Jos vanhempieni talo on sisareni velkojen vakuutena, miten käy kun vanhempani kuolevat? Saanko minä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä vanhemmat ovat tuollasieen suostuneet? Heiltä menee koti jos ei tyttö hoidakaan velkaansa.

Miksi vanhemmat ei saisi käyttää omaisuuttaan lapsensa lainan vakuutena? Heidän talonsahan se on, heillä on oikeus tehdä sillä mitä haluavat.

Saahan ne käyttää vakuutena, siinä vain tytär jää velkaa vanhemmilleen jos ei suoriudu itse pankkivelastaan ja pankki realisoi talon. Tietysti velan voi antaa anteeksi, mutta on silloin ennakkoperintöä oletusarvoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kai olla niin, että kun lainaa on maksettu tarpeeksi, niin sitten ei enää vakuuttta tarvita?

Pankki ei luovu vakuuksistaan ennen kuin lainan viimeinenkin sentti on maksettu takaisin.

Otetaankohan tuo takaus huomioon perintöveron laskennassa. Käytännössähän perintö voi olla ap:lle nolla euroa, mikäli pankki ottaa vakuuden. Hankala tilanne, perinnön arvo selviää vasta joskus vuosikymmenten kuluttua kun selviää miten ap:n siskon lainalle lopulta käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Ei onnistu. Jos kiinteistön myy, pankki ottaa omansa pois myyntihinnasta. Sisko voi myös järjestää talon tilalle uuden pantin.

Talo voidaan myydä ja tehdä kuolinpesän nimissä oleva rahatalletus kauppahinnasta uudeksi vakuudeksi, jos jostain syystä siskon lainaa ei haluta suoraan lyhentää eikä talon vapautus lainalta ole mahdollista.

Ap n kannattaisi selvittää mille summalle vakuus on otettu vanhempien talosta, mutta ap ei halua olla vanhempien kanssa tekemisissä, hän ei tätä tietoa saa. Voihan olla, että vakuutta on vain 20000 ja sitä ei enää edes tarvita. Usein kyllä käy niin että vanhempamme elävät niin kauan, että kannattaa siirtää mahdollinen perintöosuus suoraan omille lapsille. Näin minä aion tehdä.

Kiinteistövälittäjän arvio vanhempien omaisuudesta . Puolet on sinun ja puolet sisaresi , jollei muita perillisiä ole.Talo myyntiin , niin kukin saa lainmääräämän osuuden.Pankki hoitaa osituksen ja myynnin.Viralliset takaus- laina paperit , kaiketi löytyy pankista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Tuossa tilanteessa talosta tulee siis kuluja perintöveron lisäksi. Jos kyseessä olisi kerrostaloasunto tai rivari, niin esimerkiksi putkiremontti on iso kuluerä ja omistajat vastaavat siitä, vaikka asunnon arvo olisi pienempi kuin itse putkiremontista koituva kulu.

Talo kannattaa ilmoittaa asumattomaksi, jos vanhus ei enää asu siinä. Silloin kiinteistövero on pienempi. 

Päinvastoin, kiinteistövero on suurempi rakennuksesta, jota ei käytetä vakituisena asuntona.

Sekoitat varmaan nyt vapaa-ajan asunnon ja asumattoman talon. Autiona olevan talon omistajana olen tehnyt tuon muutoksen ja säästin muutaman satasen vuodessa. Sähköliittymästä joutuu maksamaan autiotalossakin ja vesiliitttymöstä, onneksi omistamassani autiotslossa on oma kaivo eikä

Vesiliitttmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kai olla niin, että kun lainaa on maksettu tarpeeksi, niin sitten ei enää vakuuttta tarvita?

Pankki ei luovu vakuuksistaan ennen kuin lainan viimeinenkin sentti on maksettu takaisin.

Otetaankohan tuo takaus huomioon perintöveron laskennassa. Käytännössähän perintö voi olla ap:lle nolla euroa, mikäli pankki ottaa vakuuden. Hankala tilanne, perinnön arvo selviää vasta joskus vuosikymmenten kuluttua kun selviää miten ap:n siskon lainalle lopulta käy.

Realisoitunut takaus on saatava, kuolinpesällä voi olla muitakin saatavia, eikä niiden arvo ole nolla euroa. Miksi ihmeessä koetatte vääntää saatavia veloiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kiinteistövälittäjän arvio vanhempien omaisuudesta . Puolet on sinun ja puolet sisaresi , jollei muita perillisiä ole.Talo myyntiin , niin kukin saa lainmääräämän osuuden.Pankki hoitaa osituksen ja myynnin.Viralliset takaus- laina paperit , kaiketi löytyy pankista.

Tota, pitäisikö malttaa odottaa sen aikaa että vanhukset malttavat kuolla pois? 

