Lue keskustelun säännöt.
Voisitko jättää 3,5 vuotiaan kotiin siksi aikaa kun käy lähikaupassa hakemassa maidon?
22.02.2021 |
Kolmevuotias nukkumassa tai katsomassa piirrettyjä. 10-vuotias sisko kotona.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakin sattuisi, niin en pystyisi koskaan antamaan itselleni anteeksi. Olisi muutenkin inhottava olo koko kauppareissun ja kiroilisi hitaita kassoja ym. Siispä pienin lähtisi mukaani ihan oman mielenrauhan takia.
Kaikkeen ei voi ikinä varautua, mitä tahansa voi sattua. Entä jos sille lapselle sattuu jokin onnettomuus sillä kauppareissulla? Sitten miettisit, miksi pitikin ottaa se lapsi mukaan, jos olisin jättänyt isosiskon kanssa kotiin ja vain itse äkkiä kipaissut kaupassa, niin ei olisi tätäkään sattunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidatte olla kaupunkilaisia jotka huudatte ettei voi jättää.
Maalla on ihan arkipäivää että lapset on yksin tai keskenään.Ei todellakaan ole. Meilläkin vesistö 50 m päästä ja sieltä on useampia lapsia vuosikymmenten aikana naarattu. Samoin lumiaurat ajelee täällä jotain 80km/h. Ei ne sieltä traktorin nokasta 3-vuotiasta huomaa, jos se pihalle eksyy. Eli ei jätetä vahtimatta, vaikka maaseudulla asutaan.
Tarkoitin että lapset on tottuneet siihen että ovat sisällä yksin. Maalla on päivittäin ulkohommaa ja niihin ei todellakaan raahata joka kerta lapsia mukaan.
Vierailija kirjoitti:
ihan ihmettelen näitä kommentteja. Todellakin voit. Toki vain jos se on 10vlle sopii.
Voi elämä!! Mitä meinaat sille 10 vuotiaalle sanoa, kun sillä välin pikkusisko tukehtui karkkiin eikä 10 vuotias osannut auttaa eikä shokissa saanut edes 112 soitettua.
Pieniä lapsia ei jätetä kotiin, ei autoon, eikä mihinkään yksin, kaksin eikä kolmisin. Sen luulisi olevan päivänselvä asia. Englannissa saa jättää yksin vasta 12 vuotiaan. Suosittelen kaikkia vanhempia toimimaan samoin. Alle 12-vuotias ei välttämättä osaa sammuttaa yhtäkkiä alkanutta tulipaloa ja voi saada paniikin pienemmästäkin asiasta. Ja kuka takaa sen, että sinulla kestää vain 5 minuuttia?!? Sinullekin voi tapahtua matkalla jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakin sattuisi, niin en pystyisi koskaan antamaan itselleni anteeksi. Olisi muutenkin inhottava olo koko kauppareissun ja kiroilisi hitaita kassoja ym. Siispä pienin lähtisi mukaani ihan oman mielenrauhan takia.
Kaikkeen ei voi ikinä varautua, mitä tahansa voi sattua. Entä jos sille lapselle sattuu jokin onnettomuus sillä kauppareissulla? Sitten miettisit, miksi pitikin ottaa se lapsi mukaan, jos olisin jättänyt isosiskon kanssa kotiin ja vain itse äkkiä kipaissut kaupassa, niin ei olisi tätäkään sattunut...
No luulen silti, että omatunto soimaisi vähemmän kuin toiste päin. Valitsen siis mielummin skenaarion A. Lapsi kaatuu ja lyö päänsä yhteisellä kauppamatkalla kuin B. Lapsi kaatuu ja lyö päänsä ollessaan yksin kotona.
Eli vaikka onnettomuus sattuisi kauppamatkalla niin pystyisin antamaan itselleni rauhan sillä ajatuksella, että tietenkään en olisi jättänyt 3,5v kotiin. Tätä onnettomuutta ei voinut estää.
Toki muut saavat elää kuten haluavat.
Kyllä on avuttomia 10vuotiaita, jos eivät voi varttia vahtia taaperoa. Mä hoidin 10vuotiaana jo isoja kilpahevosia, kuljin yksin bussilla talleille, siivosin karsinoita jne. Toki, jos se 10v on joku adhd-tapaus, niin sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakin sattuisi, niin en pystyisi koskaan antamaan itselleni anteeksi. Olisi muutenkin inhottava olo koko kauppareissun ja kiroilisi hitaita kassoja ym. Siispä pienin lähtisi mukaani ihan oman mielenrauhan takia.
