyvän vastineen. - Vuokrani ei ole tapissa vaan voin rauhassa katsella asuntoarjontaa. Jos osuu "sopiva" kohdalle, niin voin harkita ja vaihtaa asuntoni toiseen ilman huola mitä tehdä nykyiselle. Voin nyt sääsyvillä varoilla elää paisi huolettomammin, niin voin sijoittaa ne myös johonkin muutoin; ehkä jopa tuottavammin.
Koska vain omakotitalo kannattaa ostaa jos omaksi aikoo. Muutoin on naapurihaittoja. Ovat yleensä kalliita elleivät ole jossain hevonp*rseessä missä niitä ei sitten saa myytyä mitenkään jos eroon haluaa. Muutenkin asuminen kallista ja vaivalloista, kun torpan lämmitys syö talvella satoja ellei tuhansia.
Itseä harmittaa nyt, että asun omistusasunnossa enkä vuokralla. Jos olisin vuokralla, olisin vaihtanut asuntoa jo aika päivää sitten. Omaa en saa myytyä, kun taloyhtiössä alkanut kauhea sekoilu, mm. yhtiö haastettu käräjille (kiusantekomielessä, ei mistään oikeasta syystä) ja asukkaiksi otettu niin meluisasti ja huonosti asuvia ihmisiä, ettei oma asuntoni varmasti kelpaisi kenellekään tässä tilanteessa.
Kiitos, tuli monia hyviä syitä
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sitoutua asuntoon ja olla siitä vastuussa.
Huono tekosyy, myönnä pois vain että olet elämässä epäonnistunut ja joudut tyytymään vuokrakämppiin.
Jos tyytymistä on se, että elää, kuten sanonta kuuluu suu säkkiä myöten, ilman tarvetta miellytää asumismuodollaan muita, niin olen mielelläni vuokra-asuntoon tyytyjä
Ellei ole merkittävää perinöä tai muuta satunnaista erää saatua varallisuutta, niin aika harva ostaa asunnon ilman centtiäkään velkaa, ainakaan (ns) kasvukeskuksista tai niiden liepeiltä.
Velka on kuitenkin maksettava pois ja sitä on hyvä aatella ennen kuin ottaa velkaa ja samalla huomata sekin, että velanoton jälkeen omaan maksukykyyn voi tulla pienempiä (tai isopia) muutoksia.
Kuinka moni velan ottaja esimerkiksi osasai ennakoida sitä, miten eräskin "korona" saattaa vaikuttaa lainan maksuun.
Yliopisto-opiskelija
En ostanut asuntoa (nyt jo ex-) poikaystäväni kanssa 15 vuotta sitten opiskelijana, kun lainaa oli mahdollista saada ilman omarahoitusosuutta ja Helsingistä sai perheasuntoja 150-200 k€:lla.
Sen jälkeen on opiskeltu ja oltu pätkätöissä, ja nyt olen saanut säästettyä 20 k€ ASP-tilille. Vaan eipä sitä pätkätyöläisenä saakaan asuntolainaa ja lisäksi Helsingin hinnoilla yksinään ensiasuntoa ostava on aika heikoilla myös siksi, että sijoittajat vievät asunnot käsistä.
Onneksi olen saanut kaupungin vuokra-asunnon niin asuminen on kuitenkin edullista. Voin laittaa säästöni osakkeisiin ja rahastoihin eikä tarvitse murehtia isosta lainasta.
Omistin melko pitkään omakotitalon ja kaikki siihen liittyvä vastuu ja työ stressasi minua jatkuvasti. Olin ikionnellinen, kun talo meni vihdoin kaupaksi ja muutin vuokralle. Kaikki ylimääräinen huoli katosi saman tien. Ei lainataakkaa. Ei remontteja. Ei pihatöitä. Ei isoja vesi-ja lämmityskuluja. Ei huolta v-mäisistä naapureista joiden vankina joutuu olemaan. Vapaus vaihtaa asuntoa milloin tahansa kuukauden varoitusajalla ilman jonkun kalliin välittäjän värväämistä ja rukoilua että kämppä menisi kaupaksi. En aio enää koskaan muuttaa omistusasuntoon.
Koska pystyn loisimaan ilmaiseksi vanhempieni omistusasunnossa. Olen 30, mutta vähän hukassa. Muutin kyllä omilleni jo 18-vuotiaana, mutta tulin vuosi sitten takaisin kotiin.
Loisiminen on ehkä vähän väärin ilmaistu. Vanhemmat ei ota multa rahaa, mutta autan tosi paljon pihan kanssa (puutarha/lumityöt), siivouksessa ja ruoanlaitossa. Tai oikeastaan teen ne 90-prosenttisesti.
Muuten asun mieluummin vuokralla. En ole kovin paikallaanpysyvää sorttia.
Joo, on kyull'ä.