Ihan tavallista toki että moni mieltää elossa olevien vanhempiensa omaisuuden jo omakseen, mutta minusta se on ahneutta. Vanhemmat voivat, jos järjissään ovat, lahjoittaa omaisuutensa vaikka kodittomille kissoille ;)

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä vanhemmat ovat tuollasieen suostuneet? Heiltä menee koti jos ei tyttö hoidakaan velkaansa.

Ohis: Sukulainen otti valtavasti lainoja, sisarukset takasivat. Vseli peliongelmainen, sotki elämänsä ja menetti työnsä jne, ja velat lankesivat takaajien maksettaviksi. Meinasi mennä talot ja muu omaisuus, onneksi saivat asiat järjesteltyä, ettei mennyt, mutta joutuivat maksamaan kuitenkin satojen tuhansien lainat, samassa meni monen muunkin sukulaisen kaikki säästöt ja käteisvarat. Kun nämä vanhemmat sukulaiset kuolivat, kukaan ei saanut oikeastaan mitään perintöä, koska kaikki oli annettu ja pantattu tälle yhdelle. Ihmettelinkin aina, miten hänellä oli varaa kaikkeen, totuus paljastui vasta korttitalon romahtaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Ei onnistu. Jos kiinteistön myy, pankki ottaa omansa pois myyntihinnasta. Sisko voi myös järjestää talon tilalle uuden pantin.

Eikö kukaan täällä ole ikinä ostanut tai myynyt taloa tai asuntoa? Pankki ei ota omaansa myyntihinnasta, vaan rasite säilyy ennallaan ja uusi omistaja vastaa siitä. Jos ostaja siis on niin tyhmä, että ostaa talon ottamatta selvää kuka sen todellisuudessa omistaa ja mitä rasitteita kiinteistöön sisältyy. Ilman lainhuutotodistusta ja rasitustodistusta ei yksikään kiinteistönvälittäjä ota kohdetta myyntiin, mutta yksityishenkilö voi tietysti yrittää tuollaista huijausta. Pantti ei kiinteistöstä mihinkään häviä, joten ostaja voi hakea myyjältä hinnanalennusta oikeudenkäynnin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kai olla niin, että kun lainaa on maksettu tarpeeksi, niin sitten ei enää vakuuttta tarvita?

Pankki ei luovu vakuuksistaan ennen kuin lainan viimeinenkin sentti on maksettu takaisin.

Otetaankohan tuo takaus huomioon perintöveron laskennassa. Käytännössähän perintö voi olla ap:lle nolla euroa, mikäli pankki ottaa vakuuden. Hankala tilanne, perinnön arvo selviää vasta joskus vuosikymmenten kuluttua kun selviää miten ap:n siskon lainalle lopulta käy.

Realisoitunut takaus on saatava, kuolinpesällä voi olla muitakin saatavia, eikä niiden arvo ole nolla euroa. Miksi ihmeessä koetatte vääntää saatavia veloiksi. 

Tämäkin on jo sanottu, mutta sanotaan uudelleen, että vakuutena oleva omaisuus lasketaan kuolinpesään rasitteineen. Koettakaa nyt ymmärtää, että kiinteistön arvo sillä hetkellä kun perinnönjako suoritetaan ratkaisee. Ei muinainen arvo (ilman panttausta), vaan tämänhetkinen arvo.

Kenelläkään ei ole valtaa muiden omaisuuteen, jota saa pantata ihan vapaasti ilman että siinä syntyy korvausvelvollisuutta perillisille tai perillisten kesken. Yrityksen, kiinteistön tai minkä tahansa omaisuuden arvo lasketaan sen hetken käyvän arvon mukaan, ei sen arvon mukaan mitä se olisi ilman velkoja tai panttauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Kyllä mä tässä tutkin muitakin asioita, ja vähän katselen. Ihan vain että olen sitten kärryillä kun aika koittaa. Voihan se olle että asiat menevät hyvinkin. Mutta jos joku nyt ei tajunnut vieläkään, niin kyseessä on hypoteettinen tilanne, jotain mitä on mahdollista tapahtua. Missään vaiheessa en ole sanonut että en ymmärrä että omaisuus ja tilanteet vaihtuvat, ja arvostaisin ettei sellaista viitsittäisi esittää.

Olen sitä mieltä että vaikka omaisuus olisi 10 miljoonaa, niin pitäkööt hyvänään. Kiinnostaa vain tietää miten vakuudelle käy jos sisko sattuu sössimään asiat ja vanhemmat kuolevat vaikkapa vuoden päästä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.op-media.fi/elamantilanne/omaisen-kuolema/perinnonjako-ei-a…

Eli periaatteessa menee niinkuin jo kirjoitin, asunto myyntiin ja tulot jaetaan perillisten kesken.

