Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät tulossa ja en enää sittenkään halua lapsia :(
Olemme avioutumassa mieheni kanssa muutaman kuukauden päästä. Joo ja ennen kuin kukaan sanoo mitään tästä niin kyllä, korona-turvallisesti meidän tyylillä luonnon keskellä hyvin pienimuotoisesti.
Olemme nyt olleet yhdessä vajaa viisi vuotta ja suhteen alussa jo puhuimme, että molemmat haaveilemme perheestä ja lapsista. Olemme kuitenkin molemmat sellaisia itsenäisiä seikkailija luonteita, jotka nauttivat siitä että saa tulla ja mennä miten haluaa. Vietämme oikeastaan kaiken vapaamme yhdessä ja erikseen harrastaen, matkustaen ja hetkessä eläen.
Nyt kuitenkin kun häät on sovittu pidettäväksi niin vauvakin on ajankohtainen puheenaihe. Mies haluaa lasta kovasti ja sanoo, että "tehdään nyt vaan eikä mietitä enää". Itse kuitenkin huomaan, että päivä päivältä haluan vähemmän lasta ja koin velvollisuudekseni sanoa sen miehelleni tässä vaiheessa.
En usko että meistä kummastakaan on vanhemmaksi ja en ole valmis luopumaan omasta elämästäni ja suunnitelluista seikkailuistani. Uskon saman pätevän. myös mieheen joka samassa lauseessa vaatii että aloitamme yrittämään vauvaa ja kertoo varanneensa vuorikiipeily reissun vuoden päähän. En usko että hän käsittää miten isosta elämänmuutoksesta on kyse ja miten paljon enemmän se vielä minulta vaatii.
Rakastan miestäni ja häät tuntuvat hyvältä ja oikealta asialta. Pelkään kuitenkin että mieleni lapsen suhteen on lopullisesti muuttunut enkä halua pidätellä miestäni suhteessa jossa hän ei välttämättä niitä saa. Mies sanoi, että haluaa häät ja katsotaan mun fiilis niiden jälkeen mutta koen velvollisuudekseni suostua vaikka haluan jotain ihan muuta....
Kommentit (404)
Kysyisin mieheltä, että mitä hän tekisi, jos sinulle tapahtuisi jotain. Kuinka hän pystyisi elämään elämän lapsen ehdoilla.
En tarkoita tällä sitä, että kaikki viikonloput käydään vaan mäkkärissä ja HopLopissa ja koti on kuin huvikumpu, vaan sitä, että lapsi tarvii säännöllisesti ruokaa, untaa, hoivaa, leikkiä ja aika pitkän aikaan lapsen tarve ohittaa aikuisen tarpeet.
Lasten kanssa voi myös sattua ja tapahtua. En halua lannistaa, mutta jollekin ne pienten prosenttien todennäköisyydellä tapahtuvat asiat kuitenkin tapahtuu. Meillä se tarkoitti sitä, että lapsi syntyi pikkukeskosena ja keuhko-ongelmien takia oltiin käytännössä eristyksissä vuosi, ettei lapsi saa RS-virusta tai influenssaa. Se oli melko hurja ero edeltävään elämään. Käytännössä ei käyty missään muualla kuin mökillä ja ulkoilemassa. Lasta ei saanut viedä kauppaan, leikkipuistoon, uimahalliin. Emme tehneet perheenä mitään yhdessä.
Sen jälkeen ennen koronaa kyllä sitten matkusteltiin ja elämä palasi uomiinsa, mutta rankka alku jätti jälken parisuhteeseen. Meidän tapauksessa hitsasi yhteen, mutta toisenlaisiakin tarinoita olen kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eriävät lapsihaaveet on ehdoton dealbreaker.
Häät jäähylle heti.
Mies selvästi olettaa, että tulet muuttamaan mielesi.
Sinäkin tunnut odottavan ,että mies luopuisi lapsihaaveesta. Sinä et voi myöskään päättää/tietää hänen puolesta miltä hänestä tuntuu.
Ei, ei ei. Molemmat odottaa, että toinen muuttaa mielensä. Mihin se päätyy? Siihen, että toinen joutuu taipumaan, katkeroituu ja liitto päätyy rumaan eroon.
Jos sinusta tuntuu, että naimisiin on pakko mennä koska oltu niin kauan yhdessä ja päiväkin selvillä.