Kaikkeen ei voi ikinä varautua, mitä tahansa voi sattua. Entä jos sille lapselle sattuu jokin onnettomuus sillä kauppareissulla? Sitten miettisit, miksi pitikin ottaa se lapsi mukaan, jos olisin jättänyt isosiskon kanssa kotiin ja vain itse äkkiä kipaissut kaupassa, niin ei olisi tätäkään sattunut...
No luulen silti, että omatunto soimaisi vähemmän kuin toiste päin. Valitsen siis mielummin skenaarion A. Lapsi kaatuu ja lyö päänsä yhteisellä kauppamatkalla kuin B. Lapsi kaatuu ja lyö päänsä ollessaan yksin kotona.
Eli vaikka onnettomuus sattuisi kauppamatkalla niin pystyisin antamaan itselleni rauhan sillä ajatuksella, että tietenkään en olisi jättänyt 3,5v kotiin. Tätä onnettomuutta ei voinut estää.
Toki muut saavat elää kuten haluavat.
Paitsi että tässä se lapsi ei olisi yksin kotona.
Kaikkea ei kerkee itsekään vahtimaan, niin senpä takia ei anneta sitä vastuuta lapselle. Pyritään minimoimaan onnettomuudet tms. eikä kaikkea osaa silloinkaan ottaa huomioon. Selkeetä on, ettei 10 vuotiasta tänä päivänä jätetä vastuuseen sisaruksistaan.
Mitä tuohon ennen ja nyt vertailuun tulee, niin aivan turhanpäiväistä. Maailma on eri kuin kaksikymmentä vuotta sitten saatika sitten 70 luvulla jne.
Tuossa joku röhistelee, ettei maataloissa voi ottaa pikku lapsia mukaan joka paikkaan... niin on asiat siellä muuttuneet. Jätetään lapset sitten keskenään, kun ennen vanhaan oli piiat ja imettäjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaa mitä? Minä olen antanut 3 v:n jopa leikkiä kotipihalla naapurin 4-6-vuotiaiden lasten kanssa. Pihalta pääsee pitkälle, pihalla ovat yleensä pysyneet. Ennen pihassa asui vähän vanhempi häiriintynyt (psykopaatti) lapsi, joka yritti johdattaa pienempiä autoteidelle ja lumiaurojen eteen lumikinoksiin. Silloin ei vähään aikaan leikkineet pienet pihalla. Nyt taas leikkivät. Lasu ei ole puuttunut asiaan ja kyllä voisin jättää 3-vuotiaan jopa vain 10-vuotiaan sisaren kanssa hetkeksi kahden. Kunhan on hyvin kasvatettu ja perusempaattinen 10-vuotias. Meinaan kun selviävät pihallakin, miksi oma koti olisi niin vaarallinen paikka? Riippuu lapsista ja siitä kodista.
Perusempaattinen 10 v :DDDD
Niin, en kyllä itse jättäisi. Voi vaikka tukehtua johonkin, eise sisarus haukkana sitä pienempää vahdi
:DDDD Tiedätkö mitä? Lapsia on fiksuja ja sitten aika vajaita? Toinen selviää pienemmän hengissä pitämisestä ja toinen ei. Kyllä se vastuullinen 10v sitä pienempää nimenomaan vahtii. Tietty jos sillekin on isketty kännykkä kouraan jo 3-vuotiaana niin eipä sellainen pikkuaddikti mitään huomaa, niin ei moni mamma täälläkään. Todennäköisimmin se 3v ei ole oppinut kuivaksi ja istuu tuntejakin liejut lahkeissa jos sitä vahtii keskiverto av-addikti kuin normaali 10 v. Jälkimmäisestä pitäisi sitten tehdä lasi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaa mitä? Minä olen antanut 3 v:n jopa leikkiä kotipihalla naapurin 4-6-vuotiaiden lasten kanssa. Pihalta pääsee pitkälle, pihalla ovat yleensä pysyneet. Ennen pihassa asui vähän vanhempi häiriintynyt (psykopaatti) lapsi, joka yritti johdattaa pienempiä autoteidelle ja lumiaurojen eteen lumikinoksiin. Silloin ei vähään aikaan leikkineet pienet pihalla. Nyt taas leikkivät. Lasu ei ole puuttunut asiaan ja kyllä voisin jättää 3-vuotiaan jopa vain 10-vuotiaan sisaren kanssa hetkeksi kahden. Kunhan on hyvin kasvatettu ja perusempaattinen 10-vuotias. Meinaan kun selviävät pihallakin, miksi oma koti olisi niin vaarallinen paikka? Riippuu lapsista ja siitä kodista.