Eihän se nyt niin mene, että kun vakuuttaa talonsa lapselleensa, niin se tarkoittaa automaattisesti sitä koko talon arvo siirtyy tälle lapselle, jonka asuntoon talo on vakuutettu.

Jospa nyt ensin vaikka opettelisit ihan kaikessa rauhassa terminologian mikä mitäkin tarkoittaa ennenkuin ryhdyt asiasta kirjoittamaan mielipiteitäsi ja näyttelemään niinkuin tietäisit jostakin jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Höpö höpö. Jos talo on pantattu lainan vakuudeksi niin panttaus ei raukea vaikka talon omistaja menehtyy. Käytännössä sinä perisit puolikkaan talon joka olisi edelleen pantattuna.

Panttaus ei siirry perillisille ilman suostumusta. 

Ei siirrykkään,  vaan säilyy sidottuna kiinteistöön eli perillisellä ei ole täyttä määräysvaltaa perittyyn kiinteistöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Tuossa tilanteessa talosta tulee siis kuluja perintöveron lisäksi. Jos kyseessä olisi kerrostaloasunto tai rivari, niin esimerkiksi putkiremontti on iso kuluerä ja omistajat vastaavat siitä, vaikka asunnon arvo olisi pienempi kuin itse putkiremontista koituva kulu.

Talo kannattaa ilmoittaa asumattomaksi, jos vanhus ei enää asu siinä. Silloin kiinteistövero on pienempi. 

Nuo maalla sijaitsevat talot ovat kyllä ongelma... Niistä koituu vain kuluja, kukaan ei niitä osta ja verot on kuitenkin maksettava. Jos taloa ei ilmoiteta asumattomaksi, joutuu maksamaan vielä jätemaksunkin, vaikka jätettä ei edes tulisi. Sähkön siirtomaksun joutuu myös maksamaan ja en muista vieläkö on jotain muita kunnallisia pakollisia maksuja.

Täyttä puuta heinää. Asumattomaksi ilmoittaminen ei vaikuta kiinteistöveroon ainakaan alentavasti, jos rakennus on kuitankin asumiskelponen. Ainut vaikutus mitä se vaikuttaa on se, että rakennus voidaankin tulkita vapaa-ajan rakennukseksi, jolloin kiinteistövero kunnasta riippuen karkeasti kaksinkertaisuu.  Jätemaksua (jätteiden poiskuljettamisesta) ei tarvitse maksaa jos kiinteistöllä ei asuta eikä siellä synny jätettä riippumatta mihin käyttöön kiinteistö on ilmoitettu. Kunnan perimä ongelma ja hyötyjätteen keräyksen järjestämisestä perimä maksu peritään taas pääsääntöisesti kaikista kiinteistöistä.  Sähköliittymästä tulee ylläpitomaksut samalla tavalla onko tontilla sitten jotakin rakennuksia tai sitten ei. Se, että siellä on käytettävissä oleva liittymä ratkaisee. Samoin kuin muissakin liittymissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Ei onnistu. Jos kiinteistön myy, pankki ottaa omansa pois myyntihinnasta. Sisko voi myös järjestää talon tilalle uuden pantin.

Niin ja sitä ei edes pysty myymään ilman pantinhaltian eli pankin lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Tuossa tilanteessa talosta tulee siis kuluja perintöveron lisäksi. Jos kyseessä olisi kerrostaloasunto tai rivari, niin esimerkiksi putkiremontti on iso kuluerä ja omistajat vastaavat siitä, vaikka asunnon arvo olisi pienempi kuin itse putkiremontista koituva kulu.

Talo kannattaa ilmoittaa asumattomaksi, jos vanhus ei enää asu siinä. Silloin kiinteistövero on pienempi. 

Nuo maalla sijaitsevat talot ovat kyllä ongelma... Niistä koituu vain kuluja, kukaan ei niitä osta ja verot on kuitenkin maksettava. Jos taloa ei ilmoiteta asumattomaksi, joutuu maksamaan vielä jätemaksunkin, vaikka jätettä ei edes tulisi. Sähkön siirtomaksun joutuu myös maksamaan ja en muista vieläkö on jotain muita kunnallisia pakollisia maksuja.