Ei ole.
Jos lapsi tuntuu vain taakalta tai velvollisuudelta, on parempi jättää tekemättä. Lapseen sitoudutaan koko elämäksi. Lapsi tulee olemaan läsnä 24/7 ja se tarkoittaa sitä, että nuo omat reissut todellakin häviävät tai ainakin vähenevät, ellette sitten keksi sellaisen lastenhoitajan, joka on aina valmiina (utopiaa). Lapsen voi kyllä ottaa mukaankin seikkailuihin, kun vähän kasvaa. Mutta ei kuulosta siltä, että sulla olisi oikeaa motiivia saada uutta ihmistä tähän maailmaan, johon haluaisit tutustua ja jonka kanssa haluaisit viettää aikaa. Lapsihan on yksilö, joka on vanhemmistaan pitkään riippuvainen. Lapsen elämässä pitäisi myös olla pysyvyyttä ja rutiineja monen vuoden ajan turvallisen lapsuuden takaamiseksi. Ymmärtääköhän sun miehesi tämän?
Kannatta keskustella siitä miltä teidän tulevaisuus oikeasti näyttää 5-10 vuoden päästä (konkreeettisia asioita arjesta/harrastukista/tekemisistä). Haluatteko samoja asioita? Ajatteleeko mies lapsien olevan parin vuoden projekti, jonka jälkeen voi palata "normaaliin arkeen ja harrastuksiin"? Kukaan ei tietenkään pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta usein tilannetta selkeyttää kun puhutaan konkreettisesti tulevaisuuden toiveista ja miltä se elämä näyttää.
Itselläni ei ole lapsia ja ei enää tule, koska kumpikaan meistä ei yksinkertaisesti ole ikinä halunnut lapsia (ikää jo 40 vuotta ja mies hieman vanhempi, yhdessä yli 20 vuotta). Tietenkin olemme miettineet asiaa, koska lasten "hankinta" on se sosiaalinen normi. Eletään ihan tavallista hyvätuloisten elämää pk-seudulla, ei ole ekstremeharrastuksia, lipittelemme alkoholia erittäin harvoin, matkustelemme saman verran kuin lapselliset ystävämme ja mitä muita lapsettomiin liitettäviä kliseitä pitää nyt kumota. Ilmeisesti jotkut eivät koe lapsiperhe-elämää miellyttävänä, jos lapsettomien elämä ajatellaan oikeasti olevan hedonistista?
On OK olla haluamatta lapsia ja on ihan OK myös muuttaa mieltään asian suhteen myöhemmin. Tietenkin se biologinen deadline tulee vastaan - naisilla aiemmin kuin miehillä. Gynekologit eivät turhaan kysele lapsenteko aikeista alle kolmekymppisiltä naisilta.
"Pelkään että jään itse vastentahtoisesti kotiin hoitamaan lasta jota en halua ja elämään elämää jota en halua."
Eikö tuo ole jo itsessään vastaus?
Kaikkea hyvää <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo-o vai että tällainen miesvihaketju taas.
"Sinä sen työn teet... miehen elämä ei muutu... lapsi ei ole miehen lelu, jne."
Jokainen paskanpuhuja voi oikeesti miettiä, montako tuollaista perhettä tuntee tänä aikana, vuonna 2021. Minä en tunne yhtä ainoaa. En yhtäkään
Älkää helvetti soikoon valehdelko.
N35, 3 lasta
Minä tunnen ainakin yhden. Kaksi alle kouluikäistä lasta, äiti töissäollessaan on myyjänä kaupassa. Miehen rahat on miehen rahat ja naisen tulot sit pitää riittää perheen päivittäisiin menoihin. Mies tekee 2vkon kelkkareissuja (vuokrakelkka) Lappiin yksin 2-3 vuodessa, kesällä sit käy ulkomailla yksin lomalla.
Lapset kulkee rikkinäisissä ja kulahtaneissa vaatteissa, kun äidin tulot eivät tahdo riittää kasvavien lasten vaatehankintoihin.
