Nirsot juhlavieraat... Ärsyttäääääääääääää...

Syön mieluummin etanoita ja sammakoita, ehkä jopa koiranhäntätupsukoita, kuin jotain sieniruokaa.

ja ymmärrän oikein hyvin jos joku ruoka ei jollekulle sovi. Tässä nyt oli vaan kyse siitä kovaäänisestä toitottamisesta. Kai sitä voi sit juoda vaikka pelkkää kahvia, ei kai sinne kylään tarvi syömään mennäkään. ap

että jollakulla muullakin käy tuollaisia vieraita!



Itse tykkään kovasti laittaa juhlia ja näen todella vaivaa tarjoilua miettiessäni. Yritän tehdä monenlaista tarjottavaa, että olisi jokaiselle jotakin. Pitkin vuotta testaan eri reseptejä.

Mieheni siskon perhe on juuri sellaisia nirppanokkia, ettei mikään kelpaa. He eivät edes nykyisin tule meidän juhliin :) Keksivät aina jonkin idiootin verukkeen. Lapseni ristiäisistä eivät kehdanneet olla pois, mutta anoppi toi sitten sinne tyttärensä perheen lempiherkut tarjolle.

Tämän siskon perheessä on juhlissa aina samanlaiset tarjottavat ja minulla on oikeasti vaikeuksia löytää jotakin mieleistä syötävää, mutta en näytä sitä, yritän vähän kaikkea ainakin maistaa. Miehen sisko kävelee aina perässä ja tuputtaa niitä leipomuksiaan.

sienet ja oliivit aiheuttaa yökkä-reaktion oikeestaan aina ja musta on kohteliaampaa jättää ne juhlissa väliin kun syöksyy vessaan oksentamaan...

Tosin en lovin suureen ääneen niitä kysele tai taivastele jos niitä mukana on.

Kaikki ei siedä sipulia, joku ei aurajuustoa - miks ehdoin tahdoin täytyis niitä syödä jo sivistyneesti voi välttää? Hienoo olla juhlimassa jos ruokailu on puolelle porukasta painajainen.

Vierailija:

sienet ja oliivit aiheuttaa yökkä-reaktion oikeestaan aina ja musta on kohteliaampaa jättää ne juhlissa väliin kun syöksyy vessaan oksentamaan...

Tosin en lovin suureen ääneen niitä kysele tai taivastele jos niitä mukana on.

Kaikki ei siedä sipulia, joku ei aurajuustoa - miks ehdoin tahdoin täytyis niitä syödä jo sivistyneesti voi välttää? Hienoo olla juhlimassa jos ruokailu on puolelle porukasta painajainen.

ruokapaikan etsiminen matkalla nirsoporukan kanssa. Tein lopulta henkilökohtaisen pesäeron porukkaan, jolle ravintolan valinta saattoi viedä kolmekin tuntia päivästä ja söin yksin.

mä kun hälmönä olen luullut et juhlat on siks et kaikilla olis viihtyisää eikä siks et emäntä saa loistaa kokkauksillaan.

Mä otan huomioon kaverin maitoallergian, sen et kaikki ei syö oliiveja/sieniä/sipulia kun teen juhliin ruokia. Toki se kaventaa tarjottavia mut hiukan soveltaen saa hyvää ilman näitäkin.



22

Tuskin mun tyttöä kovin onnelliseksi tekisi tieto siitä, et kaikki tulee hänen synttäreillensä vaan tarjoiluiden takia... Mulle ainakin on kotona opetettu et ruoka syödään ennen juhlia eikä sinne mennä vatsaa täyttämään. Tämän opin aion siirtää myös omille lapsilleni.

ap

meillä taas 1,5 vuotias tyttö tykkää hulluna oliiveista ja yhdestä tietystä leivästä. Anoppi sitten viisaana toitottamaan ruokapöydässä että MITEN VOIT SYÖDÄ OLIIVEJA JA NOIN MAUSTEISTA LEIPÄÄ.. aaaargh. voisi niellä kommenttinsa eikä opettaa tyttärestäni nirsoilijaa..

eikä ruokarajoitteista.



Harva ihminen pitää ihan kaikesta ja joillekin joidenkin ruoka-aineiden nauttiminen saattaa olla jopa haitallista.



Mutta fiksu ei toitata tätä kylässä tai nirsoile pöydässä. Ottaa sen mikä sopii ja tai mistä tykkää - tai jättää ottamatta.



Mutta missään tilanteessa sitä ei toitoteta ääneen! Jos ihminen siis omaa edes alkeellisia käytöstapoja.

Esim itse jos huomaan että jossakin on tarjolla piirakkaa missä on aura-juustoa, en ota piirakkaa vaan ohitan sen kommentoimatta asiaa. Kaikkien ei tarvii tykätä kaikesta, mutta maistamatta ei tarvii tuomita. Itsekin olen syönyt sinihomejuustoa muodossa jos toisessa mutta en vaan pidä siitä mausta ja nykyään jätänkin sen jo suosiolla väliin.