Perusempaattinen 10 v :DDDD
Niin, en kyllä itse jättäisi. Voi vaikka tukehtua johonkin, eise sisarus haukkana sitä pienempää vahdi
:DDDD Tiedätkö mitä? Lapsia on fiksuja ja sitten aika vajaita? Toinen selviää pienemmän hengissä pitämisestä ja toinen ei. Kyllä se vastuullinen 10v sitä pienempää nimenomaan vahtii. Tietty jos sillekin on isketty kännykkä kouraan jo 3-vuotiaana niin eipä sellainen pikkuaddikti mitään huomaa, niin ei moni mamma täälläkään. Todennäköisimmin se 3v ei ole oppinut kuivaksi ja istuu tuntejakin liejut lahkeissa jos sitä vahtii keskiverto av-addikti kuin normaali 10 v. Jälkimmäisestä pitäisi sitten tehdä lasi...
Kun loppuu vasta-argumentit niin vastaus on tasoa tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko, että ypöyksin vai silleen, että viereisessä huoneessa on aina joku jolla puhelin, jos tulee hätä?
Epäselvä aloitus ap, joten en ota kantaa asiaan.
Isotätini oli palkattu lapsenlikaksi kartanoon kun oli 7-vuotias. Kertoi, että hädin tuskin jaksoi kantaa pieniä. Eli hoiti lapset kun talonväki töillään. Kyllä 10-vuotias voi vartin olla kolmevuotiaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaa mitä? Minä olen antanut 3 v:n jopa leikkiä kotipihalla naapurin 4-6-vuotiaiden lasten kanssa. Pihalta pääsee pitkälle, pihalla ovat yleensä pysyneet. Ennen pihassa asui vähän vanhempi häiriintynyt (psykopaatti) lapsi, joka yritti johdattaa pienempiä autoteidelle ja lumiaurojen eteen lumikinoksiin. Silloin ei vähään aikaan leikkineet pienet pihalla. Nyt taas leikkivät. Lasu ei ole puuttunut asiaan ja kyllä voisin jättää 3-vuotiaan jopa vain 10-vuotiaan sisaren kanssa hetkeksi kahden. Kunhan on hyvin kasvatettu ja perusempaattinen 10-vuotias. Meinaan kun selviävät pihallakin, miksi oma koti olisi niin vaarallinen paikka? Riippuu lapsista ja siitä kodista.
Perusempaattinen 10 v :DDDD
Niin, en kyllä itse jättäisi. Voi vaikka tukehtua johonkin, eise sisarus haukkana sitä pienempää vahdi
:DDDD Tiedätkö mitä? Lapsia on fiksuja ja sitten aika vajaita? Toinen selviää pienemmän hengissä pitämisestä ja toinen ei. Kyllä se vastuullinen 10v sitä pienempää nimenomaan vahtii. Tietty jos sillekin on isketty kännykkä kouraan jo 3-vuotiaana niin eipä sellainen pikkuaddikti mitään huomaa, niin ei moni mamma täälläkään. Todennäköisimmin se 3v ei ole oppinut kuivaksi ja istuu tuntejakin liejut lahkeissa jos sitä vahtii keskiverto av-addikti kuin normaali 10 v. Jälkimmäisestä pitäisi sitten tehdä lasi...
Kun loppuu vasta-argumentit niin vastaus on tasoa tämä.
Vasta-argumentit? Enhän minä väittänyt vastaan että toisten lapset on niinkin vajaita, että tapattavat pikkusisarensa äidin kauppareissun aikana. Olen täsmälleen samaa mieltä, hyvähän se on, että tuntee omat lapsensa.
3.5 vuotias voi esim. juosta sisällä, hyppiä sängyllä, pudota ja loukkaantua, juosta ja loukkaantua portaissa.. Koti on alle kouluikäiselle paitsi turva, myös yleinen tapaturmapaikka. Kaikkiaan noin 1 530 alle kouluikäistä lasta tarvitsee kotitapaturman vuoksi vuosittain sairaalan vuodeosastohoitoa. Pienen lapsen kohdalla tapaturmien ehkäisyssä keskeisiä näkökohtia ovat riittävä ja aktiivinen lapsen valvonta, suojavälineiden käyttö, kodin päihteettömyys sekä aikuisten ensiaputaidot. Vaikka varautumisella ja ennakoinnilla voidaan suurin osa riskeistä välttää, voi tapaturmatilanne yllättää ja tällöin vaaditaan välitöntä reagointia. Pientä lasta ei koskaan saa jättää valvomatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidatte olla kaupunkilaisia jotka huudatte ettei voi jättää.