Ovat hieman sinua nuorempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua täysin. Voin sanoa että aivan hirvittävä tämä tilanne, kun itse haluaisi elämän ja hyvän parisuhteen jatkuvan, mutta mies haluaa pilata tämän kaiken lapsella. Inhoan ajatustakin siitä että kaikki meidän yhteinen häviäisi ja tilalle tulisi loputon työleiri vailla vapaapäiviä. Hyi että :( Olen vapautta ja rauhaa arvostava ujo ja kiltti nainen. Nyt mieheni haluaa kääntää kaiken ylösalaisin. Me olemme jo naimisissakin ja se tekee tästä vielä vaikeampaa. Teemme nyt kaikkia töitä ja harrastuksia yhdessä tasavertaisena pariskuntana. Jos lapsi tulisi niin minä joutuisin jäämään kotiin aina kun mies menee töihin. En osaa käyttää yksin esimerkiksi klapikonetta, me ollaan aina klapitettu yhdessä ja monta muuta vastaavaa hommaa mitä en vaan yksin voi. Mielestäni elämä on ollut ihanaa kun olemme yhdessä tehneet töitä elämämme ja kotimme eteen. Sitten jos lapsi tulisi niin tietysti se olisin minä joka nököttäisi lapsen vankina kotona sillävälim kun mies tekisi niitä ennen meidän yhteisiä juttuja yksin. Minä joutuisin tehdä sellaista mitä en halua ollenkaan tehdä. Kukaan ei varmaan ymmärrä mitä ajan takaa.
Olet tosi lapsellinen itsekin, joten pidä pääsi ja älä hanki lasta!
Saanko kysyä mikä tässä on tosi lapsellista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisia suunnitelmia täällä muutamakin vastailija oli miehensä kanssa tehnyt, mutta elämä voi yllättää. Minusta esim. tuli lapsemme omaishoitaja. Olisin tosi katkera, jos olisin halunnut kiipeillä vuorilla. Tai jos mieheni olisi lähtenyt kiipeilemään vuorille.
Naimisiinmeno on asia erikseen, paitsi jos vakaumuksenne mukaan avioliittoon kuuluu lastenteko.
Jestas, ei ihme että syntyvyys Suomessa laskee. Olisiko niin, että osaat hahmottaa minkä menetät lapsen myötä mutta et osaa kuvitella mitä saat? Ei elämää voi oikeasti hallita, se on tärkeä illuusio mutta eniten kadut tekemättömiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatta keskustella siitä miltä teidän tulevaisuus oikeasti näyttää 5-10 vuoden päästä (konkreeettisia asioita arjesta/harrastukista/tekemisistä). Haluatteko samoja asioita? Ajatteleeko mies lapsien olevan parin vuoden projekti, jonka jälkeen voi palata "normaaliin arkeen ja harrastuksiin"? Kukaan ei tietenkään pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta usein tilannetta selkeyttää kun puhutaan konkreettisesti tulevaisuuden toiveista ja miltä se elämä näyttää.
Itselläni ei ole lapsia ja ei enää tule, koska kumpikaan meistä ei yksinkertaisesti ole ikinä halunnut lapsia (ikää jo 40 vuotta ja mies hieman vanhempi, yhdessä yli 20 vuotta). Tietenkin olemme miettineet asiaa, koska lasten "hankinta" on se sosiaalinen normi. Eletään ihan tavallista hyvätuloisten elämää pk-seudulla, ei ole ekstremeharrastuksia, lipittelemme alkoholia erittäin harvoin, matkustelemme saman verran kuin lapselliset ystävämme ja mitä muita lapsettomiin liitettäviä kliseitä pitää nyt kumota. Ilmeisesti jotkut eivät koe lapsiperhe-elämää miellyttävänä, jos lapsettomien elämä ajatellaan oikeasti olevan hedonistista?
On OK olla haluamatta lapsia ja on ihan OK myös muuttaa mieltään asian suhteen myöhemmin. Tietenkin se biologinen deadline tulee vastaan - naisilla aiemmin kuin miehillä. Gynekologit eivät turhaan kysele lapsenteko aikeista alle kolmekymppisiltä naisilta.
Hedonismi-kommentti johtuu siitä, että sen vuoksi ei uskalleta ottaa riskiä jälkeläisestä. Halutaan pitää samaa mukavaa, leppoisaa ja spontaania elämäntasoa aina ja ikuisesti.