Mua ärsyttää sellainen " Hyi mitä tuo on?" kommentointi ruuan äärellä. Tai " Yäk, tossa on suolakurkkua" . Mutta sen kyllä huomaa miten lapset oppivat helposti vanhemmiltaan ton yäkittelyn. Itse kannusta kyllä lapsiani maistamaan kaikkea, jos nyt meillä on 5-vuotiaan kanssa erilainen maku tietyissä asioissa. Hänen ruuassa saa olla auraa, mulla ei, lapsi syö punajuuria mutta lapsen isä ei. Ennakkoon me ei olla koskaan sanottu " tykkäätköhän tästä kun tässä on homejuustoa?" vaan jos lapsi kysyy juhlia " mitä tämä on" , sanon ensin että " maista" . Sitten selvitetään oliko hyvää, mille maistuu ja sitten vasta kerrotaan mitä se oli. Näin ei tule ennakkoajatuksia mitä pelkästä nimestä voi tulla esim purjosipuli (on kyllä sipuli, mutta maistuu tosi erilaiselle kuin tavan keltasipuli).

Kasvissyöjä, en pidä sienistä, voimakkaista juustoista, oliiveista ja monesta muustakaan jutskasta. Jos kaveriporukalla laitamme ruokaa, niin teemme jotain kaikille sopivaa. Kylässä saatan kysäistä mitä herkut sisältävät, en kyllä mielestäni kysymyksellä loukkaa tai häiritse ketään.



Kohteliaisuussyistä olen syönyt jopa lihaakin, jos olen unohtanut etukäteen ilmoittaa olevani kasvissyöjä. On epäkohteliasta nyrpistää nenäänsä ja haukkua toisten ruokia.

Vierailija:

Jos kaveriporukalla laitamme ruokaa, niin teemme jotain kaikille sopivaa.

Eli toisin sanoen kaikki syövät sitä mitä sinä haluat. Olet varmasti tosi kiva ja kaunis, koska ihmiset sietävät tuollaista käytöstä?

Meillä on yksi sukulainen, joka aina pistää kauhean numeron laktoosivaivastaan ja jos joku herkku ei ole laktoositon, niin jo ollaan naama rutussa. Sitten kumminkin saattaa syödä jotain hyvinkin laktoosipitoista, joten ei oikein mene vaiva läpi.

Itse inhoan monia ruokia, esim. sieniä. Mutta jos nyt otan piirakkaa, missä niitä onkin, nielen väkisin enkä ala valittamaan

jos kyse ei ole allergiasta tai sairaudesta, minkä takia ei tiettyjä ruoka-aineita voi syödä.



Hyvin huomaan tässä ketjussa ihmisten itsekkyyden ja " minä minä" ajattelun, omien mieltymysten perusteella voidaan olla moukkia - ja näemmä ihan hyvin mielin ja omasta mielestä oikeutetusti.



Olisi kiva nähdä, miten nämä ihmiset pärjäävät oikeassa elämässä, varsinkin ns. bisneselämässä :)

meille lapsille opetettiin jo lapsuudenkodissa kunnon käytös- ja pöytätavat, kaikkea voi maistaa ja lautaselle voi jättää jos ei tykkää.



Samaa olen opettanut omille lapsilleni - ilmankos saan jatkuvasti kehuja lasten kavereiden vanhemmilta, tarhasta, ravintolahenkilökunnalta lasten käytös- ja ruokatavoista.

Siihenhän on olemassa apteekista ostettavia laktaasientsyymivalmisteita, jotka pilkkovat ravinnon sisältämän laktoosin. Ainakin lievissä ja kohtalaisissa tapauksissa ne ovat hyvä apu, jos ei tiedä, sisältääkö syötävä ruoka laktoosia eikä viitsi tehdä numeroa asiasta.

Se, etten pidä jostain ruoka-aineesta, ei tarkoita että tekisin asiasta numeron. Olen huuhdellut samppanjalla alas ostereita ja muita ällöttäviä makupaloja Pariisissa cocktail-kutsuilla, business-elämässä ;) Ei minun eikä muidenkaan elämä vaikeudu sen takia etten pidä samoista asioista kuin muut.



Ja kyllä, olen kaunis ja ihana ;)

ettei niistä " en pidä" ruokalajeista tai -aineista tee numeroa vaan selviytyy tilanteen vaatimalla tavalla =)



kritiikkini kohdistui niihin, jotka heti ensimmäiseksi toteavat " yök, en tykkää" .

Siis osoittaa kohteliaasti kiinnostusta ruokaa kohtaan, tyyliin " onpa hyvää, mitä oletkaan laittanut tähän?" tai " hyvän näköisiä piirakoita, mitähän täytteitä niissä on?" . Ja sitten hiljakseen miettiä sopiiko tarjottava omaan ruokavalioon, jos tarvetta on.