Nirsot juhlavieraat... Ärsyttäääääääääääää...

59 oli juuri sellainen ihminen, jota on ihan mahdoton miellyttää: hän ilmoitti, että ei halua kuulla syitä, miksi joku ei voi syödä jotain - ei siis halua kuulla allergioistakaan - mutta kuitenkin katsoo asiakseen loukkaantua, jos vieraat eivät syö.



Tuollaisen ihmisen luona allergikko ei voi syödä tasan mitään. Kun ei voi kysyä, eikä luottaa vastauksiinkaan, eikä saa selittää. Ja syömättömyydestäkin se sitten loukkaantuu!



Allergioista selittämisessä on se varjopuoli, että tasan varmasti joku (joko emäntä tai muu vieras) alkaa oikein haastatella aiheesta. Etkö saa syödä tätäkään? No en. Mtä tapahtuu jos syöt? nooh... (ei ole oikein sopiva ruokapöytäpuheenaihe). Entäs se, tämä, tuo? Onko sinulla ollut tuo vaiva pitkään? Mnäkin tiedän yhden, joka... Hirveän kiusallista olla siinä huomion keskipisteenä! Mieluummin menee usein vaikka " nirsona" , siitä ihmiset eivät viitsi keskustella koko iltaa.



Omissa eväissä on sitten taas se ongelma, että ne herättävät huomiota. Ai mistä saa noita piirakoita? Ai omat eväät? Eikö täältä saanut mitään? Moni emäntä kiusaantuu eväsnyssyköistä aivan selvästi. Olisi selvästi parempi, jos voisi ottaa jotain vaikka vain yhtä lajia samaa, mitä muutkin syövät.

pidän Aurajuustosta. Sekin viekä.

Kyllä mä ymmärrän sen, ettei joillekin maistu merenelävät, anjovis tai oliivit. En itsekään pidä oliiveista yhtään. Mutta ikinä ei ole myöskään tarvinnut alkaa juhlissa sen takia nirsoilemaan tai yökkimään. Joko jätän oliiviruuan syömättä tai jätän oliivit lautaselle. Pyrin tekemään ekan, mutta kerran olin bileissä, jossa KAIKISSA ruuissa oli oliivia, joten päätin epäkohteliaisuuden uhallakin nauttia pöydän antimista ja jättää oliivit vain syömättä. :)



Omissa juhlissani pyrin tekemään niin eri tyyppisiä ruokia, että kaikille on jotakin. On hyvin yksinkertaisia juttuja, joista yleensä kaikki tykkää (perunasalaatti, dipattavat vihannekset), ja sitten vähän juhlavampia salaatteja, piirakoita jne, joissa usein on " epäilyttäviä" aineksia. Tietysti jos nirsous menee sille tasolle, että vain grillimaustetut sipsit kelpaa, niin saa nähdä nälkää.

Nykyäänhän on trendikästä nirsoilla ja olla yliherkkä ties mille. Itse en kaveripiiriini mitään hihhuleita kelpuuta.

niin vastaa, että " Maista"



:D

että en enää pidä mitenkään hankalana niiden huomioimista juhlissa yms.



Eniten minua ärsyttää se, että vanhemmat sanovat heti ettei meidän nirso tyttö tuota syö, kun siinä on sitä ja tätä. Pari kertaa olen kuitenkin tarjonnut lapselle ruokaa, ja hyvin on kelvannut. Kerran jäin jopa itse ilman kun lapsi söi useamman lautasellisen ruokaa jota hän ei äitinsä mukaan syö ollenkaan.



Toinen mikä ärsyttää, on mukasairaat ihmiset, jotka tekevät hyvissä ajoin selväksi mikä kaikki ei käy. Ja kun sitten laitan ja mietin tarkkaan mitä hänelle tarjoan, hän syö kermakakkua ja hiivaleipää ja minun laittamani sokerittomat, maidottomat ja hiivattomat jäävät koskemattomiksi. Valitettavasti suvustani löytyy juuri tällainen ihminen.



Allergiat ja muut ruokarajoitteet eivät minua haittaa, sillä olen itse allerginen ja muutenkin ruokarajoitteinen. Kysyn itse aina mahdollisimman kohteliaasti, mitä ruoka sisältää. Sitten katson mitä minä ja lapseni voi syödä ja syömme sitten sitä.

harmittaa varmaan kun laittaa ja mikaan ei kelpaa

Minusta se on normaalia että ihmiset kysyvät mitä missäkin ruuassa ja tarjottavissa on. Kyllä itsekin haluaisin tietää mitä suuhuni pistän!

Mutta eri asia on jos naama rutussa irvistellään ja yökitään.