Lapsiperhe-elämä voi olla hyvinkin miellyttävää, mutta se vaatii myös epäitsekkyttä, eli päinvastaiset arvot kuin hedonistisilla sukupolvilla. Tästä on ihan tutkimustietoa sosiologian kirjoissa :)
Kukin tavallaan, mut itseanalyysi ja reflektointi kannattaa aina. Mitä ja miksi, ja miksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla joku kirjoitti, että elämä on rikkaampaa velana, mutta perheellinen ei tätä tajua koska hoivavietti.
Tästä on pakko olla ihan eri mieltä, koska kaikkihan me on oltu veloja, ennen kuin lapset on syntyneet.
Ja eletty sitä arkea ennen lapsia.
Itse ole elänyt 34 vuotta ilaman lapsia ja nyt parikymmentä vuotta lasten kanssa(nyt siis jo nuoria aikuisia) ja kyllä täytyy sanoa, että elämä ennen lapsia ei ollut parempaa/rikkaampaa, kun nyt jälkikasvun kanssa,
Totta kai se silloin 20-34v tuntui, että elämä on ihanaa ja vapaata ja vaikka mitä, kun ei ole lapsia, mutta elämän paras tapahtuma oli se, kun esikoinen syntyi.
Ei sitä voi verrata mihinkään. Kyllä siinä vuorikiipeilyt ja ihan kaikki jää toiseksi.
Mutta sitä vela ei voi tietää, kun ei ole sitä kokenut.
Tulen saamaan paljon alapeukkuja tästä kommentista, mutta totuus on se, että vela ei voi tietää, mitä elämä oman lapsen kanssa on, kun taas "lapsellinen" tietää, mitä elämä on ilman lapsia ja lasten kanssa.
Hän kun on kokenut molemmat olotilat.
Näinhän se juuri on. Itsekin oli iloinen vela 33 vuotiaaksi asti. Elämä tuntui kivalta ja vapaalta, nautin täysin siemauksin. Sitten alkoi tuntumaan, että lapsi olisi tervetullut. Kävin läpi mielessäni se että jään yksinhuoltajaksi, mies ei kykenekään perhe-elämään jne. Lapsen synnyttyä kaikki muuttui, vaikka mikään ei oikeastaan muuttunut. Muuta kuin se että lapseton elämä tuntui sen jälkeen turhalta ja epätäydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"katsotaan sitten, kyllä mä sit rauhoitun"..
Ei vakuuta minuakaan.. Ei vaikuta kovin aikuiselta vastaukselta noin isoon asiaan..
Onko mies valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta vaikka vuodeksi? Jos on, niin en kantaisi huolta sillä sen vuoden aikana sitoutuu lapseen luultavasti niin paljon, että reissut ei sen jälkeen enää tunnu niin tärkeiltä. Ja myös tajuaa, mitä se lapsen hoitaminen merkitsee.
Eli kiteyttäisin sen kysymyksen nyt ihan siihen, että lapsi voi tulla, jos mies on vlmis kotiin kun lapsi on 6 kk-1,5 vuotta. Ja kirjallisena allerkitjoitusten kanssa tuon ottaisin.
Jos ei ole valmis vuodeksi kotiin lapsen kanssa, niin lasta ei kannata lähteä yrittämään. Tuskin kannattaa mennä naimisiinkaan.
Missään tapauksessa ei kannata jättää asiaa selvästi sopimatta. Muuten käy juuri niin kuin aloittaja pelkää eli mies huitelee reissuissansa ja aloitaja hoitaa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pakko mennä naimisiin?
Meillä lapsi eikä olla naimisissa.
Lapsi perii meidät joten ei tarvitse miettiä perintöasioita kuten lapsettomien avoparien.
Leskeneläkettä ei tällä hetkellä ole avopareille, mutta se muutenkin ollaan vähentämässä 10vuoteen loppuelämän sijaan. Lisänä sunnitteilla avopareille se leskeneläke jos on yhteinen lapsi.
Joten yhteiskunta hoitaa asian että ei tartte mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tottakai tuntuu minulle oikealta ja vietämme yhdessä aivan upeaa elämää kaikinpuolin. Olemme samanlaisia, mutta valitettavasti hyvin itsenäisiä ja oman tien kulkijoita. Olemme tottuneet tekemään päätöksiä itse kysymättä toiselta.