Maalla on ihan arkipäivää että lapset on yksin tai keskenään.Ei todellakaan ole. Meilläkin vesistö 50 m päästä ja sieltä on useampia lapsia vuosikymmenten aikana naarattu. Samoin lumiaurat ajelee täällä jotain 80km/h. Ei ne sieltä traktorin nokasta 3-vuotiasta huomaa, jos se pihalle eksyy. Eli ei jätetä vahtimatta, vaikka maaseudulla asutaan.
Tarkoitin että lapset on tottuneet siihen että ovat sisällä yksin. Maalla on päivittäin ulkohommaa ja niihin ei todellakaan raahata joka kerta lapsia mukaan.
mekin asutaan maalla ja tila hoidettavaa ja aina on lapsi ollut mukana kun on tehty töitä. Sopivaa tekemistä vain lapselle ja samalla voi katsoa sen perään
tässä keskustelussa eniten hämmentää että miten te oikeasti toimitte ala aste ikäisten esim 10 aamujen kanssa jos häntä ei saa jättää yksin kotiin.
60-luvun alkupuolella, meitä oli kolme lasta 3, 5 ja 6 vuotiaat. Olimme usein keskenämme, puoli tuntia, tunnin ja joskus pidempäänkin. Koskaan ei sattunut mitään erityistä, mutta meille opetettiinkin että vapauteen liittyy myös vastuu, jo lapsesta saakka. Ei tuolloin ollut mahdollista hankkia apulaisia katsomaan, jokaiseen risahdukseen ja tapahtumaan erikseen. Hoitaja/apulainen tuli, kun vanhemmat menivät illanviettoon tms.
Ulkonakin olimme usein tuntikausia, ilman että vanhemmat tiesivät tarkalleen missä olimme ja mitä tekemässä. Joskus toki jouduimme kertomaan missä olimme olleet, kun vanhempien mielestä olimme olleet liian kauan poissa näkyvistä, mutta aika harvinaista ja ajan kuluessa, aina vain harvinaisempaa, kun havaitsivat, että kykenemme huolehtimaan itsestämme ja toisistamme.
Edelleen kaikki elossa, toimeliaita ja hyvin koukuttautuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidatte olla kaupunkilaisia jotka huudatte ettei voi jättää.
Maalla on ihan arkipäivää että lapset on yksin tai keskenään.Ei todellakaan ole. Meilläkin vesistö 50 m päästä ja sieltä on useampia lapsia vuosikymmenten aikana naarattu. Samoin lumiaurat ajelee täällä jotain 80km/h. Ei ne sieltä traktorin nokasta 3-vuotiasta huomaa, jos se pihalle eksyy. Eli ei jätetä vahtimatta, vaikka maaseudulla asutaan.
Tarkoitin että lapset on tottuneet siihen että ovat sisällä yksin. Maalla on päivittäin ulkohommaa ja niihin ei todellakaan raahata joka kerta lapsia mukaan.
mekin asutaan maalla ja tila hoidettavaa ja aina on lapsi ollut mukana kun on tehty töitä. Sopivaa tekemistä vain lapselle ja samalla voi katsoa sen perään
Siinä kans yksi joka ei tajua. Jos ulkona käy monta kertaa päivässä niin sitä lasta ei joka kerta oteta mukaan. Jos haetaan vaikka puita, käydään laittamassa elukoille vettä tms niin hullun hommaa joka kerta ottaa se lapsi mukaan. Yksin käy nopeammin.
Sehän olisi muiden asiakkaiden unelma, jos kirkuvia pikkulapsia ei ole kaupassa tai väsyneitä. Ehkä kauppa-asiat jää iltaan, isän hoidettavaksi, kauppakassi, mummo, kaveri tai sitten kun parempi aika kun lapsi ei väsynyt. Varmaan saa aika paljon etukäteen suunnitella.
Ei todellakaan ole. Meilläkin vesistö 50 m päästä ja sieltä on useampia lapsia vuosikymmenten aikana naarattu. Samoin lumiaurat ajelee täällä jotain 80km/h. Ei ne sieltä traktorin nokasta 3-vuotiasta huomaa, jos se pihalle eksyy. Eli ei jätetä vahtimatta, vaikka maaseudulla asutaan.