Mutta jos tietää etukäteen että paikalle tulee ihmisiä jotka eivät jotain tiettyä syö, on kohteliasta laittaa heille jotain, sitä kutsutaan muiden ihmisten huomioonottamiseksi :)

Ei se oo emännällekään niin hirveä vaiva laittaa siihen yhteen diapeetikolle sopivaan tarjottavaan kylttiä sokeriton.



Sitten siitä asiasta ei tarvitse keskustella, eikä siihen tarvitse kiinnittää huomiota.



Ja minä en odota löytäväni kahvipyödästä mitään, se on aina poikkeusellisen iloinen yllätys jos jotain löytyy.

Ihmisille ei vain enää opeteta edes alkeellisia käytöstapoja.

Vaimo ja lapset eivät kyläile enää, mutta jos mies tulee yksin vaimo soittaa aina sopivaan aikaan, ettei vaan mies joudu juomaan kahvia. Mies lähtee sitten muka kiireesti kotiin. Enää en edes kysy haluatko kahvia. Ei tule kiirettä lähteä kotiin. En tiedä mitä meidän kahvissa on muka vikana. Enkä viitsi edes kysyä.

ihan vaan siitä ku " ei tykkää" . Miten tähän nyt saatiin allergiat ja diabetes sotkettua mukaan kun oli kyse nirsoilusta. Ihan tulee mieleen tyttö 2-vuotiaana ku kommentti ruokalautasen äärellä oli aina " mä en tykkää tästä" . Nyttemmin on onneksi järkiintynyt.

ap

Minuakin vituttavat kaiken maailman kelia-laktoosi-whatever-intolerantit, joita ei muuten sivumennen esiinny kuin Suomessa. Muualla ihmisiä vain pierettää.



Vieläkin pahempia ovat kuitenkin nämä ruoka-aineiden välttelijät- esim sienet tuntuvat olevan monelle ylittämätön paikka.



Näille ihmisille tarjoan nykyisin helvetin mauttomia valmispiirakoita, ja ilmoitan vielä erikseen, että tässä on niille, jotka eivät voi syödä normaalia maukasta ruokaa.

Tulipa muuten mieleen et nämä nirsoimmat on myös kaikista lihavimmat :) Ovat olleet vissiin ruoka-aikaan KOTONA ;)

ap

t. 8

Vähänkin jos on " erikoisempaa" tyyliin katkarapua niin on naama norsun vitulla.

Eräs kehtasi vielä nurista isoon ääneen " ei olis mittän parempaa että lapsikin söis" Lapsella oli kaverit mielessä eikä siksi halunnut syödä ja pöydässä oli jo sen seitsemää sorttia mistä olis luullut löytyvän sopivaa.....

Kyseinen naikkonen tarjoaa itse aina ja ikuisesti samanlaisen kakun ja valmispullat kinkereissään....

aikuisetko näitä nirsoilukysymyksiä tekivät - vai lapset?



Jotenkin tekstistä olin ymmärtävinäni, että aikuiset - onko se mahdollista? Ei kai kukaan aikuinen ole niin moukka?



Tai no, olin kerran todistamassa vastaavaa, mutta luulin sen olevan kerran elämässä tapahtuma. Olin ns. paremmissa illanistujaisissa, missä illan emäntä oli todella nähnyt vaivaa tarjottavan eteen. Yksi vieraista (30+ nainen) alkoi suureen ääneen valittaa " yök, tossa on herkkusieniä, tossa katkarapuja, enhän mä voi mitään syödä" . Koko seurue tuijotti suua auki. Ja ei kai tarvitse mainita, että kyseisen naisen lapset suostuvat syömään vain makaronia ja jauhelihaa, mistähän lie johtuu?

Nyt olen saanut suolistoni paremmaksi karppaamalla, mutta aikaisemmin oli kyllä noloja tilanteita riittämiin. Älkää nyt naiset ottako henkilökohtaisena loukkauksena toisten mahavaivoja. Pelkkä nirsoilu minuakin joskus huvittaa, mutta en ota siitäkään hernettä nenääni. Teen vauvaruokia tarjolle, jos tulee nirsoja kylään.

Aikuisiapa hyvinkin. Tuttuja tosin, et eivät kai hekään sentään tuollaista vieraammassa porukassa tekisi. Olen kyllä päättänyt olla välittämättä noista ja laittaa niitä sieniä sinne piirakkaan niinku tähänkin asti. Mutta että voi ollakin...

ap

kakkuun on tungettu rahkaa. Se on jotenkin tuossa happamassa se ongelma. En käytä happamia maitotuotteita muutoinkaan. Mutta lääkäri vaan pyöritteli päätään, kun valitin ongelmasta. Ei kuulemma voi olla laktoosi-intoleranssi, kun ne kuulemma just useimmin voi syödä hapanta. Ei se tiennyt, mikä vaiva tää on ja sitten se jäi siihen hänen käsien levittelynsä tasolle, joten meikä on sitten vaan yksi niistä " nirsoista" .