Olen kysellyt mieheltä että miten hän on suunnitellut järjestävänsä nuo reissunsa ja muut tekemisensä jos olisi lapsi. Miehen asenne "katsotaan sitten, kyllä mä sit rauhoitun" ei vakuuta minua. Pelkään että jään itse vastentahtoisesti kotiin hoitamaan lasta jota en halua ja elämään elämää jota en halua.
Miehen muutamalla hyvällä ystävällä on lapset, mutta myös vaimot jotka viihtyvät kotona ja eivät harrasta mitään. Mä olen päinvastainen ja olen aina harrastanut, kilpa urheillut ja tehnyt työtä joka vaatii reissaamista. En todellakaan sitä kotirouva-ainesta.
-ap
Mistä lähtien älykkyysosamäärä ja urheilullisuus olisivat kulkeneet käsi kädessä? Ennemminkin päin vastoin.
Olet kilpaurheillut, etkä edes tiedä, että se kirjoitetaan yhteen?
Mies_46 kirjoitti:
Jestas, ei ihme että syntyvyys Suomessa laskee. Olisiko niin, että osaat hahmottaa minkä menetät lapsen myötä mutta et osaa kuvitella mitä saat? Ei elämää voi oikeasti hallita, se on tärkeä illuusio mutta eniten kadut tekemättömiä asioita.
Lapsia ei tehdä sen takia, että jos joskus sinun ikäisenä keski-ikäisenä alkaakin kaduttamaan. Olisi mielenkiintoista nähdä tilastot siitä, kuinka paljon enemmän vanhemmat katuu lastensa hankkimista, kuin vapaaehtoisesti lapsettomat lapsettomuuttaan.
Hyvin viisas aloittajan kommentti. Jokaisen pitäisi voida elää omannäköistään elämää ja pystyä keskustelemaan siitä. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Ei pitäisi tehdä elämässään ratkaisuja, koska ”kaikki” tekevät samoin. Jokainen ihminen on arvokas, oli lapsia tai ei, tai onko omia vai adoptoituja. Mennessäni naimisiin olin ehdottomasti sitä mieltä, etten halua lapsia ja mieheni hyväksyi asian. Saimme kuitenkin muutaman vuoden kuluttua vauvakuumeen ja teimme yhden lapsen. Mutta totesimme, että jos en tulisi raskaaksi, olisimme silti ihan yhtä hyvä perhe kaksinkin. Mutta keskustella kannattaa ja pitää aina, kuten kaikissa tärkeissä asioissa. Ja eihän raskaaksi tuleminenkaan tosiaankaan ole mikään automaattisesti toteutuva unelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukkaat seun vauva ulos ja jatkat elämääsi. Mies jää kotiin sitä hoitamaan kun sen kerran haluaa.
Ja kärsit mahdollisen vammautumisen synnytyksessä ja 9kk oksentamiset.
Tuo on hyvin harvinaista. Ikävää jos sekä oksensit että repesit, useimmat eivät tee kumpaakaan.
Mutta ihan hyvä huomio, ettei mies voi moista naiselta vaatia, lapsen on oltava naisen oma valinta. Toki mies valitsee jo siinä kohtaa kun tunkee sisälle.
Ensisynnyttäjistä suurin osa repeää eikä pahat repeämät ole harvinaisia vai onko enemmän kuin yksi sadasta vähän? Jos niin moni mies repisi alapäänsä armeijassa niin armeija olisi jo lopetettu.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma. Lisäksi nykyisin voi valita sektion ja repeämiä kyllä ommellaan.
Luonnollisissa synnytyksissä kuolee melkoisesti sekä lapsia että äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rikkaampaa jos on lapsia. Tätä ei voi ymmärtää jos ei itsellä ole lasta ja sen tuomaa kokemusta.
Hurskastele vielä vähän lisää!
Minulla on nyt 28 vuotta kokemusta äitiydestä ja uskon vahvasti että elämä voi olla erittäin rikasta monella tavalla. Myös ilman lapsia.
Sinulle toivoisin vähän rikkaampaa mielikuvitusta sinne pyhän äitiyden syövereihin.
Alue: Aihe vapaa
Älä missään nimessä tee ainakaan nyt lasta. Miehen varaama vuorikiipeilyreissu kertoo kaiken oleellisen.