Täyttä puuta heinää. Asumattomaksi ilmoittaminen ei vaikuta kiinteistöveroon ainakaan alentavasti, jos rakennus on kuitankin asumiskelponen. Ainut vaikutus mitä se vaikuttaa on se, että rakennus voidaankin tulkita vapaa-ajan rakennukseksi, jolloin kiinteistövero kunnasta riippuen karkeasti kaksinkertaisuu.  Jätemaksua (jätteiden poiskuljettamisesta) ei tarvitse maksaa jos kiinteistöllä ei asuta eikä siellä synny jätettä riippumatta mihin käyttöön kiinteistö on ilmoitettu. Kunnan perimä ongelma ja hyötyjätteen keräyksen järjestämisestä perimä maksu peritään taas pääsääntöisesti kaikista kiinteistöistä.  Sähköliittymästä tulee ylläpitomaksut samalla tavalla onko tontilla sitten jotakin rakennuksia tai sitten ei. Se, että siellä on käytettävissä oleva liittymä ratkaisee. Samoin kuin muissakin liittymissä.

Olisi kannattanut googlettaa. Täällä on valtava määrä "tietäjiä" jotka eivät osaa googlea käyttää. Asumattoman talon kiinteistövero on alhaisempi kuin vakituisen asunnon tai kesäasunnon.

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/11.kesakuu/VERO2399.HTM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Tuossa tilanteessa talosta tulee siis kuluja perintöveron lisäksi. Jos kyseessä olisi kerrostaloasunto tai rivari, niin esimerkiksi putkiremontti on iso kuluerä ja omistajat vastaavat siitä, vaikka asunnon arvo olisi pienempi kuin itse putkiremontista koituva kulu.

Talo kannattaa ilmoittaa asumattomaksi, jos vanhus ei enää asu siinä. Silloin kiinteistövero on pienempi. 

Päinvastoin, kiinteistövero on suurempi rakennuksesta, jota ei käytetä vakituisena asuntona.

Sekoitat varmaan nyt vapaa-ajan asunnon ja asumattoman talon. Autiona olevan talon omistajana olen tehnyt tuon muutoksen ja säästin muutaman satasen vuodessa. Sähköliittymästä joutuu maksamaan autiotalossakin ja vesiliitttymöstä, onneksi omistamassani autiotslossa on oma kaivo eikä

Vesiliitttmää.

Onnistui joskus, mutta ei enää aikoihin. Ennen kiinteistön arvoksi voitiin laittaa nollaa lähestyvä arvo sillä perusteella, että sillä ei ole paikkakunnalla markkinahintaa tai käyttöarvoa.

Nykyisin tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaa rakennuksen verotusarvo määritetään sen sijaintipaikan, koon, iän, varaustelutason ja materiaalin perusteella riippumatta siitä paljonko siitä saisi esimerkiksi vapailla markkinoilla.  Jos kaavamaisesti laskettuna kiinteistön arvo on 150000 ja markkinoilta siitä saisi 50000, niin se on voi voi. Rakennuksen huonon kunnon tai muun vastaavan syyn perusteella verotusarvoa voidaan laskea enintään 30 %.  Se, että rakennus on asumaton ei ole perusteltu syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Tuossa tilanteessa talosta tulee siis kuluja perintöveron lisäksi. Jos kyseessä olisi kerrostaloasunto tai rivari, niin esimerkiksi putkiremontti on iso kuluerä ja omistajat vastaavat siitä, vaikka asunnon arvo olisi pienempi kuin itse putkiremontista koituva kulu.

Talo kannattaa ilmoittaa asumattomaksi, jos vanhus ei enää asu siinä. Silloin kiinteistövero on pienempi. 

Nuo maalla sijaitsevat talot ovat kyllä ongelma... Niistä koituu vain kuluja, kukaan ei niitä osta ja verot on kuitenkin maksettava. Jos taloa ei ilmoiteta asumattomaksi, joutuu maksamaan vielä jätemaksunkin, vaikka jätettä ei edes tulisi. Sähkön siirtomaksun joutuu myös maksamaan ja en muista vieläkö on jotain muita kunnallisia pakollisia maksuja.

Täyttä puuta heinää. Asumattomaksi ilmoittaminen ei vaikuta kiinteistöveroon ainakaan alentavasti, jos rakennus on kuitankin asumiskelponen. Ainut vaikutus mitä se vaikuttaa on se, että rakennus voidaankin tulkita vapaa-ajan rakennukseksi, jolloin kiinteistövero kunnasta riippuen karkeasti kaksinkertaisuu.  Jätemaksua (jätteiden poiskuljettamisesta) ei tarvitse maksaa jos kiinteistöllä ei asuta eikä siellä synny jätettä riippumatta mihin käyttöön kiinteistö on ilmoitettu. Kunnan perimä ongelma ja hyötyjätteen keräyksen järjestämisestä perimä maksu peritään taas pääsääntöisesti kaikista kiinteistöistä.  Sähköliittymästä tulee ylläpitomaksut samalla tavalla onko tontilla sitten jotakin rakennuksia tai sitten ei. Se, että siellä on käytettävissä oleva liittymä ratkaisee. Samoin kuin muissakin liittymissä.

Tuokaan ei pidä paikkansa autiotalojen kohdalla.